sisällön alkuun
18.11.2017 19.41 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Suomalaisten fanien palvelemista jo vuodesta 2002"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

x Keskustelu | Ohjeet | Kalenteri | Henkilökunta Haku | Kirjaudu | Rekisteröidy

Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.


Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
 
« edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 3 [Kaikki]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Eläinystävät  (Luettu 19569 kertaa)
0 käyttäjää ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
veronica
foorumisti

Viestejä: 70



Profiili
« : 23.07.07 klo 12:00 »

Tulin tänne kyselemään että kuinka moni teistä pitää eläimistä? Minä ainakin pidän todella paljon. Minulla on kaksi koiraa kilpikonna ja kissa. Koirieni nimet ovat Tuikku ja Peppi kilpikonnan nimi on Vilpertti ja kissani nimi on Viljo. Oikeastaan minulla on vain yksi koira sillä muut ovat koko perheen yhteisiä eläimiä. Mminun omani on Peppi ja hän on rodultaan seka rotuinen. Peppi on 1 vuoden vanha. Elikkä jos sinulla on eläimiä niin olisi kivaa kuulla sen sukupouli nimi ja ikä.

Nekorin: Voi, sinulla on todella suloinen pentu. Hienon nimen annoitte hänelle.

« Viimeksi muokattu: 07.08.07 klo 12:03 kirjoittanut -Luna- » tallennettu
sorafune
Vieras
« Vastaus #1 : 23.07.07 klo 12:06 »

... Ehkä vähän väärä paikka tälle keskustelulle? ;)

No mutta! Rakastan koiria, ja olin hyvin kiintynyt isovanhempieni koiraan Juliin. Hän oli ihana! Vähitellen menetti kuulonsa ja kuoli lopulta viidentoista vuoden iässä vanhuuteen. Se suretti minua todella paljon.
Omistimme myös cavalierin vuoden verran kun olin pienempi. Emme voineet tosin pitää lemmikkiä pidempää, koska koira ei pitänyt isästäni ja äidillä ilmeni allergia. Olin jo niin rakastunut siihen koiraan, se oli kova järkytys minulle, pienelle positiiviselle tytölle.

Nykyään kuitenkin tyydyn olemaan ilman isompaa lemmikkiä, vaikka rakastankin koiria.

Toinen mitä rakastan, ovat jyrsijät! Olemme omistaneet varmaan lähemmäksi 30 gerbiiliä elämäni aikana, ja ne vekkulit ovat todella ihania! Kunhan saan pidettyä huonettani taas siistinä kuukauden verran, niin saan kaksi gerbiiliä. ^_^ Nimetkin olen jo päättänyt - Pusu ja Boppo. Tyhjillään oleva gerbilaariomme saa vihdoinkin eloa puhtailla puruilla ja vanhoilla vessapaperirullilla.
tallennettu
veronica
foorumisti

Viestejä: 70



Profiili
« Vastaus #2 : 23.07.07 klo 12:19 »

Kiva kuulla ettämuutkin tykkäävät eläimistä :)

Voi oli varmaan kova menetys ne koirat. Minulta itseltäni kuoli kyllä pari kuukautta sitten koira nimeltä Eve.
Minua itkettää nytkin kun ajattelen sitä. Eve oli varmasti maailman kiltein koira eikä se edes osannut haukkua. Se vain päivisin loikoili nurmikolla ottamassa aurinkoa ja talvella se makoili sohvalla. Sitten Se eräänä päivänä rupesi yskimään hirveästi ja sillä todettiin sydän vika. Se vietiin lääkäriin ja sitä yritettiin parantaa kaiken maailman lääkkeillä kunnes se ei enää onnistunut sitten kun äiti ja isi tulivat kotiin lääkäristä he sanoivat että Eve on nyt mennyt koirien taivaaseen. Se oli kauhea järkytys sillä minä uskoin koko ajan että kyllä Eve pärjää vielä parisen vuotta vaika se oli silloin jo neljätoista. Seuraavana päivänä en olisi halunnut mennä kouluun ja kaikki kysyivät ettämiksi olen niin surullinen? En kuitenkaan halunnut vastata heille ja oppitunnilla olin aivan hiljainen enkä viitannut kertaakaan, mutta onneksi opettaja ymmärsi sillä äiti oli soittanut hänelle aikaisina aamulla ennen koulua.

Minkin haluasin gerbuja, mutta tiedätte kai miksi en voi saada.
tallennettu
Vigly
Kalaisa
oekakivalvoja

Viestejä: 458


HAAHAA


Profiili WWW
« Vastaus #3 : 23.07.07 klo 12:38 »

Pieni välihuomautus: Eläin ystvät kirjoitetaan Eläinystävät. Aiheen voisi siirtää olohuoneen puolelle.

Meillä oli akaattikotilo jonka nimi oli Arto. Nimen se sai kaverini pelin ennätyksenhaltijan mukaan (joka on tämän pappa XDD). Arto eli pitkään, en ole ihan varma kuinka pitkään. Raaka arvio on seitsemisen vuotta. Eräänä päivänä etsin Artoa, sen koppi oli tyhjillään. Alitajuisesti ymmärsin mitä oli tapahtunut, mutten halunnut uskoa. Arto oli ollut kuolleena kaksi viikkoa, ennen kuin sain tietää. Oli selvää että lukittauduin vessaan itkemään.

En voi saada karvaisia elämiä, ehkä ikinä (isäni ja poikaystäväni ovat allergisia ;__;). Haluaisin silti kissan ja koiran. American curlin ja Welsh corgi pembroken. Molemmat rodut ovat niin suloisia <3
« Viimeksi muokattu: 07.08.07 klo 00:00 kirjoittanut Vigly » tallennettu
nekorin
Raivotar
vastuuhenkilö

Viestejä: 555


Amanda <3


Profiili WWW
« Vastaus #4 : 23.07.07 klo 16:42 »

Voi minä olenkin todellinen eläintenystävä. Minulla on historian aikana ollut lukematon määrä rottia, on ollut marsuja, kani... Juu vaikka mitä. Rakastan hyvin paljon kaikenlaisia eläimiä. Lähes mitä vain, paitsi hämähäkkejä.

Kotoa löytyy kolme hiirtä Porkkana, Papu ja Chili. En minä vaan tiedä miksi halusin antaa lapsilleni ruokanimet. Se vain tuli jostakin. He ovat puolisenvuotta vanhoja otuksia. Näiden lisäksi löytyy 2 rottaa, jotka on noin 1.5vuotiaat Sora (taivas) ja Namida (kyynel). Olen aina antanut rotilleni japanilaisia nimiä. Aiemmin minulla on ollut Gin (hopea) Aiko (rakkauslapsi) Nemu (unentila) Kuro (musta) Nana (seitsemäs) ja Umi (meri). Kyllä. Marsuilleni minä annoin ihan perinteisiä suomalaisia nimiä Tuuli, Tiina, Tauno, Turo ja Toivo. Niin ja sitten minulla on Venäjältä Viipurista tullut pelastuskoira Zhenka. Hän on sekarotuinen, rotuja on ainakin tiibetinspanieli ja mäyräkoira. Suloinen otus onkin. Zhenkan kuva on täällä http://www.elftown.com/img/drawing/177533_1185137069.jpg

edit:
Varasin kaksi päivää sitten Viipurin koirista toisen koiran tulemaan meille. Hän on pentu, joka tuli luovutusikään eilen, haemme hänet kotiin ropeconin jälkeisenä maanantaina 13 päivä. (pentua ei saa vielä tuoda toisen koiran kanssa samaan talouteen rokotusten jne takia). Hänen nimekseen on valittu antaa Zoya joka on venäläinen väännös nimestä Zoe. Zoe taas on Kreikkaa ja tarkoittaa elämää. Kuva vauvastani.
http://www.flickr.com/photos/9368930@N08/937405305/
« Viimeksi muokattu: 02.08.07 klo 15:52 kirjoittanut nekorin » tallennettu

Hinako
foorumisti

Viestejä: 80



Profiili WWW
« Vastaus #5 : 27.07.07 klo 20:54 »

Ihanaa että laitoit tällaisen ketjun tänne! Ja kyllä rakastan eläimiä paljon, todella paljon. Joskus tuntuu, että niiden seurassa on paljon hauskempaa kuin ystävien tai perheen...

Minulla on kaksi kissaa. Molemmat poikia.
Nämä söpistykset omaavat nimet Poju ja Sulo.

Poju on mustavalkoinen sekarotuinen ja noin kolme vuotias. Se on harvoin kotona (huom.sitä ei ole leikatu vieläkään). Ja kun se tulee kotiin, se on siellä vain hetken, syö, kerjää silityksiä ja häipyy. Silti pidän kissastani kovasti. Haastaa riitaa melkein kaikkien muien poikakissojen kanssa joita kotona asustaa...

Sulo taas on aivan erilainen. Se on 1½ vuotta vanha, maatiaiskissa ja erittäin leikkisä sekä ihmisystävällinen. Kun sen saa otettua syliin, niin se myös pysyy siinä.
Pelottavan kiinnostunut muista poikakissoista....

Olen myös pitkään halunnut oman koiran, mustan labradorinnoutajan tai pystykorvaisen rottwailerin.
Joku jyrsijä, kuten kani on ollut hankkeilla jo monta vuotta...
Pidän kovasti myös käärmeistä, freteistä, iguaaneista.ja rotista.
Käärmettä minun vaan on turha toivoa.....
tallennettu

Thought I'm standing by your side
I feel so lonely I could cry
Never say die
Leave me alone in the night
Keep me away from the light
Razorblade cuts the line
Never say never say die
Iwa
Vieras
« Vastaus #6 : 27.07.07 klo 21:24 »

Joskus kauan sitten meillä oli valkoinen kani nimeltä Topsi, joka kohtasi loppunsa serkkujen koiran hampaissa. Sitten meillä oli enolta sotilaskoira Pero (saksanpaimenkoira) joka tuli tänne viettämään eläkepäiviä, ja kuoli myös täällä sitten. :< Sitten meillä oli hoidossa vuoden verran tuleva sotilaskoira (schäfer) Igar (nimi oli pidempikin mutta kuka sitä muistaa). Itkin kauheasti kun se piti viedä takaisin, buhuu. :<

Nykyään meillä on tuollainen übernössö kultaisennoutajan/labradorinnoutajan sekasikiö Laku, ja hän/se on jo 11 mutta varsin virkeä vielä. :) Toivottavasti on ilona vielä monta vuotta.
tallennettu
Tartar
oekakisti

Viestejä: 9


YO!


Profiili WWW
« Vastaus #7 : 31.07.07 klo 00:51 »

Tietenkin pidän eläimistä! Perheessämme on ollut pian 11 vuoden ajan Saksanpaimenkoira Helka, joka on yksi parhaista asioista mitä minulle ja perheellemme on koskaan tapahtunut!

Itselläni on pian 4 vuotta täyttävä marsu, Sandy nimeltään. Sandyllä on ollut kaverina Sally, jonka jälkeen Fiona, mutta molemmat kuolivat nuorina. ;__;

Onneksi Helka ja Sandy porskuttavat menemään!
tallennettu

"Eventually mountains and rivers will be named after corporations and products.
Even Mt.Fuji... will one day become Mt. Shonen Magazine."
veronica
foorumisti

Viestejä: 70



Profiili
« Vastaus #8 : 31.07.07 klo 21:57 »

Minun paras ystäväni tällä hetkellä on oma Peppi koirani.

Minulla on pepin kanssa paljon hauskempaa kuin kavereitteni kanssa. Menen joka päivä pepin kanssa metsään ja siellä leikimme kepillä ja kaikella mitä tiellemme tulee.

tallennettu
Punainen jättiläinen
foorumisti

Viestejä: 167



Profiili
« Vastaus #9 : 01.08.07 klo 10:56 »

Meillä on kisu Leon-nimeltään. Rakastan sitä niin paljon, että puhun siitä mielummin hän-muodossa, mikä lisää hänen ihmismäisyyttään ja kuuluvuuttaan meidän perheeeseen.

Hän osaa olla samanaikaisesti maailman suloisin kissa ja raivostuttavin äpärä, mistä kertovat hänen lempiniemensäkin (mm. Leonidius I, pikkuh**o, rotta). Harmaan turkin siimeksestä tuikkivat vihreät silmät saavat joskus aikaan demonisen vaikutelman - varsinkin kun hän valvoo meidän pokkareiden pakkauspuuhia. Siinä sitä napotetaan ja tuijotetaan herkeämättä silmänkään rävähtämättä. Luonnontieteellinen arvoitus on, onko hän oikeasti kissa vai koira. Oletan että kissa, vaikka aika paljon koiramaisia ominaisuuksia esiintyykin: noutaa palloa/lelua, köllii keskellä lattiaa kyljellään, tykkää rajusta harjaamiesta ja kerää huomiota kuin viimeistä päivää. Osaa komennot tule, istu, maahan, ei ja pois.
tallennettu

"Muoto muuttuu, sisältö pysyy."
"Hirveä kiire. Aivan hirveä kiire."
-Antero Ruusuvuori, 2007
Shaya
foorumisti

Viestejä: 85



Profiili
« Vastaus #10 : 01.08.07 klo 22:14 »

Allekirjoittanutkin pitää eläimistä, täältä nurkista löytyykin pyörimästä hamsterit Kaneli ja Kasper. Itselläni oli aikaisemmin myös hamsteri Pörri sekä Nappi, mutta pojat siirtyivät sitten täältä parempaan paikkaan viime kevään puolella, elettyään pitkään ja kunnioitettavaan kahden vuoden ikään. Melkeinpä kymmenen vuotta sitten minulla oli myös akvaario, mikä sittemmin lahjoitettiin äitini tahdosta setäni hoiviin.

Itse olen koko elämäni ajan kuolannut koiraa taikka kissaa tänne kotiin pyörimään >> Mutta valitettavasti äidilläni ei ole intressejä majoittaa yhtäkään karvaista otusta kämppäämme, sekin, että sain parisen vuotta sitten meille Pörri-hamsterin taloon oli suoranainen ihme. Tai sekin, että hankin heti toisen mokoman pallojyrsijän tänne :3

Hamsterit ovat kyllä erittäin mukavia eläimiä, innostuin noista oikein kunnolla viitisen vuotta sitten. Mutta vielä kun sen ihmisen parhaan ystävän saisi kaveriksi tänne >> Erityisesti länsiylämaan terrierit ja muut pienet koirat kiinnostaisivat. Mutta kenties sitten myöhemmin, kun oman kämpän osto koittaa.
tallennettu
Minsvo
foorumisti

Viestejä: 49



Profiili WWW
« Vastaus #11 : 02.08.07 klo 13:13 »

Rakastan eläimiä, etenkin koiria. Meillä on tällä hetkellä jackrusselin terrieri Aku, ja ensi vuonna saadaan toinen koira, jonka nimeksi tulee varmaan Winky. Meillä on ollut toinenkin koira, Roope, mutta se lopetettiin kun olin tokalla luokalla. En osaa edes kirjottaa sen rodun nimeä. :D Roope oli silloin 12. Aku on nyt 5.

Pidän myös hamstereista. Rakastan ystäväni kääpiöhamsteria, se on sellainen lihapulla ja sen nimi on Dino. <3 Rakastan myös erään tosen ystäväni Justiina-nimistä kääpiöhamsteria. Delfiinitkin on kivoja.
tallennettu
Wishu
foorumisti

Viestejä: 44


"Suuri Kritisoija"


Profiili
« Vastaus #12 : 02.08.07 klo 14:17 »

Pidän aivan suunnattomasti kaikenlaisista eläimistä, mitä maa päällänsä kantaa. Käärmeistä en kyllä oikein välitä.
 Fanitan Kyorkon koiraa, varmasti suloisin koira maailmassa. Itselläni on kani, uros, nimeltään Jaakko. Jaakko makailee päivät pitkät kopissaan, luukun voi huoletta jättää auki, Jaksu pysyy kiltisti sisällä. Jaakko on oikea laiskanpulska. Voikukanlehdet ja kaikki muu syötäväksi kelpaava vihreä on Jaakon lempiherkkua. Isot auringonkukansiemenet ovat pojan namia. Jaakko-poika on oikea herrasmies :D
tallennettu

Puilla lehdet, taivaalla tähdet, mullei oo mitään, jos sä Pähkinäin <3 lähdet!

Olet aina kaikkeni, elämäni, ilon tuojani. Jos huomaan silmiesi kadonneen, pimeyteen vajonneen. Sinua en koskaan unohda, rakasta Pähkinä-pojua <3

"Suuri Kritisoija"
nekorin
Raivotar
vastuuhenkilö

Viestejä: 555


Amanda <3


Profiili WWW
« Vastaus #13 : 02.08.07 klo 17:38 »

Tulipa mieleeni, että voisin tässä samassa keskustelussa ottaa puheeksi tämän pelastuseläin kysymyksen? Olen tästä toisenlaisilla foorumeilla jutellut muutaman ihmisen kanssa, mutta mitä mieltä kupolistit ovat aiheesta... No otetaan nyt esimerkiksi vaikka rescuekoirat.

Miten näiden kanssa mielestäsi pitäisi menetellä? Pitäisikö kaikki lopettaa, koska luontoon hylätyt eläimet eivät kuitenkaan kelpaa lemmikeiksi? Tai ajatteletko, että tämmöinen koirien adoptointi vain lisää pentutehtailua ja vähentää ihmisten vastuuntuntoa, kun joku muu kuitenkin sen koiran pelastaa?

Vai oletko kenties aivan päinvastaisella kannalla? Ovatko nämä rescue palvelut tapa pelastaa maailmaa koira kerrallaan?

Itse olen sitä mieltä, että jokainen koira (tai muukin eläin) ansaitsee mahdollisuuteensa uuteen pysyvään ja rakastavaan kotiin. Minun molemmat koirani ovat juuri näitä pelastustapauksia. Mutta mitä mieltä muut ovat?
tallennettu

forte
Vieras
« Vastaus #14 : 02.08.07 klo 18:38 »

Aloitampa vaikka näistä rescue-eläimistä phuumisella, koska todennäköisesti unohtaisin jutun viestin loppuun päästessäni...

Ensinnäkin, minun mielestäni on aivan uskomattoman typerää hylätä mitään lemmikkieläimeksi syntynyttä/tarkoitettua/otettua eläintä luontoon. Tai vaikka hiirtenpoikasten vessasta vetäminen, sehän on ihan... siis... argh.
Rakennampa vaikka esimerkin:
Siskollani olisi kilpikonna, jota hän ei kerkeäisi hoitaa. Hän päättäisi hylätä sen ja vie sen jonnekkin, missä sen otaksuu kuitenkin löydettävän. Sen pituinen se. Vaikka juttu on tosi lyhyt ja olen nyt esittänyt sen näin yksinkertaisesti, siinä on monta kohtaa, missä menee pieleen.
Heti tulee mieleen, ettei lemmikkiä pidä hankkia, jos ei ole aikaa hoitaa sitä. Ja jos siitä luopuisi, olisi hyvä ensin keskustella perheen kesken, kannattaisiko se myydä tai ottaisiko joku muu sen hoitaakseen. En tajua, miten joku voi päätyä sellaiseen ratkaisuun, että jättää eläimensä vain oman onnensa nojaan seudulle, jossa otaksuu jonkun ottavan sen turvaan.
Minusta on hienoa, että nämä hylätyt eläimet kuitenkin voivat saada kodin, tai turvapaikan. Harmittaa tosin, kun löytöeläinkodissa liian pitkään asustelleen eläimet lopetetaan, jos niitä ei kukaan tule noutamaan tai tarjoamaan niille uutta kotia. En tosin tiedä, onko käytäntö kaikissa löytöeläinkodeissa.

Itse voisin sanoa pitäväni eläimistä todella paljon, tosin saatan viedä tuon lauseen vähän yleistämisen puolelle. On nimittäin luontokappaleita, joita en oikein edes siedä. En tykkää hevosista, enkä oikeastaan kilpikonnistakaan. Myös makean veden kalat ja hamsterit eivät kuulu minun suosiooni. Pingviinit on tosi söpöjä, kirahvitkin on hassuja. Tykkään valistaa perhettäni ja ystäviäni jäätiköiden sulamisesta ja pingviinikannan pienenemisestä. ^^

Minullakin on lemmikkieläimiä. Vuosi sitten kuoli toinen gerbiiliveljeksistäni, Tiikeri, joka veljensä kanssa on hankittu niin nimettynä joltakin entiseltä naapurintytöltä tilan puutteen vuoksi. Väpä-veljelle ostin sitten kaveriksi toisen urosgerbiilin, ne tulivat heti ihan uskomattoman hyvin toimeen. Minulla on sitten vielä yksi tyttögerbiili, joka asuu tällä hetkellä yksinään, koska en uskalla vielä Väpä-poikaa leikattavaksi, kun se on niin vanha. Se taitaa kuitenkin kohta joutua piikille (niisk), joten vien uudemman urosgerbiilin, Mickin, kastroitavaksi lähiaikoina ja laitan sen tyttögerbiilin, Vincen (luulin sitä ensin pojaksi, kunnes tein sukupuolitarkistuksen omituisen paritteluhalun vuoksi), samaan terraarioon. Tulipas tarina.
Ja näiden lisäksi minulla on sitten vielä 3-vuotias viljakäärme, joka on tällä hetkellä avatarissani 1,5-vuotiaana. Okeetee-värimuoto, noin 120 cm pitkä, aikalailla jo täysikasvuinen siis. Käsikesy on ollut ihan pienestä asti, ja tosi rakas matelija minulle. Pikkupikku haaveeni on joskus olla pienimuotoinen matelijakasvattaja, jolloin joutuisin tosin myös pakastamaan pieniä hiiriä niille ruoaksi... ._.

//Oho, selitys~

//Ajattelimpa vielä pajattaa, että Väpä-gerbuliini on nyt 6-vuotias, eli todella vanha, Vince-tyttö n. puolivuotias ja Mick on syntynyt samana päivänä käärmeen kanssa, 21.8, eli on kohta vuoden vanha. Kun olin 5-vuotias, meillä kuoli 7-vuotiaat tyttögerbiilit, en tajua miten ne meillä elää niin kamalan pitkään. o.o
« Viimeksi muokattu: 03.08.07 klo 17:50 kirjoittanut forte » tallennettu
Renee
kupoliitti

Viestejä: 95


While My Guitar Gently Weeps~


Profiili WWW
« Vastaus #15 : 06.08.07 klo 12:42 »

Minäkin pidän eläimistä todella paljon^^ ne ovat niin söpöjä ja kivoja. Itselläni on kolme lemmikkiä: kaksi koiraa ja yksi kissa. Yksi koiristani on Tiibetinspanielin ja Kiinanpalatsikoiran risteytys, se on melkeinpä kokonaan Tiibetinspanielin näköinen paitsi kuonosta:3 Hänen nimi on Samuli ja tätä on vielä pari vuotta nuorempi Perhoskoira tai mikä papillon nyt onkaan. Sen nimi on Digimon, koska nimen piti alkaa D:ellä. Kutsun sitä Digiksi^^ Kissa on vitivalkoinen maatiaiskissa Onni. Viisi vuotta taitaapi olla.

En myisi yhtäkään lemmikkiäni kuten joskus oli pakko luopua yhdestä isosta koirasta kun asuimme kerrostalossa;)
tallennettu
neji
himono-onna
vastuuhenkilö

Viestejä: 267



Profiili
« Vastaus #16 : 06.08.07 klo 14:04 »

oo. minulta löytyy kolme shetlanninlammaskoira poikaa <3 Beni 7v. Oscku 6v. ja Micky 1v. pikku-kirppu :D

on kyllä niin mahtavia koiria ja kaikki ovat niin erilaisia vaikka samaa rotua edustavatkin. 8) en antaisi ketään näistä herroista pois mistään hinnasta ja kaikki ne on parhaita :D

Oon sivutki väsänny, tosin nyt ne on tauolla ku vaihdan ulkoasua ja muuta mukavaa :D jos jotakuta kiinnostaa ni mun profiilli systeemissä on osote. *mainostusta* >D

Joskus on meillä ollu kissa ja kaloja. mutta kisuli jouduttiin lopettamaan kun raukka putosi ikkunalaudalta. einyt ihan mistään matalalta vaan 9:stä kerroksesta .__. :<

Varmaan alan jopa kasvattamaan näitä shelttejä, ihana rotu 8D ja jotain isoja koiruuksia :D
tallennettu
JeBaZ
mallasvastaava
shabranigdo

Viestejä: 616


Kill them mr. B!


Profiili WWW
« Vastaus #17 : 07.08.07 klo 08:10 »

Eläimet on jees. Mummolassani oli kaiken näköisiä elukoita, kun olin pieni. Kanoja, kissoja, pupuja, lampaita ja sikoja. Kaikki ne kuitenkin hävisivät kun mummoni tuli allergiseksi.

Itselläni on mustavalkoinen maatiaiskissa Neko ja minulla oli myös vuoden hoidossa kaverini kissa Önni. Nyt molemmat karvaturrit ovat sillä Önnin omistajalla hoidossa. Önni ja Neko ovat muuten leppoisia kavereita, mutta ne ovat rikkoneet mm. stereoni, sake astiastostani yhden kupin, muutamat lasit ja mukit ja 2 kännykän laturia. Yksiössä kun elelen niin ei mikään ihme jos kissat kiipeilee seinille ja hyllyjen päälle.
tallennettu

Sipulikeitto
kupoliitti

Viestejä: 74



Profiili WWW
« Vastaus #18 : 07.08.07 klo 11:22 »

Tietysti pidän kaiken näköisistä eläimistä! Eniten ehkä lähimpänä sydäntäni ovat olleet kanit ja muut jyrsijät (harmi, etten ole koskaan saanut vanhempia heltymään).
Tällä hetkellä meillä on akvaario ja koira. Toinenkin koira oli, mutta se kuoli johonkin sairauteen, kun olin noin 3-vuotias, vaikka muistan vieläkin sen, kun lausuin veljen kanssa yhdessä "Hei hei, Tellu!". :'< Tämänhetkinen koiramme täytti vappuna 10 vuotta. Rodultaan pienimünsterinseisoja (ää, kattokaa jostain, jos ette tunne :D).
Akvaariostamme ei oikein ole kerrottavaa. ^^

Mummulla oli parisen vuotta sitten kaksi aika vanhaa kissaa. Molemmat oli jotain parikymmentä vuotiaita. Ihan tavallisia maatiaiskissoja ne oli, Miki ja Mörri. (Mörriä vaan sanottiin enemmän Jörriksi. x3) Mutta mutta, koska Mikillä oli hyvin huono kuulo, niin se jäi tietenkin auton alle. :< Mörri kuoli mummun kotisohvalle vanhuuteen.  Noin vuosi sitten mummu päätti taas ottaa kolme kissanpentua ja ai että ne oli suloisia. <3 Nyt ne ovat  noin vuoden ikäisiä ja pienikokoisiksi ne jäi. Nimet on Pirre, Pörri ja Maaru (söpöä), paitsi Pörri jäi 1.6. auton alle myös. Tai oikeastaan se juoksi autotien vieressä, mutta se auton kylki tönäisi sitä. 8<

Noo, ei siitä sen enempää, eiköhän se tullut kaikille selväksi, että olen hyyyvin eläinrakas.~ :D
tallennettu

Remember to eat nakki
Panda
Vieras
« Vastaus #19 : 13.08.07 klo 18:45 »

Lempieläimeni ovat melkein aina olleet tiikeri ja pupu :D Jostain kumman syystä. Mutta pidän muuten melkein kaikista eläimistä ^^

Hämähäkkejä ja ötököitä en voi sietää.. Ne ovat rumia ja pelottavia.

Lemmikkejä itselläni on vain akvaaria täynnä kaloja. :B Tosi monella ystävälläni on koiria joten leikin sitten niiden kanssa :)
tallennettu
Viikuna
foorumisti

Viestejä: 51


Profiili
« Vastaus #20 : 13.08.07 klo 19:17 »

Pidän eläimistä, eniten koirista ja matelijoista. Kissat on myös kivoja.

Itselläni on 2002 syntynyt pumiuros, Kamu nimeltään. Myönnän, se on ongelmakoira, joka ei päästä vieraita sisään, jos isi ei ole kotona. Se on purrut minua, äitiä ja kahta nuorempaa sisarustani sekä sisarusteni kavereita. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta en pysty luopumaan koirastani. Talo olisi niin tyhjä ilman sen rasittavaa räksätystä ja olisi outoa, kun ei tarvitsisi käydä lenkeillä.

Sniif, alan kohta vetistelemään.
tallennettu

"Everything about me is turning hard..."
-Eragon
--
Brom fingered his staff. = Brom sormeili henkilökuntaansa?
Mannytsu
kupoliitti

Viestejä: 180


Mandariini


Profiili WWW
« Vastaus #21 : 15.08.07 klo 19:20 »

Kyllä pidän joistain eläimistä todella paljon ja joistain vähän vähemmän :3 Meillä ei ole koskaan ollut lemmikkiä, syynä pikkuvelin ja äidin allergia, mutta olen aina halunnut edes kilpikonnan ja akvaarion. Olen aika arka eläinten kanssa. pelkään niiden purevan taikka raapivan, mutta niitä on mukava katsella!

Suosikki eläimiäni ovat puput, kissat, trooppiset kalat (siis semmoset hauskat. ei särjet ja lohet) ja minisiilit :D semmoisen haluasin lemmikiksi. Myös kaikenlaiset linnut ovat kivoja.

hehee.. Paras eläinystäväni on kaverini koira Bella ^^ se on suloinen pikku tuhnuttaja. Olen surannut sen kasvua ihan pennusta asti :3
tallennettu

The Nightmare Begins. And You Can Hear the Cry of the Planet
forte
Vieras
« Vastaus #22 : 15.08.07 klo 21:36 »

Tulipa tässä muuten nyt mieleen.~

Ajattelin nyt tunkea tähän vielä vähän hölöpölöä eläinten oikeuksista, löytöeläimistä, hylätyistä eläimistä... Turkistarhaus, valaanpyynti jne.
Nekorinhan otti ensimmäistä kertaa nämä rescue-eläimet puheenaiheeksi, mutta pölinää siitä on syntynyt ikävä kyllä aika vähän.

Minä ainakin haluaisin kuulla mielipiteenne kaikesta näihin ns. eläinten oikeuksiin liittyvistä jutuista.

Omasta mielestäni nämä kaikki eläinten hylkäämiset sun muut on jotain ihan uskomattoman typerää, mutta sanoisin olevani todella iloinen siitä, että joku on oikeasti tajunnut perustaa sellaisen paikan kuin löytöeläintalo. Aina Kaunotar ja kulkuri-elokuvaa katsoessani minulle kyllä tulee siinä paha mieli, mutta kuitenkin. Eläimet otetaan turvaan ja talteen, kaiken varalta. Elokuvahan on jossain määrin kannustus hankkimaan lemmikki löytöeläinkodista.

Taas tällainen valaanpyynti sun muu. Siis ei h*lvetti, kun tekisi mieli... Valaan- ja hainpyynti on minusta ihan hirveää! Valaat ovat muutenkin uhanalaisia, eikä idässä ole edes kieletty niiden kalastusta. Ainakaan minun tietojeni mukaan. Jos joku ei ole ihan selvillä esimerkiksi hainpyynnistä, niin kerrompa tästä. Hai nostetaan merestä. Siltä leikataan evät ja pyrstö (muistaakseni elävältä), ja sitten se heitetään takaisin mereen. Pyytäjät perustelevat tekemäänsä esimerkiksi sillä, että: "Hei, ei sillä ole mitään väliä, kun kala kuitenkin tukehtuu, kun ei pääse uimaan." SYÖN NE PYYTÄJÄT.

Rauhoitun.

Turkistarhauskin on minusta vähän ylitsemenevää, mutta en oikein tiedä, olenko ihan turkistarhaiskujen puolella. Minusta tarhausta voisi selvästi vähentää, ei sillä ole mitään merkitystä, onko turkki keinotekoista. Samannäköistä se on ja kunnon hyysäämisellä samantuntuistakin. Nahkakin on vähän... Örgl. Itse voin sanoa tykkääväni tietyllä tapaa nahkatakeista, mutta pärjäähän sitä tekonahkallakin. En minä vain tajua sitä ideaa.
tallennettu
MurMur
foorumisti

Viestejä: 29


Täh?


Profiili
« Vastaus #23 : 25.08.07 klo 22:22 »

Kyllä tykkään eläimistä. Useimmista. Koirista ja kissoista erityisesti, kun niiden kanssa on eniten tullut oltua tekemisissä.

Ihan pienestä pitäen olen ollut hirveän koirarakas ja viime keväänä meidän perheeseen otettiin koiravauva. On ollut kyllä ihan uskomattoman tuntuista, kun on lemmikkiä pitkään toivonut ja nyt sellainen pällistelee ovella ja tahtoo ulos. Sen nimi on Otto ja rodultaan cairnterrieri. Se on sisukas, utelias ja halutessaan äärettömän suloinen pikku riiviö. (Sisukkaalla tarkoitan sitä, että sen voi häätää huoneesta vaikka 20 kertaa, mutta se varmasti palaa takaisin.) Serkuillani on aivan ihanan kiltti koira, käsittääkseni collie, nimeltään Sini. Se on lauhkea jättiläinen <3 (Verrattuna omaan koiraan: pieni duracell-pupu)
tallennettu
lorensilver
Vieras
« Vastaus #24 : 14.09.07 klo 16:20 »

Mulla on visiin aika harvinailaatuinen lemikki sillä
omistan sekrotuisen lypysylehmän joka on ollu syntymastään saakka mun kasvitti (Tosiaan olen maalaisjuntti, meillä on lypsykarja))
Se täyttää juolukuussa kolmevuotta ja on nimeltään Tarja
koska niihin aikoihin kun Tarja syntyi olin kova Nightwishin bändin Fani ja arvata saataa mitä seurasi kun oli T-vuosi menossa.  Kaikenkaikkiaan oon kerinnny omistamaan jo 4
lehmää. Mutta kun niilla aina tullu jotain ja sitte ne on pitäny taluttaa teurasautoon.  Tarjan kohtalo ei oo seillaine vielä,  mutta se taitaa jäädä viimeiseksi lehmäkseni, koska joudun muuttamaan kaupunkiin.
Sen lisäksi meilllä on 5 persoonalista rotan pyytäjää eli maatiaskissoja.
Pidän siis lehmistä ja kissoista koska olen kasvanut niiden parissa.
Ja hevosista (koska harrastin nuorenpana talleilla käyntiä), koirista ja villieläimistä muuten vain.

Sitten vastaukseni heiteille jättökysymykseen.
Sitten vihaan niitä jotka jättävät kisansa heitteille. Meille on monena vuonna ilmestyny syksyisin saman kevaan kisanpentu. Sellainen joka on vain heitetty menemään.
meillä ylimaaäreiset suut lopetetaan (veljelläni on aseenkantolupa) heti sillä omissa on tarpeeksi hoitamista.  Lukuun ottamatta medän jokavuotista ainakin jo 14 vuotista vilikisaamme joka tule talvisin aina uskolisesti kotiiin. tai sitten napureiden kissoja jotka tulee vain kaymään kylässä. Tunnemme ne kyllä.
tallennettu
Kaori-chan
Vieras
« Vastaus #25 : 20.10.07 klo 13:24 »

En kyllä koskaan ole ollut kovinkaan suuri eläintenystävä...Mutta kyllä sitä kunnioitusta eläimiä kohtaan on aina ollut.

Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään "lemmikkiä"(ai, että vihaankin tuota sanaa...), minulla on ollut koira(joka oli enemmänkin kuin isoveikka minulle. <3), ja kaksi kania.
Toinen kaneista kuoli jo aikaisemmin, ja L(minun mammanpoikani. 8D)  kuoli tässä äskettäin. >:
Siis nimi L, joka oli päätetty jo kauan ennen kuin olin edes tietoinen sarjasta nimeltä Death Note.
L on väännelmä eräästä toisesta nimestä, ja se nyt oli niin hauskaa nimetä kaninsa pelkällä kirjaimella.

Mutta puhuttaessa heitteillejätöstä, voin sanoa totaalisesti halveksivani sitä.
tallennettu
merlin
kupoliitti

Viestejä: 72



Profiili WWW
« Vastaus #26 : 20.10.07 klo 13:47 »

Olen aikamoinen eläinfriikki ja meillä on tällä hetkellä kissa, mutta ennen oli kaksi koiraa. Toinen oli mäyräkoira, mutta kuoli kyynpuremaan. ;( Toinen oli kettuterrieri ja sille tuli kasvain ja se kuoli. Nykyään meillä on se kissa called Pepsi. :)
tallennettu

Feeling Super! Super! Super! Suicidal.
Nova
foorumisti

Viestejä: 14



Profiili
« Vastaus #27 : 27.10.07 klo 10:14 »

Rakastan eläimiä. Omistan kolme ulkokissaa ja kaksi gerbiiliä. Kyllä minä varmaankin voin sanoa gerbiilejä omakseni, vaikka muutkin perheen jäsenet hoitaa niitä. Ne ovat minun, sillä putsaan niiden vesipullon ja ruokakupin joka aamu, ja laitan ruokaa. Muut laittavat joskus pahvia. Gerbuni ovat poikia, ja olen vähän aikaa sitten pystynyt pitämään niitä käsissäni. Suloisia veitikoita:)

Kissani ovat minun parhaita "ystäviäni", sillä niihin voi aina luottaa eivätkä ne puhu pahaa selän takana. Rakkaalla kissallani joka nyt on kai kuollut, on tullut isoäidiksi;) Suloista. Nyt omistan ne kaksi pentua ja emon.
tallennettu

Don't Tear Me Down For All I Need
Make My Heart A Better Place
Give Me Something I Can Believe
Don't Tear Me Down
You've Opened The Door Now, Don't Let It Close
Amira
foorumisti

Viestejä: 47


Kahvi ja muffe.


Profiili WWW
« Vastaus #28 : 27.10.07 klo 15:54 »

Hirveä eläinystävä olen aina ollut. Lapsena en omaa koiraa saanut niin olen varmasti jokaista pihan koiraa vienyt ulos ihan silkasta ilosta. Joskus joku omistajista antoi pari keksiä palkkioksi, mutta suurimmaksi osaksi vain tykkäsin kierrellä koirien kanssa ulkona ihan vain sen ulkoilun vuoksi. Ysätävälläni oli myös muutamaan otteeseen yksi vakio ulkoilutuskoiristamme hoidossa jolloin tietenkin melkein asuin tämän ystäväni luona ja vietimme aikaa tuon koiran kanssa. Heillä oli kerran myös kissanpentu hoidossa sekä myöhemmin naapuriin tuli olikohan hylätty kani, jonka sitten yhdessä saimme juoniteltua ystäväni omistukseen. Jänö olikin paras ystäväni vaikka ystävääni, eli kanin omistajaa välillä vähän komenteli ja näykki. Se rakas Herra Äksy nukkui tuossa puolisen vuotta sitten pois elettyään reilusti yli 10 vuotta.

Itselläni on ollut vuosia akvaario, jossa on ollut vaikka minkälaista asukkia sammakoista kaikenmaailman kärmeskaloihin, minihaikaloihin ja nyt siellä on jotain punaisen kirjavia ahvenia. Sammakot olivat kääpiökynsisammakoita nimeltään Saku ja Sanna, ne ovat uineet ylävirtoihin jo vuosia sitten. Hamstereita on ollut kaksi, Punpuli ja hävyttömän nopeajalkainen kaveri nimeltään Vallu.

Nykyään on perheessä asustanut jo pari vuotta harvinainen koiruus nimeltään Nuutti, joka on Lunnikoira. Sellaisia ei ole toista täällä päin näkynytkään ja usein on tullut kommentteja Nuutin 'kettumaisuudesta'. Nuutti on ehdottomasti läheisin täällä asustaneista otuksista ja siitä onkin kehkeytynyt oikea mamman lellipentu. Tulevaisuudessa varmasti tulee enemmänkin karvaista lisäystä minun perhepiiriini, kunhan saan asuntoasiat ja raha-asiat sellaiseen hyvään saumaan. Nuutille saattaa tulla kaveria ja muutakin eläintä voidaan ottaa, kun tuo kaveri on niin eläinystävällinen hippi ettei siltä löydy minkäänlaista metsästysvaistoa vaan se tulee toimeen oikeastaan kaikkien, paitsi lintujen kanssa. Veljen hamsterin häkkiinkin on mokoma päässyt tyylikkäästi avaten häkin oven ja tungettuaan pään häkkiin, hamsteri on tullut aina nuuhkimaan vähän Nuutin kuonosta ja sitten kiitollisena paennut häkistään tutkimaan asunnon saloja Nuutin jäädessä maistelemaan hamsterin ruokia.
tallennettu
Kometae
!
kupomuumio

Viestejä: 408


sun maa mustikka


Profiili WWW
« Vastaus #29 : 29.10.07 klo 19:28 »

Hetkittäin minut kuulee huokailemasta "aaaw!", kun olen alkanut pitää eläimiä poikkeuksellisen suloisina. En kaikkia nyt kuitenkaan, mutta muiden lemmikit ja jotkut villieläimet kaappaavat katseeni tehokkaasti tätä nykyään.

Ellei lemmikkejäni lasketa lukuun, suurin rakkauteni ovat ehkäpä oravat. Ne ovat niin täydellisiä; pieniä, pehmeitä, vikkeliä, julmia. Ja tummissa silmissä hehkuu viisauden valo. Eikös. Voiko sympaattisimman näköisiä otuksia edes ollakaan.

Meitsin rakas on kuitenkin seitsenvuotias tiibetinspanieli, joka jaksaa tervehtiä aina yhtä lämpimästi n__n Niin paljon hyviä muistoja ja kävelyretkiä vuosien varrelta, etten sitten mihinkään vaihtais. Hieno eläin, pitäisikö nyt kuitenkin sanoa, että ystävä.
tallennettu

Lukemalla tämän tekstin sitoudut vastaanottamaan lämpimän virtuaalihalin :-)

* /o/ \o\ *
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #30 : 29.10.07 klo 19:35 »

Ellei lemmikkejäni lasketa lukuun, suurin rakkauteni ovat ehkäpä oravat. Ne ovat niin täydellisiä; pieniä, pehmeitä, vikkeliä, julmia. Ja tummissa silmissä hehkuu viisauden valo. Eikös. Voiko sympaattisimman näköisiä otuksia edes ollakaan.

Niinpä. Siinä vaiheessa, kun ottaa Seurasaareen mukaansa joka kerta pähkinäpussin oravia varten, ei voi enää oikein väittää vastaan. Varsinkaan, kun antaa kurrejen kivuta vaatteitaan pitkin hartioille ja siitä ojennetulle kädelle popsimaan pähkinöitä. Vähän aremmat yksilöt kiipeävät vyötärön tai polvien tienoille,mutta käytännössä kaikki Seurasaaren oravat ovat niin tottuneita ihmisiin, että tulevat kyllä hakemaan pähkinöitä kädestä. Eikä sympaattisuutta ole vähentänyt yhtään se, että kerran orava puri minua sormeen, ja toisella kerralla yksi orava raapaisi naamaani. Ja molemmilla kerroilla syynä agressiivisuuteen oli lajitoverin hätisteleminen. Minä vain satuin olemaan tiellä.
tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
Zio
Vieras
« Vastaus #31 : 09.12.07 klo 21:10 »

Oho, täällä olikin tällainen ketju, en ollutkaan huomannut tätä aikaisemmin! :D

Meikäläisellä on 50-kiloinen berninpaimenkoira, Roope. Isosta koostaan huolimatta se on aivan ihana möllykkä, jolla on kylläkin monenlaisia pelkoja, mm. katolta tippuva lumi ja puutarhakeinu herättävät kauhua. Se on ollut aivan ihana koira,ollut meillä jo siitä asti kun olin kuusivuotias, mutta se on jo aika vanha ja sen nivelet alkavat olla huonossa kunnossa, joten voi olla, ettei se elä enää pitkään. Kovaa tekee lopettaa se aikanaan, mutta parentsit lupasivat meille kissan seuraavaksi, kun koko perhe on eläinrakas, emme osaisi olla ilman lemmikkiä.
Ragdoll olisi ihana <3
tallennettu
Purjo
foorumisti

Viestejä: 15


Avatar by itikka


Profiili
« Vastaus #32 : 09.12.07 klo 23:32 »

Woah, ihana ketju. Olen eläinfani, eniten minuun iskee kissat..

Meillä on 16-vuotias Kata kissa, joka on siis minuakin vanhempi. Sillä oli myös Sisko, joka jäi auton alle.. .__. Kata nukkuu aina, ja maukuu kovaa, en oikein uskalla silittääkkään sitä, koska se käy helposti kimppuun, varsinkin jos koskee johonkin paikkaan joka sillä on kipeänä.

Vilma, on 4-vuotias kisumirri, joka on ihka ensimmäinen oma kissani. ^^, Vilma on aika usein ulkona, sillä se ei pidä pienestä kissanpennustamme, josta kerron kohta. Muuten Vilma vain nukkuu, yleensä oudoissa paikoissa, kuten korissa, joka on täynnä johtoja, tai kulmapöytäni ylähyllyllä, jolle se ei mahdu edes makaamaan puoliksikaan.

Ah, ja sitten päästään Mimiin.. Mimi on 6kk vanha, myöskin minun oma kissani. Mimi nukkuu harvoin, ja on kova riehumaan. Lempipuuhaa on Vilman kiusaaminen. (Juoksee Vilman perässä, hyppää Vilman selkään, kun se nukkuu, kävelee ohi tai syö.) Joskus Vilma nauttii Mimin kanssa tappelemisesta, mutta Mimi ei jätä Vilmaa ikinä rauhaan, ja aina se pitää lukita minun huoneeseeni, että Vilma saisi nukkua.

Mimi ja Vilma: http://zip.4chan.org/a/src/1197211913510.jpg
Katan kuva tulee ehkä myöhemmin, kun saan pienennettyä. :3
tallennettu

:--O
JeBaZ
mallasvastaava
shabranigdo

Viestejä: 616


Kill them mr. B!


Profiili WWW
« Vastaus #33 : 19.12.07 klo 08:49 »

Lainaus
Niinpä. Siinä vaiheessa, kun ottaa Seurasaareen mukaansa joka kerta pähkinäpussin oravia varten, ei voi enää oikein väittää vastaan. Varsinkaan, kun antaa kurrejen kivuta vaatteitaan pitkin hartioille ja siitä ojennetulle kädelle popsimaan pähkinöitä. Vähän aremmat yksilöt kiipeävät vyötärön tai polvien tienoille,mutta käytännössä kaikki Seurasaaren oravat ovat niin tottuneita ihmisiin, että tulevat kyllä hakemaan pähkinöitä kädestä. Eikä sympaattisuutta ole vähentänyt yhtään se, että kerran orava puri minua sormeen, ja toisella kerralla yksi orava raapaisi naamaani. Ja molemmilla kerroilla syynä agressiivisuuteen oli lajitoverin hätisteleminen. Minä vain satuin olemaan tiellä.

Hohoo... Kun olin ala-asteella, matkustimme perheen kanssa Kandaan ja siellä kiersimme Ontario puistoissa. Siellä oli maaoravia, jos chipmunk on suomeksi maaorava, joita ruokin pähkinöillä ja muilla sydeemeillä. Nekin kiipeilivät kädelle syömään ja "kesytin" yhden aremman kurren niin, että pystyin rapsuttamaan sitä leuasta. Eräänä yönä yksi niistä meni teltan sisäkankaan ja sadekankaan väliin ja heitti siinä sitten paniikin omaista lenkkiä ympäri telttaa. Söpöjä otuksia :D
tallennettu

mintying
foorumisti

Viestejä: 46


meow


Profiili WWW
« Vastaus #34 : 10.04.09 klo 14:27 »

Meillä on koira, Lotta. Kuten nimestä (toivottavasti)huomaa, kyseessä on tyttökoira. Sitten oli Eetu, Lotan pentu. Eetu on edelleen, mutta se asustaa mummin luona.  Meillä oli myös kolmas koira, Nanni. Nanni oli minun ikiomani, mutta se kuoli 3 vuotta sitten syöpään. Nannikin oli tyttöhauva. Nanni tuli meille reilut 3 vuotta ennenkuin minä synnyin. Kun Lotta saapui, se oli vain viisi viikkoa vanha. Lotta leimaantui heti Nanniin ja luuli sitä emokseen. Äiti kertoi, miten Lotta nukkui ihan pienenä kerälle käpertyneenä Nannin pään alla. Koirulilla oli siis elävä tyyny.  Nanni oli musta, ja Lotta whipped cream. Molemmilla harrastettiin agilitya ja näyttelyitä.

http://kepparitallimoon.suntuubi.com/?cat=23&img=94
http://kepparitallimoon.suntuubi.com/?cat=23&img=78
tallennettu

降り積もる 雪よz88;どうか
降り続けてずっと
このままz88;全て奪い去ってよ
Takashi
kupoliitti

Viestejä: 51


Muoviletkusetä! \o/


Profiili WWW
« Vastaus #35 : 13.04.09 klo 20:46 »

Tällä hetkellä minulla on kaksi kissaa, Nanami ja Nerissa. ON minulla kyllä koirakin, mutta se ei ole varsinaisesti minun lemmikkini :3
Tein tuossa vähän aikaa sitten sivutkin kissoilleni: http://jetronic-online.org/AT/index.htm
tallennettu

RimaChan
Vieras
« Vastaus #36 : 15.04.09 klo 15:39 »

Kyllä tykkään eläimistä, varsinkin kilpikonnista, kääpiösiileistä ja banaani käärmeistä :) Itselläni on kilpikonna ja kääpiösiili. Molemmat ovat mahdottoman suloisia enkä voisi  kummastakaan luopua ne ovat tärkeitä minulle.Haluaisin kissan mutta tulisi karmea ajatus kun ei ole kotona että voisiko kissa päästä terraarion sisään ja raadella molemmat?
tallennettu
Candice
kaukana täältä oleva
kupoliitti

Viestejä: 168



Profiili
« Vastaus #37 : 18.10.09 klo 10:49 »

Minäkin olen hyvin eläinrakas~<3
Miellä on suloinen mäyräkoira, rodultaantarkemmin pitkäkarvainenkääpiömäyräkoira. Sen nimi on Pitko.
Kerran sitäkin meinasi purra kyy, mutta viimetipassa siskoni huomasi sen, ja vetäisi Pitkon pois alta. Vieläkin juttu puistattaa.
Mutta rakastan eläimiä, ja olen aina rakastanut. Olen aina haaveillut perustavani aikuisena kennelin tai jotaina, mutta se voisi olla vaikeaa, sillä kiintyisin liikaa koiriin, enkä voisi antaa niitä enää pois.
Katselin kerrankin eräässä kennelissä kaikkia koiria, ja minua suretti jättää ne sinne: olisin halunnut ottaa ne kaikki mukaani.
tallennettu

ava (c) erkki the mustekala
AreraChan
Unelmoiva
foorumisti

Viestejä: 223


My Love For You Is Eternal


Profiili
« Vastaus #38 : 18.10.09 klo 21:15 »

Kyllä, minäkin olen eläinrakas ihminen. Ainakin Sakin tavoin pidän myös hylkeistä, kaneista ja jyrsijöistä. En tietenkään sivuuta muita ihanuuksia: kissoja, koiria, lampaita, possuja yms. Itseasiassa pidän kaikista eläimistä ja ne ovat minulle todella tärkeitä. Itse asiassa ne ovat niin tärkeitä, että haluaisin kiertää koko maailman läpi, ottaa valokuvia ja kirjoittaa eläintietokirjaston kaikista maailman eläimistä. Tahtoisin myös pelastaa eläimiä ja auttaa niitä selviämään muuttuvassa maailmassa. Minusta olisi esimerkiksi aivan ihanaa lähteä Etelä-Amerikkaan auttamaan harjasusien pelastamisessa!

Eläimet, joilla on suuret surumieliset silmät ja suu vähän ylösalaisen v:n muotoinen, ovat jotain aivan liian ihanaa. Liikutun ja suorastaan alan itkeä, kun katson jotain dokumenttia hylkeistä ja niiden kuuteista. Ne ovat vain jotain niin viatonta... En oikeastaan pysty katsomaan sellaisia dokumentteja kenenkään kanssa, koska herkistelen aina eläindokumentteja katsoessani.

Joskus tuntuu, että olen enemmän huolissani eläimien kuin ihmisten tulevaisuudesta. Tämä luultavasti johtuu juuri siitä viattomuudesta, joka eläimistä loistaa jo pitkälle. Ovat ne vain niin ihania! Kaikki karvaturrikat, limanuljaskat, pörrökasat, möllykät ja pitkulaiset! 
tallennettu

...what good is Hiten mitsurugi ryuu...
...what good is Himura Kenshin..?
Again, I... I failed to protect the one person who is most important to me... Kaoru-dono...
Kaoru.

~Kenshin~
Skut
foorumisti

Viestejä: 65


Generalfeldmarschall


Profiili
« Vastaus #39 : 19.10.09 klo 01:38 »

http://areena.yle.fi/video/493388 Varsin hieno ohjelma liittyen eläinrakkauteen.

 "yhteiskunta on rappiolla silloin kun eläimillä on ihmisoikeudet, opettajat pelkäävät oppilaitaan ja vanhemmat jäljittävät lapsiaan."
tallennettu

I love the smell of napalm in the morning.
neji
himono-onna
vastuuhenkilö

Viestejä: 267



Profiili
« Vastaus #40 : 17.07.12 klo 13:23 »

Jahas, tähän ketjuun olen näemmä vastannut viitisen vuotta sitten! :D Vastaampa uudelleen!

Olen jo itse lentänyt pesästäni (= muuttanut äitini luota omaan kotiin) muutama vuosi sitten, joten omia eläimiäkin on tullut adoptoitua.
Edelleen mulla on Micky, shetlanninlammaskoira, pian 7v (aiemmassa viestissäni hehkutin 1v kirppua:D)

Sitten on 2v kissa, Käpy. Käpy on kyllä varsinainen persoona, lempinimeltään kuningatar, joka kuvaa hyvin kisun luonnetta ja ulkonäköä. Mutta ihana ja ystävällinen kisu kuitenkin. <3

Viikonloppuna kotiutui ihana chihuahuan pentu, Momo, joka on 12vkoa nyt. Vaikuttaa todella ihana luonteiselta ja rohkealta pikkuhauvalta. :3
Innolla odotan mitä vaavista kehittyy...

Tykkään käydä koiranäyttelyissä jonkinverran ja Momonkin koulutus on jo aloitettu, että saadaan siitäkin leivottua kehäkettu. :D

5 vuotta sitten haaveilin shelttejen kasvattamisesta ja tähän mennessä on jo kasvattajakurssikin käyty, että pikkuhiljaa kohti päämäärää..
tallennettu
Sipulikeitto
kupoliitti

Viestejä: 74



Profiili WWW
« Vastaus #41 : 18.07.12 klo 00:19 »

Voi koira että hävettää joskus lukea noita omia vanhoja viestejä. :'D Mutta joo tekee nyt itsekin mieli vastata uudestaan vähän uudemmalla tiedolla.

Tuolla aiemmin kirjoitin 10-vuotiaasta koirastamme, joka täytti nyt vappuna 15! (Jos oikein muistan.) Ja minä kun tuolloin olin jo huolissani että voi itku kun ei tuo meidän rakas enää kauan elä, mutta toisin on käynyt. Ei edes ole sairastellut tai mitään ja ihan on pirtsakkakin vielä, tosin nukkuu vain vähän enemmän kuten vanhukset yleensäkin.

Tässä välissä minulla on ollut myös kaksi venäjänkääpiöhamsteria. Ensimmäisen palleron otin joskus -07, talvikkonaaras nimeltään Lobo, joka sitten kuoli pois helmikuussa 2010 n. 2,5-vuotiaan ikäisenä, luultavasti kasvaimiin sekä vanhuuteen. :( Lobo oli toisinaan hieman aggressiivinen, tämän takia en kamalasti tykännyt pitää käsissä kun ihan satunnaisesti saattoi purra.

Toisen otin melkein heti perään, tällä kertaa uroksen joka sai nimen Teppo. :D Talvikko oli myös. Teppo oli kiva, se ei koskaan purrut eikä mitään ja oli väritykseltään sellainen ihana beige. Se tosin kuoli pois nyt kesäkuussa ihan tuosta vain, vähän päälle 2-vuotiaana. Liekö vanhuus sitten iski, ihan terveeltä ja pirteältä kuitenkin vaikutti. :/

Nyt asun poikaystäväni kanssa kahdestaan, joten en usko että ollaan ihan heti ottamassa eläimiä. Itsellä olisi hirveä kuume kuitenkin saada jonkun näköinen turrikka tänne, tosin muistaakseni vuokrasopimuksessa oli puhetta ettei eläimiä asuntoon, höh. On tuota ajatuksella leikitelty välillä, että mikäs sitä otettais jos nyt heti oltaisiin ottamassa. :D Kääpiösiili olisi aika jees, mutta kuullut vähän juttua että ei ole kovin helppohoitoisia (ja maksaakin ihan pirusti!).

Itsehän haluaisin kissan tai jyrsijän, mutta herra itse vihaa molempia. :(
tallennettu

Remember to eat nakki
Kissel
oekakisti

Viestejä: 5



Profiili
« Vastaus #42 : 31.10.12 klo 12:36 »

Miulla on ollut kolme omaa lemmikkiä elämäni aikana, kaksi vieläkin hengissä. Yksi näistä kolmesta oli tosin äitini kustantama (olin silloin n. 11-vuotias).

Sain siis yksitoistavuotiaana äitiltä pitkän mankumisen jälkeen venäjänkääpiöhamsterin, pikku talvikon jonka nimesin Istoksi. Myös siskoni sai omansa ja oltiin tietysti innoissamme hoitamassa niitä. Molempien piti olla kauppiaan mukaan poikia, mutta lopulta ne piti laittaa eri häkkeihin siskoni hamsun osoittautuessa tytöksi. Äiti ei tatonut meille pikkumamstereita. :D Isto kuoli vuonna 2006.

Tämän jälkeen miulla ei pitkään aikaan ollut mitään "omaa" lemmikkiä, meillä oli tosin maatiaiskissa Iines (puoliksi siperiankissa), joka oli otettu vuosi ennen miun syntymää meille. Viime vuonna kuitenkin olin vihdoin ja viimein päässyt Istosta yli (:d) ja poikaystäväni osti miulle lahjaksi uuden talvikon, joka nimettiin pitkien palaverien jälkeen Tignus Tagnus Gabrieleistiksi, lähinnä protestiksi sylikoirien ranskalaisille Jean Pierre Grenade -nimille ("Mutta me kutsutaan sitä Matiksi."). Tignus Tagnus Garbieleistiäkin kuitenkin sanotaan ihan vaan Paavoksi. Heinäkuussa se täytti vuoden verran! :)

Tammikuussa se meidän Iines-kissa piti lopettaa, vähän vajaa 19-vuotiaana munuaissairauden vuoksi. Ikävä oli kova ja aloinkin miettiä miten ihanaa olisi pienen kissanpennun leikittäminen. Äiti oli joskus muinoin luvannut meille pennun, kun Iines kuolee. Säästin rahaa pari kuukautta ja varasin itselleni siperiankissanpennun, joka tuli meille heinäkuun ensimmäisenä päivänä FI*Sibsukan kissalasta. Pennun nimesin Seidiksi. Nyt Seidi on puolivuotias ja näyttelyelämä on käsillä. Jännäksi menee. :)

Näiden lisäksi olen miettinyt myös koiran hankkimista, mutta se ei ole aivan lähitulevaisuuden suunnitelmissa. Raha ei vain yksinkertaisesti riitä kaikkeen tässä elämänvaiheessa. :D
tallennettu
Sivuja: 1 2 3 [Kaikki]
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

MySQL pohjainen foorumi PHP pohjainen foorumi Powered by SMF 1.1 | SMF © 2006, Simple Machines LLC Validi XHTML 1.0! Validi CSS!
Sivu luotiin 0.057 sekunnissa. 20 kyselyä tietokannasta.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste