sisällön alkuun
19.11.2017 16.12 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Suomalaisten fanien palvelemista jo vuodesta 2002"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

x Keskustelu | Ohjeet | Kalenteri | Henkilökunta Haku | Kirjaudu | Rekisteröidy

Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.


Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
 
« edellinen seuraava »
Sivuja: [1] 2 3  Kaikki
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Ripari ja Protu  (Luettu 21511 kertaa)
0 käyttäjää ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Maseru
foorumisti

Viestejä: 73



Profiili WWW
« : 09.05.07 klo 16:46 »

Pistetäänpäs samaan aiheeseen rippileirit ja Prometheus-leirit.
Onkos kukaan käynyt molempia? Itse olen käynyt vain protun, viime vuonna. Teatterileiri oli tuom halusin teatteripainotteisen leirin, koska tykkään näytellä ja siskokin oli ollut teatterileirillä. Meidän perheestä minä olen neljäs protu, vielä on pikkuveli ensi vuonna menossa.
Kuukauden päästä olen appariksikin menossa, odotan tuota aikas paljon. Jännittää. Saa kokea upean viikon uudestaan, tällä kertaa vähän eri näkökulmasta!
 
Entäs sitten riparit? Niistä kuulee paljon erilaisia mielipiteitä. Jotkut tykkäävät "sikapaljon", joidenkin mielestä oli "sikatylsää". Jälkimmäistä vaihtoehtoa on kavereilta kuullut.

Protusta saa lukea www.protu.fi
Prometheusleirejä on järjestetty vuodesta 1986 lähtien. Tuolloin eräät ET-oppilaat halusivat oman vastineen riparille. Tänäkin vuonna leirejä on järjestetty yli 60. "Normaalisti" leiriläiset ovat juuri käyneet 8-luokan, tosin samalle leirille mahtuu myös vuotta vanhemmat. Myös seniorileirejä järjestetään, sinne pääsee ns "yli-ikäiset".
Leirin jälkeen voi liittyä Protuun, ja kenties vaikka apuohjaajaksi lähteä seuraavana vuonna. Vaikka leiriä ei olisi käynyt, on mahdollista lähteä ohjaajaksi (yli 20v), niistä on pulaa varmaan joka vuosi.

Suosittelen kaikille! ^^
tallennettu

~Tervetuloa Lihisbingoon~

Genshiken Helsinki - sinulle, joka tahdot mukaan joukkoomme kummaan.
Jeris
kupoliitti

Viestejä: 20



Profiili
« Vastaus #1 : 09.05.07 klo 18:12 »

Itse olin aikoinani (vuosia sitten) HNMKY:n järjestämällä vaellusriparilla Lapissa. Se oli oikein mukava kokemus. Niin mukava, että olin sen jälkeen isosenakin kaksi kertaa (kanoottijärvivaelluksella ja Lapin vaelluksella).

Opetusta ei ollut liikaa (kun piti vaeltaakin saman päivän aikana), eikä se ollut mitenkään saarnaavaa (mitä siitä nyt muistan). Porukka oli myös hyvin valikoitunutta, mutta olettaisinkin, että tuommoiselle ei ihan ikävintä sakkia uskaltaudu. Semmoista hiukan urheiluhenkistä ihmistyyppiä siellä oli. Vaellus tapahtui pienissä ryhmissä, jotka tekivät ruoan keskenään, nukkuivat yhteisissä teltoissa (mahdollisuuksien mukaan)  jne. Näissä pikkuryhmissä pidettiin myös semmoisia ryhmän omia hetkiä (en nyt muista, millä nimellä niitä kutsuttiin), isoset vetivät keskustelua jostain aiheesta, oli jotain tehtäviä tms. Se oli semmoista intiimimpää kuin koko ryhmän opetustuokiot. Nämä saatettiin pitää kesken päivän vaellusosuuden lepotauon tai lounaan yhteydessä.

Tietysti tärkeää leirin onnistumisen kannalta oli myös itse ympäristö. Upeissa tunturimaisemissa sitä jo ihan itsestään alkoi pohtimaan elämän suuria kysymyksiä tai tunsi tarvetta hiljentyä tai rauhoittua.

Isosena oli melkein vielä hauskempaa. Ei tarvinnut osallistua siihen opetukseen niin paljon, mutta sai olla kaikessa hauskassa mukana. Eikä tietysti tarvinnut maksaa leiristä niin kuin riparilaisena piti (juu, koska tämä oli tämmöinen erikoisleiri, niin se oli maksullinen, toisin kuin ne kai yleensä ovat).

Näin loppuvinkkinä: kannattaa lukea Jukka Parkkisen Suvi Kinos -sarja. Kyseisestä teoksesta siis syntyi koko idea lähteä vaellusriparille kavereiden kesken.
tallennettu
Roiga
kupoliitti

Viestejä: 129


Ennen valistin kansaa nimellä Ninryoga...


Profiili WWW
« Vastaus #2 : 09.05.07 klo 18:57 »

Rippikoulua en käynyt enkä aio käydä vaikka olisikin mahdollisuus käydä se aikuisrippikoulu. Vaikka minut kastettiin ja liityin kirkkoon 19-vuotiaana jonka tein äidille lupauksena jos hän saa vakituisen työpaikan, noh hän sai ja minä täytin lupaukseni, niin olen, jos voi näin sanoa, puhdas ateisti. En voi vain sietää niitä "Ylistetään herraamme jumalaamme jeesustamme aaaaameeeeen" istuntoja, jo pentuna ala-asteella olin uskontoa vastaan, varsinkin kun sitä pakko syötettiin ainakin meille. Muistan tapauksen jossa ala-asteen opettajani sanoi että onneksi kaikki tästä luokasta on kastettu, olin ainut joka viittasi ja sanoi että minua ei ole ja en kuulu kirkkoon, opettaja haukkui sitten pakanaksi luokan edessä. No menneet on menneitä ja se opettaja oli muutenkin sellainen vanhoillinen-karttakepillä-näpeille henkilö. Mutta jos joku iloa uskonnosta saa niin se hänelle suotakoon :)

Tuosta protu-mikälie en ole koskaan kuullutkaan. Tarkoittaako tuo appari sitten apukoululaista? Ainakin meidän alueella täällä Savossa apukoululaisia kutsuttiin appareiksi.
tallennettu

...mutta päätin vaihtaa sen uskolliseen nimimerkkiini.
Maseru
foorumisti

Viestejä: 73



Profiili WWW
« Vastaus #3 : 09.05.07 klo 19:03 »

Muistan tapauksen jossa ala-asteen opettajani sanoi että onneksi kaikki tästä luokasta on kastettu, olin ainut joka viittasi ja sanoi että minua ei ole ja en kuulu kirkkoon, opettaja haukkui sitten pakanaksi luokan edessä.

Tuosta protu-mikälie en ole koskaan kuullutkaan. Tarkoittaako tuo appari sitten apukoululaista? Ainakin meidän alueella täällä Savossa apukoululaisia kutsuttiin appareiksi.

Appari on apuohjaaja. Anteeksi kun en sitä selittänyt heti. ^^''
Minua ei ole kastettu, ja sen tavallaan sain selville ehkä joskus kuudennella luokalla. Minulle vain ei oltu kerrottu että en kuulu kirkkoon. Se on vähän outoa. Kuitenkin minulla on aina ollut uskontoa koulussa, ei ET:tä, kuten ei muillakaan perheestämme. Veli vaihtoi lukiossa kuitenkin siihen, ja saman teen minä. Vaikka hyvät arvosanat uskonnosta onkin, niin on kuitenkin kiva vaihtaa.
  Meidän luokalla on kai kaksi muuta, joita ei ole kastettu. Toinen heistä kai kävi riparin.
tallennettu

~Tervetuloa Lihisbingoon~

Genshiken Helsinki - sinulle, joka tahdot mukaan joukkoomme kummaan.
Roiga
kupoliitti

Viestejä: 129


Ennen valistin kansaa nimellä Ninryoga...


Profiili WWW
« Vastaus #4 : 09.05.07 klo 19:56 »

Minullekkin vasta selvisi yhdeksännellä luokalla ettei minun olisi tarvinnut käydä uskonnon oppitunneilla. Kysyin sitten porukoilta että miksi minulle ei ollut sanottu että ei tarviaisi niillä oppitunneilla käydä, en saanut siihen selvää vastausta, äidin mielestä oli parempi että käyn niillä tunneilla kuin elämänkatsomuksen tunneilla. No ei niistä haittaakaan ollut, kuhan vain viipotin tunnilla se riitti. Ne tunnit oli mukavia ja mielenkiintoisia missä käytiin antiikin uskontoja, Zeukset ja Jupiterit yms. Sitten itse otin asiasta enemmän selvää ja tein yhtäläisyyksiä Kalevalaan. Zeus ja Väinämöinen ovat kumpikin sairaita henkilöitä mielellisesti siis ja ulkonäältäänkin ovat samankaltaisia, kun katselee kuvia missä muinaiset taiteilijat ovat näitä herroja esitelleet.
Offtopiciksi meni.
tallennettu

...mutta päätin vaihtaa sen uskolliseen nimimerkkiini.
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #5 : 09.05.07 klo 22:38 »

Itse kävin aikoinani riparin. Oma seurakuntani (yksi täällä Helsingissä) järjestää joka kesä kaksi riparia, joista toinen pidetään Haapsalussa, Virossa. Olin siellä sekä leiriläisenä että isosena, ja tykkäsin kyllä kovasti. Olen luonteeltani sellainen keskustelija ja pohdiskelija, että riparin käytännöt sopivat minulle hyvin. Ja on se jotenkin eksoottista, kun koko porukka majoittuu viikon ajan kolmeen puolijoukkuetelttaan, kun leiripaikan rakentaminen oli vielä vähän vaiheessa.

En välttämättä olisi viihtynyt leirillä kovinkaan hyvin, mutta seurakunnan nuoriso-ohjaaja oli (ja on) kerta kaikkiaan aivan mainio persoona, sellaisiin harvoin törmää. Monta vuotta kävin nuorisotalolla ihan vain juttelemassa kyseisen riparipomon kanssa, myös silloin, kun aloin jo olla liian vanha nuorisotalolla pyörimiseen. Mutta oli mukava tutustua aikuiseen ihmiseen, joka ei ollut joku sukulainen tai isän tai äidin työkaveri tai entinen opiskelijatuttu tms. Kun ei oikein kokenut itseään enää lapseksi, niin oli hyvin mukavaa jutella jonkun oikeasti aikuisen ihmisen kanssa, joka ei kuitenkaan yrittänyt olla mitenkään suuri auktoriteetti tai liian tuttavallinen. Ihan vain aikuinen kaveri. Pidän edelleen jonkin verran yhteyttä häneen, vaikka hän muutti reilu vuosi sitten Haminaan.

Mutta kaikkein suurin, ja tärkein, asia, joka riparilta jäi käteen, on yksi erittäin hyvä ystävä. Olimme molemmat vähän erakkoja siellä riparilla, joten lyöttäydyimme yhteen. Ja ystävystyimme nopeasti.

Protusta kiinnostuin, kun neljä vuotta nuorempi siskoni kävi toissa vuonna sekä riparin että protun. Tutustuin omin päin protun sivuihin ja kuuntelin siskon juttuja leiristä. Ja päätin lähteä ohjaajaksi. Ensin ajattelin meneväni jo viime kesänä, mutta aikataulut menivät pahasti ristiin, en päässyt ohjaajakoulutuksiin keväällä. Mutta nyt olen menossa leirille, ja olen todella innoissani. Minulla on oikein mukava tiimi (kaksi ohjaajaa ja viisi apuohjaajaa. Ja kaikille ei-protuille tiedoksi: vaikka siinä onkin se etuliite "apu", niin se ei tarkoita, että he olisivat jotenkin avustavassa asemassa, kuten isoset riparilla suhteessa ohjaajiin. Koko tiimi toimii yhdessä, ja periaatteessa ainoa ero ohjaajan ja apparin välillä on se, että ohjaajat ovat aina täysi-ikäisiä. Sen takia heillä on juridinen vastuu ja he allekirjoittavat leirin talousselvityksen, mutta muuten kaikki tiimiläiset ovat samassa asemassa. Uusi ohjaaja voi olla ihan nyyppä vanhan apparin rinnalla.)

Mutta kuten Maseru jo ekassa viestissä mainosti, niin ohjaajaksi voi lähteä myös ihminen, joka ei ole käynyt leiriä (olen sellainen). Tähän astisen kokemuksen perusteella voin sanoa, että se on todella hienoa touhua. Ja ohjaajia ei ole koskaan liikaa.
tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
Calzu
Epäkuollut
ameeba

Viestejä: 173


Dirty Limey!


Profiili
« Vastaus #6 : 10.05.07 klo 12:42 »

Kävin aikoinaan viikon kestävän leiririparin lähiseudun leirikeskuksessa. Kokemus oli hiukan ristiriitainen. Toisaalta leiri oli ihan mukava kokemus, mutta toisaalta siihen sisältyi myös paljon turhuuksia.

Leiristä muistan parhaiten sen, että käytin paljon aikaa kavereiden kanssa korttipelien parissa sekä random häröilyssä. Kävin riparin hiihtolomalla ja leirillä oli todella paljon ulkoaktiviteettia. Leirillä sattui myös paljon sairaalareissua vaativia haavereita, mutta onneksi kenellekkään ei käynyt kuitenkaan kovin pahasti. Kehitin myös viikon aikana itselleni aikamoisen kahviaddiktion kun nukuttua tuli vähän ja kahvia tarjottiin joka välissä. Rippileireillä valmennetaan tulevat papit selvästi kahvinjuontitavoille :)
tallennettu

Elävien maailma on pelottava paikka.
Viikuna
foorumisti

Viestejä: 51


Profiili
« Vastaus #7 : 11.05.07 klo 12:51 »

Viime vuonna olin rippileirillä. Edellisenä iltana iski en-tahdo-lähteä -ahdistus, mutta se johtui ihan vain siitä, että olin riidoissa kaverin kanssa, joka oli tulossa samalle leirille. Mutta eipäs siitä sen enempiä.

Riparilla oli kivaa. :D Meillä oli mukavat isoset, iltaohjelmat oli päivien kohokohdat ja jotkut oppitunnitkin oli ihan mielenkiintoisia.

Tänä vuonna olen itse menossa isoseksi. Huu, vähänkö odotan sitä~

//Tidii, selvisin isostelusta hengissä. Ensi kesänä uudestaan!
« Viimeksi muokattu: 04.07.07 klo 17:52 kirjoittanut Viikuna » tallennettu

"Everything about me is turning hard..."
-Eragon
--
Brom fingered his staff. = Brom sormeili henkilökuntaansa?
Kometae
!
kupomuumio

Viestejä: 408


sun maa mustikka


Profiili WWW
« Vastaus #8 : 12.05.07 klo 12:45 »

Rippileiri oli karmein ja turhin kokemus pitkään aikaan. Onneksi se kesti vain viikon.
Meikä ei päässyt kavereiden kanssa samalle leirille toiseen seurakuntaan, joten siirryin sitten omaani. En kuulunut porukkaan ja muutenkin paikka oli täynnä niitä, jotka olivat tulleet paikalle joko painostuksen tai rahan takia. 
Yhteen tosi kivaan tyttöön tutustuin kokoontumisten aikana, mutta tämäpä kävi päivärippikoulua eikä tullut leirille.

=D ei koskaan enää!
tallennettu

Lukemalla tämän tekstin sitoudut vastaanottamaan lämpimän virtuaalihalin :-)

* /o/ \o\ *
Em
kupoliitti

Viestejä: 46


yhdyssanahirviö


Profiili WWW
« Vastaus #9 : 12.05.07 klo 17:45 »

Kavereideni kertomuksista olen saanut sen käsityksen että rippikoulu ja rippileiri ovat suurta ajantuhlausta. Saahan siitä mukavasti lahjoja ja rahaa, mutta 85 tuntia ja viikon voisi käyttää muuhunkin. Kun kysyn, miksi he rahan lisäksi halusivat käydä rippikoulun, tulee vastaukseksi vain epämääräistä mutinaa vanhoista tavoista.

Minua ärsytti ala-asteella kamalasti, kun pienessä koulussa oli pakko opiskella uskontoa ja olen inhonnut sitä aina. Opettaja sivuutti täysin kysymyksistäni Aatamista ja Eevasta rinnastettuna todistettuun evoluutioon yms. Yläasteella aloitin siis elämänkatsomuksen ja olen ollut varsin tyytyväinen valintaani. Käsittelemme asioita paljon vapaammin ja enemmin omasta näkökulmasatamme kuin jonkin sudenpentujen käsikirjan veroisen mukakaikkitietävän opuksen.
tallennettu
Kaori-chan
Vieras
« Vastaus #10 : 12.05.07 klo 18:04 »

Olen agnostikko omalla huvittavalla tavallani, kävin toki rippikoulun enkä sitä häpeile.  Isoset olivat kivoja, ohjelma oli kohtalaista ja ruoka - naam.  Enemmän pidin sitä ihmissuhdepohjaisena kokemuksena, kuin henkisenä.

Vaikka osottautuihan se yhdeksi kamalimmista kokemuksista elämässäni,, ahdistavalla tavalla vielä, niin hengissä vielä ollaan. :'D
« Viimeksi muokattu: 06.12.08 klo 12:26 kirjoittanut Kaori » tallennettu
sorafune
Vieras
« Vastaus #11 : 12.05.07 klo 18:20 »

Mitä, miksi te olette niin negatiivisa uskoa ja rippikoulua vastaan!

Käyn rippikouluni tänä kesänä, ihan loman lopussa, mutta kiitos Luojan, etten käy näiden Espoolaisten kakkiaisten kanssa leiriä... Jo joskus seiskalla ilmottauduin kansainväliselle, Pöyhölään, ja sinne siis menen. :) Minulla ei ole minkäänlaisia riparitapaamisia, joten en voi jakaa tuskaanne niiden asioiden kanssa. En kylläkään kauheasti jaksa/viitsi tehdä niitä kaikkia kirkkokäyntejä (Lujiskin oli silkkaa sontaa... Ei siellä mitään edes pysty tekemään!)

Leirimme tosin vain on sitten se kymmenen päivää, joten joudun olemaan pitempään pois koneelta. :E Rippikoulu on kuitenkin minulle velvollisuus ja ihan ok juttu, kun Jumalaan kerran uskon.

Koen kyllä myötätuntoa niille, jotka käyvät ihan vieraiden, outojen, ja mahdollisesti todella ärsyttävien "vain rahan takia"-tyyppien seassa riparin. Siellä kuuluu olla hauskaa! En tunne henk. koht. ketään ripariltamme, mutta olen tutustunut pariin aika hyvin, yhden jo tavannutkin. Harmi, kun noin puolet asuvat eri puolilla maailmaa...
tallennettu
Shaya
foorumisti

Viestejä: 85



Profiili
« Vastaus #12 : 12.05.07 klo 18:33 »

Minä kuulun niihin, jotka ovat käyneet sekä rippileirin että prometheusleirin. Rippileirin kävin vuoden 2005 kesällä ja prometheusleirin vuoden 2006 heinäkuussa. Kirkkoon olen kyllä kuulunut koko elämäni ajan, minut on kastettukin, mutta en silti voi sanoa kokevani uskontoa jotenkin minulle läheiseksi asiaksi. (Kuulunen näihin nk. tapakristittyihin)

Näistä kahdesta rippileiri ei vakuuttanut sitten lainkaan. Ohjausryhmämme oli suhteellisen tiukkaa sakkia, eikä meidän rippikoululaistenkaan yhteishenki ollut käsin kosketeltavissa. Kansa maleksi leirialueella viikon, jotta saisi sitten kylmää käteistä taskuihinsa parin viikon kuluttua, valitettavasti. Suhteellisen tiukka oli kuri, ja voi hyvä jumala sitä meteliä, jos esimerkiksi joku tytöistä meni moikkaamaan poikia nk. poikien puolelle taloa.

Mutta en missään nimessä lähde tämän perusteella yleistämään kaikkia rippileirejä tylsiksi ja tiukoiksi mestoiksi, sillä olen kuullut niistä paljon hyvääkin. Minulle vain sattui huono tuuri ja se siitä. Isoseksikin ajattelin aluksi meneväni, mutta kun sitten tajusin, ettei uskonto välttämättä ollut se minun juttuni, jota haluan tehdä, annoin asian olla.

Prometheus- eli protuleireihin tutustuin sen jälkeen, kun isosiskoni kävi oman leirinsä vuonna 2005. Ja kun hän monta viikkoa leirin päättymisen jälkeen jaksoi ylistää koko leiriviikkoa ja kaikkia niitä ihmisiä, niin olihan minunkin sitten mentävä tarkistamaan minkälainen meininki siellä todella onkaan.

Enkä kadu yhtään. Menin Timpurinrantaan viime kesänä leirlle, ja se oli jotain aivan toista kuin ripari. Protuleirillä keskustellaan, ei opiskella, tutustutaan uusiin ihmisiin ja näin pois päin. Yhteishenkemme oli aivan uskomaton koko viikon aikana, iltaisin saunomista ja uintia, päivisin keskusteluja ja leikkejä ja kaikinpuolin aivan uskomaton, ihana ja hauska leiriviikko!

Protuleireistähän on suhteellisen paljon näitä pointittomia ennakkoluuloja, valitettavasti. Sukulaiseni esimerkiksi mieltävät koko touhun perinteiseen tyyliin "hippileiriksi" ja eräs ystäväni taas luuli, että protu on jonkinlainen uskonnollinen lahko ennen kuin informoin häntä asiasta. Myöskin eräät ystäväni ovat täysin varmoja, että koko paikka on jonkinlainen käännytysleiri, eivätkä halua kuulla koko mestasta mitään >.>; Että juu.
 
Mutta itse en ole yhdenkään protuleirin käyneen ihmisen kuullut sanovan protuleirestä mitään pahaa, sen voin täysin valehtelematta sanoa. Minut koko viikko vakuutti niin hyvin, että olen nyt menossa appariksi (elikkä siis apuohjaajaksi) leirille ensi heinäkuussa. Leiriä ollaan tässä tiimin kanssa jo suunniteltu erittäin mukavasti, ja nyt tässä heinäkuuta sitten odotellessa ~ Jännittää <3

Suosittelen prometheusleirejä kaikille Erittäin lämpimästi! \^-^/
tallennettu
Maseru
foorumisti

Viestejä: 73



Profiili WWW
« Vastaus #13 : 12.05.07 klo 19:15 »

Protu ei todellakaan ole mikään käännytysleiri. Se oli muuten aika mukavaa kun yhtenä päivänä tuli vieraiksi eri uskontoja edustavia ihmisiä. Jehovan todistaja, luterilainen, helluntalainen, buddhalainen ja ateistikin. Olihan se mielenkiintoista kuulla ihmisten ajatuksia elämästä ja uskosta, mutta se vähän tuntui olevan sitä välillä että nämä kristityt vastasivat jokaiseen vähän hankalaan tai kristinuskoa kumoavaan kysymykseen "koska kirja sanoo niin!".

Minäkin tosiaan olen kesällä lähdössä appariksi, niin kuin sanoin jo ensimmäisessä viestissä. Veljeni oli myös ollut apparina, ja piti siitä kovasti. Tuota odottaa kyllä niin kovasti, ja oikeastaan aika hyvä juttu että se on 10-17.6 jo.

Oletteko kohdanneet sellaista asiaa, että esim uskovainen tyttö seurustelee ateistipojan kanssa, mutta vanhemmat tai muu suku eivät hyväksy sitä? Joidenkin voi vain olla vaikeampi hyväksyä jos sukulainen seurustelee ateistin kanssa.
   Joiltain kavereilta muuten on tullut semmoista kommenttia, että sittenhän mä en voi mennä kirkossa naimisiin! No, eipä tuo minulle niin tärkeää olisi.
« Viimeksi muokattu: 13.05.07 klo 09:46 kirjoittanut Maseru » tallennettu

~Tervetuloa Lihisbingoon~

Genshiken Helsinki - sinulle, joka tahdot mukaan joukkoomme kummaan.
Mannytsu
kupoliitti

Viestejä: 180


Mandariini


Profiili WWW
« Vastaus #14 : 12.05.07 klo 20:13 »

Itse olen menossa nyt kesäkuun alussa riparille kolmen kaverini kanssa. Vähän kyllä hirvittää, kun osa sanoo, että siellä on ihan kamalaa ja toiset sanoo että se on yksi elämän parhaimpia kokemuksia. Riippuu ehkä siitä uskooko jumalaan vai eikö. Itse en tavallaan usko. Uskon evoluutio teoriaan, mutta silti aina kuvittelen kaikkien mahdollisten jumalien Istumassa jossain pilven päällä ja yrittäen käännyttää muita ihmisiä omaan uskontoonsa xD Eli toisin sanoen kuvittelen jumalia, mutta en usko ja rukoile niitä.

Koulussa en ala-asteella pitänyt uskonnosta, koska siellä käytiin aina samoja typeriä juttuja. Mutta nyt yläasteella olen alkanut pitää uskonnosta, koska viimevuonna käsittelimme erilaisia uskontoja ja tänä vuonna kävimme vähän tylsähkömpää kirkko historiaa, mutta se oli mukavaa (johtuen ehkä siitä, että opettajamme on niin mukava eikä mikään himouskoja-käännyttäjä.)
tallennettu

The Nightmare Begins. And You Can Hear the Cry of the Planet
Roiga
kupoliitti

Viestejä: 129


Ennen valistin kansaa nimellä Ninryoga...


Profiili WWW
« Vastaus #15 : 12.05.07 klo 21:12 »

Mitä, miksi te olette niin negatiivisa uskoa ja rippikoulua vastaan!

Ei kaikki negatiivisia ole mutta syitäkin toki on miksi on negatiivisiä ihmisiä uskontoja kohtaan. Itseäni kiehtoo uskontojen mytologia vaikka en niihin parrakkaisiin-ukkoihin uskokkaan. Raamattukin on hyvä kirja, kirja joka sisältää seksiä, väkivaltaa ja salajuonittelua on aina hyvä. Se on vaan vaikea uskoa että Jeesus, jonka uskon eläneen mutta en niihin ihmetekoihin, kykeni niihin ihmetekoihin tai että Jumala tai jokin muu yliolento olisi luonut maailman. Onneksi Suomi ei ole yhtä kristinuskoinen maa kuin jenkkilä jossa kouluissa kielletään evoluutioteorian opettaminen, maa jossa jotkut tosiaankin uskoo Aatamiin ja Eevan, ja uskovat että maapallo on vasta kymmenentuhatta vuotta vanha. Bill Hicks sanoi todella hyvin "To all you believers, who thinks that earth is 10000-years-old, I've one word question to you... DINOSAURS!" Mutta onneksi Suomi ei ole noin kiihkouskovainen maa, vaikka tosin täälläkin niitä löytyy.
Uskonto on myös ollut isoin ja suurin sodan aiheuttaja maapallolla, ristiretket, muslimien länsimaalaisuus vastakkaisuus johon länsimaalaiset vastaa sodalla, Israelin ja Palestiinan sota, Hitlerin juutalais- ja muu rotuvastaisuus, niitä löytyy vaikka millä mitalla, onko siis ihmekkään että on ihmisiä jotka on negatiivisia uskontoja kohtaan.
tallennettu

...mutta päätin vaihtaa sen uskolliseen nimimerkkiini.
sorafune
Vieras
« Vastaus #16 : 12.05.07 klo 21:15 »

Pakko sanoa tähän, ettei se kaikissa kouluissa ole niin, vain niissä kaikista äärihihhuliuskontokouluissa. ;D Kyllä aika moni tietää evoluutioteorian olemassa, mutta sehän on vain teoria.
tallennettu
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #17 : 13.05.07 klo 23:08 »

Jeesus, jonka uskon eläneen

Jeesus on todistettavissa historialliseksi (siis oikeasti olemassa olleeksi) henkilöksi. Raamattu tai muut kristillisissä piireissä käytetyt tekstit eivät ole ainoita, jotka mainitsevat Jeesuksen. Samasta henkilöstä on jotain kertomuksia myös roomalaisten historioisijoiden teksteissä. Eri asia sitten on, kuinka luotettavina haluaa pitää roomalaisia historiankirjoittajia, jos nyt ehdottomasti haluaa kieltää Jeesuksen koskaan tallanneen Palestiinan alueita. Mutta yleisellä tasolla tieteessä pidetään todistettuna, että Jeesus-niminen heppu asusteli Lähi-idässä ajanlaskun alun tienoilla ja saarnasi kansalle. Ihmeteot ja ylösnousemus menevät sitten uskon piikkiin.

Lipsun vähän aiheen ulkopuolelle, mutta haluan puolustaa myös riparia. Jotenkin tuntuu olevan yleisesti hyväksyttyä mollata riparia, kristinuskoa, uskomista sun muuta siihen liittyvää. Minä en yleensä jaksa pätkän vertaa varoa puheitani sen takia, että pelkään, ettei joku hyväksyisi mielipiteitäni. Jos niitä ei hyväksytä, niin saan minä silti olla sitä mieltä. Ei ole minun ongelmani.

Mutta kun tulee puhetta uskonnoista, ja ennen kaikkea kristinuskosta, huomaan vaikenevani. En ole mikään hihhuliuskovainen, mutta minä uskon Jumalaan. En ehkä hyväksy kaikkia kristinuskon opetuksia, mutta silti tuntuu jotenkin inhottavalta, kun lukee / kuuntelee juttuja, jotka vetävät kristinuskon täysin lokaan. Yliopistolla vessakirjoituskeskustelun vakioaiheita on Raamatun ja uskonnon mollaaminen; "Miten te oikein voitte uskoa jumalaan? Haloo!! Tiedehän on todistanut evoluution!" "Miks minnekään ei voi enää mennä ilman, että törmää kristilliseen propagandaan? Suomessa on uskonnonvapaus! Uskovaiset kuuseen, te ootte väärässä!!"

Ja tuohan jatkuu ovesta, seinästä ja vessakopista toiseen. En minäkään hyväksy tuputtamista, mutta minkä takia ateismin tuputtaminen on niin paljon sallitumpaa kuin uskonnon tuputtaminen? Miksi se, että sanoo uskovansa Jumalaan, ja olevansa iloinen siitä, tulkitaan tuputtamiseksi, kun taas ateismin puolestapuhujat saavat laukoa tuollaisia lauseita, joita kirjoittelin tuohon ylemmäs? Suomessa on positiivinen uskonnonvapaus, eli lupa uskoa. Ei siis vain lupa olla uskomatta.

Mutta ateisimi on "muotia", joten eihän sitä sovi halveksia. Uskominen on sen sijaan vanhanaikaista, aikansa elänyttä ja konservatiivista, joten sitä sopii haukkua ihan miten lystää. Niin tuntuu yleinen ajattelu tällä hetkellä sanovan.

Ei. Se ei saisi olla niin. Jokaisella on oikeus tehdä omat ratkaisunsa ilman, että joutuu vähättelemään niitä tai pelkäämään, ettei tule hyväksytyksi. Oli se valinta sitten mennä riparille uskonsa tai rahan vuoksi.

Elä, ja anna toisten elää.
tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
laittikola
foorumisti

Viestejä: 39


fuckbeats ☆


Profiili
« Vastaus #18 : 14.05.07 klo 00:13 »

Eli. En todellakaan usko jumalaan tai mihinkään, enkä aijo riparia käydä. Yksi ongelma on, äitini aikoo pakottaa minut riparille (joka siis olisi n. vuoden päästä). Onko tämä teidän mielestä oikein? Minusta ei, kun protukin kiinnostaa. Ja jos minut laitettaisiin riparille niin tuurillani päätyisin sellaisten rahanahneiden teinien kanssa. Hip hip hurraa.

Olen eräänlainen ateisti, mutta sitten uskon myös kaikenlaisiin henkisiin juttuihin, että en ainakaan puhdas ateisti ole. Uskon myös Jeesuksen joskus eläneen, mutta hän saattoi olla vain mielenterveydeltään sekava mies. Ja ongelma lapsi.

Minä yritän välttää muiden uskontojen suoraan mollaamista, en rupea kaikille kristiyillekkään koskaan valittamaan mitään. Isoäitini on himouskovainen, hän on soittanut kirkossa urkuja ym. ja käy joka sunnuntai kirkossa ja kirkkoseuroissa joten en senkään takia viitsi mollailla. Uskokoot ihmiset mihin huvittaa, mutta minä en ainakaan jumalaan usko.

Ala-asteella mietin ja meille puoliksi myös opetettiin, että raamattu on vertauksellinen. Ne seitsemän päivää jolloin jumala loi maailman on vertauskuva miljardeihin vuosiin, eli dinosauruksienkin elo on ollut ihan mahdollinen (näin oletettavasti, en siis kumminkaan usko tähän.).

Äh, taisin vetää ihan offtopiciksi ja muutenkin sekavaksi mutta väsyneenä on kiva krijoittaa.
tallennettu
Red Mage
Vieras
« Vastaus #19 : 14.05.07 klo 09:37 »

Itsekin olen käynyt vain melko tavallisen rippikoulun, ja täytyy myöntää, etten voi väittää mitenkään kovin aatteellisista syistä sinne menneeni vaan lähinnä tottumuksesta ja oletuksista. Kastettu kun minut on, ja tuolloin olin lähinnä tapauskovainen (nyttemmin koen uskoni vahvistuneen, vaikkakin pitäydyn edelleenkin sisäisessä uskomisessa. Minulle riittää, että tiedän itse mihin uskon ja että se voi ohjata tekojani). Raha ei ollut motivaationani - vaikka konfirmaatiorahoilla kustansinkin pääosin haaveeni moposkootterista - vaan tosiaankin oikeastaan en osannut edes missään vaiheessa ajatella, etten kävisi rippikoulua ja -leiriä. Se oli jonkinlainen itsestäänselvyys.

Rippikoulu itsessään menetteli - ryhmässämme oli paras ystäväni, mutta myös joitain henkilöitä, joita kenties mieluummin en olisi siellä nähnyt - mutta rippileiristä jäi hyviä muistoja. Leirimme pidettiin Muurlassa; en muista paikan tarkkaa nimeä, mutta se oli varsin ihanteellinen ja virkistävä. Lähellä sijaitsi uimaranta, jossa kävimme isosten kanssa yhtenä tai kahtena iltana uiskentelemassa sekä keräämässä simpukoita, ja muistan ryhmämme tehneen pienimuotoisen vaelluksen ja pappimme paistaneen leirinuotiolla lettuja. Paikan kirkko oli pienenpieni mutta teki minuun vaikutuksen, sillä se oli rakennettu osittain maan alle ja oli pelkistettyine valkoisine seinineen sekä sievine alttarin lasitauluineen joten todella kaunis ja harras mielestäni. Varsinaisista opeista päähäni ei ole jäänyt paljoakaan, mutta luulen, että leirin anti itselleni oli tietty yhteenkuuluvuus: vaikka joukossa oli tosiaankin niitä itsestäni vähemmän miellyttäviäkin henkilöitä, en ainakaan muista yhtäkään edes pientä selkkausta tai eripuraa.
tallennettu
Sivuja: [1] 2 3  Kaikki
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

MySQL pohjainen foorumi PHP pohjainen foorumi Powered by SMF 1.1 | SMF © 2006, Simple Machines LLC Validi XHTML 1.0! Validi CSS!
Sivu luotiin 0.033 sekunnissa. 20 kyselyä tietokannasta.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste