sisällön alkuun
21.9.2017 22.39 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Pulu pysäytti koko Saksan junaliikenteen"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

x Keskustelu | Ohjeet | Kalenteri | Henkilökunta Haku | Kirjaudu | Rekisteröidy

Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.


Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
 
« edellinen seuraava »
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Tales of!  (Luettu 4273 kertaa)
0 käyttäjää ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Yawami
bipolaaridamekko
kupoliitti

Viestejä: 62



Profiili
« : 06.02.11 klo 18:46 »

2010 Tales of Festivalin katselun jälkeen rupesi viimein liikaa ärsyttämään selvä puute yhden suosikkipelisarjani keskustelumahdollisuuksista ja päätin näin huutaa muille (enemmän tai vähemmän) faneille.

Noin johdannoksi sarjaa tuntemattomille, Tales of -pelisarja on japanilaisen Namco Bandai (ensimmäiset pelit Namcon) rpg-sarja, joka on vuoden 1995 Tales of Phantasiasta alkaen päässyt kahteentoista pääpeliin (joita tässä lähinnä käsittelen), joiden lisäksi faneja on rahastettu/nuoleskeltu/lahjottu kerta toisensa perään parannelluilla/uusituilla versioilla, lukuisilla spin-offeilla, sekä anime- ja manga-adaptaatioilla. Toisin kuin PAL-alueilla tunnetumpi jrpg-sarja Final Fantasy, Tales of -sarjassa on animetyylillä tehdyt grafiikat (lukuun ottamatta Tales of Heartsin erillisen CG-version videopätkiä).Tiedä johtuuko juuri oudoksuttavista grafiikoista, vai Eurooppa-julkaisujen dubbauskulujen suuruudesta, mutta peleistä on PAL-versioina julkaistu vaivaiset kuusi (Pohjois-Amerikassa yhdeksän). Näin ollen eurooppalaisen pelaajan täytyy turvautua importteihin jos halajaa sarjaan kunnolla tutustua.

Talesseja ja sen spinoffeja julkaistaan sen verran tiheään, että yleisesti on nuristu tason laskevan tällaisella kiireellä. Toiseksi on syytetty peleja niiden samankaltaisuudesta. Itse olen vakaasti sitä mieltä Talessit paranevat vuosi vuodelta, vaikka vanhatkin ovat erinomaisia. Vaikka peleissä kieltämättä on joitakin rasittaviakin samankaltaisuuksia, ovat ne kuitenkin hyvin yksilöllisiä. Uuden pelin voi hyvillä mielin tilata vaikkei ole päässyt testipelaamaan, koska vielä kertaakaan ei Tales ole pettänyt niin pahasti ettei olisi hintansa väärti. Ne ovat tarpeeksi tuttuja että sisälle pääsee nopeasti, ja tarpeeksi erilaisia että jokaiseen jaksaa koukkuuntua ilman jatkuvia keskenäisvertailuja.

Mikä Talesseissa sitten on niin hienoa? Juoni harvoin on mitään kovin mieltäkuohuttavan hämmästyttävää, fantasialle ja rpg:lle perinteistä maailman pelastamista hieman pelin mukaan tapaa vaihdellen. Kuitenkin, siinä missä hahmokaarti voi tuntua mörssäri-, miekkamies-, maagi-, jousimies-, parantajavalikoimineen naurettavan stereotyypistyneeltä, ovat hahmot aina persoonallisia, ja lähes takuuvarmasti pelistä kuin pelistä löytyy oma suosikkinsa kullekin pelaajalle. Itselleni tärkeäksi on myös muodostunut ääninäyttely - jota talesseissa piisaa vaikka muille jakaa - jotka ovat poikkeuksetta laatutavaraa Japanin suosituimmilla ääninäyttelijöillä höystettynä. Englanninkieliset dubit sen sijaan käsittääkseni harvoin ovat Talessien kohdalla saaneet kiitosta.

Ehdottomasti parasta Talesseissa on kuitenkin tekemisen määrä. Normipelivauhdilla pelkkää juonta mennen ja pikkutehtäviä vältellen jopa sarjan lyhyimpien pelien kanssa menee kolmisenkymmentä tuntia (ToD2 ja ToG ainakin), ja normipeli on sen viisikymmentä tuntia (omakohtaisesti arvioitu). Mutta siinä ei ole läheskään kaikki. Talesseissa on aina kaikenlaisia pikkutehtäviä, sivujuonia, minipelejä sun muuta härpäkettä niin että pelaamisen saa jatkumaan tuhottoman kauan. Itselläni on työn alla Tales of Vesperia, aktiivisia pelitunteja takana lähes kaksi sataa ja uutta tekemistä tuputtaa yhä eteen lakkaamatta.

Yksittäisistä peleistä löytyy varmaan helpoiten wikistä tietoutta, tässä ei kannata lähteä millianalyysiin. Sen sijaan sanon oman sanaseni peleistä ja kun tämä kerran on aloituspostaus niin mainitsen nyt kaikki sarjan pääpelit.

Tales of Phantasia (1995 SNES, uudet versiot ensin PS:lle, sitten GBA:lle, sitten PSP:lle, GBA-versio julkaistu myös Euroopassa 2006)

Sarjan pioneeria en vielä ole päässyt pelaamaan, vaan olen nähnyt vain OVAn. Ääninäytelty PSP-versio odottelee ostoslistalla vuoroaan.

Tales of Destiny (1997 PS, uusi versio PS2:lle ja sittemmin director's cut -versio samalle, ei Eurooppa-julkaisua, Amerikassakin vain PS-versio)

Koska minulla on omat nirsousongelmani "vanhan näköisten" pelien kanssa, en ole pahemmin edes tutustunut alkuperäisversioon, mutta hyllyssäni nököttää erikoispaikalla PS2 Director's Cut -versio (premium box vielä). Muihin pelaamiini Talesseihin verrattuna Destinyn (yhä DC-versio huomatkaatten) suurin plussa lienee taisteluissa, ne suhahtavat ohi nopeasti, eivätkä siten aiheuta rasittavan pitkää paussia. Muutenkin taistelusysteemi on näistä lineaarisia systeemejä käyttävistä peleistä itselleni mieluisin, liikkeitä on hahmoittain paljon ja joka hahmolla oma persoonallinen taistelutyylinsä. Myös Destinyn maailma on mukavan suuri ja tutkittava, ja kaupunkeja on paljon. Hieman hämäsi nopea ja pakottavalta tuntuva juonenkuljetus ensimmäisen puolikkaan ajan ja toisella puolikkaalla itseäni kohtasi hirveä kiinnostuksen lopahdus. Miekkapainotus aseiden saralla tylsistytti hieman, mutta toisaalta kyseisten miekkojen kehitys oli mukavaa puuhaa. Hahmojen suhteenkaan ei löytynyt hirveästi mielenkiintoista, useimmilla pelattavilla hahmoilla oli hyvätkin hetkensä, mutta ainoastaan Lion (Chal'n kera) ja Johnny olivat oikeasti mieleen, kummankin käyttöä oli kuitenkin ikävästi rajoitettu.

Tales of Eternia (2000 PS, porttaus PSP:lle julkaistiin myös Euroopassa 2006)

Eternia oli ensimmäinen kosketukseni Talesseihin aikoinaan - animen kautta. Kultaisella Ishidan ja Hoshin fanituskaudella tuli anime katsottua ja hinku pelin suhteen oli kova, mutta noina päivinä vielä ei voinut uskaltautua mitään netitse tilaamaan. Sittemmin hankin PSP:n PAL-version ja pelasin arviolta kaksi kolmannesta pelistä hampaita kiristellen. Kun peli sitten oli pari vuotta pelaamatta niin jo oli talletus onnistunut katoamaan ja piti alottaa uudelleen alusta. Valitettavasti vain en enää kestänyt englanninkielistä ääninäyttelyä edes sen vertaa kuin ennen, joten peli jäi, kunnes se viime kesänä saapui hyllyyni oikeankielisenä. Nyt olen aloitellut alusta, mutta koska säästelen käsikonsolipelejä tilanteisiin jossa ei pääse TV:n ääreen, ei pelaaminen ole vielä edennyt paljon minnekään. Jotain ensipeluun tuskasta kertonee se etten muista pelistä oikeastaan yhtään mitään muuta kuin hahmot jotakuinkin (Ridistä pidin odotetusti ja Keelistäkin kohtuullisesti, hämmästyksekseni pidin myös Meredystä aika lailla), näin ollen mitään järkevää sanottavaa minulla ei taida olla :X

Tales of Destiny 2 (2002 PS2, siirretty myös PSP:lle, ei Eurooppa- eikä Amerikka-julkaisuja)

Aivan aluksi pitää sanoa että hurahdin täysin Destiny 2:n teemaan, Kuraki Main "Key to my Heart" -kappaleeseen. PS2:ni sai kestää välillä tuntien kidutusta kun jätin aloitusruudun päälle, jotta teema lähti aina uudelleen pyörimään. Itse pelistä sitten... Taistelusysteemi rasitti välillä niin että tavaroita lensi. Yleisesti SP/TP-systeemi vaikutti mukavalta palautumisineen, mutta kun vihollisen päästessä "selän taakse" SP:n ja TP: palautuminen loppui, niin siinä vaiheessa kun kimppuun hyökkää tusina suoraan parantajan kimppuun käyvää varppaavaa otusta niin siinä saa sitten valita kuoleeko vai pakeneeko - olettaen että sitä ehtii paeta. Ja jei! varppaavia bossejakin. Myönnetään että pelasin sen verran reipasta vauhtia että suuremmat leveloinnit jäivät väliin =) Toinen ärsyttävyys oli se että vaikka kaikki pelattavat hahmot pystyivät taikomaan, vain osalle kehittyi parhaimmat taiat, joten itse päädyin tietenkin vetämään porukkaa, joka osottautui loppumatkasta aivan liian taikomishyödyttömäksi. Lisäksi pelissä nyppi a) jatkuva paikanvaihto, mikä aiheutti tarvetta tutkia maailma aina uudelleen ja ärsyyntyä siitä et nyt on jäänyt jotain tutkimatta, sekä b) jatkuvat hahmojen pakkopullailut, tuntui että puolet pelistä joko joku hahmo oli poissa tai sitten oltiin liikkeellä vain tietyllä parilla, ja kun minä satun olemaan sitä tyyppiä että haluan pelata koko pelin vakioporukallani ja ohjata juuri yhtä tyyppiä, niin... ARGH! Destiny kakkonen on vielä niitä sarjan lyhyimpiä pelejä, mutta tällä ärsyynnyksellä se olikin ihan hienoa. Hyviä puolia? Destiny kakkosessa? Vain kolme tärkeintä pelattavaa hahmoa aiheuttivat ääretöntä ärsyynnystä, loput kolme olivat ihan jees. Tai no, Judas oli tietenkin ykkönen kuten destiny-tuntijat ymmärtänevät =D

Tales of Symphonia (2003 GC ja 2004 PS2, julkaistu GC:llä myös Euroopassa)

Toinen sarjan peli, jota en ole pelannut. Tai olen, noin viisi minuuttia. Kenties äänekkäiden taunojen päähahmojen annokseni oli äyräissään Destiny kakkosen jälkeen, mutta en yksinkertaisesti sillä kertaa kestänyt pelata, ja nyt se on sitten jäänyt. Surullisinta on että olen itseäni sen verran spoilannut että tiedän että rasittavan alun jälkeen peli paranee siitä kyllä ja todennäköisin saisin itseni kyllä koukkuun. Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.

Tales of Rebirth (2004 PS2, siirretty myös PSP:lle, ei länsimaisia julkaisuja)

Vasta hankittuna PSP:lle minulla, ja odottaa siten vielä vuoroaan. Alkua vedetty sen verran että voin vain todeta että minulla on pahoja ongelmia sietää Hiyaman ääntä jostain syystä. Plus, kolmelinjainen taistelusysteemi on hämärä. Sen verran mitä pelistä on tullut juttua tutkittua niin odotan kuitenkin miellyttävää pelausta :)

Tales of Legendia
(2005 PS2, julkaistu myös Ameriikoissa)

Suzumura, Nakai, Sakurai - tämä peli vedettiin läpi puhtaasti seiyuuvoimalla, ja lopetettiin heti kun alkoi ääninäyttelemätön osuus. Jos jokin Tales on ollut pettymys niin Legendia. Hahmokaarti ärsyttää, sankaritar tekee KOKO ajan mieli kuristaa, kunnon kaupunkeja ei ole kuin yksi (pari melkeinkaupunkia), tarina etenee ainakin päätarinan ajan niin lineaarisen pakottavasti ilman riittävää ekstrapuuhaa että kymmenen tunnin jälkeen sitä tuntee tulevansa hulluksi. Taistelusysteemi ei muuten ole pahimmasta päästä, mutta mikä ihmeen hinku niillä parantajilla on aina tunkea sinne vihollisen syliin?  Norma piti laittaa jäähylle porukasta ihan vain koska "Mamotte yo!" alkoi riipiä niin että pleikkaa alkoi pelottaa. "Mielenkiintoiset ja odottamattomat" juonenkäänteet ovat plattuja kuin mitkä, eikä vierailevan hahmosuunnittelijan jälkikään pahemmin miellytä silmääni. Plääh~

Tales of the Abyss (2005 PS2, julkaistu myös Amerikassa; odotettavissa porttaus 3DS:lle)

Ensimmäinen Tales jota tulin ikinä pelanneeksi (kaveri hankki) ja ensimmäinen Tales joka tuli ikinä pelattua läpi. Abyssissä on hyvin vähän valitettavaa. Hahmokaarti on mainio, ja vaikka Luke ärsytti ensin yhdellä tavalla ja sitten toisella niin sympaattinen oli silti, joten päähahmon kanssa jaksoi hyvin roikkua pitkän pelin. Maailma oli suuri ja monipuolinen, tekemistä riitti vaikka kuinka pitkäksi aikaa ja varmaan vieläkin olisi peli kesken jos ei olisi itse päättänyt laittaa stoppia harhailulle ja vetää juonta loppuun että muutakin pääsee tekemään. Taistelusysteemi oli mukava ja jouhea verrattuna useimpiin lineaarisiin edeltäjiin, vaikka omiin suosikkeihini ei systeemi ylläkään. Ekstrapojoja vielä Mieusta :D Rasittava vinkuva karvapallo joka Luken kidutuksessa nousi kaikkien aikojen suloisimmaksi rasittavaksi vinkuvaksi karvapalloksi. Ja vielä yksi piste kukonpoika Aschista.

Tales of Innocence
(2007 DS, ei länsimaisia julkaisuja)

DS:än tottumattomille käsille pelaaminen oli liian hankalaa ja kanjit liian raskasta luettavaa aamuyön tunneila työvuoron alkua odottaessa, joten Innocence jäi sitten vain kokeiluksi, eikä ole omistukseeni saapunut. Taistelusysteemi ja tyylit jäivät kovin hämäriksi, eikä pelin ulkonäkökään suuremmin miellyttänyt.

Tales of Vesperia (2008 Xbox360, uusi versio PS3:lle, Xbox-versio julkaistu myös lännessä)

Lähes täydellinen. Itse en omista Xboxia, joten peli on tullut pelattua vain PS3-versiona, ja hyvä niin - banzai Flynnille ja Pattylle. Vesperiaa on haukuttu liiasta Abyssin kaltaisuudesta, väitetty ettei se seiso omilla jaloillaan, mutta itse en tätä allekirjoita. Ulkonäöllisesti grafiikat ovat kovin samanlaisia, hahmojen dynamiikassa on jotakin samankaltaisuutta, ja Vesperia käyttää Abyssin taistelusysteemin pohjalta kehitettyä taistelusysteemiä, nämä myönnän. Abyssin lailla Vesperia on erinomainen peli, Talessia parhaimmillaan, tekemistä piisaa sadoiksi tunneiksi ja hahmot pitävät otteessaan. Abyssin tavoin Vesperian yksi parhaita puolia onkin mielestäni se että hahmot ovat mielenkiintoisia kukin kohdallaan, ne eivät ole juonen päälle pläntättyjä kiiltokuvia vaan juoni kierretään niiden ympärille. Abyss ja Vesperia eroavat toisistaan raisusti nimeomaan niiden pelille oleellisimpien asioiden, hahmojen ja juonen kohdalta. Jos on pelannut juuri 200 tuntia Abyssia, voi 200 tuntia Vesperiaa perään olla liikaa vaadittu, mutta pieni tauko väliin ja Vesperia on ehdottomasti yksi parhaista peleistä ikinä - tai ainakin parhaista jrpg:istä PS3:lle.

Tales of Hearts (2008 DS - CG- ja animeversio, ei läntisiä julkaisuja)

Toinen uusi ostos (CG-versio), joka odottaa pelivuoroaan. Saa tänä kesänä nähdä sujuvatko DS:n kanjit nyt paremmin yötyövuoroa odotellessa~

Tales of Graces (2009 Wii, uusi versio Tales of Graces F PS3:lle, Amerikkajulkaisua lupailtu)

Omistan sekä wii- että PS3-version. Wiillä pelattu ehkä kymmenisen tuntia alkua samaan aikaan kun pakkasi muuttoon niin että keskittymiskyky oli metsässä, ja peli vaikutti surkealta, taistelusysteemi rasittavalta ja hahmot ärsyttäviltä. Älkää kysykö miksi ostin kuitenkin äffänkin. Nyt on kuitenkin tullut pleikalla vedettyä tappovauhtia, viisikymmentä tuntia neljässä päivässä (ja koulussakin käyty~) ja tarinan loppu jo häämöttää. Juonellisesti peli ärsyttää niin paljon että välillä on tehnyt mieli luovuttaa, ja hahmokaarti on jollain lailla tylsän tasapaksu. Namikawa Richardina vetää ihan omaa showtaan, mutta muuten plääh. Ja kun tämä peli on ohi niin kahteen vuoteen en halua kuulla Sakurain äänellä yhtään "mamorua". Gracessissä on kuitenkin hyvätkin puolensa. Tutkittavaa ja tekemistä riittää ihan hyvin, juonen kuljetuskin antaa tarpeeksi hengitysvaraa että maailmaa osaa lähteä kiertämään huvin vuoksi säännöllisin väliajoin. Pari minipeliäkin on osoittautunut mukavan koukuttavaksi, mutta ykköseksi nousee pelin taistelusysteemi. Alussa systeemi vaikutti aivan hämärältä ja hankalalta käyttää, mutta kun siitä on saanut kiinni, niin nyt ensimmäistä kertaa rpg-pelaamiseni historiassa minä nautin encountereista. Poissa on mieletön vihollista päin rynniminen, eikä sitä korvaa Vesperian kaltainen kolmiulotteinen mutta jäykkä systeemi, vaan taistelussa riittää melskettä ja vauhtia ja silti vaaditaan taktikointiakin. Bossitaistelu on menetetty jos siihen lähtee raivopäänä, kun taas taktisesti ajatellen ja vikkelääkin vikkelämmin reagoiden sitä saa nurin korkealevelisemmänkin vihulaisen.

Tales of Xillia (tulossa 2011 PS3:lle~)

Harhar~ Piti tämäkin laittaa tähän. Trailerien perusteella päähahmot eivät kiinnosta tippaakaan, mutta muuten odotan innolla, perso kun olen PS3-grafiikkaisille peleille.

Ja pitää sitten vielä heittää loppuun suosikkipohdintoja. Eli virallisen suosikkihahmolistauksen kymmenen parasta olivat armon vuonna 2010:
1. Yuuri (Vesperia)
2. Lion (Destiny)
3. Asbel (Graces)
4. Luke (Abyss)
5. Lloyd (Symphonia)
6. Rita (Vesperia)
7. Kratos (Symphonia)
8. Raven (Vesperia)
9. Jade (Abyss)
10. Zelos (Symphonia)

Palan uteliaisuudesta tietää mitkä olisivat Kupolista löytyvien Tales of -pelaajien TOP5-rankkaukset ensinnäkin hahmojen saralla ja toiseksi pelien osalta. Omat hahmosuosikkini ovat:
1. Lion (Destiny)
2. Yuuri (Vesperia)
3. Guy (Abyss)
4. Senel (Legendia)
5. Flynn (Vesperia)

Ja parhaat pelit laittaisin tällaiseen järjestykseen:
1. Vesperia
2. Destiny (PS2)
3. Graces
4. Abyss
5. Eternia

Pitkä oli postaus, taputukset koko pätkän lukeneille. Ja nyt toivon arvon kupolilaisilta mielipuolipiteitä eri Talesseista, kertokaa minulle miksi jokin jota en ole pelannut olisi pelaamisen arvoinen, väittäkää vastaan taunoille mielipiteilleni tai yhtykää haukkuihin ja ylistyksiin, sekä kertokaa: mitkä ovat Tales of -sarjan kaikkien aikojen parhaat hahmot ja pelit? (Ja muistakaa ehdottomasti spoiler-tagit jos juonesta lähdette keskustelemaan)
tallennettu
K-haza
kupoliitti

Viestejä: 215



Profiili WWW
« Vastaus #1 : 06.02.11 klo 20:51 »

Kääk, pakko myöntää, etten noin pitkää alkupostausta kykene lukemaan, mutta VIVA TEIRUSOO!!! \o/

Pelannut läpi Tales of Symphonian, Tales of Phantasian ja Tales of the Abyssin. Symphonia2 ja Innocence vaiheessa, Eternian saan lainaksi kaverilta! (hieman harmittaa, että kaveri meni eroamaan poikakaveristaan, joka oli luvannut, että saisin pelata Vesperiaa hänen kauttaan!)

Harmittaa vaan pirusti, kun japania osaamattomana en kykene pelaamaan kovinkaan montaa, sillä pitävät näitä aivan liikaa Japanissa, tai sitten ne jummaavat Jenkkilään. Ja että alusta vaihtelee, ja taloudellinen tilanne ei salli kovin montaa alustaa vain Teirusoota varten!

Hmm? Lempparini?
No, Symphonia oli ensimmäinen. Tosin viime syyslomalla pelattu Abyss ohitti sen ehkä... En tiedä, hankalaa verrata, kun toisessa on uutuuden viehätys vielä, ja toisessa nostalgia arvo ja osaa pelin ulkoa niin hyvin, ettei ylimääräistä aikaa hukkaannu. (Abyssissä en löytänyt sitä Be-- mikä olikaan, kun Asch tulee käymään porukassa mukana XD Siihen upposi ainakin kolme tuntia, kun pakolla yritin etsiä yhtä satamaa, mitä ei löytynyt ennen kuin kaveri jaksoi raahautua koneelle etsimään maailman kartan!)
Innocence taas iskee pariin heikkoimpaan kohtaani: rakkaus reinkarnaatioihin ja se maailma + harvinaisen söpö ja säälittävä pikkupoika päähenkilönä!

Lempihahmot...
Zelos Wilder Symphoniasta. Koen suuria samaistumisen tunteita häneen ja hänen pakonomaiseen tarpeeseen yrittää nauttia elämästä ja elää helppoa elämää. Plus hän on niin flirtti, ja hänen suhteensa Lloydiin on vain hieno!
Guy Cecil Abyssistä. En tiedä, mitä hänestä sanoisin! :'D Hän on huvittava, mutta silti vakava, ja hän näyttää välillä homomieheltä, välillä lesbonaiselta! En tiedä, pidin hänestä ihan äärettömästi!
Asch. Ei mitään sanottavaa sen enempää.
Ricardo Soldato Cool and the coolness. Miten joku sankariporukassa voikin olla niin... Ricardo?

Vähiten pidetty (pelattava) hahmo on varmaan Tear Grants. En vain näe hänen ja Luken välillä mitään kemiaa ja unohdin hänen olemassa olonsakin jatkuvasti.

Tämä oli vain nopeasti, että YAY TEIRUSOO FOREVER! (anteeksi, olen rasittava fani)
Kuulun koko fandomiin, ja HALUAN PELATA REBIRTHIÄ!!! XD CLAIREEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!
tallennettu

"I don't give a crap about any of this, er.. crap!"
Dark-kulta
peruskäyttäjä

Viestejä: 1


Darkkie


Profiili WWW
« Vastaus #2 : 08.02.11 klo 17:33 »

Tales of pelit kuuluvat myös minun lempipeleihini vaikka en ole pelannut kuin paria niistä. Omistan Tales of Phantasian (GBA) ja Tales of Symphonia 2:n. Kavereiden luona olen pelannut vähän Tales of Symphoniaa, Tales of Graces F:ää, Tales of the Abyss:iä ja Tales of Vesperiaa. Ja olen vähän seurannut vierestä kun kaveri pelasi Tales of Rebirth:iä. Kaikista olen pitänyt todella paljon vaikka en olekkaan kuin vaan vähän pelannut. Haluaisin ostaa Tales of Heartsin DS:lle koska ostin DS:n viime kesänä ja pelin ostamista olen paljon miettinyt, mutta olen varma etten saa ostaa sitä.
Aihe vaan nyt vähän muuttuu mutta minut on saattanut nähdä Cosplaymassa Luke fon Fabrea Animecon VII:ssä kolmen kaverini kanssa jotka olivat Jade, Dist ja Peony.  Ja Tracon V:ssä olin Mieu samasta pelistä, koska meillä oli Tales of Abyss ryhmä sunnuntai päivänä Traconissa.
Tämän vuoden Traconissa aion cossata Karolia Tales of Vesperiasta, saa tulla silloin moikkaamaan jos näkee.

Mutta siis lempipelini niistä mitkä omistan on Tales of Phantasia. Pidin pelistä todella paljon, pitäisi taas pelata sitä, mutta ainoa ärsyttävä asia on se kun isä vieressä matkii kaikkia niitä taisteluääniä, niin meinaa välillä pinna palaa. Mutta jos kaikista peleistä pitäisi valita niin varmaan Tales of Vesperia ja Tales of Graces. Molemmat ovat näyttäneet todella mielenkiintoisilta ja omalaatuisiltaa, haluisin kovasti omistaa molemmat niistä.

Lempihahmot ovat varmaan:
Luke fon Fabre: En oikein tiedä mikä hänessä oikein viehättää, mutta Luke on vaan niin kiva ja hauska hahmo.
Zelos Wilder: Yksi hauskimmista hahmoista mitä tiedän, hänelle voi aina nauraa kun hän yrittää iskeä naisia mutta ei oikein aina onnistu siinä.
Emil Catagnier: Hän on välillä joku maailman ärsyttävin hahmo kun on niin säälittävä, mutta kokee matkanvarrella hiukan kehitystä ja ei ole enään lopussa niin ärsyttävä.
Oikeastaan kaikki hahmot ovat ihan kivoja ja en oikein vihaa ketään, mutta Marta ja Tear ovat semmoiset hahmot mistä en oikein välitä.

Mutta Tales of- pelit ovat kyllä mielestäni yksiä maailman parhaimpia pelejä mihin olen törmännyt. Tales of Forever!
tallennettu

Kun menet labyrinttii, paluuta ei ole koskaa.
taivaspoika
peruskäyttäjä

Viestejä: 11


My dark side of the moon


Profiili WWW
« Vastaus #3 : 09.02.11 klo 16:16 »

No sen kerran kun Tales -threadin löydän, pitää toki muistella tunnuksia ja kirjautua sisään. (Yksinkertaisesti siitä syystä että Talesit ovat lempipelejäni, oikeastaan tähän mennessä vain Heavy Rain ja Assassin's Creedit ovat haastaneet sarjan.)

Mitähän niitä on tullut pelattua... Phantasian(GBA) omistan, on yksi suosikeistani ihan vain senkin vuoksi että oli ensimmäinen Talesini. Nostalgiaa. Miinusta tulee kyllä reilusti Cressistä, miten joku hahmo voi olla niin hirveä? Design on ihan kiva, mutta hahmo on AAAAAARGH. SNES versiota olen kanssa pelannut emulaattorilla jonkin verran, mutta se aina jotenkin jää... SNES version designeista tykkään ehkä enemmän.
Sitten on Symphonia(GC). Siskon kanssa kaivettiin kirpputorilat kuudellatoista eurolla GameCube ja paikallisesta pelikaupassa itse peli. Eikä läpipelaamisessa mennyt neljääkymmentä tuntia pidempään. Symphonia on ihana. Kuten Phantasiaa, tätäkin rakastan kokonaisuutena enkä osaa välittää pelin ongelmista - vaikka ne ehkä välillä ärsyttävätkin.
Ja viimeisenä Dawn of the New World. Pettymys Symphonian jälkeen, en pidä ollenkaan Emilistä ja Martakin käy hermoille. Hirviöiden nappaus&koulutus tuntuu turhalta ja koko juoni on melkein päälle liimattu, vaikkei mahdoton. Silti olisi voinut yrittää enemmän - olisin kaivannut myös enemmän Wiin liikeohjainta hyväksikäyttävää interaktiivisuutta peliin, vaikkapa taisteluihin.

Näiden lisäksi olen pelannut vähän Abyssiä, Vesperiaa ja Gracesiä.  Mitä niistä sanomaan? Vaikka en yhtään niistä ole kokonaan pelannut, enkä edes omista, rakastan niitä silti.  Talesmäisyys, hahmot, juonet, designit, musiikit... se on se kokonaisuus. En vain osaa vihata Talesejä vaikka niissä jokin ärsyttäisi, sillä löydän aina jotakin pidettävää niistä.
Haluaisin - totta kai - pelata kaikkia Taleseja, mutta minun japanintaidoillani(olemattomat) ei tule onnistumaan. Noh, hankintalistalla on kuitenkin joskus Vesperia, ehkä Abyss ja Legendia, todennäköisesti Eternia ja World: Radiant Mythology sekä Graces f ja Xillia. Saapas nähdä. Innocence ja Hearts kiehtoisivat myös, mutta ah, tämä kielitaidottomuus.Ja VS. En voi olla ainoa joka haluaa VS:n.
...olen varmaan muuten katsonut kaikki OVA:t ja vastaavat. Paitsi First Striken, mutta ehkä sekin joskus.

Mikähän Taleseissa minua oikeastaan kiehtoo? Varmaan hahmot. Jostai syystä osaan löytää kaikista hahmoista hyviä puolia, joko luonteen tai designin puolesta. Maailmat ovat aina äärettömän ihania, jotkut ehkä kliseisiä mutta se ei sitä ihanuutta yhtään vähennä. Ja musiikit. Talesien musiikit ovat yksinkertaisesti ihania, ja parhaimmillaan ne tukevatkin juonta huomaamattomana taustaäänenä, kuten ideaalinen tarkoitus olisi.
(Koska ruoka-aika lähenee, yritän sanoa sanottavani nopeasti.)

Lempihahmoni, siis? Helpompi olisi nimetä ne, jotka minua eniten ärsyttävät - siis Cress(Phantasia), Zelos(Symphonia) ja Emil(Symphonia: Dawn of the New World).
Ehkä eniten kuitenkin pidän, hmm... no, hahmoluokkana parantajista kaikista eniten. Niillä on mukavin pelata, päätön hakkaaminen kun ei koskaan ole ollut aivan minun juttuni. Hahmoista sitten suosikkejani ovat varmaan(ei missään järjestyksessä):
Raine & Presea & Kratos(Symphonia)
Dhaos & Mint(Phantasia)
Jade(Abyss)
Patty(Vesperia)
Keele(Eternia)

Tai jotain tähän suuntaan. Niin moni muukin hahmo on niin kiva, että on vaikea valita suosikkejaan. Helposti pystyn kyllä sanomaan, että päähenkilöt. Hyi. Ärsyttäviä tyyppejä - omien päätelmieni perusteella kaikista siedettävimmät taitavat olla Lloyd(koska Lloyd on niin rehellisen TYHMÄ), Veigue(oikeasti. KUREAAAAA!!) ja Yuri(kerrankin joku, joka vaikuttaa täyspäiseltä.).

Ja nyt, ruokaa.
tallennettu

I do not deal the cards and I play a lousy hand
I celebrate no victories and my promises are sand
K-haza
kupoliitti

Viestejä: 215



Profiili WWW
« Vastaus #4 : 13.02.11 klo 15:14 »

--minut on saattanut nähdä Cosplaymassa Luke fon Fabrea Animecon VII:ssä kolmen kaverini kanssa jotka olivat Jade, Dist ja Peony.  Ja Tracon V:ssä olin Mieu samasta pelistä, koska meillä oli Tales of Abyss ryhmä sunnuntai päivänä Traconissa.
--

Oih, minulla on kuvakin teistä Animeconista! 8D
En tosin ollut ehtinyt vielä pelaamaan Abyssiä siinä vaiheessa, mutta tiesin kaikki hahmot, ja olitte tosi nättejä! <3
Ja koko Traconin lauantain whinesin kaverilleni, että missään ei ole Teirusoota, mutta törmäsin sielläkin Lloydiin ja Sheenaan, sekä Yuriin ja Esteliin. Sainkin sitten tekstarin seuraavana päivänä, että hän törmäsi kokonaiseen Abyss-jengiin! :D Hitsit, että harmitti!

Itse haluaisin joskus cossata Spada Belformaa Tales of Innocencesta, koska hatut on niin kivoja ja hahmo on kiva, mutta omilla käsityötaidoilla ei oikeen mitään niin kivaa saa aikaseksi :) Alun perin suunnitelmana oli, että tekisin sen nyt Turun Animeconiin, mutta tässä on nyt kiireitä melkein sinne saakka! Ei oikein ehdi opetella käyttää ompelukonetta! :'D
tallennettu

"I don't give a crap about any of this, er.. crap!"
Minna
foorumisti

Viestejä: 30


That Damn Minna


Profiili WWW
« Vastaus #5 : 28.02.11 klo 22:51 »

Yawami, mainintasi että pelejä on se reilu kymmenen ja perään Euroopassa julkaistujen määrän mainitseminen kuudeksi voi olla hieman hämäävää kun et ilmaise että kaksi niistä on kuitenkin sivusarjaa. >: Mutta pilkunviilaus sikseen, ihana että aloitit topicin jostain näin mahtavasta!

Sainkin sitten tekstarin seuraavana päivänä, että hän törmäsi kokonaiseen Abyss-jengiin! :D Hitsit, että harmitti!

Ryhmässä ollut Jade ilmoittautuu (tosin taisin sinulle mainita jo aiemminkin tästä dA:ssa?) ja sattumalta tiedän että myös Dark-kulta ja Taivaspoika kuuluivat siihen. |D

Niin. Tales. Talestalestales. Fanitan kuin viimeistä päivää. <3 Ai että olen onnellinen että päädyin sen Symphonian tilaamaan briteistä kun pelikaupan versio paljastui jenkeille aluekoodatuksi...

Niin. Symphoniaa pelasin ensimmäisenä ja se on edelleen suosikkini! Hahmokaarti pääosin ihana (Colette ja Genis </3), tarina vaihtaa suuntaa kuin väkkärä, värikäs ja hauska maailma... I'm in love. Jotakin about 50-60 tuntia meni ensimmäisellä pelikerralla ja sen jälkeen vedetty kolmesti, pitäisi saada aikaiseksi se Mania Mode-läpipeluu myös. Kaiken olen saanut paitsi Lloydin Midlife Crisis-titlen, hemmetti soikoon sitä minipeliä...
Laitetaan vaikka pelien julkaisujärjestyksessä loput.

Phantasiaa yritin ensin SNES JA GBA-emulaattoreilla mutta homma ei edennyt kut porukka kupsahti jatkuvasti, hankin sitten ihan oikealle GBAlle ja sujui paremmin syystä tai toisesta. Ihan mukava, taistelusysteemi nyt on vähän hiomaton ja hahmot latteita mutta mitä voi odottaa 90-luvun puolessavälissä julkaistulta peliltä? Ylimääräistä tekemistä löytyy jo tästä. Vähän turhauttava peli välillä mutta ihan mielellään sen loppuun saattoi!

Destiny ja Destiny 2 ovat joskus suunnitelmissa, mutta eivät ehkä ihan ensimmäisiä. :B

Eternia on tällä hetkellä kesken, olen melko lopussa mutta grindaus ei houkuttele hirveästi (myöhemmissä osissa on muuten todella vähän jos ollenkaan grindauksen pakkoa, ihanaa). Meredy on niiin suloinen ja Keele myös, hieman eri tavalla kyllä. Muut hahmot melko blah (paitsi Max jota pelkään. X_X) Juoni on kiinnostava mutta argh tämän taistelusysteemi ottaa minua kuuppaan ja pahasti. Reid ei pysy pystyssä millään, höyhenellä kun heittää heppua niin kumossa on vaikka kilvellä suojaisi. Luulen sen johtuvan siitä että Reid taitaa myös painaa höyhenen verran, sen verran mukavasti lentää taaksepäin vihollisten hyökkäyksistä jatkuvasti.
Pakko tämäkin on loppuun asti saattaa joskus, toivottavasti pian. Kiinnostaa miten käy suuremman kuvion ja hahmojen!

Symphonia tulikin jo mainittua. Paras. <3
Rebirth on lainassa, aloittelen sitä piakkoin.
Legendian aion hankkia, ehkä tämän kevään aikana. Sen verran helppo homma kun tämä osa on kivasti käännettykin.

Abyss oli ihan mukava, Jadea lukuunottamatta hahmot vähän tylsiä. Luke osasi ottaa päähän, melkein yhtä pahasti kuin Anise. Mutta kokonaisuudessaan kiinnostava ja vapaa juoksu <3 Tappelusysteemi kehittyi kivasti. Lisätekemisiä voisi alkaa tutkia tarkemmin kunhan jaksan aloittaa toisen pelikerran, tällä kertaa walkthru kädessä ettei tule missattua perinteiseen Tales-tyyliin hyvin tiukasti aikarajattuja kohtauksia...

Mikä sitten tulee? Innocence kaiketi, menee sekaisin...? Tämä osa on suunnitelmissa jossakin vaiheessa kyllä, vaikuttaa ihan kivalta.

Vesperia, hehee, jonka ostin puolitoista vuotta ennen kuin sain Xboxin. Lievästi epätoivoista mutta onneksi sain ensimmäisen läpipeluun tehtyä kaverin boxia käyttäen. Tämä on myös yksi suosikeistani, koko pelattavien hahmojen kaarti (xbox-version siis, olen kiitollinen että "blondijengi" puuttuu, en kestä niitä kahta) on LOISTAVA, monipuolisia ja ihania ja loppuunasti mietittyjä tyyppejä täynnä! Myös tukijoukoista ja pahisten puolelta löytyy värikästä sakkia. Maailma on niin kaunis ja taistelut toimivat. <3 (Kivasti myös OTP'ni löytyy tästä pelistä, tosin ei mikään niistä suosituimmista, darnit.) Loppuratkaisu tuntui jotenkin niiiiin sopivalta toisen pelikerran jälkeen... jättäähän se auki mutta minusta se toimii erittäin hyvin.
Ja en ole ihan varma miksi tätä väitetään niin Abyssista lainaavaksi, onhan tuo Free Run molemmissa mutta Vesperia hakkaa Hornantuutin kymmenen-nolla.

Hearts. <3 Olen vähän koukussa tähän osaan juuri nyt, anime-video-edition kun kolahti postiluukkuun tuossa pari viikkoa sitten. En hirviästi ymmärrä japania, mutta samalla oppii ja hyvin on sujunut ensimmäiset 40 tuntia! Shing on ok, yllättäen Kohakusta pidän melko reilustikin, mutta ykköseksi nousee Hisui. <3 Kuinka monessa pelissä on noin kovis tyyppi pääasiallisena parantajana?! Muista hahmoista Beryl ottaa päähän ja Peridot sekä se yksi vinkuva pahis OTTAVAT PÄÄHÄN ¤/&"#/(, muuten ihan kivaa sakkia loputkin. Pakko. Pelata. Lisääää.

Gracesia olen nyt aloitellut, en varmaan älyttömän pitkälle pääse kun pelaamani f-version omistaja asuu sen melkein neljän tunnin päässä haha. Mutta se LOKALISOITU HALLELUJA versio on ostosuunnitelmissa, PS3 kun on sopivasti aluekooditon (praise be, Sony). Ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa ja olen jännästi kiintynyt Sophieen, muistan kuinka inhosin tyttösen designiä kun se ensimmäistä kertaa julkaistiin mutta nyt on vain söpö. Yhden asian jos voisin muuttaa niin Asbelin ääni raahhh. En osaa ottaa täysin vakavasti kun yhdistän liian moneen muuhun hahmoon. (Richard <3)

Xilliasta ei nyt paljoa, hypetän taas sen niin pilviin etten osaa olla. Vaikuttaa. HYVÄLTÄ. Mira tosin on niin tikku että silmiin sattuu, olkoonkin kenties ettei hän ole ihan ihminen. Muuten kivan oloisia hahmoja ja herranjestas ne taustat. <3


Mittäs... niin Tales of the World: Radiant Mythologyn ostin hiljan, sitäkin voisi aloitella. VS ehkä myös jonain päivänä. "Gotta catch play them all"...
Ah ja Knight of Ratatoskia Dawn of a New Worldia olen ehkä... puolet pelannut, mutta uudet hahmot ärsyttävät kaikki enemmän tai vähemmän, niiden suuri rooli ärsyttää vielä enemmän ja uudet ääninäyttelijät vanhoille hahmoille laittaa itkemään.



Jos tuon jaksoi lukea, niin lempipelien lista ei tule yllätyksenä.
1. Symphonia
2. Vesperia
3. Hearts
...sitten meneekin vaikeammaksi, Abyss ja Graces mahdollisesti nyt kokeilluista, jälkimmäinen on kyllä vielä pahasti kesken.

Lempihahmoja... juu, muutamahan niitä on.
1. Yuri Lowell, Raven, Judith, Hisui Hearts, Zelos Wilder, Jade Curtiss
2. Sophie, Raine Sage, Yuan (Ka-Fai)
3. Lloyd Irving, Kohak Hearts, Presea Combatir, Klarth F. Lester, Karol Chapel, Richard, Peony, Keele Zeibel, Meredy, Yeager
4. Pascal, Duke Pantarei, Repede, Chester Burklight, Brambert, ...vähän epäilyttää listata Mira Maxwell kun Xilliaa ei ole edes julkaistu, mutta hän vaikuttaa niin mahtavalta...! Ja Alvin myös...
Hups noiden sijoitusten kanssa. Noh.

Hahmot joista en TODELLAKAAN pidä ovat suunnilleen nämä:
Farah Oersted, Chat, Colette Brunel, Genis Sage, Anise Tatlin, Legretta, Flynn Scifo, Patty Fleur, Beryl Benito, pahis Heartsista jonka nimeä en ikinä muista mutta sillä on KAMALA ääni, Peridot, se nainen Phantasiasta joka asuu lähellä Heimdallia.
Ohops noitakin kertyi.
Ja tällä hetkellä Hubert Ozwell mutta uskon että mielipiteeni muuttuu kun Gracesin tarina etenee.



Cosplayannut olen Yuania ja Jadea, ensi kesälle tulossa meidän hienoon 14-henkiseen Vesperia-ryhmään Raven ja minut on kaavailtu myös Rebirthin Tytreeksi tässä lähivuosina. :B
Fanarttia tuppaa ja pääosin OTP-aiheisia fanfikkejäkin olen rustannut muutaman.

Tuli lyhyt viesti.
tallennettu

"Q. The title of the game is Baten Kaitos: Eternal Wings and the Lost Ocean. HOW DO YOU LOSE AN OCEAN?!?!?!?!? HOW?!?!?
A: It falls out of your pocket."
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

MySQL pohjainen foorumi PHP pohjainen foorumi Powered by SMF 1.1 | SMF © 2006, Simple Machines LLC Validi XHTML 1.0! Validi CSS!
Sivu luotiin 0.034 sekunnissa. 20 kyselyä tietokannasta.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste