sisällön alkuun
25.9.2017 01.55 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"zOMG Rei!!1"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

x Keskustelu | Ohjeet | Kalenteri | Henkilökunta Haku | Kirjaudu | Rekisteröidy

Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.


Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
 
« edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 [Kaikki]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Diabetes/epilepsia/muut "pitkäaikais sairaudet"  (Luettu 21350 kertaa)
0 käyttäjää ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
nekorin
Raivotar
vastuuhenkilö

Viestejä: 555


Amanda <3


Profiili WWW
« : 11.12.07 klo 22:04 »

Tulipa vaan mieleen. Ihan uteliaisuudesta, kun tämä diabetes on semmonen Suomalaisten tauti... Niin onko miten paljon muita sen (tai muiden pysyvien sairauksien) edustajia täällä. Yhden edustajan lisäkseni kyllä tiedänkin. Kyllä tauti on sellainen joka menee ohi kuten vaikka flunssa, sairaus on yleensä hyvin pysyvä. Niinhän se db:kin on sokeri-tauti.

No ajattelin vaan, ihan yleisestä kiinnosta (ja tuen tarpeesta ;_;) kysellä tästä. Itselläni on ollut DM 1 13-vuotta. Hoito on mennyt välillä paremmin ja välillä huonommin. Tällä hetkellä pitkäaikainen taitaa olla juuri ja juuri vähän alle 10. Pyrin paremman hoitotasapainon saavuttamiseen. Ja nyt sitten mittaan noin 4 kertaa päivässä ja teen kovasti työtä saadakseni hoitotasapainoni kohdilleen. Ajattelin, että joskus tulevaisuudessa (liek 5-vuoden sisään) olisi mukava saada lapsiakin. Joten sen takia on toki entistä tärkeämpää saada hoito kohdalleen juu.

Mitähän hassua vielä tarinoisin tähän. Voisin vaikka kertoa siitä miten minun diabetes todettiin. Olin 10-vuotias ja silloin vielä partiossa. Olin kokouksessa, kun sitten menin aivan hirveään kuntoon, aloin jutella muinaisnorjaa posliiniastian kanssa pitempäänkin ja sitten en päässytkään enää pois sieltä kerhotilasta. (se oli maanalla olevassa kellarikerroksessa). Partionjohtajani kantoi minut ylös ja äitin autoon. Äiti sitten vei minut kotiin ja tässä vaiheessa (onneksi) osattiin ruveta epäilemään, kun isällänikin on diabetes. Otettiin sitten minulta sokeriarvo isän mittarilla, se näytti jotain noin 14. Tässä vaiheessa äiti kääräsi minut takaisin autoon ja ajoi terveyskeskukseen. Jossa mitattiin arvoksi 40 ja lähetettiin sairaalaan.
Sitten minut vietiin autolla sinne. Muistan miten minut laitettiin sänkyyn heti ovelta kun mentiin sisään ja sen jälkeen en muista mitään, ennen kuin olin sielä "omassa" huoneessa sairaalassa. En muista sitä kun laitettiin tippa käteen enkä mitään. Äiti on kertonut, että olin kyllä jutellut kokoajan, mutta muistikuvat on täysin pyyhkiytyneet. No sillä kerralla vietin parisen viikkoa sairaalassa ennen kuin lähetettiin kotiin. Jepjep. Kertokaa nyt sitten ihmeessä omia kokemuksianne.
tallennettu

Futoi yatsu
foorumisti

Viestejä: 40



Profiili WWW
« Vastaus #1 : 11.12.07 klo 23:47 »

Itselläni ei ole, mutta molemmilla lapsillani on DM. Toisella 11 kuukauden iästä asti, toisella vasta kolmivuotiaasta. Tai eiväthän he mitään lapsia enää ole - yhdellä on nyt ikää kolmetoista, toisella kaksikymmentä. Kumpikaan ei tietenkään muista itse mitään ajasta ilman diabetesta.
Kyllä se toisinaan kovaa on, sekä hoitajille että hoidettaville. Ja vielä kovempaa sitten kun hoidosta pitäisi alkaa melko lailla yksin vastaamaan. Huumoria joutuu joskus repimään aika omituisista asioista.
Mutta paljon tsemppiä sinulle. Sitä tarvitaan.
tallennettu
Renee
kupoliitti

Viestejä: 95


While My Guitar Gently Weeps~


Profiili WWW
« Vastaus #2 : 12.12.07 klo 07:38 »

Minulla ei kyllä varmaan ole noita sairauksia, mutta luultiin että minulla olisi epilepsia. Nimittäin kun olin pieni jotain n.3 vuotias ja oli aamu ja ''nukuin'' vielä. Isäni tuli herättämään ja minulla kuulemma silmät seisoi päässä ja olin silmät auki enkä oikeastaan reagoinut mitenkään. No.. tietysti sitten tikkamäelle. Olin herännyt kuulemma matkalla ja sanonut:'' Eihän päiväkoti ole tässä suunnassa'' No joka tapauksessa sinne muistaakseni mentiin ja siitä en muista sen enempää. Mutta sen jälkeen jouduin käymään kokoajan verikokeissa ja aivokäyrässä. Aivokäyrässä oli jotain pientä vikaa (en nyt muista mitä).

Toisen kerran ns. epilepsia kohtaus tuli sen jälkeen kun tulin 11 vuotiaana saunasta ja pesin hiuksiani. Silloin alkoi pyörryttämään ja kävelin kodinhoitohuoneeseen ja lyyhistyin maahan tosin ihan tietoisena siitä. Ihan vain siksi kun pyörrytti niin maan hirveästi. Puhuin jotain äidille, koska hän oli pukemassa. En halunnut näyttää, etttä en voinut kovin hyvin.. Sitten lähdin kävelemään pyyhepäällä kodinhoitohuoneen ovea kohti, aukaisin sen ja kerkisin noin metrin verran astua ja äiti tuli takanani. Olin kuulemma tärissyt ihan hirveästi ja silmäni olivat seisoneet päästä. Siitä en kyllä muistanut yhtään mitään en todellakaan. En edes sitä, että tärisin. Ei kyllä sinä iltana menty sairaalaan, mutta vanhemmat sanoivat et pitäisi levätä.

Noin parin viikon päästä sen jälkeen käytiin siellä sairaalassa ottamassa aivokäyrä ja senkin pystyi kunnolla ottamaan vain 10 min ajan koska nukahdin vain niin lyhyeksi ajaksi. Edes se nukutuslääke ei auttanut. Sitten joskus paljon myohemmin minut vietinn magneetti kuvaan ja siellä todettiin, että se aivokäyrä oli paljon parempi kuin joskus pienenä.

No eipä siitä sen enempää, mutta jos sama kohtaus olisi tullut 5 luokan loppuvuoden ja 6 luokan alkuvuoden välisenä aikana niin sitten katsottaisiin kaikki mahdolliset jutut. *onneksi ei tullut*
tallennettu
Kometae
!
kupomuumio

Viestejä: 408


sun maa mustikka


Profiili WWW
« Vastaus #3 : 12.12.07 klo 17:42 »

Meitsillä on kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta sehän ei nyt ole mitenkään vakavaa (tuskin hoitamattomanakaan?) tai vaadi muutoksia arkeen. Harvat potilaat voivat toki jäädä kitukasvuisiksi, mikäli sairastavat ihan pienestä pitäen.

Napsin pillereitä päivittäin korvatakseni hormonivajauksen tyroksiinilla. Kontrolli 1-2 kertaa vuodessa, pieni verikoe ja käynti terveydenhoitajalla. Ongelmia ei ole tietääkseni koskaan ollut.

Harmittaa, kun Kela päätti jättää meikän yksin lääkekustannusten kanssa tässä tänä vuonna =( Muuten vain olen napsinut näitä päälle kymmenen vuotta, mutta vasta nyt keksivät ettei sairaudestani ole tarpeeksi näyttöä tai että arvoni eivät täytä sairauden kriteerejä. Onneksi ovat sentään halpoja pillereitä, vaikka kyrsii, että pitää napsia (lähes/todennäköisesti) hautaan asti.

En tiedä miten skolioosi määritellään, ei kait nyt sentään pitkäaikaissairaudeksi. Tuki- ja liikuntaelinsairaus se nyt kumminkin on ja tuossa pari vuotta sitten hoidin sitä jonkin aikaa. On kuulemma aika ikävä asteluku, mutta ei missään nimessä radikaalimpia toimenpiteitä vaativa. Kärsin sitten vanhempana mahdollisista selkäkivuista.

Olen onnekas, etten sairasta mitään sen kummempaa ja toivon, että vältyn vastedeskin kaikelta pahalta o/ Pienenä minulla oli neulafobia ja tuskailin että "why me?!", mutta nyt sen ymmärtää, että olen päässyt aika helpolla.
tallennettu

Lukemalla tämän tekstin sitoudut vastaanottamaan lämpimän virtuaalihalin :-)

* /o/ \o\ *
nekorin
Raivotar
vastuuhenkilö

Viestejä: 555


Amanda <3


Profiili WWW
« Vastaus #4 : 12.12.07 klo 19:34 »

Olen onnekas, etten sairasta mitään sen kummempaa ja toivon, että vältyn vastedeskin kaikelta pahalta o/ Pienenä minulla oli neulafobia ja tuskailin että "why me?!", mutta nyt sen ymmärtää, että olen päässyt aika helpolla.

Minullakin oli neulakammo sillon kun kuulin, että miulla on diabetes. Kiva kuulla siinä vaiheessa, että "tästälähtien joudut pistämään itseäsi päivittäin useita kertoja päivässä" thx...
tallennettu

Micchi
foorumisti

Viestejä: 77



Profiili WWW
« Vastaus #5 : 12.12.07 klo 20:28 »

En tiedä miten skolioosi määritellään, ei kait nyt sentään pitkäaikaissairaudeksi. Tuki- ja liikuntaelinsairaus se nyt kumminkin on ja tuossa pari vuotta sitten hoidin sitä jonkin aikaa. On kuulemma aika ikävä asteluku, mutta ei missään nimessä radikaalimpia toimenpiteitä vaativa. Kärsin sitten vanhempana mahdollisista selkäkivuista.

Itsekkin sairastan skolioosia. Eipä se kamalasti elämääni vaikuta vaikka joka päivä teen jumppa liikkeitä ja joka vuosi on ryhtitarkastus. Itse en tiedä kuinka paha tämä on, mutta toivottavasti en saa niitä kamalia selkäkipuja-varsinkaan niitä leikkauksia joita joutuu pahimmassa tapauksessa tekemään! :< Ja äidilläkin on tämä, varmaan tyylistä miten hän istuu,niin selkäranka on jäänyt siihen asentoon tai jotain..

Onneksi minulla ei muuta ole, ja jos diabetes olisi elämäni olisi helvettiä(piikkikammo). Arvostan henkilöitä jotka voivat laittaa vuodesta toiseen rutiiniina piikkejä.
tallennettu

Nice bananas!
Kometae
!
kupomuumio

Viestejä: 408


sun maa mustikka


Profiili WWW
« Vastaus #6 : 12.12.07 klo 20:41 »

Eipä se kamalasti elämääni vaikuta vaikka joka päivä teen jumppa liikkeitä ja joka vuosi on ryhtitarkastus. Itse en tiedä kuinka paha tämä on, mutta toivottavasti en saa niitä kamalia selkäkipuja-varsinkaan niitä leikkauksia joita joutuu pahimmassa tapauksessa tekemään! :<
Mikäli sinulle ei ole ehdotettu korserttihoitoa, niin silloin olet ihan hyvillä vesillä. Ja oletettavasti lääkäri olisi kertonut, jos selkäsi on kovinkin vino. Röntgenkuvassa saa olla aika melkoinen kurvi ennen kuin leikkaamaan lähdettäisiin. Omassa röntgenkuvassani selkärankani oli nimittäin kaikkea muuta kuin suora, mutta helpolla olen toistaiseksi päässyt. Ja nyt kun en enää kasva, niin ei ole syytä olettaa että skolioosini juuri pahentuisi. 

Minuakin on ohjattu jumppaamaan, mutta no, se on vähän jäänyt. Fysioterapeutille minua ei koskaan yllytetty.
tallennettu

Lukemalla tämän tekstin sitoudut vastaanottamaan lämpimän virtuaalihalin :-)

* /o/ \o\ *
Nanaki
Vieras
« Vastaus #7 : 12.12.07 klo 20:52 »

Hmm, ilmeisesti minulla ja Kometaella on vieläkin enemmän yhteistä :D Kyllä, kilpirauhasen vajaatoiminta löytyy, samoin kuin skolioosi.

Kilpparin toiminta hiipui ensin noin puolentoista vuoden ajan ja tulehduksen seurauksena sanoi sitten itsensä lopullisesti irti.
Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosihan voi johtua monista eri syistä, minun tapauksessani kyseessä on autoimmuunityreoidiitti, eli oma elimistöni hyökkäsi minua vastaan :( Mihin tässä julmassa maailmassa voi enää luottaa?
Noh, kuitenkin. Tauti havaittiin tällaisen tapahtumasarjan seurauksena: Sairastuin ystäväni luona ollessani kovaan kuumeeseen, jotain reilu 40 asteen luokkaa se oli. Kotiin oli pitkä matka, mutta vanhemmat kävivät kuitenkin hakemassa minut kotiin sairastamaan.
Kuumeen jälkeen jo olemassaolevat, huomaamattomat vajaatoiminnan oireet voimistuivat, vaikken itse huomannut niitä vieläkään. Lihoin, en jaksanut tehdä mitään, minua paleli vaikka istuin noin 5 cm etäisyydellä takasta, olin henkisesti uupunut jii än ee. Koska perheessämme on ollut aikaisemminkin hypotyreoosia (siskolla ohimenevänä, isän kilpirauhashormonin tuotanto lopetettiin radiojodihoidolla hänen sairastuttuaan liikatoimintaan), äitini tunnisti oireet ja hankki minulle ajan verikokeisiin.
Säikähdin hieman, kun terveyskeskuksesta soitettiin että nyt olisi edessä Ouluun sairaalaan lähtö, arvoni olivat niin pielessä että paikallisen TK:n laitteet eivät riittäneet niitä mittaamaan.
Siitä eteenpäin tässä ollaan lääkkeiden kanssa elelty ja tulen elämään loppuelämäni, no biggie. Jokavuotiset verikokeet ja sairaalakäynnit eivät mitään nannaa ole, pelkään nimittäin neuloja ja sairaaloita.

Skolioosini ei ole mitään vakavaa luokkaa, mutta riittää kuitenkin vetämään hartiani eri tasolle ja aiheuttamaan jatkuvia selkäkipuja.

Oho, romaani. Elekää suuttuko.
tallennettu
Sdall
sekarotuinen
kupomuumio

Viestejä: 110



Profiili WWW
« Vastaus #8 : 12.12.07 klo 23:15 »

Minulla on von Willebrandin tauti, d.v.s verenvuototauti. Oikeastaan en kärsi tästä äidiltä peritystä jutusta sen enempää kuin että kuukautiset ovat kivuliaammat ja runsaammat (paitsi nyt kun popsin minipillereitä, ne vei menkat melkein kokonaan). Jos nyt johonkin leikkaukseen joskus joudun niin liika verenvuoto saattaa olla varteenotettavana riskinä.

Mitään päivittäislääkitystä minulla ei ole. Hyvä vaan, koska unohdan helposti ottaa päivittäiset pillerit.
Neulakammo minulla on ollut pienestä asti. Yh, en pysty edes katsomaan piirroksia tai valokuvia jostain tilanteesta, jossa neula on jonkun suonessa. Jo ajatus puistattaa, joten joku sokeritauti tarkoittaisi minun kohdallani varmaa kuolemaa jotain kamalaa.
tallennettu

nekorin
Raivotar
vastuuhenkilö

Viestejä: 555


Amanda <3


Profiili WWW
« Vastaus #9 : 12.12.07 klo 23:59 »

Kokemuksen syvällä rintaäänellä vanha neko-täti toteaa, että "siihen tottuu". Piikittämiseen. Kun sitä tekee päivittäin niin pakkohan siihen on tottua jossain vaiheessa. Aluksi sain itkuparkuraivareita useinkin, mutta loppupeleissä olin tottunut ajatukseen jo siinä vaiheessa kun minut kotiutettiin sairaalasta (kaksi viikkoa myöhemmin). Kyllä ihminen tottuu melkein mihin vain "kun on pakko".

Tässä vaiheessa on pakko käydä ihmettelemään, että miten paljon lääketiede kehittyy. Kuvitelkaapa että joskus noin kuusikymmentä vuotta sitten ei vielä tiedetty sellaisesta asiasta kuin diabetes niin mitään. Diabeteskuolemat merkittiin rekisteriin "selittämättöminä" näin on käynyt esimerkiksi minun papan isän kohdalla. Ja miten kauheasti kaikki tosiaan kehittyy kokoajan. Nykyään kun on raketti insuliini esimerkiksi. Se on tehnyt minun elämästä ainakin paljon helpompaa. Raketti insuliini tarkoittaa siis sitä, että insuliini alkaa vaikuttaa heti kun sen pistää, mikä mahdollistaa esim makean syönnin. Silloin kun minä sairastuin niin oli vain sellaista insuliinia mikä piti pistää puolituntia ennen ateriaa, kun se vaikutus alkoi vasta 30min pistämisestä. Siinähän sitten arvioit etukäteen että "paljonkohan tänään jaksan syödä." Lääketiede for teh win \o/
tallennettu

Лайка
kupoliitti

Viestejä: 54


oh snap


Profiili
« Vastaus #10 : 13.12.07 klo 00:35 »

Kun lueskelen muiden kirjoituksia ja ajattelen muita ihmisiä ympärilläni, niin vähällä olen päässyt. Minulla siis ei ole todettu mitään pitkäaikais-sairautta.

Suvussamme ryömii sairauksia reumasta verensokeritautiin. Sydänsairauksiakin on ja syöpääkin on tainnut olla. Veljellä on skolioosi, mutta tukivyötä ei ole ainakaan toistaiseksi tarvinnut pitää (jotain hoitoa hän on kyllä saanut). Pappani kuoli sydänkohtaukseen ja pienenä minulla havaittiin sivuääniä sydämessä, mutta nekin katosivat. Muistan kyllä kolmen-viiden vuoden takaa armottomia rintakipuja, joita tuli yhtäkkiä. Ne olivat joskus todella kivuliaita ja lamaannuttaviakin, mutta en kertonut niistä kenellekään. Nyt ne ovat kadonneet, mutta jos tulevat takaisin, varmana menen lääkäriin enkä enää typerästi pidä tietoa sisälläni.

Selän takia minun on pitänyt käydä lääkärissä, mutta se on jäänyt. Välillä jumittaa niin pahasti ettei voi tuolista nousta tai maata edes aloillaan sängyllä kun särkee. Selkävaivat ovat oikea vitsaus perheessämme, kun molemmille vanhemmille on suositeltu tukivyötä ja veljellä on se skolioosi :\

Toivon voimia teille kaikille joilla on jokin sairaus ja jonka kanssa taistelette päivittäin.
tallennettu

When I'm sad, I stop being sad and be awesome instead.
aqua
foorumisti

Viestejä: 56



Profiili
« Vastaus #11 : 13.12.07 klo 16:02 »

Mulla ei taida olla mitään paitsi että veri vuotaa nenästä hyvin herkästi ja niskat aina jumissa (nykyään ei enää niin paljon kuin vaikka puoli vuotta sitten). Ja sitten Hybermobiliteettioire-yhtymä. Se on vaan joku semmonen että nivelet vähän yliliikkuvia, ei muuta. Jos pystyt saamaan peukalon kiinni saman käden ranteeseen, sinulla on kait sitten se. Kävin lääkärillä koska lapaluuni lenksuvat ja se oli tullut siitä kun olen roikkunut paljon kaikenlaisissa tangoissa ja rekeillä niin jotku lihakset veny ja olkapäät ne vaan lonksuu inhottavasti.
Juu meni varmaan pikkusen offiksi..
tallennettu
Viper7
foorumisti

Viestejä: 58


>_>


Profiili
« Vastaus #12 : 14.12.07 klo 16:06 »

Noh aika vähällä olen päässyt.

Tämä lievä pölyallergia tosin ei näin suomen suhteellisen kuivissa oloissa oloissa ole mikään hääppönen. En reagoi mitenkään siitepölyyn tai muihin mutta normaali pöly pakkaa pistää silmät kutiamaan ja hengitys nenän kautta on todella hankalaa ympäri vuoden sen ollessa jonkin verran turvonnut sisäpuolelta. Tämä johtaa sitten taas yksään ja nuhaan kun joutuu hengittämään usein suunkautta nukkuessa.

Voin vain kuvitella mitä nämä henkilöt jolla on vakava pölyallergia joutuu kärsimään. Oireet kun tuolloin on paljon muutakin kuin pelkkä nuha.
tallennettu

We cannot become what we want to be by remaining what we are.
Noroi
Muhku
kupomuumio

Viestejä: 128


Eksyin jännän äärelle


Profiili
« Vastaus #13 : 14.12.07 klo 18:53 »

No ei minulla mitään kovin vakavaa ole, mutta pienestä asti on tullut nilkat ja polvet hirvittävän helposti kipeiksi. Minulle aina sanottiin että se on vain kasvukipua.
Noh, 8. luokalla koululääkäri käänteli raajojani ja totesi että niveleni ovat todella yliliikkuvat. Polvet taipuvat taakse ja sisään ja nilkat taipuvat vahvasti sisäänpäin eli minulla on ylipronaatio, joka ei itsessään ole vaiva, mutta ilman asiallisia pohjallisia voi aiheuttaa vaivoja.
Kävin sitten fysioterapeutilla ja sain kuulla lantioni olevan 4cm vinossa vasemmalle, joten sain pohjalliset, joiden kanssa nilkkani eivät kipeydy.

Toinen on sitten seuraavanlainen tarina;
Eli pienenä minulla oli usein korvatulehduksia ja kaulan imusolmukkeet turpeat -> Lääkärit ajattelivat että kitarisat pois, mutta kuinka ollakaan, päättivät sitten kuitenkin olla leikkaamatta.

Hieman vanhemmalla iällä aloin olla kuukauden-parin välein kuumeessa aina viikon verran ja nieleminen ja kaikki teki kipeää ja ääni lähti. Arvauskeskuksessa monet kerrat kävin, mutta jokaisella kerralla vastaus oli lähestulkoon sama "Ei ole angiinaa, joten ei ole mitään erikoista. Syö kurkkupastilleja." No kun eivät ne pastillit auttaneet kun kipu tuntui nenänielussa.
Lopulta tämän vuoden elokuussa sitten apteekkarin suosituksesta ja senhetkisen oloni huononemisen ja syömisen vaikeutumisen vuoksi hankimme ajan yksityiselle kurkku-, korva- ja nenätautispesialille joka ensimmäisenä vilkaisi nenänieluun ja totesi siellä olevan vahvan tulehduksen. Minulle sanottiin, että koska tulehdus on toistunut useaan otteeseen, se voi olla jo krooninen, mutta mahdollisen hyvän tuurin toivossa sain 10pv antibioottikuurin, mutta se johti keuhkoputkentulehdukseen ja uuteen, 3pv kuuriin. Samalla sain myös pneumokokkirokotteen välttyäkseni pahemmilta tulehduksilta. Lääkäri myös sanoi että mikäli nielutulehdus uusiutuu, minun on mentävä takaisin vastaanotolle.

Alle 2 kuukautta antibioottien jälkeen sairastuin uudelleen ja takaisin vastaanotolle. Nielurisosta tuli taas proppuja ja kitarisassa näkyi verestävä tulehdus. Vasen nielurisa ei myöskään liiku ollenkaan, joka on selvä merkki risan ja sidekudoksen välissä olevasta tulehduksesta. (Sain valita haluanko saman 10pv antibioottikuurin, mutta sanoin etten nyt tarvitse kun kipu oli jo hellittämässä. Nyt ei ole kipeänä, mutta proppuja tunkee molemmista nielurisoista päivittäin.)
Lähete sitten lähti Kanta-Hämeen keskussairaalalle ja nyt maanantaina tuli tieto, että pääsen leikkaukseen jo alle kuukauden jonotuksella 4.1. -08...

että sellaista Noroilla.
tallennettu

Is there a future for someone like me?
Will I still exist in a world like this?
Maeve
foorumisti

Viestejä: 123


Kiitos Fukairi ♥


Profiili
« Vastaus #14 : 15.07.08 klo 15:42 »

Diabetes on ikävä sairaus, tunnen pahaa mieltä puolestanne.. Mutta, enhän minäkään siltä säästy. Minulla on migreeni, joka on minulle sairaus. En ehkä koskaan pääse siitä. Mummoni äidillä, mummollani sekä äidilläni on kaikilla migreeniä ollut/ on vieläkin. Ja nyt itsekin siihen sitten, "sairastuin".

Migreenistä on tullut minulle jopa vihollinen, koska minulle tuli aivohalvauksen tapainen migreenikohtaus. Se alkoi tavallisesta päänsärystä, joten enpä arvannut mitä sain vastaani. Minua aina pelottaa se, että aivohalvaus tulisi uudestaan, tai että aivoihini tulisi joku, ja vaikka halvaantuisin. Ei hyvä, ei.

Joskus minulle tulee myös astman oireita, mutta silti sitä ei ole minulla todettu. Tuntuu, että kurkussani kaihertaisi joku, mutta juon vain vettä ja odotan. Kohta se menee kuitenkin ohi.

Toivon kaikille onnea sairauksienne kanssa, enkä todellakaan halua, että kärsitte sen takia! Eläkää täysillä, ja tehkää kaikkea hauskaa. Kuvitelkaa, että jokainen päivä olisi se viimeinen. (Koska silloinhan teet kaikkea mahtavaa, ja mukavaa :))

Hyvää kesän jatkoa kaikille! Maeve kuittaa :>
tallennettu

Jee ♥
Evopleikka
foorumisti

Viestejä: 8


Sateenkaarikarkkia ~


Profiili
« Vastaus #15 : 16.08.08 klo 21:42 »

Minullakin diabetes, nyt nelisen vuotta 'sairastumisesta' tai toisin sanoen siitä, kun minut kuskattiin aamuyöllä sairaalaan. Jännää, etten muista oikeastaan koko muutaman viikon jaksosta sairaalassa muuta kuin lähdön ja sen että katsoin paljon videoita vaaleanpunainen pyjama päällä.

Olen aika sinut diabetekseni kanssa, en osaisi edes kuvitella elämää ilman sitä. Tietysti joskus tulee niitä kausia joina diabetes on pahin asia elämässä, ilman sitä kaikki olisi täydellisesti ja ihmiset jotka huolehtivat että pysyn terveenä ovat ymmärtämättömiä idiootteja. Tällainen angstikausi alkaa yleensä silloin kun verensokerini heittelevät paljon, sillä siitähän seuraa mielialanvaihteluita, kuten ihmiset ympärilläni ovat saaneet huomata :D Hoitona toimii tällä hetkellä insuliinipumppu, joten piikittäminen jää vähemmälle. Pitkävaikutteinen insuliini tykkäsi tehdä ihooni kipeitä ja ei-kovin-kauniita punaisia jälkiä ja patteja, joka johti siihen ette insuliini imeytynyt. Joten pitkävaikutteista vaativat hoitomuodot eivät vain toimi :>

Pitkäaikainen oli viime kontrollissa tasan yhdeksän. Aivan uskomattoman korkealla vanhempieni mielestä, lääkärin mielestä  hieman koholla ja minusta.. en tiedä.

No, nyt pitää mennä :D Lisää tekstiä myöhemmin. Ehkä.
tallennettu

ex. sitruunapuuteri.
Amira
foorumisti

Viestejä: 47


Kahvi ja muffe.


Profiili WWW
« Vastaus #16 : 21.08.08 klo 04:15 »

Minulla ei mitään sairauksia ole tähän mennessä todettu, joten toistaiseksi voin sanoa olevani terve.

Velipojalla kuitenkin iski diabetes aivan yhtäkkiä tuossa päälle pari, kolme, neljä vuotta sitten. Minä muistan hyvin, kun läksiäisissäni yhtäkkiä veli aivan kuivahti silmissä eikä jaksanut nousta itse edes seisomaan enää ja sitten lähdettiin ambulanssilla sairaalaan. Minä ihan ihailen veljen elämänasennetta, mokoma ei ollut moksiskaan siitä että sai kuulla hänellä olevan diabetes! Häntä huoletti vain että kai hän saa jatkaa harrastuksiaan, mikä ei ollut mikään ongelma vaan juuri toivottavaakin, jolloin hän oli vain että "Joo, tiiän mikä se on, mun kaverillakin on diabetes". Minä taas pakenin yhdessä vaiheessa takavasemmalle ulos sairaalasta itkemään hetkeksi, kun olin niin järkyttynyt. Veli taas ei ole ollut moksiskaan. :0 Se on ihan mutantti sanon mä.

Tuossa se elelee normaalisti ja vitsailee piikeistään aina kun minä tulen lähelle niitä kauhistelemaan. Olen oikeastaan oppinut aika paljon häneltä, aikaisemmin ajattelin kauhuissani että se olisi elämän ja kuoleman asia jos tuollaiseen sairastuisi, mutta nykyään olen nähnyt aika läheltä ja aika tehokkaasti, että mistä tahansa selviää oikealla asenteella. :)
tallennettu
Eiri
kupoliitti

Viestejä: 51


Profiili
« Vastaus #17 : 30.12.08 klo 13:29 »

Minulla todettiin epilepsia tässä joku aika sitten syksyllä, tosin voin elää päiväni rauhassa koska kohtaukset ovat olleet tähän asti vain yöllisiä eikä nyt lääkityksen alla ole tullut niitäkään. Nukahtamisvaikeuksia on edelleen (ja lääkkeet nukuttaa päivisin x_x), mutta tulipa nyt viimeyönäkin nukuttua varsin makoisasti, joten luulenpa että nekin häviävät ajan myötä. ;3 Aivokäyrät ja magneettikuvat näyttää plussaa, joten kuulemma jokin nuoruusiän hyvälaatuinen myoklonusepilepsia olisi kyseessä.
Voin elää ihan normaalia päiväjärjestystä lukuunottamatta lääkkeitä (joiden ainut ongelma on että ne pitää ottaa tiettyyn aikaan, pah.). Tietokoneen ja tv:n katsominen ei tietenkään suurissamäärin ole hyväksi. Mutta minähän en tottele. Muah~  ;3
tallennettu

You were born unique. Don't die a copy.
Hiji
foorumisti

Viestejä: 53


"Ignite! My cosmos!"


Profiili WWW
« Vastaus #18 : 29.01.09 klo 02:38 »

Hieman off-topicina ei varsinaisesti pitkäaikaissairautena, mutta varmasti laajaa kansanosaa koskettavana, jos syöt e-pillereitä ja satut pääsemään osalliseksi jostain kummista vaivoista, niin kannattaa kokeilla hormoonien nakkaamista roskakoriin. Auttaa usein monessa tapauksessa.

Itselläni oli jatkuvaa, pahenevaa pyörrytystä ja mahtavia kipuja vatsassa, nimenomaan mahalaukussa (en päässyt aamuisin välttämättä sängystä ylös kivuiltani), jonka lisäksi kärsin sellaisesta sydänkohtausta enteilevästä tunteesta, johon kuului tuskanhikeä, tajunnan hämärtymistä, pulssin kiihtyminen, sydämen voimakas hakkaaminen, tunnon menettäminen raajoista, erittäin tukala ja hallitsematon olo. Saatoin herätä esim. yöllä tähän tunteeseen ja kohtaus saattoi kestää aamuun asti. Minulla oli myös pahoja migreenikohtauksia, jotka laukesivat täysin ilman järjellistä syytä ja jotka toistuivat usein. Kävin lääkärissä, joka diagnosoi mitään tutkimatta paniikkihäiriön ja määräsi aivan mielettömät, vahvat, riippuvuutta aiheuttavat lääkkeet, joita en ikinä hankkinut googletettuani millaisista napeista oli kyse. Lopetin e-pillerit ja oloni parani huomattavasti. Tosin täysin vailla oireita olin vasta vuoden kuluttua lopettamisen jälkeen :/

Ystäväni, joka opiskelee farmakologiaa yliopistolla, sanoi kuulleensa luennolla, että e-pillerit voivat aiheuttaa myös eräänlaista diabetesta tai ainakin edesauttaa sen syntyä. Ystäväni on kärsinyt toistuvista pahoinvointikohtauksista, joissa vatsaa vääntää niin kovasti, että aamuyöllä on herättävä oksentamaan ja epäilikin nyt tämän johtuvan e-pillerien aiheuttamasta verensokerinheilahtelusta. En tiedä, onko kellään muulla kokemusta tuollaisesta diabeteksen ja e-pillerien yhteentörmäämisestä?

Varsinaisia pitkäaikaissairauksia ei itselläni ole, jos nyt ei lasketa ihoni allergista oireilua välistä. Kaipa sen voisi atooppiseksi luokitella, mutta ruoka-aineallergiat ja ihottumat eivät enää ole vaivannut samassa määrin kuin lapsena, jolloin raavin unissani taipeitani verille ja jouduin pitämään äidin tekemää "pakkopaitaa" öisin. Välillä on ollut jopa vuosien taukoa ilman mitään iho-oireita, joten olen ollut ihan tyytyväinen tilanteeseen.
tallennettu
madalice
kupoliitti

Viestejä: 38



Profiili WWW
« Vastaus #19 : 29.01.09 klo 09:18 »

Hiji, ihan totta on tuo mitä kaikille sanot. E-pillereitä tuupataan kyllä todella herkästi naisille sen kummemmin selvittämättä, mitä oireita se voi aiheuttaa juuri kyseisellä henkilöllä. En ole koskaan kuullut, että pillerit mitään diabetesta muistuttavaa olisi saanut aikaan. Kuulostaa kaukaa haetulta.

Suurin osa kuvailemistasi  omista oireistasi lukee ainakin oman lääkepakkaukseni selosteessa, joten jos ei heti kellot ala hälyttämään siinä vaiheessa kun tuntuu oudolta ja tietää, että vetää hormoneja, vikaa on  hieman itsessäkin. Mutta on sinulla kyllä ollut hölmö lääkärikin kun ei e-pillerien vaikutusta tutkinut yhtään.

Eräs työkaverini sai joskus "aivohalvauksen", oli pillereissä ja kärsi auraalisesta migreenistä. Yleensä se ei ole hyvä yhdistelmä. Hän on niin nuorikin vielä, että lääkärit eivät uskoneet sairaalassa, kun niille sanoi "joo nyt mulla on tunto pois toiselta puolelta kehoa".

Itse kuulun siihen mainstreamiin, jolla pillerit aiheuttaa aika lieviä juttuja, mutta kuitenkin siinä määrin, että etsiskelen koko ajan jotain hormonitonta korviketta.

Jotta tämä viesti nyt jotenkin liittyisi pitkäaikaissairauksiin, niin voin sanoa vaikka, että itselläni ei niitä ole, mutta elän sellaisen kanssa jolla on. Elämä on huomattavasti helpompaa minullekin kun sairastava on itse sujut tautinsa kanssa.
tallennettu

Efana
unissa kulkeva
kupomuumio

Viestejä: 161


Kaikkien janoisten sankari


Profiili WWW
« Vastaus #20 : 31.01.09 klo 22:12 »

Hiji: Siskollani on ollut hyvin vastaavanlaisia kokemuksia, mutta ei pillereiden käytön aikana vaan sen jälkeen. Kymmenen vuoden oireettoman pillereiden popsimisen jälkeen hän päätti lopettaa niiden käytön, ja kehon tyhjentyessä hormoneista alkoivat päänsäryt, pahoinvointi, omituiset hormonaaliset muutokset kehossa (karvankasvu epänaisellisiin paikkoihin), ja joka kuukausi pahentuneet kuukautiskivut, jotka kestivät päiväkausia kerrallaan. Yli vuoden tilanne kesti samanlaisena, ja hän etsi jatkuvasti kipulääkettä, joka tehoaisi. Lopulta hän väsyi jatkuvaan tuskasteluun ja aloitti pillereiden käytön uudestaan, ja voilá, kivut hävisivät. Tämän kokemuksen rohkaisemana en ole koskenut hormoneihin pitkällä tikullakaan.

Pitkäaikaissairaudet taas ovat minulle aika vieras aihepiiri, sillä en tunne kuin yhden "sairastavan" ihmisen, eikä ADHD tunnu edes varsinaiselta sairaudelta. Kunnioitan ihmisiä, jotka jaksavat elää omien sairauksiensa kanssa sortumatta niiden painon alle. :)
tallennettu

weightless
bare
faithless
scared
Hiji
foorumisti

Viestejä: 53


"Ignite! My cosmos!"


Profiili WWW
« Vastaus #21 : 02.02.09 klo 00:16 »

Efana-offtopic: Itse asiassa omalla kohdallani kävi niin, että söin viisi vuotta e-pillereitä ilman minkäänlaisia sivuvaikutuksia tahi oireita. Sitten rahatilanteen kanssa kävi hassusti, kun hammaslääkäriltä tuli parin sadan euron operaatiot samaan saumaan, kun olisi pitänyt maksaa yksityinen gyne + pillerit ja ajattelin, että voisin hyvin lopettaa pillerit, koska en kuitenkaan seurustellut sillä hetkellä. Aloitin puolen vuoden kuluttua pillerit uudelleen ja itse asiassa nuo oireet alkoivat aika pian sen jälkeen. En kuitenkaan ajatellut pitkään aikaan, että ne johtuisivat hormoneista, koska olin syönyt pillereitä viisi vuotta ilman mitään oireita ja osa ystävistäni on pitänyt taukoja pillerien syönnissä ilman mitään vaikeuksia.

Itselläni pillerien lopettaminen aiheutti ainoastaan massiivisia iho-ongelmia (minulla oli aina ollut hyvä iho, jopa teininä, joten asian hyväksyminen ja sen kanssa eläminen olivat todella vaikeita) sekä suurimääräistä hiustenlähtöä.

Hormonit ovat kinkkinen juttu.
tallennettu
Jks1990
foorumisti

Viestejä: 26



Profiili
« Vastaus #22 : 20.02.09 klo 23:04 »

Olen sairastanut melkein koko elämäni astmaa.
Astma alkoi joskus 5 vuotiaana, ja on pahentunut aika paljon iän myötä.
Ilman lääkitystä keuhkoputkiin alkaisi sattua melkein koko ajan, hengitys vaikeutuisi, alkaisin yskiä säännöllisesti ja joutuisin nukkumaan kyljelläni.
Nytkin, vaikka minulla on lääkitys päällä, minua silti yskittää jonkin verran johtuen pakkasesta,eikä kyseessä ole pikku yskä, vaan keuhkoputken tulehdukselta kuulostava räjähtely.
Lisäksi minulla on säännöllisesti noin 2 kertaa vuodessa "oikea" keuhkoputkentulehdus.
Lääkitykseen kuuluu singular tabletit jotka estävät tulehdusta keuhkoissa, salpaamalla sitä aiheuttavan välittäjäaineen toimintaa,hengitettävät kortisolidit , ja voimakkaat, kodeiinia ja etyylimorphiinia sisältävät yskänlääkkeet.
Voisi olla huonomminkin, eikä tämä yleensä elämää liikaa haittaa. (paitsi olen saanut lempinimen "äänimerkki"XD )
tallennettu

Teke-li,Teke-li!
Skulljuice
kupoliitti

Viestejä: 47


The allmighty king of tentacle monsters


Profiili
« Vastaus #23 : 23.02.09 klo 18:48 »

Minä kärsin myös ajoittain melko pahoista selkäkivuista, paniikkihäiriöstä sekä auraoireellisesta migreenistä.

Selkäkipuja minulla on ollut aina huonosta piirustusasennostani johtuen. Ja minähän vietän puolet päivästä siinä asennossa. (mutta katsotaan nyt jos tuo jousiammuntaharrastus vahvistaisi selkälihaksia edes vähän...):'D

Migreeni alkoi joskus ala-asteen lopulla/yläasteen alussa. Minulla oli kuudennella luokalla ollut todella kovaa päänsärkyä. Seiskaluokalla säikähdin välitunnilla kun näkö meni vasemmasta silmästä hiljalleen kokonaan. Painuimme terveyskeskukseen ja päädyimme siihen tulokseen että kyse oli tosiaan migreenistä. Pahoinvointia minulla ei yleensä migreenikohtauksen sattuessa esiinny, mutta päänsärky ja sitä edeltävät näkö- ja motoriikkahäiriöt ovat usein todella pahoja. Luojan kiitos en ole nyt pitkään aikaan saanut täysimittaista migreenikohtausta.

Paniikkihäiriö jouduttiin toteamaan kolmeen kertaan vuoden 08-keväänä, ennen kuin suostuin uskomaan että mistään fyysisestä sairaudesta ei ollut kyse. Kävimme läpi kaikki mahdolliset lääkärit, koska kroppani oireili välillä tosi vanhvasti ja äitikin säikähti että mikä sitä tyttöä nyt vaivaa. Pulssini nousi epäinhimillisiin lukemiin jätettyään lyönnin välistä ihan syyttä, aloin hikoilla ja täristä, en meinannut pysyä pystyssä (huimasi kaksi viikkoa putkeen, täysin tauotta) silmissä sumeni, raajoista meni voima ja tunto kokonaan... Aivotkin piti käydä semmoisessa isossa House-tyyppisessä pöntössä kuvauttamassa kun pelkäsin että siellä oli jotain pielessä kun päässä tuntui jatkuvaa painetta. Näkö tarkistettiin taittovirheiden varalta, sydänkäyrä mitattiin jne jne. Missään ei mitään epätavallista. Sitten tulimme ajatelleeksi että jos se vika onkin henkinen. Paniikkihäiriöhän sieltä taustalta sitten löytyi. Pari viikkoa jatkui vielä paha oireilu, en nukkunut juuri lainkaan, ruokahaluni meni tyystin enkä juurikaan kyennyt liikkumaan järjettömän huimauksen takia. Koin ihmeparantumisen siitä putkesta ajatellessani että perhana, en voi potkaista tyhjää ennen ensi kesän irlanninreissua. Irkkumusiikki siis auttoi läpi harmaan kiven. <3<3<3

Jonkinnäköistä määrittelemätöntä persoonallisuushäiriötä olen myös itsessäni pidemmän aikavälin tarkastelulla.

...Ja minulla itselläni ei ole mitään käsitystä onko esim. taipumus persoonallisuusongelmiin tai paniikkihäiriöön periytynyt, adoptiolapsi kun olen.
tallennettu

"Hunt as a pack or not at all!"
naoot★
kupoliitti

Viestejä: 87





Profiili WWW
« Vastaus #24 : 24.02.09 klo 03:14 »

Itselläni on aika paljon kaikki siitepölyallergiat ja aika kohonnut verenpaine, mutta siitä nyt en ole niin varma. Suvussa kun liikkuu kohonnutta verenpainetta ja joskus tuntuu siltä, että minullakin sitä olisi, mutten ole jaksanut perehtyä asiaan kummemin. Joskus sydänkin lyö ohi lyöntejä ja näin, mutta luulen, että se johtuu lähinnä stressistä. En tiedä, ajallaan senkin näkee. Ja verensokerini laskee aika nopeasti alas, ellen syö jotain pariin tuntiin. Kaveri on yrittänyt saada minut käymään lääkärissä, sen varalta, että olisi diabetes, mutta on niin hirveä piikkikammo, etten uskalla, vaikka suvussa on diabetestakin liikkunut.
Myös kilpirauhasenvajaatoimintaa on luultu, että olisi, mutta ovat nuo kaikki arvot aina niin täydelliset, ettei mitään syytä löydy kausittaiseen huimakseen ja pahoinvointiin. Tiedä häntä, Karjaalla on kyllä aika huonot lääkärit.

Minulla todettiin tuossa kesällä keskiluokan masennus ja paniikkihäiriöt. Masennuksen tiesin minulla jo olevan, mutta että paniikkihäiriöitä. Luulin aina, että ihmeelliset hengenahdistukset,huimauksen huono-olo, pulssin nouseminen stressitilanteissa suureksi jne.jne. johtuivat paniikkihäiriöstä. Kun minulla on tapana ottaa hirveästi stressiä ja paineita, jotka sitten aiheuttavat kaiken maailman oireita, kun en osaa purkaa niitä oikein.
En syö, enkä tule koskaan syömäänkään mitään lääkkeitä masennukseeni tai mihinkään, ellei se ole sitten hengenvaarallista.

Migreenikohtauksiakin olen saanut pari yläasteella, mutta nyt en ole vuoteen pariin saanut niitä ja toivon, että pysyvätkin poissa. Silloin kun ensimmäisen kerran sain, pelästyin ihan hirveästi kun näkökentääni ilmestyi ihan outoja kuvioita ja rupesi huimaamaan ja näin. Siitä lähtien aina on ollut mukana särkylääkettä, ja pienikin päänsärky saa ottamaan sitä. : <

Ja minulla on vielä jatkuva poskiontelontulehdus. Siihen on syöty monet monet antibiootti ja penisiliini- kuurit, mutta mikään ei oikein auta. Leikkauksessakin olen ollut poskionteloiden takia, ja nyt kun on  ollut tätä kierrettä JOPA kolmisen vuotta rupeaa jo hieman ärsyttämään kun eivät nuo lääkärit osaa mitenkään auttaa missään.

Taisi mennä hieman offtopiciksi kai >__> toivottavasti ketään ei häiritse tämä romaani.
tallennettu

"We had found the stars, you and I. And this is given once only."
Kometae
!
kupomuumio

Viestejä: 408


sun maa mustikka


Profiili WWW
« Vastaus #25 : 20.05.09 klo 17:18 »

Minulla ei kyllä ole mitään epilepsiaa tai vastaavaa, mutta tämän viikon maananataina sattui outo juttu (tuskimpa vaan tämä on mikään sairaus tai muu); Aamulla kun heräsin ja aukaisin silmäni niin ihan kuin joku olisi naksahtanut niskassani. Sattui kuitenkin ihan sairaasti ja aloin itkeä. Samana päivänä kävimme hammaslääkärissä ja terveyden hoitajalla. Terveyden hoitaja sanoi, että niskani on ehkä paleltunut tai sitten jotenkin joku lihas revähtänyt. Nyt niskani on ollut maanantaista tähän päivään asti aika huono, mutta pystyn kuitenkin liikuttamaan käsiäni. Päätäni en pysty käätämään kunnolla kuitenkaan vasemmalle puolelle. Ja nytäitini muka sanoo, että pääni on kääntynyt 15 astetta liian oikealle O_O
Paleltuma on ihan käypä selitys :) Tunnen monia ihmisiä, joilla on niskahtanut niska tuolla tavalla eikä sitä ole pystynyt kääntelemään muutamaan päivään. Onneksi ei ole omalle kohdalle sattunut; yleensä ne iskee, kun taivuttaa niskaansa taaksepäin.
tallennettu

Lukemalla tämän tekstin sitoudut vastaanottamaan lämpimän virtuaalihalin :-)

* /o/ \o\ *
Punkki
Vieras
« Vastaus #26 : 25.06.09 klo 19:15 »

En minäkään ole terveenä pärjännyt.
Noin vuosi sitten minulla(kin) havaittiin kilpirauhasen vajaatoiminta, ja tyroksiinillahan sitä ollaan nyt "hoidettu", ettei kävisi niin pahasti, että tukehtuisin kuoliaaksi ;<. Sairaus huomattiin varsin myöhään, joten välillä heräsin yöllä siihen, kun en saanut henkeä ja kurkku turposi. Onneksi nyt on meno vähän normaalimpaa, vastaavanlaista ei ole sitten yli puoleen vuoteen käynyt. Onnekseni huomaan, etten ole ainoa sairaudesta kärsivä ihminen c: Yritetään jaksaa yhdessä, siskot ja veljet!

Vielä lisäyksenä diabeteksesta, veljeni sairastui mokomaan ollessaan kai kahdeksan (luulisin). Nykyään veikka on jo 12, jouluna 13, joten kyllähän tuonkin kanssa oppii elämään, kunhan asennoituu oikein. Mikä ei tapa, vahvistaa. Tosin kaikkein traumaattisinta hänelle oli se, kun hän sairastui johonkin tuiki tavalliseen tautiin, kuten vaikkapa oksennustautiin tai vastaavaan. Heti piti lähteä saikulle, josta hän ei todellakaan pitänyt. Ei sillä, että itse pitäisin. Vihaan sairaaloita, ensi viikon tiistaina täytyy itsekin käydä kontrollissa, ¤&#%& kilpirauhanen D:
« Viimeksi muokattu: 26.08.09 klo 22:29 kirjoittanut Roxanne » tallennettu
Candice
kaukana täältä oleva
kupoliitti

Viestejä: 168



Profiili
« Vastaus #27 : 09.07.09 klo 19:27 »

Itselläni ei ole mitään vakavia sairauksia. Tai no, ei ainakaan kovin vakavia... Eikä niitä sairauksiksi oikein voi sanoa.
Kiusallinen vaiva minulla on, tuo laktoosi-intoleranssi, vai miten se nyt sitten kirjoitetaankaan. :-/ Itseäni on harmittanut tämä vaiva paljon, mutta kun näitä muita tekstejä olen lukenut, niin vähällä olen päässyt.
Lisäksi minulla on korkea kolesterooli, aika korkea, ja lääkärit ovat jo harkinneet monta kertaa aiemmin lääkitystä, muttei sitä sitten koskaan ole minulle määrätty, sillä äidilläni on sama vaiva (kulkee kai suvussa), eikä hänelläkään ikinä mitään kummenpaa lääkettä ole ollut. Tähän vaivaan voi kuitenkin kuolla, tai ainakin epäilen niin, sillä onhan tällaisia tapauksia ollut suvussakin. Ei minulle tietenkään ole asiasta puhuttu, mutta olen saanut selville muuten, ja hieman päätellytkin asian.
Mutta eipä tässä mitään, muutama kymmen vuosi taaksepäin sitä vain elettiin hieman epäterveellisemmin. ^^
Pitää hieman katsoa mitä syö, syödä terveellisesti yms. niin mitään ei luulisi käyvän. Aika yleinen vaivahan tämä taitaa olla. :-)
tallennettu

ava (c) erkki the mustekala
Sekoleptikko
foorumisti

Viestejä: 229


ruts


Profiili WWW
« Vastaus #28 : 28.07.09 klo 02:08 »

Spoileri (vie kursori päälle näytääksesi)

Minulla on tämä vaiva vaivannut muutama vuosi takaperin. Kahdesti on tullut ja molemmilla kerroilla mennyt niska jumiin niin pahasti, että olen vain maannut 3-5 päivää sängyssä tai lattialla. Kun se kunnolla paleltuu, niin jopa istumaan nouseminen sattuu, ellei ole jotakuta tukemassa niskasta, kyljestä ja selästä. Enää ei ole näin käynyt, koska olen oppinut välttämään sitä, esim. veneillessä pitemmän aikaa suojaamalla kaulan (fleecellä tai huivilla) ja lasketellessa käyttäen buffia. Muutamaan kertaan on tullut lievempänä, että on ollut vain päivän niska jäykkänä, esim. kylmässä junan hytissä nukutun yön jälkeen, mutta siitä on särkylääkkellä ja juoksun välttämisellä selviydytty.

Meillä on suvussa astmaa isän puolelta, joka on minut ilmeisesti hypännyt yli, mitä en yhtään pahoittele. Tai on minulla siitä lievää oireilua, esim. koivun siitepölyaikana (allergia</3) ja flunssassa, mutta siitä on selvinnyt iskän lääkettä nappasemalla. Epäilen myös, että tästä johtuen minulla käy muutama asia todella herkästi henkeen, esim. voimakkaat lakat, maalit ja paljollinen pöly. Myös joskus harvoin herään siihen, että en saa henkeä, mutta eikun lääkekaapille vain.

Meillä on myös äidin puolelta suvussa heikkoja luita (osteoporoosi) ja huonoa verenkiertoa, jonka olen perinyt. En pysty nukkumaan ilman sukkia ja sormiani ja varpaitani palelee todella herkästi. Tämä taisi olla sitä huonoa ääreisverenkiertoa jos oikein muistan. Nämähän eivät varsinaisesti ole sairauksia, mutta silti inhottavia, jotka kestävät pitkään. Äidin puolelta on myös reumaa, jota ei tosin pahana kellään meistä ole.
tallennettu

Ota minut mukaan sun kanssasi
Junan alle mahtuu kaksinkin
Kädet ratista irti
Ja nyt mennään
franskanleipa
foorumisti

Viestejä: 114



Profiili WWW
« Vastaus #29 : 21.01.10 klo 02:51 »

Mulla todettiin tässä aivan vasta juuri ADHD-I. Tai tyyppi on toistaiseksi ainakin tuo I, en tosin pitäis C:tä mitenkään mahdottomana, mutta I:kin kuulostaa ihan järkeenkäypältä. Sitäpaitsi liitännäissyndroomana todettiin myös levottomat jalat -oireyhtymä..

No, reilut kahdeksantoista vuotta mä ehdin poikkeamani kanssa elää ennen kuin sitä alettiin hoitaa – en osaa kutsua sitä sairaudeksi, taikka häiriöksi, koska näen sen vaan mun persoonana, ominaisuutena. Siihen liittyy monia myönteisiäkin ominaisuuksia. Mä olen niitä monilahjakkaita adhd-tapauksia, enkä häpeä myöntää sitä. Mä olen idearikas ja avoin ja mun pää on täynnä asioita. Mä oon suora, mä oon elävä, mä olen valloittava persoona.

Okei, kaikki siinä ei ole hyvää. Keskittymiskyky on paikoin olematon; mulla ei kertakaikkiaan ole kykyä tehdä asioita, jotka mua ei kiinnosta. Oon todella epäorganisoitunut ja sotkuinen. Tiskit kerääntyy, laskut jää maksamatta, tavarat on aina kadoksissa, pyykkivuoret senkun kasvaa, projektit jää kesken, koulutyöt palauttamatta. Toisinaan siirtyminen asiasta tai paikasta toiseen on miltei mahdotonta, toisinaan asiat tapahtuu turhankin nopeesti hetken mielijohteista. Pitkäjänteinen keskittyminen tuntuu tuskaiselta ja paikallaan pysyminen nihkeeltä. Sosiaaliset suhteet ovat vaivalloisia mun impulsiivisuuden ja suorapuheisuuden takia. Muutenkin, niin sanotusti normaalit tahi tavalliset ihmissuhteet vaatii kauheita ponnisteluita. Tämän takia iso osa mun kavereista varmaan onkin itsekin aadeehoodeita. Kaikki sählää keskenään ja sillä selvä. Helpompaa niin.

Diagnoosin saaminen oli helpotus. Mä en olekaan vain tyhmä ja laiska ja saamaton, vaan mulla on oikeesti aivoissa asiat vähän toisella tavalla kuin monilla muilla. Musta tuntuu, että se auttaa myös muita tajuamaan, etten mä todellakaan monia asioita tee tahallani tai ilkeyttäni – mä en vaan aina ymmärrä ihan kaikkea niinkuin kuuluisi. Hoidon saaminen on myös helpotus. Saan tukea arjen vaikeuksiin. Hoitomuotoja on monia ja mä voin löytää sieltä välistä ihan juuri sen tavan, joka mun arkea helpottaa parhaiten. Nyt oon aloittelemassa lääkehoitoa. Jänniä vaaleanpunaisia respoja, joilla saa jänniä kapseleita, joita kuulemma myydään katukaupassakin hyvään hintaan. Ajatella, mun taannoinen amfetamiinikoukkukin on ollut vahvasti sidoksissa tähän asiaan.

Tuntuu et niin paljon selittyi, kun sai tietää, mistä on kyse. Nyt on helpompaa alkaa pikkuhiljaa muuttamaan niitä heikkoja toimintamalleja ja hyödyntämään vahvoja ominaisuuksia.
tallennettu

Silmä on katsojan päässä
colakarkki
kupoliitti

Viestejä: 56



Profiili
« Vastaus #30 : 08.06.10 klo 13:21 »

 juu minullahan on raynaudin oire, vaaraton mutta harmillinen verenkiertosairaus.
 
ja sitten tosiaan tosiaan pääni vioista sen verran että olen masentunut + jotenkin keskittymisvaikeuksinen.
  mielialani vaihtelevat aivan mielettömästi, päällimmäisenä kuitenkin usein toivottomuus ja sen sellainen, sitä on hankala kuvailla. on ollut myös tosi pitkään melkein mahdoton nukkua, kun heräilen 2-5 kertaa yössä. isänikin on kyllä syönyt mielialakääkkeitä läpi koko aikuiselämänsä, mutta en joskus ennen olisi ajatellut itse sairastuvani, olinhan niin iloinen ja pirteä aina.
   keskittymisvaikeudet näkyvät kun annetaan joku pidempi tehtävä ihan missä vaan asiassa ja minulla on todellisia hankaluuksia saada tehtävää tehtyä. tuollakin vissiin jotain yhteyttä masennukseeni, en sitten tiedä..

mutta juu fyysisiltä sairauksilta olen aika hyvin säästynyt, jaksamista teille kaikille(:
tallennettu

If i'm ugly, then so are you.
Sirri
oekakisti

Viestejä: 41



Profiili WWW
« Vastaus #31 : 23.06.10 klo 21:43 »

Olenpa ollut koko lailla terve koko elämäni. Lukuunottamatta lapsuuden korvatulehduskierrettä, mutta jokapäiväistä elämää haittaavia sairauksia mulla ei oikeastaan ole. Sairastan harvoin flunssiakin, ja silloinkin tulevat aika lievinä, ehkä mulla on hyvä vastustuskyky tai jotain. Tässä ketjussa on puhuttu myös masennuksesta ja joistain oireyhtymistä. Ei ole ainakaan todettu, eikä oikeastaan koskaan epäiltykään.

Yksi enemmän tai vähemmän häiritsevä vaiva kuitenkin on läsnä päivittäin, nimittäin tinnitus: korvan soiminen ilman mitään näkyvää syytä. Se vain on. Mietin kyllä aika pitkään, kirjoittaisinko tuosta tähän ketjuun ollenkaan. Mun tinnitus nimittäin on todella pientä verrattuna siihen, millaista se voi pahimmillaan olla. Kuvitelkaa vain, miltä tuntuisi kaikkien äänten yli kuuluva ujellus korvan juuressa, eikä se koskaan lakkaisi... Mun ääni peittyy aika tehokkaasti taustahälyyn, ja on siksi helppo unohtaa jos on jotain muuta johon voi kiinnittää huomionsa.

Tinnitus voi aiheutua liian kovista äänistä ja siihen saattaa myös liittyä jonkin asteista kuulonalenemaa. Tinnitus on muuten usein muusikkojen ongelma. Mä en kuitenkaan ole muusikko, enkä edes kohtele korviani niin huonosti kuin monet muut tuntuvat tekevän. On toisaalta aika henkilökohtaista, mistä määrästä melua tinnitus voi aiheutua... Kävin hiljattain korvalääkärillä, ja mulla ei ole alentunut kuulo, taustalla voikin ehkä olla toi mun taipumus korvatulehduksille, kuka tietää. Myös mun enemmän tai vähemmän erikoinen purenta ja siihen liittyvät tekijät on voineet vaikuttaa asiaan. Mitään tiettyä syytä en oikeastaan ole tälle keksinyt, se vain alkoi muutama vuosi sitten, oikeastaan aika salakavalastikin. Jonkin aikaa sitten huomasin, ettei toi ääni ole lakannut enää aikoihin.

Mun tinnitus on hiljainen, korkea ääni tai useampi, vähän kuin kuulotesteissä. Välillä toisessa, välillä kummassakin korvassa. Jos tästä jotain hyötyä on, niin oon oppinut suojelemaan kuuloani. Vältän meluisia paikkoja ja liiallista kuulokkeiden käyttöä, yritän nukkua paremmin jne. ettei tinnitus ajan myötä pahenisi.
tallennettu

.alavilla mailla hallan vaara.
alliM
foorumisti

Viestejä: 12



Profiili
« Vastaus #32 : 29.08.10 klo 00:23 »

 No, tämä tyttönen täällä sairastaa paniikkihäiriötä ja keskivaikeaa masennusta, lisäksi kärsin pakko-oireista. Masennukseen ja paniikkiin lääkitys, luultavasti koko elämän ajan, koska periytyvää tämä. Tällä hetkellä siinä rinnalla uni-/psykoosilääke, univaikeuksista ja psykooseista (johtuvat masennuksesta ja pelkotiloista) kärsin. No, huono näköni tuskin koskaan tulee parantumaan (en tiedä laskettaisiinko tätä oikeasti sairaudeksi, mutta kun koko ajan huononee tämä ja jo siinä -5 ovat molemmat silmät, karsastuksineen ja taittovikoineen). Yliliikkuvat nivelet käsissä ja jaloissa, siis kait ranteet, kyynärnivelet (? :)), olkapäät, polvet ja nilkat vääntyilevät vähän oudosti lääkärin mielestä..köhh, itse jo tottunut. Laktoosi-intoleranssikin löytyy. On ollut kauan jo.. 
tallennettu

Se se on.
mira-pauliina
foorumisti

Viestejä: 177


zzz


Profiili
« Vastaus #33 : 02.03.11 klo 22:00 »

Astma-diagnoosi tuli muistaakseni tuossa ehkä vuosi sitten. Rasitusastma tarkalleen ottaen. Ilman lääkkeitä ei pystynyt pakkasella edes kävelemään ilman että alkoi henki pihistä. Paras oli kun oltiin kaverin kanssa Rovaniemellä menossa kattomaan kavereita, käveltiin -30°c pakkasessa polvenkorkuisen hangen läpi varmaan 2km. Eipä ollut silloin vielä diagnoosia eikä edes avaavaa lääkettä mukana. Perille kun päästiin niin en meinannu hengittää ollenkaan (nyt tiedän että ois pitäny kutsua ambulanssi töttöröö, mutta hengissä selvisin). Siellä oli vielä kaksi kissaa niin silmätkin turposi päästä. Mukava ja nautinnollinen reissu kaikenkaikkiaan :D

Hoitavaa lääkettä on kehkoihin vedetty nyt siitä lähtien kun diagnoosi tuli ja on helpottanut todella paljon. Oli yksi jakso jolloin en saanut lääkettä rahaongelmien takia, meni huomattavasti pahempaan jo parin viikon sisällä, jouduin ottamaan avaavaa paljon enemmän kuin hoitavan lääkkeen kanssa. Sain sitten kuitenkin Kelan päätöken  jonka jälkeen pystyin hakemaan lääkkeitä halvemmalla ja keuhkot taas kiittää.

Diagnoosin saaminen oli hetkellinen shokki vaikkei mitenkään yllätys. Se että joku sanoo sen ääneen että "sinulla on nyt tällainen elinikäinen sairaus" tuntui vain jotekin tosi... karulta. Vaikkei se välttämättä edes vaikuta elämääni muuten kuin vetäisen aamulla ja illalla jauhetta henkiputkiin, vuosien päästä ei välttämättä tarvis edes sitäkään enää.
tallennettu

MIRABEAN desunyaa
Elyas
kupoliitti

Viestejä: 28


Critical hit to the nads


Profiili WWW
« Vastaus #34 : 13.04.11 klo 20:39 »

Itse olen toistaiseksi pahemmilta sairauksilta välttynyt vaikka diabetesta ja verisuonitauteja kummitteleekin kiitettävästi varsinkin isän puolella sukua.

Sellaista ikävää pientä jäynää minulla on kuin jatkuva raudanpuutosanemia, jonka syytä ei ole löydetty, ja johon olen aina vuoden parin välein vetänyt tehokuureja, yleensä silloin kun hemoglobiinitaso putoaa satasen alapuolelle. Anemia aiheuttaa erinnäisiä oireita, kuten väsymystä, kalpeutta, ihon kuivumista, masennusta, ruokahaluttomuutta, voimattomuutta ja tunnottomuutta.
Omalla kohdalla saattaa anemian aiheuttajana olla jokin muu vielä diagnosoimaton tauti, koska anemia on jatkuvaa, ja vaikka syön normaalisti, korkeimmillaankin hemoglobiinini huitelee 120n tienoilla.

Minulla on myös kovia migreenikohtauksia, mutta ne ovat harvinaisia ja epäsäännöllisiä.

//En tiedä, lasketaanko se miten sairaudeksi, mutta minulta puuttuu lähes, tai täysin kokonaan nälän tunne. Pidän ruoasta ja syön yleensä mielelläni, mutta en tunne nälkää. Jos olen syömättä liian kauan, ainoa oire on tajuttoman huono, oksettava olo, jossa ihoa kuumottaa ja naama kalpenee. Olo helpottuu, kunhan syö jotain.
tallennettu

Mahdollisimman siisti kala vasemmalla.
Sivuja: 1 2 [Kaikki]
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

MySQL pohjainen foorumi PHP pohjainen foorumi Powered by SMF 1.1 | SMF © 2006, Simple Machines LLC Validi XHTML 1.0! Validi CSS!
Sivu luotiin 0.055 sekunnissa. 21 kyselyä tietokannasta.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste