sisällön alkuun
18.11.2017 19.36 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"And sanskrit ain't got hoot to say 'bout uncut! Oohh!"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

x Keskustelu | Ohjeet | Kalenteri | Henkilökunta Haku | Kirjaudu | Rekisteröidy

Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.


Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
 
« edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 [3] 4  Kaikki
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Perheväkivalta  (Luettu 22431 kertaa)
0 käyttäjää ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
elina
kärtty
kupomuumio

Viestejä: 82


DERP


Profiili WWW
« Vastaus #40 : 02.12.07 klo 18:59 »

Modevälihuomautus: vaikka onkin kuuma ja arka aihe niin ottakaas kuitenkin iisisti ja muistakaa kunnioittaa vastapeluria, vaikka toinen olisikin eri mieltä :) Kiitos, jatkakaa.
tallennettu

Puoliksi nainen, puoliksi hylje
Nanashibito
foorumisti

Viestejä: 155



Profiili
« Vastaus #41 : 02.12.07 klo 20:17 »

Oletko sä nyt tarkoituksella idiootti? Määrittelet jonkun tukistamisen väkivallaksi ja *gasp* laittomaksi? Joo kuule hyvää päivää vaan, näiden argumenttien taso laskee niin lujaa, etten taida enää enempää vaivautua.
Noh, väkivaltaahan se on. Äitini sanoin kaikki tahallaan toiselle aiheutettu kipu - fyysinen tai psyykkinen - on väkivaltaa.

Öö, ootas. Tällä perusteella nipistäminen, luunappi tai läimäys kädellekin olisi väkivaltaa. Mun mielestä tuollaisen kutsuminen väkivallaksi suorastaan loukkaa ihmisiä, jotka joutuu oikeasti olemaan väkivallan uhreina.

Tämä ei tule vain francescille, vaan on osoitettu kaikille, joiden mielestä lapsen kurittaminen on ok. Jos sattuisit kinastelemaan ystäväsi tai vaikka työkaverisi kanssa ja hän päättäisi hermostuttuaan tehdä sinulle jotain edellä mainituista fyysisistä toimenpiteistä, miten reagoisit? Mitä se mielestäsi olisi - sallittua rankaisemista vai tarpeetonta väkivaltaa? Jos kaverisi käyttäytyy kuin idiootti, tukistatko häntä?

Miksi aikuisilla on oikeus fyysiseen loukkaamattomuuteen ja koskemattomuuteen, mutta lapsilla ei?
tallennettu

心の師とはなるとも心を師とすることなかれ。
francesc
Vieras
« Vastaus #42 : 02.12.07 klo 20:22 »

Oletko sä nyt tarkoituksella idiootti? Määrittelet jonkun tukistamisen väkivallaksi ja *gasp* laittomaksi? Joo kuule hyvää päivää vaan, näiden argumenttien taso laskee niin lujaa, etten taida enää enempää vaivautua.
Noh, väkivaltaahan se on. Äitini sanoin kaikki tahallaan toiselle aiheutettu kipu - fyysinen tai psyykkinen - on väkivaltaa.

Öö, ootas. Tällä perusteella nipistäminen, luunappi tai läimäys kädellekin olisi väkivaltaa. Mun mielestä tuollaisen kutsuminen väkivallaksi suorastaan loukkaa ihmisiä, jotka joutuu oikeasti olemaan väkivallan uhreina.

Tämä ei tule vain francescille, vaan on osoitettu kaikille, joiden mielestä lapsen kurittaminen on ok. Jos sattuisit kinastelemaan ystäväsi tai vaikka työkaverisi kanssa ja hän päättäisi hermostuttuaan tehdä sinulle jotain edellä mainituista fyysisistä toimenpiteistä, miten reagoisit? Mitä se mielestäsi olisi - sallittua rankaisemista vai tarpeetonta väkivaltaa? Jos kaverisi käyttäytyy kuin idiootti, tukistatko häntä?

Miksi aikuisilla on oikeus fyysiseen loukkaamattomuuteen ja koskemattomuuteen, mutta lapsilla ei?

Tuotanoin. Onko sitten oikein kuitenkin pistää lapsi suljettuun huoneeseen rauhoittumaan? Jos on, niin voiko samoin tehdä aikuiselle?

Kyse on kasvatuksesta, joka on vanhempien tehtävä tehdä lapsilleen. Työkaverin tai ystävän ei ole määrä kasvattaa aikuista, vai kuinka?

Err, olen pahoillani, jos en jotenkin osaa ajatella jalan polkemista rintalastan päällä ja nipistämistä samana asiana.
tallennettu
Elysion
foorumisti

Viestejä: 57


Internet is serious business


Profiili
« Vastaus #43 : 02.12.07 klo 20:28 »

Lainaus
Miksi aikuisilla on oikeus fyysiseen loukkaamattomuuteen ja koskemattomuuteen, mutta lapsilla ei?
Pitäisi olla, toivottavasti he, jotka eivät osaa kurittaa lastaan muuta kuin väkivallan keinoin, joutuvat vastuuseen, tai edes yrittävät olla parempia kasvattajia.
tallennettu
Flarona
kovin pötkyläinen
suomimangusti

Viestejä: 471


A, nandemo nai.


Profiili WWW
« Vastaus #44 : 02.12.07 klo 20:49 »

Err, olen pahoillani, jos en jotenkin osaa ajatella jalan polkemista rintalastan päällä ja nipistämistä samana asiana.

En minäkään. Edellinen on pahoinpitelyä, jälkimmäinen "vain" väkivaltaa. Oletko eri mieltä?
(Anteeksi viestin lyhyys. Halusin vain saman asian jankkaamisen loppuvan.)
tallennettu

On laitonta ajatella, että Death Note: How To Read julkaistaisiin Suomessa.
Nanashibito
foorumisti

Viestejä: 155



Profiili
« Vastaus #45 : 02.12.07 klo 20:50 »

Tuotanoin. Onko sitten oikein kuitenkin pistää lapsi suljettuun huoneeseen rauhoittumaan? Jos on, niin voiko samoin tehdä aikuiselle?

Kyllä molempiin, jos toinen ei muuten suostu rauhoittumaan. Jos kakara riehuu, pyrin rauhoittamaan ensin pitelemällä paikallaan ja sitten mahdollisesti viemällä omaan huoneeseen rauhoittumaan (en kuitenkaan pidä esim. komeroon tai kellariin lukitsemista kovin kehittävänä). Jos aikuinen riehuu, pyrin rauhoittamaan pitämällä paikallaan (olettaen, että minulla olisi siihen tarvittavat valmiudet) ja odotan, että poliisi tulee hakemaan ja pistämään suljettuun huoneeseen. Kansalaisoikeuksiin kuuluu käsittääkseni väkivaltaisen tai uhkaavan ihmisen taltuttaminen satuttamatta (eli esim. lukottaminen) ennen kuin virkavalta ehtii paikalle. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Lainaus käyttäjältä: francesc
Kyse on kasvatuksesta, joka on vanhempien tehtävä tehdä lapsilleen. Työkaverin tai ystävän ei ole määrä kasvattaa aikuista, vai kuinka?

Ei niin, mutta toteutettu angaistuskeino on mielestäni yhtä käsittämätön ja perusteeton kuin se, että tukistaa lasta silloin, kun hän ei osaa käyttäytyä. Ei syy-seuraussuhdetta.

Lainaus käyttäjältä: francesc
Err, olen pahoillani, jos en jotenkin osaa ajatella jalan polkemista rintalastan päällä ja nipistämistä samana asiana.

En minäkään, enkä onnekseni niin väittänytkään. Toisen fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen on silti väkivaltaa, oli se nipistämistä tai rintalastan päällä pomppimista.
tallennettu

心の師とはなるとも心を師とすることなかれ。
Skut
foorumisti

Viestejä: 65


Generalfeldmarschall


Profiili
« Vastaus #46 : 03.12.07 klo 00:47 »

Kansalaisoikeuksiin kuuluu käsittääkseni väkivaltaisen tai uhkaavan ihmisen taltuttaminen satuttamatta (eli esim. lukottaminen) ennen kuin virkavalta ehtii paikalle. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Jokaisella on kyllä oikeus puolustaa itseään tarvittavin keinoin mahdollista hyökkääjää kohtaan. Tämä kuitenkin on hyvin hatara käsite ja usein minkä tahansa kättä pidemmän käyttö lasketaan käyttäjän osalta pahoinpitelyksi. Valmiiksi ei ole erityisemmin säädetty lukkojen tms. käytöstä mutta on ennakkotapauksia joissa niitä puolustustarkoituksessa käyttänyt on saanut syytteen pahoinpitelystä tai sen yrityksestä.

Tosin, empiirisen kokeeni perusteella väkivalta parantaa elämänlaatua.

Sen antajana vai vastaanottajana? Ovat kuitenkin kaksi eri ääripäätä.

Väkivalta nyt on välttämätön paha maailmassa ja se todetusti toimii. En kuitenkaan pidä sitä pääasiallisena keinona, ennemmin viimeisenä vaihtoehtona kun puhuminen ja muut diplomaattiset keinot on kokeiltu. Lapsena en itse mikään enkelipoika ollut joten syystäkin ruumiillinen kuritus oli toisinaan tarpeen eikä se sen kummemmin vaikuttanut suhteisiin vanhempien kanssa, jos käyttäytyi sopimattomasti eikä sana auttanut niin yleensä luunappi tai pieni läimäys palautti maan pinnalle ja useimmiten tämän jälkeen jopa pyydettiin anteeksi. Aina sieltä myös löytyi sitä niin paljon mainostettua rakkautta jos sitä tarvitsi. Samalla sitä oppi pysymään poissa vaikeuksista ja huonosta seurasta.
Pahemmaksi asiaksi sanoisin ne viisi vuotta koulukiusausta mitä ala- ja ylä-asteella sai kokea. Pahemmalta se tuntuu kun luokkalainen lyö ilkeydestä kuin se että vanhemmat lyö rakkaudesta.
Väkivalta ei ole ratkaisu, ennemmin tapa saavuttaa ratkaisu. Jotkut sitä vaativat, useimmat eivät.

Muistan myös pienenä mummilla olleen erinomaisen ratkaisun kiukutteleviin lapsiin, takki päälle ja ulos hetkeksi koirien kanssa. Ei kauaakaan kestä kun lapsi koputtaa ovea ja rauha on maassa.



tallennettu

I love the smell of napalm in the morning.
Kasumi
karismaattinen
kupomuumio

Viestejä: 572



Profiili WWW
« Vastaus #47 : 03.12.07 klo 12:49 »

Lapsena en itse mikään enkelipoika ollut joten syystäkin ruumiillinen kuritus oli toisinaan tarpeen eikä se sen kummemmin vaikuttanut suhteisiin vanhempien kanssa, jos käyttäytyi sopimattomasti eikä sana auttanut niin yleensä luunappi tai pieni läimäys palautti maan pinnalle ja useimmiten tämän jälkeen jopa pyydettiin anteeksi. Aina sieltä myös löytyi sitä niin paljon mainostettua rakkautta jos sitä tarvitsi.
En sano että meillä olisi olltu pahinta, ettei koskaan noista teoista pyydetty anteeksi. Oma isä pyytää anteeksi pientä ilkeilyä tai riitaa tunnin sisällä mutta aijemmin isäpuolen kanssa ei vuosien kuluessa kertaakaan pyydetty anteeksi. Eikä sitä koettu olevamme rakastettujakaan kun isompi ja vanhempi uhkaa tappamisella. Äidiltäkään ei saanut siihen aikaan tukea joten voi sanoa olleensa aika yksin sen asian kanssa. Niin, siis ei ollut kotia jossa tunsi olevansa turvassa ja rakastettu. Oman isän luona kyllä.
tallennettu

Modern Life Is Rubbish
Kiesu
kupoliitti

Viestejä: 132


Kiesus ja kauhistus


Profiili WWW
« Vastaus #48 : 03.12.07 klo 20:30 »

Olipa varsinainen lukukokemus, foorumilaiset taistelevat toistensa kanssa mikä on oikein ja mikä väärin asetelmalla.

Pyydän, että nyt kaikki vaihtaisivat kantaansa. Kyllä, ihan tosta vaan, ja miettivät mitä hyviä puolia on sillä kasvatusmenetelmällä jota vastaan äsken oli, sekä mitä huonoja puolia oli äsken puolustamassasi puolessa.

Helppo tapa avartaa omaa näkemystä, ottaa ehkä aikansa keksiä vastauksia mutta on sen arvoista. Tämä vastakkain asettelu on sama kuin ajaisitte hiuksianne ruohonleikkurilla.


Minulla ei ole kantaa, en ole kokenut juuri minkäänlaista perheväkivaltaa ja omasta mielestäni olen kyllä -nykynuorison yleiskäyttäytymiseen verrattuna- jopa harvinaisen hyvätapainen henkilö. Eikä ole vaikea sanoa olisiko asia samoin mikäli kasvatuksessani oltaisiin turvauduttu väkivaltaan.

Kasvatus näkyy lapsissa. Jotkut pitävät omaa kasvatustapaansa sinä oikeana, jotkut taas täydellisen vääränä. Jotkut eivät osaa ajatellakkaan muita kasvatusmetodeja kuin sitä jolla heidät on itse kasvatettu, jotkut miettivät asiaa laajemmalti ja ovat ehkä jopa kokeeneet monenlaisia käänteitä kasvatuksensa aikana.

Lapsista tulee helposti vanhempiensa kaltaisia. Tunsin peruskoulu aikana henkilön jonka perheessä koettiin jokapäiväistä henkistä väkivaltaa ja voin sanoa, että se välittyi ystävästäni selvästi ennen kuin edes tiesin asiasta. Hän turvautui erittäin useasti pilkkaukseen ja muuhun henkiseen väkivaltaan muiden ympärillä.

Tunsin myös aikoinani tytön joka oli perheväkivallan uhri. En tuntenut henkilöä kovin hyvin, mutta sen verran hyvin kuitenkin että voin sanoa tuntevani hänet. Tyttö oli röyhkeä, hän suuttui erittäin helposti ja suuttuessaan olikin aina ensitöikseen nyrkki pystyssä tai tukassa kiinni. Ihan normaalissa tilassakin hän oli kovakourainen ja luultavasti tajuamattaankin satutti muita ymprillään niin fyysisesti kuin henkisestikkin.

Olen myös tuntenut pojan jonka isä vaipui pahaan masennukseen pojan aikuistumisen kynnyksellä. Ennen kyseinen poika oli erittäin menestyvä opiskelija ja mukava tyyppi, sen jälkeen kun hänen isänsä masentui, pojan menestys laski kuin lehmän häntä, hän masentui myös ja ryhtyi pyörimään... Sanotaanpa nyt että pimeissä porukoissa. Tapaus ei oikeastaan perheväkivaltaan liity, mutta siihen kyllä, kun olette väitelleet siitä miten vanhemmat lapsiinsa käytöksellään vaikuttavat. Tapaus osoittaa sen miten paljon vanhemmat vaikuttavat lapsiinsa tahtomattaankaan.

Nämä olivat lähinnä synkkiä esimerkkejä, valoisammat kasvatuskeinot jäävät usein itse pimentoon kun on liian kiire miettiä mikä on väärin ja pahasta. En ole vielä bongannut juurikaan keskustelua kasvatusten valoisita puolista, mikä on hyäksi ja miten.
tallennettu

Iwa
Vieras
« Vastaus #49 : 03.12.07 klo 22:20 »

Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa... ja kissan viilat.
tallennettu
Ubba
kupoliitti

Viestejä: 261



Profiili WWW
« Vastaus #50 : 03.12.07 klo 23:01 »

Kun sanoo, että väkivallalla saa lapsen kuriin, niin voi olla hyvinkin oikeassa. Harvapa lapsi vanhempaansa rupeaa haastamaan. Se, onko tämä kuitenkaan korrekti tapa toteuttaa asia, on sitten eri juttu. Alkuunkin, usea kuriton lapsi tuntuu syntyvän siten, että häntä pienenä lellitään ja sitten yhtäkkiä asetetaan kaikenlaisia sääntöjä. Toimiiko tämä? Ei. Keitä voidaan syyttää tästä sitten? Lasta, joka ei alle kouluikäisillä aivoillaan itse keksinyt sääntöjä tyhjästä?

Lisäksi epäilen suuresti, että vanhempien turvautuessa väkivaltaan ei lapsi opi juuri keskustelemaan asioista ja saattaa hyvin itsekin turvautua väkivaltaan tulevaisuudessa parempien keinojen puutteessa. Lapsi saattaa rajoittaa myös ajatteluaan niin, etteivät hänen mielipiteensä loppujen lopuksi ole hänen omiaan, vaan ajattelen näin etten saa rangaistusta-mielipiteitä niin, ettei lapsi ikinä tajua itse pointtia, sitä miksi niin ei pitäisi tehdä. Minua ei lapsena ikinä kuritettu fyysisesti, toruttiin vain, ja noiden toruvien sanojen tullessa ainaisen hellältä äidiltä tunsin kyllä ihan itse sisälläni sen viban, että olin tehnyt väärin, ja vältin tekemästä uudelleen. Eikä se johtunut siitä että olisin ollut mitenkään helppo lapsi, päin vastoin olin hieman rasavilli ja liiankin utelias. Miksi turvautua johonkin ikävään kun asiat saa helpommallakin selvitettyä?
tallennettu
forte
Vieras
« Vastaus #51 : 04.12.07 klo 16:23 »

Kun sanoo, että väkivallalla saa lapsen kuriin, niin voi olla hyvinkin oikeassa. Harvapa lapsi vanhempaansa rupeaa haastamaan.
Eikö se mene joskus niinkin päin, että lapseen kohdistetaan väkivaltaa, koska tämä haastaa riitaa vanhempansa kanssa tai jotain vastaavaa. Ei tietenkään ainoa vaihtoehto, mutta varmasti mahdollista.

Ja minun mielestäni aika monikin lapsi saattaa haastaa riitaa vanhempiensa kanssa, oli sitten uhma- tai teini-ikäinen. Ja nyt esimerkkinä sanon, ettei tuo teoriasi ainakaan ihan kaikkien kohdalla pidä paikkaansa (enkä sano että näin väititkään), koska jos esimerkiksi minut yritettäisiin lyömällä vaientaa, tulisi ääntä ja tapahtumaa kyllä varmasti vain enemmän. Joissakin tapauksissa tuo väkivallalla vaimentaminen on tietysti ihan mahdollista, mutta ei kaikissa perheväkivaltatapauksissa varmasti.
----
Ja siihen näkökantaan vielä, jonka mukaan lapsi oppii, että väkivalta on oikein, kun sitä kohdistetaan tähän. Tämä on jollain tapaa aika lähellä edellistä aihetta, josta puhuin, mutta olen kuitenkin samaa mieltä. Nyt samalla täydennän ketjuun postaamaani ensimmäistä viestiä. Minuun ja sisaruksiini on käytetty kyllä remmiä, mutta en ole ollenkaan ymmärtänyt sen olevan väärin. En vieläkään ole varma, onko se oikein vai väärin. Itse en koskaan tekisi niin, mutta en ole koskaan oikein osannut tulkita sitä väkivallaksikaan.
« Viimeksi muokattu: 04.12.07 klo 21:20 kirjoittanut forte » tallennettu
May
oekakisti

Viestejä: 28


Luchador


Profiili WWW
« Vastaus #52 : 12.12.07 klo 23:21 »

Minua itseäni on kuritettu pienempänä jonkin verran, Itse en tästä kumminkaan muista yhtään mitään. Vasta äitini suusta olen kuullut kuinka hän katuu sitä että on esim. lyönyt minua kun olen haastanut riitaa. Vain yhden kerran muistan, kun äitini talutti minut korvasta vetäen talvella ulos jäähylle sukkasillani. Siitä en kyllä voi äitiäni syyttää, sillä olin tätä ennen käyttäytynyt aivan hirveästi ja huutanut solvauksia ja oikeasti loukannut äidin tunteita.

Äidilläni itsellään on ollut melko kamala lapsuus, ja sen takia hän on joskus menneisyydessä käyttäytynyt väkivaltaisesti minua, veljeäni ja isääni kohtaa. Sen takia hän kävi monta vuotta terapiassa, käymässä läpi lapsuuttaan ja suhteita omaan perheeseensä.
 
Isäni ei ole koskaan edes tukistanut minua tai veljeäni, se on itsessään melkoinen ihme, kun ajattelee että hänen isänsä käytti hyvin ahkerasti remmiä kurittamiseen ja poikansa "aisoissa pitoon".
Haluaisin vielä lisätä että minä olin hirvittävän hankala lapsi ja voin uskoa että monta kertaa isäni on halunnut ainakin läpsäistä minua, mutta silti on sen jostain syystä jättänyt tekemättä. Tästä kiitokset hänelle.

Lapsia minulla ei ole, enkä ole koskaan ollut pienten/ rasavillien lasten kanssa paljoakaan tekemisissä joten en tiedä onko tukistaminen sitten niin väärin vai ei. En kuitenkaan pidä ajatusta kovin mieltä lämmittävänä. 
tallennettu

BUKKAKE!
Inku
foorumisti

Viestejä: 88


Profiili
« Vastaus #53 : 05.09.09 klo 23:25 »

Minusta on ihan naurettavia nämä nykyiset lait, joiden mukaan tukistus ja luunappikin on pahoinpitelyä. :'D Minkä vain asian voi joko hoitaa kohtuudella tai vetää överiksi, joko sen pahoinpitelyn, "pahoinpitelyn" tai pahoinpitelyn määrittelevän lain. Se yksi jostain rötöksestä ansaittu luunappikin kun on aika eri asia kuin se, että päivittäin hakkaa toisen mustelmille siksi ettei pärstäkerroin miellytä.

Ei saa nykyisin luunappiakaan antaa kun se on pahoinpitelyä, yksin matkustavat miehet eivät saa joissakin lentokoneissa istua lasten vieressä koska se on pedofiliaa eikä Salkkareissa saa tapahtua mitään jännää koska lapset voivat saada traumoja. Jotta huh huh vain. Mitä jos kaikki vain mentäisiin omiin koteihimme ja muumioiduttaisiin sinne kaikessa rauhassa, niin ettei kukaan voi koskea kehenkään tai loukata ketään millään tavalla?

Ja ei, en tue väkivaltaa. Minua vain huvittaa se miten väkivalta nykyisin määritellään. Luunapista kun saa suunnilleen samantasoisia tuomioita kuin raiskauksista tai niiden yrityksestä. Lol, anyone?
tallennettu
Surise
foorumisti

Viestejä: 37


Lu lu la la lu~


Profiili
« Vastaus #54 : 06.09.09 klo 02:12 »

Vai perheväkivalta.. Itsessään en asiaa hyväksy, minusta kodin pitäisi olla se paikka, jossa voi tuntea olonsa turvalliseksi ja kotoisaksi. Mutta täytyy sanoa, että kyllä minä ymmärrän niitä stressaantuneita vanhempia, jotka väsyneinä työpäivän jälkeen viimeisenä keinona antavat luunapin tai taluttavat tukasta huoneeseen rauhoittumaan kun lapsi on mahdottomalla päällä. Kai sen nyt ymmärtää, vanhemmatkin ovat ihmisiä eivätkä mitään jeesuksia. Kunhan asiasta sitten puhutaan lapsen rauhoituttua ja tehdään selväksi miksi toimittiin niinkuin toimittiin.

Itselläni on kokemuksia perheväkivallasta, äitini puolelta. Kun olin lapsi, äitini oli hirveän stressaantunut kaikesta ja hänellä oli ongelmia psyykkeen kanssa. Silloin hän usein läimäytti tai löi nyrkillä oikein kiivastuessaan. Hän samoin sanoi asioita täysin harkitsematta suuttuessaan. Kerran hän käski minun jäädä auton alle kun riitelimme. Sitten hän on myös heittänyt minua isäni unilääkepurkilla päähän ja käskenyt minua ottamaan kaikki. Muistan olleeni kotona koko ajan karvat pystyssä ja peloissani, pelkäsin koko ajan milloin äitini kiivastuu taas. En uskaltanut tehdä minkäänlaisia virheitä, ja vietinkin aikaa lähinnä omassa huoneessani "piilossa". Hän tosin pyysi aina jälkeenpäin anteeksi tekojaan ja sanojaan, mutta se ei mitenkään tee hänen teoistaan hyväksyttävämpiä. Veljeeni hän ei koskenut, tosin jos häntä olisi lyönyt kun olimme lapsia niin olisi hyvin nopeasti tullut nyrkki takaisin. Nykyään hän ei enää koske minuun, sillä tein muutama vuosi takaperin selväksi, että seuraavasta lyönnistä lähdetään asemalle, samaa on sanonut hänelle isänikin. Äitini kävi sen jälkeen vihanhallintakurssin ja on oppinut ilmaisemaan vihaansa rakentavasti, puhumalla ja keskustelemalla. En vihaa äitiäni tai mitään, olen vain hieman pettynyt siihen tapaan, millä hän kohteli minua lapsena. Olin omasta mielestäni (ja isänkin mukaan) kiltti ja älykäs lapsi. Nykyään välimme ovat asialliset äitini kanssa. Pystymme kommunikoimaan normaalisti, mutta emme ole mitenkään läheisiä.

Isäni ei ole ikinä koskenut minuun, vaikka häntä on kuritettu lapsena useinkin. Veljeäni hän on joskus ottanut niskalenkin, mutta tämä johtuu puhtaasti siitä, että veljeni oli lapsena erittäin väkivaltainen ja ongelmallinen ja lisäksi isokokoinen, siinä ei olisi syliinistuttamiset auttaneet, joten isäni oli joskus harvoin pakko ottaa niskasta ote ja taluttaa omaan huoneeseen. Ei veljeni ole tästä ikinä valittanut jälkeenpäin, sanonut vain että ei häntä olisi muuten saanut rauhoittumaan. Ja veljeni on nykyään tasapainoinen, fiksu ja rauhallinen ihminen. Minuun isäni ei ole ikinä koskenut osittain senkin takia, että hän ei hyväksy naisiin käsiksi käymiseen =D

Että tälläs lailla. Kohtuudella ja viimeisenä keinona ok, huvikseen alistamiskeinona ei, ei ja vielä kerran ei.
tallennettu
Candice
kaukana täältä oleva
kupoliitti

Viestejä: 168



Profiili
« Vastaus #55 : 09.09.09 klo 19:12 »

Meidän perheessämme ei tuollaista esiinny, ei oikeastaan ollenkaan.
Mielestäni kaikki väkivalta on aivan väärin.
Niin kuin joku jo sanoikin, kaikenlainen väkivalta on väärin, ja kotona edes pitäisi tuntea olonsa turvalliseksi, jos muualla nyt ei ihan.
Koti on sellainen paikka, jossa pitäisi olla turvallista ja mukavaa. Ainakin minä koen asian näin. Joillakinhan se ei ole näin, ja se on surullista.
Mikään perhe ei toki ole täydellinen. Kyllä meilläkin riidellään, mutta väkivaltaa ei ole esiintynyt, eikä, toivottavasti, tule ikinä esiintymäänkään. ^________________________________^
tallennettu

ava (c) erkki the mustekala
Sanun
kupoliitti

Viestejä: 94


│◄◄ [►] ►►│


Profiili
« Vastaus #56 : 26.07.11 klo 19:02 »

Minusta jokainen , joka turvautuu väkivaltaan rangaistakseen/opettaakseen/ojentaakseen lastaan/työtoveriaan/vastaantulijaa on siinä määrin henkisesti kehittymätön, ettei kykene ratkaisemaan tilannetta muuten kuin lyömällä/nipistämällä/tukistamalla. Rinnastukset siksi, koska minusta kaikki toiseen ihmiseen suunnattu väkivalta muuten kuin itsepuolustukseksi tai viimeisenä mahdollisena keinona on tuomittavaa.

Omakohtaisena kokemuksena voin kertoa, että lapsena äitini kuritti minua hyvinkin vähäpätöisistä syistä. Luunappia, tykkapöllyä ja selkäsaunaa tuli niin liian äänekkästää naurusta, epäkohteliaasta käytöksestä kuin vahingossa kaatuneesta matiolastistakin. Lapsi ei ymmärrä, että se on väärin. Lapsi rakastaa vanhempiaan pyyteettömästi, eikä näe vanhempiensa väkivallassa mitään väärää. Itse olin varsin kiltti lapsi, enkä koskaan tahallani pyrkinyt tekemään mitään äitiäni vastaan, mutta turpaan tuli silti. Asia oli nii arkipäiväinen, että kouluiässä opittua käytösmallia sovellettiin koulutovereihin. Kun jokin ei miellyttänyt, kopautettiin kynällä päähän tai lyötiin olkaan. 

Vanhempieni ero muutti kaiken. Muutin isäni luokse (joka ei ikinä turvautunu väkivaltaan), asiat selvitettiin puhumalla emmekä ole koskaan huutaneet toisillemme. Minulle valkeni, että minua kohtaan oli koko lapsuuteni ajan tehty oikeuttamatonta henkistä sekä fyysistä väkivaltaa. Tämä sytytti suunnattoman vihan äitiäni kohtaan, mutta sitä suuremman itseinhon. Minähän käyttäydyin aivan samalla tavalla kuin hän! Kitkin itsestäni väkivallan toistelemalla itselleni mantraa "minä en tahdo olla se väkivaltainen paskakasa, joka vielä jonain päivänä pilaa jonkun elämän".

Kun otin asian puheeksi äitini kanssa, hän oli silminnähden pöyristynyt eikä voinut myöntää tehneensä koskaan mitään väärää minua kohtaan. No eipä tietenkään, olihan hänetkin kasvatettu risulla ja se oli hänestä täysin hyväksyttävää ja oiken vaikka laki sanoisi mitä!

Oman lapsen kasvattaminen voi olla jokaisen oma asia, mutta voisi mennä myös itseensä ja miettiä, onko väkivalta koskaan synnyttänyt jälkipolvissa muuta kuin lisää väkivaltaa tai psyykkisiä ongelmia.
« Viimeksi muokattu: 23.08.11 klo 16:19 kirjoittanut Sanun » tallennettu

You may just start a chain reaction☮
K-haza
kupoliitti

Viestejä: 215



Profiili WWW
« Vastaus #57 : 10.09.11 klo 14:47 »

Hieno teksti parisuhdeväkivallasta:

http://www.image.fi/artikkelit/aivan-tavallinen-perhe#.TmnTYRPT0bx.facebook

Pitkä, mutta herättää ajatuksia.
tallennettu

"I don't give a crap about any of this, er.. crap!"
Sensored
kupoliitti

Viestejä: 41



Profiili
« Vastaus #58 : 12.09.11 klo 13:02 »

On kovin mielenkiintoinen keskustelu.

Itse en ole kokenut perheväkivaltaa. Minua on tukistettu, nipistetty, läpsitty piiskalla paljaalle takamukselle ja otettu kovaa kädestä kiinni, mutta en laske tätä väkivallaksi. Olin kuriton kakara, ja nuo olivat ne viimeiset keinot kun puhuminen, aresti tai muu rauhoittelu eivät auttaneet. Minua ei siis heti ensimmäisenä oltu tukistamassa, jos vaikka otin kutsuilla yhden keksin enemmän kuin olisi saanut, vaan vietiin pois pöydästä ja itkin ja huusin sitten lattialla niin kauan kunnes rauhoituin.

En koe edellä mainitsemia esimerkkejä huonona tapana kasvattaa, enkä aio 'luopua' näistä omia lapsia kasvattaessa. Tottakai noiden toteuttaminen määräytyy sen mukaan mitä lapsi tekee ja auttaako enää mikään muu.

Pahempana pidän henkistä väkivaltaa, jota en tosin itse ole joutunut kokemaan mutta kuullut kyllä juttuja siitä. Esimerkiksi mieheni isä haukkui aina miehen kavereiden ollessa kylässä miestäni, sanoi että "tämä ei tee koskaan mitään, on laiska paska, ei siitä oo mihinkään, sisarukset sentään ovat jotain.." Ennen kun kuulin tämän mieheltäni, ihmettelin tämän epävarmuutta ja jonkinasteista pakkoa pönkittää omaa itsetuntoaan. Nyt kuitenkin ymmärrän mistä se johtuu.
En myöskään ymmärrä sitä, kun tuttuni haukkuu kolmevuotiasta lastaan idiootiksi, jos tämä pissaa housuun. Ymmärrän kyllä, että naista ottaa ehkä vähäsen päähän se että lapsi ei 'piruuttaan' kerro vessahädästä vaan väittää kivenkovaan että ei pissata, mutta sitä en ymmärrä miksi lasta pitää haukkua idiootiksi, tyhmäksi, mitättömäksi yms sen takia että ei tee kuten on käsketty (sanottu että pitää ilmoittaa vessahädästä, ei saa mennä trampoliinille kengät jalassa, ei saa heittää leluautoja suihkulähteeseen, ei saa ottaa tavaroita toisen kädestä..) Uhmaikäiset lapset kun tuppaavat olemaan vähän sellaisia että testaavat vanhempiensa rajoja, ja nuo ovat sen verran 'mitättömiä' asioita että en lähtisi 'väkivallallakaan' ratkaisemaan asiaa.

Mutta jos kymmenvuotias hakkaa lapiolla parkettilattiaa, ja 20 kertaa sanotaan että ei saa tehdä, uhataan kotiarestilla, karkkipäivän lopettamisella, suljetaan hetkeksi omaan huoneeseen.. Ja sama toiminta aina vaan jatkuu, kaikista yrityksistä huolimatta, niin kyllä minä antaisin tukkapöllyä siitä hyvästä. Sen ikäisen tulisi jo ymmärtää mikä on oikein ja mikä väärin, varsinkin 20 kiellon jälkeen. Jos ei tottele "on otettava" kovemmat keinot käyttöön.

Joko kohta on sossun tädit ovella ottamassa minulta lasta pois?
tallennettu

Love me for the beauty within..
elluri
foorumisti

Viestejä: 14



Profiili
« Vastaus #59 : 28.03.12 klo 20:03 »

Ruumiillinen kulutus ei ole oikein. Toki tukistaminen ja kiinni ottaminen ovat eri asia. Omassa suvussa äiti ja äidin äiti ovat pitäneet huolta, ettei lapsia kuriteta ruumiillisesti. Isäni oli ottanut joskus isoveljeäni niskasta kiinni vuosia sitten ja siitä jäi punaiset jäljet veljeni niskaan. Kun äiti tuli kotiin ja huomasi asian, leipoi hän isää turpaan :D

Haha, ei saisi nauraa, mutta tuo "leipoi hän isää turpaan", jäi naurattamaan :-D melkoinen ketjureaktio..

Mutta niin, olen täysin samaa mieltä tästä, että ei mielestäni ruumillinen rangaistus tai kajoaminen lapseen tai kehenkään muuhunkaan ole oikein. Jos on hyvä ja vahva vanhempi ja on selvä auktoriteetti esim. lapseen, niin kyllä lapsi uskoo puhetta ja selviä ohjeita. Paremmin lapsiin tepsii se, että viedään joku rakas asia pois. Jos lapsi tekee jotain väärää, otetaan sitten vaikka puhelin tai tietokone hetkeksi pois, niin lapsi ymmärtää, että kun tekee väärää, voi menettää jotain tärkeää, eikä se kannata.

Kotona minulle ei ole koskaan tehty mitään pahaa, eikä kajottu millään lailla. On täysin eri asia selvästi lyödä, kuin ottaa vaikka vahvasti kädestä kiinni että nyt mennään eikä meinata. Mielestäni tällainen toiminta voi jättää lapseen selviä traumoja, tai pelkotiloja, jotka vaikeuttavat asioita sitten myöhemmin. Lapsi voi jopa jatkaa tätä toimintaa, tai ymmärtää sen olevan oikea ratkaisu kaikkeen. Ei siis ihme, jos lapsi sitten koulussa vetää pannuun jokaista joka hänelle vähänkin osoittaa kielteisyyttä.

Paras ase asioihin on KESKUSTELU! Vanhempien tulee keskittyä kommunikointiin, ja opettaa lapsille, että aina on puhuttava jos joku vaivaa tai on tehnyt jotain väärää. Ei pidä antaa tietenkään asioiden lipsua täysin tai katsoa niitä läpi sormien, mutta selvä keskustelu asiasta ja selvät ohjeet ja auktoriteetin käyttö, niin kyllä homma hoituu ilman väkivaltaa. Itsekin tiedän kokemuksesta, että kun äiti huutaa ja sanoo selvästi, että nyt olen toiminut väärin, niin kyllä minä sen olen ymmärtänyt ihan selvästi ja ottanut opikseni. Jos lapsi taas ei selvästikään osoita ymmärtäväisyyttä, on sitten otettavat muut keinot käyttöön, mutta ei missään nimessä väkivaltaa.

Sitten jos on kyse siitä, että vanhempi vain huvin vuoksi kokee pakottavaa tarvetta käydä johonki perheenjäseneensä käsiksi, tai esim. isä vihoissaan hakkaa äitiä tai lapsia, niin sitten on kyllä jokin jo pahasti vialla. SIlloin tulee kyllä perheenjäsenten ottaa yhteyttä johonkin ylempään tahoon, joka voi asiassa auttaa, vaikka ei tuntuisi mukavalta ilmoittaa läheisestä ja rakkaasta ihmisestä jotain kielteistä. Ei normaali ihminen käyttäydy niin, että purkaa pahaa oloaan tai vihaansa toiseen väkivalloin. Ei se ratkaise mitään.
tallennettu
Sivuja: 1 2 [3] 4  Kaikki
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

MySQL pohjainen foorumi PHP pohjainen foorumi Powered by SMF 1.1 | SMF © 2006, Simple Machines LLC Validi XHTML 1.0! Validi CSS!
Sivu luotiin 0.046 sekunnissa. 20 kyselyä tietokannasta.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste