Ghiblin elokuvat

[Flarona]

Kaikki varmaan osaavat mainita yhden tai useamman studio Ghiblin elokuvan, mutta harvempi on nähnyt kaikki (en minäkään). Suomessa on julkaistu ainakin Henkien kätkemä, Liikkuva linna, Maameren tarinat, Naapurini Totoro, Kissojen valtakunta, Tulikärpästen hauta, Punainen sika ja Kikin lähettipalvelu.

Mistä Ghiblin elokuvasta/elokuvista pidät eniten ja miksi? Mitä haluaisit nähdä?


Jotenkin Ghiblin fantasiaelokuvat eivät vetoa niin kamalasti minuun. Ne ovat kai kolme vuotta myöhässä kiehtoakseen niin kamalasti. Niistä paras on kuitenkin Prinsessa Mononoke, joka on itse asiassa ensimmäinen Ghibli-elokuvani. Lukion ensimmäiseen asti pidin siis fantasiakirjoista yli kaiken.

Tulikärpästen hauta (Hotaru no haka) oli ennen minulle The anime-elokuva, mutta nykyisin sitä titteliä uhkaa ainakin kaksi elokuvaa, joista toinen on eri studion tekemä. Rakastan koskettavia, angstisia tai muuten yltiösurullisia asioita ja etenkin itkemistä, joten tämä elokuva on kuin minulle tehty. Tunnustan, että vasta toisella katselukerralla tajusin, keitä alun henkilöt olivat.

Tulikärpästen haudassa seurataan kahta lasta toisen maailmansodan aikana. Siinä on tapahtuu paljon surullisia ja epäoikeudenmukaisia asioita eikä loppua näy. Elokuvan ensimmäisinä vuorosanoina päähenkilö Seita sanoo: "Kuolin 21.9.1945." Se kertoo varmaan jotain elokuvan tunnelmasta.

Mimi wo sumaseba (Whisper of the Heart, suom. "jos kuuntelet tarkkaan" tai "jos höristät korviasi") on toinen suosikkiehdokkaani. Kissojen valtakunta on spin-off-elokuva Mimi wo sumasebasta. Tämä lienee Ghiblin vähän tuntemattomampaa tuotantoa, mutta mielestäni se ansaitsisi olla tunnetumpi.
Se kertoo Shizukusta, yläasteikäisestä, kirjoista pitävästä tytöstä, joka ei oikein tiedä, mitä tekisi isona ja minne hakisi opiskelemaan. Juonesta en nyt kehtaa tähän kirjoittaa, koska minä ainakin pidin eniten siitä, etten tiennyt mitään etukäteen. Siinä kuitenkin tapahtuu kaikkea pientä enemmän tai vähemmän kivaa, ja tapahtuvat tuntuvat etenvän omalla painollaan.

[Futoi yatsu]

Aika monta Ghiblin elokuvaa olen nähnyt, ja hyllyssäkin näyttää pikaisella laskennalla olevan 15. Ghiblistä kiinnostuin aikanaan silloin kun Punainen sika ja Naapurini Totoro (silloiselta nimeltään Näkymätön ystävä) tulivat Suomessa ensi kertaa televisiosta.

Ehdotonta suosikkia on joukosta vaikea valita, mutta se lienee joku näistä: Punainen sika, Tulikärpästen hauta, Totoro, Omohide poro-poro. Niin kuin valikoimasta voi arvata, surulliset, surumieliset ja haaveelliset kohtalot vetoavat minuun. Ghibli-mieltymykseeni vaikuttaa myös paljon taustamaalausten laatu.

Edelleenkin Ghibli (käytännössä Miyazaki ja Takahata) on minulla ainakin lähellä anime-elokuvan kärkeä. oikeastaan vain Satoshi Kon ja Makoto Shinkai ovat yltäneet samalle tasalle. Katsuhiro Otomon live action Mushishi viittaa kyllä siihen, että hän saattaa vielä joskus tehdä tasokasta animaatiotakin :-)

[JeBaZ]

Olenhan minäkin katsonut aika monta Ghiblin leffaa, mutta en tarpeeksi. Suosikkini on vieläkin Totoro. Iskostunut tuo leffa pienestä pitäen alitajuntaan, eikä se sieltä ole lähdössä. Tarina on helppo tajuta, animaatio on suloista ja kaunista, hahmot hauskoja ja sitten on se kissabussi :D

Ghibliltä haluaisin nähdä kaikki elokuvat, mutta listan kärjessä on Porco Rosso ja Nausicaa. Ghiblin tekemissä tuotoksissa vaikuttavinta on animaatiotyyli. Hahmojen eleet, ilmeet ja käyttäytyminen on miellyttävää ja taustoihin on uhrattu aikaa.

[Meu]

Ensimmäinen Ghibli-leffa minkä näin, oli Henkien kätkemä, ja se on myös suosikkini. En tosin ole katsonut kuin muutaman Ghiblin (en saa ketään raahautumaan mukaani leffateatteriin! ;_; ...on sekin selitys), mutta silti... olen vuokrannut sen ainakin 20 kertaa, tulisi ehkä halvemmaksi ostaa dvd~
En oikein tiedä syytä, miksi pidän siitä niin kovasti, kai kun siinä on kivat henkilöt ja ne otukset ja kaikkea...
Minäkin tykkään Totorosta, se on niin suloinen.

Ah, pitäisi varmaan vihdoinkin katsoa se Tulikärpästen hauta.

[Laus]

Suosikki-Ghiblini on Tulikärpästen hauta, joka on muutenkin yksi suosikkini anime-elokuvista. Se on niin koskettava (ja kerrankin sotaleffa joka ei kerro sotilaista :)).

Spoileri (vie kursori päälle näytääksesi)

Loppu on myös äärettömän surullinen, kun Setsuko kuolee. Taisin itkeä sitä katsoessani.

Henkien kätkemästä pidän myös paljon. Saattaa nykyään johtua sen aiheuttamasta nostalgiafiiliksestä, mutta muutenkin hyvä elokuva kyseessä.
Yhtä asiaa en ole ikinä tajunnut, nimittäin sitä, miksi Liikkuvaa Linnaa pidetään niin hyvänä. Onhan se ihan mukiinmenevällä tarinalla ja loistavalla animaatiolla varustettu, mutta juoni ei minulle vain iske. Kirjan luettuani arvostus kyseistä elokuvaa kohtaan laski edelleen, kun huomasin, että elokuvaan oli jätetty vain kaikkein oleellisimmat osat tarinasta. Ei Liikkuva linna huono ole, mutta mielestäni kuitenkin vain vähän keskitasoa parempi.

[Maiju]

Suosikkini on vieläkin Totoro. Iskostunut tuo leffa pienestä pitäen alitajuntaan, eikä se sieltä ole lähdössä.

Sama juttu minulla :D kissabussi <3
Myös Punainen sika nousee suosikkien joukkoon kohdallani ja odotan innolla sen Suomen ensi-iltaa (joka on 7.3.2008 Cinema Mondon sivujan mukaan!).

Pidän hyvin paljon kaikista näkemistäni Ghiblin elokuvista, koska niistä löytää melkein joka kerta jotain uutta. Niitä voi katsoa suruisena tai iloisena ja ne aina ovat liikuttaneet minun sydäntäni. Kikin lähettipalvelussa erityisesti tykkään siitä biisistä, mikä soi alussa kun Kiki on juuri lähtenyt kotoa ja avaa radion. Se kappale saa aina hyvälle mielelle :)

Tulikärpästen hauta on ainut mitä en ola katsonut vielä toista kertaa vaikka omistankin sen DVD:nä. Se oli aivan liian vakava ja suruinen minulle :'(

Ghiblin elokuvista haluasin vielä ehdottomasti nähdä Nausicaän (olen lukenut tarinan alun mangana monesti :P) ja Prinsessa Mononoken, koska niin monet ovat sitä hehkuttaneet.

[Saya]

Princess Mononoke oli sellainen kokemus, että tuskin koskaan tulen mitään vastaavaan näkemään. Siihen saattoi vaikuttaa se, että Mononoke oli yksi ensimmäisistä Ghiblin leffoista, mitä näin. Joka tapauksessa sen näkeminen syöpyi mieliini niin syvästi, että nostan sen aina ylitse muiden. Tässä elokuvassa on kaikki kohdallaan: tarina (ällöonnellista loppu lukuunottamatta), hahmot, sanoma, animaatio, musiikki... Ei voi keksiä mitään hienompaa olentoa maailmaan kuin ne pienet valkoiset naksuttelijat, joiden nimeä en nyt tähän hätään muista.

En ole nähnyt kaikkia Hayao Miyazakin elokuvia, mutta Henkien Kätkemä pitää silti nostaa esiin, koska se on tasapainoisin tarina, minkä ole Miyazakilta nähnyt. Yleensä minua ärsyttää aina jotkut kohdat Miyazakin muuten niin upeissa leffoissa, kuten loppu, venytetyt kohtaukset tai ärsyttävät hahmot, mutta Henkien Kätkemä on alusta loppuun mahtava elämys (johon myönnän uppoutuvani usein niin, että sitä on vaikea katsoa kriittisin silmin).

Pakko mainita suosikeiksi myös tuo ah-niin-traaginen Tulikärpästen hauta. Sen katsominen on pohjattoman tuskaista, ja juuri siksi se on yksi upeimmista elokuvaelämyksistäni. Aina loppuun asti jaksan uskoa, että toivo pilkahtaisi päähenkilöiden elämään.

[neji]

Itse olen nähnyt näin äkkimuistelemalla tulikärpästen haudan, henkien kätkemän, kissojen valtakunta, kikin lähettipalvelu, naapurini totoro, maameren tarinat, liikkuva linna ja tätä en tiennyt että whisper of the heart oli ghiblin =D

Pidin ihan älyttömästi whisper of the heartista. Juoni oli mielestäni mahti ja piirrosjälki.. MAHTAVAA!

Suosikkeihini voisin listata myös henkien kätkemän ja tulikäspästen haudan.

Totoron katselin kerran ja en tajua sitä hössötystä siitä miten ihana ja hyvä se on. ;s Mielestäni se ei ollut kummoinen. Kyllähän sitä katselee jos ei muuta keksi.
Onhan tästä aikaa kun sen katsoin, joten en ala sen kummemmin perustelemaan, ettei aivan metsään mene. 8D

Liikkuva linna on toinen, josta en pidä ollenkaan. Juoni oli mielestäni tylsä ja koko elokuva loppui jotenkin kuin seinään.

Kokonaisuudessa ghiblin elokuvissa on aina älyttömän kauniit taustat! Jotenkin myös hahmojen liikkuminen näyttää ainutlaatuiselta ja erilaiselta? :----D

[Sugai Ai]

Totoron katselin kerran ja en tajua sitä hössötystä siitä miten ihana ja hyvä se on. ;s Mielestäni se ei ollut kummoinen. Kyllähän sitä katselee jos ei muuta keksi.

Olen samaa mieltä. Totoro ei ole huono, mutta ei se niin ihmeellinen ole kuin väitetään. Voi olla, että katsoin sen liian vanhana (Olin melkein 15). Todennäköisesti olin myös kuunnellut liikaa hypetystä ja puhetta siitä, miten mahtava se on. Odotin liikaa.

Muutenkaan Ghiblin elokuvat eivät ole yleensä kolahtaneet erityisesti. Yhtäkään niistä, joita olen katsonut, en voi väittää huonoksi, mutta ne eivät ikinä kolahda niin, että ensimmäinen ajatus elokuvan jälkeen olisi "Vau". Poikkeuksena Tulikärpästen hauta, joka on ihan mahtava. Pidän siitä, että se on realistisempi kuin muut Ghibli-leffat. Ehkäpä asia ei olekaan niin, etten pidä niin paljoa Ghiblin elokuvista, ehkä en vain pidä niin paljoa Hayao Miyazakin leffoista. (Suurin osa näkemistäni on kumminkin niitä.)

Eli Ghibli-leffat ovat kyllä hyviä, ne eivät vain yleensä kolahda minulle.

[Kasumi]

Totoron katselin kerran ja en tajua sitä hössötystä siitä miten ihana ja hyvä se on. ;s Mielestäni se ei ollut kummoinen. Kyllähän sitä katselee jos ei muuta keksi.

Olen samaa mieltä. Totoro ei ole huono, mutta ei se niin ihmeellinen ole kuin väitetään. Voi olla, että katsoin sen liian vanhana (Olin melkein 15). Todennäköisesti olin myös kuunnellut liikaa hypetystä ja puhetta siitä, miten mahtava se on. Odotin liikaa.
Muutenkaan Ghiblin elokuvat eivät ole yleensä kolahtaneet erityisesti. Yhtäkään niistä, joita olen katsonut, en voi väittää huonoksi, mutta ne eivät ikinä kolahda niin, että ensimmäinen ajatus elokuvan jälkeen olisi "Vau".

Siinä tapauksessa kannattaa tutustua Nausicaä:n koska se jää haamuilemaan aivoihin viikoksi eteenpäin. Se on todella kaunis ja hieno.
En ole itse vielä nähnyt Mononokea mutta moni ei-anime ihmisistä jotka ovat nähneet sen suosittelivat sitä minulle. Että olisi kuulemma tosi hyvä.

Näin joskun kauan sitten Kikin lähettipalvelun ja se oli ihan jees muttei tosiaankaan ihmeellinen. Totoro on söpö ja Henkien kätkemä siisti. Liikkuva linna visuaalisesti vau ja kokonaisuudessaan ihan viihdyttävä.

[Èlewyn]

Olen katsastanut kaikki muut Suomeen rantautuneet Ghiblit paitsi Porco Rosson.

En ole studion erityinen ystävä, mutta joitakin helmiä tietysti on.
Tulikärpästen hauta on yksi lempielokuvistani, se ihastuttaa, suututtaa ja itkettää. Erityinen suosikkini, jota tykkään katsella useampaankin kertaan.

Henkien Kätkemällä on melko suuri osuus anime-harrastuksessani. Näin sen ensimmäisen kerran ollessani viidennellä/kuudennella, ja rakastuin siihen sydänjuuriani myöten. Kiitos tämän teoksen, löysin lisää animea, enkä vain tyytynyt muutamaan sarjakuvaan.

Liikkuva linna on jees, mutta minunkin täytyy sanoa Totorosta en niin paljon välitä. Se ON katsottava elokuva ja ihan piristäväkin välillä, mutta jotakin siitä puuttuu. Tarina ei pääse oikein oikeuksiinsa, samoja tuntemuksia oli Kikin lähettipalvelun kanssa.

Punainen sika pitäisi kyllä päästä vihdoin ja viimein katsomaan.

[Efana]

Poikaystäväni Ghibli-obsession ansiosta (hänestä tulee seuraava Miyazaki, I'm telling you) olen nähnyt Omohide Poro Poroa ja Tulikärpästen hautaa lukuunottamatta, jotka nekin kyllä hyllyssä odottavat vuoroaan, kaikki studio Ghiblin elokuvat. Lyhytelokuvia on hankalampi saada mistään käsiinsä, joten niistä en olekaan nähnyt kuin molemmat Ghibliesit ja tammikuussa Ghibli-museossa käydessäni Mei ja kissanpentubussin. Miyazakin aiemmista töistä on myös nähty Panda Kopanda ja Lupin III: The Castle of Cagliostro. Iblard jikan löytyy DVD-hyllystä, kuten myöskin usea Ghiblin tuottama dokumenttielokuva (mm. Mononoken monituntinen making of, Lasseter-san, arigatou, se dokumentti, jossa Takahata ja Miyazaki kulkevat Japanin kanaaleissa), mutta ne kaikki ovat katsomatta... Poikaystävä on aikoinaan tilannut Ghibliltä lähes koko DVD-valikoiman, eikä ole itsekään ehtinyt kaikkeen syventyä!

Kirjahyllyn puolelta löytyy valtavasti aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, joista suurin osa, ellei jokainen, on Ghibli-museosta ostettuja: Elokuvien taide- ja storyboard-kirjoja (Mononokesta, Totorosta, Nausicaasta ja Porco Rossosta ainakin) ja kaikenlaisia sekalaisia, mm. Ghiblin taustamaalaajan taidekirja (oma suosikkini, uskomattoman kaunista jälkeä).

Tästä kaikesta voi ehkä päätellä kantani studio Ghibliin. ':E Poikaystävä elää aihetta niin vahvasti etten voi olla tempautumatta mukaan, ja hänen valtavan aktiivisuutensa ansiosta tiedän Ghiblistä tavattoman paljon. Omia suosikkejani Ghiblin valikoimista ovat Mononoke, Panda Kopanda, Pom poko, Tonari no Yamada-kun, Laputa ja Porco Rosso. Kissojen valtakunta oli aika blaah, enkä pitänyt Nausicaan elokuvasovituksesta; Manga on upeassa eeppisyydessään huikeaa kerrontaa ja tuskaisen kauniisti kuvitettua, eikä samaa tunnelmaa tavoiteta elokuvassa, joka jättää tarinankin puolitiehen.

Gake no ue no Ponyoa odotellaan jo innolla, ehtiiköhän kyseinen leffa rantautua Suomeen ennen Japanin DVD-julkaisua? Maameren tarinat ehdimme tilata DVD:nä rapakon takaa jo ennen Suomen ensi-iltaa... Nähtäväksi jää tuleeko koko elokuva yleensä teatterilevitykseen: Sillä ei ole takanaan valmista suosiota kuten Ghiblin viime vuosina teatterilevityksessä nähdyillä klassikoilla, joten kovin suurta kassamagneettia siitä tuskin tulisi vaikka ohjaaja onkin nimekäs.

[Andromeda]

Kävin katsomassa tuon Porco Rosson, ja suoraan sanottuna olin hieman pettynyt. Sitä kun oli hypetetty useammallakin taholla, ja minusta se oli lähinää, no, perus-ghibliä. Ei siis huono missään nimessä, mutta olin odottanut enemmän. Olihan siinä sinänsä komean näköisiä lentokoreografioita pienkoneilla ja hyvät musiikit, mutta tarina tuntui jäävän vähän laihaksi. Idea sinänsä hauska, mutta sitä ei oikein selitetty. Muutenkin jäi liikaa kysymyksiä.

Mietin koko leffan ajan, että siskoni varmaan olisi tykännyt siitä ihanasta 20-luvun tyylistä. Tuijotin sen laulajanaisen vaatteita ja ihailin, kuinka hyvin se oli ajan tyylin mukaisesti piirretty. Olivat Ghiblin studiossa piirtäjät lukeneet läksynsä.

[KuroiNeko]

Ensin nopea listaus näkemistäni:

Punainen Sika
Naapurini Totoro
Laputa, The Castel in the Sky
Spirited Away (Henk. Kätkemä)
Pricess Mononoke
Kiki's Delivery Service (Kikin Lähettipalvelu tms?)
Neko no Ongaeshi (Kissojen Valtakunta)
The Grave of the Fireflies (Tulikärpästen hauta)
Only Yesterday
Likkuva Linna

On vieläkin hyvin vaikea sanoa mistä pidän kaikkein eniten. Totoro, Mononoke-hime, Neko no Ongasehi sekä Henkien Kätkemä taistelevat kaikki ykköspallista.

Totoro teki 7-vuotiaaseen pikkuminääni lähtemättömän vaikutuksen. Mononoke-himen musiikki, tarinankerronta ja maisemat ovat upeita, Henkien Kätkemässä korostuu tarina, sen kerronta ja ympäristö ja Neko no Ongaeshi... sanotaanko vaikka että olen aina pitänyt kissoista todella paljon. Siihen kun lisätään ripaus taianomaista Ghibli-romantiikkaa niin voilá.

Minulla on Pom Poko jossain pölyttyneessä nurkassa enkä ole siihen vielä ehtinyt koskea, mutta ajattelin katsoa sen joskus. Odotan myös innolla sitä että äiti lupasi ostaa minulle Maameren-tarinat dvd:n. Haluan todella nähdä sen siitäkin huolimatta että olen kuullut siitä paljon huonoa kommenttia vähän joka puolelta. Omasta mielestäni on selvää että Goro ei ole yhtä kuin Hayao, vaikka omaakin saman sukunimen. Kaiken kukkuraksi Gorolla ei (kai?) ole ollut mahdollisuutta tehdä elokuvia tätä ennen.

Siinä tapauksessa kannattaa tutustua Nausicaä:n koska se jää haamuilemaan aivoihin viikoksi eteenpäin. Se on todella kaunis ja hieno.
En ole itse vielä nähnyt Mononokea mutta moni ei-anime ihmisistä jotka ovat nähneet sen suosittelivat sitä minulle. Että olisi kuulemma tosi hyvä.

Anteeksi nipotukseni, mutta Nausicaä ei ole oikeasti Ghiblin elkouva. Tosin olen samaa mieltä kehotuksesta; Nausicaä kannaattaa katsoa jos sitä ei ennen ole nähnyt, vaikka olisikin nähnyt jo Mononoke-himen, jonka Miyazaki tarkoitti ikäänkuin Nausicaän vastineeksi.

Myös Mononoke-hime kannattaa katsoa, vastine tai ei. Kummassakin on jotain niin omaa ettei menetä yhtään mitään vaikka katsoo molemmat; päinvastoin.

Voisiko joku muuten kertoa Gake no ue no Ponyosta lisää? En tiedä siitä mitään muuta kuin sen, että se on Ghiblin, se on tulossa ja että odotan sen tuloa. :D

[Kometae]

Olen nähnyt jopa Totoron, Liikkuvan linnan, Henkien kätkemän ja Prinsessa Mononoken. Viimeisimmän voisin ehkä katsoa uudemmankin kerran, sillä aikoinaan katsoin sen englanninkielisillä dubeilla (vai subeilla, en muista) ja osa jutuista meni salakavalasti ohi.

Fanaattinen fani en ole, mutta ovathan nuo suhteellisen mielenkiintoista katsottavaa olleet kaikki. Ehkä Liikkuva linna oli jotenkin tylsä minun makuuni. Sillä kertaa sotateema ei iskenyt ja kaipaan elokuviin yleensä edes vähän huumoria.

Totorosta pidän juuri siksi, ettei se todellakaan ole niin ihmeellinen. Se sopii ihmiselle, jonka tekee mieli nähdä asioita rauhalliseen tempoon. Se jätti hyvän olon jälkeensä, eikä siihen tarvittu huikeita animaatiospektaakkeleita.

Mitä nyt muiden puheista saa irti, niin Tulikärpästen hauta voisi olla näkemisen arvoinen anime.

Mielestäni Ghiblin animaatioissa on kuitenkin yleisesti ottaen jotain tavattoman ahdistavaa :P Vaikka elokuvat yksityiskohdillaan ovat mielenkiintoisia ja osaltaan puoleensa vetäviä, niin silti en syöksy etsimään niitä kaikkia elokuvia. Tuntuu, ettei niitä voi katsoa lainkaan niin kepein mielin. Vakavia teemoja, aiheita...

[Efana]

Voisiko joku muuten kertoa Gake no ue no Ponyosta lisää? En tiedä siitä mitään muuta kuin sen, että se on Ghiblin, se on tulossa ja että odotan sen tuloa. :D

Gake no ue no Ponyo (Ponyo on the cliff by the sea) on Hayao Miyazakin uusin animaatioelokuva, joka saa Japanissa ensi-iltansa 19.7. tulevana kesänä. Kyseessä on nykyanimaation maailmassa melko erikoinen tuotanto, sillä sen tekemiseen ei ole käytetty lainkaan tietokoneita, ja väritys on tehty kokonaan vesiväritekniikalla. Mielenkiintoista on myös, että noin 80 prosenttia elokuvasta tapahtuu merellä.

Elokuva kertoo Ponyo-nimisestä kultakalasta, joka haluaa tulla ihmiseksi. Käsittääkseni tarina pohjaa johonkin japanilaiseen satuun, joka on vapaa versiointi pienen merenneidon tarinasta. Miyazakin itsensä mukaan elokuva on suunnattu lapsiyleisölle; Perinteinen satu on siis kyseessä.

Ghibliworldin uutissivu on hyväksi havaittu ajassa pysyvä tietolähde, viimeisin tieto taitaa koskea Ponyon trailerin julkaisua. Sivusto muutenkin on Ghiblistä infoa haluavalle hyödyllinen, kannattaa vilkaista. :)

[KuroiNeko]

Oi. Kiitoksia Efanalle, upea info-pläjäys. :'3

Elokuva kertoo Ponyo-nimisestä kultakalasta, joka haluaa tulla ihmiseksi.

*reps* XD Kyllä siitä silti varmaan hyvä tulee, luotan Miyazakiin(ehkä turhankin sokeasti?).

Hyvä että se tehdään perinteisesti. En pidä erityisemmin uusistakaan näkyvästi tietokoneella käsitellyistä animaatioista. En edes Steamboysta, vaikka idea oli muuten ok.

[Efana]

Kyseessä on nykyanimaation maailmassa melko erikoinen tuotanto, sillä sen tekemiseen ei ole käytetty lainkaan tietokoneita, ja väritys on tehty kokonaan vesiväritekniikalla.

Oho, pahoittelen tätä virhetietoa: Olin tosiaan pitkään siinä luulossa, että Ponyo olisi ollut ainakin lähes pelkästään käsityötä, mutta kyllähän tuo animaatio oli tietokoneella väritetty, vaikka pastellisen utuisa väriteema antaakin mielikuvan puuväripiirroksista. Mononoken jälkeen ei ole edes Studio Ghibli enää tehnyt pitkää animaatiota kalvoille värittäen. Taustat olivat sentään edelleen upeaa käsinmaalattua Ghibli-laatua.

Ja Mononokesta puheenollen, syy miksi kaivoin tämän ketjun esiin: Aloin valmistella Mononoke Himen teemalaulua eräälle kuorokokoonpanolle mahdollisesti esitettäväksi, ja sain äkillisen inspiraation kääntää lyriikat suomeksi laulettavaan muotoon. En halua pihdata niitä itselläni, joten ajattelin pistäväni jakoon, josko niitä joku muukin haluaisi käyttää. Otin kääntämisessä jonkin verran vapauksia lyriikoiden sujuvuuden tähden, enkä täten kaipaa nalkutusta käännöksen kirjaimellisuudesta, mutta parannusehdotukset ovat muutoin aina tervetulleita.

Vertailun vuoksi lyriikat japaniksi:

haritsumeta yumi no   furueru tsuru yo
tsuki no hikari ni zawameku   omae no kokoro
togisumasareta yaiba no utsukushii
sono kissaki ni yoku nita   sonata no yokogao

kanashimi to ikari ni hisomu
makoto no kokoro wo shiru wa mori no sei
mononoke-tachi dake   mononoke-tachi dake

Ja suomeksi:

Tärisevä jousi pelon kasvoillesi heijastaa
Täydenkuun valo kuulas paljastaa sydämesi sykkivän
Terävänä kauneus miekkasi kärjellä
On kasvosi siihen piirretty kylmällä kädellä

Piileskellen alla surun on ainoa
joka tuntee sydämes'
ja viha joka kuihduttaa
metsän henget näkevät sen, vain henget näkevät sen

Jos saan jostain jonkun äänityslaitteen voin pistää vielä lauletun version jonnekin esille, niin rytmityksistä saa paremmin selvää.

[tsususame]

Olen kyllä katsonut varmaan suurimman osan ghiblin tuotannosta, mutta täytyy sanoa että ei ole Mononoken voittanutta. Omasta mielestäni se on  visuaalisesti kaunein ghibli leffa. Henkien kätkemä pääsee ehkä juuri ja juuri tasoihin, mutta tykkään silti mononokesta enemmän. :)

Oli muuten aika mahtavaa nähdä tämäkin ghibli leffa vihdoin elokuvateatterissa!

Suosittelen.

[Flarona]

Otin kääntämisessä jonkin verran vapauksia lyriikoiden sujuvuuden tähden, enkä täten kaipaa nalkutusta käännöksen kirjaimellisuudesta, mutta parannusehdotukset ovat muutoin aina tervetulleita.

En nyt tiedä, kuuluuko ymmärrettävyys tuohon käännöksen kirjaimellisuuteen, mutta minulla ainakin oli pieniä vaikeuksia ymmärtää, mitä haettiin. Onkohan muillakin?

A-osa on kaunis ja suunnilleen yhtä "helppo" ymmärtää ensimmäisellä kerralla kuin japaninkielinenkin. Jälkimmäisen osan sanajärjestyksessä puolestaan tuntui olevan jotain outoa, ehkä on-sanaan liittyvää. Säkeiden pituus taisi olla vähän tiellä tehdessä.

Sitten luin sekä japanin- että suomenkielisen version vähän tarkemmin. En tiedä, onko alun täriseminen pelkoa, vihaa, surua, jännitystä vai mitä, joten siihen en puutu. Olisi kuitenkin hienoa, jos ensimmäisen säkeistön loppukin avautuisi suunnilleen samalla tavalla suomenkielisessä versiossa. Ongelmia tuotti etenkin "kylmällä kädellä", jonka olen kuullut aiemminkin mutten silloinkaan kunnolla tajunnut, mitä se tarkoittaa - etenkään tässä yhteydessä, sillä nyt minä tulkitsin tuon kohdan niin, että laulun sinän kasvot heijastuvat miekasta. Alkuperäisessä nämä kasvot ovat (oman tulkintani mukaan) vasta teroitetun miekan kärjen kaltaiset: yksinkertaisuudessaan kauniit mutta tulkitsemattomat, tavoittamattomat, arvaamattomat, ehkä vaarallisetkin. Vähän niin kuin tutumpien vertauskuvien ruusu, mutta ilman mitään haurautta. Loppuosassa puolestaan "ainoa joka tuntee sydämes'" piilotteli surun alla ja metsän henget näkevät vihan.

En ymmärrä paljoakaan sanojen sovittamisesta melodiaan, mutta tein silti omankin version tuosta. En ole varma, aukeaako se yhtään helpommin kuulijalle kuin Efanan versio. Kaksi ensimmäistä riviä ovat samat, sillä kaikessa epäsuoruudessaan pidin niistä ja koska "jänne" on ruma sana.

Tärisevä jousi pelon kasvoillesi heijastaa
Täydenkuun valo kuulas paljastaa   sydämesi sykkivän
Teroitetun miekan   kaunis kärki kiiltävä
Aivan niin kuin se, sun kasvosi  ovat tavoittamattomat

Kaiken tuon surun ja vihankin
alla on sydämesi piilossa
ja tunne nyt ei muut sitä lain
metsän henget näkevät sen, vain henget näkevät sen


Olin unohtanut, että Mononoken ensi-ilta oli jo helmikuussa. Pitää selvittää, milloin se tulee tai tuli Joensuuhun. En siis ole nähnyt myöskään tämän laulun virallista käännöstä, jos sellainen siinä oli. Toivon vain, ettei mennyt pahasti pieleen kummallakaan.

Ghiblin elokuvista uusin tuttavuus on Ponyo, jota katsoessani ymmärsin, kuinka suloisilta päähenkilöinä olevat lapset voivat vaikuttaa. Pienempänä olisin ihan varmasti pitänyt ainakin jotain hahmoa tosi ärsyttävänä. Nyt lapset olivat suloisia, vanhukset herttaisia ja eräiden vanhempien suhde hauskahko.

Ghiblin pitkistä elokuvista ovat näkemättä enää Omohide poroporo, Pom poko ja Tonari no Yamada-kun.
Listaan tulee taas yksi lisää, kunhan uusin elokuva Karigurashi no Arrietty tulee heinäkuussa. Ilmeisesti sen ohjaa Hiromasa Yonebayashi.