sisällön alkuun
25.9.2017 05.34 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Portti on auki!"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

x Keskustelu | Ohjeet | Kalenteri | Henkilökunta Haku | Kirjaudu | Rekisteröidy

Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.


Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
 
« edellinen seuraava »
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Riyoko Ikeda  (Luettu 15249 kertaa)
0 käyttäjää ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
franskanleipa
foorumisti

Viestejä: 114



Profiili WWW
« : 12.03.10 klo 15:13 »

17.3.2013 kirjoitettu uusintaversio, jonka toivoisin olevan edellistä aloitusta selkeämpi ja luettavampi.


Ikeda Riyoko. Mistä aloittaa? Tämä traagisen shoujon kuningatar tunnetaan parhaiten teoksistaan Versailles no Bara (Rose of Versailles, Lady Oscar) ja Oniisama e..., joista on kummastakin tehty – joskin aikoja sitten – animesovitukset, kuten muistakin klassikoistaan, joista mainittakoon Orpheus no Mado, Eikou no Napoleon – Eroica ja Claudine. Aktiivisimmillaan Ikeda oli mangakan urallaan 70-luvulla, ja suurin osa hänen tunnetuimmista teoksistaan onkin julkaistu tuolloin.

Ikedan huomattavampia piirteitä ja toistuvia teemoja ovat ennen kaikkea historiallisten tapahtumien ja henkilöiden sekoittaminen fiktioon sekä sukupuolirooleihin perustuva ihmissuhdedraama. Teoksissa esiintyy miltei poikkeuksetta aktiivisessa roolissa bifauxnen-hahmoja, jotka androgyynillä kauneudellaan aiheuttavat kuohuntaa muiden hahmojen keskuudessa. Tällainen asetelma on omiaan aiheuttamaan rakkaussotkuja, mistä päästäänkin Ikedan kolmanteen merkittävään tunnusmerkkiin; onnellisen lopun käsitettä Ikeda ei ilmiselvästi tunne. Kutakin sarjaa kohden suosittelen varaamaan riittoisan paketin nenäliinoja.

Sekä Versailles no Bara että Orpheus no Mado perustuvat keskeisesti päähenkilöiden kamppailuun sukupuoli-identiteettinsä kanssa – kummassakin sarjassa päähenkilö on biologinen nainen, joka on pikkulapsesta asti kasvatettu mieheksi. Vaikka teema on toistuva, se ei menetä makuaan – päinvastoin on mielenkiintoista verrata sarjojen päähenkilöiden luonteiden eroavaisuutta sen kautta, miten omituinen sukupuolikasvatus heihin vaikuttaa. Kummatkin sarjat perustuvat myös oikeisiin historiallisiin tapahtumiin – VerBara Ranskan ja OruMado Venäjän vallankumoukseen.

Eroica – jota en valitettavasti itse ole vielä päässyt lukemaan – on jatkokertomus VerBaralle
Spoileri (vie kursori päälle näytääksesi)
ja se kertoo vallankumouksen jälkeisestä Ranskasta ja Napoleonin valtakaudesta.

Claudinen nimikkohenkilö taasen kokee oma-aloitteisesti syntyneensä väärän sukupuolen kehoon 1900-luvun alulla. Oniisama e... ei käsittele sukupuoliasiaa aivan näin voimakkaasti – sarjan kaksi bifauxnenia ovat selkeämmin ainoastaan hieman poikamaisempia nuoria naisia – ja se sijoittuu julkaisuhetkellään jokseenkin nykyaikaiseen Japaniin.

Muita teoksia – joista en itse valitettavasti osaa järin kertoa, sillä ne ovat vasta hyllyllä odottamassa vuoroaan – ovat mm. Jotei Ecatherina, Shoutoku Taishi ja Kasuka no tsubone.



Versailles no Bara: Marie Antoinette ja Lady Oscar François de Jarjayes


Piirrostyyliltään Ikedat ovat shoujolle ominaisen kauniita ja yksityiskohtaisia, joskin nykyshoujon ystäviltä olen kuullut nurinaa siitä, ettei tyyli ole riittävän söpö – nenät ovat kuulemma liian realistisen pitkiä. Ikeda ei olekaan tyttömangaa sen suloisessa merkityksessä, vaikka hahmoilta yleensä suuret silmät löytyykin. Söpöyden sijaan liikutaan tyylillisesti enemmän eteerisen kauneuden ja äärimmäisen yksityiskohtaisen koristeellisuuden mailla. Ripset ovat pitkiä, muotiluomukset henkeäsalpaavia ja jopa mieshahmot koreilevat usein epärealistisen upeine kutreineen. Arkkitehtuuri ja miljöökin on poikkeuksetta huolella toteutettua. En ole yhdessäkään mangaversiossa nähnyt kertaakaan kömpelön tai huolimattomasti piirretyn näköistä ruutua.



Orpheus no Mado: Julius Leonherd von Ahrensmeyer


Ikedaa on toistaiseksi käännetty melko laihasti länsimaissa – joitain vanhoja italialaisia käännöksiä olen kuullut olevan, ja ranskaksi tiedän käännettäneen ainakin VerBaran. Pitkälti länkkärifanit joutuvat kuitenkin joko kahlaamaan opuksia japaniksi tai turvautumaan fanikäännöksiin. Olen itse lukenut VerBaran aikanaan kiinankielisiä skanneja ja erillisiä, hajanaisia tekstitiedostoja käyttäen, joutuen aina yhden tekstitiedoston päätyttyä etsimään tapahtumista päätellen uudestaan kuvan ja tekstin yhtymäkohdan. Tämän tulisi itsessään jo vakuuttaa jokainen tätä ketjua lukeva sarjan erinomaisuudesta – miksi olisin nähnyt moista vaivaa, ellei kyse olisi mangan kirsikasta ja kermasta?

Nykyään tilanne on parantunut niin henkilökohtaisesti kuin yleiselläkin tasolla – omistan itse sarjan japaniksi, ja siitä on hiljattain julkaistu netissä koko sarjan kattava fanikäännös. Täällähän ei moisiin saa linkkejä jaella, mutta ne löytyvät kyllä helposti, mikäli on riittävän moraaliton ja tuhma lukemaan lisenssittömiä käännöksiä mestariteoksesta, jonka englannin- tai suomenkielisistä julkaisuista voi näillä näkymin lähinnä unelmoida iltaisin ennen nukkumaanmenoa (ja jonka alkuperäisversiotakin saattaa joutua haeskelemaan jonkin tovin). Kummastakin edellämainitusta animesovituksesta löytyy myös fanitekstitettyt versiot, joita suosittelen varauksetta iän tuomasta ajoittaisesta toteutuksen kömpelöydestä huolimatta.



Oniisama e...-anime: Misonoo Nanako ja Asaka Rei eli "Hana no Saint-Juste"

« Viimeksi muokattu: 17.03.13 klo 03:45 kirjoittanut franskanleipa » tallennettu

Silmä on katsojan päässä
levanti
Vieras
« Vastaus #1 : 12.03.10 klo 16:17 »

AAAH, olen läpeensä mätä ihminen kun en ole huomannut esitellä Ikedaa. TOSIN, vaikuttaa siltä että viimein on tullut kunnollinen versio Onii-sama he...:stä joten ehkä olisin sen innoittamana iskenyt kynteni Ikedaan.

Omistan Versailles no Baran ranskaksi kahtena järjettömän paksuna aizou(vai mikä lienee)bonina mutta en osaa enää lukea niitä sillä olen unohtanut suurimman osan ranskasta käytön puutteessa. On olemassa vielä kolmaskin kirja, jossa on gaiden eli sivutarinoita, mutta sitä en koskaan tullut hankkineeksi. Olen lukenut Onii-sama he...:n mutta katsonut en ole kokonaan koska olen odotellut kirjaimellisesti vuosikymmenen että joku tekisi siitä arvoisensa version.

Versaiiles no Bara-anime on hieno teos, varsinkin musiikki on henkeäsalpaavaa, tunnustan saavani ED:stä (Ai no Hikari to Kage) kylmiä väreitä.

Tänä kaiken maailman höttöshoujon aikakautena olisi hienoa jos joku edes toisi fanien iloksi sellaisia sarjoja kuten Orpheus no Mado tai Eikou no Napoleon  - Eroica... mutta ei kun ei. Houkat.

Oikeasti siis, lukekaa Ikedaa, kielestä viis. Se on Garasu no Kamenin lisäksi parasta shoujoa mitä on.
tallennettu
Sir Hellsing
foorumisti

Viestejä: 28


Damn, does my life suck!


Profiili
« Vastaus #2 : 13.03.10 klo 19:38 »

Rose of Versailles on loistava esimerkki siitä, ettei kaikki shoujo ole kaiken maailman tanemurien ja fukushimojen tuherruksia. Animen olen katsonut hyvän aikaa sitten ja mestariteoshan se on. Mangana lukisin, jos saisin sitä jostain kielellä, jota osaan. Käännöstä kaivattaisiin täälläkin päin joo, jos ei kotimaisella, niin sitten englanniksi. Ja kyllä RoV:in perusteella haluttaisi tutustua muuhunkin Ikedan tuotantoon.

Historia oli lempiaineita koulussa, ja siten kaikki historialliset elokuvat sun muut ovat aina kiinnostaneet. Kun sain tilaisuuden katsoa tämän, niin minähän katsoin, olinhan kuullutkin sarjasta ja siitä, miten loistava se on. Vähän hitaan alun jälkeen olikin sitten edessä semmoinen määrä poliittista juonittelua, paatosta ja vallankumouksen melskettä, että huhhuh. Mutta pidin erittäin paljon ja tarkoitus olisi tämäkin katsoa taas joskus uudestaan.

tallennettu

Hito yo inochi yo hajimari wo miru
Space Runaway Ideon, Ideon
Space Runaway Ideon, Ideon
VampireNaomi
foorumisti

Viestejä: 84


Rochefort


Profiili
« Vastaus #3 : 17.03.10 klo 14:08 »

Olen katsonut Lady Oscar -animen, mutta siihen kaikki kokemukseni Ikedan töistä jäävätkin. Olin aivan mykistynyt LO:n loistavuudesta, kun sen viime syksynä katsoin, ja ostaisin heti aivan mitä tahansa Ikedan sarjaa jos sen saisi kohtuuhintaan ja kielellä, jota ymmärrän.

Ideaalimaailmassa joku alkaisi julkaista Lady Oscaria mangana suomeksi ja heittäisi sitten siihen perään Eikou no Napoleon  - Eroican, mutta tästä on varmaan turha haaveilla.
tallennettu

Flarona
kovin pötkyläinen
suomimangusti

Viestejä: 471


A, nandemo nai.


Profiili WWW
« Vastaus #4 : 19.03.10 klo 13:02 »

Ikedan teoksiin olen tutustunut katsomalla Oniisama e:n ja Berubaran. Molemmat sellaisia sarjoja, ettei tulisi mieleen edes miettiä, olivatko ne katsomisen arvoisia.

Oniisama e:n jaksot katsoin hitaammassa tahdissa kuin olisi huvittanut, mutta sen ansiosta muistan aika moniakin kohtauksia sarjan varrelta. Niistä melkein kaikki ovat vähintäänkin epämiellyttäviä, mutta eikös se mene niin oikeassakin elämässä? Elämän hyvät hetket tulevat päivärahana ja inhottavat taas mätkyinä, tai siltä se ainakin sillä hetkellä tuntuu. Pidin, ja paljon pidinkin.

Jos Oniisamasta jotain huonoa pitää löytää, niin se on hahmojen ikä. Katselukokemusta ei kylläkään haitannut, vaikka suurin osa hahmoista vaikutti ainakin 23-vuotiailta ja päähenkilö ja hänen paras ystävänsä olivat ja näyttivät 16-vuotiailta. Mangaan en ole tutustunut kuin muutaman kuvan avulla, mutta huomasin, että niissä muutkin hahmot näyttävät vähän nuoremmilta ja että kuvat muistuttavat "tyttöjen muotikuvia", joilla nykyshoujon takaumissa ilahdutetaan joskus jonkun hahmon äitiä. Sieviä ovat.

Rose of Versaillesin katsoin vähän liiankin nopeasti. Maltoin sentään nukkua vähän ennen viimeisten jaksojen katsomista. Muistan joitain kohtauksia ja juonenkäänteitä. Pitäisi siis selvästi katsoa uudelleen, vaikka lopun luulenkin muistavani.

Tiesittehän muuten, että Rose of Versailles on Takarazuka-teatterin edessä on patsas Oscarista ja Andrésta? Siellä on esitetty yli kolmenkymmenen vuoden ajan Rose of Versailles -musikaaleja, joista uusimmat perustuvat Ikedan varta vasten kirjoittamiin lisätarinoihin.
(Olen nähnyt vain valokuvia patsaasta ja näyttelijöistä puvut päällä.)
tallennettu

On laitonta ajatella, että Death Note: How To Read julkaistaisiin Suomessa.
levanti
Vieras
« Vastaus #5 : 19.03.10 klo 15:05 »

Youtubessa on kasapäin noita Takarazuka-pätkiä juuri VeruBarasta, patsaasta en ollut tietoinen. :o
tallennettu
franskanleipa
foorumisti

Viestejä: 114



Profiili WWW
« Vastaus #6 : 19.03.10 klo 17:37 »

Niistä melkein kaikki ovat vähintäänkin epämiellyttäviä, mutta eikös se mene niin oikeassakin elämässä? Elämän hyvät hetket tulevat päivärahana ja inhottavat taas mätkyinä, tai siltä se ainakin sillä hetkellä tuntuu. Pidin, ja paljon pidinkin.

Musta tuntuu, että sä tiivistit juuri aika hyvin yhden niistä syistä, miks Ikedan tuotantoa niin rakastan. (Ja samalla, elämää)

Ikedat on nättejä muotikuvia. Ja aivan vitun rankkoja. Ihan kauheeta särkyä ajoittain. Sikäli en ihmettele, ettei valtaosalle uppoo. Tuntuu, että välillä käydään sellasissa syövereissä, että oksat pois ja pohjasta rytisten räpi suoraan ytimeen.

Puhumattakaan kaikesta traagisuudesta.

Etenki berubaran sarjakuvaversion
Spoileri (vie kursori päälle näytääksesi)

Suosittelen muuten Claudinea, en ehkä ekaksi Ikedaksi, mutta jos on edes animeihin tutustunut, niin saattaa päästä paremmin jo sisälle. Musta se tuo hyvin esille yhtä Ikedan puolista. En ole itsekään aikoihin lukenut, oliskohan uusintakierroksen aika.
tallennettu

Silmä on katsojan päässä
Red Mage
Vieras
« Vastaus #7 : 13.04.10 klo 16:09 »

Kenties sitä voisi ja uskaltaisi nostaa aiheen taas ensimmäiselle sivulle, kun sain Rose of Versailles'n animesovituksen katsottua. Pakko alkuun tunnustaa, että ilman tätä ketjua ja aikaisemmin Kupolissa lukemaani hehkutusta tuskin olisin siihen tarttunut, mutta en kadu näin jälkikäteen. Tulipa katsottua jotain vähän muuta uunituoreiden sarjojen lomassa.

On vaikeaa sanoa, mikä BeruBarassa oli parasta. Yhtäältä se yllätti minut jo siinäkin mielessä, ettei ensimmäisessä jaksossakaan ollut pahemmin löysäilyjä, vaan tarina kulki sutjakkaasti eteenpäin eikä välissä tuntunut olevan turhia täytejaksoja. Asiaa tosin saattoi auttaa se, että parin viikon tai kuukauden sijasta vuodet vilahtelivat, mikä alkuun vaati hitusen totuttelua. "Oho, hahmot ovatkin nyt jo kolmekymppisiä..." Onneksi ainakin osassa hahmoja se myös näkyi - tai saattoi huomata, jos oli tarkkaavainen. Itse tajusin eron vasta, kun eräällä sivustolla oli laitettu peräkkäin Marie Antoinetten kasvot kolmessa eri ikävaiheessa, jolloin tuli uusi "oho"-reaktio.
Toisaalta taas oli ilahduttavaa eksyä pariksi tunniksi Wikipediaan lueskelemaan Ranskan vallankumouksesta sun muusta ja huomata, miten moni hahmoista onkin oikeasti ollut olemassa ja miten erilaisia luonteenpiirteitä sekä sattumia oli otettu mukaan. Jostain syystä minua huvitti esimerkiksi se, että Ludvig XVI oli oikeastikin lukkoseppä :D

Hahmot ovat tietysti aivan oma lukunsa. Jännittävästi Ikeda oli onnistunut saamaan aikaan sellaiset hahmokuvaukset ja tunnelmat, etten täysin tympääntynyt yhteenkään hahmoon. Marie Antoinette vaikutti aluksi lähinnä rasittavalta (kuten lieni totuudenmukainen tarkoitus?), mutta pidemmälle päästessä rasittavuus vaihtui traagisuuteen, vaikkei häntä täydellisen sympaattisena kuvattukaan. Sama pätee myös "pahishahmoihin", joiden luonnetta avattiin viimeistään eron hetkellä.
Myönnän kuitenkin, että BeruBaran myötä taisin liittyä Oscar-fanikerhoon. Siitä en tiedä, johtuuko se siitä, että Oscar edustaa luonteeltaan melko lailla naishahmojen arkkityyppien suosikkiani, vai siitä, että heikäläinen onnistui hämäämään ainakin puolta muusta kastista sukupuolellaan (olihan se mekossakin kyllä nätti).

Hmm, pitäisiköhän nyt tutustua muihin Ikedan sarjoihin tai RoV:n mangaversioon, jos jostain vain käsiini sen saisin. Elokuva on ilmeisesti niin keskinkertainen, etten tiedä, jaksaako sen eteen edes vaivautua.
tallennettu
levanti
Vieras
« Vastaus #8 : 26.06.10 klo 18:00 »

Tuo parempi versio mikä on Onii-sama he...:stä liikkeellä on muuten superioori mutta viimeiset 13 jaksoa ovat kuulemma päin mäntyä synkattu... Eipä siis kukaan voi arvoa antaa tällekään senkään vertaa..
tallennettu
VampireNaomi
foorumisti

Viestejä: 84


Rochefort


Profiili
« Vastaus #9 : 22.09.12 klo 17:03 »

Minulta oli melkein mennä ohi, että ensi vuonna Lady Oscarin saa hankittua Jenkeistä laillisesti. Ostan mitään sarjoja harvoin kahdesti, mutta tässä tapauksessa voisin hyvinkin hankkia tuon hyllyyni saksalaisen version kaveriksi.

Olen sitten edellisen viestini päässyt lukemaan sarjan mangaversion, mutta pidän kyllä enemmän animesta. Monet sarjan hahmoista, varsinkin Jeanne ja Alain, ovat animessa huomattavasti helpommin sulatettavia ja sympaattisempia.

Itseäni myös häiritsi hieman, miten mangan piirrostyyli muuttui niin paljon varsinaisen sarjan ja ilmeisesti myöhemmin tehtyjen ekstratarinoiden välillä. En todellakaan pidä Ikedan myöhemmästä piirrostyylistä.
tallennettu

franskanleipa
foorumisti

Viestejä: 114



Profiili WWW
« Vastaus #10 : 17.03.13 klo 03:38 »

Päivitin aloitusviestin – kirjoitin sen oikeastaan kokonaan uusiksi, kun nähdäkseni sitä ei kukaan ollut lainannut. Toivon ja uskon uuden version tarjoavan selkeämmän tarttumapinnan myös niille, joille Ikeda on ennalta tuntematon edellisen, sangen sekavan ja tunnepitoisen höpönlöpön sijaan.

Eli ts. BUMP BUMP, lukekaa ja katsokaa Ikedaa etenkin nyt kun siihen on aiempaa paljon paremmat mahdollisuudet!
tallennettu

Silmä on katsojan päässä
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

MySQL pohjainen foorumi PHP pohjainen foorumi Powered by SMF 1.1 | SMF © 2006, Simple Machines LLC Validi XHTML 1.0! Validi CSS!
Sivu luotiin 0.026 sekunnissa. 20 kyselyä tietokannasta.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste