sisällön alkuun
19.11.2017 16.11 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Portti on auki!"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

x Keskustelu | Ohjeet | Kalenteri | Henkilökunta Haku | Kirjaudu | Rekisteröidy

Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.


Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
 
« edellinen seuraava »
Sivuja: [1] 2 3 4  Kaikki
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Perheväkivalta  (Luettu 22439 kertaa)
0 käyttäjää ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Fukairi
Vieras
« : 27.11.07 klo 21:14 »

(yritin selailla aiheita läpi eikä tämä sattunut silmiini, joten ajattelin että tämän puitäisi olla täällä)

Arka aihe, tiedetään.

Tässä nyt enemmänkin olisi tarkoitus ilmaista omat mielipiteensä asiasta, koska tuskin kukaan uskaltaa ilmaista näitä asioita netissä. Tai ehkä se juuri siksi on helpompaa, mene ja tiedä.
Mielellään voi yrittää keksiä jotakin jonka uskoisi auttavan ihmisiä jotka joutuvat tämän uhreiksi.


« Viimeksi muokattu: 25.03.08 klo 18:34 kirjoittanut Fukairi » tallennettu
forte
Vieras
« Vastaus #1 : 27.11.07 klo 22:29 »

Minua ei ole koskaan oikeasti lyöty. Äitini on kyllä pari kertaa menettänyt hermonsa kanssani ollessani pienempi, ja läpsäissyt minua kovaa käsivarteen, ja olen itkenyt lähinnä sen ajatuksen enkä kivun takia. Isä ei tiedä tästä eikä hän koskaan satuttaisi minua, mutta minulla ei ole aikomus kertoa hänelle koko asiasta, sillä en halua kaivella tuollaisia kohtuullisen mitättömiä menneitä.

Fyysistä perheväkivaltaa ei oikeastaan ole meidän kotonamme, mutta jos sanallinen tai sosiaalinen nk. väkivalta lasketaan, niin voin kertoa sitä löytyvän liikaakin. Olen aika varma, että äitini on joskus jollain tavalla läimäyttänyt/huitaissut tai jopa (tästä en ole niin varma) lyönyt pikkuveljeäni, koska joutuu olemaan hänen kanssaan päivät pitkät yksin ja tekee töitä kotona, ja pikkuveljet kun ovat aina pikkuveljiä ja äiti on tottunut kahteen kilttiin tyttöön. Joka tapauksessa hän suuttuu erittäin mitättömistä asioista veljelleni, ja joskus jopa nk. hylkäsi meidät pariksi päiväksi. Silloin siskoni asui vielä kotona, joten veljeni ei jäänyt kuitenkaan yksin kotiin. Isälläni on pitkät päivät töissä, eikä hän edes ensimmäisenä päivänä ollut tietoinen asiasta. Illaksi äiti tuli kyllä kotiin, muttei puhunut kenellekään mitään, ei huolehtinut minkäänlaisesta ruuasta ja meni miten mieli, jätti kännykän kotiin jne. Silloin olin raivoissani äidille, mutten viitsinyt sanoa mitään, koska mietin, että hän varmasti tarvitsee oikeasti paussia, jos tuollaiseen ratkaisuun päätyy.

Tulin joskus koulusta kotiin ja äiti oli juuri aivan uskomattoman suuttunut veljelleni jostain. Asia oli kuitenkin sellainen, mihin ainakin minun mielestäni olisi pitänyt vastata juuri tyyliin: "Ei se mitään, voi sen korjata." tai "Älä itke, ei se niin tärkeää ollut." mutta äiti simputti 4-vuotiasta veljeäni ja kälätti tälle pitkän aikaa tämän tajuamatta yhtään, miksi oli tehnyt väärin. Minä sitten otin veljeni ja lukittauduimme yläkertaan katsomaan telkkaria. Veljeni tuli paremmalle tuulelle, mutta itselleni tuli koko ajan vain pahempi olo hänen puolestaan ja itkin veli kainalossani varmaan kaksi tuntia katsoen samalla jotain tyhjänpäiväistä telkkarista. Kun kipaisin hakemassa kuumemittaria aivan pandakarhun näköisenä, äiti vain kysyi, olinko kipeä. Menin ylös, ja kun äiti tuli käymään, hän sanoi ensin minulle, että nukkuisin nyt rauhassa niin pitkään kuin haluaisin ja silitti päätäni, ja kääntyi sitten ärjäisemään veljelleni, että nyt tämän piti lähteä pois ja antaa minun olla rauhassa eikä tulla siskolle itkemään aina kun vähän on tehnyt tyhmyyksiä.

En oikeastaan tiedä, onko tämä ihan täysin asiaankuuluva viesti, mutta kun aihe on tällainen näin henkilökohtainen ja aika suppea, niin ajattelin, että sen voisi käsitellä vähän toisellakin tapaa ja että se voisi sisältää myös henkisen pahan olon perheen sisällä tms.

Äidilläni on ollut kauan vaikeaa, ja omin sanoin hän kertoo toipuneensa vuosi sitten jostain, tiedä sitten mistä. Minun ja siskoni puolesta hän voisi edelleen edes kokeilla jotain terapian kaltaista, mutta nyt tällaiset tyhmästi käyttäytymiset ovat huomattavasti vähentyneet. Jos hänellä sitten oli nyt vaikka jokin syysmasennus tai jotain vastaavaa, mutta perheen sisäinen ongelma se kuitenkin oli ja katsoin sopivaksi kertoa siitä tähän ketjuun.

Fyysisestä perheväkivallasta minä en oikeastaan tiedä paljon mitään. Eräs entinen ystäväni kerran sanoi minulle hänen isänsä ja äitinsä hakanneen tätä, mutta myöhemmin hän petti luottamukseni niin pahasti monessa eri asiassa, että en usko, että tämäkään lausahdus on ollut totta. Tiedän myös ainakin yhden ystävän, jonka perheessä on aika varmasti joskus ollut jonkinlaisia perheväkivaltaongelmia, mutta niistä on kyllä päästy tähän mennessä jo ohi.

Jos omassa perheessäni saisin oikeasti tietää, että esimerkiksi veljeäni on lyöty tai minua tai ketä vain lyötäisiin, en odottelisi hetkeäkään vaan soittaisin heti poliisille. En edes keskutelisi asiasta, sen verran tärkeitä minulle ovat omat perheenjäseneni. Jos joku perheestämme pettäisi toisten luottamuksen niin pahasti, en tuntisi enää minkäänlaista myötätuntoa häntä kohtaan.
tallennettu
Lightbacter
foorumisti

Viestejä: 169


Descendant of a metroid


Profiili
« Vastaus #2 : 27.11.07 klo 22:29 »

Koivuniemen herra oli hyvä kasvatusmetodi 100 vuotta sitten, ja toimii edelleen vallan mainiosti.
tallennettu

Idlaan ja (s)afkaan, mutten oikeen tee mitään.
Xinadra
Höpönaatti
ylläpitäjä

Viestejä: 266


*TIRSK*


Profiili
« Vastaus #3 : 28.11.07 klo 08:27 »

Joo. Muutamaa opettavaista luunappia ja läpsäisyä (joita minä EN laske väkivallaksi) lukuunottamatta meillä ei tällaista ole ilmennyt. Paitsi jotakuinkin sinne päin oli se yksi kerta, kun olin ihq- pentuna lähdössä napapaita päällä kouluun keskellä talvea. (olisiko ollut kolmas luokka.) Niin me sitten Isän kanssa tappelimme vähän aikaa huutaen ja minä yritin juosta ovesta ulos. No isä nappasi sitten minut kuristus-vääntöön (ju-jutsuka nääs) ja sanoi, että jos en nyt laittaisi paitaa päälle, niin en lähde ollenkaan. Menin siis huoneeseeni ja laitoin paidan päälle.
Minä ilmoittaisin heti, jos tietäisin, että jotakuta muuta perheenjäsentä, kuin itseäni kohdeltaisiin kaltoin. Itsestäni en välttämättä uskaltaisi kellekkään muulle, kuin ystävilleni kertoa...
tallennettu

Roses are red.
Wololoo!
Roses are blue.
JeBaZ
mallasvastaava
shabranigdo

Viestejä: 616


Kill them mr. B!


Profiili WWW
« Vastaus #4 : 28.11.07 klo 09:04 »

Ruumiillinen kulutus ei ole oikein. Toki tukistaminen ja kiinni ottaminen ovat eri asia. Omassa suvussa äiti ja äidin äiti ovat pitäneet huolta, ettei lapsia kuriteta ruumiillisesti. Isäni oli ottanut joskus isoveljeäni niskasta kiinni vuosia sitten ja siitä jäi punaiset jäljet veljeni niskaan. Kun äiti tuli kotiin ja huomasi asian, leipoi hän isää turpaan :D

Itselläni ei ole kokemuksia perheväkivallasta ja hyvä niin. Siitä kasvaa vain katkeria lapsia ja vihaisia vanhempia.

Lainaus
Hmm. Kylläpä näitä 'vakavempia' topsuja nyt sikiää, tännehän pitäisi kohta saada vuotis-tyylinen vakavat-alafoorumi ;)

Noteerasin saman asian :F
tallennettu

Kaisla
foorumisti

Viestejä: 40



Profiili
« Vastaus #5 : 28.11.07 klo 10:25 »

Meillä ei ole koskaan lyöty, tukistettu, läpsitty tai edes nipistetty. Ei ole edes uhkailtu väkivallalla. Siihen ei ole minkäänlaista tarvetta, sillä lapsista saa hyvin käyttäytyviä ilman väkivaltaa. Äidiltäni riittää yksi pistävä katse pistämään kenet tahansa lapsistaan hiljaiseksi. Kyllä terveen lapsen saa tottelemaan ihan olemuksellaan. Lyöminen ja muu ovat huonoja rangaistuksia, jos vertaa esim. joidenkin etuuksien poistamiseen. En voisi kuvitellakaan kiroilevani vanhempieni kuullen, tai huutavani heille, sillä menettäisin takuulla esim. koneeni tai kännkkäni joksikin aikaa. Voipi tämä meidän perheen väkivallattomuus johtua siitä, että äitini tietää, millaisia lyödyt lapset ovat, kun on päiväkodissa töissä.

Lainaus
Koivuniemen herra oli hyvä kasvatusmetodi 100 vuotta sitten, ja toimii edelleen vallan mainiosti.
Toimiihan se, jos haluaa lapsistaan väkivaltaisia. Muuan entisellä kaverillani on väkivaltaiset vanhemmat, erityisesti isä. Eli siis vanhemmat rankaisevat lapsiaan esim. lyömällä ja tukistamalla. Ja mitä tekevät lapset? Hakkaavat toisiaan pienimmästäkin asiasta (tyyliin "Hei toi on mun lusikka! Älä syö sillä!"  Ja MUKS! ja hullu tappelu alkaa). Ja lopulta vanhemmat tulevat väliin ja lyövät ja lapsiaan kieltäen heitä lyömästä toisiaan. Ja se ei toimi, se on noidankehä. Lapsethan oppivat täysin vääränlaisen toimintamallin, eivätkä muita tapoja kasvattaa sitten joskus omia lapsiaan.

Eli siis yleensä fyysinen kuritus lapsia kohtaan on aivan turhaa, siis ainakin suurimmassa osassa tapauksia. Vanhemmilla on vain auktoriteettiongelmia. Koko touhu on ymmärrettävää, muttei hyväksyttävää.

Minä ja kukkahattuni olemme puhuneet.
« Viimeksi muokattu: 28.11.07 klo 20:18 kirjoittanut Kaisla » tallennettu

Yay!
Lightbacter
foorumisti

Viestejä: 169


Descendant of a metroid


Profiili
« Vastaus #6 : 28.11.07 klo 12:31 »

Eli siis yleensä fyysinen kuritus lapsia kohtaan on aivan turhaa, siis ainakin suurimmassa osassa tapauksia. Vanhemmilla on vain auktoriteettiongelmia. Koko touhu on ymmärrettävää, muttei hyväksyttävää.

Tiesitkös, ettei tukistaminen ym tee kenestäkään väkivaltaista. Lapsille pitää osoittaa rajat, ja tuo on oikein hyvä keino siihen. Oppivatpahan tottelemaan, eikä taida olla yhtään pahitteeksi siinä murrosiässä.
tallennettu

Idlaan ja (s)afkaan, mutten oikeen tee mitään.
Red Mage
Vieras
« Vastaus #7 : 28.11.07 klo 13:07 »

Tiesitkös, ettei tukistaminen ym tee kenestäkään väkivaltaista. Lapsille pitää osoittaa rajat, ja tuo on oikein hyvä keino siihen. Oppivatpahan tottelemaan, eikä taida olla yhtään pahitteeksi siinä murrosiässä.
Uskoisin, että rajoja voi osoittaa muutenkin kuin tukistamalla tai muulla tavoin "käymällä käsiksi" ja että itse asiassa sen tulisi olla korkeintaan viimeinen vaihtoehto. Vanhemmilta on helppo ottaa mallia tiedostamattakin, ja voisin kuvitella, että ainakin jatkuvan tukistamisen kohteeksi joutunut lapsi lakkaa ymmärtämästä rangaistuksen todellisen luonteen ja alkaa pahimmassa tapauksessa käyttää sitä tovereihinsa tms. Jos pienestä pitäen keskustellaan asioista ja rangaistaan tarpeen vaatiessa väkivallattomasti, kuten kotiarestilla tai puhuttelulla, voi ihminen oppia kunnioittamaan sekä rajoja että muita ihmisiä aivan mainiosti.

Komppaan muutenkin Kaislaa sekä mielipiteiden että kokemusten perusteella - minuakaan ei siis ikinä ole edes tukistettu, nipistetty tai läimäisty sormille (tai ainakaan en muista niin kertaakaan tapahtuneen). Veljen kanssa on tullut joskus pienempänä otettua yhteen vähän rajumminkin - myönnän esimerkiksi kerran näykkäisseeni heikäläistä hampailla sääreen, mistä seurasi pientä nuijintaa. Sekin on kuitenkin jäänyt suhteellisen lieväksi (ja viimeisen kuuden vuoden aikana kadonnut käytännössä katsoen olemattomiin): kumpikaan ei ole ikinä ollut täysin tosissaan, emmekä ole pysyviä tai edes kovin näkyviä jälkiä ikinä toisillemme aiheuttaneet.
Taustastani johtuen en kenties osaa samaistua fyysistä kuritusta kokeneiden osaan ja heidän puoltaviin väitteisiinsä. Siitäkään huolimatta en kuitenkaan jaksa (tai ainakaan halua) uskoa, että väkivaltaa voisi missään tilanteessa tarvita perhesuhteissa.

Henkinen väkivalta on melkein fyysistäkin pahempi juttu. Pienen sarkastisenkin letkauttelun nyt voinee aina silloin tällöin sallia - siltä kun ei välty muussakaan elämässä - mutta varsinaisen, jatkuvan piikittelyn tai muun haukkumisen ei. Vähemmästäkin voi sisin sortua. Oman perheen seurassa pitäisi kyetä tuntemaan olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi.
tallennettu
Xinadra
Höpönaatti
ylläpitäjä

Viestejä: 266


*TIRSK*


Profiili
« Vastaus #8 : 28.11.07 klo 13:50 »

Väkivallalla tarkoitan esim sitä kun faija hakkaa nahkavyöllä rangaitsemiseksi kiroilusta. Trust me, ei mitään kauhean kivaa.

Hyi saa*ana! -On ensimmäinen reaktio minulta tuollaiseen. Kuulostaa minusta lähinnä raakalaismaiselta. Pitää tuollaisesta oikeasti jollekulle kertoa. Ihan kenelle tahansa, vaikka se kuinka hankalaa olisi. Se ei nyt vain ole oiken satuttaa toista noin.
tallennettu

Roses are red.
Wololoo!
Roses are blue.
sorafune
Vieras
« Vastaus #9 : 28.11.07 klo 14:35 »

Yksityisasioihin en aio tässä ketjussa mennä, mutta kaipa voisi muuten asiansa ilmaista.

Tukistaminen, kädestä puristaminen ja muut vähän rankemmat, mutta ei silti niin pahat metodit voivat olla ihan toimivia. Olen sen verran rasavillista neljän hengen sisarusporukasta, ja aina ei vain yksinkertaisesti saanut kuriin ilman pientä tukistusta. Toki se silloin itketti ja varhaisteini-iässä tuli änkytettyä, että se on kiellettyä se, mutta tarkemmin ajateltuna, mitäs muuta meille olisi mahtanut? Me emme olleet mitään Herran enkeleitä. Toki vihan hallitseminen on minulle tuottanut nuorempana ongelmia, mutta nykyään jätän asiat (viattomaan?) tökkimiseen.
Kaikille nämä pienimuotoiset hötkytykset eivät kuitenkaan sovi. Vanhemman tulisi itse seurata lapsen käytöstä - olen vierestä katsonut, kun hyvin kiltti kaverini kerran tiputti maidon lattialle, niin voi luoja mikä höykytys. Aivan sama juttu mitä joku jo aikaisemmin ketjussa sanoi, eli sen ikäisenä olisi pitänyt vastata juuri jotain sen tapaista, että "Ei se mitään, sen voi korjata". Ei ole myöskään oikein, jos toisen vanhempi menee läpsimään toisen lasta. Sanallinen nuhtelu riittää, ja asiasta voi kertoa lapsen vanhemmille, jolloin nämä itse selvittävät asian. (Koettu myös)

Muuten en kyllä yhtään hyväksy sitä, jos joku perheenjäsenistä, aivan kuka tahansa, ottaa nämä kunnon otteet esiin. Kovaa työntämistä, lyöntejä, jopa isoja mäiskäisyjä pienestä asiasta. Kenellekään ei ole oikeutta siihen, etenkään lasta kohtaan.
tallennettu
Kaisla
foorumisti

Viestejä: 40



Profiili
« Vastaus #10 : 28.11.07 klo 15:03 »

Eli siis yleensä fyysinen kuritus lapsia kohtaan on aivan turhaa, siis ainakin suurimmassa osassa tapauksia. Vanhemmilla on vain auktoriteettiongelmia. Koko touhu on ymmärrettävää, muttei hyväksyttävää.

Tiesitkös, ettei tukistaminen ym tee kenestäkään väkivaltaista. Lapsille pitää osoittaa rajat, ja tuo on oikein hyvä keino siihen. Oppivatpahan tottelemaan, eikä taida olla yhtään pahitteeksi siinä murrosiässä.

Tietenkään en ole tuomitsemassa jokaista silloin tällöin sattuu vähän tukistamaan mahdollisesti rasavilliä lastaan, sillä se tuskin sitä lasta pahemmin vahingoittaa. Mutta ehdottomasti parempiakin keinoja on (siis yleisesti ottaen, tottakai on olemmassa myös äärimmäisen hankalia tapauksia) kasvattaa lastaan. Kuri ja rajat ovat ehdottoman tärkeitä, mutta fyysinen kuritus on, sanoisinko, varsin mielikuvitukseton tapa ylläpitää niitä. Kuri on oleellista, kuritus taas ei.

Ja muuten, jos minun vanhempani meillä pitäisivät kuria yllä kurittamalla, en varmasti kunnioittaisi heitä paskaakaan, lähinnä pelkäisin (väärällä tavalla). Mutta onneksi he eivät sitä tee. Kyllä lapsen saa tottelemaan koskemattakin.
tallennettu

Yay!
Lightbacter
foorumisti

Viestejä: 169


Descendant of a metroid


Profiili
« Vastaus #11 : 28.11.07 klo 22:05 »

Ja muuten, jos minun vanhempani meillä pitäisivät kuria yllä kurittamalla, en varmasti kunnioittaisi heitä paskaakaan, lähinnä pelkäisin (väärällä tavalla). Mutta onneksi he eivät sitä tee. Kyllä lapsen saa tottelemaan koskemattakin.

Kuule kun kaikkia ei saa, vaikka kuinka mitä väittäisit. Sitä paitsi kuka enää tukistaisi lasta aikuisuuden kynnyksellä?

Nuorena pieni luunappi, tukistus tjsp toimii paremmin kuin jokin puhuminen.
tallennettu

Idlaan ja (s)afkaan, mutten oikeen tee mitään.
Kaisla
foorumisti

Viestejä: 40



Profiili
« Vastaus #12 : 28.11.07 klo 22:30 »

Ja muuten, jos minun vanhempani meillä pitäisivät kuria yllä kurittamalla, en varmasti kunnioittaisi heitä paskaakaan, lähinnä pelkäisin (väärällä tavalla). Mutta onneksi he eivät sitä tee. Kyllä lapsen saa tottelemaan koskemattakin.

Kuule kun kaikkia ei saa, vaikka kuinka mitä väittäisit.

Huoh. Miten tämän nyt ilmaisisi? Olen kirjoittanut ties kuinka monesti, että fyysinen kuritus on yleensä täysin turhaa ja vanhemmat vain laiskoja niin tehdessään. Ja kirjoitin myös, että tietenkin on olemassa niitä vaikeita tapauksia, joihin ei tunnu mikään tehovan. Tarkoitan siis, että suurinta osaa lapsista on aivan turhaa kurittaa fyysisesti. Joihinkin ei tietenkään muu toimi.

Lainaus
Sitä paitsi kuka enää tukistaisi lasta aikuisuuden kynnyksellä?
Satun tuntemaan tälläisiakin tapauksia.
tallennettu

Yay!
Kasumi
karismaattinen
kupomuumio

Viestejä: 572



Profiili WWW
« Vastaus #13 : 29.11.07 klo 06:06 »

Onkohan Ale-chania itseään kuritettu fyysisesti lapsena kertaakaan?

En olisi halunnut vastata tähän ketjuun koska pelkään kirjoittavani tästä aiheesta paljastaen liikaa hyvin henkilökohtaisia asioita.

Minua ja siskoa kyllä fyysisesti kuritettiin jostain 4-vuotiaista ala-asteikään "rangaistukseksi". Varmaan ala-asteen puolessa välissä ne syyt rangaistukseen rupesi muuttumaan vähitellen mitättömimmistä syistä.

Sellainen esimerkki meidän reilusta isäpuolesta, että sain kerran viikon kotiarestia siitä etten muistanut tai ehtinyt viedä roskiksia ja siksi päässyt vapaa-ajalla tekemään jotain kouluun liittyvää asiaa ja kukaan luokkalaisistani ei uskonut minua vaikka siskolle ja minulle tuollaisesta rangaistukset oli arkea.
Simputtanut isäpuolemme oli meitä siitä ala-asteen puolesta välistä eteenpäin aina sillon kun äiti ei ollut paikalla. Siis mm. haukkunut meitä ja yrittänyt kaikin tavoin henkisesti saada itsemme tuntemaan surkeaksi.

Aina kun tämä sai "hyvän" syyn hermostua aivan pikkuasioista, ei ollut epänormaalia että sai pelätä henkensä edestä kun äitikään ei ollut koko asunnossa.

Meillä rangaistusmetodi oli aivan aluksi remmi joka on tuttu varmasti useimmille. Myöhemmin siinä pahemmassa vaiheessa sellainen metrin pitkä kouluratsastusraippa ja nyrkitkin.
Hyvin osasi isäpuolemme "kurittaa" meitä niin että kuristamisesta, lyömisestä tai raipasta ei jäänyt pitemmäksi aikaa jälkeä. Sillon pienenä ei tullut mieleenkään että koko asia olisi ollut laitonta. Jossain vaiheessa kasvaessa tajusimme että me ei oltu oikeasti syypäitä mihinkään vakavaan vaan tämä hullu teki tekojaan varmaan sadistisesta ilosta.

Jo neljä vuotta sitten pääsimme pois koko helvetistä ja minä luulin olevani onnellinen kun sain unohtaa koko asian. No itseasiassahan olin onnellinen kun ei tarvinnut enään pelätä itseni puolesta. Myöhemmin toi koko paska lapsuus on iskenyt silti esille psyykkisten ongelmien ohella. Saan ahdistuskohtauksen kovan paineen alla jos arvostamani ihminen ei ole tyytyväinen minuun tai on vihainen minulle. Esimerkiksi työnantajan odotukset otan paineella. En osaa kertoa tarkemmin kaikista asioista enkä haluakkaan täällä.
Se on varmaan selvää että siskolla ja minulla oli poispäästyämme itsetunto nollassa. Olemme kumpikin saanut nostettua sitä vuosien myötä, mutta usein minun on vaikea luottaa itseeni ja ajattelen tulevaisuudestakin hyvin pessimistisesti "koska olen täysin nolla ja en osaa mitään".
Burb, kai nyt pähkäiltyäni ongelmieni alkuperää ja käytöstäni ylipäätänsä, en voi olla yhdistämättä niitä suoraan juuri tuohon lapsuuteen.

Yhteenvetona siis, että paskamaiset vanhemmat ja väkivalta voivat vaikuttaa suurestikin lapsen kasvamiseen, persoonaan ja psyykkeeseen. Ongelmat pulpahtavat pintaan joko tässä aikuisiän lähestyessä 15-19 vuotiaana tai vasta kahdenkymmenen vuoden päästä jos ei käsittele niitä traumoja.

*etsii sensurointi ja tiivistämisnappia ennen viestin lähettämistä*

Lasten kasvatuksesta sen verran, minkä nyt te edelliset otitte esille. Minun mielipiteeni on että hyvä kasvatus voisi olla rakkaudella, tarpeellisella kurilla ja rajojen pitämisellä. Kurilla meinaan sitä että ei anna lapsen piirtää seinille ja heittää kaupassa vihanneksia lattialle. Opettaa sen mikä on soveliasta ja mikä ei ja huomioi lapsella käytöstavat. Kuullostaako itsestäänselvyydeltä? Minulle ja siskolle ei opetettu pienenä käytöstapoja vaan ne sai oppia kantapään kautta. Lastenhoito kurssilla oppii käsittääkseni aika paljon. Esim. sen että väkivalta ei ole ratkaisu.

Tiedän paljon sellaisia ihmisiä joita ei ole koskaan rankaistu fyysisesti ja parhaimmillaan ei myöskään kotiarestillakaan, silti nämä ovat hyviä ja reiluja tyyppejä. Heillä on täytynyt olla jossain määrin hyvät vanhemmat ja hyvä kasvatus.
« Viimeksi muokattu: 29.11.07 klo 09:45 kirjoittanut Kasumi » tallennettu

Modern Life Is Rubbish
Lightbacter
foorumisti

Viestejä: 169


Descendant of a metroid


Profiili
« Vastaus #14 : 02.12.07 klo 02:30 »

Onkohan Ale-chania itseään kuritettu fyysisesti lapsena kertaakaan?

Turhaan sinä sitä epäilet. Tukistaminen ja luunapit, nuo kuuluivat kyllä erottamattomasti meikäläisen lapsuuteen, ja ihan hyvä vaan, tajusi nopeasti mitä ei kannata tehdä. Kiitos sen, ei murrosikä ollut niin rauhatonta aikaa minulle.

Tuskin se kuitenkaan sinun "mittarillasi" lasketaan fyysiseksi kurittamiseksi...
tallennettu

Idlaan ja (s)afkaan, mutten oikeen tee mitään.
Elysion
foorumisti

Viestejä: 57


Internet is serious business


Profiili
« Vastaus #15 : 02.12.07 klo 13:27 »

Tuskin se kuitenkaan sinun "mittarillasi" lasketaan fyysiseksi kurittamiseksi...
En näe tässä mitään mittaa tai kilpailua. Jokainen kokee väkivallan eri tavalla ("vau, olipa uutinen") ja tiedän yhden kaverin jota ainoastaan kerran on elämässään tukistettu ja siitäkin jäi hänelle traumat.

Kun väkivaltaan tottuu, kipukynnys saattaa olla korkeampi kuin väkivallattomassa perheessä kasvaneilla, mutta kourallinen mielenterveydellisiä ongelmia saattaa olla riesana sitten miltei koko elämän.

Hyvä kasvattaja osaa antaa yhtä pajon rajoja ja rakkautta, ja rajojen asettaminen ei tarkoita fyysistä kurittamista.
tallennettu
Lightbacter
foorumisti

Viestejä: 169


Descendant of a metroid


Profiili
« Vastaus #16 : 02.12.07 klo 13:42 »

Hyvä kasvattaja osaa antaa yhtä pajon rajoja ja rakkautta, ja rajojen asettaminen ei tarkoita fyysistä kurittamista.

Sinun mielestäsi. Onneksi näin ei oikeasti ole.
tallennettu

Idlaan ja (s)afkaan, mutten oikeen tee mitään.
Elysion
foorumisti

Viestejä: 57


Internet is serious business


Profiili
« Vastaus #17 : 02.12.07 klo 13:52 »

Hyvä kasvattaja osaa antaa yhtä pajon rajoja ja rakkautta, ja rajojen asettaminen ei tarkoita fyysistä kurittamista.

Sinun mielestäsi. Onneksi näin ei oikeasti ole.

Ja monen muunkin mielestä (opetetaan mm. Mannerheimin lastensuojeluliiton lastenhoitokurssilla.) Ja onneksi näin on kuitenkin joissain perheissä ja heidän jälkikasvustaan näkee kasvavan hyvätapaisia, kohteliaita ja kuitenkin tasapainoisia. (Rajat+rakkaus ei tarkoita hemmottelua)

Se että fyysinen kurittaminen on mielestäsi tehnyt itsestäsi mallikansalaisen, ei tarkoita että sama metodi toimisi muillakin. Toistan; kaikki kokee väkivallan eritavalla.
tallennettu
Kaisla
foorumisti

Viestejä: 40



Profiili
« Vastaus #18 : 02.12.07 klo 14:47 »

Hyvä kasvattaja osaa antaa yhtä pajon rajoja ja rakkautta, ja rajojen asettaminen ei tarkoita fyysistä kurittamista.

Sinun mielestäsi. Onneksi näin ei oikeasti ole.
Et kai nyt helvetissä tarkoita, ettei rajoja voi asettaa ja kuria pitää yllä muuten, kuin fyysisellä kurituksella? Kaikkihan on tietenkin yksilöllistä, mutta et voi mitenkään väittää, että kaikki tarvitsevat väkivaltaa pitääkseen jälkikasvunsa kurissa. Onhan sitä tietenkin lapsia, jotka eivät muuta usko, mutta ei se mikään ehdottomuus todellakaan ole.
tallennettu

Yay!
Lightbacter
foorumisti

Viestejä: 169


Descendant of a metroid


Profiili
« Vastaus #19 : 02.12.07 klo 14:51 »

Lainaus käyttäjältä: Kaisla link=topic=744.msg15437#msg15437
Et kai nyt helvetissä tarkoita, ettei rajoja voi asettaa ja kuria pitää yllä muuten, kuin fyysisellä kurituksella? Kaikkihan on tietenkin yksilöllistä, mutta et voi mitenkään väittää, että kaikki tarvitsevat väkivaltaa pitääkseen jälkikasvunsa kurissa. Onhan sitä tietenkin lapsia, jotka eivät muuta usko, mutta ei se mikään ehdottomuus todellakaan ole.

Musta tuntuu, että sä ja muutama muu on täällä niitä jotka ei tajua. Tämähän on puhdas mielipideasia.
tallennettu

Idlaan ja (s)afkaan, mutten oikeen tee mitään.
Sivuja: [1] 2 3 4  Kaikki
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

MySQL pohjainen foorumi PHP pohjainen foorumi Powered by SMF 1.1 | SMF © 2006, Simple Machines LLC Validi XHTML 1.0! Validi CSS!
Sivu luotiin 0.04 sekunnissa. 20 kyselyä tietokannasta.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste