sisällön alkuun
22.9.2017 16.34 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Are you aware of the frequent occurrences of the mass naked child events within the country?"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

x Keskustelu | Ohjeet | Kalenteri | Henkilökunta Haku | Kirjaudu | Rekisteröidy

Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.


Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
 
« edellinen seuraava »
Sivuja: 1 [2]  Kaikki
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Death Note (anime+manga)  (Luettu 23120 kertaa)
0 käyttäjää ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Flarona
kovin pötkyläinen
suomimangusti

Viestejä: 471


A, nandemo nai.


Profiili WWW
« Vastaus #20 : 12.09.08 klo 19:21 »

Suosittelen kaikille Hikipedian Death Note -artikkelia.

L:n ja Raiton välinen jännite loi täydellisen asetelman, joten olin ehdottoman pettynyt juoniratkaisuun. Miksi ihmeessä romauttaa täydellinen suhderakennelma vain että voi rakentaa tilalle ontuvan kopion siitä? L:n myötä kuoli kaikki kiinnostukseni koko sarjaa kohtaan: Raito ei ollut enää oma itsensä ilman vastapooliaan vaan sammaloitui täysin kun ei enää kukaan ollut uhkaamassa.


Kenties käsikirjoittaja tahtoi tehdä selväksi, että vaikka Kira olisi päihittänyt Mellon ja Nearin, joku olisi aina noussut häntä vastaan, ja Kira olisi joka tapauksessa hävinnyt ennemmin tai myöhemmin. Tämän takia Lightin kuolema ei enää harmita minua.

En kokenut Raiton kuolemaa mitenkään koskettavana, vaikka hän olikin ehdottomasti suosikkejani ja olin kovin kiintynyt hahmoon. Itse asiassa, koskettavat kohtaukset olivat äärimmäisen harvassa koko sarjan ajan. Pidän itseäni aika nyyhkynä katsojana, mutta ainoa tapaus, joka sai tipan linssiin, oli Raiton isän kuolema, ja se että isä sai kuolla siinä hyvässä uskossa ettei poika ollut "Kira".


Mainitsemassasi kohtauksessa hämmennys peitti myötätunnon, koska Lightin suunnitelma piti ja epäonnistui samaan aikaan: Kira ei paljastunut, koska Soichiro näki Lightin elinajan, mutta hän ei kuitenkaan saanut nujerrettua Nearia. En oikein tiennyt, miten päin olla, kun kaikki ei ollutkaan "keikaku toori", "kuten suunniteltu".

Minä tykkään itkeä aina joskus lukiessani, mutta Desunootossa ainoat kyyneliä aiheuttaneet kohdat olivat Sayun onnettomuus ja L:n kuolema, koska hän sanoi Lightin olevan ensimmäinen ystävänsä. Tosin eipä se enää kosketa, sillä Ohba paljasti sen olleen valhe. L taisi vain aavistaa (tai päätellä  :D) kuolemansa tulevan ja yritti viimeiseen asti pysytellä hengissä vaikka kuinka säälittävästi, aivan kuten Lightkin myöhemmin.

En voi kuitenkaan olla ajattelematta Raitoa eräänlaisena olosuhteiden uhrina.. Vankkumaton oikeudentaju ja halu puhdistaa maailma pahasta yhdistettynä shinigamin haluun "pitää vähän hauskaa", on vain kertakaikkiaan traaginen yhdistelmä.


Näin ajattelivat myös Soichiro ja sarjan tekijät tai ainakin toinen heistä. "Oikea paha ei ole Kira vaan se väline, jolla hän tappaa ihmisiä." Itse olen vähän eri mieltä, sillä (Potterin kakkosessakin sanotaan, että) ihmisen valinnat kertovat enemmän ihmisestä kuin se, mikä hän on tai mitä hän osaa.

Millainen ihminen Light oli ennen vihkon löytämistä? Arvostiko hän muita samanikäisiä ihmisiä? Pettikö hän tyttöystäviään? Mihin hän oli ennen käyttänyt sen ajan, joka nyt meni nimien kirjoittamiseen? Pelkkään lukemiseenko? Salasiko hän jotain suurta perheeltään? Hänellähän oli jo valmiina monta eri tapaa varmistaa, oliko joku käynyt hänen huoneessaan. Onko se oikeasti normaalia (ja minä epänormaali)?

Toimivatko ne ovitemput oikeasti? Minä en ole vielä löytänyt samalla tavalla toimivaa kahvaa, ja muita en ole kokeillut..

En ymmärrä Misaa. Miksei hän voinut tyytyä siihen, että hänen vanhempiensa murhaaja kuoli kuten muutkin rikolliset? Miksi hänen piti välttämättä päästa auttamaan Kiraa? Voiko rakastunut/ihastunut ihminen oikeastikin olla noin sokea ja itsepäinen?
« Viimeksi muokattu: 01.06.09 klo 23:34 kirjoittanut Flarona » tallennettu

On laitonta ajatella, että Death Note: How To Read julkaistaisiin Suomessa.
Dumb
foorumisti

Viestejä: 8


Profiili
« Vastaus #21 : 29.03.09 klo 19:59 »

Mua häritsee, että luvussa 25 L saa Misan sormenjäljet niistä videoista, jotka se lähetti Sakura tv:lle. Nämä sormenjäljet kuitenkin unohdetaan, kun Misa on kiinniotettu :(
tallennettu
Flarona
kovin pötkyläinen
suomimangusti

Viestejä: 471


A, nandemo nai.


Profiili WWW
« Vastaus #22 : 29.03.09 klo 22:03 »

Mua häritsee, että luvussa 25 L saa Misan sormenjäljet niistä videoista, jotka se lähetti Sakura tv:lle. Nämä sormenjäljet kuitenkin unohdetaan, kun Misa on kiinniotettu :(

Ne eivät olleet Misan. Kun Misa puhuu noista videoista Lightin kanssa, hän kertoo, että hänen kaverinsa laittoi videot kirjekuoren sisään ja nuoli jopa postimerkin. Misa itse varoi jättämästä sormenjälkiä mihinkään.

Olisipa minulla How To Read täällä kämpillä, niin voisin vielä varmistaa asian.
tallennettu

On laitonta ajatella, että Death Note: How To Read julkaistaisiin Suomessa.
Dumb
foorumisti

Viestejä: 8


Profiili
« Vastaus #23 : 29.03.09 klo 23:11 »

Mua häritsee, että luvussa 25 L saa Misan sormenjäljet niistä videoista, jotka se lähetti Sakura tv:lle. Nämä sormenjäljet kuitenkin unohdetaan, kun Misa on kiinniotettu :(

Ne eivät olleet Misan. Kun Misa puhuu noista videoista Lightin kanssa, hän kertoo, että hänen kaverinsa laittoi videot kirjekuoren sisään ja nuoli jopa postimerkin. Misa itse varoi jättämästä sormenjälkiä mihinkään.

Olisipa minulla How To Read täällä kämpillä, niin voisin vielä varmistaa asian.

Eiku joo, ei ne ollukkaan Misan. 
tallennettu
Shancus
kupoliitti

Viestejä: 131


Frábært!


Profiili WWW
« Vastaus #24 : 22.05.09 klo 21:29 »

Lainaus
En ymmärrä Misaa. Miksei hän voinut tyytyä siihen, että hänen vanhempiensa murhaaja kuoli kuten muutkin rikolliset? Miksi hänen piti välttämättä päästa auttamaan Kiraa? Voiko rakastunut/ihastunut ihminen oikeastikin olla noin sokea ja itsepäinen?
Voi olla. Eläviä esimerkkejä on ja paljon.

No siis jooh, luinpahan loppuun (pitäisi vielä saada se how to read... onko sitä tulossa suomeksi?). Piti tulla sanomaan, että minusta lopetuskuva oli kyllä hyvin, hyvin kaunis.

Jotenkin jäi vähän surku Matsudaa, kun se mietti je mietti oliko tehnyt oikein vai ei. Muuten kyllä olen aikasta tyytyväinen loppuun. Mielelläni olisin nähnyt Lightin kuolemanjumalana tai jotain muuta superjännää loppuratkaisua, mutta kyllä tämäkin kelpaa. Lightin sekoaminen kyllä vähän pisti yllättämään, olisin odottanut että se olisi kuollut jotenkin arvokkaasti. Kiroten ehkä, mutta ei ihan niin sekaisin. Teru Mikami alkoi ärsyttää lopussa. Ja Mellon kuolema harmitti, olisin niin toivonut, että he olisivat Nearin kanssa lopulta yhdistäneet voimansa ihan kunnolla ja päässeet sopuun tai jotain. Alkuun en tykännyt Mellosta yhtään, mutta pidemmän päälle hepusta tulikin yksi suosikeistani.

Joo, oli pakko tulla tänne höpisemään, minua järkyttää että se on loppu nyt. Se loppui kaikenkaikkiaan niin äkkiä. Samoin kuin L:n kuolema tuli äkkiä, kaikki tuli aikalailla äkkiä. Olen vähän järkyttynyt, mutta lopetuskuva oli kyllä tavattoman nätti (olihan se Misa olihan?).
tallennettu

-Lattialla kaikkien tärkeitten laitteitten joukossa, totesi AU kun löysin mp3-soittimeni.
Mihu
kupoliitti

Viestejä: 33



Profiili WWW
« Vastaus #25 : 10.10.09 klo 20:49 »

Minulle Death Note on paras lukemani manga tähän asti. Tarina oli useiden juonenkäänteineen viihdyttävä ja mangan piirtotyyli herkullista silmänruokaa.

L:n kuolemasta tiesin jo etukäteen ennen kuin olin mangaa edes siihen asti lukenut, joten se ei tullut kauheana yllätyksenä. Enkä siinä vaiheessa edes harkinnut lopettavani lukemista, vaan jatkoi eteenpäin, vaikka L onkin yksi lempihahmoistani.

Mellon ja Nearin ilmstyminen puskan takaa juuri kun Light oli saanut rauhassa toteuttaa maailman puhdistamista pahasta ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä, toi lisää jännitystä sarjaan. Mellosta pidän hahmona enemmän kuin Nearista. Ehkä siksi, että Mello on räväkkäämpi ja coolimpi (sekä myös erittäin hawt tiukoissa housuissaan ja hihattomissa liiveissään) kuin valkohiuksinen toverinsa, joka joko istuu tuolissa tai makaa maassa leluilla leikkien. Niin ja Matt oli aivan paras. Sitä ei saa unohtaa, vaikka hänen esiintymisensä koko sarjassa onkin surullisen lyhyt. 

Itse pidin siitä, ettei Light kuollut arvokkaasti, vaan sekosi täysin. Se teki Lightista paljon inhimillisemmän, kun hänkin lopulta pelkäsi kuolemaa, vaikka oli kylmänrauhallisesti tappanut miljoonia ihmisiä. Olin myös ja olen edelleen vakaasti sitä mieltä, että Lightin täytyi kuolla jossain vaiheessa. Juuri siksi, että lukija lopulta näki Kiran olevan kuolevainen, eikä mikään jumalmainen olento. Misan perustama(?) kultti, joka piti Kiran muistoa yllä oli kiva lisäys loppuun.

Anime oli ihan mukava katselukokemus, muttei kyllä ollut mitään verrattuna mangaan. Sen tyyli ei vain miellyttänyt minua niin paljon ja näytti vähän väliä jopa rumalta. Tosin olin erittäin mielissäni siitä kuinka hyvin Lightin sekoaminen ja kuoleminen oli toteutettu; viimeistä jaksoa olenkin aina katsellut vähän väliä uudelleen sen erinomaisuuden tähden. L:n ilmestyminen Lightille hänen viimeisten hengen vetojensa hetkellä oli myös mukava ja koskettava lisäys, vaikka en kyllä näe mitään järkeä siinä miksi sen piti sinne portaikkoon juosta ja sinne kuolla.

Yksi asia mikä minua häiritsee siinä mangassa aivan äärettömästi on se, kuinka L ei ole alussa yhtään ällämäinen. :'D Se monitorin edessä kyykistelevä naamaton tyyppi on täysin erilainen verrattuna naamansa vihdoin näyttävään L:ään. Johtui se sitten siitä, että tekijät eivät vielä alussa tienneet minkäläisen hahmon he L:stä tekevät tai jostain muusta, mutta se seikka häiritsee minua silti suunnattomasti.

Mutta joka tapauksessa Death Note oli erittäin viihdyttävä lukukokemus ja tasokas sarja, jota tulen luultavasti palvomaan koko loppu elämäni.

tallennettu

"You must not be afraid to dream a little bigger darling"
Flarona
kovin pötkyläinen
suomimangusti

Viestejä: 471


A, nandemo nai.


Profiili WWW
« Vastaus #26 : 13.10.09 klo 19:18 »

Voi olla. Eläviä esimerkkejä on ja paljon.

Juu-u, näköjään on. Nyt minullakin on havainto sellaisesta olennosta. Tajuan aika hyvin, miltä Lightista tuntui. Light mietti, pitäisikö hänen jo tappaa Misa. Minä mietin, pitäisikö jo kertoa, että sori, totta puhuen ei kiinnosta pätkääkään. Kaikenlaisia sitä löytyykin...

Olen vähän järkyttynyt, mutta lopetuskuva oli kyllä tavattoman nätti (olihan se Misa olihan?).

Ei ollut, vaikka minunkin mielestäni olisi pitänyt. :(

Piti tänne tulla sanomaan, että minä pidin niistä live action -elokuvista. L:lle omistettua en ole kylläkäään nähnyt, mutta ne ensimmäiset ainakin olivat hyviä, kun vain ajatteli, että päähenkilö ei ole mangan/animen Ligt vaan joku ihan muu. Otin sen siltä kannalta, että nyt joku on taas saanut muistikirjan käsiinsä. Hyvää elokuvissa oli myös se, että tarinasta oli karsittu monien mielestä turhia pätkiä.

Enempää en sano, koska enempää en muista.

// Ai niin joo, tuli vain mieleen, että elokuvien Lightia on varmaankin muutettu, koska joidenkin lukijoiden mielestä Ohban hahmot tuntuivat vain pelinappuloilta eikä heillä ollut luonnetta lainkaan. Tuntuu siltä, että Ohba (ja Obata?) ammentaa juttuja omista kokemuksistaan Death Noten kanssa, kun hän kirjoittaa Bakumania. Kaikkien odotukset ovat pilvissä ensimmäisen, mahtavan teoksen jälkeen jne. Luvussa 57 eräs hahmo sanoi, että muut eivät välttämättä pidä päähenkilöiden mangaa yhtä upeana kuin hän itse, sillä sen hahmot vaikuttavat päällepäin ohuilta.
tallennettu

On laitonta ajatella, että Death Note: How To Read julkaistaisiin Suomessa.
Kasumi
karismaattinen
kupomuumio

Viestejä: 572



Profiili WWW
« Vastaus #27 : 15.10.09 klo 08:44 »

Nyt minäkin vihdoin ja viimein katsoin tuon sarjan.

Oivoi, se oli parhainta viihdettä vähään aikaan. L:n kuolema ei tullut yllätyksenä kun maailmassa on liikaa spoilaajia sen suhteen. Mut se oli kuulemma yllättävää animen ulostulon aikoihin.

Minustakin Death Note oli kaikkein parasta silloin, kun Light ja L vielä yrittivät luovia etäältä toistensa ympäri.
Kyllä kyllä. Varsinkin kun Mello ja Near tulivat mukaan ja olivat ylimääräisiä mukamas L:n veroisia ja cooleja hahmoja, jossa olivat paljon vähemmän mitä se L oli. En ole L:n fani mut noi oli tylsiä hahmoja siihen verrattuna.

Yotsuba-tarinankaari oli paha aallonpohja, jonka päätteeksi onneksi tapahtui niin paljon että aiemmat tylsyydet kompensoituivat.
Joo tässä vaiheessa sarjasta nauttiminen oli aika vaikeaa :)

Toisen puoliskon pahin ongelma minusta oli se, että Lightillä ei ollut vastassa yhtään vakavasti otettavaa vastustajaa. Mello ei ollut ihan hirveän pätevä etsivä, ja Nearilla lähinnä tuntui olevan psyykkisiä voimia. Poika vain istuskeli leikkimässä ja kiskoi päästään kaukaa haettuja arvauksia, jotka aina olivat mystisesti täysin tai liki täysin oikeassa. Vähemmästäkin alkaa tarinan jännite kärsiä.
Alussa joo siinä rupesi ärsyttää kummatkin hahmot edellä mainituistakin syistä, ja siitä että Nearin päättelykyvyssä ei ollut mitään inhimmillistä, mikä teki sarjan luonteesta ensistä epäluonnollisemman.

Muuta mieleen tulevaa sarjasta, on hyvät alku- ja lopputunnarit. Ryuk ja Rem oli lemppareitani koko sarjassa ! %D

Sekä Lightin isä kun se ajoi telkkariaseman ovesta sisään.
Matsuda oli hyvin ärsyttävä alusta loppuun ja vain toisinaan mutta sillonkin hyvin ärsyttävä.
« Viimeksi muokattu: 15.10.09 klo 09:00 kirjoittanut Kasumi » tallennettu

Modern Life Is Rubbish
Epik Feil
foorumisti

Viestejä: 24


angsted


Profiili
« Vastaus #28 : 08.04.10 klo 17:10 »

Vaikka tämä ketju vanha onkin, tekee silti mieleni jakaa kokemukseni tämän sarjan osalta. Voi kyllä, minulle tämä ei ollut pelkkä anime, vaan jotain paljon enemmän.

Sain sen ensimmäisen suomennetun pokkarin joskus Animecon´08:n tiimoilla, saattoi olla ennen sitä. Kärsimättömyydessäni aloin lukea sitä jo bussia odottaessa ja sain valtavan naurunpuuskan heti ensimmäisestä repliikistä. En tiedä mikä siitä teki niin hauskan, mutta kun.. "Tämä maailma on mätä." No, huvinsa kullakin.
Suuremman koukutuksen tunteen koin katsellessani Aconin AMV-kilpailua. Siellä oli joku DN-video kappaleella Breathe into me, ja jostain syystä se teki suuren vaikutuksen. Illalla tulikin hirveä kiire mennä ostamaan sarjan jo ilmestynyt toinen osa ja tottakai lukea se.
Ensimmäisen osan aikana mietin, miksi sitä L-tyyppiä oikein hehkutetaan niin paljon, mutta heti toisen osan kantta katsoessani tajusin. Jätkähän on söpö kuin mikä! Ihastuin hahmoon täydellisesti, aloin jäljittelemään hänen pukeutumistaan, istumatapaansa ja ostin jopa paketin sokeripaloja, joita upotin kymmenittäin teekupposeeni. Ja tunsin aina hirveää ylpeyttä siitä, kun kaverit sanoivat että olin kuin ilmetty Ällä.
Mutta sitten tuli se kohtalokas hetki, astuin Death Noten suomalaiselle foorumille (jolla pyörin viimeksi ehkä kaksi kuukautta sitten) ja luin sieltä erään spoilerin: L kuolee. Olin täysin shokissa, en tiennyt mitä ajatella tai tehdä. Juoksin vain huoneeseeni ja heittäydyin sängylle itkemään. Kyllä, ihan oikeasti.
Tuossa vaiheessa olin animea katsonut ehkä kymmenisen jaksoa, mangassa menossa jossain pokkarissa viisi (jonka kansi on muuten mahtava). Odotin suurella jännitteellä jaksoa 25, jossa tiesin alkavani itkemään, olin kuinka spoilaantunut tahansa. Ja jossain vaiheessa se sitten tuli. Kello taisi olla silloin jotain kuusi aamulla. Itkin jo jalkojenkuivauskohtauksessa, se oli jotain niin kaunista. Mutta se kuolemakohtaus. Siinä en sitten osannut muuta kuin tuijottaa koneen näyttöä ja antaa kyynelten valua poskia pitkin. Seuraavana aamuna herätessäni tuntui tyhjältä, ihan kuin joku läheinen olisi kuollut. No, animen katsomisestahan ei tullut mitään enää, mangaa jatkoin vain, koska tahdoin tietää miten sarja saisi päätöksen. Ja no, en oikein pitänyt siitä. Siis olihan se hieno loppu, mutta se Raiton kuoleman toteutus. Siinä meni Kira-saman arvokkuus. Pöh. Kun vihdoin jaksoin katsoa animen loppuun, huomasin pitäväni enemmän siitä viimeisestä jaksosta, Mikamin kuolemakin oli kivempi siinä. Vaikka harmi että se kuoli, olihan se toinen suosikkihahmoni sarjassa.

Juu että tälläinen tarina. Vähän pitkä kyllä, ihme jos jaksoitte lukea loppuun ^^''. Mutta voi kyllä, fanittamiseni määrä oli suunnaton, ja sarjan pohjalta keksityistä yaoipareista en edes viitsi selostaa, tulisi toinen samanmoinen tarina. Nyt se on sitten kaikki ollutta ja mennyttä. Hauskaa oli.
tallennettu

Ven, vidi, non vici.
Minizy
Vaaleanpunainen
tintti

Viestejä: 118


"Sallikaa minun naamioitua omaksi itsekseni"


Profiili WWW
« Vastaus #29 : 15.04.10 klo 18:10 »

Tähän alkuun on hyvä sanoa, että animea en ole katsonut kuin ensimmäisen OP:n, mutta pitää sekin aloittaa kunnolla heti kun tulee sellainen olo.

Mangan viimeistelin eilen. Onneksi jo alkuillasta, jos olisin selannut viimeiset sivut yön pikkutunneilla niin hyperventiloisin varmaan edelleen.
Lightin kuolema oli kauhea järkytys, vaikka se oli alusta asti  - selvästi - ainoa oikea ratkaisu. Osasin varautua siihen, ettei Kiran valtakausi voi jatkua, mutta toivoin silti koko ajan Lightin keksivän jotain pelastaakseen tilanteen.
Meni sekoamaan sillä tavalla. Kyllähän tuollainen hitonmoinen älykkyys (ja lievä hulluus) tekee varmasti vainoharhaiseksi toivottoman lopun koittaessa, mutta olisi sen voinut tyylikkäämminkin hoitaa. "Menipä teiltä kauan keksiä se. Kyllä, minä olen Kira, uuden maailman jumala" ja sitten paljon älykästä ajatustenvaihtoa Nearin kanssa.
Olisin halunnut että Light valottaisi alkuajan strategioitaan ja temppujaan jotka jäivät nyt Matsudalle ja kumppaneille täysin pimentoon (eipä tuolla olisi ollut paljoa väliä, mutta janoan sellaisia tilanteita jossa sivustakatsojat pudottavat leukansa hämmästyksestä).

Kiran onnettomalle lopulle olisi ollut minusta parikin vaihtoehtoa.
A) Near ja Light kuolevat samaan aikaan ja näin kumpikaan ei voita tai häviä.
B) Near ja Light tekevät sopimuksen, että Light luopuu muistikirjan omistajuudesta ja näin menettää muisinsa.
Sitten löytyy tietysti piilotettu vaihtoehto C), jonka mukaan Light lukittaisiin eristysselliin ja Near kävisi pelailemassa sen kanssa shakkia siellä kuin X-manissa ikään. Taas älykästä ajatustenvaihtoa.
-- Ah, kunhan mallailen, Kira 4ever! Kyllä se totaalinen kiran loppu oli oikea vaihtoehto näin tarinallisesti.

Sitten otetaan kantaa: tjoo, minustakin se kissa-hiiri- leikki L:n ja Kiran välillä, ennen tapaamista kasvotusten, oli sarjan mehukkain kohta. Juoni vähän lopahti kun suurempi yleisö sai tietää muistikirjoista, mutta lähti nousuun kun Near sai paremmin otteen tapauksesta. Mello on... ilmaa. Eikö se liho??
Ja sitten L:n kuolema; ei siinä ollut minulle mitään koskettavaa (perun sanani sitten kun olen katsonut animen), lähinnä jaoin Lightin mielihyvän ja onnistuisen tunteen tapahtuneesta. L:lle säälipojot kuitenkin siitä että hän sai kuolla tietäen Lightin olevan Kira, se oli positiivinen juttu.


----> Jäin muuten miettimään, että mitä Misalle tapahtui Lightin kuoleman jälkeen? (Sekopäinen-) Lighthan paljasti yksiselitteisesti että voisi käyttää Misaakin kirjoittamaan Nearin nimen - napattiinko Misa sitten toisena kirana? Vai selittikö Ryuk Nearille säännön omistajuuden luovuttamisesta ja muistin menettämisestä...?
Animea en siis tosiaan ole vielä katsonut mutta ei se mangan perusteella minulle auennut. Ellen ole todella paksukalloinen.

Death Note on kyllä aivan loistava, ei siitä pääse mihinkään. Mutta nyt kun tiedän miten älykäs Light Yagami on, miten pystyn enää ottamaan Shinichi Kudon salapoliisinkyvyt vakavasti...? :''o

tallennettu
Sivuja: 1 [2]  Kaikki
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

MySQL pohjainen foorumi PHP pohjainen foorumi Powered by SMF 1.1 | SMF © 2006, Simple Machines LLC Validi XHTML 1.0! Validi CSS!
Sivu luotiin 0.03 sekunnissa. 20 kyselyä tietokannasta.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste