sisällön alkuun
19.11.2017 16.13 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Ota Kupoliisi, Otakupoliisi"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

x Keskustelu | Ohjeet | Kalenteri | Henkilökunta Haku | Kirjaudu | Rekisteröidy

Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.


Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
 
« edellinen seuraava »
Sivuja: [1] 2 3  Kaikki
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Eläinystävät  (Luettu 19579 kertaa)
0 käyttäjää ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
veronica
foorumisti

Viestejä: 70



Profiili
« : 23.07.07 klo 12:00 »

Tulin tänne kyselemään että kuinka moni teistä pitää eläimistä? Minä ainakin pidän todella paljon. Minulla on kaksi koiraa kilpikonna ja kissa. Koirieni nimet ovat Tuikku ja Peppi kilpikonnan nimi on Vilpertti ja kissani nimi on Viljo. Oikeastaan minulla on vain yksi koira sillä muut ovat koko perheen yhteisiä eläimiä. Mminun omani on Peppi ja hän on rodultaan seka rotuinen. Peppi on 1 vuoden vanha. Elikkä jos sinulla on eläimiä niin olisi kivaa kuulla sen sukupouli nimi ja ikä.

Nekorin: Voi, sinulla on todella suloinen pentu. Hienon nimen annoitte hänelle.

« Viimeksi muokattu: 07.08.07 klo 12:03 kirjoittanut -Luna- » tallennettu
sorafune
Vieras
« Vastaus #1 : 23.07.07 klo 12:06 »

... Ehkä vähän väärä paikka tälle keskustelulle? ;)

No mutta! Rakastan koiria, ja olin hyvin kiintynyt isovanhempieni koiraan Juliin. Hän oli ihana! Vähitellen menetti kuulonsa ja kuoli lopulta viidentoista vuoden iässä vanhuuteen. Se suretti minua todella paljon.
Omistimme myös cavalierin vuoden verran kun olin pienempi. Emme voineet tosin pitää lemmikkiä pidempää, koska koira ei pitänyt isästäni ja äidillä ilmeni allergia. Olin jo niin rakastunut siihen koiraan, se oli kova järkytys minulle, pienelle positiiviselle tytölle.

Nykyään kuitenkin tyydyn olemaan ilman isompaa lemmikkiä, vaikka rakastankin koiria.

Toinen mitä rakastan, ovat jyrsijät! Olemme omistaneet varmaan lähemmäksi 30 gerbiiliä elämäni aikana, ja ne vekkulit ovat todella ihania! Kunhan saan pidettyä huonettani taas siistinä kuukauden verran, niin saan kaksi gerbiiliä. ^_^ Nimetkin olen jo päättänyt - Pusu ja Boppo. Tyhjillään oleva gerbilaariomme saa vihdoinkin eloa puhtailla puruilla ja vanhoilla vessapaperirullilla.
tallennettu
veronica
foorumisti

Viestejä: 70



Profiili
« Vastaus #2 : 23.07.07 klo 12:19 »

Kiva kuulla ettämuutkin tykkäävät eläimistä :)

Voi oli varmaan kova menetys ne koirat. Minulta itseltäni kuoli kyllä pari kuukautta sitten koira nimeltä Eve.
Minua itkettää nytkin kun ajattelen sitä. Eve oli varmasti maailman kiltein koira eikä se edes osannut haukkua. Se vain päivisin loikoili nurmikolla ottamassa aurinkoa ja talvella se makoili sohvalla. Sitten Se eräänä päivänä rupesi yskimään hirveästi ja sillä todettiin sydän vika. Se vietiin lääkäriin ja sitä yritettiin parantaa kaiken maailman lääkkeillä kunnes se ei enää onnistunut sitten kun äiti ja isi tulivat kotiin lääkäristä he sanoivat että Eve on nyt mennyt koirien taivaaseen. Se oli kauhea järkytys sillä minä uskoin koko ajan että kyllä Eve pärjää vielä parisen vuotta vaika se oli silloin jo neljätoista. Seuraavana päivänä en olisi halunnut mennä kouluun ja kaikki kysyivät ettämiksi olen niin surullinen? En kuitenkaan halunnut vastata heille ja oppitunnilla olin aivan hiljainen enkä viitannut kertaakaan, mutta onneksi opettaja ymmärsi sillä äiti oli soittanut hänelle aikaisina aamulla ennen koulua.

Minkin haluasin gerbuja, mutta tiedätte kai miksi en voi saada.
tallennettu
Vigly
Kalaisa
oekakivalvoja

Viestejä: 458


HAAHAA


Profiili WWW
« Vastaus #3 : 23.07.07 klo 12:38 »

Pieni välihuomautus: Eläin ystvät kirjoitetaan Eläinystävät. Aiheen voisi siirtää olohuoneen puolelle.

Meillä oli akaattikotilo jonka nimi oli Arto. Nimen se sai kaverini pelin ennätyksenhaltijan mukaan (joka on tämän pappa XDD). Arto eli pitkään, en ole ihan varma kuinka pitkään. Raaka arvio on seitsemisen vuotta. Eräänä päivänä etsin Artoa, sen koppi oli tyhjillään. Alitajuisesti ymmärsin mitä oli tapahtunut, mutten halunnut uskoa. Arto oli ollut kuolleena kaksi viikkoa, ennen kuin sain tietää. Oli selvää että lukittauduin vessaan itkemään.

En voi saada karvaisia elämiä, ehkä ikinä (isäni ja poikaystäväni ovat allergisia ;__;). Haluaisin silti kissan ja koiran. American curlin ja Welsh corgi pembroken. Molemmat rodut ovat niin suloisia <3
« Viimeksi muokattu: 07.08.07 klo 00:00 kirjoittanut Vigly » tallennettu
nekorin
Raivotar
vastuuhenkilö

Viestejä: 555


Amanda <3


Profiili WWW
« Vastaus #4 : 23.07.07 klo 16:42 »

Voi minä olenkin todellinen eläintenystävä. Minulla on historian aikana ollut lukematon määrä rottia, on ollut marsuja, kani... Juu vaikka mitä. Rakastan hyvin paljon kaikenlaisia eläimiä. Lähes mitä vain, paitsi hämähäkkejä.

Kotoa löytyy kolme hiirtä Porkkana, Papu ja Chili. En minä vaan tiedä miksi halusin antaa lapsilleni ruokanimet. Se vain tuli jostakin. He ovat puolisenvuotta vanhoja otuksia. Näiden lisäksi löytyy 2 rottaa, jotka on noin 1.5vuotiaat Sora (taivas) ja Namida (kyynel). Olen aina antanut rotilleni japanilaisia nimiä. Aiemmin minulla on ollut Gin (hopea) Aiko (rakkauslapsi) Nemu (unentila) Kuro (musta) Nana (seitsemäs) ja Umi (meri). Kyllä. Marsuilleni minä annoin ihan perinteisiä suomalaisia nimiä Tuuli, Tiina, Tauno, Turo ja Toivo. Niin ja sitten minulla on Venäjältä Viipurista tullut pelastuskoira Zhenka. Hän on sekarotuinen, rotuja on ainakin tiibetinspanieli ja mäyräkoira. Suloinen otus onkin. Zhenkan kuva on täällä http://www.elftown.com/img/drawing/177533_1185137069.jpg

edit:
Varasin kaksi päivää sitten Viipurin koirista toisen koiran tulemaan meille. Hän on pentu, joka tuli luovutusikään eilen, haemme hänet kotiin ropeconin jälkeisenä maanantaina 13 päivä. (pentua ei saa vielä tuoda toisen koiran kanssa samaan talouteen rokotusten jne takia). Hänen nimekseen on valittu antaa Zoya joka on venäläinen väännös nimestä Zoe. Zoe taas on Kreikkaa ja tarkoittaa elämää. Kuva vauvastani.
http://www.flickr.com/photos/9368930@N08/937405305/
« Viimeksi muokattu: 02.08.07 klo 15:52 kirjoittanut nekorin » tallennettu

Hinako
foorumisti

Viestejä: 80



Profiili WWW
« Vastaus #5 : 27.07.07 klo 20:54 »

Ihanaa että laitoit tällaisen ketjun tänne! Ja kyllä rakastan eläimiä paljon, todella paljon. Joskus tuntuu, että niiden seurassa on paljon hauskempaa kuin ystävien tai perheen...

Minulla on kaksi kissaa. Molemmat poikia.
Nämä söpistykset omaavat nimet Poju ja Sulo.

Poju on mustavalkoinen sekarotuinen ja noin kolme vuotias. Se on harvoin kotona (huom.sitä ei ole leikatu vieläkään). Ja kun se tulee kotiin, se on siellä vain hetken, syö, kerjää silityksiä ja häipyy. Silti pidän kissastani kovasti. Haastaa riitaa melkein kaikkien muien poikakissojen kanssa joita kotona asustaa...

Sulo taas on aivan erilainen. Se on 1½ vuotta vanha, maatiaiskissa ja erittäin leikkisä sekä ihmisystävällinen. Kun sen saa otettua syliin, niin se myös pysyy siinä.
Pelottavan kiinnostunut muista poikakissoista....

Olen myös pitkään halunnut oman koiran, mustan labradorinnoutajan tai pystykorvaisen rottwailerin.
Joku jyrsijä, kuten kani on ollut hankkeilla jo monta vuotta...
Pidän kovasti myös käärmeistä, freteistä, iguaaneista.ja rotista.
Käärmettä minun vaan on turha toivoa.....
tallennettu

Thought I'm standing by your side
I feel so lonely I could cry
Never say die
Leave me alone in the night
Keep me away from the light
Razorblade cuts the line
Never say never say die
Iwa
Vieras
« Vastaus #6 : 27.07.07 klo 21:24 »

Joskus kauan sitten meillä oli valkoinen kani nimeltä Topsi, joka kohtasi loppunsa serkkujen koiran hampaissa. Sitten meillä oli enolta sotilaskoira Pero (saksanpaimenkoira) joka tuli tänne viettämään eläkepäiviä, ja kuoli myös täällä sitten. :< Sitten meillä oli hoidossa vuoden verran tuleva sotilaskoira (schäfer) Igar (nimi oli pidempikin mutta kuka sitä muistaa). Itkin kauheasti kun se piti viedä takaisin, buhuu. :<

Nykyään meillä on tuollainen übernössö kultaisennoutajan/labradorinnoutajan sekasikiö Laku, ja hän/se on jo 11 mutta varsin virkeä vielä. :) Toivottavasti on ilona vielä monta vuotta.
tallennettu
Tartar
oekakisti

Viestejä: 9


YO!


Profiili WWW
« Vastaus #7 : 31.07.07 klo 00:51 »

Tietenkin pidän eläimistä! Perheessämme on ollut pian 11 vuoden ajan Saksanpaimenkoira Helka, joka on yksi parhaista asioista mitä minulle ja perheellemme on koskaan tapahtunut!

Itselläni on pian 4 vuotta täyttävä marsu, Sandy nimeltään. Sandyllä on ollut kaverina Sally, jonka jälkeen Fiona, mutta molemmat kuolivat nuorina. ;__;

Onneksi Helka ja Sandy porskuttavat menemään!
tallennettu

"Eventually mountains and rivers will be named after corporations and products.
Even Mt.Fuji... will one day become Mt. Shonen Magazine."
veronica
foorumisti

Viestejä: 70



Profiili
« Vastaus #8 : 31.07.07 klo 21:57 »

Minun paras ystäväni tällä hetkellä on oma Peppi koirani.

Minulla on pepin kanssa paljon hauskempaa kuin kavereitteni kanssa. Menen joka päivä pepin kanssa metsään ja siellä leikimme kepillä ja kaikella mitä tiellemme tulee.

tallennettu
Punainen jättiläinen
foorumisti

Viestejä: 167



Profiili
« Vastaus #9 : 01.08.07 klo 10:56 »

Meillä on kisu Leon-nimeltään. Rakastan sitä niin paljon, että puhun siitä mielummin hän-muodossa, mikä lisää hänen ihmismäisyyttään ja kuuluvuuttaan meidän perheeeseen.

Hän osaa olla samanaikaisesti maailman suloisin kissa ja raivostuttavin äpärä, mistä kertovat hänen lempiniemensäkin (mm. Leonidius I, pikkuh**o, rotta). Harmaan turkin siimeksestä tuikkivat vihreät silmät saavat joskus aikaan demonisen vaikutelman - varsinkin kun hän valvoo meidän pokkareiden pakkauspuuhia. Siinä sitä napotetaan ja tuijotetaan herkeämättä silmänkään rävähtämättä. Luonnontieteellinen arvoitus on, onko hän oikeasti kissa vai koira. Oletan että kissa, vaikka aika paljon koiramaisia ominaisuuksia esiintyykin: noutaa palloa/lelua, köllii keskellä lattiaa kyljellään, tykkää rajusta harjaamiesta ja kerää huomiota kuin viimeistä päivää. Osaa komennot tule, istu, maahan, ei ja pois.
tallennettu

"Muoto muuttuu, sisältö pysyy."
"Hirveä kiire. Aivan hirveä kiire."
-Antero Ruusuvuori, 2007
Shaya
foorumisti

Viestejä: 85



Profiili
« Vastaus #10 : 01.08.07 klo 22:14 »

Allekirjoittanutkin pitää eläimistä, täältä nurkista löytyykin pyörimästä hamsterit Kaneli ja Kasper. Itselläni oli aikaisemmin myös hamsteri Pörri sekä Nappi, mutta pojat siirtyivät sitten täältä parempaan paikkaan viime kevään puolella, elettyään pitkään ja kunnioitettavaan kahden vuoden ikään. Melkeinpä kymmenen vuotta sitten minulla oli myös akvaario, mikä sittemmin lahjoitettiin äitini tahdosta setäni hoiviin.

Itse olen koko elämäni ajan kuolannut koiraa taikka kissaa tänne kotiin pyörimään >> Mutta valitettavasti äidilläni ei ole intressejä majoittaa yhtäkään karvaista otusta kämppäämme, sekin, että sain parisen vuotta sitten meille Pörri-hamsterin taloon oli suoranainen ihme. Tai sekin, että hankin heti toisen mokoman pallojyrsijän tänne :3

Hamsterit ovat kyllä erittäin mukavia eläimiä, innostuin noista oikein kunnolla viitisen vuotta sitten. Mutta vielä kun sen ihmisen parhaan ystävän saisi kaveriksi tänne >> Erityisesti länsiylämaan terrierit ja muut pienet koirat kiinnostaisivat. Mutta kenties sitten myöhemmin, kun oman kämpän osto koittaa.
tallennettu
Minsvo
foorumisti

Viestejä: 49



Profiili WWW
« Vastaus #11 : 02.08.07 klo 13:13 »

Rakastan eläimiä, etenkin koiria. Meillä on tällä hetkellä jackrusselin terrieri Aku, ja ensi vuonna saadaan toinen koira, jonka nimeksi tulee varmaan Winky. Meillä on ollut toinenkin koira, Roope, mutta se lopetettiin kun olin tokalla luokalla. En osaa edes kirjottaa sen rodun nimeä. :D Roope oli silloin 12. Aku on nyt 5.

Pidän myös hamstereista. Rakastan ystäväni kääpiöhamsteria, se on sellainen lihapulla ja sen nimi on Dino. <3 Rakastan myös erään tosen ystäväni Justiina-nimistä kääpiöhamsteria. Delfiinitkin on kivoja.
tallennettu
Wishu
foorumisti

Viestejä: 44


"Suuri Kritisoija"


Profiili
« Vastaus #12 : 02.08.07 klo 14:17 »

Pidän aivan suunnattomasti kaikenlaisista eläimistä, mitä maa päällänsä kantaa. Käärmeistä en kyllä oikein välitä.
 Fanitan Kyorkon koiraa, varmasti suloisin koira maailmassa. Itselläni on kani, uros, nimeltään Jaakko. Jaakko makailee päivät pitkät kopissaan, luukun voi huoletta jättää auki, Jaksu pysyy kiltisti sisällä. Jaakko on oikea laiskanpulska. Voikukanlehdet ja kaikki muu syötäväksi kelpaava vihreä on Jaakon lempiherkkua. Isot auringonkukansiemenet ovat pojan namia. Jaakko-poika on oikea herrasmies :D
tallennettu

Puilla lehdet, taivaalla tähdet, mullei oo mitään, jos sä Pähkinäin <3 lähdet!

Olet aina kaikkeni, elämäni, ilon tuojani. Jos huomaan silmiesi kadonneen, pimeyteen vajonneen. Sinua en koskaan unohda, rakasta Pähkinä-pojua <3

"Suuri Kritisoija"
nekorin
Raivotar
vastuuhenkilö

Viestejä: 555


Amanda <3


Profiili WWW
« Vastaus #13 : 02.08.07 klo 17:38 »

Tulipa mieleeni, että voisin tässä samassa keskustelussa ottaa puheeksi tämän pelastuseläin kysymyksen? Olen tästä toisenlaisilla foorumeilla jutellut muutaman ihmisen kanssa, mutta mitä mieltä kupolistit ovat aiheesta... No otetaan nyt esimerkiksi vaikka rescuekoirat.

Miten näiden kanssa mielestäsi pitäisi menetellä? Pitäisikö kaikki lopettaa, koska luontoon hylätyt eläimet eivät kuitenkaan kelpaa lemmikeiksi? Tai ajatteletko, että tämmöinen koirien adoptointi vain lisää pentutehtailua ja vähentää ihmisten vastuuntuntoa, kun joku muu kuitenkin sen koiran pelastaa?

Vai oletko kenties aivan päinvastaisella kannalla? Ovatko nämä rescue palvelut tapa pelastaa maailmaa koira kerrallaan?

Itse olen sitä mieltä, että jokainen koira (tai muukin eläin) ansaitsee mahdollisuuteensa uuteen pysyvään ja rakastavaan kotiin. Minun molemmat koirani ovat juuri näitä pelastustapauksia. Mutta mitä mieltä muut ovat?
tallennettu

forte
Vieras
« Vastaus #14 : 02.08.07 klo 18:38 »

Aloitampa vaikka näistä rescue-eläimistä phuumisella, koska todennäköisesti unohtaisin jutun viestin loppuun päästessäni...

Ensinnäkin, minun mielestäni on aivan uskomattoman typerää hylätä mitään lemmikkieläimeksi syntynyttä/tarkoitettua/otettua eläintä luontoon. Tai vaikka hiirtenpoikasten vessasta vetäminen, sehän on ihan... siis... argh.
Rakennampa vaikka esimerkin:
Siskollani olisi kilpikonna, jota hän ei kerkeäisi hoitaa. Hän päättäisi hylätä sen ja vie sen jonnekkin, missä sen otaksuu kuitenkin löydettävän. Sen pituinen se. Vaikka juttu on tosi lyhyt ja olen nyt esittänyt sen näin yksinkertaisesti, siinä on monta kohtaa, missä menee pieleen.
Heti tulee mieleen, ettei lemmikkiä pidä hankkia, jos ei ole aikaa hoitaa sitä. Ja jos siitä luopuisi, olisi hyvä ensin keskustella perheen kesken, kannattaisiko se myydä tai ottaisiko joku muu sen hoitaakseen. En tajua, miten joku voi päätyä sellaiseen ratkaisuun, että jättää eläimensä vain oman onnensa nojaan seudulle, jossa otaksuu jonkun ottavan sen turvaan.
Minusta on hienoa, että nämä hylätyt eläimet kuitenkin voivat saada kodin, tai turvapaikan. Harmittaa tosin, kun löytöeläinkodissa liian pitkään asustelleen eläimet lopetetaan, jos niitä ei kukaan tule noutamaan tai tarjoamaan niille uutta kotia. En tosin tiedä, onko käytäntö kaikissa löytöeläinkodeissa.

Itse voisin sanoa pitäväni eläimistä todella paljon, tosin saatan viedä tuon lauseen vähän yleistämisen puolelle. On nimittäin luontokappaleita, joita en oikein edes siedä. En tykkää hevosista, enkä oikeastaan kilpikonnistakaan. Myös makean veden kalat ja hamsterit eivät kuulu minun suosiooni. Pingviinit on tosi söpöjä, kirahvitkin on hassuja. Tykkään valistaa perhettäni ja ystäviäni jäätiköiden sulamisesta ja pingviinikannan pienenemisestä. ^^

Minullakin on lemmikkieläimiä. Vuosi sitten kuoli toinen gerbiiliveljeksistäni, Tiikeri, joka veljensä kanssa on hankittu niin nimettynä joltakin entiseltä naapurintytöltä tilan puutteen vuoksi. Väpä-veljelle ostin sitten kaveriksi toisen urosgerbiilin, ne tulivat heti ihan uskomattoman hyvin toimeen. Minulla on sitten vielä yksi tyttögerbiili, joka asuu tällä hetkellä yksinään, koska en uskalla vielä Väpä-poikaa leikattavaksi, kun se on niin vanha. Se taitaa kuitenkin kohta joutua piikille (niisk), joten vien uudemman urosgerbiilin, Mickin, kastroitavaksi lähiaikoina ja laitan sen tyttögerbiilin, Vincen (luulin sitä ensin pojaksi, kunnes tein sukupuolitarkistuksen omituisen paritteluhalun vuoksi), samaan terraarioon. Tulipas tarina.
Ja näiden lisäksi minulla on sitten vielä 3-vuotias viljakäärme, joka on tällä hetkellä avatarissani 1,5-vuotiaana. Okeetee-värimuoto, noin 120 cm pitkä, aikalailla jo täysikasvuinen siis. Käsikesy on ollut ihan pienestä asti, ja tosi rakas matelija minulle. Pikkupikku haaveeni on joskus olla pienimuotoinen matelijakasvattaja, jolloin joutuisin tosin myös pakastamaan pieniä hiiriä niille ruoaksi... ._.

//Oho, selitys~

//Ajattelimpa vielä pajattaa, että Väpä-gerbuliini on nyt 6-vuotias, eli todella vanha, Vince-tyttö n. puolivuotias ja Mick on syntynyt samana päivänä käärmeen kanssa, 21.8, eli on kohta vuoden vanha. Kun olin 5-vuotias, meillä kuoli 7-vuotiaat tyttögerbiilit, en tajua miten ne meillä elää niin kamalan pitkään. o.o
« Viimeksi muokattu: 03.08.07 klo 17:50 kirjoittanut forte » tallennettu
Renee
kupoliitti

Viestejä: 95


While My Guitar Gently Weeps~


Profiili WWW
« Vastaus #15 : 06.08.07 klo 12:42 »

Minäkin pidän eläimistä todella paljon^^ ne ovat niin söpöjä ja kivoja. Itselläni on kolme lemmikkiä: kaksi koiraa ja yksi kissa. Yksi koiristani on Tiibetinspanielin ja Kiinanpalatsikoiran risteytys, se on melkeinpä kokonaan Tiibetinspanielin näköinen paitsi kuonosta:3 Hänen nimi on Samuli ja tätä on vielä pari vuotta nuorempi Perhoskoira tai mikä papillon nyt onkaan. Sen nimi on Digimon, koska nimen piti alkaa D:ellä. Kutsun sitä Digiksi^^ Kissa on vitivalkoinen maatiaiskissa Onni. Viisi vuotta taitaapi olla.

En myisi yhtäkään lemmikkiäni kuten joskus oli pakko luopua yhdestä isosta koirasta kun asuimme kerrostalossa;)
tallennettu
neji
himono-onna
vastuuhenkilö

Viestejä: 267



Profiili
« Vastaus #16 : 06.08.07 klo 14:04 »

oo. minulta löytyy kolme shetlanninlammaskoira poikaa <3 Beni 7v. Oscku 6v. ja Micky 1v. pikku-kirppu :D

on kyllä niin mahtavia koiria ja kaikki ovat niin erilaisia vaikka samaa rotua edustavatkin. 8) en antaisi ketään näistä herroista pois mistään hinnasta ja kaikki ne on parhaita :D

Oon sivutki väsänny, tosin nyt ne on tauolla ku vaihdan ulkoasua ja muuta mukavaa :D jos jotakuta kiinnostaa ni mun profiilli systeemissä on osote. *mainostusta* >D

Joskus on meillä ollu kissa ja kaloja. mutta kisuli jouduttiin lopettamaan kun raukka putosi ikkunalaudalta. einyt ihan mistään matalalta vaan 9:stä kerroksesta .__. :<

Varmaan alan jopa kasvattamaan näitä shelttejä, ihana rotu 8D ja jotain isoja koiruuksia :D
tallennettu
JeBaZ
mallasvastaava
shabranigdo

Viestejä: 616


Kill them mr. B!


Profiili WWW
« Vastaus #17 : 07.08.07 klo 08:10 »

Eläimet on jees. Mummolassani oli kaiken näköisiä elukoita, kun olin pieni. Kanoja, kissoja, pupuja, lampaita ja sikoja. Kaikki ne kuitenkin hävisivät kun mummoni tuli allergiseksi.

Itselläni on mustavalkoinen maatiaiskissa Neko ja minulla oli myös vuoden hoidossa kaverini kissa Önni. Nyt molemmat karvaturrit ovat sillä Önnin omistajalla hoidossa. Önni ja Neko ovat muuten leppoisia kavereita, mutta ne ovat rikkoneet mm. stereoni, sake astiastostani yhden kupin, muutamat lasit ja mukit ja 2 kännykän laturia. Yksiössä kun elelen niin ei mikään ihme jos kissat kiipeilee seinille ja hyllyjen päälle.
tallennettu

Sipulikeitto
kupoliitti

Viestejä: 74



Profiili WWW
« Vastaus #18 : 07.08.07 klo 11:22 »

Tietysti pidän kaiken näköisistä eläimistä! Eniten ehkä lähimpänä sydäntäni ovat olleet kanit ja muut jyrsijät (harmi, etten ole koskaan saanut vanhempia heltymään).
Tällä hetkellä meillä on akvaario ja koira. Toinenkin koira oli, mutta se kuoli johonkin sairauteen, kun olin noin 3-vuotias, vaikka muistan vieläkin sen, kun lausuin veljen kanssa yhdessä "Hei hei, Tellu!". :'< Tämänhetkinen koiramme täytti vappuna 10 vuotta. Rodultaan pienimünsterinseisoja (ää, kattokaa jostain, jos ette tunne :D).
Akvaariostamme ei oikein ole kerrottavaa. ^^

Mummulla oli parisen vuotta sitten kaksi aika vanhaa kissaa. Molemmat oli jotain parikymmentä vuotiaita. Ihan tavallisia maatiaiskissoja ne oli, Miki ja Mörri. (Mörriä vaan sanottiin enemmän Jörriksi. x3) Mutta mutta, koska Mikillä oli hyvin huono kuulo, niin se jäi tietenkin auton alle. :< Mörri kuoli mummun kotisohvalle vanhuuteen.  Noin vuosi sitten mummu päätti taas ottaa kolme kissanpentua ja ai että ne oli suloisia. <3 Nyt ne ovat  noin vuoden ikäisiä ja pienikokoisiksi ne jäi. Nimet on Pirre, Pörri ja Maaru (söpöä), paitsi Pörri jäi 1.6. auton alle myös. Tai oikeastaan se juoksi autotien vieressä, mutta se auton kylki tönäisi sitä. 8<

Noo, ei siitä sen enempää, eiköhän se tullut kaikille selväksi, että olen hyyyvin eläinrakas.~ :D
tallennettu

Remember to eat nakki
Panda
Vieras
« Vastaus #19 : 13.08.07 klo 18:45 »

Lempieläimeni ovat melkein aina olleet tiikeri ja pupu :D Jostain kumman syystä. Mutta pidän muuten melkein kaikista eläimistä ^^

Hämähäkkejä ja ötököitä en voi sietää.. Ne ovat rumia ja pelottavia.

Lemmikkejä itselläni on vain akvaaria täynnä kaloja. :B Tosi monella ystävälläni on koiria joten leikin sitten niiden kanssa :)
tallennettu
Sivuja: [1] 2 3  Kaikki
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

MySQL pohjainen foorumi PHP pohjainen foorumi Powered by SMF 1.1 | SMF © 2006, Simple Machines LLC Validi XHTML 1.0! Validi CSS!
Sivu luotiin 0.031 sekunnissa. 20 kyselyä tietokannasta.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste