sisällön alkuun
24.10.2014 11.27 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Keiichiroo!! Hajotamme Kupolin, auta sinäkin!"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

x Keskustelu | Ohjeet | Kalenteri | Henkilökunta Haku | Kirjaudu | Rekisteröidy

Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.


Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
 
« edellinen seuraava »
Sivuja: 1 [2] 3  Kaikki
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Kauhu: tapahtumat, olennot ja tarinat!  (Luettu 11609 kertaa)
0 käyttäjää ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Kometae
!
kupomuumio

Viestejä: 405


sun maa mustikka


Profiili WWW
« Vastaus #20 : 24.06.08 klo 01:07 »

Ei juma, skitsoonnun ihan pienestäkin.

Tänään katsottiin kaverin kanssa 1408, joka on muuten ihan mukava k-13 leffa perustuen Stephen Kingin romaaniin. Se ei ole mikään kauhuelokuva, mutta kieltämättä mielenkiintoinen ja kerrassaan hyvä valinta vuokraelokuvaksi. Skitsoontumiseni ei nyt varsinaisesti liity siihen, mutta jokin aika elokuvan jälkeen kaverini luona päällä ollut telkkari sammui täysin ilman mitään syytä. Emme välittäneet siitä sen enempää, vaikka purskahdimmekin hysteeriseen nauruun, koska olemme ihan helvetin säikkyjä, varsinkin kun olimme juuri keskustelleet kaikesta epämääräisestä. Mutta sen jälkeen kaverin kännykkä alkoi soida tasaisella pirisevällä soittoäänellä. Hän kysyi, että oliko kyseessä minun puhelimeni ja vastasin kieltävästi. Oli kieltämättä hieman "WTF"-olo, sillä jälkeenpäin katsottuna kaverin soittoäänilistassa ei ollut kyseistä pirinää ja kännykkä oli vielä päivällä toiminut normaalisti. Tuli skitso olo, mutta toivon että kaverin kännykkä on vain hiukan...epäkunnossa. Kenties telkkarin sammuminen ja kännykän poikkeava käyttäytyminen tunnin sisällä ei tarkoita mitään, mutta ää ää ÄÄ : D

Kaverini kanssa keskusteltiin muistakin asioista. Olin monta kuukautta sitten kertonut kavereilleni erään tarinan, jota he olivat sitten kertoneet eteenpäin. Tänään kuulin, että ihmiset ovat tulleet sen myötä melko... vainoharhaisiksi ja ovat sanoneet toivoneensa, etteivät olisi koskaan moista juttua kuulleetkaan.

Siksipä minäkin voisin sen nyt kertoa teille, ja ei, kyseessä ei ole mitenkään kauhutarina. Kaikki lähti alkuun siitä, kun olin luokkatovereideni kanssa ravintolassa ja eräs heistä kertoi kuulleensa tädin ystävältä, tai joka tapauksessa aikuisikäiseltä perhetutulta mielenkiintoisen jutun, joka kuulemman mukaan perustui tositapahtumiin.

Kyseessä on perhetuttu, nainen, joka asui yksin talossaan (kerron tarinaa nyt imperfektissä, mutta kyllä nainen asustaa siellä edelleen).  En muista, oliko kyseessä kerros- vai rivitalo. Joka tapauksessa nainen alkoi eräänä päivänä kummastella, kuinka hänen jääkaapistaan tuntui katoavan ruokaa. Hän päätti kiinnittää asiaan enemmän huomiota eikä muutosta tuntunut tapahtuvan. Lopulta hän merkkasi maitotölkit jne ja sai seuraavina päivinä huomata ruokaa edelleen kadonneen. Nainen soitti poliisille ja kertoi tapahtuneesta. Toisesta päästä kuului vain käsky: "Poistu välittömästi huoneistostasi äläkä ota mitään mukaasi."
Poliisit tulivat kämpälle ja tutkivat asunnon. Lopulta he katsoivat naisen sängyn alle ja löysivät sieltä vanhan miehen.
Miehellä ei kuulemman mukaan ollut henkisesti kaikki okei, en muista mitä kaverini kertoi hänestä. Kaiken tämän jälkeen on vain jäänyt päätelmä, että mies on kiivennyt avoinaisesta parvekkeesta sisään ja elänyt naisen kämpässä tämän jääkaapin varassa x päivän ajan.

Siitä ei ole selkoa, onko tämä tositarina vai huhu, mutta lähde on ihan aikuiselta, joka ei oletettavasti kerro tällaisia juttuja muita pelotellakseen. Minäkin varmasti unohdin pari yksityiskohtaa, mutta nyt kavereideni luokkatoverit ovat tulleet osittain vainoharhaisiksi ja jotkut luulevat kuulevansa askeleiden ääniä öisin. Mutta se todennäköisesti on vain pelkkää ylireagointia.
tallennettu

Lukemalla tämän tekstin sitoudut vastaanottamaan lämpimän virtuaalihalin :-)

* /o/ \o\ *
Efana
unissa kulkeva
kupomuumio

Viestejä: 161


Kaikkien janoisten sankari


Profiili WWW
« Vastaus #21 : 24.06.08 klo 11:20 »

Voisin rikastuttaa ketjua kertomalla sukuni "kummitusjutuista" sun muusta. Menevät ne välillisesti aiheen piikkiin ja saattavat kiinnostaakin jotakuta.

Meidän kotitalomme on vähintään viitisenkymmentä vuotta vanha puutalo, jonka rakennutti aikoinaan eräs lapseton opettajapariskunta mäelle työpaikkansa viereen (eli oman entisen ala-asteeni). Talo on rakennetty isäni äidin lapsuudenkodin, Mietoisten pappilan hirsistä. (Näihin liittyvän tarinan kerron joskus toiste.) He asuivat täällä vuosikymmenet ja myöskin kuolivat täällä: Ensin mies omassa makuuhuoneessaan ja vuosia myöhemmin nainen kasvimaalla marjapensaan juurella. Talo periytyi muutamien mutkien kautta minun vanhemmilleni, juuri esikoisensa saaneelle nuorelle parille. Ennen pitkää perheen koko kasvoi kuuteen henkeen lapsia siunaantuessa vielä kolme lisää, ja tähän taloon perhe vakiintui erottamattomasti. Talossa oli alunperin vain yksi asuinkerros kellarin ja ullakon lisäksi, mutta tilan käydessä ahtaaksi avoin, tyhjä ullakkotila remontoitiin asuttavaan kuntoon. Tällöin saatiin kaksi makuuhuonetta lisää. Myöhemmin lasten ollessa vanhempia ja vaatiessa itsenäisyyttä myös yksi kellarin varastoista remontoitiin makuuhuoneeksi.

Perheemme on asunut talossa nyt lähes 30 vuotta, ja lähes jokainen meistä kuudesta on sitä mieltä, että talossa on edelleen jonkin selittämättömän läsnäolo. Vanhempieni mukaan se oli erityisen vahva heidän muuttaessaan taloon 70-luvulla vanhan naisen kuoleman jälkeen, mutta on hiljennyt vuosien varrella. Varsinaisia selittämättömiä tapahtumia on ollut yllättävän vähän, mutta uskon tämän johtuvan siitä, ettei talo ole ollut meitä kohtaan vihamielinen.

Oma huoneeni on juuri siinä remontoidussa ullakkokerroksessa. Kyseinen huone oli aiemmin vanhempieni makuuhuone, sitten isosiskoni huone, sitten meidän yhteinen huoneemme ja nyt viimeiset 8 vuotta se on ollut minun. Minulla ja siskollani on huoneesta samanlaisia omituisia kokemuksia, joista olemme puhuneet toisillemme vasta tämän vuoden aikana; Huomasimme siis vain yllättäin, että kertomuksemme osuvat yksiin. Esimerkkejä: Huoneen yhteydessä on ovi vaatekomeroon/varastoon, joka on nurkassa ikkunan vastapäisellä seinällä. Olemme molemmat aina pelänneet tuota ovea, vaistomaisesti, jopa tiedostamatta. Se on jollain tavalla luonnoton, kuin sen ei pitäisi olla siinä. Itse komerossakin on ahdistavaa, ja olemme pelänneet jäävämme sinne jumiin pimeään. Olemme myös jatkuvasti kuulleet askelia portaikosta, vaikka siellä ei ole ollut ristin sielua (joskus nuorempana kuvittelin että pikkuveli hiipii ylös vakoilemaan ja kiusaamaan minua, mutta kun askeleet ovatkin loppuneet yllättäen eikä askelia alakertaan tai kerroksen toiseen makuuhuoneeseen ole kuulunut, olen tajunnut olevan kyse jostain muusta), tätä on sattunut vielä viime talvenakin. Ja tottakai vanha talo myös narisee ja nirisee, mutta aina se ei ole pelkästään vanhuudennatinaa. On koputusta ja raapimista. Eräs pelottavin ja konkreettisin kokemukseni omituisista äänistä ullakkokerroksessa on sattunut ~13-vuotiaana, kun heräsin yöllä huoneessani kuuluvaan raskaaseen hengitykseen. Kauhusta kankeana vain makasin ja odotin, ja viimein joko nukahdin tai ääni vaimeni, en muista miten tilanne päättyi. Hämärän muistikuvan mukaan sama toistui myös seuraavana yönä, muttei koskaan enää tulevina vuosina.

Yleisesti talossa on monia paikkoja, joissa on luonnottoman hiljaista. Yksi näistä on huone, jossa vanha mies menehtyi, yksi kellarin remontoitu makuuhuone, yksi ullakon toinen makuuhuone (veljieni). Pikkuveljeni on aina pelännyt nukkua omassa ullakkohuoneessaan, ja ymmärtäisin sen johtuvan ilmapiiristä, joka on sama kuin omassa huoneessani. Mutta ilman komeron ovea. Veljet ovat myös kuulleet usein ulko-oven paiskauksen yläkertaan ollessaan yksin kotona, ja kun ovat käyneet katsomassa, ketään ei olekaan tullut kotiin.

Isäni kanssa olemme samaa mieltä siitä, että kuolema on jättänyt merkkinsä tähän taloon ja tälle tontille. Meitä ei kuitenkaan ole mikään voima yrittänyt missään vaiheessa vahingoittaa, lähinnä hämmentänyt ja tarkkaillut.

----

Ehkä jatkan talosta myöhemmin jos jotain muistuu mieleen. In the next episode: Pappilan siunatut hirret!
tallennettu

weightless
bare
faithless
scared
Silvia
kupoliitti

Viestejä: 242


Profiili
« Vastaus #22 : 24.06.08 klo 11:43 »

Ted luolastajasta tuli mieleen Itou Junjin kaksiosaisen kauhumangan GYO:n viimeinen side-story, loistava
The Enigma of Amigara Fault, jonka voi lukea netissä monestakin paikkaa mutta policyn takia en uskalla antaa linkkiä.

DRR...DRR...DRR...
Siis kuinka pitkä gyo oikein on? Olen lukenut sitä sen 19 chapteria minkä löysin, ja sen olisi siihen pitänyt päättyä (siinä luki "Gyo the end"). Mutta mistä tuon löytääpi? (jos ei täällä osotetta voi laittaa, niin voiko yksityisviestillä?) Ja, onko Ito Junjilta enemmänkin kauhumangaa kuin Uzumaki ja gyo? Ne olivat ihan mahtavia molemmat^^
Niin joo, Jisatsu Circlekin on aika hyvä kauhu manga, mutta ei ehkä niin pelottava kuitenkaan...


//Kiitos, selvensi tuo hiukan. Mutta mietin vain että onko nuo mahdollista lukea netistäkin, Helsinki on aikas kaukana (ja äitee sais sydänkohtauksen kun näkisi millaista mangaa minä luen).

« Viimeksi muokattu: 24.06.08 klo 17:37 kirjoittanut Mana Sweet » tallennettu
Kasumi
karismaattinen
kupomuumio

Viestejä: 572



Profiili WWW
« Vastaus #23 : 24.06.08 klo 16:24 »

Ted luolastajasta tuli mieleen Itou Junjin kaksiosaisen kauhumangan GYO:n viimeinen side-story, loistava
The Enigma of Amigara Fault, jonka voi lukea netissä monestakin paikkaa mutta policyn takia en uskalla antaa linkkiä.

DRR...DRR...DRR...

Kaksiosainen?! Siis kuinka pitkä gyo oikein on? Olen lukenut sitä sen 19 chapteria minkä löysin, ja sen olisi siihen pitänyt päättyä (siinä luki "Gyo the end"). Mutta mistä tuon löytääpi? (jos ei täällä osotetta voi laittaa, niin voiko yksityisviestillä?) Ja, onko Ito Junjilta enemmänkin kauhumangaa kuin Uzumaki ja gyo?

Varmaan tuolla meinattiin sitä ihan painettua englanninkielistä julkaisua. Vikassa albumissa on kaksi minitarinaa.
Jos on liian pitkä matka Helsingin sarjakuvakaupoille, kannattaa ottaa selvää millä maksuehdoilla ne/he voisivat antaa tilata sarjakuviaan.

Julkaisusta google kertoi että wikipedia tietää.

// Efanan juttuun oli pakko ottaa kantaa:
Voisin rikastuttaa ketjua kertomalla sukuni "kummitusjutuista" sun muusta. Menevät ne välillisesti aiheen piikkiin ja saattavat kiinnostaakin jotakuta...
Hyiss, tulee paljon mieleen korealaisen kauhuleffan, Tale of two sisters. Meinaan, siinäkin on tosi pelottava ja kummallinen fiilings tapahtumiin sijoittuvassa talossa. Mä olisin varmaan jo seonnut jos kokisin tuollaisia siinä teidän talossa :D  Vaikka kuvittelen että voin katsoa/lukea kuinka pelottaviajuttuja tahansa, tosi vaikeissa tilanteissa se kostaantuu. Eli juuri efan kodissa mielikuvitus voisi laukata jo valmiiksikin ja sitten kokee tuollaisia mitä vielä osaa vain kuvitella. Finnish Hounted House. arrr!

//
Ai että onko Itou Junjilta kauhumangaa? Eipä mies ole paljon muuta koskaan tehnytkään. :)

http://en.wikipedia.org/wiki/Junji_Ito

Vastahan minä viestissäni pastesin tuon saman linkin. :(((
« Viimeksi muokattu: 27.06.08 klo 01:51 kirjoittanut Kasumi » tallennettu

Modern Life Is Rubbish
Hinako
foorumisti

Viestejä: 80



Profiili WWW
« Vastaus #24 : 24.06.08 klo 17:43 »

Täältä löytyy yksi hyypiö joka tykkää melkein kaikesta kauhuun liittyvästä.
Verta, vampyyrejä, luita, sisuskaluja, lisää verta!
Oikeastaan siis kaikesta kauhusta, muahXP

Kauhu on läsnä melko usein: unissani (kuten viime yönäkin), jutuissani joita höpisen muille, joissakin kuvissani joita raapustan, musiikissa...

Siitä on tullut melkein tapa jota ilman ei osaisi olla. Järkevää..
tallennettu

Thought I'm standing by your side
I feel so lonely I could cry
Never say die
Leave me alone in the night
Keep me away from the light
Razorblade cuts the line
Never say never say die
Лайка
kupoliitti

Viestejä: 54


oh snap


Profiili
« Vastaus #25 : 26.06.08 klo 18:32 »

Rakastan kauhujuttuja, pienenä piti salaa vanhemmilta lainata kauhukirjoja (about 9-vuoden ikäisenä) ja lukea niitä sitten yksin jossain nurkassa tai yöllä taskulampun valossa. Ja yksi ystäväni kertoili niihin aikoihin aivan mahtavia kummitus- sun muita yliluonnollisia juttuja. Puhumattakaan kouluavustajasta, joka kässäntunneilla kertoi aivan mahtavia tarinoita (joskin kässänope ei tästä pitänyt ja jonkin ajan päästä hän ei enää tarinoinut meille vaikka pyysimme).
Kometae, tuo juttu vanhasta miehestä on itselleni aika tuttu. Olen kuullut sellaisesta sedältäni, hän kertoi jonkun miehen asuneen yksinäisen naisen seurana, naisen kuitenkaan tätä tietämättä. Tapahtumat menivät samalla tavalla, joten liekö totta tai ei, aika karmiva juttu.

Asumme aika syrjässä ja metsätien varrella on vanha ränsistynyt talo. Siellä asui vielä noin kaksi vuotta sitten Kissamummo. Mummeli sisäsiittoisine katteineen oli aika kammottava ilmestys, jos häneen sattui törmäämään kävelyllä. Ihmisversio Simpsoneiden hullusta kissamummosta (ei kuitenkaan heitellyt katteja, mutta olisi sen varmaan raivostuessaan tehnyt).
Nyttemmin muori on kuollut ja yksi miesporukka kävi listimässä nämä kissaraukat joita mummo oli mökissään pitänyt. Mummon ja tämän kissojen karmivuutta lisää se, että yksi toisensa jälkeen niistä kissoja tappaneista miehistä kuolivat lyhyen ajan sisällä.

Niin ja mummelin taloa vastapäätä, tien toisella puolella, on hirvien nylkemis/suolestuspaikka. Kerran koulusta kävellessäni säikähdin mitä koiramme kantaa suussaan, sillä se näytti aivan ihmisen sääriluulta. Kävi ilmi että se olikin vain osa hirven jalkaa jonka koira oli löytänyt metsästäjien majalta.

Heh, ekan kerran kun näin Saw ykkösen ja kakkosen (katsoimme ne samantien putkeen), minun oli lähdettävä autolla yksin keskellä yötä ajamaan kotiin. Pimeä syksyinen yö ja tienvarrella käveli erittäin paljon Jigsawia muistuttava henkilö...ensimmäistä kertaa tunsin kylmiä väreitä sellaisella tavalla kuin tuona yönä xD
Yleensä leffoilla ei ole vaikutusta meikäläiseen. Se oli hauskaa.
tallennettu

When I'm sad, I stop being sad and be awesome instead.
Maeve
foorumisti

Viestejä: 123


Kiitos Fukairi ♥


Profiili
« Vastaus #26 : 26.06.08 klo 19:55 »

Jotenkin kivaa lukea noita teidän viestejä, kun koko ajan tulee kauhea tunne, että mitä tapahtuu seuraavaksi.
Itsekin olen kuullut tästä Amerikan vanhasta sairaalasta, jossa on ne kamerat 24/7. Netissä, jollain sivullahan oli sitä videota.. Ihan kiehtovaa.

Minäkin pidän kauheasti kauhuelokuvista, mutten saa katsoa niitä, koska en ole 15-vuotias vielä.. Tekisi kovasti mieli nähdä kaikkia, mutta olen ainut perheessäni joka pitää kauhuelokuvista. Enkä kyllä haluaisi hirveästi yksin niitä katsoa!

Katsoin tuossa viime viikolla elokuvan "kuudes aisti". Elokuva kertoi pojasta, joka näki kuolleet, ja pystyi puhumaan heille. Kuolleet tulivat hänen luokseen ja pyytivät apua päästä pois maanpäältä, tai he antoivat tehtäviä tälle pojalle. Se oli tavallinen elokuva, mutta silti aika pelottava. Poika juoksi kummituksia pakoon, mutta ne tulivat aina hänen luokseen. Kuolleet saattoivat näyttää aivan tavallisilta toiselta puolelta, mutta kun he kääntyivät, tulikin esiin verinahka.. Tiesin, että se oli pelkkää maskeerausta, mutta pelotti se silti!

Elokuvassa eräs tyttö oli tullut sairaaksi, ja hän ei koskaan parantunut. Syy ei ollut siinä, ettei häntä oltu hoidettu, vaan siinä, että hänen äitinsä oli antanut hänelle lattianpesuainetta, jotta hän ei koskaan tulisi terveeksi. Tyttö oli laittanut kameran kuvaamaan, että voisi todistaa äidin tekemän pahan aikeen. Tyttö antoi videon tälle pojalle (joka siis näki kuolleita), ja poika antoi sen tytön isälle. Näin isä sai selville syyn, miksi tyttö oli kuollut, vaikka tyttöä oli hoidettu todella hyvin.

Poikaa jopa luultiin hulluksi, mutta hän todellakin näki niitä. Pojan terapeutti oli myös kummitus, aivan huomaamattaan!

Jotenkin pelottava se elokuva kuitenkin oli, vaikka tiesin, että se oli pelkkää maskia ja elokuvaa. Koskaan en itse ole kohdannut mitään, mikä viittaisi kummituksiin tai aaveisiin. Joskus iltaisin kuulen kuin suhinaa, mutta se tulee vain koirani jaloista, kun se näkee unta.

Kiehtovia nuo teidät kertomuksenne, haluan kuulla mieluusti lisää! Vielä pelottavampia, kiitos?
« Viimeksi muokattu: 15.07.08 klo 15:19 kirjoittanut Maeve » tallennettu

Jee ♥
Iwa
Vieras
« Vastaus #27 : 27.06.08 klo 00:16 »

Ai että onko Itou Junjilta kauhumangaa? Eipä mies ole paljon muuta koskaan tehnytkään. :)

http://en.wikipedia.org/wiki/Junji_Ito

Jos tahtoo hyvää kauhumangaa, niin kannattaa ehdottomasti lukea (ja Veh on nyt hiljaa :) Umezu Kazuon The Drifting Classroom (Hyouryuu Kyoushitsu). Itselläni on koko sarja viimeistä lukuun ottamatta (mikä julkaistiin hiljattain) ja on kyllä loistavaa kamaa se. Vanhaa herkkua 70-luvulta, joten piirrostyyli on sen mukainen. Mielestäni ihanan klassinen sarja.
tallennettu
Nemuska
foorumisti

Viestejä: 9


Aktiivinen laiskamato Ry Toimitusjohtaja.


Profiili
« Vastaus #28 : 10.08.08 klo 12:39 »

Sori nyt kun nekroan näinkin vanhaa threadia, mutta rakastan näitä tarinoita ja toivoisin tämän elpyvän :)

Muistui vaan tässä mieleen eräs kokemus kun olin vielä peruskoulussa joskus vuonna nakki. Olin käynyt nukkumaan ja huoneessa oli jokseenkin hämärää. Silmät oli jo tottuneet sen verran että näki ääriviivoja. Äkkiä kuulin astioiden kalketta ja miten joku siirtää haarukkaa lautasta vasten. Käännyn ympäri, sillä ääni kuului huoneessani olevan tuolin takaa. Säikähdin pirusti, mutta muistin että olin luultavasti unohtanut lautaseni tuolin viereen iltapalan jälkeen ja kissa oli siellä kolustelemassa. Häntäkin näkyi.
Eipä mitään, mutta kun aamulla nousin ylös, muistin että kissahan on ollut kuolleena vuoden verran.

Onhan tuo voinut olla unta, mutta tunsin ainakin olevani täysin hereillä ja silmät auki. Tuohon aikaan minulla oli vaikeuksia nukahtaa välittömästi ja pyöriskelin ehkä tunninkin hereillä nukkumaanmenon jälkeen. Sen olen kuullut että perheen kuollut kissa voi ilmestyä takaisin kotiin kylmyyden muodossa (mutta että syömään tähteitä XD); eli nukkumaan mennessä jaloissa tuntuu selvä kylmä kohta. Edesmennyt eläin tulee kotiin lämmittelemään välillä. Hellyyttävää sinänsä. Eikun vaan villasukat jalkaan.
tallennettu

Tämä on vain normaali kasvaimen aiheuttama psykoosi.
Ei paniikkia.
Efana
unissa kulkeva
kupomuumio

Viestejä: 161


Kaikkien janoisten sankari


Profiili WWW
« Vastaus #29 : 11.08.08 klo 13:51 »

Koska olen nyt tarinointituulella, jatkan edellisessä viestissäni aloittamaani höpinää. Helpotan tekstini ymmärtämistä puhumalla henkilöistä heidän etunimillään enkä vain isän äidin serkun kummin kaimoina, sillä he ovat joka tapauksessa kauan sitten kuolleet, enkä usko kenenkään nettiahdistelijan saavan mitään käyttökelpoista tästä irti ilman sukunimiä :E

Eli: Pappilan hirret. Tämän talomme perusrakenteina on siis käytetty vanhoja hirsiä, jotka ovat peräisin isäni äidin lapsuudenkodista. Isäni äiti Maikki oli talossa ennen meitä asuneen naisen, Eevan sisko, eli kyseinen pappila oli myös hänen lapsuudenkotinsa (ja tässä siis kytkös, jota kautta isäni tämän talon peri). Tämä kyseinen lapsuudenkoti oli kaksitupainen pappilarakennus, jonka toinen puoli oli papin siunaama pappilan puoli. Talossa oli asuinkerroksen lisäksi myös avoin ullakko ja kellari.

Suureksi iloksenne, kertomukseni havainnollistamiseksi ja ketjun virkistämiseksi kyhäsin teille pohjapiirroksen pappilasta!

|- - - - - - -|- - - -X- - - -|- - - - - - -|
|                                R|                |
|   H1       |________|      H2     |
|_______x_______x_______|
                 |    |     |     |
                 |__|__|__|

Ylhäällä näkyvä suuri X merkkaa ulko-ovea, R rappusia ullakolle (tila jossa R sijaitsee on eteinen), H1 on pappilan puoli ja H2 on tupa (eli nykykielellä yhdistetty oleskelutila ja keittiö). Kahden pienen x:n eli oven välissä olevan käytävän varrella on kolme pientä makuuhuonetta, joista ensimmäinen oli perheen pojan, toinen kahden tyttären ja kolmas vanhempien makuuhuone. Kartan mittasuhteet eivät ole aivan kohdallaan; Makuuhuoneet eivät olleet aivan noin pieniä, vaikka hyvin vaatimattoman kokoisia olivatkin. :E

Kyseisessä talossa on sattunut monia selittämättömiä asioita, ja monet ovat vakuuttuneet niiden olevan perheen pojan, Matti-vainaan, aaveen tekosia. Matti kuoli sodassa nuorena, ja juuri tämän katkeran kohtalon takia hänen sanotaan jääneen kotiinsa kummittelemaan.

Ensimmäinen tapaus sattui talvisaikaan, kun jo aikuiset ja omissa kodeissaan asuneet kaksi tytärtä, Maikki ja Eeva, tulivat tarkastamaan autioituneen talon kuntoa. He olivat omassa huoneessaan eli keskimmäisessä pienistä makuuhuoneista, kun viereisestä eli veljensä huoneesta kuului raju koputus ikkunaan. He kiirehtivät viereiseen huoneeseen, mutta ikkunan luona ei näkynyt ketään, ei sisä- eikä ulkopuolella. He palasivat omaan huoneeseensa, mutta koputus kuului uudestaan. Tällä kertaa he päättivät tarkistaa ulkopuolen, josko sieltä löytyisi joku keppostelija, mutta hanki ikkunan ympärillä oli täysin koskematon. He miettivät myös, josko puun oksa olisi voinut koputtaa ikkunaan, mutta ääni oli ollut niin raju, että ikkunalasin tärinän oli kuullut viereiseen huoneeseen asti.

Tilan lähistöllä oli paljon peltoja, joita työmiesporukat kävivät ojittamassa kerran vuodessa, ja urakan kestäessä monta päivää he yöpyivät tyhjässä pappilassa (luvan kanssa, tottakai). Tietysti raavaat miehet raskaan työn jälkeen palkitsevat itsensä viinalla, ja joka ilta enemmän tai vähemmän he ryypiskelivät pappilassa... josta Matti ei tainnut pahemmin pitää. Eräänä iltana kesken miesten juopottelun yläkerrasta eli ullakolta alkoi kuulua raskaita askeleita, jotka laskeutuivat lopulta kuuluvasti ullakon portaat alas (rappuset olivat siis oven takana, jynöu, niinku komerossa, Totorosta löydätte hyvän esimerkin). Miehet menivät lyhdyn kanssa katsomaan, mutta rappusten alapäästä ei löytynyt ketään, vaikka askelten äänet olivat sinne päättyneet. He kävivät myös tarkistamassa ullakon, mutta eivät löytäneet kuin tyhjää tilaa ja sahanpurua. Ullakolla ei myöskään ollut ikkunaa tai mitään, josta sinne olisi ulkokautta päässyt. He palasivat alakertaan, mutta silloin askeleet jatkuivat: Ympäri ullakkoa, portaat alas, portaat ylös, ympäri taas ja niin edelleen. Tätä jatkui koko yön ja ilmeisesti vielä seuraavinakin öinä, mutta koskaan eivät työmiehet löytäneet ullakolta mitään äänen aiheuttajaa.

Lopulta pappila paloi, mutta vain puoliksi: Papin siunaama pappilan puoli jäi pystyyn täysin vahingoittumattomana, vaikka toinen puoli tuhoutui täysin. Toinen puoli päätettiin purkaa. Suvun miehet lähtivät yhdessä hajottamaan rakennusta, joukossa Maikin mies eli isäni isä (hänkin on nimeltään Matti, joten olkoon nyt vain ukki ettei tule sekaannuksia :D). Talon purkaminen osoittautui yllättävän hankalaksi, sillä talo alkoi käydä aggressiivisesti työmiesten kimppuun: Ukkini ollessa yksinään rakennuksen sisällä irrottamassa lattialautoja viereisen kaapin ovi oli yhtäkkiä lennähtänyt valtavalla voimalla auki ja paiskannut hänet pari metriä eteenpäin, ja yritettäessä pelastaa kellarissa olleita vanhoja tavaroita kivinen kellari oli alkanut sortua miesten päälle. Lopulta talo kuitenkin saatiin osiin.

Vanhat hirret otettiin talteen, ja myöhemmin Eeva ja miehensä Kalle rakennuttivat niistä tämän meidän kotitalomme, josta aiemmin kerroin. Isäni aikoinaan perustaessa perhettä hän pohti mahdollisuutta rakentaa oma koti perheelleen entisen pappilan paikalle, mutta juuri siihen saumaan osuikin Eevan kuolema ja toisen talon periytyminen hänelle. Pappilan tontti jäi tyhjäksi, ja on sitä tänäkin päivänä (jos en väärässä ole, sitä käytetään toisinaan Nutturlan makasiiniteatterin parkkipaikkana :F), ja isäni sanoo olevansa nykyään erittäin tyytyväinen silloiseen ratkaisuunsa; Hän on varma, että Matti-vainaa olisi siirtynyt pappilan paikalle rakennettuun uuteen taloonkin. Niin kauan, kun kyseinen tontti on sukumme omistuksessa, sille tuskin rakennetaankaan mitään.
tallennettu

weightless
bare
faithless
scared
Applethief
foorumisti

Viestejä: 49



Profiili
« Vastaus #30 : 07.01.09 klo 12:54 »

Eipä ole tähänkään ketjuun pitkään aikaan vastattu :o

No kauhujutut ovat lähellä sydäntä vaikka säikynkin pienistä asioista. Vamppyyrit saavat aikaan ihania kylmiäväreitä kun ovat niin upeita otuksia. En juurikaan pidä leffoista jotka eivät voisi joskus olla totta. Otetaan nyt esimerkiksi kaikkien tietämä saw. Saw on sellainen joka voisi oikeasti tapahtua ja siksi pidän sitä pelottavana vaikka melko huonoja leffoja ovatkin.

Äidin puolen sukuni naiset ovat aina vaistonneet asioita. Olen varma että jos tänä päivänä poltettaisiin henkilöitä joita luullaan noidiksi, mm. äitini poltettaisiin. Hän tuntee läsnäoloja ja pystyy aavistamaan asioita tai oikeastaan ennustamaan. Olen itse samanlainen. Näen asioita joita ei pitäisi ja tunnen jotain jota ei pitäisi.

Tässä muutama juttu mitä tiedän:

Katsoin Kaunan ensimmäistä kertaa ja en pitänyt sitä minään. Yöllä kuitenin kuulin ropinaa vaatekaapista, ääniä rappusista ja sokerina pohjalla tunsin kuinka jokin lähestyi sänkyni jalkopäästä kasvojani kohti. Yllätys yllätys syynä kaikkiin oli meidän kolme kissaa. voitte kuvitella säikähdykseni.

asun maalla vanhassa isohkossa omakotitalossa vanhempieni ja äidinäitini (tuttavallisemmin mummu)kanssa. sisarukseni muuttivat jo pois. ennen meitä lapsia, talossa asui äitini isä eli mummun aviomies. hän kuitenkin kuoli tippuessaan talvella katolta. tällä miehellä oli kuitenkin ollut tapana joulupäivin katsoa aamulla jumalanpalvelusta telkkarista vaikkei uskovainen ollutkaan. hän laittoi aamuisin olohuoneen joulukuuseen valot. vuosi hänen kuolemansa jälkeen joulupäivänä joulukuuseen syttyi itsestään valot juuri siihen aikaan kuin jumalanpalvelus alkoi.

äitini ja minä olemme nähneet unia kuolleista sukulaisistamme. mm. äitini isä tuli äitini uneen ja kertoi kuinka huonoa ruokaa taivaassa on. hänellä ei ollut ikinä tapana valittaa ruuasta. hän kertoi unessa myös muiden kluolleiden tuttujen kuulumisia.

unessa jonka minä näin oli itsemurhan tehnyt serkkuni. hän juoksi junan alle ja unessa hän oli junaraiteiden vieressä. hän kertoi katuvansa tekoaan ja kertoi muut kuulumisensa. hän pahoitteli sitä ettei päässyt kuoleman takia rippijuhliini sillä hän oli samalla kummini.

meidän viereiseen metsään on lopetettu monia kissoja joita ei ole voitu pitää ja kotia niille ei ole löytynyt. näen usein kuinka lattiallamme vilahtaa haalea hahmo. luulen että se on joku kissoistamme joka on asunut meillä pidempääkin sillä hahmo on usein ruokakuppien luona ja ruokakupit ovat olleet monia vuosia samassa paikassa.

olen nähnyt mennessäni bussipysäkille mystiset jalanjäljet.
jälket nousevat pysäkin viereistä joesta ja päättyvät noin kymmenen metrin päähän kesken askeleiden. tuolloin oli juuri satanut yöllä lunta ja jäljet erottuivat selvästi. hahmo joka jäljet jätti ei ole voinut nousta autoon tai mihinkään muuhun sillä muita jälkiä ei ole muutaman metrin säteellä.

öisin kuulen kuinka jokin koputtelisi ikkunalautaani vaikkei siellä näy ketään

etupihan valo syttyy muttei näy ketään.

yksi pelottavimmista on kun herään yöllä siihen kun ikkunasta heijastuu pihavalo(valosyttyy liikkeestä). valo syttyi yhtäkkiä noin neljän aikaan yöllä. 2 kissaani jotka nukkuvat vieressäni havahtuvat ja niiden silmät muuttuvat lautasen kokoisiksi. kissat menevät ikkunalle ja yrittävät katsoa mikä siellä on. kissat muriset jollekkin. ketää ei ulkona näy. hangessa ei ole jalanjälkiä. kaappaan kissat syliini, vedän verhon ikkunan eteen ja napit korviin ja peiton alle.

aamulla talvella auton ikkunaan on ilmestynyt huurteeseen kädenjälki. ketään ei ole ollut ulkona

välillä kuulostaa siltä kuin kellaristamme koittaisi joku tulla ylös. pidämme ovea aina lukossa ja kuulemme välillä kahvan äänen.

lähellämme on suo johon sodan aikaan upotettiin kuolleet. siitä nimi Ruumissuo. se kuulemma kummittelee ja siellä on kuulemma nähty hahmoja. siinä lähellä on myös autiotalo jossa on laatikoittain kuolinilmotuksia joita on leikelty lehdistä vuosien varrelta. vaikkei siellä ole asunut tai ollut ketää siellä näkyy välillä kynttilänvaloa. talossa on myös kaikkia verisiä veitsiä pitkin lattiaa. ota siitäkin paikasta selvää

meillä on myös semmoinen vanha puhelin joka silloin tällöin alkaa soimaan ja se ääni ei ole samanlainen kuin yleensä. kuitenkaan puhelimessa ei ole ketään kun siihen vastaa

paikkakunnallani on joskus asunut nainen joka tiputti yöllä kolme lastaan kaivoon näiden nukkuessa. nuorin oli puolivuottaja vanhin taisi olla 7. talon pihalla olevan kaivon lähellä kuuluu kuulemma lasten vaikerrusta ja itkua.

tiedän myös paikan joka on kahvila-ravintola-leirintäkeskus. se on ennen ollut kartano. lattian alta on remontin yhteydessä löydetty ruumis. kartanon entinen omistaja kummittelee siellä ja etsii aarrettaan joka on uponnut viereiseen järveen. vieressä on myös vanha kellarirakennus jossa on ollut vankityrmä ja siellä kummittelee. en voi mennä yhteen tyrmään sillä siellä on painostava tunnelma. alkaa ahdistamaan. melkein jokainen kartanon nykyinen työntekijä on nähnyt kuolleen kartanonisännän takahuoneessa. mies kävelee pitkin vanhoja salejaan kuin arvostelemassa vieraita. paikassa kuulee usein askeleita ja verhot leilahtavat ilman minkäänlaista tuulahdusta.

no tässä kai ne mitä mieleen tulee
tallennettu

Live, Love, Laugh
Fukairi
Vieras
« Vastaus #31 : 07.01.09 klo 18:17 »

Tänään katsottiin kaverin kanssa 1408, joka on muuten ihan mukava k-13 leffa perustuen Stephen Kingin romaaniin. Se ei ole mikään kauhuelokuva, mutta kieltämättä mielenkiintoinen ja kerrassaan hyvä valinta vuokraelokuvaksi. Skitsoontumiseni ei nyt varsinaisesti liity siihen, mutta jokin aika elokuvan jälkeen kaverini luona päällä ollut telkkari sammui täysin ilman mitään syytä. Emme välittäneet siitä sen enempää, vaikka purskahdimmekin hysteeriseen nauruun, koska olemme ihan helvetin säikkyjä, varsinkin kun olimme juuri keskustelleet kaikesta epämääräisestä. Mutta sen jälkeen kaverin kännykkä alkoi soida tasaisella pirisevällä soittoäänellä. Hän kysyi, että oliko kyseessä minun puhelimeni ja vastasin kieltävästi. Oli kieltämättä hieman "WTF"-olo, sillä jälkeenpäin katsottuna kaverin soittoäänilistassa ei ollut kyseistä pirinää ja kännykkä oli vielä päivällä toiminut normaalisti. Tuli skitso olo, mutta toivon että kaverin kännykkä on vain hiukan...epäkunnossa. Kenties telkkarin sammuminen ja kännykän poikkeava käyttäytyminen tunnin sisällä ei tarkoita mitään, mutta ää ää ÄÄ : D

Hitto, en olisi uskaltanut mennä nukkumaan jos 1408:n jälkeen(tai aikana...) tapahtuisi jotain samantapaista. Se leffa oli minulle ihan liikaa, ahdistuin niin kovin että meinasin alkaa itkeä, tosin tunnelmaa latisti kun käänsin kanavan subille ja sieltä tuli "real hunted houses" sopivasti ja ei hitto oliko edes yhtään naurettava ohjelma 8D

Mutta rakastan kauhua vaikken välillä saakkaan unta sen jälkeen enää. Joskus keskellä yötä tuli katsottua One Missed Call 2 ja täytyy ihan rehellisesti myöntää että olin hyppiä seinille sen kanssa kun pelotti niin paljon :'D Tosin kun päivällä näin sen uudestaan tajusin miten laaduton se oli niin että lähinnä vain nauroin.

Silloin kun serkkuni vielä asui maalla(n.7-6 vuotta sitten) niin heidän kotinsa lähettyvillä oli vanha asumaton talo keskellä jotain metikköä. Ihmeellistä oli, että kun kerran uskaltauduimme menemään taloon sisälle, Talo oli täynnä tavaroita, hienoja posliinilautasia ja vaikka mitä. Kaikki oli ihan kuin joku olisi asunut siinä talossa, paitsi että jokaisen esineen päällä oli monen sentin pölykerros. RUpesin jotain puhumaan siitä miten tavaroista saisi varmaan paljon rahaa jos ne möisi ja samassa luulin kuulevani askeleita talon yläkerrasta. Serkkuni vakuutti minulle että talo oli ollut asumaton monia vuosia kun kysyin häneltä, ja sitten hän huomasi keittiön pöydän. Keittiön pöytä oli katettu kahdelle ja serkkuni sanoi että viime kerralla kun hän oli käynyt talossa niin pöytä oli ollut tyhjä. Ensimmäisenä järkeilimme tietenkin että joku koditon on varmaan vain muuttanut taloon asumaan jne, mutta sitten huomasimme että astioiden päällä oli se sama pölykerros kun kaikkialla muuallakin, ei mitään merkkejä siitä että niitä olisi siirretty lähipäivinä. Siinä vaiheessa päätimme että nyt on sopiva hetki häipyä. En tiedä yrittikö serkkuni vain pelotella minua, mutta en enää ikinä halua astua jalallanikaan siihen taloon :'D

Spiritismiä tuli joskus leikittyä ala-asteella ja muistan kun yritimme manata/kutsua/whatever jotain lumikuningatarta tjsp ja samalla hetkellä jääkaapin ovi avautui mystisesti. Ei hele, sille naurettiin ja pitkään




//

Suicide Circle? Olen nähnyt sen leffan ja se oli jtn maailman hauskimpia elokuvia IKINÄ <3
« Viimeksi muokattu: 10.01.09 klo 09:19 kirjoittanut Fukairi » tallennettu
Silvia
kupoliitti

Viestejä: 242


Profiili
« Vastaus #32 : 09.01.09 klo 16:01 »

Katsoin tässä pari päivää sitten elokuvan "Jisatsu Circle", joka on kyllä aika hurja. Se siis kertoo jotenkin siitä miten jokin saa ihmiset tappamaan itsensä. Elokuvan varsinainen juoni on aika vaikea hahmottaa, koko ajan melkein eri ihminen (paitsi poliisit ja ne yhet akat). On siinä sitten se kassi missä on
Spoileri (vie kursori päälle näytääksesi)
. Muuten ihan hyvä, muttakun veri on niin oranssia, että ei ole hirveän uskottavaa. Kauhua kai tuon pitäisi olla.
tallennettu
Undame
oekakisti

Viestejä: 105


herrasmiehet


Profiili WWW
« Vastaus #33 : 21.01.09 klo 17:47 »

Pidän paljon kauhuelokuvista, mutta kauhukirjallisuudesta en enään niinkään perusta. :E
Joskus tuli luettua niitä Goosedumps (vai mitä olivatkaan) ja niitä muita samanlaisia kirja-sarjoja, mutta jäi sekin sitten vanhemmiten vähemmälle, koska vanhempani rupesivat ostamaan kotiin kauhuelokuvia.

Itse pidän paljon Nightmare on Elm Street- ja Friday 13th-elokuvasarjoista. (Vähän aikaa sitten tuli katsottua kaikki NOES-sarjan elokuvat. Freddy<3)
Verta ja suolenpätkiä, kiitos. <3

Pidän myös Ring-elokuvista, ne saavat jalkani aina tärisemään.
The Grudge (elikkä Kauna, näin tutummin) oli aika hurja. Varsinkin japanilainen versio. O_O
Oli vaikeuksia saada nukuttua kun kokoajan kuulin päässäni sen naisen kurnutuksen. >_>

Haluaisin kovasti nähdä kauhuklassikon Nosferatun, josta näin kerran dokumentin. Mutta usean etsintä yrityksen epäonnistuttua, olen sen etsimisestä luopunut. D8

Myös 30 päivää myöhemmin-elokuvan vanhempi versio kiinnostaa. Olen vain kylläkin löytänyt siitä trailereita. ://
tallennettu



kees me
Skulljuice
kupoliitti

Viestejä: 47


The allmighty king of tentacle monsters


Profiili
« Vastaus #34 : 23.02.09 klo 17:37 »

Huhhui, tässäpä eeppinen töpö.

Rakastan kauhujuttuja. Rakastan kaikkea yliluonnollista. Rakastan ihmissusia. Rakastan verta. Rakastan kieroja murhaajapaskiaisia (hahmoina). <3 Vaikka kärsinkin melko vaikeasta paniikkihäiriöstä, en ole onnistunut saamaan yhtäkään kohtausta katsoessani kauhuelokuvaa, lukiessani tai kuunnellessani kummitusjuttuja - päinvastoin. Useimmiten rauhoitun uppoutuessani johonkin täysin paranormaaliin tapaukseen ja katson kun muita teurastetaan armotta. Jonkinlaista stressinpurkua kaiketi, kummallinen on ihmismieli.

...On sitä itsekin tullut oltua kosketuksissa jos jonkinlaisten mörköjen kanssa. Turhan pitkä tarina kerrottavaksi.
tallennettu

"Hunt as a pack or not at all!"
Siria
Vieras
« Vastaus #35 : 06.06.09 klo 15:34 »

Tapahtui tuossa yksissä uintiharjoituksissa:
Uin siinä radalla,kun jostain tulee näkökenttään käsivarsi,joka hipaisee minua. Ajattelen siinä että joku viereiseltä radalta hipaisi vahingossa, tai menee omalta radalta ohi. Katsoin siinä sitten ensin toiselle radalle:tyhjä, ja samalle radalle: lähimmät kanssauimarit hyvän välimatkan päässä. Myöhemmin sitten mietin että saattoi olla joku harha tai että en vaan huomannut ohi menevää uimaria (mikä on todennäköistä minulle,joka on huononäköinen) mutta silloin vähän pelotti :D(varsinkin kun siinä samassa uimahallissa on  huhujen mukaan joskus kuollut kaksi uimaria hypättyään kympistä pää edellä..)
tallennettu
Cloud
foorumisti

Viestejä: 13



Profiili
« Vastaus #36 : 29.06.09 klo 21:26 »

Tänään istui sängylläni ja katselin tulostettuja novellejani, jota yritin koota, koska ne olivat ihan sekaisin. Kun olin kumartumassa ottamaan yhtä paperia, oli kuin joku olisi kuiskanut nimeni tai jotain sinne päin korvaani. Tuntui kuin se olisi aivan lähelläni ja minä olin ihan säikähtää. Se voi olla harhaa, mutta korvassa tuntuu yhä oudolta :'o.

Kauhuelokuvia - tarinoita en uskalla lukea, koska olen aika herkkä ja pelkään kuollakseni näkeväni kummituksiakin :D. Kyllä niitä kauhuelokuvia on tultu silti katsottua. Kauhutarinoita lueskelin tässä lähiaikoina ja niska karvat ihan nousi. Ne ovat hirmun jänniä ja uteliaisuuteni takia oli aina pakko lukea loppuun saakka vaikka kuinka pelkäsin. Silti on tultua lainattua kirjastossa kauhukirjoja ja luettua niitä öisinkin.

Meillä on Ring-elokuva, jota katoin joskus parivuotta sitten sisaruksieni kanssa aika monta kertaakin ja pelkäsin siitä lähtien, että samara tulisi hyökkäämään kimppuuni kun nukun tai olen suihkussa, mutta nyt ne on liian puppua : D.
« Viimeksi muokattu: 30.06.09 klo 10:22 kirjoittanut Cloud » tallennettu

°ω°
Punkki
Vieras
« Vastaus #37 : 30.06.09 klo 11:24 »

Kun alkaa tosiaan lukea näitä, olen kiitollinen, että asun kerrostalossa, enkä missään pelottavassa isossa omakotitalossa jossa on kidutettu ja kuollut x määrä ihmisiä :'------D
tallennettu
kakapo
foorumisti

Viestejä: 51



Profiili
« Vastaus #38 : 30.06.09 klo 14:56 »

Siksipä minäkin voisin sen nyt kertoa teille, ja ei, kyseessä ei ole mitenkään kauhutarina. Kaikki lähti alkuun siitä, kun olin luokkatovereideni kanssa ravintolassa ja eräs heistä kertoi kuulleensa tädin ystävältä, tai joka tapauksessa aikuisikäiseltä perhetutulta mielenkiintoisen jutun, joka kuulemman mukaan perustui tositapahtumiin.

Kyseessä on perhetuttu, nainen, joka asui yksin talossaan (kerron tarinaa nyt imperfektissä, mutta kyllä nainen asustaa siellä edelleen).  En muista, oliko kyseessä kerros- vai rivitalo. Joka tapauksessa nainen alkoi eräänä päivänä kummastella, kuinka hänen jääkaapistaan tuntui katoavan ruokaa. Hän päätti kiinnittää asiaan enemmän huomiota eikä muutosta tuntunut tapahtuvan. Lopulta hän merkkasi maitotölkit jne ja sai seuraavina päivinä huomata ruokaa edelleen kadonneen. Nainen soitti poliisille ja kertoi tapahtuneesta. Toisesta päästä kuului vain käsky: "Poistu välittömästi huoneistostasi äläkä ota mitään mukaasi."
Poliisit tulivat kämpälle ja tutkivat asunnon. Lopulta he katsoivat naisen sängyn alle ja löysivät sieltä vanhan miehen.
Miehellä ei kuulemman mukaan ollut henkisesti kaikki okei, en muista mitä kaverini kertoi hänestä. Kaiken tämän jälkeen on vain jäänyt päätelmä, että mies on kiivennyt avoinaisesta parvekkeesta sisään ja elänyt naisen kämpässä tämän jääkaapin varassa x päivän ajan.

Siitä ei ole selkoa, onko tämä tositarina vai huhu, mutta lähde on ihan aikuiselta, joka ei oletettavasti kerro tällaisia juttuja muita pelotellakseen. Minäkin varmasti unohdin pari yksityiskohtaa, mutta nyt kavereideni luokkatoverit ovat tulleet osittain vainoharhaisiksi ja jotkut luulevat kuulevansa askeleiden ääniä öisin. Mutta se todennäköisesti on vain pelkkää ylireagointia.


Kertomasi tarina on urbaanilegenda, se on pyörinyt netissä ties kuinka monta vuotta. Tuskin totta.
tallennettu

Or maybe I'll just take an excursion to Spain
And buy a revolver and blow out my brains
kaeru
kupoliitti

Viestejä: 83


bambi boi


Profiili WWW
« Vastaus #39 : 01.09.09 klo 22:16 »

Minä en pysty lukemaan, saati sitten katsomaan minkäänlaisia kauhujuttuja. Menee yöunet, enkä pysty kenties viikkoon ajattelemaan mitään muuta ja muutun vainoharhaiseksi. Ei siis ole juttuni nämä kauhutarinat ja muut. Ovathan ne sinällään ihan kiehtovia, mutta kun kuvitteleekin ne todeksi niin hrrrhrhrh.
tallennettu

~Watashi no naka no yami ka?~
~Yami no naka no watashi ka?~

http://kaeruteru.tumblr.com/
Sivuja: 1 [2] 3  Kaikki
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

MySQL pohjainen foorumi PHP pohjainen foorumi Powered by SMF 1.1 | SMF © 2006, Simple Machines LLC Validi XHTML 1.0! Validi CSS!
Sivu luotiin 0.181 sekunnissa. 20 kyselyä tietokannasta.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste