sisällön alkuun
22.9.2017 16.27 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Suomalaisten fanien palvelemista jo vuodesta 2002"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

x Keskustelu | Ohjeet | Kalenteri | Henkilökunta Haku | Kirjaudu | Rekisteröidy

Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.


Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
 
« edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 3 ... 6 [Kaikki]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Uskonnot  (Luettu 39202 kertaa)
0 käyttäjää ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« : 31.07.07 klo 22:55 »

Toisessa ketjussa alkoi jo tulla niin uskontosävytteisiä viestejä, että eiköhän uskonno(i)lle ole aika perustaa oma ketju. Ja sitten vähän copy-pastea toisen ketjun viesteistä tähän johdannoksi.

Tsop tsop, niin sanoo Teh Wanha Testamentti.
Tästä on jauhettu varmaan satoja miljoonia kertoja eri foorumeilla, mutta aloitetaanpa sitten täälläkin. Vanha Testamentti on kirjoitettu yli 2000 vuotta sitten, ja eri ihmisten asema maailmassa oli hyvin paljon poikkeava nykypäivästä. Pitäisikö siis naisenkin tehdä niinkuin Vanhassa Testamentissa sanotaan - vaieta seurakunnassa, olla kuin mitätön?

Olen kristitty. Olen luterilainen. En pidä Vanhaa Testamenttia yhtä suuressa arvossa, kuin Uutta. Kristinusko kun nojaa pääosin Raamatun uudempaan puoliskoon.

Uudessa Testamentissa Jeesus sanoo, että Jumala rakastaa kaikkia. Miksei siis homoseksuaalejakin?

Aye, aye. Muutenkin, Raamatun sana, niin uuden kuin vanhan testamentinkaan, tai muunkaan pyhän kirjan, oli se sitten Tora, Koraani, tai vaikka helvetin kuustoista, ei nykypäivänä aina ihan toimi... Mooseksen kirjassa sanotaan mm. että ihminen saa omistaa orjia, kunhan nämä ovat naapurikansojen edustajia (itse en ole vielä päässyt päätökseen venäläisen ja ruotsalaisen orjan välilää...), että sapattina työskentelevä ihminen on surmattava, että simpukoiden syönti on iljetys (samoin homoseksuaalisuus, heh) ja että mies ei saa leikata hiuksiaan.

Eli onkohan mikään pyhä kirja pätevä todiste homoseksuaalisuuden vääryydelle?

Kannattaa myös muistaa, että Raamattu on tavallisten ihmisten kirjoittama kirja eikä mikään taivaasta tipahtanut nide. Siihen kirjoittaneet ovat saattaneet kärjistää tai jättää pienemmälle huomiolle asioita, joita itse kannattaa tai vastustaa. Lisäksi se on alunperin kulkeutunut puhuttujen tarinoiden kautta sukupolvelta toiselle ja on saattanut muokkautua jonkin verran ajan kuluessa.

Raamattu tosiaan on kirjoitettu monessa erässä, sitä on muokattu, tulkittu, pilkottu, järjestelty, paranneltu, valikoitu ja vaikka mitä. Yksittäiset tekstit ovat pysyneet koskemattomina kanonisointinsa jälkeen, mutta senkin jälkeen on vielä ollut vaihtelua siinä, mitkä Raamatun kirjat hyväksytään pyhien tekstien joukkoon, ja missä järjestyksessä tekstit esitetään. Johanneksen ilmestys ei aina ole ollut Raamatun viimeinen kirja. Ja sama juttu minkä tahansa muun pyhän kirjan kanssa. Tosin Koraanin kohdalla muutokset lienevät vähäisempiä kuin muuten, koska aito Koraani on aina arabiankielinen, ja käännökset ovat vain tulkintoja.

Mutta ennen kuin innostutte liian tarkasti ruotimaan Raamatun virheitä ja vääryyksiä, niin lukaiskaapa se läpi. Tai edes Mooseksen kirjat, evankeliumit ja jokunen Paavalin kirjeistä. Sillä monet, jotka syyttävät Raamattua tai puolustautuvat sen avulla, eivät ole koskaan kunnolla lukeneet, mitä siinä opuksessa todella sanotaan. On takerruttu yksittäisiin sanoihin, yksittäissin jakeisiin (mainiona esimerkkinä "nainen vaietkoon seurakunnassa"). Ja sitten väitellään. Mutta eihän Hesariakaan lueta niin, että otetaan yksi lause sivulta A6 ja toinen lause sivulta C3, ja sitten ruveta väittämään niiden perusteella, että Adidaksen kengät ovat selvästi syy löyhkään Esplandin puistossa vain siksi, että molemmissa lauseissa satutaan puhumaan pahasta hajusta. Noin kärjistäen. Luettu pitää ymmärtää, ja pitää ymmärtää, missä oloissa Raamatun tekstit on kirjoitettu, ja miksi.

Itse olen saanut kristillisen kasvatuksen ja uskon Jumalaan. En ehkä täsmälleen sellaiseen Jumalaan, joka Raamatussa kuvataan, mutta kristilliseen Jumalaan joka tapauksessa. En yritä, enkä edes halua tyrkyttää uskontoani muille. Hyväksyn muiden vakaumukset ja toivon, että sillä tavalla annan heille esimerkin hyväksyä myös minun vakaumukseni. Ateisti, juutalainen, hindu, agnostikko (=ei osaa sanoa, onko yliluonnollista olemassa vai ei), wicca... Sama se minulle. Kunhan ei vahingoita muita vakaumuksellaan.

Keskustelu on avattu. Kaikenlainen pohdinta ja mielipiteet uskonnoista sallittu. Kuinka moni lähtee mukaan?
tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
Kometae
!
kupomuumio

Viestejä: 408


sun maa mustikka


Profiili WWW
« Vastaus #1 : 01.08.07 klo 12:21 »

Minuakin on pistänyt silmään, että näihin tiettyihin yksityiskohtiin tartutaan varsin usein ja kysymyksiin syntisen pääsystä taivaaseen vastataan rippikouluopetusten mukaisesti. Ainahan näin ei ole, mutta hyvin usein, jos keskustelijat ovat juuri rippikouluikäisiä. Itse olen lukenut suurimman osan Vanhasta läpi, Johanneksen ilmestyksen, evankeliumeista joitain osia ja  erilaisia jakeita sieltä sun täältä. Vanhaa Testamenttia pidän lähinnä romaanina, johon on ujutettu mukaan kuuluisia ihmisiä.   

Ihmisestä saa jokseenkin lempeän kuvan, jos hän sanoo uskovansa enkeleihin. Mielestäni se kertoo enemmänkin siitä, että henkilö rakastaa lähimmäisiään ja uskoo, että jokin pitää huolta hänestä itsestään ja lähimmäsistä. Luultavasti  tokaisu "enkeleitä ei ole olemassakaan" voisi loukata kunnolla uskovaa ihmistä jopa enemmän kuin "Jumalaa ei ole olemassakaan".
     Mutta ajatus kristinuskon mukaisesta enkelistä on häirinnyt jo jonkin aikaa. Itse en usko kuoleman jälkeen olevan mitään enkä näin ollen enkeleihinkään tai sieluihin. Minusta on täysin järkeenkäyvää, että yksilön aika pysähtyy kuolemaan. On jokseenkin absurdi ajatus jatkaa olemassa oloa vailla loppua. (Mitä Raamattu muuten kertoo tapahtuvan Viimeisen tuomion jälkeen? Kertooko se sielun elämän jatkuvan Jumalan valtakunnassa vai päättyykö se siellä?)  Materialistisena ihmisenä tuntuu tyhmältä, että ihmisessä olisi jotain "ylimääräistä" ruumiin lisäksi, ja tämä voisi jättää "kuorensa". Kaverini kanssa keskusteltiin kerran sieluista ja näistä ihmisistä, jotka kertovat irtautuneensa ruumistaan hetkeksi. En tiedä, millaisia tuloksia tuollaisen ihmisten tutkimisesta on saatu, mutta itse uskon ihmisen olleen alitajuisesti hereillä ja hallusinaatioiden vallassa, vaikkakin sydän lopettaisi hetkeksi pumppaamisen.

Henkien olemassa olon kieltäen on kuitenkin huvittavaa todeta ottaneensa osaa spritismiin ja olleensa yleisönä tämän toimiessa. Mihin uskotte kyseisen lasi-ilmiön perustuvan? Miksi juuri noissa tilanteissa jokin naksahtaisi ihmisessä ja tämä uskoisi ulkopuolisen voiman liikuttavan sitä (jos oletetaan, että henkilö itse liikuttaisi)?
    En myöskään ole perillä siitä, uskovatko esimerkiksi peruskristityt pahoihin henkiin, sillä eikös Saatanalla yms. ole aika vähän tekemistä enää nykykristinuskon kanssa?

Asiasta taas toiseen hypäten Uusi Testamentti on oikeastaan aika ovela veto. Se kääntää Vanhan sanoman päälaelleen väittäessään, että Jumala rakastaa kaikkia ja antaa synnit anteeksi. Kristinuskossa nähdään nykypäivänä lähinnä hyvää sanomaa, mutta kuinka moni siihen uskoisi, jos edelleen väitettäisiin synneistä rankaistavan? Kuulostaa lähinnä vain turvallisesta valinnalta. Kun taas ylemmässä kappaleessa puhuin pahoista hengeistä ja Saatanasta, niin kuulostaa jotenkin pelottavalta, että jos kristinuskossa elävä uskoo myös niihin. Onko se todellakin sen arvoista rauhallisen ateismin sijaan? 
tallennettu

Lukemalla tämän tekstin sitoudut vastaanottamaan lämpimän virtuaalihalin :-)

* /o/ \o\ *
Antti Valkama
foorumisti

Viestejä: 188


Profiili
« Vastaus #2 : 01.08.07 klo 14:41 »

Vain pari pikaista kommenttia, kauppareissu vartoo.

Lainaus
Asiasta taas toiseen hypäten Uusi Testamentti on oikeastaan aika ovela veto. Se kääntää Vanhan sanoman päälaelleen väittäessään, että Jumala rakastaa kaikkia ja antaa synnit anteeksi.

Itse asiassa tämä ei pidä paikkaansa. UT puhuu Jumalan tuomiosta jopa enemmän kuin VT... Ja VT taas puhuu paljonkin Jumalan rakkaudesta ja armosta.

Lainaus
Kun taas ylemmässä kappaleessa puhuin pahoista hengeistä ja Saatanasta, niin kuulostaa jotenkin pelottavalta, että jos kristinuskossa elävä uskoo myös niihin. Onko se todellakin sen arvoista rauhallisen ateismin sijaan?

Kenties osa ihmisistä todella valitsee maailmankatsomuksensa sen mukaan, mikä tuntuu miellyttävältä. "Rauhallinen ateismi" on kai yksi mahdollisuus tällaiselle henkilölle. Mutta jos asiaa pitää totuus- eikä makukysymyksenä, rauhallisuus, kätevyys tai yleinen hyväksyntä eivät ole kovin arvokkaita kriteeteitä. Vaikka pitäisi uskoa kultaisten, tultasyöksevien mustien ratsastajien putoamiseen taivaalta, se on "sen arvoista" - jos se on totta.
tallennettu
francesc
Vieras
« Vastaus #3 : 01.08.07 klo 16:14 »

Kaverini kanssa keskusteltiin kerran sieluista ja näistä ihmisistä, jotka kertovat irtautuneensa ruumistaan hetkeksi. En tiedä, millaisia tuloksia tuollaisen ihmisten tutkimisesta on saatu, mutta itse uskon ihmisen olleen alitajuisesti hereillä ja hallusinaatioiden vallassa, vaikkakin sydän lopettaisi hetkeksi pumppaamisen.

Big Off says: Tähänhän taitaa olla tieteellinen selityskin? Käpyrauhasemme tuottaa ainetta nimeltä DMT, eli dimetyylitryptamiini, jota käytetään hallusiogeenisenä huimausaineenakin. DMT aiheuttaa vahvoja hallusinaatioita ja muita sen kaltaisia vaikutuselämyksiä. Onkin tutkittu, että DMT:n tuotanto lisääntyy unessa ja kuolemanrajatapauksissa. Tästä johtuvat siis nuo kuolemakokemukset.

Gosh, en kyllä ole kummoinen biologistikemisti, että ylläolevassa voi olla asiavirheitä, mutta summittain se menee kai noin.

Tulen tunkemaan lusikkani uskontosoppaan sitten kun ei ole näin paljon kaikkea turhaa tehtävää ja kun aika vähän hidastaa itseään D:
tallennettu
Iis
Vieras
« Vastaus #4 : 01.08.07 klo 18:30 »

Tuohon tiettyihin lauseisiin takertumiseen ei ole mitään lisättävää, se on tultu itsekin huomattua.

Itse olen ateisti, mutta hyväksyn kyllä eri uskontoja edustavat ja uskovaiset yleensäkin. Joku saattaa ajatella ikäni puolesta että olet ateisti, koska se on kaiketi "trendikästä" (ainakin niin joku väitti. o__O), mutta minulle se on tuonut suuren helpotuksen elämään. Uskosta luopuminen siis. Pienenä minua ahdisti suuresti ajatus, että on joku, joku suuri joka tarkkailee meitä ja antaa kaikki pahat teot anteeksi ja rakastaa mutta silti tuomitsee kaikki vääryydet ja niin edelleen, itse koin sen jotenkin todella ahdistavaksi. Ja asiaa ei auttanut yhtään se että katsoin uutisia ja opin tietämään maailman kurjuuksista hyvinkin pienenä. Jotenkin se oppimani kuva Jumalasta ei sopinut siihen, että maailma on täynnä kaikkea kurjaa. Maanis-depressiivinen ala-asteen opettaja joka oli kiihkouskovainen loi myöskin pelottavaa kuvaa Jumalasta, jos jotain väärin teki niin heti uhkailtiin Helvetillä.

Ja itseäni myös häiritsee kovasti se, että varsinkin kristinusko nostaa ihmisen aivan liian ylhäälle muiden eläinten yläpuolelle. Ihminen kuitenkin on eläin, ei yhtään sen parempi kuin vaikkapa susi. Ja kaiken lisäksi ihminen onnistuu tuhoamaan maailmaa paljon tehokkaammin ja nopeammin kuin yksikään muu eläin. Vai mitä luulette, olisiko susi voinut aiheuttaa ilmastonmuutoksen tavallisilla toimillaan?

Hyväksyn kaikesta ahdistuksestani uskontoja kohtaan huolimatta uskovaiset, onhan se tavallaan helppoa uskoa johonkin suurempaan, johonkin joka selittää kaiken ja antaa turvan kaikissa elämän hetkissä. Muutenkin osaan hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat, eiväthän nyt kaikki voi tykätä samoista asioista ja toimia samoin, saatika uskoa samoihin asioihin.

Itselleni uskonto ja Raamattu ei ole antanut mitään vastauksia, lähinnä vain herättänyt aina vain lisää kysymyksiä.
tallennettu
Laus
foorumisti

Viestejä: 181



Profiili
« Vastaus #5 : 01.08.07 klo 22:31 »

Ja itseäni myös häiritsee kovasti se, että varsinkin kristinusko nostaa ihmisen aivan liian ylhäälle muiden eläinten yläpuolelle. Ihminen kuitenkin on eläin, ei yhtään sen parempi kuin vaikkapa susi. Ja kaiken lisäksi ihminen onnistuu tuhoamaan maailmaa paljon tehokkaammin ja nopeammin kuin yksikään muu eläin. Vai mitä luulette, olisiko susi voinut aiheuttaa ilmastonmuutoksen tavallisilla toimillaan?

Käsittääkseni Raamattu selittää tämän sillä, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, joten siksi ihmisrotu on erityinen eläimiin verrattuna.

Itse uskon melko vahvasti kristinuskoon. Kun se on kerran opetettu pienestä pitäen, niin sitä ei ole tullut ajatelleeksi, ettei se olisikaan oikea käsitys, ja vanhemmiten olen miettinyt niitä asioita sen verran, että olen tullut johtopäätökseen, että Raamattu ja kirkon opetukset ovat minulle aivan riittävän johdonmukaisia ja uskottavia, joten pidän sitä ns. totuutena enkä koe siksi tarvetta muuttaa käsitystäni.

En tarkoita tällä mitenkään sitä, että pitäisin omaa uskontoani parempana kuin muiden. En halua vähätellä muita uskontoja, sillä mielestäni kaikilla on oikeus uskoa mihin haluavat ilman, että heitä yritetään käännyttää johonkin toiseen uskontoon tai uskotella, ettei se oma uskonto ole se oikea. (Tällä siis tarkoitan sitä, että esim. "Miks sä oot ateisti, miten sä selität sit sen ja sen jutun muuten ku uskon avulla?!?" ja niin edelleen.) Olen kuitenkin avoin vastaanottamaan tietoa toisista uskonnoista; miten voisi väittää, että oma uskonto on oikeassa ja muut väärässä, jos ei tietäisi muista uskonnoista mitään?

Viestini on varmaankin aika sekava. En ole kuitenkaan perehtynyt uskonasioihin keskimääräistä enempää, enkä ole edes käynyt rippikoulua. Katsotaan pysyykö mieli samana iän mukana, tällä hetkellä en koe tarvetta muuttaa ajatusmaailmaani uskonnon suhteen.
tallennettu
Red Mage
Vieras
« Vastaus #6 : 01.08.07 klo 22:36 »

Jotenkin minusta tuntuu, että nykymaailmassa on tuskin olemassakaan enää "puhtaasti" kristinuskoisia, koska länsimaisessa maailmassa on mahdoton elää kohtaamatta eri uskonsuuntia ja filosofisia näkemyksiä ja ottamatta niistä vaikutteita. Mikä sitten siinä määritellään kristinuskoksi ja mikä ei?

Toinen mietityttänyt asia on se, pitääkö uskovaisen ihmisen jotenkin ulkoisesti todistaa olevansa uskossa tai kenties tarkemmin sanottuna missä piilee tosiuskovaisen ja tapauskovaisen raja. Itse en käy juuri jumalanpalveluksissa (vaikka kirkkoja melkeinpä rakastan niiden kauneuden ja tunnelman takia), en rukoile ellen oikeasti todella ole huolissani jostain enkä oikeastaan hyvänä arkipäivänä uhraa ajatuksen puolikastakaan uskonasioille. Sisimmässäni kuitenkin tiedän - tai ainakin koen tietäväni - millä pohjalla uskoni lepää, ja tuskin mikään voi sitä horjuttaa.
Eräs ystäväni on tosin hiukan kritisoinut näkemystäni liiallisesta järkeilystä, mutta kukin ajatelkoon miten tahtoo niin kauan kun ei sillä käy muiden elämää muuttamaan. Koin itse melkeinpä jonkinlaisen kriisin rippikoulun aikoihin etsiessäni mielestäni ja sisimmästäni sitä, mihin uskoa, mutta nyt jotenkin tuntuu, että voin luottaa käsitykseeni uskosta ja korkeammista voimista.

Uskonto on kyllä mielenkiintoinen aihe keskusteluun - ja usein myös väittelyyn - koska siinä kukaan ei oikein voi olla oikeassa tai väärässä. Mitä ihminen on tietämään jostain hänet itsensä ylittävästä voimasta? Kenellä on valta sanoa totuus? Sinäänsä minusta esimerkiksi Paavi on kummassa asemassa, sillä käsittääkseni ainakin osa katolisista uskoo - ja kenties hän itsekin - hänen julistavan Jumalan sanaa ja olevan siten absoluuttisen oikeassa ja niin edelleen. Ihminenhän hän on siinä missä me muutkin. Muutenkin fundamentalismi jossain määrin turhauttaa minua: lähinnä siitä saa syyttää kaikkia niitä järjettömän tuntuisia tekoja, joita on tehty uskonnon nimissä.

Voisin hyvinkin kirjoittaa kunnon esseen omista näkemyksistäni ja uskomuksistani, mutta typistettäköön se ranskalaisiin viivoihin (kukaan ei kuitenkaan jaksaisi lukea :P)

Uskon, että...
- on olemassa jokin korkeampi voima, joka vastaa jokaisen uskonnon jumalaa tai jumalia, mikäli niissä sellainen on, ja se on pohjimmiltaan hyvä.
- Paholaista tai mitään "pahojen ihmisten paikkaa" ei ole.
- kaikissa elollisissa olennoissa on sekä hyvää että pahaa --> Jumalan (eli sen korkeamman voiman) hyvyyden ansiosta kaikki pääsevät taivaaseen.
- maailman pahuus johtuu olentojen vapaudesta valita, mutta ilman valinnanvapautta maailma ei olisi kovinkaan "hyvä".
- ihminen asettaa itsensä helposti muiden olentojen yläpuolelle siksi, ettei hänellä ole tietoa, kokemusta tai ymmärrystä muiden olentojen elämästä tai niinä olemisesta (miltä tuntuu olla kissa? Mitä kissa arvostaa eniten elämässään?)
- uskonto on loppujen lopuksi melko lailla jokaisen "subjektiivinen totuus".
tallennettu
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #7 : 12.08.07 klo 21:40 »

Niin ja korostan tuota, että en ole uskovainen, mutta olen ottanut asioista selvän jotta tietäisin, mistä puhun ja mitä vastustan.

Mukava tietää, että sellaisiakin ihmisiä on. Liian usein törmää tapauksiin, jotka vastustavat jotakin ihan vain vastustamisen ja epämääräisten mielikuvien perusteella. Niin sitä pitää, pitää tietää, mitä vastustaa, jos haluaa olla uskottava. Ja tulla otetuksi vakavasti.

Olen koko ikäni kuulunut kirkkoon, mutta en siksi koska uskoisin siihen. Äitini pakottaa minut olemaan kirkossa, koska koko muukin perhe on siellä. Minut pakotettiin lapsena uskontoleireille ja sitten oli tietenkin tuo rippikoulu. Ehkä inhoni uskontoja kohtaan on syntynyt juuri siitä, että minut yritettiin pakottaa uskomaan asiaan, johonka en usko.

Tuo on jotain, mitä en voi hyväksyä enkä ymmärtää. Minkä ihmeen takia pitää pakottaa joku uskomaan johonkin (tai toisin päin, olemaan uskomatta)? Pelkäävätkö ihmiset, että jos joku ei usko (=ajattele) kuten itse, niin silloin tämä "joku" on vihollinen tai jotain muuta pahaa, jonka pää pitää saada käännettyä? Jos naapurisi on muslimi eikä suostu siksi syömään possua, niin mitä pahaa siinä on? Miksi hänet pitäisi saada syömään possua? Uskokoon kuten tahtoo ja toimikoon sen mukaisesti niin pitkään, kun ei aiheuta vahinkoa muille. Jos Matti Vanhanen ilmoittaa Iltalehden lööpissä uskovansa vakaasti Sinisten Tonttujen Kiltaan ja on sen takia absolutisti, niin mitä sitten? Niin pitkään, kun herra Vanhanen ei rupea käännyttämään koko kansakuntaa Sinisten Tonttujen Killan jäseneksi, niin uskomuksesta tuskin on haittaa kenellekään.

Meillä on uskonnonvapaus Suomessa. Saa siis uskoa tai olla uskomatta, juuri kuten itse tahtoo. Kun vain ihmiset jaksaisivat muistaa sen, ja todella jättäisivät toisensa rauhaan usko(muste)nsa kanssa. Kyllä asioista saa puhua, toki, mutta miksi pitää pakottaa? Kolmevuotias on vielä pieni, jolloin vanhemman saavat luvat päättää taaperon asioista, mutta jo kymmenen vuotta vanhempi lapsi osaa ajatella myös omilla aivoillaan.
tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
Skut
foorumisti

Viestejä: 65


Generalfeldmarschall


Profiili
« Vastaus #8 : 13.08.07 klo 01:47 »

Se, että teini sanoo ottaneensa asioista selvää uskontoa vastustaessaan on minusta jotenkin hauskaa(ei mitään henkilökohtaista), sitä kun on tullut kuunneltua vähän turhankin usein.


Se on mielestäni täyttä puppua ja mielestäni on typerää pitää "pyhänä kirjana", koska sen on kirjoittanut joku ihminen eikä se sisällä itse Jumalan käsialaa. Raamatun mukaan nainen on saastainen kuukautisten aikana, miehellä ei saa olla pitkiä hiuksia ja mies saa pettää vaimoaan naisen kanssa, mutta naista alettiin kiroamaan loitsuilla jos mies edes hiukankin epäili naisen uskottomuutta. Raamatussa Jumala on julma ja itse herra kuri, joka rankaisee ihmisiä kuolemalla, vaikka itse kuolemanhan pitäisi olla se raja, jolloin uskovainen pääsee Jumalan luokse. Siis wtf?


Jos tosiaan olisit lukenut raamatun kannesta kanteen tietäisit ettei sitä ole yksi ihminen kirjottanut, vaan se on kirjoitettu hyvin pitkässä aikajaksossa(monisataisessa ainakin), jonka johdosta kertomukset voivat hieman olla ristiriidassa keskenään. Myös kirjojen pointti tuntuu menneen ohi, ensimmäinen testamentti(jossa puhutaan jumalan ankaruudesta, soimataan naisia olan takaa ja taidettiin pitkä tukkakin kieltää) on juutalaisten juttuja, eikä sinällään liity kristinuskoon mitenkään(mutta kun se lähti juutalaisuudesta niin pithän se lisätä). Uusi testamentti on se raamatun varsinainen kristityille kuuluva ja tärkeä osa, siinä ei puhuta jumalan ankaruudesta, vaan koko kirjan pointti on että jumala on hyväsydämminen ja riittää että häneen uskoo.

Siinä ei myöskään kielletä pitkiä hiuksia, varmaan lähinnä siksi että tuolloin parta ja pitkät hiukset olivat hyvin yleisiä ja vain varakkaimmilla ihmisillä oli varaa fiiniin kuontaloon. Raamattu myös opettaa että pettäminen on väärin tapauksesta riippumatta, sillä se rikkoo avioliittoa(joka on liitto jumalan kanssa).
Jos raamattu tosiaan on luettu kannesta kanteen, se kannattaisi myöskin sisäistää eikä ottaa kaikkea sanatarkasti.

Lisättäköön vielä etten laske itseäni uskovaiseksi, mutten ateistiksikaan. Kuulun kyllä kirkkoon enkä siitä taida vähään aikaan erotakkaan. Riparit on kyllä käyty ja raamattukin luettu pariin otteeseen. Raamatussa itseä kiinnostaa lähinnä sen historiallinen arvo, se on myös hauska tutkinnan kohde koska se herättää niin ristiriitaisia tuntemuksia ihmisissä.
tallennettu

I love the smell of napalm in the morning.
Antti Valkama
foorumisti

Viestejä: 188


Profiili
« Vastaus #9 : 13.08.07 klo 14:57 »

Lainaus
Myös kirjojen pointti tuntuu menneen ohi, ensimmäinen testamentti(jossa puhutaan jumalan ankaruudesta, soimataan naisia olan takaa ja taidettiin pitkä tukkakin kieltää) on juutalaisten juttuja, eikä sinällään liity kristinuskoon mitenkään(mutta kun se lähti juutalaisuudesta niin pithän se lisätä).

Täytyy hiukan tarkentaa... Kristityt ovat alusta alkaen katsoneet myös Vanhan testamentin kuuluvan Jumalan ilmoitukseen. Itse asiassa, kun Jeesus ja apostolit puhuvat "pyhistä kirjoituksista", he puhuvat nimenomaan VT:sta. Emme voi jättää sitä pois kristinuskosta jättämättä Jeesusta ja apostoleitakin samalla.

Mitä tulee VT:n sisältämiin, nykyään "kammoksuttaviin" asioihin, niitä tosiaan on. Melkoinen osa on kuitenkin ymmärrettävissä omasta kontekstistaan käsin, kuten edellinen kirjoittaja vihjaisi.

Esimerkiksi lakia "silmä silmästä, hammas hampaasta" pidetään raakana ja huonona. Paimentolaisyhteisöön, jossa oikeusjärjestelmä oli kehittymätön ja demokratia ja yksilönoikeudet (nykyisessä mielessä) tuntemattomia, tällainen laki kuitenkin sopi kuin nyrkki nenuun. Se oli selkeä ja tasapuolinen niin mahtimiehiä kuin mahdittomiakin kohtaan. Lisäksi se ei pelkästään määrittänyt vaan myös rajoitti kostamista. Loukattu suurkarjanomistaja ei ollut oikeutettu sen kovempaan kostoon kuin palkkalaisensakaan. Ilman sääntelyähän käy helposti niin, että ylhäinen hakkauttaa loukkaajansa kuoliaaksi ja alhainen saa, jos onni on myötä, pari taatelia lohdutukseksi menetetystä raajasta.
 
tallennettu
Shiwori
foorumisti

Viestejä: 69


i will come back tomorrow / and try living again


Profiili
« Vastaus #10 : 15.08.07 klo 20:10 »

Se, että teini sanoo ottaneensa asioista selvää uskontoa vastustaessaan on minusta jotenkin hauskaa(ei mitään henkilökohtaista), sitä kun on tullut kuunneltua vähän turhankin usein.


Se on mielestäni täyttä puppua ja mielestäni on typerää pitää "pyhänä kirjana", koska sen on kirjoittanut joku ihminen eikä se sisällä itse Jumalan käsialaa. Raamatun mukaan nainen on saastainen kuukautisten aikana, miehellä ei saa olla pitkiä hiuksia ja mies saa pettää vaimoaan naisen kanssa, mutta naista alettiin kiroamaan loitsuilla jos mies edes hiukankin epäili naisen uskottomuutta. Raamatussa Jumala on julma ja itse herra kuri, joka rankaisee ihmisiä kuolemalla, vaikka itse kuolemanhan pitäisi olla se raja, jolloin uskovainen pääsee Jumalan luokse. Siis wtf?


Jos tosiaan olisit lukenut raamatun kannesta kanteen tietäisit ettei sitä ole yksi ihminen kirjottanut, vaan se on kirjoitettu hyvin pitkässä aikajaksossa(monisataisessa ainakin), jonka johdosta kertomukset voivat hieman olla ristiriidassa keskenään. Myös kirjojen pointti tuntuu menneen ohi, ensimmäinen testamentti(jossa puhutaan jumalan ankaruudesta, soimataan naisia olan takaa ja taidettiin pitkä tukkakin kieltää) on juutalaisten juttuja, eikä sinällään liity kristinuskoon mitenkään(mutta kun se lähti juutalaisuudesta niin pithän se lisätä). Uusi testamentti on se raamatun varsinainen kristityille kuuluva ja tärkeä osa, siinä ei puhuta jumalan ankaruudesta, vaan koko kirjan pointti on että jumala on hyväsydämminen ja riittää että häneen uskoo.

Siinä ei myöskään kielletä pitkiä hiuksia, varmaan lähinnä siksi että tuolloin parta ja pitkät hiukset olivat hyvin yleisiä ja vain varakkaimmilla ihmisillä oli varaa fiiniin kuontaloon. Raamattu myös opettaa että pettäminen on väärin tapauksesta riippumatta, sillä se rikkoo avioliittoa(joka on liitto jumalan kanssa).
Jos raamattu tosiaan on luettu kannesta kanteen, se kannattaisi myöskin sisäistää eikä ottaa kaikkea sanatarkasti.

Lisättäköön vielä etten laske itseäni uskovaiseksi, mutten ateistiksikaan. Kuulun kyllä kirkkoon enkä siitä taida vähään aikaan erotakkaan. Riparit on kyllä käyty ja raamattukin luettu pariin otteeseen. Raamatussa itseä kiinnostaa lähinnä sen historiallinen arvo, se on myös hauska tutkinnan kohde koska se herättää niin ristiriitaisia tuntemuksia ihmisissä.

Vaikka et tarkoittanutkaan henkilökohtaisesti niin alkaa kyllä pipoa hiukan kiristää, kun väitetään, ettei asioista ole otettu selvää ja kärjistäen "teini ei voi tietää näistä asioista".

Kyllähän mä sen tiedän, ettei tota raamattua ole kirjoitettu vaan yhdessä viikossa, vaan monen vuoden ajan ovat kaiken maailman maantallaajat sinne lisäillyt kuulopuheita ja uskomuksiaan. Halusin vaan tuoda esille sitä, että miksi ihmeessä ihmiset ovat nostaneet ylipäätänsä uskonnoissa jonkin yhden kirjan pyhäksi asiaksi ja henkioppaaksi, kun itse uskonto ei nojaa siihen kirjaan vaan ihmisten omaan Jumalanuskoon? Mitä järkeä noudattaa opusta, jonka kirjoittajista ei tiedetä mitään tai todenmukaisuutta ei pystytä todistamaan?

Ja edelleen epäilen tuota Jumalan hyväsydämmisyyttä. Vanhassa Tekstamentissa (vaikket uskoisikaan, että sen olen lukenut) on kuvattu Jumala ankaraksi, vaikka raamatussa kuvatut ihmiset uskoisivatkin Jumalaan tai olisivat erehtyneet vain kerran.
Onko se rakastavaa, että lähetetään oma poika kuolemaan ihmisten syntien vuoksi? Mitäköhän Jumala olisi tehnyt, jos Jeesus ei olisi kuollut? Rankaissut kaikkian maan päällä olevia ihmisiä?

Hatunnosto niille, jotka siihen kirjaan uskoo. Ei onnistuisi itseltä.

Kröh. Kolmiyhteiseen Jumalaan uskovana minun on pakko lisätä, että Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta.

"...monen vuoden ajan ovat kaiken maailman maantallaajat sinne lisäillyt kuulopuheita ja uskomuksiaan."

Eli ihan näin asia ei ole. -^ Pyhä Henki on vaikuttanut näissä "kaiken maailman maantallaajissa", ja he ovat kirjoittaneet Vanhan Testamentin.

En ole mitenkään kovin perehtynyt asiaan, mutta tuo Pyhän Hengen puuttuminen pisti silmään. Jotakin rippikoulusta jäi kuitenkin päähän.

"Onko se rakastavaa, että lähetetään oma poika kuolemaan ihmisten syntien vuoksi?"

Nimenomaan se on. "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16) Kuulostaa siltä, ettet ole ymmärtänyt tätä tärkeää raamatunkohtaa.

Toivottavasti selitin edes jotenkin ymmärrettävästi, ja niin, että minua ei ymmärretä väärin. Ihmisen ymmärrys ei riitä käsittämään kaikkea, joten kaikkiin kysymyksiin (vaikka Jumalan kolminaisuudesta) ei löydy vastausta.

Btw, olisi mielenkiintoista kuulla keskustelua kolminaisuusopista.
tallennettu

today is my life now here / yesterday i lived somewhere / i don't remember where / tomorrow / now i don't really know / where i am
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #11 : 16.08.07 klo 20:25 »

(Pienenä välihuomautuksena kaikille: ei välttämättä ole tarvis lainata kokonaista viestiä vastatessaan, varsinkin, jos vastaa edeltävään (pitkään ja lainauksia sisältävään) viestiin.)

Btw, olisi mielenkiintoista kuulla keskustelua kolminaisuusopista.

Dogmatiikan proffa ei perusopintojen kakkoskurssilla muusta puhunutkaan. Hän jaksoi painottaa kahta asiaa: kolminaisuusoppia ja kaksiluonto-oppia, ja ennen kaikkea sitä, että jokainen kurssilla ymmärtäisi, miten kyseiset opit ovat muodostuneet. Sattaa kuulostaa tosi tylsältä kurssilta, mutta proffa oli kerrasssaan mainio, joten tykkäsin kurssista. Mielenkiinotista pohtia (ja tietyllä tavalla myös nähdä) vanhoja kirkkoisien sun muiden tekstejä lukiessaan, miten kristinuskon keskeisimmät opit ovat kehittyneet.

Raamattu kirjoitettiin ja koottiin noin tuhannen vuoden kuluessa, ja tekstit muokkutuivat matkalla, kunnes ne kanonisoitiin. Sama pätee kristinuskon oppeihin. Nekin kehittyivät ajan kuluessa, enemmistön kannattaessa niitä ja sitä kautta ne tulivat hyväksyityiksi ja viralliseksi opiksi. Harhaoppeja puhkesi pilvin pimein, ja kirkolla oli kova työ torjua harhat. Ja vakavimmat harhaopit koskivat tietysti kaksiluonto- ja kolminaisuusoppia. Pienemmät erimielisyydet voitiin vaientaa, niitä ei tarvinnut tuhoamalla tuhota.

Se pätemisestä tällä kertaa. En oikein osaa sanoa mitään omaa kolminaisuusopista, mutta voin toki toistaa sen, mitä dogmatiikan proffamme sanoi: "Kolminaisuusoppia voi havainnollistaa Toblerone-patukalla. Siitä näkee kerralla vain yhden kyljen, mutta tietää, että ne kaksi muutakin kylkeä ovat siellä. Koko ajan."
tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
Durahan
foorumisti

Viestejä: 71


koira


Profiili
« Vastaus #12 : 17.08.07 klo 17:49 »

huu, sen verran kiinnostava aihe, että muutaman päivän kiertelen jälkeen pakko iskeä kiinni :P

itse olin tuossa pahimman puberteetin aikaan olin vastaan about kaikkea uskontoa, oliko pelkkää auktoriteettien vastustusta vai mitä, dunno...

nykyään uskon jonkinlaiseen korkeampaan henkiseen substanssiin, oli sitten jumala, maailmansielu etc.
uskon myös jonkinlaiseen sieluun tai henkiseen osaan elollisessa, sillä empiirinen tiede ei ainakaan vielä ole pystynyt tyhjentävästi kieltämäänkään sellaisien olemassaoloa.
Mitä tuossa on raamattua on kehuttu huhupuheiksi, on vanha testamentti hyvin tarkka muistikirja ja taltiväline, mitä tulee juutalaisten historiaan ym:muuhun.
Itse en suoranaisesti sulje mitään uskontoa pois, sillä niissä kaikissa on hyvää sanomaa ja elämänohjetta.
esim jeesuksen opetus "tee muille, kuten haluaisit itsellesi tehtävän", kungfutse sanoi about samaa opetuksissaan "älä tee muille mitä et haluaisi itsellesi tehtään" (lainauksissa saattaa ollaa virheenpoikasta, en muista tarkkaan)
Eikös tuollainen ohje kuulosta ihan hyvältä? :P
myös raamatun lankeamistarina kuulostaa mielestäni viisaalta kuvaukselta ihmisestä aikojen takaa, kyllä jo silloin ajateltiin.
siis vertauskuvallisestihan tarina kuvaa ihmisen omantunnon syntyä(tieto hyvästä ja pahasta) ja sen myötä kyvystä tehdä hyvää siinä missä pahaakin, eli miten ihminen eroaa eläimistä kyvyllään arvioida tekojaan ja niiden seurauksia.
eli vaikka ei oikeasti varmaan ollut "hyvän ja pahan tiedon" puuta, aatamia, eevaa ym, ei se tee tuotakaan tarinaa arvottomaksi.
 tarkkaan en kyllä osaa sanoa mihin uskon, ainakin sintolaisuuden polyteismi ja kunnioitus kolahtaneet hyvin.
taidanpa olla tälläinen humanistissubjektiivinen, eli kaikilla on oma totuutensa, joka on totta......
mahatma gandhi taisi sanoa, jotain sensuuntaista, että "jokainen uskonto on oikeassa, kaikki nimet eivät vain miellytä kaikkia" eli kaikki uskonnot pyrkivät samaan hyvään.......



tallennettu
Antti Valkama
foorumisti

Viestejä: 188


Profiili
« Vastaus #13 : 17.08.07 klo 19:58 »

Lainaus
taidanpa olla tälläinen humanistissubjektiivinen, eli kaikilla on oma totuutensa, joka on totta......

Mitäpä sitten sanomme niistä ihmisistä, jotka ovat vakuuttuneet siitä, että vääräuskoisten/väärän väristen/väärää varallisuusluokkaa tai kansallisuutta tai puoluetta olevien elämän arvo on koko lailla merkityksetön ja että heitä sopii listiä oikeiden asioiden puolesta hyvällä omallatunnolla? ;-)

Minustakin rauhanomainen rinnakkaiselo on hyvästä, mutta "kaikki uskonnot pyrkivät samaan" -ajattelu on älyllisesti ongelmallista. Se ei nimittäin ota huomioon uskontojen omia käsityksiä itsestään.
tallennettu
Durahan
foorumisti

Viestejä: 71


koira


Profiili
« Vastaus #14 : 17.08.07 klo 22:56 »

kovin moni uskonto ei nyt ihan ihonvärin tai varakkuuden mukaan rajoita ihmisiä(rahan osalta kyllä menestyksen teologiaa tukevat) :P
Eikä nyt vääräuskoisiakaan ole kovin monen uskonnon nimissä viime vuosina tapettukkaan.
nuo terroristit käyttävät islamia aika paljon soveltaen omiin tarkoitusperiinsä, aika samaan tapaan kuin jotkut amerikkalaiset hihhuliporukat kuten daavidin oksa tai gods house (tai joku sensuuntainen....)
se "jihad", eli pyhä sota, on mahdollisesti tarkoittanut/tarkoittaa yksilön sisäistä kamppailua siinä missä sotaa muita vastaan(jihad taisi olla kamppailu tai sota käännettynäkin)
suurin osa islaminuskoisista on suht rauhallista porukkaa ja vain pieni osa räjäyttelee paikkoja.

muuten tämä "väärien uskojen" ym leimaaminen on hiukan no-can-do, jos uskonto on muut pois-sulkeva ei sille mitään voi. aika moni uskonto ei silti mene "vääräuskoisia pakanoita" nykyään tappamaan, esim kristilliset seurakunnat pyrkivät dialogiin muiden uskojen kanssa.
tallennettu
Kometae
!
kupomuumio

Viestejä: 408


sun maa mustikka


Profiili WWW
« Vastaus #15 : 18.08.07 klo 11:55 »

Lainaus
Itse en suoranaisesti sulje mitään uskontoa pois, sillä niissä kaikissa on hyvää sanomaa ja elämänohjetta.
esim jeesuksen opetus "tee muille, kuten haluaisit itsellesi tehtävän", kungfutse sanoi about samaa opetuksissaan "älä tee muille mitä et haluaisi itsellesi tehtään" (lainauksissa saattaa ollaa virheenpoikasta, en muista tarkkaan)
Eikös tuollainen ohje kuulosta ihan hyvältä? :P

Mutta eivätkös tuollaiset moraaliopit toimi ihan nyky-yhteiskunnassakin uskonnosta riippumatta? Minusta uskontoja ei tarvita, jotta ihmisellä olisi käsitys moraalista. Lapsikin tietää, ettei toisia lapsia saa kiusata, eikä seuraamusten pelkoon tarvita mitään ylempää voimaa. Monet ihmisetkin auttavat toisiaan, mutta eivät sen takia, että Jeesus on kehottanut rakastamaan lähimmäistä. Erilaisilla yhteiskunnallisilla toimilla on pyritty vähentämään kitkaa muiden kulttuureiden kanssa ja minusta tämä puhuu vain nyky-yhteiskunnan kyvystä hyväksyä toisensa ihmisinä ja kehittää yhteistyötä.

Lainaus
uskon myös jonkinlaiseen sieluun tai henkiseen osaan elollisessa, sillä empiirinen tiede ei ainakaan vielä ole pystynyt tyhjentävästi kieltämäänkään sellaisien olemassaoloa.
Minua kiinnostaa, että miten entisenä uskontojen kieltäjänä olet päätynyt tuohon ratkaisuun? Tuskin tarkoitat juuri tuota virkettä uskosi perustana, sillä tuntuisi kummalliselta, jos uskoisit johonkin vain sen takia, ettei sitä ole todistettu vääräksi.

"Ihmiset näkevät sen mitä haluavat nähdä."
tallennettu

Lukemalla tämän tekstin sitoudut vastaanottamaan lämpimän virtuaalihalin :-)

* /o/ \o\ *
Antti Valkama
foorumisti

Viestejä: 188


Profiili
« Vastaus #16 : 18.08.07 klo 15:24 »

Lainaus
kovin moni uskonto ei nyt ihan ihonvärin tai varakkuuden mukaan rajoita ihmisiä(rahan osalta kyllä menestyksen teologiaa tukevat) :P

Selvennän: Mikäli jokaisella on oma totuutensa, joka on totta, miten perustelemme sen, että kukin ei saa kohdella kanssaihmisiään kuten haluaa? On paljon sellaisia, jotka haluaisivat tappaa tai vähintäänkin kiusata ikävästi muita ihmisiä ja joiden "oma totuus" oikeuttaa tällaisen toiminnan. Minkä totuuden nojalla kiellämme heitä? Otammeko jo lähtökohdaksi sen, että totuudet eivät ole tasa-arvoisia?
tallennettu
Durahan
foorumisti

Viestejä: 71


koira


Profiili
« Vastaus #17 : 19.08.07 klo 00:46 »

Lainaus
kovin moni uskonto ei nyt ihan ihonvärin tai varakkuuden mukaan rajoita ihmisiä(rahan osalta kyllä menestyksen teologiaa tukevat) :P

Selvennän: Mikäli jokaisella on oma totuutensa, joka on totta, miten perustelemme sen, että kukin ei saa kohdella kanssaihmisiään kuten haluaa? On paljon sellaisia, jotka haluaisivat tappaa tai vähintäänkin kiusata ikävästi muita ihmisiä ja joiden "oma totuus" oikeuttaa tällaisen toiminnan. Minkä totuuden nojalla kiellämme heitä? Otammeko jo lähtökohdaksi sen, että totuudet eivät ole tasa-arvoisia?

tarkoitatko "sellaisilla" yksilöitä vai ihmisryhmiä?
tallennettu
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #18 : 19.08.07 klo 14:18 »

Otammeko jo lähtökohdaksi sen, että totuudet eivät ole tasa-arvoisia?

Voi kyllä. Riippumatta siitä, puhutaanko yksilöistä vai yhteisöistä, niin totuudet eivät ole tasa-arvoisia, vaikka kuinka niin väitettäisiin. Tilanne on vähän sama kuin Orwellin kirjassa Eläinten vallankumous: "Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset." (Oletan, että kaikki muistavat, kuinka siat sitten elivät herroiksi, ja väittivät olevansa tasa-arvoisia muiden elukoiden kanssa.)

Jos totuudet todella olisivat tasa-arvoisia, niin en usko, että maailmassa olisi olemassa sensuuria, mielipidevankeja, uskonsotia tai hitlermäisiä vainoja.

tuntuisi kummalliselta, jos uskoisit johonkin vain sen takia, ettei sitä ole todistettu vääräksi.

Tarraan nyt Kometaen lausahdukseen, vaikka se ei ollutkaan suunnattu minulle. Tuskin ihmiset uskovat mihinkään vain siksi, että uskomusta ei ole todistettu vääräksi, mutta se helpottaa huomattavasti uskomista. On aika hankalaa tosissaan uskoa johonkin, joka on todistettu vääräksi, ja varsinkin perustella moista uskomustaan. Minusta kuussa käymisestä tai maapallon pyöreydestä on esitetty sangen kiistämättömät todisteet, mutta siitä huolimatta jotkut salaliittoteorian kannattajat uskovat, että maa on litteä ja kuussa ei ole käyty. Ja aikamoisia todisteita (tai porsaanreikiä) he ovatkin saaneet haalia väitteidensä tueksi. Toisaalta, tiedekin voi erehtyä...

Minä olen viimeisen vuoden aikana alkanut entistä enemmän uskoa, vaikka sitä ei huomaakaan käytöksestäni. En sanoisi, että olen jotenkin uskovaisempi, mutta nyt välitän enemmän siitä, onko Jumalaa olemassa. On ollut tarvetta ajatella, että tämä ei vain kaikki voi olla tässä, enemmän kuin pari vuotta sitten tai aikaisemmin. Ja lohdullista kyllä, pystyn myös uskomaan, että korkeampi voima on olemassa, ja että kuoleman jälkeenkin on olemassa jotain. Mitä, siitä en ole varma. Jotain kuitenkin.
tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
Antti Valkama
foorumisti

Viestejä: 188


Profiili
« Vastaus #19 : 19.08.07 klo 16:14 »

Lainaus
tarkoitatko "sellaisilla" yksilöitä vai ihmisryhmiä?

Sekäpä että.

Lainaus
Jos totuudet todella olisivat tasa-arvoisia, niin en usko, että maailmassa olisi olemassa sensuuria, mielipidevankeja, uskonsotia tai hitlermäisiä vainoja.

Mutta...

Jos totuudet olisivat todella tasa-arvoisia, kaikkia totuuksia pitäisi voida elää todeksi. Koska jotkut totuudet kuitenkin ovat kanssaihmisille pahaksi (esim. tuhopolttajan totuus naapurustolle tai väkivaltaisen vanhemman totuus muulle perheelle), edellä mainittu ei ole mahdollista. Joutuisimme joka tapauksessa pakkokeinoin rajoittamaan monien ihmisten ja ihmisryhmien yrityksiä elää todeksi totuuksiaan.

Totuudet olisivat tasa-arvoisia vain jonkin "ylimmän totuuden" asettamissa rajoissa. (Olkoon se vaikka ihmisoikeuksien julistus, kultainen sääntö tms.) Mitä lähempänä yksilön oma totuus olisi tätä "ylintä totuutta", sitä enemmän sillä olisi elintilaa.   

Niin kauan kuin yksilöiden ja yhteisöjen totuudet ovat räikeässä ristiriidassa keskenään, niitä ei voi eikä saa kohdella ehdottoman tasa-arvoisesti. Muuten tulee rumaa jälkeä.

Tosin jos kaikki totuudet olisivat riittävän yhteneväiset, ihmiskunta olisi saavuttanut ykseyden. Vain tällöin todellinen totuuksien tasa-arvo olisi toimiva, mutta se olisi turha, sillä kovin erilaisia totuuksia ei enää olisikaan.

Siis: onko "totuuksien tasa-arvo" mielekäs käsite? Jos on, missä rajoissa?
tallennettu
Durahan
foorumisti

Viestejä: 71


koira


Profiili
« Vastaus #20 : 19.08.07 klo 17:40 »

jostain syystä tuli mieleen teoria yhteiskuntasopimuksista.......... ;)
tallennettu
ShadowGirl
foorumisti

Viestejä: 232


>:3


Profiili
« Vastaus #21 : 09.12.07 klo 09:55 »

Pakkohan tähänkin on vastata.
En kuulu mihinkään uskontoon.
Mutta siltikin, kun luokassa oli joku ihmeen Raamattuvisa, jouduin sinne 30 oppilaasta, ja vain kaksi muuta eivät usko! Tulinpa vielä viidenneksi!
Uskonto ei ole koskaan ollut mikään Tabu-aihe minulle. Olen kertonut avoimesti, etten kuulu mihinkään uskontoon, eikä se minua haittaakaan vaikken kuulukaan. Omat jumalat sentään on, mutta enpä niitä tässä kerro. Tai no sellaisia jumalia, sellaisia. O_o

Ja nyt kaikki tietty alkavat syrjiä minua, kun en uskoa, äidinkieli on lempiaineeni ja haluaisin vasta toiset reiät korviini. :/
tallennettu
Takashi
kupoliitti

Viestejä: 51


Muoviletkusetä! \o/


Profiili WWW
« Vastaus #22 : 09.12.07 klo 14:52 »

En ole koskaan uskonnoista perustanut ja olen enemmänkin periaatteesta vastaan asian suhteen.
Olen ateisti itse, vaikka uskon kummituksiin.

Olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että Raamattu on Maailman suurin satukirja Vol.1 ja Musta Raamattu Maailman suurin satukirja Vol.2.

(Anteeksi virheet, jos niitä on..)

tallennettu

JeBaZ
mallasvastaava
shabranigdo

Viestejä: 616


Kill them mr. B!


Profiili WWW
« Vastaus #23 : 10.12.07 klo 10:11 »

Lainaus
Tarraan nyt Kometaen lausahdukseen, vaikka se ei ollutkaan suunnattu minulle. Tuskin ihmiset uskovat mihinkään vain siksi, että uskomusta ei ole todistettu vääräksi, mutta se helpottaa huomattavasti uskomista. On aika hankalaa tosissaan uskoa johonkin, joka on todistettu vääräksi, ja varsinkin perustella moista uskomustaan.

Skientologialle kävi vähän hassusti, mutta on silti yksi julkkis, joka siihen uskoo kuin kallioon. Skientologian keksijähän sanoi itsekkin, ettei se ole mikään oikea uskonto.

Niin ja sitten omaan näkökantaan. Olen aikalailla Kristitty Skeptikko, eli uskon ja epäilen samaan aikaan. On vaikeaa kuvailla uskomistani sanoilla, mutta yrittäkäämme. Elikkäs siis pohdin aika useasti uskon asioita, mutta en suoraan usko mihinkään, mutta pohjaan kuitenkin Kristinuskoon. Uskonnon pohtiminen on omalla kohdallani isoin syy uskooni, koska en ole tajunnut vieläkään oikeastaan puoltakaan uskosta. Raamattua olen lukenut kohtuullisen paljon ja olenpa isosena ollut 6 kertaa.

Kristinusko tuomitaan nykyään aika suoralta kädeltä nuorien keskuudessa, mutta enpä minä Kristinuskossa mitään väärää näe. Jokaisella on varmaan oma näkemyksensä uskosta ja kaikesta, mitä siihen liittyy. Pyrin aina välttämään keskustelujen kääntämistä väittelyksi uskon asioissa. Jokaisella on oikeus harjoittaa uskontoaan, mutta ei mielestäni tuomita kenenkään muun uskoa.

Sitten on se radikaali uskominen, kaikenlainen vauhkoaminen ja muiden uskonnon solvaaminen, jota en hyväksy. Tottakai itse vinoilen välillä yleisesti mm. Skientologialle, mutta enpä siihen ole edes paljoa tutustunut.

Usko on hyvä asia, vaikka siitä keskustelu ja moraalikysymysten ratkominen on päätä kivistävää toisinaan. Mitä enemmän keskustelee erilaisten ihmisten kanssa eri uskoista, sitä enemmän oma kehittyy. Lähinnä tutustumiseni takia olen skeptinen kaikkia uskontoja kohtaan ja ammennan ajatuksia muista uskonnoista pohtiakseni niitä omalta näkökannalta.

Tulipa sekava postaus -_-
tallennettu

Лайка
kupoliitti

Viestejä: 54


oh snap


Profiili
« Vastaus #24 : 10.12.07 klo 13:19 »

Uskonasiat jos mitkä aiheuttavat keskustelua. Se on ok kun tämä keskustelu sujuu rauhallisissa merkeissä eikä aleta lahtaamaan tuhansia ihmisiä, kun toinen on toisen mielestä "vääräuskoinen" tai jollain muulla tapaa saastainen.

Itse luokittelisin itseni ateistiksi. Kuulun kyllä vielä kirkkoon, mutta käyn kirkossa nykyisin vain hautajaisissa. Kaikkia nimityksiä en todellakaan tiedä, koska uskonasioihin en ole niin jaksanut perehtyä. Ei vain kiinnosta, enkä usko siihen johonkin suureen henkeen joka meitä valvoo. Se ei vaivaa minua, etten usko mihinkään, olen tyytyväinen näin. Uskon jonkinlaiseen sieluun, joka ihmisen kuollessa siirtyy uuteen kehoon (ei kuitenkaan sellaisenaan) tai jää kiertämään maailmaan, tuonne jonnekin. Vanhoja uskontoja on hauska tutkia ja sitä kautta ihmiskunnan historiaa.

Minulle on monet kerrat pakkosyötetty uskontoa (ja uskontoja), pienestä lähtien. Eräskin ala-asteen opettaja sammutti luokkahuoneesta valot, sytytti kynttilöitä, laittoi näitä pahvisia kuvatauluja uskonnontapahtumista luokan eteen ja Raamattu kädessä puhui suurella innolla sanasta, pyhästä kolminaisuudesta ja sitä rataa. Ja seuraavalla matikantunnilla ei todellakaan luokkahuonetta pimennetty ja alettu saarnaamaan jakokulmion ainutlaatuisuudesta.

Uskonnontuputtajista en todellakaan pidä. Jos sanoo ei, niin se sitten myös on ei. Kun ruvetaan tunkemaan koipea oven väliin ja tukkimaan "mainoslappusia" uskostaan sylit täyteen ja istutaan jo keittiön pöydän ääreen saarnaamaan, niin miettii että eikö näillä ihmisillä ole todellakaan muuta tekemistä ja tekisi mieli ajaa mokomat luuta kädessä mäkeen. Näille kun ei riitä se, että sanoo ettei nyt juuri kiinnostaisi. Väkisin pitää tunkea :\

En väitä että kaikki uskovaiset olisivat tällaisia. Minulle on aivan sama kuka mihinkin uskoo. Sehän on ihmisen oma asia uskooko vai ei ja mihin uskoo. En ala luokittelemaan esim. katolilaista muslimia huonommaksi tai heitä itseäni huonommaksi. Uskonnosta on moni löytänyt iloa ja moni suunnannäyttäjän elämälleen. Mutta sillä on myös ikävämmät puolensa.
tallennettu

When I'm sad, I stop being sad and be awesome instead.
jelden
kupoliitti

Viestejä: 214


rahalla saa ja hevosella pääsee


Profiili WWW
« Vastaus #25 : 10.12.07 klo 16:28 »

En usko, en kuulu kirkkoon eikä minua ole kastettu.

Sen verran sanoisin, että mielestäni koulunkäyntiin ei tulisi sotkea uskontoa. Uskonnon perusteet voitaisiin opettaa vaikkapa ihan pienimmille luokille, ja sitten voisi ussantunnit vaihtaa johonkin muuhun halutessaan. (aika lailla toiveajattelua XD) Myöskään koulun kanssa ei kirkkoon mielestäni pitäisi mennä (meillä mennään ainakin aina pääsiäisenä ja jouluna jne.). Vähän ottaa aivoon, kun äidinkielen tehtäväkirjaan oli jotain jeesuslapsen kuvia painettu. :< no good no

En sen enempää usko-väittelyyn osallistu. : D

// täytyypä vähän kysellä koulussa. Muistaakseni pari vuotta sitten, kun ajattelin elämänkatsomustietoon siirtymistä, ei ollut vielä sellaista mahdollisuutta osallistujien liian vähäisen määrän takia. Katsotaan, olisiko nyt asia jotenkin muuttunut~ (ja huomatkaa muuten sana "muistaakseni".)

//
Lainaus
Ainakin itseäni ärsyttää se, kun aamunavauksessakin (koulussa) pitäisi aina rukoilla hiljaa itsekseen jonkun kymmenentuhannen virren jälkeen. Mutta alan vain kapinoida, ja alan laskemaan sormiani ihan huviksi vain, ja pistän käteni vain sormenpäistäni yhteen. Se saakoon riittää opettajille, enkä luovu tavastani ilman taistelua.
Joo, vähän ärsyttää välillä kun keskusradiosta kuunnellaan virsiä, ja sitten "laitetaanpa vielä kädet ristiin" jne. Yleensä siinä vaiheessa alan tutkiskella sormenpäitäni erittäin kiinnostuneena tai lasken käteni reisieni päälle. Ja ihan ensimmäisillä luokilla on ruokarukous ennen ruokailuun lähtöä, ei pysty käsittämään omat pienet aivoni tätäkään. Eiköhän se olisi sitten parempi vaikka itsekseen lausua ruokarukous jos tahtoo, eikä lausuttaa koko luokkaa.
« Viimeksi muokattu: 16.12.07 klo 14:35 kirjoittanut taishita » tallennettu

se parhaiten nauraa joka koiraa karvoihin katsoo ja joka toiselle kuoppaa kaivaa se villakoirana veräjästä pääsee
sorafune
Vieras
« Vastaus #26 : 10.12.07 klo 17:47 »

Taishita: Meidän koulullamme on ainakin vaihtoehto niille, jotka eivät kuulu kirkkoon: elämänkatsomustieto. :) Aine on kuulemma lähinnä moraalijuttuja, mitä nyt yksi luokkalaisemme on kertonut... Täällä päin voi myös hakea kevätkirkollekkin toista vaihtoehtoa, joka olisi pari tuntia jotain tyyliin esitelmäntekoa koululla. Ei siis mitään dramaattista.

Minusta on kyllä hyvä, että koulussamme voi jättäytyä uskonnollisista asioista pois, kun tällaisia tapahtumia on.
tallennettu
Laus
foorumisti

Viestejä: 181



Profiili
« Vastaus #27 : 10.12.07 klo 20:11 »

Taishita: Meidän koulullamme on ainakin vaihtoehto niille, jotka eivät kuulu kirkkoon: elämänkatsomustieto. :) Aine on kuulemma lähinnä moraalijuttuja, mitä nyt yksi luokkalaisemme on kertonut... Täällä päin voi myös hakea kevätkirkollekkin toista vaihtoehtoa, joka olisi pari tuntia jotain tyyliin esitelmäntekoa koululla. Ei siis mitään dramaattista.

Minusta on kyllä hyvä, että koulussamme voi jättäytyä uskonnollisista asioista pois, kun tällaisia tapahtumia on.
Komppaan, minun tietääkseni uskonnontunneille ei edes saa osallistua ellei kuulu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Sitten käydään elämänkatsomustiedon tunneilla tai järjestetään muuta uskonnonopetusta. Ja kirkkoonkaan tuskin voi pakottaa ellei ole kastettu tai kuuluu toiseen uskontoon.

Taishita, jos sinut on pakotettu käymään uskonnontunneilla tai kirkossa koulusta (jäi asia viestistäsi vähän epäselväksi), niin kannattaa ottaa asia esille.

Kun evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu valtaosa Suomen väestöstä, niin mielestäni on ihan hyväksyttävää, että se liittyy koulujärjestelmäänkin jonkin verran.
tallennettu
Kaisla
foorumisti

Viestejä: 40



Profiili
« Vastaus #28 : 10.12.07 klo 21:49 »

Heh, on pakko vastata tähän, kun on niin kiinnostava aihe. Olen saanut tästä hyviä keskusteluja aikaan joskus :P

Itse en oikeastaan edes tiedä, mihin uskon. Kuulun evankelisluterilaiseen kirkkoon, mutta kristinusko ei oikeastaan tunnu kovin omalta. En ole lukenut Raamattua läheskään kokonaan, vaikka tarkoitus on ollut, eli en oikeastaan tiedä asiasta paljoakaan. Mutta silti, jokin siinä mättää. Esimerkkinä seuraavat asiat:

1) Täydellinen Jumala, joka antaa kaiken anteeksi. Joiltain kristityiltä saa sellaisen käsityksen, että katumalla saa minkä tahansa teon anteeksi ja itselleen taivaspaikan. Se vain tuntuu jotenkin oudolta. Ja Jumala kuvataan pelkästään hyvänä, ettei hänellä olisi ollenkaan pahaa puolta. Voiko olla täydellinen, jos ei ole molempia, sekä hyvää että pahaa puolta?

2) Jeesus Jumalan poikana. Tätäkin on vaikea uskoa. Minulle Jeesus on vain esimerkillisen hyvä ihminen, ja kenties hyvissä väleissä Jumalan tai jonkin muun voiman kanssa. Mutta ei sen enempää Jumalan poika, kuin muutkaan ihmiset.

Raamatusta voisin mainita vielä sen verran, että en todellakaan usko sen olevan täyttä Jumalan sanaa. Uskon sen olevan ihmisten kirjoittama, vähän kuin satu (kenties kehno sanavalinta, anteeksi..). Mutta se ei toki alenna sen arvoa, sillä saduthan ovat yleensä varsin opettavaisia, ja sitähän Raamattu todella on. Mielestäni sitä ei kuulu lukea kirjaimellisesti, vaan olennaiset asiat esiin poimien. Ja näinhän moni nykykristitty tekeekin.

Meillä ei koskaan ole ollut erityisen uskonnollista kasvatusta kotona. Ruokarukousta ei ole lausuttu enää sen jälkeen, kun aloitin koulun ja iltarukousta tuskin koskaan. Ei meillä muutenkaan tuollaisesta erityisesti puhuta, ellei varsinaista tarvetta tule. En tiedä, mihin vanhempani uskovat (vai uskovatko ollenkaan), eikä sillä oikeastaan ole pahemmin väliä. Äitini ainakin ottaa asiat suht rennosti. Kotoamme löytyy ikoneita (emme siis ole ortodokseja), koska ne ovat kuulemma niin nättejä. Buddha -patsaskin löytyy erään lipaston päältä, vaikka ei silläkään ole mitään varsinaista merkitystä.

Olisi kyllä kiva löytää joku minulle sopiva uskonto, jos vain löytäisin aikaa perehtyä eri vaihtoehtoihin. Wicca kuulostaa minusta pintapuolin ihan järkevältä, mutta ajatukseen kahdesta jumaluudesta on tapakristitynkin vaikea tottua. Minulle on olemassa yksi kaikenkattava alkuvoima, joka on aina ja kaikkialla. Mutta en usko, että sitä kiinnostaa, rukoilenko joka ilta . Se vain on olemassa .
Ja jonkilaiseen henkimaailmaan uskon myös, kummituksiin ja  silleen :D
tallennettu

Yay!
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #29 : 10.12.07 klo 22:35 »

Komppaan, minun tietääkseni uskonnontunneille ei edes saa osallistua ellei kuulu evankelisluterilaiseen kirkkoon.

Ev.lut. tunneille saa osallistua kuka tahansa, mutta ev.lut. oppilas ei voi osallistua muuhun opetukseen (esim elämänkatsomustietoon).
tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
JeBaZ
mallasvastaava
shabranigdo

Viestejä: 616


Kill them mr. B!


Profiili WWW
« Vastaus #30 : 11.12.07 klo 10:09 »

Lainaus
1) Täydellinen Jumala, joka antaa kaiken anteeksi. Joiltain kristityiltä saa sellaisen käsityksen, että katumalla saa minkä tahansa teon anteeksi ja itselleen taivaspaikan. Se vain tuntuu jotenkin oudolta. Ja Jumala kuvataan pelkästään hyvänä, ettei hänellä olisi ollenkaan pahaa puolta. Voiko olla täydellinen, jos ei ole molempia, sekä hyvää että pahaa puolta?

Onhan pahana puolena Saatana, joka taasen on täydellisen paha. Jumala ja Saatana, hyvä ja paha.
tallennettu

Kaisla
foorumisti

Viestejä: 40



Profiili
« Vastaus #31 : 11.12.07 klo 15:36 »

Lainaus
1) Täydellinen Jumala, joka antaa kaiken anteeksi. Joiltain kristityiltä saa sellaisen käsityksen, että katumalla saa minkä tahansa teon anteeksi ja itselleen taivaspaikan. Se vain tuntuu jotenkin oudolta. Ja Jumala kuvataan pelkästään hyvänä, ettei hänellä olisi ollenkaan pahaa puolta. Voiko olla täydellinen, jos ei ole molempia, sekä hyvää että pahaa puolta?

Onhan pahana puolena Saatana, joka taasen on täydellisen paha. Jumala ja Saatana, hyvä ja paha.
Tämähän siinä minusta jotenkin outoa on, kun ne on erotettu toisistaan. Kuuluisivat mielestäni olla yhdessä, jotta  ne olisivat kokonaisuus :)
Äh, vähän vaikea selittää..
tallennettu

Yay!
Sekkosiki
kupoliitti

Viestejä: 115


Sekkosiki


Profiili WWW
« Vastaus #32 : 11.12.07 klo 17:11 »

Juu, minä uskon Jumalaan, Jeesukseen syntieni sovittajana ja Raamattun kirjoituksiin, joten minua sitten voi ilmeisesti kutsua uskovaiseksi. En usko kuitenkaan siihen, että Vanha testamentti ja Uusi testamentti olisivat jotenkin erilaisia ja Jumala on erilainen uuden puolella. Koko Raamattu puhuu samoista asioista ja samasta Jumalasta, kun sitä tarkkaan lukee.

En kuitenkaan perusta mielipiteitäni mihinkään uskontoon. Minulla ei ole mielestäni uskontoa, koska en kuulu mihinkään uskontokuntaan. Uskoni on henkilökohtainen.

Lainaus
Tämähän siinä minusta jotenkin outoa on, kun ne on erotettu toisistaan. Kuuluisivat mielestäni olla yhdessä, jotta  ne olisivat kokonaisuus :)

Raamatun mukaan Saatana oli alussa Jumalan kanssa, mutta ylpistyi ja joutui maanpäälle.
« Viimeksi muokattu: 11.12.07 klo 17:36 kirjoittanut Sekkosiki » tallennettu
Antti Valkama
foorumisti

Viestejä: 188


Profiili
« Vastaus #33 : 11.12.07 klo 20:18 »

Tuosta hyvän ja pahan hommelista...

Kristinuskon mukaanhan paha ei ole mitään itsenäistä, itsessään olemassa olevaa. Ainostaan Hyvä isolla hoolla eli Jumala on itsenäisesti, mistään muusta riippumatta, olemassa. Pahuus ei lopulta ole mikään hyvän vastakohta tai vastapari vaan vääristynyttä hyvää. Kyse ei siis ole mistään yin-yang -uskomuksesta, kahdesta toisiaan tasapainottavasta tai keskenänsä kamppalevasta voimasta.
tallennettu
Durahan
foorumisti

Viestejä: 71


koira


Profiili
« Vastaus #34 : 15.12.07 klo 03:46 »

Tuossa edellä sivuttiin tuota uskonnonopetusta etc. Mielestäni uskonnonopetus on todella hyvä asia, ei aatteellisella tasolla vaan tuossa yläaste-lukio vaiheessa varsinkin, kun käydään läpi ilmiötä uskonto ja miten se vaikuttaa nykyäänkin kaikkialla.
Ihan tuossa rapakon tuolla puolen, missä valtio on erotettu uskonnosta ja uskonnon opetus on kouluissa kielletty ovat monet erilaiset uskonnolliset ryhmät saaneet ihmisiä houkuteltua mukaan menoonsa. Mielestäni on hyvä, että kouluissa käydään tieteellinen ja uskonnollinen aspekti asioista läpi ja verrattaan niiden välisiä eroja ja ristiriitoja(ristiriitoja niiden välillä näkee vain jos haluaa).

Tuo Raamatun satukirjaksi sanominen on hiukan radikaalia, sillä suurin osa kirjasta on loppujen lopuksi aikakausien tapahtumien ylökirjausta, erityisesti vanha testamentti on paljolti juutalaisen kansan historiankirja.
tallennettu
ShadowGirl
foorumisti

Viestejä: 232


>:3


Profiili
« Vastaus #35 : 15.12.07 klo 11:13 »

Tuo Raamatun satukirjaksi sanominen on hiukan radikaalia, sillä suurin osa kirjasta on loppujen lopuksi aikakausien tapahtumien ylökirjausta, erityisesti vanha testamentti on paljolti juutalaisen kansan historiankirja.

Niin, mutta olen hieman samaa mieltä, että se on kuin jokin satukirja. Inhoan uskontoa, jos se on koko ajan vain sellaista, että "Jumalan mahti on mahtava", "Jumala loi tämän maailman", "Kiittäkäämme Jumalaa, ja ottakaamme hänen suuri lahjansa vastaan kiitollisin mielin". Siis ihan totta! En usko, kuten olen jo sanonutkin, mutta tuo menee jo aika pitkälle. Tässä muutamia kysymyksiä, ja mietteitä, miksi Jumala ei voisi olla totta:
Miten Jumala sitten syntyi?
Miksi hän ei sitten aivopessyt kaikkia ihmisiä hyviksi?
Miksi paratiisissa sitten oli se käärme, ja se puu?
Mitä tolkkua koko Jumalassa on, ja miksi siihen uskotaan, vaikka harvalla on edes taikauskoa siinä iässä, kun alkaa rukoilemaan ja polvistumaan Jumalalle!

Uskon, että maapallo syntyi tieteellisestä syystään, eikä Jumalan kädestä.
Mutta uskon kyllä, että joskus on elänyt joku "Ihmemies" Jeesus, joka osasi tehdä lääkkeitä, mutta joka ei sentään osannut kävellä veden päällä!
tallennettu
Red Mage
Vieras
« Vastaus #36 : 15.12.07 klo 12:00 »

Minusta kysymys "miten/milloin Jumala syntyi?" painii samassa sarjassa kysymyksen "milloin aika alkoi?" kanssa eli toisin sanoen niitä on hyvin hankalaa - jos lainkaan mahdollista - käsittää ihmisen rajallisella järjellä. Ihmisten aivopeseminen hyviksi puolestaan sotisi ihmisen vapautta vastaan, eikä tekojamme noinkin radikaalisti rajoittava Jumala vastaisi ainakaan minun käsityksiäni hyvästä ^__~
En kuitenkaan halua käydä lyttäämään kenenkään käsityksiä tai uskomuksia mistään: uskonasioista tuskin kukaan voinee perustellusti väittää olevansa täysin oikeassa, ja minulle on oikeastaan melkein sama, mihin kukakin uskoo niin kauan kuin siitä ei ole haittaa tai harmia muille ihmisille.

Tuli myös eräs asia mieleeni noista Raikun mainitsemista "uskontuputtajista"... Kävin nimittäin itse parin menneen kuukauden ajan keskusteluja Jehovan todistajien kanssa kerran viikossa, kun nämä olivat alun perin tulleet oveeni koputtelemaan, ja mielestäni nuo juttutuokiot olivat mielenkiintoisia.
Ei, minua ei kiinnosta liittyä Jehovan todistajiin, sillä lukemani ja kuulemani perusteella osa heidän ajatuksistaan tuntuu miltei käsittämättömiltä. Keskustellessa olen kuitenkin tullut ajatelleeksi joitain asioita ja saanut selvyyttäkin osaan, ja jotkin heidän kertomistaan asioista vaikuttavat ihan järkeville (esimerkiksi minusta on oikeastaan ihan loogista, että Jumalallakin olisi oikea nimi). Toisin sanoen käytän heidän kanssaan käymiäni keskusteluja samaan mihin koulun uskonnon- ja filosofiantuntejakin - erilaisiin maailmankatsomuksiin tutustumiseen sekä omien näkemysteni selvittämiseen.

Onko se ihan outoa? :S
tallennettu
Ubba
kupoliitti

Viestejä: 261



Profiili WWW
« Vastaus #37 : 15.12.07 klo 13:39 »

Pahoittelen jo valmiiksi viestini ärtynyttä oloa, mutta näin uskovana koin kyllä joitain asioita hieman loukkaavinakin, ja pyydän, että voitte antaa anteeksi tämän. Ei mitään henkilökohtaisesti, ja huomautettakoot vielä, että puhun oman uskoni puolesta, en mitenkään kristinuskon yleensä. Useat kantani saattavat olla hyvinkin poikkeavia.

Inhoan uskontoa, jos se on koko ajan vain sellaista, että "Jumalan mahti on mahtava", "Jumala loi tämän maailman", "Kiittäkäämme Jumalaa, ja ottakaamme hänen suuri lahjansa vastaan kiitollisin mielin". Siis ihan totta! En usko, kuten olen jo sanonutkin, mutta tuo menee jo aika pitkälle.
Jos puhut kristinuskosta, ei kannata käyttää sanaa uskonto, sillä uskontojahan on maailmassa hyvin paljon ja useat poikkeavat kristinuskosta suuresti. Jo yksissään kristinuskon sisällä se, kuinka Jumalaa palvotaan tai ollaan palvomatta, vaihtelee suuresti, ja kaikkien uskontojen skaalalla vielä enemmän. Minä esimerkiksi en oikein pidä kirkon messuista ynnä muusta, vaikka uskonkin, mutta sen sijaan rukoilen joka ilta omasta tahdostani yksin ja omassa rauhassa, itseni, läheisien ja minulle tärkeiden asioiden puolesta. Usko on jotain henkilökohtaista, ei massatavaraa, eikä sitä voi saada muilta.

Miksi hän ei sitten aivopessyt kaikkia ihmisiä hyviksi?
Meitä rakastava Jumala tuskin haluaa viedä meiltä mahdollisuutta omiin mielipiteisiimme ja vapauteemme. Hän luottaa meihin, vaikka tietää, että voimme pettää. Hän varmaan olisi voinut riistää meiltä vapauden valita itse oman tiemme, mutta olisiko se ollut välittävän Jumalan valinta? Olisimmeko silloin enää me itse, jos meillä olisi jotkin ulkopuoliset mielipiteet ja toiminnot sisällämme? Ihmiset ovat epätäydellisiä ja voivat sortua pahuuteen, mutta sekin on osa ihmisyyttä. En usko että yksikään ihminen voisi olla läpikotaisin hyvä, sillä tällöin hän ei olisi enää inhimillinen ihminen.

Mitä tolkkua koko Jumalassa on, ja miksi siihen uskotaan, vaikka harvalla on edes taikauskoa siinä iässä, kun alkaa rukoilemaan ja polvistumaan Jumalalle!
Ja mitä tekemistä taikauskolla on Jumalan kanssa? Kiinnostaisi kovasti tietää. Itse tulin uskoon kunnolla (eli muutenkin kuin "muut sanoivat näi niin kai mä se on sit totta"-tasolla) noin kolme ja puoli vuotta sitten, eikä uskoni ole kuin kehittynyt ja vahvistunut niistä ajoista. Minusta taika on jonkinlainen maailmaan kuulumaton, ulkopuolinen ja outo ilmiö, kun taas Jumalaa luonnollisemmaksi ei voi päästä. Jumala ei ole mikään taikuri, pilven päällä istuva vanhus tai supermies, vaan jonkinlainen pitkälti tajuntamme ylittävä olemus. Osa voi myös kokea Jumalan ja uskoa Häneen sitä kautta.
Mitä siihen tolkkuun tulee, niin kannattaisi päästä perille siitä, mistä kristinuskossa on ylipäätään kyse. Ellet ole saanut poikkeuksellista uskonnollista kasvatusta, niin en usko, että voit vielä ala-asteen "uskonnonopetuksen" (= opetusta juutalaisten historiasta ja satutuokioita) perusteella tietää kunnolla sitä pointtia, kun usea ei ymmärrä sitä välttämättä vielä vaikka olisi rippikoulukin takana.

Uskon, että maapallo syntyi tieteellisestä syystään, eikä Jumalan kädestä.
Uskon alkuräjähdykseen, uskon tieteeseen melko pitkälti, uskon Jumalaan. Enkä näe tässä minkäänlaista konfliktia. Esimerkiksi Raamatun luomiskertomus on varmasti pitkälti vertauskuvallinen. Miettikääs vähän, jos olisitte Jumala, ja teidän pitäisi selittää tieteellisiä ilmiöitä pienelle kansalle tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua, kun sellaisille asioille ei varmasti edes ollut sanoja noiden heimojen kielissä. Eikö asia olisi helpompi esittää jotenkin kuvainnollisesti? Usko ja tiede ovat kaksi erillistä asiaa, ja Raamattu on kirja, joka sisältää kauan sitten eläneiden ihmisten käsityksiä Jumalasta, ei mikään kristityn faktavihko. Ei sitä ole pakko olla mikään fundamentalisti, vaikka uskoisikin.

...Mutta tosiaan, ei mitään henkilökohtaista. Pyrin vain näin uskovana näyttämään, minkälaisia pointteja noiden kysymysten yms. takaa saattaa löytyä näin ihan omassa tapauksessani. En halua ruveta väittelemään asioista, sillä tämä on vain oma uskoni, enkä ole sitä mieltä että se on mitenkään välttämättä absoluuttinen totuus tai että kaikkien pitäisi uskoa samoihin asioihin kuin minä. Päin vastoin, kaikkien pitäisi uskoa siihen ja siten, mikä itselleen sopii ja tuntuu oikealta sekä luotettavalta. Älkää nyt kuitenkaan torjuko toisten jumalia heti... Usko olemassaolemattomuuteen on uskoa sekin.
tallennettu
Kaisla
foorumisti

Viestejä: 40



Profiili
« Vastaus #38 : 15.12.07 klo 15:53 »

Tuo Raamatun satukirjaksi sanominen on hiukan radikaalia, sillä suurin osa kirjasta on loppujen lopuksi aikakausien tapahtumien ylökirjausta, erityisesti vanha testamentti on paljolti juutalaisen kansan historiankirja.
Olen pahoillani sanottuani sitä satukirjaksi (eli anteeksi, jos loukkasin jotakuta sillä). Tarkoitin sillä lähinnä sitä, että se tosiaan kenties pohjautuu totuuteen, mutta on suurilta osin varsin vertauskuvannollinen. Esimerkkinä mainittakoon se, kun Mooses johdatti juutalaiset pois Egyptistä. Minun on henkilökohtaisesti vaikea uskoa, että meri todella väisti heitä heidän kulkiessaan sen lävitse, tai että taivaalta satoi mannaa. Myöskään luomiskertomuksiin en missään nimessä usko kirjaimellisesti. Ymmärrän toki, jos joku kirjaimellisesti näihin tapahtumiin uskoo, jos se kerran hänestä tuntuu oikealta. Minun on vain helpompi käsittää ne vertauskuvina, koska eivätkös Jeesuksenkin opetukset koostu lähinnä vertauskuvista?
tallennettu

Yay!
ShadowGirl
foorumisti

Viestejä: 232


>:3


Profiili
« Vastaus #39 : 15.12.07 klo 16:03 »

Ja kun luin Red magen viestiä, ja sitä kun Raiku oli puhunut uskontuputtajista, tuli mieleen historiankirja.
Eikös niissäkin ole usein vaikka "1600-ekr." tai jotain tuollaista? Onhan sekin älytöntä laittaa sellaisia, koska eiväthän kaikki usko Jumalaan, tai Kristukseen? Luokallanikin on yksi poika, joka on joku juutalainen tai joku. Tietty se on ihan hyvä paalu, mistä voi helposti ilmaista tapahtumat, mutta... Se on kuin ihan pienoista uskontuputusta.
tallennettu
Red Mage
Vieras
« Vastaus #40 : 15.12.07 klo 17:12 »

Ja kun luin Red Magen viestiä, ja sitä kun Raiku oli puhunut uskontuputtajista, tuli mieleen historiankirja.
Eikös niissäkin ole usein vaikka "1600-ekr." tai jotain tuollaista? Onhan sekin älytöntä laittaa sellaisia, koska eiväthän kaikki usko Jumalaan, tai Kristukseen? Luokallanikin on yksi poika, joka on joku juutalainen tai joku. Tietty se on ihan hyvä paalu, mistä voi helposti ilmaista tapahtumat, mutta... Se on kuin ihan pienoista uskontuputusta.

Luullakseni useimmat ihmiset eivät miellä ajan jakamista Kristuksen syntymää edeltäneeseen ja seuranneeseen jaksoihin uskontuputuksena, mutta ääriherkkyyttäkin lienee olemassa. Muutenkin sana "tuputus" on mielestäni vähän huono tässä yhteydessä, koska tuskin monikaan eKr. tai jKr.-lyhenteiden käyttäjistä tekee niin yrittääkseen käännyttää muita kristinuskoon. ^__~
Jos tosin haluaa välttää kristinuskoon viittaamisen, niin nykyään on ainakin jonkin verran käytetössä e.a.a-lyhenne (ennen ajanlaskun alkua). Itse ajanlaskustahan eri uskontokunnat ja kulttuureillahan on varsin erilaisia näkemyksiä.

//Editto-kun iskee jälleen:
Se on ehkä pelottavaa, kun sitä ei voi ymmärtää, mut siihen voi luottaa, ja jos uskaltaa luottaa, niin siitä voi saada täyttymyksen.
Loistava tiivistys siitä, mihin itsekin sisimmässäni luotan ja uskon. Se oli pakko päästä vielä sanomaan ^^
« Viimeksi muokattu: 15.12.07 klo 18:14 kirjoittanut Red Mage » tallennettu
francesc
Vieras
« Vastaus #41 : 15.12.07 klo 18:03 »

Tässä muutamia kysymyksiä, ja mietteitä, miksi Jumala ei voisi olla totta:
Miten Jumala sitten syntyi?

Miten maailmankaikkeus syntyi ilman jonkun ulkopuolista osallistumista siihen?
Miten jokin mahdollinen ulkopuolinen osallistuja syntyi? Odotas — kuuluuko meidän tietääkään koko asiaa, ja mitä me kostumme sen tietämisestä?

Lainaus
Miksi hän ei sitten aivopessyt kaikkia ihmisiä hyviksi?
Miksi paratiisissa sitten oli se käärme, ja se puu?

Ymmärtääkseni Jehova antoi ihmiselle vapauden päättää. Haluaako ihminen toimia hänen palvelijanaan ja nauttia huolenpidostaan. Jehovan todistajien lappusesta joskusnäin kai luin. Kärsimys johtuu siitä, ettei ihminen seuraa Jumalan sanaa, eikä osaa pitää itsestään ja muista huolta. Asdf.

Lainaus
Mitä tolkkua koko Jumalassa on, ja miksi siihen uskotaan, vaikka harvalla on edes taikauskoa siinä iässä, kun alkaa rukoilemaan ja polvistumaan Jumalalle!

Kuka sanoo, että taikauskokaan olisi väärin? Ihmetyttää tämä asennoituminen uskovaisiin ja taikauskoisiin, että sekavia hörhöjä. Mitämitä, voisinhan minäkin sanoa, että ateistit ovat sokeita idiootteja, mutta mitä mä sitä kostuisin? Mitä mä kostuisin toisten maailmankuvan herjaamisesta? Mitä mä kostun siitä, että sanon, että hähää, keijuja ja menninkäisiä ei ole olemassa koska meillä ei nökötä sellaista eläintarhassa ja sä et saa uskoa siihen sen takia? Jestas...

Mua ei häiritse se, että ihminen uskoo. Mua ei kiinnosta kyseenalaistaa uskontoja. Mä uskon, että Jumala syntyy uskosta Jumalaan. Sillai. A light that shines from and within us, niinkuin Grey sen kai sanoi. Se on ehkä pelottavaa, kun sitä ei voi ymmärtää, mut siihen voi luottaa, ja jos uskaltaa luottaa, niin siitä voi saada täyttymyksen.


Lainaus
Eikös niissäkin ole usein vaikka "1600-ekr." tai jotain tuollaista? Onhan sekin älytöntä laittaa sellaisia, koska eiväthän kaikki usko Jumalaan, tai Kristukseen?

Se on ihan vaan yleinen tapa, eikä sillä ole paljoa kristinuskon kanssa tekemistä, muutakuin se, että kalenterissamme lasketaan ajanlaskun alku suunnilleen Jeesuksen syntymän tienoilta. Ja kyllähän noita eaa. ja jaa. käytetään.

Hurmaavaa tällainen kristinuskoa-vastaan-kynsin-ja-hampain -asenne. Oma veljeni, 14v, sanoi tuossa viikko sitten, että kirkko on paha. Kysyin miksi, sanoi, että se ottaa ihmisiltä veroja. Ohhoh. Sanoin, että vaan niiltä, jotka vapaaehtoisesti kirkkoon kuuluvat. Ei sitten osannut sanoa siihen mitään, sanoi vain kuulleensa jutun naapurin juutalaisperheen pikku kapinalliselta 8)
tallennettu
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #42 : 15.12.07 klo 21:34 »

Usko on uskoa juuri siksi, että se uskotaan. Uskominen menettäsi merkityksensä, jos se perustuisi tietoon. Jos uskon päässeeni läpi tentistä, niin uskominen loppuu sillä hetkellä, kun näen nimeni hyväksyttyjen listalla. Ok, huono esimerkki, mutta tajuatte ehkä, mitä ajan takaa. (Sitä paitsi, eihän uskosta voi puhua kuin vertauskuvilla, joten suotakoon anteeksi heikot esimerkit.)

Jo yksissään kristinuskon sisällä se, kuinka Jumalaa palvotaan tai ollaan palvomatta, vaihtelee suuresti, ja kaikkien uskontojen skaalalla vielä enemmän. Minä esimerkiksi en oikein pidä kirkon messuista ynnä muusta, vaikka uskonkin

Olen samoilla linjoilla. Olen kristitty ja uskon Jumalaan, mutta se ei oikeastaan näy elämässäni. Pikemminkin se on sellainen alitajuinen tunne takaraivossa, että ei olla yksin ja vain oman onnemme varassa tällä pallolla. En ole kovin innostunut luterilaisesta messusta, se on kohtalaisen tylsä ja kuiva tapahtuma. Mutta Taizé-messu onkin jotain aivan muuta, ja siellä käyn mielelläni.

Mitä tolkkua koko Jumalassa on, ja miksi siihen uskotaan, vaikka harvalla on edes taikauskoa siinä iässä, kun alkaa rukoilemaan ja polvistumaan Jumalalle!

Koska ihminen ei ymmärrä maailmaa täysin. Koska ihminen ei ymmärrä kuolemaa. Asioita haluaa selittää. Nykyään tieteellinen selitys on useille tarpeeksi kattava, mutta muinaisuudessa tieteen mahdollisuudet olivat aika rajalliset, joten yliluonnolliset selitykset olivat yleisiä. Osa ihmisistä uskoo "perinteen vuoksi", mutta monet ovat varmasti myös valinneet sen, että haluavat uskoa. Älkää kieltäkö sitä heiltä sillä perusteella, että "se on ihan typerää". Mitä haittaa ateistille on siitä, että naapuri uskoo Jumalaan (uskoo vain, ei yritä tuputtaa tai mitään)? Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle suoraan, että uskominen on typerää, mutta olen monet kerrat lukenut kyseisen väitteen erilaisilta foorumeilta, mielipidepalstoilta ja vessakirjoituksista. En halua ottaa asiaa itseeni, mutta kyllä se silti aina tuntuu hitusen loukkaavalta.

Uskon, että maapallo syntyi tieteellisestä syystään, eikä Jumalan kädestä.

Kas, niin minäkin. Peesaan Ubbaa:

Uskon alkuräjähdykseen, uskon tieteeseen melko pitkälti, uskon Jumalaan. Enkä näe tässä minkäänlaista konfliktia. Esimerkiksi Raamatun luomiskertomus on varmasti pitkälti vertauskuvallinen. -- Usko ja tiede ovat kaksi erillistä asiaa, ja Raamattu on kirja, joka sisältää kauan sitten eläneiden ihmisten käsityksiä Jumalasta, ei mikään kristityn faktavihko. Ei sitä ole pakko olla mikään fundamentalisti, vaikka uskoisikin.

Varsinkin viimeinen lause osuu mielestäni harvinaisen tarkasti maaliin. Ja sivuhuomiona: fundamentalisti ei tarkoita uskonkiihkoilijaa, kuten monet luulevat, vaan ihmistä, joka tulkitsee pyhiä kirjoituksia sanatarkasti. Jos Jeesuksella oli viisi leipää ja kaksi kalaa, niin sittenhän sillä oli tasan ja täsmälleen viisi leipää ja kaksi kalaa.
tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
Fukairi
Vieras
« Vastaus #43 : 15.12.07 klo 22:22 »

Olen ateisti.

Mutta ei minulla sinällänsä ole mitään kristinuskoa vastaan. Minusta on jotenkin huvittavaa että ihmiset jotka ovat uskovaisia eivät voi keskustella kanssani kristinuskosta järkevästi. Aina joku alkaa käännyttämään tai raivoamaan minulle miten voin sanoa niin. Jos eivät kestä kuulla kristinuskosta asioita jotka minun mielestäni eivät ole oikein, ei kannattaisi kysyä miksen usko jumalaan.

Voisin uskoakkin Jumalaan jonain universumia säätelevänä voimana(en parrakkaana miehenä pilven päällä, niinkuin ala-asteella aina piirrettiin kun opettaja käski piirtää Jumalan) ilman raamattua. Raamattu on ristiriidassa itsensä kanssa, Luomiskertomuksessakin mainitaan että Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta jotta hän olisi tasavertainen tämän kanssa, ei Aatamin jaloista niin että hän olisi alempana jne. Mutta silti Raamatussa sorretaan naisia koko ajan.

En pidä mistään uskonnosta millään tavalla koska maailmassa ei varmaan ole yhtäkään uskontoa(lahkoja lukuunottamatta) joka ei olisi aiheuttanut sotia ja en voi sietää ajatusta siitä että viattomat ihmiset pakotetaan tappamaan toisiaan vain sen takia että muutama edustaja nyt päätti että nuo muut ovat pakanoita/toisen maan jokin osa kuuluu heidän maalleen. Ei vaan käy järkeen.

Jollakin tasolla uskon monen uskonnon yhteiseen 'sielu' käsitteeseen. Mutten usko mihinkään hyvien ja pahojen erotteluun kaikki 'sielut' menevät jonnekkin. Tavallaan ihmisten ajatukset siirtyvät johonkin muuhun muotoon... Maailmanlopussa pimeä materia varmaan syö ne. Enkeleihin uskon tavallaan 'onnena'. Jokin mystinen juttu heittää onnenkantamoisia aina sattuman varaisesti joillekkin ihmisille. Mutta Enkelin siivekkäinä olentoina ovat minusta viehättäviä ulkonäön perusteella, kiinnostavia fantasia hahmoja. Ei mitään muuta. Jos esimerkiksi käsitellään enkeleiden hierarkiaa(Danten kirjasta jumalainen(jumalallinen?) näytelmä, ei raamatusta) Niin Serafit ovat vaan niin tajuttoman khuuleja, ei niistä voi olla pitämättä!

Oli vielä jotain mutten muista mitä. Fuka kuittaa

//
Ah lol, olen ristiriidassa itseni kanssa:
"Ei minulla sinällänsä ole mitään kristinuskoa vastaan"
"En pidä mistään uskonnosta millään tavalla"

tarkoitin siis, etten usko mihinkään uskontoon erityisesti tai pidä toisia älykkäämpinä kuin toisia.

//

Uusi muokkaus, en kommentoi muita uskontoja kauhean paljon koska en tiedä niistä juuri mitään : DD
tallennettu
Kitayama
foorumisti

Viestejä: 281


さぁ、ぼうしやさん?


Profiili WWW
« Vastaus #44 : 15.12.07 klo 23:16 »

En ole itse ollut kristitty enää aikoihin, mutta kunnioitan kristinuskoa osana kulttuuriamme. Minua kyllä kismittää kirkon vankka ote lainsäädännön tietyistä pykälistä, mutta kirkkoa itseään vastaan minulla ei ole mitään. Kristinusko on ihan yhtä hieno asia kuin mikä tahansa muu usko (in my opinion).

Se mihin itse taas uskon... Paha kysymys. Alkuräjähdysteoriaan uskon, mutta jotenkin myös siihen, että jonkin on täytynyt aiheuttaa se ja laittaa maailmankaikkeus alulle, ja sen uskon, ettei mikään ole voinut syntyä tyhjästä. Jotakin yliluonnollista on varmasti olemassa, mutta minua ei haittaa se, etten tiedä mitä se on. Uskon myös, että pyhyyttä on kaikkialla ympärillämme, etenkin luonnossa - sen jotenkin voi tuntea omassa rauhassa ollessaan, ihan ympäri vuoden. Sitä on vaikea selittää, mutta sellaiset ymmärryksen hetket pysäyttävät minut joka kerta.

Löydän luonnosta kaikkein suurimman hengellisen rauhan ja jonkinlaisen merkityksen olemassaololle, ja ennen kaikkea tyytyväisyyden siihen miten minulla menee. Ei sitä osaa jälkeenpäin kuvailla, mutta sillä hetkellä se on niin käsinkosketeltavaa, ettei elämän merkityksellisyydestä jää epäilystäkään. Minulla on vankka usko siihen, ettei elämä täällä ole turhaa ja että jokaisella meillä on tarkoitus. En usko, että on olemassa jotain "Helvettiä" tai paikkaa pahoille ihmisille vaan kaikille yhtäläinen lepopaikka, paikka, jossa syntisten kahleet katkaistaan ja jossa häiriintyneetkin mielet saavat rauhan. Jos sen pistäisi johonkin termiin, sanoisin uskovani universaaliin anteeksiantoon. En osaa perustella sitä tai vastata kysymyksiin siitä, onko sitten teoillamme merkitystä jos Helvettiä ei ole, mutta eihän uskoa tarvitse perustelle. Ei sitä aina voikaan.

Uskon myös vankasti siihen, ettei pimeyttä ole ilman valoa. Minulle pimeys, valo ja hämärä ovat uskonasioita ja uskon, että kolikon molempia puolia tarvitaan, jotta olisimme kokonaisia. Valo synnyttää varjoja, mitä lähempänä olet valonlähdettä sitä suurempi on varjosi. Syvimmällä pimeydessä valo on aina kirkkain ja aurinko paistaa tummienkin pilvien takana. Molempia tarvitaan, jotta muodostuisi hyvin kaunis ilmiö, ilta- tai aamuhämärä, joka usein rauhoittaa ihmisiä ja saa ainakin minut haaveelliseksi. Minulla on jossakin kirjoitettuna ylös kaava "twilight = balance = perfection = paradise" kun yritin kirjoittaa ajatuksiani teoriaksi valosta ja pimeydestä ja tämä tiivistää jokseenkin hyvin ideani. Kun puhutaan kuoleman jälkeisestä elämästä, puhutaan joskus "hämärän rajamaista". Minulle mielikuva paratiisista, sielujen lepopaikasta, on jonkinlainen Hämärän maa, paikka jossa on yhtä paljon valoa ja pimeyttä.

Oletteko koskaan kuulleet Yuki Kajiuran kappaletta "Key of the Twilight"? Se kolahti minuun, koska siinä on niin sellaisia asioita, jotka sopivat omaan uskooni turhan hyvin. Eihän se edes ole uskonnollista musiikkia, mutta siitä tuli minulle sellaista heti kun sen ensi kerran kuulin. Kingdom Hearts-fanit varmaan tunnistavat pimeys-, valo- ja hämärätemaatikat. Uskomatonta, että ne pelit saivat minut aikanaan avaamaan silmäni omalla uskolleni, jota en ollut käsittänyt aikaisemmin! Siksi ne pelit kolahtivat minulle niin vahvasti. Minulla on vielä paljon kysymyksiä itselleni omasta uskostani, mutta perusidea on selvä: uskon, että kaikki maailmankaikkeudessa alkoi hämärästä, paikasta jossa pimeys ja valo olivat vielä yhtä ja että sinne me kaikki palaamme - ikään kuin alkukotiin. Minulle itselleni riittää todisteeksi vuoden kiertokulku ja valon ja pimeyden vaihtelu. Ne rytmittävät elämiämme, mikseivät ne voisi olla siis myös uskon kohde? Omalle sydämelleni minun ei tarvitse todistaa mitään. Uskon - se riittää.

Parasta lopettaa tähän ennen kuin hämmennän mahdolliset lukijat aivan täysin. En puhu usein uskostani, joten anteeksi tekstipaljous. :3 Kiitos ja kuittaus tältä erää!
tallennettu

francesc
Vieras
« Vastaus #45 : 16.12.07 klo 00:14 »

En ole koskaan uskonut Jumalaan. Mielestäni on täysin mahdoton ajatus, että jossain tuolla pilvien päällä istuisi joku partasuinen hemmo, joka halutessaan voisi esim. tappaa jonkun pelkästään sormia napsauttamalla.

Niinhän varmaan mitkä vaan uskovaiset kelaavat, että pilven päällä ihan tosissaan istuu joku äijä napsuttelemassa sormiaan.

Lainaus
Jos Jumala on tosiaan olemassa, niin miksi hän sitten antaa kaiken pahan tapahtua.

Kuten alempana mainitsin, luin joskus jehovantodistajalappusesta, että kärsimys johtuu siitä, ettei ihminen hyväksy Jumalaansa ja tämän huolenpitoa, eikä osaa itse pitää itsestään huolta parhaalla mahdollisella tavalla.

Lainaus
Minulla ei sinällään ole mitään niitä vastaan, jotka Jumalaan uskovat, kunhan vain pitävät minun seurassani uskonsa itsellään ja mölyt mahassaan.

"Ei mulla mitään niitä homoja vastaan ole mutta jos ne mua tulee iskemään niin sitten tulee kyllä puukosta!"

"Ei mua häiritse jos joku mies tahtoo sukkahousuihin pukeutua, mutta tehkööt sen yksinään ja olkoot näyttäytymättä akkana mun seurassani!"

:)
tallennettu
ShadowGirl
foorumisti

Viestejä: 232


>:3


Profiili
« Vastaus #46 : 16.12.07 klo 10:05 »

Ainakin itseäni ärsyttää se, kun aamunavauksessakin (koulussa) pitäisi aina rukoilla hiljaa itsekseen jonkun kymmenentuhannen virren jälkeen. Mutta alan vain kapinoida, ja alan laskemaan sormiani ihan huviksi vain, ja pistän käteni vain sormenpäistäni yhteen. Se saakoon riittää opettajille, enkä luovu tavastani ilman taistelua.

Onkohan tämä keskustelu jonkun mielestä ikään kuin tabuaihe? Ei ainakaan minun mielestäni. Ja pitää sitten tällainenkin juttelu herättää.
tallennettu
Ubba
kupoliitti

Viestejä: 261



Profiili WWW
« Vastaus #47 : 16.12.07 klo 13:49 »

Ainakin itseäni ärsyttää se, kun aamunavauksessakin (koulussa) pitäisi aina rukoilla hiljaa itsekseen jonkun kymmenentuhannen virren jälkeen. Mutta alan vain kapinoida, ja alan laskemaan sormiani ihan huviksi vain, ja pistän käteni vain sormenpäistäni yhteen. Se saakoon riittää opettajille, enkä luovu tavastani ilman taistelua.
No tästä et kyllä voi syyttää kristinuskoa tai sen oppeja, vaan enemmänkin koulusi omaa päätöstä tästä asiasta. Eihän tuollaista kaikissa kouluissa todellakaan ole. Mutta tuollaisistahan aamunavauksista saa - jos kyseessä on siis sen tyyppinen aamunavaus että kokoonnutaan jonnekin eikä kuulutustyyppinen - jättäytyä pois mikäli ei ole uskovainen. Ainakin pitäisi saada, sillä se menee jo uskonnollisen propagandan puolelle mikäli ei. Olisi kai oikeastaan jo laitonta pakottaa ihmiset menemään tuollaiseen jos he eivät usko, kun koulusta on kyse.
tallennettu
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #48 : 16.12.07 klo 21:27 »

Onkohan tämä keskustelu jonkun mielestä ikään kuin tabuaihe? Ei ainakaan minun mielestäni. Ja pitää sitten tällainenkin juttelu herättää.

Menee metakeskusteluksi, kun keskustelee keskustelusta, mutta ei se mitään ;) Minä ainakin tykkään seurata tätä keskustelua, vaikka tiedän, kuinka kärkkääksi se voi välillä mennä. Kunhan kaikki muistaa, että Oikeaa Totuutta ei voi löytää (oli se sitten uskonnollinen tai tieteellinen), niin keskustelu voi muodostua hyvinkin mielenkiintoiseksi. Ei uskonnoista / uskosta puhuminen ole tabu.

Itse alaa opiskelleena olen tuumannut, että Raamattua ei kannata ottaa liian vakavasti. Se on kaikesta huolimatta ihmisten kirjoittama kirja, vaikka sitten onkin kristittyjen pyhä kirja.

Taidan vetäytyä toistaiseksi syrjään keskustelusta, enköhän ole sanottavani sanonut edellisellä kierroksella.
tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
Antti Valkama
foorumisti

Viestejä: 188


Profiili
« Vastaus #49 : 17.12.07 klo 08:48 »


Lainaus
Andromeda:
Kunhan kaikki muistaa, että Oikeaa Totuutta ei voi löytää (oli se sitten uskonnollinen tai tieteellinen)

No mutta... Eikös tuo lausunto edellytä, että tunnetaan Totuutta ainakin sen verran että siitä voidaan lausua ehdoton totuus...? ;-)

Ehkä tarkoitit kuitenkin jotain siihen suuntaan, että Totuutta ei voi löytää kuten kolikkoa maasta: Napata yhdellä kädellä ja laittaa taskuun, ainoana omistaa ja hallita sitä?

Itse väitän, että Totuuden voi löytää vähän samalla tavalla kuin valtameren. Sen voi nähdä ja tuntea, sen varassa voi kulkea, mutta se on aivan liian iso pohjia myöten tutkittavaksi tai hallittavaksi.

Väittämät "kullakin on oma totuutensa" tai "kaikki totuudet/uskonnot ovat lopulta yhtä" ovat yhtä suuria viisauksia kuin seuraava: "Kaikki tavat purjehtia ovat yhtä hyviä ja tuottavat lopulta saman tuloksen."

   
tallennettu
Antti Valkama
foorumisti

Viestejä: 188


Profiili
« Vastaus #50 : 18.12.07 klo 20:58 »

Meinasin siis sitä, että todellisuudessa on olemassa purjehdustapoja, joilla pääsee eteenpäin sekä purjehdustapoja, joilla ei pääse; sellaisia, joilla pysyypi pinnalla sekä sellaisia, joilla ei. Ja niin edelleen.
tallennettu
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #51 : 20.12.07 klo 23:01 »

Ehkä tarkoitit kuitenkin jotain siihen suuntaan, että Totuutta ei voi löytää kuten kolikkoa maasta: Napata yhdellä kädellä ja laittaa taskuun, ainoana omistaa ja hallita sitä?

Joo, juurikin näin.
tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
Marle-täti
foorumisti

Viestejä: 84


"Kultaseni, sinä olet aasi." -Muumimamma-


Profiili WWW
« Vastaus #52 : 22.12.07 klo 10:46 »

Itse en ole uskovainen, vaikka kuulunkin evankelisluterilaiseen kirkkoon. Minusta oli pienenä aika ristiriitaista, kun koulussa opetettiin, että Jumala loi maailman ja toinen väite oli, että maailmakaikkeus syntyi alkuräjähdyksessä. "Valitsin" sen, joka minusta vaikutti ja kuulosti enemmän järkeenkäyvältä.

Muihin uskovaisiin en suhtaudu mitenkään erityisesti. Ihmisiä muiden seurassa. Kaverini kanssa välit hieman viilenivät, kun hän on itse himouskovainen (eli uskoo Jumalaan, Jeesukseen ja Raamatun sanomaan) ja itse ole täyspäinen ateisti.
tallennettu

Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen.
-Muumi-
Antti Valkama
foorumisti

Viestejä: 188


Profiili
« Vastaus #53 : 22.12.07 klo 12:27 »

hän on itse himouskovainen (eli uskoo Jumalaan, Jeesukseen ja Raamatun sanomaan) ja itse ole täyspäinen ateisti.

"Himouskovainen"...? :-D

Mutta mikäs se "tavallinen uskovainen" sitten on, jos ihan kristinuskon perusjutuilla pääsee johonkin himo-kastiin?
tallennettu
Antti Valkama
foorumisti

Viestejä: 188


Profiili
« Vastaus #54 : 22.12.07 klo 15:20 »

Itse asiassa jonkin tekstin tärkein pointti ei ole ainoa, joka merkitsee. Myös "sivujuonilla" on väliä. 

Edellisessä viestissä käytettiin varsin voimakasta ja silti epäselvää termiä "himouskovainen". Sana on selkeän negatiivinen. Lisäksi määrittely, jonka kirjoittaja sille antoi, oli varsin outo. Se, että termi ei jotakuta häiritse tai että se ei ole viestin pääasia, ei ole syy väittää sen huomioimista pilkunviilaukseksi.

On toki helpompaa kirjoittaa sen kummemmin ajattelematta, ja uskoa että "kyllä kaikki ymmärtää". Mitä siitä vaikka puhun nekruista tai hinteistä, ei se ollut mun jutun pointti, älkää takertuko pikkuseikkoihin!
tallennettu
Marle-täti
foorumisti

Viestejä: 84


"Kultaseni, sinä olet aasi." -Muumimamma-


Profiili WWW
« Vastaus #55 : 28.12.07 klo 20:51 »


Edellisessä viestissä käytettiin varsin voimakasta ja silti epäselvää termiä "himouskovainen". Sana on selkeän negatiivinen.
Tarkoitukseni ei ollut käyttää sanaa himouskovainen negatiivisessa mielessä, mutta toisin vissiin kävi. Eli tämä kaverini siis lueskelee aika paljon raamattua, uskoo täyspäiväisesti Jumalaan,  kuuntelee vain gospel-bändejä, käy jossain uskovaisten kokouksissa, jossa he ovat suunnitelleet käyvänsä joskus Jerusalemissa.
Mutta minuun verrattuna kaverini on siis "himouskovainen".
tallennettu

Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen.
-Muumi-
Teignmouth
kupoliitti

Viestejä: 8



Profiili WWW
« Vastaus #56 : 28.12.07 klo 21:24 »

Henkilökohtainen elämänkatsomukseni on aina pohjautunut tieteeseen. En usko korkeampiin voimiin, enkä elämän tarkoitukseen, enkä elämänjälkeiseen olemassaoloon. Sen sijaan tiedän melko varmasti että aina tulee olemaan olemassa elektroneja ja neutroneja, miljardeja kilometrejä avaruutta täynnänsä planeettoja, tähtiä, mustia aukkoja ja asteroideja ja loputtomia määriä fysikaalisia ja kemiallisia ilmiöitä jotka joko tekevät elämän mahdolliseksi tai päinvastoin. Koko ajatuksessa on minusta jotain syvästi lohdullista.

Mutta en suvaitsevana ihmisenä tule väittämään että oma totuuteni olisi ainoa ja oikea totuus. Ehkä olen väärässä, ehkä kaikki onkin vain jonkin kieron jumalan aikaan saannosta. (Aina on olemassa ehkä, kaikessa.) Mutta sanoisin että mahdollisuudet siihen eivät ole nykyisten  todisteiden perusteella  kovinkaan lupaavat. Toisin sanoen todisteita ei ole.

Mitä taas tulee siihen että ihmiset oikeuttavat joitakin typeriä mielipiteitään ja tekojaan uskonnoilla niin sitä vastaan olen henkeen ja vereen. Viittaan nyt tässä esim.kunniamurhiin, naisten ympärileikkaamiseen, seksuaalisten vähemmistöjen syrjintään, sotiin etc.

(Toivottavasti tämä oli tarpeeksi "poliittisesti korrektia" etten loukannut ketään.)

tallennettu
Antti Valkama
foorumisti

Viestejä: 188


Profiili
« Vastaus #57 : 29.12.07 klo 12:14 »

Tarkoitukseni ei ollut käyttää sanaa himouskovainen negatiivisessa mielessä, mutta toisin vissiin kävi. Eli tämä kaverini siis lueskelee aika paljon raamattua, [...]

Uskon toki, että et yrittänyt pilkata ketään. Kiinnitin sanan huomiota siksi, että nykyään sen kuvaama ajattelutapa tuntuu olevan melko yleinen. Ihminen voi olla "kristitty" ja olla ihan "normaali" ihminen, mutta jos hän lukee Raamattua, uskoo sen mikä mm. apostolisessa uskontunnustuksessa sanotaan ja käy jonkin seurakunnan tilaisuuksissa, eli uskoo ja  toimii kuten kristinusko edellyttää, hänestä tuleekin "himouskovainen", "kiihkouskovainen", "fundamentalisti" tai jotain muuta kielteisellä sanalla kuvattavaa. Tämä on aika kumma juttu.

tallennettu
Lazu
sneaky-bastard-sword-hiiviskelijä
tintti

Viestejä: 45


miu


Profiili WWW
« Vastaus #58 : 29.12.07 klo 14:57 »

En varsinaisesti kuulu mihinkään uskontokuntaan, en oikeastaan usko jumaluuksiin tai muuhun sellaiseen mutten kielläkään niiden olemassaolon mahdollisuutta. Joten voinko sanoa, etteivät uskonnot merkitse minulle mitään? En voi, vaikken pitäisikään niitä kiehtovana asiana, koska ne kuitenkin hallitsevat elämäämme aikatavalla...

   Mielestäni uskontoa voidaan pitää ihmislaumaa koossa pitävänä voimana. Se auttaa ihmisiä tavallaan ymmärtämään toisiaan paremmin ja auttaa luomaan turvallisuuden tunnetta tähän "laumaan" kuuluville. Sen takia uskonnot toisinaan (aina?) aiheuttavat sotia, syrjintää ja muuta pahaa... Laumathan haluavat, että lauma kasvaa, kukoistaa, menestyy, ei ole kilpailijoita jne. Siis uskonryhmät ovat tällaisia laumoja.

   Kuitenkin, eikö jokaisella ihmisellä ole oma henkilökohtainen uskonsa, näkemyksensä elämästä, kuolemasta ja niiden tarkoituksesta? Periaatteessa uskonnothan sulauttavat ne massoiksi... Ei se voi olla niin. Eiväthän kaikki usko samalla tavalla edes pienessä ja tiiviissä uskonryhmässä, kun kaikilla on omat aivonsa jolla ajatella..
   Ei yksi uskonryhmä, tai uskovainen, voi olla kaikille oikeassa. Se on oikeassa vain itselleen.

   Ehkä vielä joskus tulee aika, jolloin voimme todistaa, että jokainen uskonto on väärässä, tai kaikki oikeassa. Jotenkin minusta tuntuu, että se on jokotai. Jokaisesta uskonnostahan voidaan löytää samankaltaisia piirteitä, jos tarpeeksi yritämme, eikö?

   Uskonnothan vastaavat kysymyksiin; mikä on elämän tarkoitus, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen tai kuollessa...
   Mutta jos kysyisimmekin: Täytyykö elämällä olla tarkoitusta?Miksi? ja Onko meidän tarpeen tietää kuolemasta? Vastaukset voisivat olla mm. "pakkohan sillä on olla tarkoitus!""öö, emmätiiä...""siitä voi olla hyötyä"... Ja järkevinhän noista olisi tuo viimeinen, mutta mitä me muka hyötyisimme? Mitä tämä hyötyminen edes on?

Nythän voimme ihmetellä miksi vaivauduin kirjoittamaan tällaista soopaa, jos sillä ei kerta välttämättä ole edes merkitystä. Onko sillä merkitystä onko merkitystä ja mille sillä on merkitystä jos sillä on merkitystä?Minä vain haluan tietää ja pohtia, koska se on mukavaa...
tallennettu

Invisible, invincible.
Maryel
foorumisti

Viestejä: 58


O RLY?


Profiili WWW
« Vastaus #59 : 03.09.08 klo 21:37 »

Minua häiritsee kristinuskossa kaikkein eniten sen patriarkaalisuus. Siis se, että Jumala on ilmiselvästi miespuolinen (se näkyy ihan selvästi, vaikka kuinka väittäisitte että jumala on androgyyni partaukkeli sukupuoleton), mies on naisen herra, nainen peittäköön kasvonsa kirkossa, nainen on kaiken pahan lähde, nainen on se joka pettää miehen, nainen söi omenan ja houkutteli miehenkin...

En ole mikään yltiöfeministi, mutta tuo on häirinnyt minua todella paljon. Kallistun ennemmin matriarkaalisten uskontojen puolelle, sillä nevain, no, tuntuvat oikeammilta. Siis oikeammilta minulle. Ei ehkä sinulle siellä ruudun takana.

Lisäilen mielipiteitä myöhemmin, pitää lopettaa ^^'


// Shwap, en valitettavasti ehtinyt tarkentaa kantaani tuossa kiireessä, joten siinä on paljon perustelematonta jne. Anteeksi >.<'' Enkä ajattele että joka haara ajattelee niin :< Eihän se olisi oikein edes mahdollista? Ja niin, en sanonut, että ,mitä kristinuskon haaroja tarkoitan, en nääs ole niistä kovin hyvin perillä. Puhun siis nyt kommentissani kaikista kristinuskon haaroista.

Naispappeudesta se, että se on tullut luvalliseksii vasta viime vuosina ja yhäkin useat ovat sitä mieltä, että sitä ei tulisi sallia.

Patriarkaalisuuteen viittaavia asioita ovat mm. kutsumanimet Taivaan isä ja Herra Jumala. Myös Paavin miespuolisuus julistaa patriarkaalisuutta. Ymmärrän kyllä, että patriarkaalisuus voi johtua siitä, että kristinusko kehittyi ajalla, jolloin naista pidettiin pienemmässä arvossa kuin vaikkapa lammasta tai hyviä villasukkia...

No, ehkä näkökantani selkiintynee lainauksella ^^

En ole itse ollut kristitty enää aikoihin, mutta kunnioitan kristinuskoa osana kulttuuriamme. Minua kyllä kismittää kirkon vankka ote lainsäädännön tietyistä pykälistä, mutta kirkkoa itseään vastaan minulla ei ole mitään. Kristinusko on ihan yhtä hieno asia kuin mikä tahansa muu usko (in my opinion).

Se mihin itse taas uskon... Paha kysymys. Alkuräjähdysteoriaan uskon, mutta jotenkin myös siihen, että jonkin on täytynyt aiheuttaa se ja laittaa maailmankaikkeus alulle, ja sen uskon, ettei mikään ole voinut syntyä tyhjästä. Jotakin yliluonnollista on varmasti olemassa, mutta minua ei haittaa se, etten tiedä mitä se on. Uskon myös, että pyhyyttä on kaikkialla ympärillämme, etenkin luonnossa - sen jotenkin voi tuntea omassa rauhassa ollessaan, ihan ympäri vuoden. Sitä on vaikea selittää, mutta sellaiset ymmärryksen hetket pysäyttävät minut joka kerta.

Löydän luonnosta kaikkein suurimman hengellisen rauhan ja jonkinlaisen merkityksen olemassaololle, ja ennen kaikkea tyytyväisyyden siihen miten minulla menee. Ei sitä osaa jälkeenpäin kuvailla, mutta sillä hetkellä se on niin käsinkosketeltavaa, ettei elämän merkityksellisyydestä jää epäilystäkään. Minulla on vankka usko siihen, ettei elämä täällä ole turhaa ja että jokaisella meillä on tarkoitus. En usko, että on olemassa jotain "Helvettiä" tai paikkaa pahoille ihmisille vaan kaikille yhtäläinen lepopaikka, paikka, jossa syntisten kahleet katkaistaan ja jossa häiriintyneetkin mielet saavat rauhan. Jos sen pistäisi johonkin termiin, sanoisin uskovani universaaliin anteeksiantoon. En osaa perustella sitä tai vastata kysymyksiin siitä, onko sitten teoillamme merkitystä jos Helvettiä ei ole, mutta eihän uskoa tarvitse perustelle. Ei sitä aina voikaan.

Uskon myös vankasti siihen, ettei pimeyttä ole ilman valoa. Minulle pimeys, valo ja hämärä ovat uskonasioita ja uskon, että kolikon molempia puolia tarvitaan, jotta olisimme kokonaisia. Valo synnyttää varjoja, mitä lähempänä olet valonlähdettä sitä suurempi on varjosi. Syvimmällä pimeydessä valo on aina kirkkain ja aurinko paistaa tummienkin pilvien takana. Molempia tarvitaan, jotta muodostuisi hyvin kaunis ilmiö, ilta- tai aamuhämärä, joka usein rauhoittaa ihmisiä ja saa ainakin minut haaveelliseksi. Minulla on jossakin kirjoitettuna ylös kaava "twilight = balance = perfection = paradise" kun yritin kirjoittaa ajatuksiani teoriaksi valosta ja pimeydestä ja tämä tiivistää jokseenkin hyvin ideani. Kun puhutaan kuoleman jälkeisestä elämästä, puhutaan joskus "hämärän rajamaista". Minulle mielikuva paratiisista, sielujen lepopaikasta, on jonkinlainen Hämärän maa, paikka jossa on yhtä paljon valoa ja pimeyttä.

Kitayaman kommentista näkyy aika hyvin oma kantani uskontoon. Tosin olisin taipuvainen uskomaan Jumalattareen, Jumalaan tai johonkin muuhun sellaiseen, ehkä ennemmin nais- kuin miespuoliseen voimaan.

Wiccojen uskonto on lähellä sydäntäni (varsinkin kaikki sen maagiset elementit, köh köh).

Anteeksi, etten taaskaan ehtinyt kommentoida kaikkia esittämiäsi näkökantoja... Pitäisi olla Kupolissa silloin kun on oikeasti aikaa kirjoitella :<
« Viimeksi muokattu: 05.09.08 klo 17:06 kirjoittanut MiruyaChan » tallennettu

''Raistlin majere, the asshole of DL, but we ladies always have a droll ready for bad boys.''

sorafune
Vieras
« Vastaus #60 : 03.09.08 klo 22:05 »

Anteeksi, MiruyaChan, mutta missä sanotaan, että Jumala on ilmiselvästi mies? Missä, kerrothan? Niin, keskiajan maalaukset, muutamien ihmisten pienet näkemykset, jotka ovat toteutuneet kauan aikaa sitten. Miksi ajattelet, että jokainen ihminen, ja jokainen kristinuskon kannattaja, jokainen haarauma ajattelee tavoin, jotka sinä luettelet? (Tai no, miksi annat sen kuvan että ajattelet näin pikemminkin...)

Olen kristitty, luterilainen, viidesläinen, uskon Jumalaan, ja minusta on pöyrsityttävää, että joku sanoo näin minun uskonnostani ja sen käsityksistä. Viittauksesi muistuttavat enemmänkin katolista ja ortodoksistakin uskoa, jossa tosiaan ikonit ja Jumalankuvat ovat tärkeitä.

Mielestäni luterilaisuus ei takerru niin paljoa näihin naisten alistamisiin, hei haloo, onhan naispappeus sallittua? Tämä uskonto, pikemminkin sen haarauma, mikä meillä Suomessa on valtavin, ei tietääkseni painota Raamatun kirjaimelliseen, täsmälliseen sanaan, vaan Jumalan rakkauteen, armoon ja anteeksiantamukseen. Toki luterilaisella kirkolla on alkanut olemaan nyt hieman ongelmia mielipideasioiden kannalta, mutta oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, kuinka paljon on tämä puunhaara on jo historian aikana ehtinyt soveltaa? Katolinen kirkko tässä nyt on jäänyt jälkeen, keskiajalle, lisännyt vielä vähän omiaan.

Eräässä tutkimuksessa on todettu (mainittiin riparilla, sry, en tiedä lähteitä :|), että käsitys Jumalan sukupuolesta, tai kokonaan siitä, millainen Jumala on, on ihmiskohtaista. Jotkut ajattelevat miehenä, Jeesuksesta vanhemman version eli valkoista partaa, aika useat yksinhuoltajaäidin lapset, jonka isä on jättänyt, sanovat, ettei Jumala voi olla isä, koska isä on huono. Jotkut taas piirtävät pensaan, pilvenhattaran, ties mitä. En henkilökohtaisesti ole koskaan ajatellut, että Jumalalla olisi kasvoja, etenkään miehen. Lapsena piirsin toki vartalon, mutta kasvot verhosin pilveen - enhän minä voinut sitä piirtää, kun ei ollut mitään havaintoa, miltä Taivaan Isä nyt näyttää, eikä kehtaa lähteä sooloilemaan. Veikkaan, että monet lapset ovat ajatelleet samoin.


Suosittelen tutkimaan kristinuskon historiaa, Raamattua, Jeesuksen sanomaa, mitä tahansa liittyvää hitusen enemmän, ennen kuin aloitetaan lateleminen asioista, jotka eivät välttämättä ole sitä nykyhetkeä. Sellaista tällä kertaa.

Joo moi. Anteeksi kilahtaminen.
tallennettu
Antti Valkama
foorumisti

Viestejä: 188


Profiili
« Vastaus #61 : 03.09.08 klo 22:29 »

Mainittakoon vielä, että mikään kristillinen kirkkokunta ei käsittääkseni sitoudu käsitykseen Jumalasta sukupuolisena olentona. Eivät katoliset tahi ortodoksitkaan.

Se on silti tosiasia, että Jumala on itsensä ilmoittaessaan käyttänyt tiettyjä ilmaisuja. Siitä syystä olisi ei-kristillistä ryhtyä puhumaan Äiti-Jumalasta.
tallennettu
vaahpe
Vieras
« Vastaus #62 : 11.09.08 klo 18:00 »

Lukekaa!

Luin pari viikkoa sitten kirjan, joka kertoi Amal - tytöstä, joka päätti alkaa käyttää musliminaisten perinteistä huivia.

Siitä asti olen alkanut kiinnostumaan islaminuskosta.
Siinä uskotaan Jumalaan, mutta Jeesus on heidän uskossaan profeetta, joka sai Jumalalta ne voimat.
Muslimit eivät saa seurustella, sekstata, eivätkä suudella ennen avioliittoa.
Avioliitossa sinun miehesi päättää asioistasi: Milloin teet seksiä, kuinka monta lasta saat (jos hän päättää, että saatte 10 lasta, se pätee.), ja hän päättää, käytätkö huivia vai et.

Tahtoisin olla muslimi. Kaverini silti pilkkaavat, koska uskovat minun vitsailevan. Silti, mummoni, joka on super-uskovainen, saisi varmasti sydänkohtauksen. Äitini on ainoa, kenen kanssa voin puhua järkevästi asiasta. Katsotaan sitä sitten parin vuoden päästä, mitä mieltä olen silloin.
Yhdessä kuukaudessa muslimit ovat koko kuukauden (auringonnousta auringonlaskuun.) juomatta ja syömättä, jopa nautintoaineet ovat kielletty.

Päätän koittaa sunnuntaina paastoa. Eli siis olen syömättä auringon noususta auringon laskuun. Juon silti.
tallennettu
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #63 : 13.09.08 klo 01:50 »

Lukekaa!


Krhm. Ennen kuin alan ihan toden teolla kirjoittaa, niin mainittakoon, että Vaahpen viesti herätti sisäisen asiantuntijani. Tarkoitukseni ei ole mitenkään arvostella Vaahpen viestiä, mutta siinä on aika paljon kohtia, joita on mielestäni tarkeä avata enemmän. (Ja jos jokin menee todella metsään, niin uskoisin täältä löytyvän ihmisiä tarkentamaan myös meikäläisen selityksiä.)

Siitä asti olen alkanut kiinnostumaan islaminuskosta.
Siinä uskotaan Jumalaan, mutta Jeesus on heidän uskossaan profeetta, joka sai Jumalalta ne voimat.

Periaatteessa näin. Muslimit uskovat, että juutalaisten ja kristittyjen jumala on islamin Allah. Kristittyjen ja juutalaisten ongelma on kuitenkin se, että he eivät pidä Muhammedia Jumalan oikeana profeettana, kun taas muslimeille Muhammed on profeettojen sarjassa (johon kuuluvat mm. Raamatun Aabraham ja Jeesus) viimeinen, ja hän on tuonut oikean ilmoituksen (=Koraani) Allahilta. Aabraham ja Jeesus ovat kuitenkin myös välittäneet oikeaa tietoa oikeasta jumalasta, mutta heidän saamansa ilmoitus ei ole täydellinen. Koska juutalaiset ja kristityt kuitenkin periaatteessa uskovat oikeaan asiaan, vaikkakin epätäydellisesti, he ovat ns. kirjan kansoja, eikä heitä tarvitse käännyttää islamiin. Teoriassa. Käytännössä käännytystä tehdään kyllä myös juutalaisten ja kristittyjen parissa.

Muslimit eivät saa seurustella, sekstata, eivätkä suudella ennen avioliittoa.
Avioliitossa sinun miehesi päättää asioistasi: Milloin teet seksiä, kuinka monta lasta saat (jos hän päättää, että saatte 10 lasta, se pätee.),

Jälleen periaatteessa, mutta islamissakin on hyvin monenlaisia suuntauksia, ja osa sellaisista käytännöistä, joiden luullaan olevan islamin mukaisia, ovatkin itse asiassa vain kulttuurisia kysymyksiä (kuten vaikka naisten ympärileikkaus, älkää vain erehtykö luulemaan sitä islamin piirteeksi, ei!). Esimerkiksi länsimaissa musliminaiset ovat hyvinkin vapaita, käytännössä samalla tasolla kuin muidenkin uskontojen naiset. Järjestetyt avioliitot eivät kuulu islamiin nekään, vaan ovat kulttuuripiirteitä; esimerkiksi Intiassa suurin osa avioliitoista on perheiden keskenään sopimia, eikä lapsilla ole siihen sanavaltaa. Ja tätä tapahtuu niin muslimien kuin hindujenkin parissa Intiassa. Tosin korkeasti koulutetun väestönosan keskuudessa nk. rakkausavioliitot ovat alkaneet yleistyä viime vuosikymmeninä, mutta maaseudun kylissä kouluttamattonien ihmisten avioliitot ovat järjestään ennalta sovittuja.

Siitä seurusteluosiosta... No, periaatteessa sama koskee myös kristinuskoa, mutta jälleen kulttuuri vaikuttaa enemmän kuin uskonto. Etelä-Amerikka on hyvin kristillistä aluetta, mutta siellä kulttuurisäännöt ovat maaseudulla ehdottomampia kuin länsimaissa (tai Etelä-Amerikan suurissa kaupungeissa :P ), eikä vahvasti katolisessa pikkukylässä esiaviollista seksiä tai seurustelua katsota kovin suopeasti. Mutta oli kyseessä mikä uskonto tahansa ja mikä maailmankolkka tahansa, niin kyllähän se tiedetään, että vaikka seurustelu olisi kuinka kiellettyä, niin kyllähän sitä tapahtuu. Nuoret tapaavat toisiaan "salaa", ja vanhemmat jollain tasolla tietävät, että "kyllä sillä meidän lapsella on jotain meneillään", mutta niin pitkään, kun näkyviä todisteita ei ole (esim. seurustelevia nuoria ei nähdä kahdestaan missään), tilannetta katsotaan läpi sormien. Ovathan ne vanhemmat itsekin nuorina hiipineet salaa tapaamaan toisiaan.

Ja vaikka menee jo itsensä toistamiseksi, niin myös miehen valta vaimoonsa on enemmän kulttuurinen kuin uskonnollinen kysymys. Mutta kieltämättä islamissa patriarkkaalisuus ja miehen asema perheen päänä korostuu enemmän kuin kristinuskossa keskimäärin.


ja hän päättää, käytätkö huivia vai et.

Miehellä on valtaa perheessä, mutta varsinkin korkeasti koulutetuissa piireissä miehen sanavalta asiaan on aika olematon. Länsimaissa naiset tekevät päätöksen pitkälti itse. Huivin käyttö ei ole elinikäinen päätös, vaan sit voi muuttaa tilanteen mukaan. Paljon on sellaisia naisia, jotka eivät islamilaisissa maissa asuessaan käytä huivia, koska islam on siellä läsnä muutenkin. Mutta kun nämä naiset tulevatkin kristillisiin länsimaihin, he saattavat ruveta käyttämään huivia korostaakseen islamilaista identiteettiään alueella, jossa muslimit ovat vähemmistönä. Ja kun huivikysymystä on tutkittu (jopa hyvin vanhoillisissa ja konservatiivisissa muslimivaltioissa) naiset eivät koe huivia alistamisen välineeksi vaan pikemminkin suojaksi - sen alla he saavat olla oma itsensä, he saavat tuntea kuuluvansa islamilaiseen yhteisöönsä.

Ja Ninthalande taisi mainita, että huivikäytäntöä ei mainita Koraanissa. Muistaakseni juuri näin on asia. Myöskään hierarkkiassa seuraavassa kirjakokoelmassa, sunnassa eli "profeetan (=Muhammed) menettelyssä" ei sanota muuta kuin että ihmisen on pukeuduttava "säädyllisesti". Eri maissa tämä on ymmärretty eri tavoin, toisaalla riittää, kun hiukset ovat piilossa (jos ylipäätään huivia käytetään), toisaalla taas naiset kääriytyvät päästä jalkoihin kaapumaiseen burkhaan, joka jättää vai silmät näkyviin. Googlatkaa kuvia, jos ette tiedä, mistä puhun. Burkha löytyy kyllä.

Tahtoisin olla muslimi.

Kääntyminen on helppoa. Tarvitsee vain lausua islamin uskontunnustus kolmesti ("Allah on ainoa jumala ja Muhammed on hänen profeettansa", noin suunnilleen, ja tietysti se pitää sanoa arabiaksi) jonkun muslimin kuullen, ja periaatteessa se riittää. Eri asia sitten on sopeutua islamin käytäntöihin, kuten vaikkapa polvirukoukseen viidesti päivässä.


Yhdessä kuukaudessa muslimit ovat koko kuukauden (auringonnousta auringonlaskuun.) juomatta ja syömättä, jopa nautintoaineet ovat kielletty.

Sitä kutsutaan ramadaniksi, ja se vaeltaa, joka vuosi hieman eri aikaan. Jos ramadan osuu näillä leveysasteilla "hankalaan" vuodenaikaan, kesään tai talveen, jolloin aurinko ei nouse tai laske melkein ollenkaan, noudatetaan Mekan kelloa auringon nousu- ja laskuajoissa. Ja kuten Ninthalande sanoi, paasto koskee vain ihmisiä, jotka fyysisesti kestävät sen - vanhukset, lapset (muistaakseni 12v ja nuoremmat) sairaat, raskaana olevat, imettävät äidit jne. eivät paastoa.

Sitten vielä sellainen juttu, että muslimien oppi (tai islamin laki) ei ole yksiselitteinen kuten kristillinen oppi. Jos tulee jokin ongelma, kysymys, "miten hyvä muslimi toimii" (esim. saako muslimi käyttää silinteriä), niin ensin katsotaan Koraanista. Jos sieltä ei löydy, katsotaan Muhammedin opetuksista, sunnasta. Jos sieltäkään ei löydy, käännytään paikallisen opettajan, imaamin puoleen. Imaameilla on oikeasti valtaa islamilaisissa yhteisöissä, ja he voivat oman tietämyksensä ja harkintansa perusteella päättää tällaisista asioista - ja päätyä aivan eri tuloksiin. Sen takia ei ole olemassa "yhtä islamia", vaan jokaisen imaamin tapa opettaa on erilainen, ja jokaisessa seurakunnassa on vähän eroavaisuuksia. Tai paljonkin, kun otetaan huomioon kulttuurierot esim. Helsingissä (Helsingissäkin on moskeija) ja Pakistanissa.

Pitkä selostus. (Btw, tästä tuli 666. postaus. Olkoon pituus se pahaenteinen osa.)
tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
Xuenay
taloudellinen
kupomuumio

Viestejä: 45



Profiili WWW
« Vastaus #64 : 13.09.08 klo 15:49 »

Ateisti täälläpäin. Olin aikoinani jonkunlaisessa uskossa, mutta kun aikaa kului, tippui uskoni vähitellen pois. Uskoni katoamisen takana oli oikeastaan kaksi isoa syytä.

Ensinnäkin aloin tiedostamaan yhä enemmän asioita jotka olivat ristiriitaisia lähes kaikkien uskonnollisten rakenteiden kanssa. Esimerkiksi kaikki tietämäni uskonnot taitavat muodossa tai toisessa sisältää olettamuksen jonkunlaisesta kuolemattomasta sielusta, ja fyysiseen maailmaan vaikuttava aineeton sielu rikkoisi energiansäilyvyyslakia - puhumattakaan siitä, että ajatus elämästä kuoleman jälkeen tuntuu nojaavan liikaa dualistiseen ajattelutapaan, jossa ihminen on joko elossa tai kuollut, ja on mahdollista selkeästi löytää tietty ajankohta, jonka jälkeen sielu on "poistunut ruumiista". Tuo ajattelutapa käy kuitenkin huomattavasti hankalammaksi kun ajatellaan vaikka Alzheimer-potilaita, joiden mieli käytännössä tekee pitkän aikavälin ylitse vähän kerrallaan kuolemaa. Vielä hankalammaksi se käy kun siirrytään ajatuskokeisiin, joissa ihmismieli on siirretty pyörimään puhtaasti digitaaliseen ympäristöön tietokoneen sisään, ja joissa siitä voidaan vapaasti tehdä uusia kopioita, silmänräpäyksessä korvata osioita siitä kokonaan, ja niin edelleen.

Toisekseen tulin ajan myötä omaksuneeksi tieteellisen tavan tarkastella maailmaa - ja sen myötä opin siitä, että vain sellaisiin asioihin tulisi uskoa, joista on jotain todisteita. Tämä oli ehkä vielä suurempi tekijä kuin ristiriidat uskonnon ja todellisen maailman kanssa: pelkkä tietoisuus siitä, ettei uskonnollisuuteen oikeastaan ole mitään syytä.

Henkilökohtainen suhtautumiseni uskontoihin on vähän kaksijakoinen - toisaalta katson, että yksilölle voi helpostikin olla hyväksi uskoa ja kokea sen mukanaan tuoma turvallisuudentunne. En siis pidä uskomista mitenkään typeränä, vaan se voi olla yksilölle varsin fiksukin valinta. Toisaalta uskon ylläpitäminen kannustaa pohjimmiltaan irrationaalisiin ajattelutapoihin, josta voi olla yhteisölle kokonaisuutena haittaa. Jos ihminen on valmis uskomaan yhteen asiaan ilman todisteita, seuraa siitä herkästi alempi kynnys sallia itselleen vastaava uskomus johonkin muuhunkin - kuten omaan poliittiseen teoriaan siitä, millainen yhteiskuntajärjestelmä olisi paras. Sitten kun tämä alkaa vuotaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon... (Overcoming Bias selittää tämän pointin paremmin kuin minä osaan.)

Ihmisten aivopeseminen hyviksi puolestaan sotisi ihmisen vapautta vastaan, eikä tekojamme noinkin radikaalisti rajoittava Jumala vastaisi ainakaan minun käsityksiäni hyvästä ^__~


Tämäntyylinen selitys ei toimi. Ihmisen toiminta on aina tavalla tai toisella rajoitettua - ja jos Jumala olisi päättänyt vaikka antaa meille kaikille niin voimakkaan kyvyn empatiaan, että meidän olisi hyvin paljon vaikeampi vahingoittaa muita kuin nyt, ei se olisi meidän rajoittamistamme sen enempää kuin nykyisenkaltaisen hyvin voimakkaan itsesuojeluvaiston antaminen. Tekomme ovat aina tiettyjen rajojen sisällä olevia, ja jos meistä olisi tehty vähemmän pahoja, ei se olisi niiden rajojen kutistamista vaan pelkästään siirtämistä.

Muutenkin tuntuu kovin mielivaltaiselta valita juuri kyky itsekkääseen toimintaan siksi asiaksi, jonka riistäminen meiltä olisi väärin - miksei kukaan pidä vastaavana vääryytenä sitä, että meiltä puuttuu vaikka kyky valvoa niin pitkään kuin haluamme? Tai miksei kukaan pidä vastaavana vääryytenä niitä lukemattomia vääristymiä ajattelussamme, jotka estävät meitä hahmottamasta maailmaa kunnolla? Siksi että niihin on totuttu ja niitä pidetään luonnollisina, samoin kuin kykyyn "tehdä pahaa" on totuttu ja pidetään luonnollisena - mutta ei se perimmiltään ole muuta kuin tottumuskysymys, eikä ihminen joka ei tahtoisi tehdä pahaa olisi perimmiltään sen vähemmän rajoitettu kuin kukaan muukaan.
tallennettu
Inku
foorumisti

Viestejä: 88


Profiili
« Vastaus #65 : 07.09.09 klo 21:16 »

En mielelläni luokittele itseäni mihinkään uskontokuntaan, mutta eniten minusta luultavasti agnostikkoa löytyy. Perheeni on tapakristittyjä, minut kastetiin lapsena ja kävin rippileirinkin, mutta en ole kovin "tosissani" koskaan uskonut kristinuskon Jumalaan vaikka jossain vaiheessa alle 10-vuotiaana rukoilinkin ja minulla oli jotain ajatuksia Jumalan suhteen. Nykyisin varsinkin vähän huvittaa, kun vaikka olin silloin niin pieni enkä tajunnut juuri mistään mitään, niin silti muistan että suutuin Jumalalle koska rukouksiin ei vastattu ja siihenpä sekin sitten jäi.

Yhteen väliin suhtautumiseni uskontoihin oli, sanoisin jopa vihamielinen, johtuen uskovaisten ihmisten käytöksestä ja siitä ilmapiiristä, mikä siellä pienessä Jeesusfanien kylässä, missä asuin, vallitsi. Raa'asti sanottuna, jos et uskonut Jumalaan, olit Saatananpalvoja. Piste. Huhuja tietysti siivittivät entisestään pukeutumistyylini ja musiikkimakuni ja sain kuulla asiasta päivittäin. Jouduin aika tehokkaasti eristyksiin muista ja siteet ikäänkuin katkesivat koko kaupunkiin kun pitkän salailun jälkeen uskaltauduin kertomaan silloisille kavereilleni, että minulla on aika monia satanistisia ajatuksia. Siitä lähti sitten puskaradio kiertämään ja... no, kauhutarinoita riittäisi kerrottavaksi vaikka koko yöksi. Jätän väliin kuitenkin, tulee vain paha mieli kun muisteleekin. Noiden tapahtumien johdosta siis varsin nuiva suhtautumiseni uskontoihin ja etenkin kristittyihin. Olen kyllä tuolta poismuuton jälkeen tavannut kivojakin kristittyjä ja yksi on parhaita ystäviäni nykyisin.

Olen pienestä saakka ollut hyvin luonnonläheinen ja siksi varmaan sellaisista uskonnoista lähimpänä, joissa uskotaan korkeampiin voimiin, olisivat wicca ja shinto. Noin muuten maallisesti ajatusmaailmani koostuu vähän siitä sun tästä sälästä vähän niistä sun näistä uskonnoista ja elämänkatsomuksista. Myös kristinuskossa on mielestäni hyviä pointteja ja elämänohjeita, mutta ikävä kyllä jotkut fanaattisuudessaan osaavat nekin kääntää ylösalaisin. Itse asiassa haluaisin uskoa johonkin, mutta se ei vain onnistu, koska minulle ei riitä pelkkä usko, vaan haluan tietää, mikä uskonto olisi se oikea ja seuraisin sitä. Aavistukset ja mututuntumat tuntuvat itseni sekä mahdollisten jumalten ja henkien huijaamiselta enkä halua että uskoni perustuisi sellaiselle tuntemukselle.

Pääpiirteittäin maailmankatsomukseni koostuu siis tästä "Tee muille siten kuten toivoisit itsellesi tehtävän" mutta toivottomissa tapauksissa sovellan myös "Tee muille siten kuten he tekevät sinulle." Kaikkein tärkein minulle kuitenkin on "Tee mitä tahdot kunhan et satuta muita." Pyrin siis elämään muita - sekä ihmisiä että eläimiä - kunnioittaen ja mahdollisimman vähän luontoa kuormittaen yms yms. ja konflikteja haluan välttää viimeiseen asti. Nurkkaan alistettuna ja omani tai läheisteni hyvinvoinnin ollessa uhattuna en kuitenkaan epäröi tehdä rumaa jälkeä. Ihmiset osaavat olla raadollisia ja joihinkin ei vain ystävällisyys auta.

Uskonsodat ja käännyttäminen ovat varmaan typerin asia ikinä. En tajua mitä ihmiset keskenään tappelevat ja yrittävät todistella toisilleen kellä on "paras" uskonto. Ei minusta tärkeintä ole se mihin uskoo, vaan se että uskoo ja ennen kaikkea kunnioittaa myös sitä mihin muut uskovat. Ja vaikkei kuuluisikaan mihinkään uskontoon, niin silti voi uskoa johonkin.
tallennettu
AreraChan
Unelmoiva
foorumisti

Viestejä: 223


My Love For You Is Eternal


Profiili
« Vastaus #66 : 09.09.09 klo 23:08 »

Kirjoitan uudestaan, kun edellinen postaus oli jotain tyhmää...

Olen kristitty ollut koko ikäni ja uskoon tulin oikeasti pari vuotta sitten. Usko ei vain ole sellainen pysyvä asia, joka on aina samalla mallilla. Sekin vaatii hoitoa ja työtä, jotta mielenrauha syntyy. Se ei välttämättä vaadi Raamatun tankkausta tai kirkossa käyntiä, koska jokaisella on oma henkilökohtainen tapansa näyttää oma uskonsa. Käyn säännöllisesti kirkossa, mutten joka sunnuntai, luen Raamattua, mutten joka ilta. Rukoilu on minulle kaikista tärkein tapaa pitää yhteyttä Jumalaan ja voi hyvänen aika miten Hänestä onkin turvaa ja lohtua pimeinä aikoina!

Pari sanaa haluaisin sanoa Raamatusta ja sen tulkinnasta... Oikeastaan Raamattua ei minun mielestäni pitäisi edes rueta lukemaan kriittisellä asenteella, koska siitä ei ole silloin yhtään mitään hyötyä. Tietysti, jos haluaa vain etsiä niitä epäkohtia, niin siitä vain. Ihmettelen vain, että miksi. Ei kaikkea tarvitse ottaa sanasta sanaan ja olen varma, että yksikään ihminen ei lue samanlailla Raamattua, sillä eri ihmiset saavat siitä eri asioita irti. Ja jotkut lukevatkin Raamattua joskus sen takia, että hakevat vastausta juuri yhteen tiettyyn kysymykseen. Uusi Testamentti tuntuu tärkeämmältä, kuin Vanha Testamentti ja se johtuu siitä, että kun Jeesus kuoli ristillä, syntyi uusi liitto. "Tämä on uusi liitto minun veressäni" ja niin pois päin. Tätäkin on vaikea selittää. Luen kuitenkin kumpaakin puoliskaa, vaikka UT:sta saan aina enemmän irti. Ja VT on tosiaan juutalaisille se tärkeä, tai oikeastaan Mooseksen kirjat. Luonto on minullekin hyvin tärkeä ja minusta luonnossa on jotain jumalallista ihan vain sen takia, että Hän laittaa kukat kukkimaan ja puut tipputtamaan lehtensä. En kylläkään koe, että jumaluus olisi esimerkiksi heinässä, jos sen nyt näin voi ilmaista. Tällä vittaan siis esimerkiksi shintolaisuuden ajatukseen siitä, että jumaluutta on kaikkialla. En ihan niin konkreettisesti usko niin. Pikemminkin niin, että Jumala on jättänyt sormenjälkiään kaikkialle.

En ole sinisilmäinen kristitty, enkä varmastikaan toimi ja ajattele niin kuin Herra tahtoisi. Minunkin mielestäni ihmiset ovat pohjimmiltaan eläimiä ja siksi saman arvoisia, kuin muutkin luontokappaleet. Ihmisillä on sielu ja me kykenemme empatiaan, mutta entäpä eläimet? Jos niillä ei ole sielua, niitä ei kastettu, eivätkä ne usko Jeesukseen, niin miten niille käy? Sama juttu pienten vauvojen kanssa, jotka kuolevat pian sen jälkeen kun ovat syntyneet. Ne voidaan ehtiä kastaa, mutta ne eivät tiedä Jeesuksesta Kristuksesta. Eläinten osalta uskon, että Jumala on tehnyt Taivaaseen eläimille oman paikan, johon ne pääsevät, sillä eiväthän eläimet ole pahoja. Ne ovat viattomimpia otuksia, mitä on olemassa. Ja sen sijaan vauvat... Kyllä se on Jumalan armo, joka heidät pelastaa. Tiedättekö muuten, mitä armo tarkoittaa? Ansioton Rakkaus Minun Osakseni.

Niin ja vielä maailman synnystä jotain... Koska biologia on lähellä sydäntäni, en voi vain sivuuttaa kaiken maailman evoluutioteorioita ja alkuräjähdyksiä. Niin, alkuräjähdys. Kukahan sen mahdollisesti sai aikaan? Raamatussa kerrottaan kuinka Jumala loi maailman seitsemässä (kuudessa) päivässä ja siitä kuinka ihminen asettui maahan asumaan. En usko, että maailma luotiin muutamassa päivässä, aikaa on täytynyt tietysti kulua useita miljardeja böljördejä vuosia. Mutta ottakaa huomioon, että Jumalan aika ei ole sama kuin ihmisen aika. Evoluutio, ja ihmisen kehitys apinasta selkä suorana käveleväksi ihmiseksi, on todella tapahtunut. Mutta evoluutiota ei olisi koskaan käynnistynyt ilman Jumalaa. Hankalaa ja vaikeaa ymmärtää, mutta mitä väliä? Ihmisten ei ole tarkoituskaan tietää kaikkea. Näin uskon. 

Ah, ja kun vauhtiin päästiin, niin haluaisin vielä takertua siihen seikkaan, että miksi Jumala sallii pahan tapahtua. Siihen kysymykseen on oikeastaan mahdotonta vastata, koska vastausta ei ole, mutta annan siis oman versioni ja tulkintani. Miksi maailmassa on niin paljon pahuutta ja miksi niin monen pitää kärsiä? Raamattu vastaa: "Sen on vihamies tehnyt". Vihamies tarkoittaa tietenkin Saatanaa. Joskus Saatana houkuttelee ihmistä synnintielle ja silloin uskovan pitää löytää Jumala, jotta voi jälleen pyytää tätä antamaan syntimme anteeksi. Jumala vihaa syntejä, mutta rakastaa syntistä ihmistä. Ja vielä se seikka, että ihmisten pitää kärsiä tässä maailmassa, jotta he voisivat elää iankaikkisesti Taivaassa. Todella vaikeaa löytää vastausta tähän... 

Usko auttaa ainakin minua jaksamaan ja on uskomattoman upeaa huomata, kuinka rukouksiin vastataan ja huomaa, kuinka kaikelle löytyy tarkoitus. Sattumaa ei ole olemassakaan, on vain Jumalan tahto. Toivon totisesti, että Hänen tahtonsa päästää minut kotiin. Anteeksi pitkästä viestistä, mutta minulla on paljon sanottavaa.

// Ja aivan pakko erityisesti sanoa ShadowGirlille... Sinun iässäsi en todellakaan uskonut Jumalaan. Minusta olet vielä niin nuori, että sinulla on vielä todella paljon aikaa miettiä mihin todella uskot. En halua tuputtaa, en, mutta sanon vain, että olet vielä todella nuori ja mielesi kypsyy vielä.
« Viimeksi muokattu: 10.09.09 klo 00:09 kirjoittanut AreraChan » tallennettu

...what good is Hiten mitsurugi ryuu...
...what good is Himura Kenshin..?
Again, I... I failed to protect the one person who is most important to me... Kaoru-dono...
Kaoru.

~Kenshin~
Marionetten
foorumisti

Viestejä: 152


shamelessly a fangirl


Profiili
« Vastaus #67 : 10.09.09 klo 21:32 »

Kuulun kirkkoon ja kävin riparin ja tälleen. Siltikään en ole uskovainen. En vain jotenkin koe Kristinuskoa tarpeeksi kiintoisaksi miulle.. Kai koska siitä on kuullut jo pienestä pitäen koko ajan, niin siihen on sitten kyllästynyt.. Näin miulla ainakin.
Mjoo. Siispä se ei ole ihan se miun juttu. Sen sijaan minnuu on aina kiinnostanut kaikki toiset uskonnot, etenkin luonnonuskonnot vai miksikäs niitä kutsutaankin. Suomessakin uskottiin Ahtiin ja muihin.. Se olisi ollut mielenkiintoisempi aika elää.
Joo, mutta kuitenkin kaikessa tässä epäuskovaisuudessani en toki katso pahasti uskovaisia. Saahan ne uskoa mihin tykkäävät. Kunhan eivät sitten väkisin yritä niittä aatteitaan ja uskomuksiaan tuputtaa. Se on todella rasittavaa.
tallennettu

"So if you've got something to say, say it from the rooftops." - Tom Hiddleston

[ent.kokorilo]
Shin
foorumisti

Viestejä: 46


あなたが美しいです


Profiili WWW
« Vastaus #68 : 19.09.09 klo 13:23 »

Yhdyn tässä pariin edelliseen, eli en usko. Lapsesta asti minut kyllä opetettiin uskoon (äitini on uskovainen, isäni ei) mutta ajan saatossa alkoi kehittyä omat näkemykset ja tähän on päädytty. Minulla ei kuitenkaan ole mitään kenenkään uskomuksia vastaan enkä arvostele uskon asioita mitenkään. Asia on mulle vähän sama juttu kuin jos joku tykkäisi kinkkukiusauksesta mutta minä en (kuinka hieno ja hohdokas vertauskuva). Jos pitäisi uskottomuuttani (oli ihan pakko käyttää tuota sanaa :DD no tajusitte varmaan..) jotenkin perustella niin varmaan syynä on liika tieteeseen taipuvaisuuteni. Pitkän matikan, fysiikan sekä kemian lukija joka aikoo tulevaisuudessa teknilliseen korkeakouluun. Joo olen tylsä..
tallennettu

Calzu
Epäkuollut
ameeba

Viestejä: 173


Dirty Limey!


Profiili
« Vastaus #69 : 20.09.09 klo 21:32 »

Kansan oopiumia. Uskonnot tarjoavat hienoja tarinoita ja vivahteikasta historiaa sekä toisaalta erittäin ruman puolen ihmisistä. Eniten uskonnoissa kiinnostavat niiden aikaansaama kultuuri. Nurjat puoletkin kiinnostavat, mutta yleensä sopivan välimatkan päästä tarkasteltuna. Valhalla kutsuu sitten aikanaan.
tallennettu

Elävien maailma on pelottava paikka.
jelden
kupoliitti

Viestejä: 214


rahalla saa ja hevosella pääsee


Profiili WWW
« Vastaus #70 : 20.09.09 klo 22:04 »

Nykyään olen elämänkatsomustiedon ryhmässä uskontotuntien sijaan. Eikä mua nyt enää jaksa haitata koulunkäynnin ja uskonnon sekoittaminen toisiinsa, kun tiedän että sille en oikein mitään mahda - mutta kyllä mä ne toisistaan erottaisin jos saisin päättää. EKTn tunneilla on ollut aika antoisaa, olen ajatellut paljon enemmän kuin ala-asteen uskonnontunneilla joista en itse asiassa muista mitään. Luottavaisin mielin uskon tiedepartojen teorioihin - joskaan liian kauas syntyihin syviin en liiemmin tykkää perehtyä, enkä niiden miettimisestä hyödy mitenkään. Ihminen äidin masusta syntyy, se itse ohjaa kohtalonsa ja sitten kun se kuolee, se lakkaa toimimasta. Tämä aate myös ajaa elämään sen ainoan elämänsä kovalla teholla, kun ei ole loputtomasti käytössä seuraavia elämiä tai taivaspaikkaa.

Mun elämänkatsomus on nykyään sellainen että koetan rakastaa kaikkia ihmisiä sellaisina kuin ne on, rakentaa rauhaa ja olla vapaa! Omalla tavallani hiljaa kuitenkin riehun ja kapinoin joitakin juttuja vastaan, mutta yritän ottaa mahdollisimman lungisti. Ehkäpä mua joskus kohdellaan niinkuin mä kohtelen muita.
tallennettu

se parhaiten nauraa joka koiraa karvoihin katsoo ja joka toiselle kuoppaa kaivaa se villakoirana veräjästä pääsee
jelden
kupoliitti

Viestejä: 214


rahalla saa ja hevosella pääsee


Profiili WWW
« Vastaus #71 : 22.09.09 klo 19:03 »

Lainaus
Mua oikeestaan ärsyttää se kun itse en saa poistua tavan kristinuskon opetuksesta .. Onhan se toki sivistävää mutta meillä on (yhtenä syynä vain) todella läksypakkoinen opettaja. Se oli kerran kuulemma saanut päänsärkyä kun mulla oli jäänyt läksyt tekemättä. Ja tässähän on sekin etten kuulu kirkkoon. Sen opettajan mielestä mulla pitää olla joku hyvä syy kristinuskon oppitunneilla käyminen.

No johan nyt on! Kyllä pitää saada vaihtaa elämänkatsomustietoon tai jonnekin muualle jos kristinuskoa ei halua opiskella. Ja jos opettajankin mielestä pitää olla hyvä syy käydä ussantunneilla eikä sulla sellaista ole, niin ilman muuta lähdet veke. Tai pistät vaikka vanhempasi asialle.
tallennettu

se parhaiten nauraa joka koiraa karvoihin katsoo ja joka toiselle kuoppaa kaivaa se villakoirana veräjästä pääsee
mr. RUTTO
kupoliitti

Viestejä: 29



Profiili WWW
« Vastaus #72 : 08.10.09 klo 20:41 »

Olen tuomittu syntinen, erosin evank. lut. kirkosta reilu pari viikkoa sitten. Kun muut vetelevät nektareita pilvenreunoilla minä biletän liekkimeressä talikon kanssa, hahhah.
tallennettu
Kasumi
karismaattinen
kupomuumio

Viestejä: 572



Profiili WWW
« Vastaus #73 : 09.10.09 klo 22:20 »

Olen tuomittu syntinen, erosin evank. lut. kirkosta reilu pari viikkoa sitten. Kun muut vetelevät nektareita pilvenreunoilla minä biletän liekkimeressä talikon kanssa, hahhah.
Ei oo kauheen syntistä ku kaikki eroo kirkosta. Se on ollut jo muutaman vuoden muotia. :)

Sitäpaitsi, jossei usko taivaaseen niin miksi uskoa helvettiin?

(Minä en ole eronnu kirkosta joten saan kirkkolehteä komposti-paperiksi enkä käy pahemmin kirkossa vaikka. En ole hihhuli tai tyrkyttäjä mutta uskon ja en ole yhtä mieltä kaiken raamanut tekstin ja sääntöjen mukaan koska siinä on käännösvirheitä ja muutenkin suuntaa antavia elämäntapaohjeita.)
tallennettu

Modern Life Is Rubbish
mr. RUTTO
kupoliitti

Viestejä: 29



Profiili WWW
« Vastaus #74 : 12.10.09 klo 01:36 »

Olen tuomittu syntinen, erosin evank. lut. kirkosta reilu pari viikkoa sitten. Kun muut vetelevät nektareita pilvenreunoilla minä biletän liekkimeressä talikon kanssa, hahhah.
Ei oo kauheen syntistä ku kaikki eroo kirkosta. Se on ollut jo muutaman vuoden muotia. :)

Sitäpaitsi, jossei usko taivaaseen niin miksi uskoa helvettiin?

(Minä en ole eronnu kirkosta joten saan kirkkolehteä komposti-paperiksi enkä käy pahemmin kirkossa vaikka. En ole hihhuli tai tyrkyttäjä mutta uskon ja en ole yhtä mieltä kaiken raamanut tekstin ja sääntöjen mukaan koska siinä on käännösvirheitä ja muutenkin suuntaa antavia elämäntapaohjeita.)

Näinhän se, jokainen tarpoo tyylillään (tai uskoo tavallaan). Jostain syystä niinkin pyhästä paikasta kuin tuosta entisestä kirkosta tuli vain epäpyhä fiilis. Ei minun ollut mitään järkeä siellä kirjoilla olla.
tallennettu
Inku
foorumisti

Viestejä: 88


Profiili
« Vastaus #75 : 14.10.09 klo 17:02 »

Ei oo kauheen syntistä ku kaikki eroo kirkosta. Se on ollut jo muutaman vuoden muotia. :)

En tunne yhtään ihmistä enkä ole kuullut tai lukenutkaan kenestäkään joka olisi eronnut kirkosta siksi että se olisi jotenkin muodikasta. Syinä tuntuvat lähes aina olevan joko se, että uskoo johonkin muuhun eikä näe tarvetta kuulua ev. lut. kirkkoon, tai oma kristinusko eroaa kirkon versiosta / toimista sen verran radikaalisti, ettei omatunto salli kuulua kirkkoon. Kaikki uskovatkaan eivät koe tarvetta kuulua johonkin isoon yhteisöön. Eli lyhyesti sen oman sisäisen äänen kuuntelemista ja halua olla itselle ja muillekin rehellinen.

Mutta se muotijuttu taisikin olla vitsi? :0 /facepalm
tallennettu
Kasumi
karismaattinen
kupomuumio

Viestejä: 572



Profiili WWW
« Vastaus #76 : 14.10.09 klo 22:46 »

Ei oo kauheen syntistä ku kaikki eroo kirkosta. Se on ollut jo muutaman vuoden muotia. :)
Mutta se muotijuttu taisikin olla vitsi? :0 /facepalm

Hyvin tajusit ;)

Meinaan vaan ku kaikki ovat muka-kapinallisia sillä toimella. Ei minustakaan huomaa sitä olenko kirkossa vai en, lukuunottamatta kirkkolehden saamista. Silti en ole eronnut kirkosta koska uskontonnon kuuluisikin olla jokaisen oma yksityinen asia. Vähän niiq poliitinen suuntaus.
En kertoisi kumpaakaan ensimmäisenä, saati viimeisenä ansioluettelossa, ellei siitä olisi oikeasti jotain hyötyä.

En käy kirkossa tai puhu uskosta eikä oikeastaan suurin osa tavallisista suomalaisista. Siis juuri niistä tapauskovaisista, joiden kirkkokäymiset rajoittuvat koulujuhliin, häihin, ristiäisiin sekä hautajaisiin.

Kirkosta eroomisen raportoiminen erikseen on aika turhaa, kun sillä ei ole loppujen lopuksi mitään väliä minkään kanssa jos ei uskonto ei muutenkaan ole kuulunut merkittävästi elämään. Peruskoulun pakollisia uskonnontunteja lukuunottamatta.
tallennettu

Modern Life Is Rubbish
Inku
foorumisti

Viestejä: 88


Profiili
« Vastaus #77 : 15.10.09 klo 12:55 »

Meinaan vaan ku kaikki ovat muka-kapinallisia sillä toimella.

En usko että siinä mistään kapinoimisen halusta on kyse, vaikka toki niitäkin joukkoon voi muutama mahtua. Kristinusko ja tapakristillisyys ovat olleet tähän saakka Suomessa niin itsestäänselvyyksiä, että suurin osa ihmisistä on saanut vauvana kristillisen kasteen. Siinä ei paljoa voi valita, haluaako sitä vai ei. Ei toki sillä että kukaan siinä vaiheessa vielä mitään asiasta ymmärtäisi.

Totta kai ihmiset eroavat kirkosta, jos kokevat oman uskonnollisuutensa tai uskonnottomuutensa tärkeänä asiana eikä kristillinen kirkko voi niille mitään tarjota. Mikäli noita lapsikasteita ei tehtäisi niin paljon, todennäköisesti kirkkoonliittymisluvut olisivat korkeammat kuin kirkostaeroamisluvut.
tallennettu
Jaket
Vieras
« Vastaus #78 : 06.11.09 klo 15:56 »

Samaa mieltä Inkun kanssa.

Olen itse henkilökohtaisesti ateisti, mutta hyväksyn kaikki uskonnot ja uskovaiset yleensäkin. :) Luovuin uskostani vasta tuossa pari vuotta sitten, vaikken olekaan Raamatun asioista koskaan varsinaisesti perustanut. Äitini on harras uskovainen, joten hän se minuun uskoa alun alkaen valoikin, ja otin sen ihan okei. Mutta joitakin vuosia myöhemmin aloin todella ajatella asiaa, ja huomasin tuntevani itseni ahdistuneeksi jo pelkästä ajatuksesta, että joku oli luonut ihmiset ja kaiken muunkin maanpäällä, ja seuraisi nyt kaikkia tekemisiämme aina hautaan saakka. Asiaan vaikutti paljolti myös se, että olen aina ollut enemmän tieteen kuin uskonnon puolella, ja kaikkihan sen nyt tietävät, että suurin osa Raamatun esittämistä asioista sotii evoluutio- ja alkuräjähdysteorioita yms. vastaan. Sisälläni kuohahti, kun ajattelin, että Jumala oli luonut meidät eläimiä paremmiksi ja että meidän pitäisi täyttää maailma kokonaan omalla lajillamme, niinhän Raamatussakin sanotaan. En vain yksinkertaisesti voi sietää sitä, että ihmiset olisivat jotenkin "erityisiä". Tai no, tottakai me ihmiset olemme erityisiä, olemmehan tämä planeetan elykkäimpiä otuksia, mutta joku raja siinäkin pitää olla. Raamatussa esiintyy muutenkin paljon sellaisia asioita, joista olen täysin eri mieltä, ja sen vuoksi olen katsonut paremmaksi olla yksinkertaisesti uskomatta kyseisiin juttuihin.

Harmejakin on tästä uskottomuudestani välillä ollut, esimerkiksi silloin, kun tunnustin äidilleni, etteivät kyseiset asiat minua kiinnosta. Kuvitelkaapa, miltä minusta tuntui, kun eräänä iltana meillä oli ruokapöydässä puheenaiheena koulun uskonnontunnit. Olimme samana päivänä olleet luokan kanssa kirkossa, ja äiti tietysti kyseli, että millaista siellä oli. Minä vastasin, että tylsää, ja hän sitten kommentoi, että miten niin? Vähän aikaa siinä yritimme pikkuveljeni kanssa selitellä, mutta sitten en enää kestänyt äidin kuulustelua, ja sanoin hänelle, etten ole uskovainen. Noh, vastaukseksi minä sitten sain: "Olen erittäin pettynyt sinuun. Luulin, että olit äitisi tytär." Se todella sattui enemmän kuin mikään muu, mitä äitini oli koskaan sanonut, emmekä sen koommin ole kyseisestä aiheesta juuri puhuneet.

Mutta ei jauheta siitä asiasta sen enempää, ettei liialliseksi synkistelyksi menisi. :)Tämä oli sitten vain minun mielipiteeni, älkää ottako sitä liian tosissaan, kiitos! :D
« Viimeksi muokattu: 06.11.09 klo 16:11 kirjoittanut Jaket » tallennettu
franskanleipa
foorumisti

Viestejä: 114



Profiili WWW
« Vastaus #79 : 06.11.09 klo 17:08 »

Musta korneinta on, että niin monet uskovat tieteen ja uskon(non) sulkevan toisensa pois.

Ja ylipäätään, että usko(nto) tarkoittaisi uskomista valkopartaiseen ukkoon pilvien päällä tai siihen että joku tietoinen olento seuraisi jokaista liikettä tai että usko ja uskonto ylipäätään olisivat samoja asioita.

Tai kirkko ja usko. Tästä varmaan kertoo jo tarpeeksi kirkkoon kuulumattomat uskovaiset ja kirkkoon kuuluvat uskonnottomat (ei uskottomat, baitövei B-))

(Koskahan muuten xhii duunaa sen "vain minun mielipiteeni" -sanasuodattimen?)
tallennettu

Silmä on katsojan päässä
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #80 : 06.11.09 klo 22:46 »

Musta korneinta on, että niin monet uskovat tieteen ja uskon(non) sulkevan toisensa pois.

Jep. Minusta edelleen yksi osuvimmista lausahduksista on vastaus, jonka joku akateeminen ihminen antoi, kun tuli puhetta luomisopin ja evoluution vastakkainasettelusta. Kysymys ei ollut, että onko Jumala luonut maailman, vaan miten se on luotu; "Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Jumala loi maailman suurella räjähdyksellä."

Ja kuuluihan jo Descartesin ajatteluun deismi, jonka mukaan jumala on kyllä luonut maailman, mutta ei puutu sen kulkuun enää. Sama malli tunnetaan myös nimityksellä "kelloseppäjumala" - kelloseppä rakentaa kellon, mutta ei puutu valmiin kellon toimintaan, vaan antaa sen raksuttaa itse.

(Koskahan muuten xhii duunaa sen "vain minun mielipiteeni" -sanasuodattimen?)

Odotan itsekin. Voisikohan sellaisen saada ylennettyyn Kupoliin? ;)
tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
Efana
unissa kulkeva
kupomuumio

Viestejä: 161


Kaikkien janoisten sankari


Profiili WWW
« Vastaus #81 : 09.11.09 klo 01:34 »

Musta korneinta on, että niin monet uskovat tieteen ja uskon(non) sulkevan toisensa pois.

Jep. Minusta edelleen yksi osuvimmista lausahduksista on vastaus, jonka joku akateeminen ihminen antoi, kun tuli puhetta luomisopin ja evoluution vastakkainasettelusta. Kysymys ei ollut, että onko Jumala luonut maailman, vaan miten se on luotu; "Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Jumala loi maailman suurella räjähdyksellä."

Presiis. \o/


Haluaisin myöskin huomauttaa, että itsensä ei-kristityksi kokeminen ei automaattisesti tarkoita, että olisi ateisti. Maailmaa voi katsoa monella muullakin tapaa.
tallennettu

weightless
bare
faithless
scared
Skulljuice
kupoliitti

Viestejä: 47


The allmighty king of tentacle monsters


Profiili
« Vastaus #82 : 13.11.09 klo 16:01 »

Itse olen umpipakana (wiccaa, druidismia ja shamanismiä sekaisin).
Jostain syystä kristinusko ei ole vain uponnut minulle koskaan. En vain koe sitä omakseni millään tasolla. Hyviä pointtejahan siinä on mutta se millaiseksi se on ajan saatossa muuttunut... tekopyhää paasaamista ja turhaa perseennuolemista.. :/ Vain harva kykenee enää elämään sen mukaan.
Luonnonuskontoja on jollain tasolla mielestäni helpompi toteuttaa jokapäiväisessä elämässä. On vaikeaa mennä repimään puista oksia jos uskoo niidenkin olevan tietyllä tapaa sielullisia ja eläviä olentoja.
tallennettu

"Hunt as a pack or not at all!"
Jessy
foorumisti

Viestejä: 16



Profiili WWW
« Vastaus #83 : 30.12.09 klo 18:39 »

En tiedä miksi ihmeessä tulen keskusteluunne mukaan, mutta teki vain mieli.
En ole itse kovin uskonnollinen (Vai mikä se adjektiivi on?), vaan lähimmän Ateistia.
Kaikki jumalanpalvelukset ynnämuut "roskat" saisivat jäädä pois tästä maailmasta, kuinka moni oikeasti uskoo 100% jumalankaan olemassaoloon? Raamatun tapahtumista ei ole todisteita, eikä tiedä kuka ne on oikeasti ensimmäisen kerran keksinyt.
Niin kauan kuin jumalasta ei ole todisteita, ei minusta ole syytä uskoa raamatun teksteihinkään. Miten Mooses on voinut saada noin vain veden "Halkaistua" kahtia (vai miten se menikään). Voisi myös sanoa, että tämä tapahtuma ei olisi jumalan, vaan "saatanan" aikaansaannosta.

Asiassani ei ollut pointtia ollenkaan,  selitin vain jotain.
Mutta kukaan ei voi oikeasti todistaa jumalan olemassaoloa, tai raamatun tapahtumia. Jos raamattu voidaan todistaa, voivatko ihmiset olla ihan varmoja, että kaikki nämä ihmeelliset tapahtumat ovat juuri jumalan aikaansaannoksia?
« Viimeksi muokattu: 30.12.09 klo 19:14 kirjoittanut Yule » tallennettu

Kuinka kaikki alkoikaan, alkaakseen taas alusta.
Efana
unissa kulkeva
kupomuumio

Viestejä: 161


Kaikkien janoisten sankari


Profiili WWW
« Vastaus #84 : 01.01.10 klo 15:16 »

-- kuinka moni oikeasti uskoo 100% jumalankaan olemassaoloon?


Minä. :) En tosin tarkoita kristinuskon jumalakuvaa, johon ymmärtääkseni viittasit, vaan eri uskontojen kirjoitusten itsenäisen tulkitsemisen ja pohdinnan kypsyttämää lopputulosta (joka tosin jatkaa kypsymistään edelleen, luultavasti koko loppuelämäni). Sanottakoon sitä vaikka vapaa-ajatteluksi.

Raamatun tapahtumista ei ole todisteita, eikä tiedä kuka ne on oikeasti ensimmäisen kerran keksinyt. Niin kauan kuin jumalasta ei ole todisteita, ei minusta ole syytä uskoa raamatun teksteihinkään.


Suosittelen tutustumaan kaikkiin maailmanuskontoihin ennen uskontojen tuomitsemista: http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmanuskonnot ja myöskin lueskelemaan niiden pyhiä kirjoituksia; Raamattu on vain pisara kirjoitusten valtameressä. Netistä on ladattavissa ilmaiseksi ohjelma nimeltä Ocean, johon on koottu kirjastoksi suurimpien maailmanuskontojen tekstejä. Googlettakaa! Lukeminen ei välttämättä anna vastauksia, mutta opettaa kysymään oikeita kysymyksiä. ;) Löytyyhän noistakin mitä ihmeellisimpiä tarinoita, joille ei löydy nykytiteteestä tyhjentävää selitystä, mutta siinähän piileekin se uskon pointti: Uskomista selittämättömään ilman todisteita, varmaa tietoa ilman materiaalista näyttöä. Toisten on vain hankalampi hahmottaa maailman ei-materiaalinen puoli.
tallennettu

weightless
bare
faithless
scared
Eki-sensei
foorumisti

Viestejä: 27


Oro?


Profiili
« Vastaus #85 : 05.01.10 klo 23:52 »

Kaikki jumalanpalvelukset ynnämuut "roskat" saisivat jäädä pois tästä maailmasta, kuinka moni oikeasti uskoo 100% jumalankaan olemassaoloon?
Niin kauan kuin jumalasta ei ole todisteita, ei minusta ole syytä uskoa raamatun teksteihinkään. Miten Mooses on voinut saada noin vain veden "Halkaistua" kahtia (vai miten se menikään). Voisi myös sanoa, että tämä tapahtuma ei olisi jumalan, vaan "saatanan" aikaansaannosta.


Vaikket kertaakaan maininnut viestissäsi, että Jumalaa ei voi tieteellisesti/tieteellä todistaa, mutta puhuit silti Jumalan todistamisesta joten voidaan puhua tieteestä. Erilaisia tieteenlajeja ovat psykologia, filosofia, kemia jne. Erilaisia uskontoja taas ovat krisinusko, islaminusko jne. Ne ovat uskontoja. Kaksi eri asiaa.

Ei Jumalaa (välttämättä) voi todistaa niillä metodeilla millä ihminen esim. todistaa vaikkapa elektronien olemassaolon. Mutta ei pidäkään. Kyse on uskonnosta, ei tieteestä. Kuten monet ovat jo sanoneet, niin kukin uskoo mihin tahtoo (toivon kuitenkin, että ei nyt ihan erilaisiin kultteihin uskottaisi (Jonestown jne)), jotkut uskovat erilaisten ihmeiden tai spirituaalisten kokemuksien takia, jotkut koska heidät on kasvatettu siihen ja jotkut koska he pitävät sitä loogisena että on olemassa jumala. Tai jotkut pitävät esim. Raamattua filosofisena teoksena.

Mielestäni jokaisen ei uskovaisen pitäisi antaa mahdollisuus uskolle Jumalaan omassa mielessään. Puhun siis monoteististen uskontojen jumalasta, jätän pois polyteistiset uskonnot. En myöskään puhu eri uskonnoista, vaan Jumalasta. Heidän pitäisi unohtaa ja olla ajattelematta kaikkea mikä estää heitä uskomasta, mm. tiedettä. He voisivat vaikka lukea raamattua ilman, että yrittäisivät etsiä sieltä ns. "epäkohtia" ja jotta voisivat myöhemmin piikitellä niillä muita (ja sekin on usein vain saivartelua ja sisällön väärinymmärrystä). Kaikista tärkein on, että he voisivat ajatella maailmankaukkeutta erilaisesta näkökulmasta. Uskontohan on elämänkatsomus ja pidän sitä turvallisena vaihtoehtona (riippuen taas tietysti, että mihin uskontoon kuulut, pidän itse esim. islaminuskontoa vaarallisena). Olen myös kuullut usein sanottavan, että uskovaiset ovat keskimäärin ei-uskovaisia onnellisimpia. Ei mikään virallinen tieto, mutta se voi hyvin pitää paikkaansa.

Lainaus
kaikki nämä ihmeelliset tapahtumat ovat juuri jumalan aikaansaannoksia?


Jos kaikki maailman ihmeet eivät ole Jumalan, tai jonkin jumalan kaltaisen ... (tyhjää koska en tiedä oikein miksi kutsua), niin minkä/kenen sitten? Itsestäänkö kaikki on tapahtunut? Onhan jonkun täytynyt tyhjästä, eikö? Ei välttämättä, mutta toistaiseksi tunnemme, että kaikki syntyy jonkun takia. Maapallo syntyi (teorian mukaan) alkuräjähdyksen myötä, ihminen miehestä ja naisesta, Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue Hitleristä jne.

Kun merkitsin alkuräjähdyksen jälkeen sulkuihin "teorian", niin päättelette varmaankin etten usko alkuräjähdykseen. Minulla on 50/50, että uskonko näihin asioihin joita ei ole pystytty kunnolla myöskään todistamaan, kuten evoluutioon (tiedän, että siitäkin on ties kuinka paljon todisteita, mutta ei mitään konkreettista) tai alkuräjähdykseen. On mahdollista, että esim. Jumala loi maapallon alkuräjähdyksen avulla jne.



Hooärrä väliin koska vaihdan aihetta, vaikka pysynkin uskonnossa.Minulla olisi vielä kaksi asiaa mitä haluan sanoa: uskonnot nyky yhteiskunnassa (tai -kunnissa) ja kristinuskonnon paikka Suomessa nykyään. Islaminuskonnostakin haluaisin kirjoittaa vaikka ties kuinka monta sivua, mutta tekisin siitä mielummin topicin (älkööt murehtiko, tuskin teen), koska siitä on sen verran sanottavaa.

Nuo kaksi aihetta liittyy toisiinsa, mutta aloitetaan siitä, että minun mielestäni nykymaailmaan ei mahdu uskonnot. Lähinnä ainoa syy siihen on se, että ihmiset eivät usko enään - varsinkaan nuoremmat ihmiset ja sen myötä eivät myöskään heidän lapsensa. Tämä johtuu luultavimminkin ihan siitä, että menee niin hyvin. Ei ole tarvetta uskoa. Kuten aiemmin sanoin, niin uskonnot on turvallinen vaihtoehto. Eli kun menee huonosti, niin aina voi rukoilla ja siitä tulee parempi fiilis. Kyllä nykyäänkin menee välillä yksilöllä huonosti ja talous on päin mönkää jne, mutta ei ole samalla tavalla ankeita oloja kuten esim. 1900-luvun alun Suomessa (lähinnä työväellä/köyhälistöllä). Mitä enemmän aikaa kuluu ja kun vanhukset kuolee ja tulee uutta sukupolvea, niin luultavimminkin uskovien määrä vähenee. Useille nuorille ainoa kosketus uskontoon on ripari - ja kaikki ei edes käy siellä. Ja sekin on vain kiva kesäleiri, jossa selitetään kevyesti uskonnosta 1h ajan päivässä - silloinkin usein filosofisesta näkökulmasta. Toisaalta ketään ei voi pakottaa uskomaan. Se, että uskonto ei mahdu maailmaan näkyy mm. Jumalan (Allahin) nimeen terroristi-iskuja tekevistä terroristeista. Eri terroristi-iskuille on tietysti eri syitä, sillä esim. koraanissa mainitaan että vääräuskoisia pitää tappaa jne. Mutta se nyt ei ole ainoa syy.

Toiseksi, Suomi ei ole enään kristinuskoinen maa. Suomen lipussa on kyllä, toistaiseksi, ristin kuva, mutta mm. ateistit vaativat että se poistetaan siitä (joka luultavimminkin tulee tapahtumaan, ennemmin tai myöhemmin). Toiseksi on se, että erilaisissa uskonnollisissa tapahtumina, kuten jouluna ei saa kouluissa olla kristinuskoisia esityksiä muslimi (ja muiden) vähemmistöjen takia. Eihän siinä ole mitään järkeä nimittäin kyseessähän on ikivanha traditio Suomessa sekä osa kristinuskontoa - ei islaminuskontoa. Me annamme heidän vapaasti juhlia juhliaan (mutta me ei juhlita niitä, silti he juhlivat ja saavat vapaata meidän juhlien aikana). Eli jos jossain kristinusko vielä näkyy niin lipussa (tuskin siinäkään kauaa) ja tietysti Suomessa on muutama turistikohde kuten Helsingin tuomiokirkko. Kristinuskonto tekee kuolemaa ja vaarallinen islaminuskonto kasvaa kasvamistaan. Syövytän vähän mieliänne tällä: Muslim Demographics (External Embedding Disabled) (videosta on paljon juttua kuinka se on yliammuttu, mutta silti pitää paikkaansa pohjimmiltaan).

En jaksanut kunnolla lueskella vanhempia viestejä muutamaa viestiä pidemmälle, mutta luen niitä mahdollisesti lisää myöhemmin ja otan mahdollisesti kantaa joihinkin.
tallennettu
Kometae
!
kupomuumio

Viestejä: 408


sun maa mustikka


Profiili WWW
« Vastaus #86 : 06.01.10 klo 01:48 »

Ei Jumalaa (välttämättä) voi todistaa niillä metodeilla millä ihminen esim. todistaa vaikkapa elektronien olemassaolon. Mutta ei pidäkään. Kyse on uskonnosta, ei tieteestä.

Mutta onko pelkkä uskominen se itseisarvo? Minusta fraasi "eihän usko olisi uskoa, jos sen voisi todistaa todeksi" on oikeastaan lähinnä elämänkatsomuksen puolustelua kuin todellinen mielipide, koska epäilen ihmisten kuitenkin ajattelevan, että uskolla haetaan jotain totuusperää tai että se selittäisi jonkin asian niin kuin elektronit selittävät kemialliset reaktiot. Pakko mainita kliseisesti lentävä spaghettihirviö, mutta eihän kukaan siihen todella usko, koska se on selvää hölynpölyä. Kun taas kristinusko pitkän perinteen johdosta tuntuu oikein järkevältä.

Toki usko on varmasti joillekin itseisarvo, kuten myös sekin, että uskotaan parempaan huomiseen. Kuitenkin usko menettää mielestäni itseisarvonsa siinä, kun ihminen alkaa uskoa toivon lisäksi myös paholaiseen, luomisteoriaan ja viimeiseen tuomioon ym. ja näkee tehtäväkseen valistaa myös muita siitä. Usko voisi olla vain uskoa, mutta valitettavasti uskovaisillakin on hyvin monta kantaa tuosta asiasta.

Olen miettinyt jonkin aikaa sitä, että miksi uskovien mielestä ei-uskovien taakkana olisi todistaa jonkin asian ei-olemassa olo, kun mitään ei voi todistaa olemassa olettomaksi. Sen sijaan minusta olisi hyvä pohtia sitä, että miksi luonnontieteet ovat viimeisen 2000 vuoden aikana kehittyneet roimasti, mutta kysymys Jumalan olemassa olosta ei muutoin kuin poliittisesta näkökulmasta.

Olen kyllä kovaa vauhtia alkanut suvaita uskovien ihmisten ajatusmaailmaa yhä enemmän, mutta en voi sille mitään, että tämä seuraava kysymykseni voi kuulostaa hieman vähättelyltä:
Olen ihmetellyt, että miksi ihmiset uskovat niin hartaasti yli 2000 vuotta syntyneeseen käsitykseen maailman synnystä ja jumalasetelmasta, koska näin jälkeen päin olemme todistaneet niin monet uskomukset vääriksi, esimerkiksi sen, ettei maailma ole litteä ja sen, että sairaudet eivät varsinaisesti johdu liasta eivätkä varsinkaan ole jumalan rangaistuksia, vaan niille on nykyään hyvin lääketieteelliset selitykset. Miten ihminen olisi voinut keksiä jo silloin, miten maailma on syntynyt, jos he ovat olleet monista asioista nykytietämyksen mukaan epätietoisia?

Käsityksemme maailman rakenteesta ja sairauksien synnystä ja parantamisesta ovat kehittyneet huimasti, mutta merkit Jumalan olemassa olosta ovat edelleen yhtä ilmeiset kuin mahdollisesti muutama tuhat vuotta takaperin. Ja vielä sekin, että Jumalan olemassa olo on historiantuntemuksen mukaan ollut selitettävissä vain ihmisten toiminnalla ja heidän kokemuksillaan, ei niin ikään ihmisistä riippumattomana ilmiönä. Entäs, jos kiinalaiset olisivat valloittaneet Euroopan? Entäs jos jonkin katastrofin johdosta heimouskonnot olisivat vallitsevia uskontoja? Kuinka moni suomalainen silloin olisi evankelis-luterilainen saatika kristitty? Onko uskonto todella ihmisen sydämessä vai tuleeko se puhtaasti kulttuurin mukana?

Uskomus siihen, että on olemassa jumalvoima, mutta ei minkään tunnetun uskonnon mukainen, on ehkä tällä hetkellä uskonrintamalta kaikkein uskottavin esitys.

Lainaus
Olen myös kuullut usein sanottavan, että uskovaiset ovat keskimäärin ei-uskovaisia onnellisimpia. Ei mikään virallinen tieto, mutta se voi hyvin pitää paikkaansa.
Sanotaan myös, että tieto lisää tuskaa :D

Raamatulla saivartelu on kyllä yhtä tyhjän kanssa. Nuorempana tein sitä itsekin, mutta mielestäni jumalkiistan kanssa kamppailevien kannattaisi miettiä asioita ehkä enemmän historian kautta.
tallennettu

Lukemalla tämän tekstin sitoudut vastaanottamaan lämpimän virtuaalihalin :-)

* /o/ \o\ *
Eki-sensei
foorumisti

Viestejä: 27


Oro?


Profiili
« Vastaus #87 : 06.01.10 klo 02:32 »

Mutta onko pelkkä uskominen se itseisarvo? Minusta fraasi "eihän usko olisi uskoa, jos sen voisi todistaa todeksi" on oikeastaan lähinnä elämänkatsomuksen puolustelua kuin todellinen mielipide, koska epäilen ihmisten kuitenkin ajattelevan, että uskolla haetaan jotain totuusperää tai että se selittäisi jonkin asian niin kuin elektronit selittävät kemialliset reaktiot.

Tuohan on täysin yksilöllistä. Jos sallit minun saivarrella, niin käsite usko tarkoittaa tietoon nojaamatonta luuloa/uskoa johonkin asiaan. Kun puhutaan uskonnoista, niin puhutaan uskosta Jumalaan. Eli tällöinhän tuo mainitsemasi fraasi pitää paikkaansa. Tietysti kansan käsissä käsite usko(nto) saa aivan uuden merkityksen. Uskonnoillahan yritetään usein vastata kysymyksiin joihin tiede ei pysty vastaamaan. Uskonnonopettajani sanoo aina näin: "Uskonnolla yritetään vastata sellaisiin kysymyksiin joihin tiede ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä on mm. miksi olemme tässä veneessä ja mihin päin se suuntaa?" (tuo taitaa olla jostain kirjasta).

Eli ei uskovaisia kiinnosta eivätkä he halua että uskontoa yritettäisiin tieteellisesti todistaa koska se on uskonto, jonka, ainakin osatehtävä, on tuo juuri yllämainitsemani juttu.

Lentävä spagettihirviö on pelkkä vitsi. Nykyään on myös kirkko (jonka nimeä en muista) jonka avulla on laillista polttaa kannabista koska se kuuluu sen pyhään johonkin. Eli uskontoja voidaan käyttää myös hyväkseen.

Lainaus
Olen miettinyt jonkin aikaa sitä, että miksi uskovien mielestä ei-uskovien taakkana olisi todistaa jonkin asian ei-olemassa olo, kun mitään ei voi todistaa olemassa olettomaksi.

Maailmassa on lukuisia kysymyksiä joihin mikään tiede ei, ainakaan toistaiseksi, pysty vastaamaan. Ja kuten aiemmin sanoin, niin uskonto on yksi joka vastaa näihin kysymyksiin. Ei uskovien niin rakastama tiede ei vastaa näihin kysymyksiin joten siltä kannalta uskovaisilla menee paremmin. Joten kuinka he voivat väittää ettei jumalaa ole olemassakaan kun he eivät itsekään tiedä vastauksia näihin? Eivät he voi kieltää sitä ennenkuin löytävät paremman vastauksen. Se, että jos sanoo ateistille että todista ettei Jumalaa ole olemassa tarkoittaa luultavimminkin tätä. Ainakin minulle.

Lainaus
Olen ihmetellyt, että miksi ihmiset uskovat niin hartaasti yli 2000 vuotta syntyneeseen käsitykseen maailman synnystä ja jumalasetelmasta, koska näin jälkeen päin olemme todistaneet niin monet uskomukset vääriksi, esimerkiksi sen, ettei maailma ole litteä ja sen, että sairaudet eivät varsinaisesti johdu liasta eivätkä varsinkaan ole jumalan rangaistuksia, vaan niille on nykyään hyvin lääketieteelliset selitykset. Miten ihminen olisi voinut keksiä jo silloin, miten maailma on syntynyt, jos he ovat olleet monista asioista nykytietämyksen mukaan epätietoisia?

Käsitykseni mukaan Raamatun on kirjoittanut ihmiset ja ihmisten tiedot tieteeseen liittyvistä jutuista olivat mitä olivat. Raamattua voi myös katsoa filosofisena kirjana ja ymmärtääkseni kaikki "lakiin ja filosofiaan" liittyvät jutut on jeesuksen sanomia. Ja puhut mitä ilmeisemmin fundamentalisteista kristityistä (tai muslimeista). Uskovainen voi olla mitä tahansa. Ja se, että on kristitty ei tee sinusta fundamentalistia. Uskoa voi pelkkään Jumalaan.

Lainaus
merkit Jumalan olemassa olosta ovat edelleen yhtä ilmeiset kuin mahdollisesti muutama tuhat vuotta takaperin. Ja vielä sekin, että Jumalan olemassa olo on historiantuntemuksen mukaan ollut selitettävissä vain ihmisten toiminnalla ja heidän kokemuksillaan, ei niin ikään ihmisistä riippumattomana ilmiönä. Entäs, jos kiinalaiset olisivat valloittaneet Euroopan? Entäs jos jonkin katastrofin johdosta heimouskonnot olisivat vallitsevia uskontoja? Kuinka moni suomalainen silloin olisi evankelis-luterilainen saatika kristitty? Onko uskonto todella ihmisen sydämessä vai tuleeko se puhtaasti kulttuurin mukana?

Miten voit olla kristitty ellet ole ikinä tavannutkaan kristittyä tai lukenut siitä mistään? Tietysti se tulee kulttuurin mukana. Mutta se, että uskotko Jumalaan onkin ihan eri juttu, sillä Jumala tai Jumalia on jokaisessa kulttuurissa. Voi olla, että jos et tietäisi siitä Jumalasta minkälaisena me sen tunnemme nyt niin uskoisit johonkin muuhun korkeampaan supernaturaaliseen voimaan, vaikkapa sitten metsissä asuviin tonttuihin. Alan muuten oleman todella kypsä tuohon, että Jumalaa ei ole pystytty todistamaan. Voi olla, että kuten deismissäkin opetetaan, niin Jumala ei vain ilmene meille (mutta lähetti mm. meille ainoan poikansa). Joillekin tulee vain spirituaalisia kokemuksia esim. unessa jossa he tapaavat enkeleitä jne.

Lainaus
Raamatulla saivartelu on kyllä yhtä tyhjän kanssa. Nuorempana tein sitä itsekin, mutta mielestäni jumalkiistan kanssa kamppailevien kannattaisi miettiä asioita ehkä enemmän historian kautta.

Kun puhutaan Jumalasta, niin silloin ei varsinkaan voida enään miettiä asiaa tieteen kautta, varsinkaan historian. Sitäpaitsi se mitä me tiedämme historiasta ja mikä siitä tiedosta totta on vähän niinkuin uskontokin.

Sanon sen taas jotta ymärrät(te?): uskonto on usko, jolla kyetään vastaamaan kysymyksiin joihin tiede ei pysty vastaamaan. Ei ole järkeä kiistellä siitä, että pitääkö esim. kaikki raamatun asiat paikkaansa koska:

a) se on usko ja usko määritellään siten miten sanoin sen yllä.
b)  tietomme historiasta ei välttämättä pidä myöskään paikkaansa. Ei me oltu siellä paikalla
tallennettu
Kometae
!
kupomuumio

Viestejä: 408


sun maa mustikka


Profiili WWW
« Vastaus #88 : 06.01.10 klo 15:07 »

Uskonnoillahan yritetään usein vastata kysymyksiin joihin tiede ei pysty vastaamaan. Uskonnonopettajani sanoo aina näin: "Uskonnolla yritetään vastata sellaisiin kysymyksiin joihin tiede ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä on mm. miksi olemme tässä veneessä ja mihin päin se suuntaa?" (tuo taitaa olla jostain kirjasta).

Vastata kysymyksiin, joihin ei toistaiseksi pystytä antamaan vastausta. Uskonnonkin yleisin vastaus noihin kysymyksiin on melko ympäripyöreästi se, että kyseessä on jumala, jumalan tahto, jumalan "salainen tarkoitusperä" ja että jumala on kaikkivoipa. Jokainen voi miettiä, että vastaavatko nuo niihin filosofisiin kysymyksiin yhtään sen paremmin kuin tieteelliset teoriat. (myöhemmässä viestissä todet, että uskovaisilla menee ainakin sen suhteen paremmin, että heillä on vastauksia)


Lainaus
Eli ei uskovaisia kiinnosta eivätkä he halua että uskontoa yritettäisiin tieteellisesti todistaa koska se on uskonto, jonka, ainakin osatehtävä, on tuo juuri yllämainitsemani juttu.

Eli uskovaiset eivät sinun mukaasi käytännössä katsoen siis halua edes tietää, että onko heidän uskossaan ja käsityksissään mitään perää?

Usko onkin siis, että ihminen verhoaa uskonsa sopivan tarinan ympärille, jotta hänen elämästään tulisi enemmän kontrolloitua ja ehyttä. Siinä ei niinkään ole mitään vikaa, jos ei odota sen vastaavan todellisuutta, toivoisi pikemminkin vain, että asiat olisivat niin, eikä vedä siihen mukaan muun kuin oman elämänsä.

Lainaus
Maailmassa on lukuisia kysymyksiä joihin mikään tiede ei, ainakaan toistaiseksi, pysty vastaamaan. Ja kuten aiemmin sanoin, niin uskonto on yksi joka vastaa näihin kysymyksiin. Ei uskovien niin rakastama tiede ei vastaa näihin kysymyksiin joten siltä kannalta uskovaisilla menee paremmin. Joten kuinka he voivat väittää ettei jumalaa ole olemassakaan kun he eivät itsekään tiedä vastauksia näihin?

Minusta esim. sattuma on hyvä vaihtoehtoinen selitys maailmapallon synnylle ja ihmisten olemassa olon tarkoitukseksi. Mikä arvo on "vastauksella" yhteiskunnallisissa mitoissa, jos se ei perustu mihinkään? Se voi parantaa maailmankaikkeuden ja elämän tarkoituksen hahmotusta maallikon päässä, mutta menevätkö ihmisen henkilökohtaiset tarpeet totuuden edelle?

Lainaus
Kun puhutaan Jumalasta, niin silloin ei varsinkaan voida enään miettiä asiaa tieteen kautta, varsinkaan historian. Sitäpaitsi se mitä me tiedämme historiasta ja mikä siitä tiedosta totta on vähän niinkuin uskontokin.

Minusta taas voidaan historian perusteella hyvinkin pohtia, kuinka todennäköistä Jumalan olemassa olo on, kun ajatellaan miten käsitykset elämästä ja maailmasta ovat muutenkin aikojen saatossa muuttuneet. Sekin, kuinka alkeellisimmat kulttuurit ovat vahvasti uskontopainoitteisempia kuin kehittyneemmät kulttuurit.

Tietenkään kaikeasta historiasta ei voi olla varma, mutta en lähtisi sanomaan, että historiantuntemus olisi missään määrin yhtä hataraa kuin jumaltuntemus. Sitä paitsi suurin osa, minkä uskonnoista nykyään tiedämme, perustuu historiaan.

Lainaus
Ei ole järkeä kiistellä siitä, että pitääkö esim. kaikki raamatun asiat paikkaansa koska:

a) se on usko ja usko määritellään siten miten sanoin sen yllä.
b)  tietomme historiasta ei välttämättä pidä myöskään paikkaansa. Ei me oltu siellä paikalla

Ei ole järkeä, mutta siitä voidaan kiistellä, että miten ihmisten käsitykset monista asioista ovat muuttuneet aikojen saatossa ja uskommeko nykypäivänä vanhentuneisiin käsityksiin mitä uskontoihin tulee. Oma teoriani on, ettei käsitys Jumalan olemassa olosta ole juurikaan muuttunut sen takia, koska olemassa olemattomaan ei ole mitään lisättävää tai tarkennettavaa.

//Niin ja nuo kulttuurit otin mukaan lähinnä vain sen takia, että ihmiset usein pitävät tiukasti kiinni oman kulttuurinsa uskonnosta pitäen sitä juuri sinä oikeana ottamatta kuitenkaan huomioon, että maailmassa on muitakin uskontoja, jotka voisivat hyvin olla Suomen valtauskonto, jos historiaa kirjoitettaisiin toisin. Niin ikään yksittäisestä uskonnosta hampain kiinni pitäminen ei taida olla se, mitä usko todella on. 
tallennettu

Lukemalla tämän tekstin sitoudut vastaanottamaan lämpimän virtuaalihalin :-)

* /o/ \o\ *
Eki-sensei
foorumisti

Viestejä: 27


Oro?


Profiili
« Vastaus #89 : 06.01.10 klo 17:02 »

Vastata kysymyksiin, joihin ei toistaiseksi pystytä antamaan vastausta. Uskonnonkin yleisin vastaus noihin kysymyksiin on melko ympäripyöreästi se, että kyseessä on jumala, jumalan tahto, jumalan "salainen tarkoitusperä" ja että jumala on kaikkivoipa. Jokainen voi miettiä, että vastaavatko nuo niihin filosofisiin kysymyksiin yhtään sen paremmin kuin tieteelliset teoriat. (myöhemmässä viestissä todet, että uskovaisilla menee ainakin sen suhteen paremmin, että heillä on vastauksia)

Niin toistaiseksi, mutta toisaalta tiede tulee tuskin koskaan saamaan varmaa tietoa näistä asioista, vain teorioita. Onhan mm. evoluutio ja alkuräjähdyskin teorioita.

Lainaus
Eli uskovaiset eivät sinun mukaasi käytännössä katsoen siis halua edes tietää, että onko heidän uskossaan ja käsityksissään mitään perää?

Turhaa saivartelua. Yritin vain sanoa sitä, että kun uskot johonkin, niin se ei ole pointti siinä että onko sitä tutkittu 100-vuotta ja sitten katsottu että se saattaa pitää paikkaansa tai ei pidä paikkaansa vaan se itse kokemus/syy miksi uskot saa sinut uskomaan. Esimerkiksi jos koet jonkun näyn, niin et sinä rupea miettimään asiaa tieteelliseltä kannalta, sillä eiköhän näkysi enkelistä voita minkä tahansa teorian.

Lainaus
Minusta esim. sattuma on hyvä vaihtoehtoinen selitys maailmapallon synnylle ja ihmisten olemassa olon tarkoitukseksi. Mikä arvo on "vastauksella" yhteiskunnallisissa mitoissa, jos se ei perustu mihinkään? Se voi parantaa maailmankaikkeuden ja elämän tarkoituksen hahmotusta maallikon päässä, mutta menevätkö ihmisen henkilökohtaiset tarpeet totuuden edelle?

Jos ei usko, niin sattuma on ihan hyvä syy miksi maapallo syntyi, mutta mistä maailmankaikkeus syntyi? Jostain muusta, mutta mistä tämä muu syntyi? Ja niin edelleen... Kuten sanoin jo aikasemmassa viestissäni, niin jonkin on täytynyt syntyä tyhjästä. Eihän ihminen edes tee sillä tiedolla kuinka maapallo syntyi (jne) mitään, mutta silti ihminen pohtii sitä niin paljon. Ja uskontojen vastaus näihin asioihin perustuu moniinkin asoihin.

Lainaus
Minusta taas voidaan historian perusteella hyvinkin pohtia, kuinka todennäköistä Jumalan olemassa olo on, kun ajatellaan miten käsitykset elämästä ja maailmasta ovat muutenkin aikojen saatossa muuttuneet. Sekin, kuinka alkeellisimmat kulttuurit ovat vahvasti uskontopainoitteisempia kuin kehittyneemmät kulttuurit.

Tuo oli hyvä. Kaikilla kulttuureilla on ja on ollut Jumala tai Jumalia kautta ainakin homo sapiensin historian. Jokaiselta kieleltä löytyy sana Jumala (god, allah, kami-sama jne). Jopa kielillä joita puhuu enään muutama sata, niin on sana Jumala. Tämä joko kertoo siitä, että Jumala on olemassa tai jonkinlainen jumalkaltainen olento tai sitten siitä, että ihminen tarvitsee Jumalaa ja "satuhahmon" olemassaolo on ihmiselle välttämätön. Ja kuten aikasemmassa viestissä mainitsinkin, niin ennen vanhaan Jumalaan uskottiin (luultavimminkin) enemmän ankarampien olojen takia. Tai sitten ihminen on nykyään niin "kehittynyt" ajattelutavaltaan, että se ei usko.

Lainaus
Tietenkään kaikeasta historiasta ei voi olla varma, mutta en lähtisi sanomaan, että historiantuntemus olisi missään määrin yhtä hataraa kuin jumaltuntemus. Sitä paitsi suurin osa, minkä uskonnoista nykyään tiedämme, perustuu historiaan.

Eihän Jumalasta/jumalista tiedetä melkein mitään (muuta kuin eri pyhissä kirjoissa sanotaan), mutta ymmärtääkseni tosi paljon ennustuksia joita on ollut (muistaakseni) Uudessa testamentissa (tai jossain muussa vastaavassa) on käynyt toteen.

Lainaus
//Niin ja nuo kulttuurit otin mukaan lähinnä vain sen takia, että ihmiset usein pitävät tiukasti kiinni oman kulttuurinsa uskonnosta pitäen sitä juuri sinä oikeana ottamatta kuitenkaan huomioon, että maailmassa on muitakin uskontoja, jotka voisivat hyvin olla Suomen valtauskonto, jos historiaa kirjoitettaisiin toisin. Niin ikään yksittäisestä uskonnosta hampain kiinni pitäminen ei taida olla se, mitä usko todella on. 

Jep, mutta kaikissa uskonnoissahan palvellaan kuitenkin Jumalaa (polyteistisissa uskonnoissa Jumalia) ja se on uskonnon tarkoitus. Ganhdi-elokuvassa gandhi (:n näyttelijä) kertoi, että pyhäkoulussa (missä lie) missä hän kävi luettiin vuorotellen Hindujen pyhää kirjaa ja muslimien koraania, kunhan Jumalaa palveltiin. Tieto luultavimminkin pitää paikkaansa, mutta se ei tässä ole olennaista.

Itse käsite uskonto tarkoittaa luottamista ja nojaamista Jumalaan. Sitten on erikseen eri uskonnot.
tallennettu
Kometae
!
kupomuumio

Viestejä: 408


sun maa mustikka


Profiili WWW
« Vastaus #90 : 06.01.10 klo 18:50 »

Niin toistaiseksi, mutta toisaalta tiede tulee tuskin koskaan saamaan varmaa tietoa näistä asioista, vain teorioita. Onhan mm. evoluutio ja alkuräjähdyskin teorioita.

Se nyt jää nähtäväksi, mutta tiedehän kehittyy eksponentiaalisesti :) Kun CERNin hiukkaskiihdyttimen kaltaisia projekteja syntyy, se joko kumoaa aikaisempia teorioita aineen käyttäytymisestä tai tarkentaa niitä entisestään. Evoluutiokin on faktaa, joskin evoluutioteoria on toistaiseksi vain teoria.

Joskin että sinäkin uskot, ettei tulla koskaan saamaan varmaa tietoa noista asioista, mutta silti uskot, että ihmisen ymmärrys riittäisi sen sijaan sitten ymmärtämään, että jumaluutta on todella olemassa, mikä on varmasti paljon mutkikkaampi asia kuin joku alkuräjähdys, tai mikä sitten synnyttikään maailman. Toisaalta et tuo omaa uskonkantaasi esiin tässä (vai oliko se agnostikko?), mutta jos ihminen ei usko, että maapallon ja lajien synty ikinä ratkeaa, niin miten hän voi uskoa johonkin paljon vaikeampaan, että jumaluuksilla olisi jotain muutakin perää kuin ihmisten mielikuvitus?

Lainaus
Esimerkiksi jos koet jonkun näyn, niin et sinä rupea miettimään asiaa tieteelliseltä kannalta, sillä eiköhän näkysi enkelistä voita minkä tahansa teorian.

Siitäkin voi olla monta mieltä, että onko kyseessä todellinen näky, aivojen toimintahäiriö, harha-aistimus vai mikä lie tietynlaiseen psykoosiin vaipuminen. Vaikkapa huumetripit ovat esimerkki siitä, että aisteihin ei ole aina luottamista ja hallusinaatiota aiheuttavia kasveja ihminen on kuitenkin käyttänyt ihan alusta asti.  Tähän mennessä tiedettä on estänyt mm. se, että näyt eivät ole ennustettavissa ja siten mitenkään millään mitattavissa. En vieläkään usko, että henkiä on olemassa, vaikka mulla on useitakin kokemuksia spiritismistä. Tietämättömyyden sijaan on varmasti helpompi päätyä "ymmärrettävämpään" johtopäätökseen, mutta toinen vaihtoehto olisi sitten tällaisten yliluonnollisten asioiden kyseenalaistaminen, vaikka siinä ei sen hetkisen tietämyksen mukaan mihinkään varsinaiseen ratkaisuun koskaan päädykään.

Lainaus
mutta mistä maailmankaikkeus syntyi? Jostain muusta, mutta mistä tämä muu syntyi? Ja niin edelleen...
Kuten jo aikaisemmin sanoin, niin minusta on absurdi ajatus, että ihminen voisi selittää maailmankaikkeuden olemuksen niinkin yksinkertaisesti kuin "koska Jumala/jumala" ja kuitata sitten loput yksityiskohdat jumalan tahtoon, mikä se sitten ikinä onkaan. Onko "Jumala" sitten loppujen lopuksi vastaus yhtään mihinkään? Asian ruotiminen tyssää täysin siihen, kun joku lopulta toteaa, että "Jumalan tarkoitusperiä ei ihminen pysty ymmärtämään". Jos ihminen ei ymmärrä Jumalan tarkoitusperiä, miten hän voi ymmärtää ylipäätään Jumalan tai sen, että Jumalalla ylipäätään olisi tahtoa tai tarkoitusperiä?

Lainaus
Eihän Jumalasta/jumalista tiedetä melkein mitään (muuta kuin eri pyhissä kirjoissa sanotaan), mutta ymmärtääkseni tosi paljon ennustuksia joita on ollut (muistaakseni) Uudessa testamentissa (tai jossain muussa vastaavassa) on käynyt toteen.

Noh noh, itsekin juuri sanoit, että Raamatun sisällöstä ei voida kiistellä. Sitä paitsi ihminenkin tulkitsee noita ennustuksia nykyajan valossa ja jokin ennustus voi nyt liipata niin läheltä, että sen katsotaan toteutuneen, ja hieman tarkemmat ennustukset (aika, paikka) ovat yleensä jääneet käymättä toteen. Ennustuksiin sinällään suhtaudun aika skeptisesti (ainakin tulkinnanvaraisiin), vaikka mielenkiintoisia ovatkin.

Itsekin uskon, että ihmisellä on luontainen tarve olla "ohjailtava" ja pitää kiinni jostain jumalasta/jumalista. Lähinnä kuitenkin jo mainitsemasi "ankarien olojen" ja tietämättömyyden takia. Kuin myös politiikan. Ihan mielenkiintoista olisi saada selville, että missä vaiheessa ihmisen kehitystä uskonnollisuus on alkanut.

Mulla on ollut vähän hankaluuksia pysyä perässä, että milloin puhut uskosta uskonnoista riippumatta ja milloin uskonnosta ja milloin kristinuskosta.
« Viimeksi muokattu: 06.01.10 klo 20:08 kirjoittanut Kometae » tallennettu

Lukemalla tämän tekstin sitoudut vastaanottamaan lämpimän virtuaalihalin :-)

* /o/ \o\ *
Eki-sensei
foorumisti

Viestejä: 27


Oro?


Profiili
« Vastaus #91 : 06.01.10 klo 20:04 »

Uskovan ja ei uskovan väittelyt ovat ärsyttäviä koska kummatkin jauhavat asiaa vain omasta maailmankuvastaan ja kummatkin ovat oikeassa. Ihmisen maailmankuva on mitä on. Näistä ei tule ikinä mitään loppupäätelmää, eli kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä.

Lainaus
Se nyt jää nähtäväksi, mutta tiedehän kehittyy eksponentiaalisesti :) Kun CERNin hiukkaskiihdyttimen kaltaisia projekteja syntyy, se joko kumoaa aikaisempia teorioita aineen käyttäytymisestä tai tarkentaa niitä entisestään. Evoluutiokin on faktaa, joskin evoluutioteoria on toistaiseksi vain teoria.

Eihän mm. LHC:llä (tällä hetkellä taidetaan rakentaa vielä isompaa) tutkita asioita mitä mm. luomiskertomuksessa kerrotaan. LHC:lla tutkitaan:

Lainaus käyttäjältä: Wikipedia
- Mitä massa on?
- Mikä alkeishiukkasten massan alkuperä on? Onko Higgsin bosoni olemassa?
- Miksi alkeishiukkasilla on eri suuruisia massoja? Ovatko hiukkaset vuorovaikutuksessa Higgsin kentän kanssa?
Jne...

Pahoitteluni jos tuo meni vähän OT puolelle, mutta halusin vain sanoa, että eihän mm. CERNin LHC:lla tutkita näitä asioita.

Lainaus
Joskin että sinäkin uskot, ettei tulla koskaan saamaan varmaa tietoa noista asioista, mutta silti uskot, että ihmisen ymmärrys riittäisi sen sijaan sitten ymmärtämään, että jumaluutta on todella olemassa, mikä on varmasti paljon mutkikkaampi asia kuin joku alkuräjähdys, tai mikä sitten synnyttikään maailman. (vai voisiko muka maailmankaikkeuden perimmäinen syy olla jotenkin yksinkertaisempi)

Jos Jumala on olemassa, niin kyllä - Jumala on varmasti monta kertaa monimutkaisempi mitä mikään fysiikkaan liittyvä asia mitä me tunnemme. Mutta kun kyse on yhä edelleenkin siitä uskosta, ei ymmärtämisestä. Pelkkänä käsitteenä Jumala on jotain niin suurta ihmiseen verrattuna, ettemme me voi edes yrittää ymmärtää häntä. Ihmisen tehtävänä on palvoa Jumalaa, ei tutkia.

Lainaus
Toisaalta et tuo omaa uskonkantaasi esiin tässä (vai oliko se agnostikko?), mutta jos ihminen ei usko, että maapallon ja lajien synty ikinä ratkeaa, niin miten hän voi uskoa johonkin paljon vaikeampaan, että jumaluuksilla olisi jotain muutakin perää kuin ihmisten mielikuvitus?

En tuo enkä tule tuomaankaan. Kai näistä teksteistä voi sen päätelläkin, mutta toisaalta kirjoitan välillä ohi omien näkemyksieni.
Keskustelemme lähinnä erilaisista jumalkäsityksistä, joka tietysti liittyy uskontoon, mutta toisaalta mielestäni sille olisi hyvä luoda oma aiheensa. Ei sillä, että minua häiritsisi keskustella siitä täällä enkä aio tehdä siitä uutta aihetta.
Ja kuten sanoin jo aikasemmin, niin Jumalassa ei ole kyse ymmärtämisestä. Ja senkin olen sanonut monesti, että eivät ihmiset usko muuten vain. Jos uskoisimme omaan mielikuvitukseemme, niin minä uskoisin, että tietokoneeni muuttuu öisin transformers robotiksi (keksin tuon juuri, että turha pelätä minun ajattelevan noin).

Lainaus
Siitäkin voi olla monta mieltä, että onko kyseessä todellinen näky, aivojen toimintahäiriö, harha-aistimus vai mikä lie tietynlaiseen psykoosiin vaipuminen. Tähän mennessä tiedettä on estänyt mm. se, että näyt eivät ole ennustettavissa. En vieläkään usko, että henkiä on olemassa, vaikka mulla on useitakin kokemuksia spiritismistä. Tietämättömyyden sijaan on varmasti helpompi päätyä "ymmärrettävämpään" johtopäätökseen, mutta toinen vaihtoehto olisi sitten tällaisten yliluonnollisten asioiden kyseenalaistaminen, vaikka siinä ei sen hetkisen tietämyksen mukaan mihinkään varsinaiseen ratkaisuun koskaan päädykään.

Kuten sanoin, jos näet enkelin edessäsi puhumassa vaikka että sinun täytyy auttaa ihmisiä joille olet tehnyt pahaa, niin tuskin alat miettimään että sinulla on päässäsi vikaa tai että se on harha-aistimus. Sitten on ihan yhdentekevää mitä skeptikko ateistit selittävät sinulle tieteestä.

Lainaus
Asian ruotiminen tyssää täysin siihen, kun joku lopulta toteaa, että "Jumalan tarkoitusperiä ei ihminen pysty ymmärtämään". Jos ihminen ei ymmärrä Jumalan tarkoitusperiä, miten hän voi ymmärtää ylipäätään Jumalan tai sen, että Jumalalla ylipäätään olisi tahtoa tai tarkoitusperiä?

Jos sinä uskoisit, että "Jumala on kaukaa viisas", niin ei sinun tarvitsisi ymmärtää häntä kun sinulla on tuo lause päässäsi. Varsinkin jos olet fundamentalisti, niin uskot Jumalaan 100% ja luotat kaikkesi häneen. Joten miksi tälläinen ihminen kyseenalaistaisi Jumalan?

Miten minusta tuntuu siltä, että sinulla on vähän vääränlainen käsitys siitä mitä käsite "Jumala" oikeasti tarkoittaa - varsinkin fundamentalisteille (itse en ole, sen voin sanoa)?

Joku sanoi muuten joskus kaikessa viisaudessaan, että ateistitkin uskovat Jumalaan koska he kieltävät tämän olemassaolon. Muistaakseni tämä luki Raamatussakin.

Lainaus
Ihan mielenkiintoista olisi saada selville, että missä vaiheessa ihmisen kehitystä uskonnollisuus on alkanut.

En tiedä, mutta ihminenhän on myös Homo religiosus. Tämä tietysti selittää osin, että miksi kaikissa kulttuureissa on Jumala/jumalia.

Lainaus
Sitä paitsi ihminenkin tulkitsee noita ennustuksia nykyajan valossa ja jokin ennustus voi nyt liipata niin läheltä, että sen katsotaan toteutuneen, ja hieman tarkemmat ennustukset (aika, paikka) ovat yleensä jääneet käymättä toteen. Ennustuksiin sinällään suhtaudun aika skeptisesti (ainakin tulkinnanvaraisiin), vaikka mielenkiintoisia ovatkin.

Tähän on vähän paha minun mennä sanomaan mitään, mutta itse olen kuullut että monet ovat käyneet toteen selvästi. Ei sillä tavalla millä niiden on odotettu käymään toteen, mutta käynyt kuitenkin (jälkeenpäin huomattu). En ole kuitenkaan itse pahemmin tutkinut asiaa.

Lainaus
Mulla on ollut vähän hankaluuksia pysyä perässä, että milloin puhut uskosta uskonnoista riippumatta ja milloin uskonnosta ja milloin kristinuskosta.

Pahoitteluni, tämä saattaa johtua ihan hajamielisyydestäni. Missä kohdin on jäänyt epäselväksi?
tallennettu
Kometae
!
kupomuumio

Viestejä: 408


sun maa mustikka


Profiili WWW
« Vastaus #92 : 06.01.10 klo 21:35 »

Eihän mm. LHC:llä (tällä hetkellä taidetaan rakentaa vielä isompaa) tutkita asioita mitä mm. luomiskertomuksessa kerrotaan.
Jaa, olin itse käsittänyt, että sillä pyrittäisiin myös ymmärtämään, että miten massan tiivistyminen tyhjästä ym. tapahtuu ja miten materia ja mustat aukot toimii keskenään, mutta en ole kyllä kauheasti perehtynyt asiaan enkä kyllä fysiikkaan perehtymättömänä siitä mitään ymmärtäisikään. Mutta onhan kumminkin noita projekteja, joissa pyritään luomaan alkuräjähdyksen aikaiset olosuhteet, en vain osaa nimetä niitä, kun olen niistä vain ohimennen kuullut.

Lainaus
Ja kuten sanoin jo aikasemmin, niin Jumalassa ei ole kyse ymmärtämisestä. Ja senkin olen sanonut monesti, että eivät ihmiset usko muuten vain.
En ymmärrä tuota lausetta, vaikka lukisin sen kuinka monta kertaa. Miksi Jumalan olemassa ololla ei ole merkitystä vaan uskolla? Olemassa olon toteaminen kun kumminkin vaatii ymmärtämistä. Jumaluudet ovat uskovaisilla maailmankaikkeuden ymmärtämisen perusta.

Lainaus
Kuten sanoin, jos näet enkelin edessäsi puhumassa vaikka että sinun täytyy auttaa ihmisiä joille olet tehnyt pahaa, niin tuskin alat miettimään että sinulla on päässäsi vikaa tai että se on harha-aistimus.
Mihin edes perustat tuon oletuksesi? Ensimmäinen ajatukseni olisi, että kyseessä on temppu tai että minä olisin sekaisin tai tripeissä. Et sinäkään varmaan uskoisi transformeriksi muuttunutta tietokonettasi vai miten juuri enkelihahmo poikkeaisi siitä? Ei sillä pitäisi olla merkitystä, että toinen hahmo esiintyy eräässä uskonnossa ja toinen ei.

Lainaus
Jos sinä uskoisit, että "Jumala on kaukaa viisas", niin ei sinun tarvitsisi ymmärtää häntä kun sinulla on tuo lause päässäsi.
Tokihan se on niin, että jos uskoo jonkin asian todeksi, niin ei ihminen lähde sitä kyseenalaistamaan, mutta ei se tee siitä asiasta välttämättä totta ja liika usko omaan totuuteen sulkee silmät muilta näkemyksiltä.

Lainaus
Miten minusta tuntuu siltä, että sinulla on vähän vääränlainen käsitys siitä mitä käsite "Jumala" oikeasti tarkoittaa - varsinkin fundamentalisteille (itse en ole, sen voin sanoa)?
En ole kyllä puhunut fundamentalisteista tarkoituksella ollenkaan vaan yrittänyt pitää keskustelun tavallisen uskovaisen tasolla tai siten, miten minä ajattelisin, jos uskoisin yleistasolla Jumalaan. Sen takia olen sivuuttanut kaikki fundamentalistipuheesikin. Yritän ymmärtää Jumaluskoa lähinnä tavallisen ihmisen tasolla, koska kiihkouskovaisia on omalla tavallaan helpompi ymmärtää.

Lainaus
Joku sanoi muuten joskus kaikessa viisaudessaan, että ateistitkin uskovat Jumalaan koska he kieltävät tämän olemassaolon. Muistaakseni tämä luki Raamatussakin.
Melkoinen logiikka; miten voi samaan aikaan uskoa ja olla uskomatta?

Lainaus
Pahoitteluni, tämä saattaa johtua ihan hajamielisyydestäni. Missä kohdin on jäänyt epäselväksi?
Lähinnä siinä, että mulla alkaa olla jo vaikeuksia ymmärtää omaa pointtiani ja että millä tasolla mun kuuluisi keskustella asioista. Tämäkin viestini on nyt varsin pirstaleinen. Nyt kaiketi ollaan siinä usko&ymmärrys-vaiheessa.

Ehkä oman pointtini voi kirjoittaa siten, että jotkut ihmiset ottavat uskonnot (ja varsinkin kristinuskon) itselleen varsin itsestään selvyyksinä eivätkä edes kaipaa vaihtoehtoisia selityksiä. Lapsikaste on ongelma, uskonnollinen kasvatus on ongelma. Vaikutteet muualta vaikuttavat liikaa ihmisten omiin sekä yleisiin totuuskäsityksiin.
tallennettu

Lukemalla tämän tekstin sitoudut vastaanottamaan lämpimän virtuaalihalin :-)

* /o/ \o\ *
Eki-sensei
foorumisti

Viestejä: 27


Oro?


Profiili
« Vastaus #93 : 07.01.10 klo 02:49 »

Lainaus
Jaa, olin itse käsittänyt, että sillä pyrittäisiin myös ymmärtämään, että miten massan tiivistyminen tyhjästä ym. tapahtuu ja miten materia ja mustat aukot toimii keskenään, mutta en ole kyllä kauheasti perehtynyt asiaan enkä kyllä fysiikkaan perehtymättömänä siitä mitään ymmärtäisikään. Mutta onhan kumminkin noita projekteja, joissa pyritään luomaan alkuräjähdyksen aikaiset olosuhteet, en vain osaa nimetä niitä, kun olen niistä vain ohimennen kuullut.

En itsekään tiedä fysiikasta paljoakaan tai LHC:sta, mutta tärkeintä on se, että ei asioita mitä mm. luomiskertomuksessa on kerrottu ole pystytty tieteen avulla todistamaan tai kertomaan. Toistaiseksi ainakaan ja en usko, että tullaan varmasti koskaan tietämäänkään.

Lainaus
Lainaus
Ja kuten sanoin jo aikasemmin, niin Jumalassa ei ole kyse ymmärtämisestä. Ja senkin olen sanonut monesti, että eivät ihmiset usko muuten vain.
En ymmärrä tuota lausetta, vaikka lukisin sen kuinka monta kertaa. Miksi Jumalan olemassa ololla ei ole merkitystä vaan uskolla? Olemassa olon toteaminen kun kumminkin vaatii ymmärtämistä. Jumaluudet ovat uskovaisilla maailmankaikkeuden ymmärtämisen perusta.

Mitäs tuossa nyt oli niin vaikeaa ymmärtää? Selkeää suomenkieltähän se on. Ehkä selitin vähän huonosti. Yritetään uudelleen:
Eli jos ihminen uskoo kristinuskon mukaisesti Jumalaan ja Raamattuun, tai vaikka pelkkään Jumalaan, niin ei tämä ihminen tarvitse uskolleen tieteellisesti todistettuja -ja todistamattomia asioita pohjalle tukemaan tätä uskoa Jumalaan ja raamattuun. Tietysti on varmasti yksilöitä jotka uskovat Jumalaan ja Raamattuun tutkimusten perusteelta, sillä eivät kaikki Raamattua ja sen aitoutta tutkivat kirjat ole sitä vastaan. Eli jos vain vaikka sinä Kometae viitsisit etsiä kirjastosta tai vastaavasta paikasta, niin kyllä niitä teoksia löytyy ties kuinka paljon jotka puollustavat mm. Raamattua tieteelliseltä näkökulmalta. Sanoisinko, että kaikki Raamattua/uskontoja vastaan tieteellisesti tutkivat teokset ovat ei uskovaisten tekemiä ja kaikki niitä puollustavat yms. ovat uskovaisten. Luultavimminkin näitä uskovaisten teoksia on vähemmän, joka johtuu ihan siitä että heillä ei ole kuin mikäkin kusihätä todistaa, että Raamattu on oikeassa jne. Sen sijaan ateistit pitävät aina hirveetä meteliä kuin mitkäkin murrosikäiset kuinka Jumalaa ei olekaan olemassa ("Äiti kertoi aina, että Jumala on olemassa, mutta nyt olen tajunnut sen ettei sitä ole olemassa. Menenpäs viisaana pitämään meteliä tästä asiasta!"). En kohdista tuota äsköistä suluissa ollutta juttua keheenkään käyttäjään, mutta olen monesti tavannut tuon tyyppisiä ihmisiä mm. koulussa (lähinnä kun olin vielä yläasteella).

Lainaus
Mihin edes perustat tuon oletuksesi? Ensimmäinen ajatukseni olisi, että kyseessä on temppu tai että minä olisin sekaisin tai tripeissä. Et sinäkään varmaan uskoisi transformeriksi muuttunutta tietokonettasi vai miten juuri enkelihahmo poikkeaisi siitä? Ei sillä pitäisi olla merkitystä, että toinen hahmo esiintyy eräässä uskonnossa ja toinen ei.

Perustan oletukseni oletukseeni. Saattaisin muuten uskoakin Transformersia jos sen höpinöissä olisi järkeä ja jokin pointtikin. Ja en minä siitä tiedä, että pitäisikö sillä olla merkitystä esiintyykö hahmo uskonnossa vai ei, mutta kyllä siinä (oletettavasti) on. Varsinkin jos uskoo. Usein ihminen myöskin kääntyy uskoon tuollaisten kokemusten takia.

Lainaus
Tokihan se on niin, että jos uskoo jonkin asian todeksi, niin ei ihminen lähde sitä kyseenalaistamaan, mutta ei se tee siitä asiasta välttämättä totta ja liika usko omaan totuuteen sulkee silmät muilta näkemyksiltä.

Aka fundamentalismi. Mm. tämän takia muslimien harjoittama fundamentalismi (aka radikaali islam) on erittäin vaarallista muulle maailmalle.

Lainaus
Melkoinen logiikka; miten voi samaan aikaan uskoa ja olla uskomatta?

Se olikin lähinnä sellainen kevennys (sen piti tulla viestin loppuun), mutta tosiaankin minulla on sellainen muistikuva, että se lukisi myös Raamatussa. Mutta teoriassa se voisi pitää hyvin paikkaansakin. Mielenkiintoinen ajatus.

Lainaus
Lähinnä siinä, että mulla alkaa olla jo vaikeuksia ymmärtää omaa pointtiani ja että millä tasolla mun kuuluisi keskustella asioista. Tämäkin viestini on nyt varsin pirstaleinen. Nyt kaiketi ollaan siinä usko&ymmärrys-vaiheessa.

Se johtunee siitä, että jokainen lainaus on ikäänkuin oma keskustelunsa. Yhdessä keskustellaan LHC:sta ja toisessa näyistä. Sen takia en edes jaksaisi enään keskustella tästä kun ensinnäkään tästä ei tule mitään tulosta ja toiseksi koska tämä on niin pirstaleista. Toisaalta, ihan mukavahan se on väitellä, kertoa ja lukea muiden mielipiteitä. Samalla oppii itsekin katsomaan asioita vähän eri näkökulmista ja silleen.

Lainaus
Ehkä oman pointtini voi kirjoittaa siten, että jotkut ihmiset ottavat uskonnot (ja varsinkin kristinuskon) itselleen varsin itsestään selvyyksinä eivätkä edes kaipaa vaihtoehtoisia selityksiä....
...yleisiin totuuskäsityksiin.

Tuo on aika kaksipiippuista, ainakin minulle. Olen samaa mieltä kanssasi, että omaa elämänkatsomustaan ei pidä pitää itsestään selvyytenä vaan pitää osata katsoa sitäkin eri tavoilla ja ns. heittää sivulle se oma elämänkatsomuksensa sen ajaksi kun ajattelee maailmaa eri tavalla. Mutta ihan sama pätee tuohon "yleiseen totuuskäsitykseenkin". Jos jonkun suhteen olen skeptinen, niin mediaa kohti. Eli ihan yhtälailla kannattaa katsoa eri tavalla ja epäillä asioita mitä media meille syöttää. Ja sen sanon vielä, että ainakin wikipedian mukaan agnostikot, ateistit ja ei uskovaiset ovat maailman kaikkien uskontojen kolmanneksi suurin ryhmä ja heitä on 1,1Miljardia. Ja koska kaikissa maailmanuskonnoissa on Jumala/jumalia ja niitä on enemmistö joten tällöinhän Jumalan olemassa oloa voidaan pitää yleisenä totuudenkäsityksenä. Ehkä vähän naiivia tai saivartelua, mutta on tuokin näkökulma jota voi ajatella.
tallennettu
Kometae
!
kupomuumio

Viestejä: 408


sun maa mustikka


Profiili WWW
« Vastaus #94 : 07.01.10 klo 15:33 »

Ja koska kaikissa maailmanuskonnoissa on Jumala/jumalia ja niitä on enemmistö joten tällöinhän Jumalan olemassa oloa voidaan pitää yleisenä totuudenkäsityksenä. Ehkä vähän naiivia tai saivartelua, mutta on tuokin näkökulma jota voi ajatella.
Hah, tuota minä juuri tarkoitinkin. Mutta se, että jumaluuksilla on niin suuri rooli yhtenä totuuskäsityksenä (toinen sitten olisi tässä jaossa tieteen teoriat), johtuu minusta paljonkin (ellei jopa enimmäkseen?) myös vaikutteista, ei niinkään varsinaisesti henkilökohtaisesta uskosta. Vaikutteista esimerkkinä vaikka tapauskovaisuus ja kasvaminen juuri oman kulttuurin tunnustuksellisen uskonnonopetuksen mukana. Tai vaikkapa se, että jätetään evoluutioteoria tarkoituksella opettamatta tyylillä God bless America.

Nuorilla on kaiketi siksi huonoja argumentteja Jumalaan ja ateismiin liittyen, koska he perustavat mielipiteensä siihen mitä (rippi)koulusta on opittu ja raamattuun. Myös Matti meikäläis -tyyppiset aikuiset käyttävät täysin samoja perusteluja kuin murrosikäiset nuoret kiistellessään jumalan olemassa olosta. Jotkut opettelevat oman uskonsa koulukirjoista.

En viitsi wikipediaa käyttää luotettavana lähteenä, mutta vaikutteisiin liittyen mainitsen kuitenkin siellä lukevan mm. niin, että raamattu ei kuvaile enkeleitä sellaisina millaisina ne kirkkotaiteen kautta tunnemme. Jos ihminen näkee näyssään enkelin ja wikipedian jutussa on yhtään mitään perää, niin on hyvin oletettavaa, että ihminen on tällöin saanut vahvoja vaikutteita kirkkotaiteesta. Wikipedia väittää, ettei raamatussa mainita enkelien siipiä millään tavalla, vaan että nämä olisivat antiikin taiteen vaikutus kirkkotaiteeseen.
« Viimeksi muokattu: 07.01.10 klo 16:20 kirjoittanut Kometae » tallennettu

Lukemalla tämän tekstin sitoudut vastaanottamaan lämpimän virtuaalihalin :-)

* /o/ \o\ *
Surise
foorumisti

Viestejä: 37


Lu lu la la lu~


Profiili
« Vastaus #95 : 07.01.10 klo 16:47 »

Minä en tajua mikä vetää jumalan ja uskonnon ns. "eroon" muista uskomuksista. Ihmiset uskoo eri asioihin tai ovat uskomatta. Uskohan sanana tarkoittaa nimenomaan luuloa tai todistamatonta tietoa. "Usko tarkoittaa 1) tietoon perustumatonta käsitystä jostakin, luuloa, 2) luottamusta jonkin olemassaoloon, toteutumiseen, arvoon tai muuhun, 3) uskonnollista vakaumusta, uskontoa: ihmisen vakaumusta jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautumista[1]." (Wikipedia).

Ajatellaanpa rehellisesti. Jos on olemassa Jumala (tai kun nyt on olemassa Jumala, riippuu kuka puhuu), eikä hän tähän päivään mennessäkään ole antanut todistaa itseään sen kummemmin todeksi eikä valheeksi. Tästä johtuen uskovien näkökannalta on aivan se ja sama vaikka veisitte heille nenän eteen 1327897233248793 argumenttia siitä, että Jumalaa ei ole olemassakaan, sillä he ajattelevat että se on Jumalan tahto, hän haluaa pysya todistamattomana ja salaperäisenä. Ei ehkä järkevää, mutta niin se vaan menee. Poikkeuksia toki löytyy, mutta onhan Jumalaa ja ylipäätään yliluonnollista vastaan vaikka minkälaisia todisteita eikä se ole saanut uskontojen suosiota vähenemään tippaakaan.

Ja veikkaisin, että jokainen uskovainen on jossain vaiheessa ns. "katsonut toiselta kantilta", eli epäillyt uskoaan ja Jumalaa, mutta kuitenkin jostain syystä tarttunut uskoon uudestaan kiinni. Eikä minusta Jumalaan uskominen useimmiten tee ihmisestä mitenkään sokeaa tai retardia o.O Tietenkin on asia erikseen nämä, jotka eivät hyväksy ihmisiä jotka eivät usko samoihin asioihin kuin he, mutta eiköhän niitä löydy ihan kaikkialta. Miksi ateisteja pilkkaava uskovainen olisi pahempi asia kuin uskovaisia pilkkaava ateisti? Kysehän on vain siitä, kenen puheisiin kukin uskoo.

Ja siihen, miksi esimerkiksi minulle on aivan sama vaikka joka ikinen ihminen täältä kupolista tulisi ragettamaan minulle siitä, kuinka typerää vakaa luottamukseni Jumalaan on, on syynsä. Eivät uskovat usko sen takia, että olisi joku kenen "vastuulle" pistää koko elämänsä (yleistän, tiedetään, mutta puhun nyt suurissa mittakaavoissa), vaan koska lauseeseen tiivistettynä he rakastavat Jumalaa. Minä vain tunnen Jumalan läsnäolon.
Kun rukoilen joskus iltaisin, minuun vain virtaa sellainen lämmin välittämisen tunne. Yllätyn, jos kukaan ei tule tässä välissä selittämään minulle siitä kuinka vain kuvittelen tunteen koska luulen Jumalan suojelevan minua. Niin luulenkin, entä sitten?

En pysty todistamaan teille yhtään mitään Jumalan olemassaolosta, mutta minulle itselleni ainakin henkilökohtaiset kokemukset ja tuntemukset painavat enemmän vaakakupissa kuin ateistien nalkutus siitä kuinka kuoltuamme muutumme tomuksi ja sillä hyvä. Kyllä minäkin olen koko elämäni siihen 14 ikävuoteen asti ollut sitä mieltä että ei siellä nyt mitään Jumalaa ole. Sitten serkkuni ehdotti että kannattaa antaa edes tilaisuus, ehkä säkin tunnet saman kuin minä. Yksi yö mua sitten pelotti hirveästi kun olin katsellut kauhuleffaa ennen nukkumaanmenoa ja päätin kokeilla rukoilemista. Ja kappas, rauhoituin heti. Siitä lähtien aloitin varovasti avartamaan elämänkatsomustani ajatuksella "entä jos sittenkin?".

Itselläni on vähän kummallinen ajatusmaailma. Minusta Jumala on olemassa niille jotka häneen uskovat. Uskon Jumalaan samalla tavalla kuin vaikkapa uskon, että maailmanloppu tulee vuonna 2012. Ei minulle todisteita ole, kunhan kuulostaa järkevältä. Sitten jos ei tulekaan ja vuosi vaihtuu 2013 niin en  usko enää ja myönnän olleeni väärässä. Samalla tavalla jos nyt kuolen eikä Jumalaa olekaan niin uskoni lopahtaa ja olin väärässä, oho. (Väistämättäkin, koska sitten minusta ilmeisesti tuleekin vain multaa =D)

Ja muista uskonnoista vielä sen verran, että suhtaudun neutraalisti. Itse en näe asiakseni käännyttää muita ihmisiä (terkkuja Jehovan todistajille <3), vaan annan jokaisen uskoa mihin haluaa, Allahista Lentävään spagettimonsteriin. Islamia vastaan minulla on ihan pikkuisen jotain. Islaminuskohan on periaatteessa rauhaa puolustava ja lässynlää, mutta tuomitsen ne ihmiset jotka pitävät uskontoaan oikeutuksena tehdä pahoja asioita. (Terrori-iskut, sen tanskalaisen pilapiirtäjän murhayritys etcetc.) Sen touhun tuomitsen ihan samalla tavalla kun tuomitsen vaikkapa nämä norjalaiset kirkonpolttelijat ja hautakivienkaatajat. Uskokaa mihin haluatte mutta ette viittis toisten elämää pilata/lopettaa/hankaloittaa uskollanne.
« Viimeksi muokattu: 07.01.10 klo 18:23 kirjoittanut Surise » tallennettu
Eki-sensei
foorumisti

Viestejä: 27


Oro?


Profiili
« Vastaus #96 : 07.01.10 klo 18:52 »

Lainaus
Hah, tuota minä juuri tarkoitinkin. Mutta se, että jumaluuksilla on niin suuri rooli yhtenä totuuskäsityksenä (toinen sitten olisi tässä jaossa tieteen teoriat), johtuu minusta paljonkin (ellei jopa enimmäkseen?) myös vaikutteista, ei niinkään varsinaisesti henkilökohtaisesta uskosta. Vaikutteista esimerkkinä vaikka tapauskovaisuus ja kasvaminen juuri oman kulttuurin tunnustuksellisen uskonnonopetuksen mukana. Tai vaikkapa se, että jätetään evoluutioteoria tarkoituksella opettamatta tyylillä God bless America.


Totta. Usko alkaa usein kasvatuksen myötä ja muuttuu sitten iän myötä henkilökohtaiseksi uskoksi - jos muuttuu. Tuskin itsenäinen nuori ihminen kuuluu enään kirkkoon jollei usko.

Ja Wikipedia on silloin luetettava kun esillä on lähteet. Maailman uskontojen lukujen lähdesivusto: Major Religions Ranked by Size. Ei uskovaiset 16% maailman uskonnoista. Tiedä sitten, että pitävätkö nuo tiedot paikkaansa.

Lainaus
...uskon, että maailmanloppu tulee vuonna 2012.


(Seuraava teksti on pelkkää spekulointia kristinuskon ns. antikristuksesta ja Obamasta)

Obama on antikristus. Ehkä 2012 käydään Harmageddonin taistelu, tosin Newton arvioi että se tulisi tapahtumaan 2060. Jos kiinnostaa erilaiset spekuloinnit aiheesta, niin kannattaa googlettaa "Obama is antichrist" tjms.
« Viimeksi muokattu: 07.01.10 klo 19:30 kirjoittanut Eki-sensei » tallennettu
levanti
Vieras
« Vastaus #97 : 07.01.10 klo 19:05 »

Itse olen vähän skeptinen, mutta kun ajattelee sitä systeemiä miten hienosti asiat periaatteessa maailmassa toimivat, niin on vaikea uskoa että kaikki olisi syntynyt pelkän sattuman kautta. Itselleni Jumala on edelleenkin (en jaksa selata tätä ketjua ja katsoa olenko jo vastannut) eräänlainen "matemaatikko" joka on luonut tavallaan kaavat olevaisuudelle.

Loppukevennys: ja ainahan on "pelurin jumaltodistus", kannattaa uskoa ihan vain senkin takia että jos joskus tulee harmagedon niin kyllähän se vähän ottaa päähän jos joutuu kadotukseen vaan sen takia ettei uskonut. :P

Voisin jaaritella pitempäänkin mutta en taida viitsiä. Shine on, You Crazy Diamonds...
tallennettu
Miizou
improvisoiva
ylläpitäjä

Viestejä: 651



Profiili WWW
« Vastaus #98 : 10.01.10 klo 07:10 »

Loppukevennys: ja ainahan on "pelurin jumaltodistus", kannattaa uskoa ihan vain senkin takia että jos joskus tulee harmagedon niin kyllähän se vähän ottaa päähän jos joutuu kadotukseen vaan sen takia ettei uskonut. :P
Ja kun sitten hyväuskoisena, "varmuuden vuoksi" Pyhää Kolminaisuutta palvoneena kohtaa kuoltuaan jumalan ja tämä osoittautuukin Thoriksi, ottaa päähän kymmenen kertaa enemmän. =P
tallennettu
Eki-sensei
foorumisti

Viestejä: 27


Oro?


Profiili
« Vastaus #99 : 10.01.10 klo 16:34 »

Loppukevennys: ja ainahan on "pelurin jumaltodistus", kannattaa uskoa ihan vain senkin takia että jos joskus tulee harmagedon niin kyllähän se vähän ottaa päähän jos joutuu kadotukseen vaan sen takia ettei uskonut. :P
Ja kun sitten hyväuskoisena, "varmuuden vuoksi" Pyhää Kolminaisuutta palvoneena kohtaa kuoltuaan jumalan ja tämä osoittautuukin Astrid Thoriksi, ottaa päähän kymmenen kertaa enemmän. =P

Sitten tulee thorin banaani vasarasta.

Heittäydyinpäs hauskaksi. Jatkakaa.
tallennettu
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #100 : 13.01.10 klo 21:49 »

En jaksa etsiä sopivaa lainattavaa kohtaa, mutta mielestäni Kometaen viesteissä oli hyvin usein ydinajatuksena kysymys siitä, miksi ihminen oikein uskoo johonkin korkeampaan voimaan tieteen, kulttuurin, historian sun muun "todistusaineiston" tai "selitysten esittämisenkin" jälkeen.

Sigmund Freud oli sitä mieltä, että kyseessä on "päälle jäänyt" vanhempien kunnioitus ja auktoriteetti lapsuudesta, jollin aikuiset tuntuvat kaikkivaltiailta, kun itse ei vielä pysty oikein mihinkään ja on täysin riippuvainen omista vanhemmistaan. Tuo selittäisi vallan mainiosti sen, miksi jo hyvin varhain on ilmennyt uskoa korkeampiin voimiin.

Mutta ottamatta sen enempää kantaa siihen, mikä on "oikea" selitys ja onko uskominen "järkevää" saati sitten "todistettavissa" oikeaksi tai vääräksi (ei ole todistettavissa kummaksikaan imo), niin palaan takaisin siihen miksi-kysymykseen; Miksi ihminen uskoo? Keskustelu täällä on pitkälti ollut sen suuntaista, kuin ihminen ei voisi itse vaikuttaa siihen, uskooko vaiko ei, vaan kaikki riippu täysin todisteista (ja ihmisen omasta typeryydestä, jos sattuu uskomaan :P). Ei, ei, ja vielä kerran EI. Vapaassa yhteiskunnassa (ja miksei vähemmän vapaassakin, jos vain ei ihan aivopestyä porukkaa ole koko sakki) ihminen voi valita, uskooko vaiko ei. (Eri asia on, voiko vähemmän vapaassa yhteiskunnassa ilmoittaa, kummin päin on asian ratkaissut, mutta toistaiseksi ei pysytytä ihmisen päänsisäisiin juttuihin kajoamaan). Ihminen voi uskoa ihan vain siksi, että haluaa uskoa.

Ja huomio, erottakaa nyt "Raamattuun uskominen" ja yleinen "usko" toisistaan. Ei ruveta fundamentalisteiksi, koska se on oikeasti melkoinen suo, jos sille kentälle lähtee väittelemään.

Omalla kohdallani kyse on nimenomaan halusta. Minä haluan uskoa, ja koen, että uskoni ei ole täysin perusteeton. Uskon, että on olemassa jonkinlainen jumala, johon voi turvata ja joka pitää huolta. Uskon myös, että elämä jatkuu jollain tavoin kuoleman jälkeen. Eikä sitä uskoa voi ottaa minulta pois, koska haluan uskoa. Eikä kysymys ole siitä, että etsisin jotain selityksiä maailman menolle: En kyseenalaista evoluutiota, alkuräjähdystä, anatomiaa, fysiikkaa, neuropsykologiaa tai muita tieteitä vain siksi, että ne olisivat ristiriidassa uskoni kanssa. (Sen sijaan tieteen perusteisiinhan kuuluu itsensä kyseenalaistaminen, jotta voidaan hankkia uutta tietoa ja uusien todisteiden valossa korjata vanhoja käsityksiä esim. siitä, onko maapallo litteä vai pyöreä tai onko valon nopeus ääretön.) Omassa maailmankatsomuksessani usko ja tiede eivät ole koskaan asettuneet vastakkain vaan lomittain, kumpikaan toista pois sulkematta.

Ja ihan oikeasti, kyllä usko vastaa sellaisiin kysymyksiin, joita ei ihan oikeasti voi koskaan todistaa tieteen avulla (oikeaksi tai vääräksi). Omalla kohdallani nämä kysymykset ovat "onko jotain suurempaa voimaa" (kyllä) ja "onko kuoleman jälkeen mitään" (kyllä).

"Tämänhetkisen tiedon valossa näyttää siltä, että Jumala loi maailman suurella räjähdyksellä."

Mutta miksi pitäisi kantaa jotain todistustaakkaa sen takia, että uskoo tai ei usko? Varsinkaan vapaassa yhteiskunnassa sillä ei oikeasti ole mitään väliä, uskooko yhtään mihinkään oman päänsä sisällä, ja jos uskoo, niin edelleen on ihan yks hailee muiden ihmisten kannalta, mihin uskoo - niin pitkään, kun toimii lain, asetusten ja yleisen moraalin sallimassa piirissä. Sama juttu se on vähemmän vapaassakin yhteiskunnassa, mutta siellä liikkumatila voi olla huomattavasti rajoitetumpi.

Antaa vain itse kunkin ajatella kuten tahtoo ja uskoa tai olla uskomatta kuten tahtoo. Ei ole teistin ja ateistin suhde ainakaan siitä kärsinyt, että toinen uskoo ja toinen ei.
tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
Xinadra
Höpönaatti
ylläpitäjä

Viestejä: 266


*TIRSK*


Profiili
« Vastaus #101 : 30.12.11 klo 01:52 »

Täysin kuollut ketjuhan tämä on, mutta.... pakko.
Sain päähäni käydä kurkkimassa että mitähän pöllöä olen aikanani aiheesta kirjoittanut ja hämmennyin: En yhtikäs mitään (ja tämähän seikka minun täytyy välittömästi korjata). Minulla on kuitnekin hyvin pitkään ollut aiheesta varsin paljon sanottavaa.

Aluksi myönnettäköön että suhteessani uskontoihin on huomattavan paljon ylitsepääsemätöntä katkeruutta. Tarpeettomankin paljon, mutta koitan avata näitä katkeruuden syitä hieman. (Näköjään enemmän kuin hieman.)
Synnyin Pohjois-Pohjanmaalla kuntaan jossa valtaosa väestöistä kuuluu erääseen nimeltä mainitsemattomaan konservatiiviseen uskonlahkoon. Oma perheeni on enemmän tai vähemmän evankelisluterilaisia tapakristittyjä ja niimpä minutkin kastettiin lapsena ja liitettiin kirkkoon asiaa sen kummemmin miettimättä. Minua kasvatettiin seurakunnan kerhoissa ja harrastuksissa, valtaosa ihmisistä ympärilläni oli kristittyjä; ikätovereistani en tiedä ainoatakaan joka ei olisi ollut. En siis koskaan, ikinä sen kummemmin ajatellut asiaa. Kasvoin tapakristityksi kristityssä yhteisössä...
Peruskoulun uskonnontunneilla opetettiin raamatun sisältöä totuutena. Tiedän nykyisin, että uskonnonopetuksen kuuluisi olla vakaumuksellista, mutta se oli kaikkea muuta.
Uskonasioiden kyseenalaistaminen lähti kohdallani käyntiin ala-asteen lopulla. En sitä ennen ollut varsinaisesti tutustunut, tai edes ajatellut uskontoni arvoja ja käsityksiä. Sitten eräällä oppitunnilla opettaja kysyi sysäävän kysymyksen luokalta: "Jos saisit tietää että paras ystäväsi on homoseksuaali, olisitko yhä hänen ystävänsä?". Kolmenkymmenenviiden hengen luokastani viisi vastasi kyllä, itseni mukaan lukien. Monia hyviä ystäviäni uloslukien.
Siitä se lähti. Pääni räjähti. Kukaan ei koskaan ollut kysynyt minulta "miksi uskot?" tai "miksi et uskoisi?" Nyt minulta kysyttiin miksi olisin homoseksuaalin ystävä kun se ei kuulemma ole oikein. Kun kysyin itseltäni yhden kysymyksen, sitä seurasi toinen, kun kysyin toisen kolmas kolkutti jo oven takana. En kuitenkaan luopunut uskostani vielä tuolloin.
Yläasteella vietin muut tunnit opiskellen ja uskonnontunnit kysellen: "Miksi? Miksi ei? Millä perusteella?"  Halusin tietää millaisessa maailmassa elän. Ensimmäistä kertaa kuuntelin mitä opettajat minulle halusivat kertoa ja ensimmäistä kertaa aloin seurata kansallisia ja kansainvälisiä uutisia. Kysymys kysymykseltä ja vastaus vastaukselta tulin yhä tietoisemmaksi siitä etten usko. En ainakaan siihen mitä minulle oli koko ikäni kerrottu. En halua omaksua kaikkia niitä arvoja mitä minun mukamas pitäisi omaksua. En halua omaksua kaikelle yhtä selitystä, yhtä monien joukossa, yhtä joka ei kuulostanut ainakaan muita järkevämmältä.
Menin rippikouluun tilassa josta olisin voinut sysäytyä mihin tahansa suuntaan. En ollut uskovainen, en ateisti, en agnostikko. Lähinnä koin hämmennystä. Oloni oli jossain määrin petetty ja pohdin miksei kukaan koskaan ollut kertonut minulle että on olemassa muunkinlaisia ajatuksia. Miksen ollut koskaan kysynyt?
Rippikoulussa päättin tehdä asiasta selvän ja luin raamatun kannesta kanteen. Opit olivat tuttuja entuudestaan, monet kertomukset ja katkelmat usein kuultuja, mutta vasta tuolloin todella tajusin etteivät ne olleet minua varten. Mikä ikinä olinkaan, en ollut evankelisluterilainen.
Kitkerä maku jäi suuhuni. Olisin luultavasti saanut äidiltäni luvan erota kirkosta halutessani, mutten sitä tehnyt. Päätin että haluan erota kirkosta itse, omin avuin, kun minulla on siihen täydet valtuudet. Lukiossa suhtautumiseni uskontoihin muuttui katkerammaksi. Ensinnäkin koin mitä suurinta harmistusta sen suhteen etten aiemmin ollut kyennyt kyseenalaistamaan uskoa. Toisekseen ääriuskovaisten suusta kuulut solvaukset saivat minut enemmän ja vähemmän vihaiseksi, ja kolmanneksi jouduin istumaan uskonnontunneilla (btw lukion uskonnon keskiarvo 10).

Nykyisin sanon usein olevani ateisti, usein agnostinen ateisti, toisinaan ignostikko, sillointällöin realisti ja useimmiten rationalisti.
Mutta termeillä leikkiminen sikseen. Olen ateisti koska en noudata yhdenkään olemassaolevan uskontokunnan oppeja tai tunnusta uskoa yhdellekään jumalalle. Toisaalta en ole ateisti, en kiellä jumalia, jumaluuksia tai yliluonnollisuuksia. Kysymykseen "Onko jumalaa/yliluonnollisuuksia/yksisarvisia olemassa?" ei nykyisellään ole vastausta eikä sen käsittelyyn ole riittävää informaatiota. En voi olettaa todeksi mitään minkä todeksiolettamiseen minulla ei ole perusteita tai päinvastoin. En kuitenkaan ole agnostikko, sillä en varsinaisesti usko ettei asiaa olisi mahdollista selvittää. En minä tiedä onko selvittäminen mahdollista, tiedän vain ettei tyydyttävää vastausta toistaiseksi ole saatavilla. Olen ignostikko (johdannainen sanasta ignore) aina silloin kuin aihe kyrsii minua riittävästi, enkä halua siitä puhua.
Jossain määrin olen myös antiteistinen. Minulla ei ole sinänsä mitään sitä vastaan että ihminen käyttää uskontoa oman mielenrahansa turvaamiseen ja maailmankuvansa rakentamiseen. Minulla on sen sijaan paljonkin sitä vastaan että uskontoja käytetään tekosyynä sotiin, ihmisoikeuksien tallomiseen, ihmisten eriarvoistamiseen ja muiden polkemiseen. Minulla on paljon sitä vastaan että evlut kirkolla on Suomessa veronkanto-oikeus, valtiollisia velvoitteita ja huomattavasti valtaa myös kirkkoon kuulumattomiin ihmisiin. Minulla on myös, lähinnä omasta taustastani johtuen, aika paljon sitä vastaan että lapset liitetään kirkkoon iässä jossa he eivät voi omasta puolestaan päättää, ja että heidät opetetaan vanhempiensa uskoon vielä peruskoulussakin selventämättä sielläkään että muunkinlaisia näkemyksiä on olemassa. Uskoa saa, mutta uskonnon tulisi olla henkilökohtainen asia. Eritoten sillä ei koskaan pitäisi vahingoittaa muita.

Uskonnot ovat mielenkiintoisia ja moninaisia. Maailmankatsomukset vielä moninaisempia. Niiden tutkiminen ja arviointi on jännittävää ja avartavaa. Kaikesta tästä huolimatta kreationistit saavat minut raivoamaan kerta toisensa jälkeen aina uudelleen. Päätän tajunnanvirtaromaanini tähän.
tallennettu

Roses are red.
Wololoo!
Roses are blue.
haplo
Uutisankka
foorumisti

Viestejä: 169



Profiili
« Vastaus #102 : 30.12.11 klo 17:25 »

Toisella foorumilla kerran mietin omaa uskontosuhdettani. Kerroin ettei itsensä ateistiksi kutsuminen oikein kiinnosta, sillä minulla ei ole mitään uskontoa vastaan ja näen ateismin lähinnä uskontona senkin. Ateismi tuntuu kieltävän vailla mitään järjellistä perustetta minkään jumaluuden olemassaolon. Ei se sovi oikein minun maailmankuvaani, silloinhan vain jumaluuteen uskomisen sijasta uskotaan ettei sellaista ole. Lisäksi minulla on ollut jo kauan olo, että ateismiksi itsensä esittely saa monissa ihmisissä aikaan varsin kiusaantuneen reaktion. Tuolla samalla foorumilla heitettiin sitten esiin termi ei-uskova, joka jäikin sitten omaksi määreekseni suhteestani uskontoihin. Ei minulla ole oikein syytäkään sille, miksi suhteeni ateismiin on tällainen. Ehkä vain tunnen pari ateismissaan mielestäni yli menevää ihmistä ja se heijastuu koko termiin. Mutta sen se aiheutti, etten pidä itseäni ateistina.

Kuulun kirkkoon, siinä mielessä olen tapakristitty. Lisäksi monet uskontoihin liittyvät asiat ovat minusta kauniita, esimerkiksi ihailen uskontojen voimaa auttaa ihmisiä. En kuitenkaan oikein hyväksi institutionaalista uskontoa, minusta määriteltyjä oppeja tärkeämpää on jokaisen vapaa tahto uskoa siten kuinka haluaa.

Kuten edellä Xinandra sanoi, uskonnot ja maailmankatsomukset ovat mielenkiintoisia. Viime aikoina olen pohtinut paljon sitä, miksi ihmiset kunnioittavat niin vankasti erilaisia pyhiä kirjoituksia. Itselleni asiaa on vaikeaa ymmärtää, vaikka tajuankin niissä piilevän hyviä oppeja ja sanomia. Tiedostan senkin että kirjoitusten kautta voi olla helpompi toimia hyväksi katsotulla tavalla sen sijaan että tukeutuisi pelkästään omaan aikomukseensa. Mutta se minua hämmästyttää ja ihmetyttää, kuinka kanonisoitu, pitkään muuttumattomana säilynyt teksti ottaa vallan ihmisestä ja sanelee sen miten joihinkin asioihin tulee suhtautua. Apukeinona toimia oikein ymmärrän pyhät kirjoitukset, mutta Raamatun, Koraanin ja muiden kohdalla täytyisi muistaa aina että ne on kirjoitettu erilaisessa kulttuurissa kuin mitä nykymaailma edustaa.
tallennettu

Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #103 : 05.01.12 klo 12:29 »

Xinadran viesti herätteli jotain ajatuksen alkuja, mutta niitä ehkä täytyy kypsytellä vielä ennen kuin suollan mitään julkisesti luettavaksi.

Linkataanpa tänne kuitenkin jännä kaavio, joka nettiä surffatessani osui silmiini lähes välittömästi sen jälkeen, kun olin tästä keskusteluketjusta siirtynyt muualle. Jos et ole tyytyväinen nykyiseen uskontoosi tai et tiedä, mitä kannattaisit, niin tuon avulla ongelmasi on mukavasti yksinkertaistettu ja helposti ratkaistavissa muun muassa ruokamieltymystesi avulla. :)
tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
Xinadra
Höpönaatti
ylläpitäjä

Viestejä: 266


*TIRSK*


Profiili
« Vastaus #104 : 05.01.12 klo 16:14 »

Ai niin, kaikkivoipuuden käsitteestä unohdin ränttäillä myös. Se on yksi niistä asioista jotka eniten minua huvittavat suurissa, yksijumalaisissa uskonnoissa, nimittäin jumalan nimeäminen kaikkivoivaksi. Sanomattakin on tietysti selvää, että kaikkivoipuus on itsensä kanssa ristiriidassa, mutta mahdollista silti, että se on kaikkivoipuutta. Sen sijaan huvittavaa on, että sen jälkeen kun jotain sanotaan kaikkivoivaksi, koitetaan sitä sen jälkeen määritellä muilla sanoilla, kuten "rakastava", "armollinen", "ankara". Mikäli jokin on kaikkivoipaa, voi se aivan yhtä hyvin olla taikka olla olematta jotain mitä jokin vanha tunkkainen kirja sanoo. Niimpä uskonto jossa ilmenee kaikkivoipa elementti, ei voi uskottavasti enää määritellä mistään muusta mitään, koska kaikkivoipuuden johdosta kaikki voi aina olla mitä tahansa muuta.
tallennettu

Roses are red.
Wololoo!
Roses are blue.
Renee
kupoliitti

Viestejä: 95


While My Guitar Gently Weeps~


Profiili WWW
« Vastaus #105 : 28.02.12 klo 18:40 »

Kirjoittelempa omat ajatuksenikin kyseisestä aiheesta. Voisin oikeastaan tunnustaa, että en ole varma uskonko Jumalaan vai en. Se on todella monimutkainen asia ja vaikka olen käynyt montakin kertaa näitä uskon asioita läpi päässäni, en ole saanut oikein mitään vastausta. Uskonnosta alettiin kertoa minulle vasta ala-asteella, koska kotona asia ei ole ollut esillä ikinä. Silloin kerrottiin, niin kuin varmasti nykyäänkin että Jumala on kaikkialla vaikkei häntä näkisi paljain silmin. Koulumatkoilla kuvittelin aina, että Jumala on naamioitunut pensaaksi tai puuksi ja se oli mielestäni hauska mielikuva. Jollain tapaa kuitenkin usko Jumalaan yms. on jotenkin todella ahdistava asia, esimerkiksi olo tuntuu jotenkin epämiellyttävältä jos aletaan puhumaan vaikkapa enkeleistä. Ensimmäinen vuosi lukiossa oli jotenkin ahdistavaa aikaa ja en tuntenut kuuluvani juuri siihen lukioon jossa olin. Huomasin kuitenkin, että tuolloin ennen nukkumaan menoa aloin rukoilla paremmasta ja rukoilusta alkoi tulla vaistomaista. En nyt tiedä hyödyttikö mitään sen koulun suhteen, mutta vaihdettuani toiseen lukioon joka on lähempänä kotia olo jotenkin helpottui ja tuntui että kaikki kääntyi paremmaksi. Kaikki stressi katosi jota oli syntynyt mm. turhan pitkistä koulumatkoista joissa piti käyttää kahdeksan aamuina kolmea bussia :D Lukion vaihtamisen jälkeen aloin myös huomata, että en enää rukoillut.. Voisin ehkä sanoa, että itselläni on ajoittaista uskoa Jumalaan lähinnä vaikeina aikoina .__. Uskonnosta oppiaineena pidän aika paljon, mutta en oikein hyväksy jonkun tietyn uskonnon liikaa tuputtamista.
tallennettu
elluri
foorumisti

Viestejä: 14



Profiili
« Vastaus #106 : 28.03.12 klo 19:25 »

Itse kuulun kirkkoon ja näin pois päin, mutta silti en koe uskovani mihinkään suurempaan voimaan, ainakaan Jumalaan. En silti tuomitse ketään siitä, että olisi uskovainen tai uskoisi Jumalaan. Se on jokaisen itse päätettävissä ja täysin jokaisen oma asia.

Kotona minulle ei ole koskaan tyrkytetty Jumalaa tai uskomista, sillä he ovat antaneet vapauden päättää itse, miten asiat kokee tai haluaa ymmärtää. Koulussa uskontoni on 10, sillä koulussahan on helppo vain lukea kirjasta mitä erinäiset asiat tarkoittavat. Jollain asteella uskonto kyllä kiinnostaa minua ainakin koulussa, sillä on kiinnostavaa tietää erilaisista termeistä ja miten ihmiset toimivat.

Kirkkoon kuulun lähinnä nuoren ikäni vuoksi, mutta en kyllä haluaisi vaihtaa uskontoa tai erota kirkosta kokonaan. Se tuntuisi hieman vastenmieliseltä, ja minua ei oikein innosta mitkään muut lahkot tai uskontokunnat. Tuntuu että kristinusko on ainut "järkevä" uskonto, jonka tarkoitusperistä ymmärrän jotain. Älkää tuomitko siitä että sanoin noin, tämähän on vain minun mielipiteeni!

Kymmenen käskyä, rakkauden kaksoiskäsky... Nämä kaikki ovat oikeastaan jo valmiiksi ihmisessä. Kyllä terve ihminen ymmärtää, mikä on oikein ja mikä väärin. Sekin riippuu kyllä täysin ihmisen omasta moraalista, ja miten asioista itse ajattelee. Voihan olla, että joku joka kuuluu kristilliseen kirkkoon, ajattelee esim. tappamisen olevan oikein, vaikka se selvästi kielletään kymmenessä käskyssä. (Tuo kyllä kuulosti vainoharhaiselta, mutta se nyt oli vain esimerkki.)

Toisaalta olen myös hieman skeptinen Raamattua kohtaan ja ylipäätään näitä kaikkia "hömpötyksiä", mitä on kerrottu. Mistä kukaan voi tietää, onko Jumalaa koskaan ollutkaan tai onko hän vieläkään olemassa?, kuka tietää, onko näitä ihmisiä ollutkaan koskaan ja onko asioita tapahtunut niin kuin väitetään? - Ei niitä voi kukaan tietää, ne vain on jokaisen itse tiedostettava, haluaako ne uskoa vai ei.

Ajattelen myös niin, että ihmisellä on tietynlainen tarve uskoa johonkin vahvempaan voimaan, ettei olisi täysin yksin. Ihminen jollain asteella haluaa vain uskoa, että on olemassa joku, johon turvautua (joka ei siis ole vain ystävä tai perheenjäsen), ja joka tuo ikuisen pelastuksen. Tuohon tunteeseen on helppo tuudittautua ja luottaa, mutta mietin useasti, että jos uskoisin Jumalaan, menisikö se täysin hukkaan, jos koko Jumalaa ei olisi olemassakaan?

Ihmisillehän on tehty joskus niin, että on ollut hetken kuollut ja sitten taas herännyt eloon, vaikka sydämensiirrossa tai jossakin vastaavassa. Monet ovat sanoneet, että on tullut kuin valo ja olo on kumman rauhallinen. Mistä me tiedämme, onko sekin vain näin? - Jospa vain kuolemamme jälkeen, niin käy. Eikä se johdu mistään ylemmästä voimasta, saati Jumalasta. Eipä näihin oikeastaan kukaan voi vastata sen paremmin, sillä jokainen uskoo mihin tahtoo, ja väittää asioiden olevan niin kuin hän uskoo. Tiedä sitten, mikä on oikea vastaus.
tallennettu
Sivuja: 1 2 3 ... 6 [Kaikki]
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

MySQL pohjainen foorumi PHP pohjainen foorumi Powered by SMF 1.1 | SMF © 2006, Simple Machines LLC Validi XHTML 1.0! Validi CSS!
Sivu luotiin 0.175 sekunnissa. 20 kyselyä tietokannasta.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste