sisällön alkuun
22.11.2017 05.32 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"KUntaPOliittisten nuorten LIitto"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

x Keskustelu | Ohjeet | Kalenteri | Henkilökunta Haku | Kirjaudu | Rekisteröidy

Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.


Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
 
« edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 [Kaikki]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Higurashi no naku koro ni (anime)  (Luettu 23715 kertaa)
0 käyttäjää ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
RimaChan
Vieras
« : 14.04.09 klo 22:39 »

Tämä on ihastuttavin sarja minkä olen koskaan lukenut/katsonut.Jossain väleissä anime meni hiukan sekaisin , että piti katsoa pari kertaa kunnes pääsi jyvälle. kai on jo tullum mutta ova rei alkoi ja siitä on tullut tällä hetkellä 2 jaksoa. Rei alkoi oudosti ja huumorintajuisesti mutta kävi siinä kuoleman temmellyskin vaihteeksi.Enempää en sitten paljastakkaan :) Noh voisihan sitten paljastaakkin. Eli 2 jaksossa Rika Furude joutuu pahaan temmellykseen heidän pyöräillessään. Rika tönäisee käsivarrellaan hiukan Satoko Houjouta ja siitä alkaa kisa.Silloin rekka tuli tieltä yllättäen ja Rika jäi alle.Sen jälkeen hän heräsi menneisyydestä showa 56:nesta .
« Viimeksi muokattu: 13.05.09 klo 20:46 kirjoittanut Veh » tallennettu
Tsunayoshi
Vieras
« Vastaus #1 : 15.04.09 klo 00:55 »

...täällä nimenomaan saa paljastaa kaiken! Siksihän tämä on spoilerilauta. _-

Olikos siinä loppujen lopuksi jotain uhvojakin? En koskaan jaksanut katsoa Higuja loppuun, alkoi käymään puisevaksi. Oyashiro-sama no Tataria kaikille nenään.
tallennettu
Herkko
foorumisti

Viestejä: 33


Suuri Johtaja


Profiili
« Vastaus #2 : 04.05.09 klo 20:36 »

Seuraa allekirjoittaneen täysin subjektiivi puolivillainen analyysi, joka luultavasti liittyy suurimmilta osin Topicin aiheeseen. Oikolukijoita ei ole vahingoitettu tai käytetty tätä tehtäessä valitan.

Hinamizawan kirouksen extraterrestiaaliin alkuperään viitattiin suoraan teokssarjan toisen kauden ensimmäisissä jaksoissa. Muistaakseni joviaalin kyläpoliisin suulla, kerrotiin eräästä altion viralliseen raporttiin - jolla oli jokin cooli mitääntarkoittavankaikkeatarkoittava koodinimitys, esim. Majestic 12 pöytäkirjat- joka paljastaisi Totuuden. Tämä totuus, tai spekulaatio, on että joskus kaukaisessa menneisyydessä muinaiset astronautit olisivat kolaroineet aluksensa planeettamme kylkeen. Ko. aluksesta/matkustajista karkaisi jokin pöpö/parasiitti, jonka vaikutus alueen natiivipopulaatioon aiheutti ne väkivaltaiset legendat H-mizan kylän asukkaista. Ja joviaalien muinaisten astronauttien ensimmäinen direktiivi velvoitti heitä siivoamaan jälkiään, joten, he sattuivat toimillaan lopulta luomaan koko lokaalin jumaluuden legendan. Von Dännikenillä olisi hauskaa H-mizavan kylän legendojen kimpussa, näemmä.

Muukalaiset jotka kolhivat aluksiaan planeettamme kokoiseen objektiin, miten lie pääsivät luovimaan muiden aurinkokuntamme kiertolaisten ohi, menevät enemmän Mulderin työnsaralle, onkin hyvin mukava havaita ettei teos kehitä tätä skenaariota sen pidemmälle. Koska totuushan on tuolla ulkona.

Muutoin, Kai- kausi, oli minusta edellisen kauden uudelleenlämmitys. Tietenkin, kaikkivoipaisen resettinapin ylivallan alennus, toimi hahmojen flaspäkkeinä tuodakseen teoksen konseptiin uutta näkökulmaa, mahdollistaen teoksen ja koko konseptin käärimisen suht tyydyttävään lopetukseen. Lopetus, joka oli minusta varsin banaali, tietenkin edistystä ja kehitystä puuduttaviin verikekkeriloppuihin, on tämä suuri ja onnellinen loppu jossa jopa pahatar armahdetaan, on kiva ja eroaa suuresti edellisen kauden verikekkereistä.
Kaikkein puuduttavin osio oli se, jossa joviaali klubimme väki ryhtyi painostamaan lastensuojeluviranomaisia kansalaistottelemattomuuden avulla. Herra Valmistaja, minä odotin verikekkereitä ja halpaa kauhua, en Gandhismia ja yakuzamamman poliittisen muskelin käyttöä, kun lopulta juonikaari päättyikin verisesti ja uhkean hoitsun oikea karva paljastui, en ollut oikeasti yllättynyt, typertynyt ennemmin. Eniten sarjassa yllätti Sonozakin MiB:n tarkk'ampujan kyvyt, luullakseni pulttilukkokiväärillä - en viitsi yksityiskohtaa tarkistaa - miltei automaattikiväärin nopeudella, osumatarkkuuden kärsimättä, yli mailista, kolme neljä eri kulman rengasta lyttyyn, se mies on kone.

Joten ei ihme, että minua kärsimättömät katsojat saattavat pitää tätä teoskokonaisuutta puisevana, mitä se onkin, ensimmäisestä kaudesta muistan sen, kuinka ensimmäiset kaaret olivat kaikessa absurdiudessaan, jopa keskitasoa parempaa ja hyvääkin kauhuttelua. Kaita ei voi pitää edes kauhuna, mysteerien selittäminen vie näet mysteereiltä sen terän. Eikä hoitsu puolivillaisine vastatiedustelumiehineen, vedä vertoja selittämättömille uhille, mehän pelkäämme selittämätöntä. Muutoinkin koko konspiraatiokehitelmä oli toteutustaan myöten genren kliseiden hävytöntä ja osaamatonta hyväksikäyttöä, maanalaisine - miten rakennustyö on piilotettu? - tukikohtineen, komppanian vahvuisine käytrijoukkoineen, ilkeine salaliittolaisineen, jotka rikkovat munia saadakseen omeletteja. Hengettömän hevosen tekohengitystä, rahastusta - jos olisin sarjasta senttiäkään maksanut - kauppamerkillä, on minun subjektiivinen mielipiteeni Kaista.

Mitä OVA:n tulee, no, uimalajaksoa kaivattiinkin, eihän mikään nipponilainen teos ole sisäisesti koheesiossa ilman jaksoa jossa hahmot keikkuvat uima-asuissa, enemmän tai vähemmän hyvän verukkeen perusteella. Kakkosjakso, no, tekijät ovat huomanneet teoksensa konseptin kuluneen haamun ohueksi, joten tuomalla psykologista aspektia enemmän mukaan, saadaan tuotemerkistä puristettua lisää jenejä. Ja tietenkin, Suuri Herkkordamus ennakoi, suurta draamaa, teossarjan ainoan kiinnostavan henkilön, eli pienen sinitukkaisen tytön, jo muutenkin kolhitun persoonan kautta. Vaikeita valintoja, synnitön maailma ei ole konseptina yksinän kiinnostava, on luotava murroksia ja jännitteitä, joten missä on OVA:n pihvi ja JJ? Jäävät nähtäviksi, tai ne ovat jo nokkani edessä. 

Tottahan toki, on selvää, että minä en kokenut ruumiillisen pahan olon oireita teoksia katsoessani. Paikkapaikoin teos on niin OK, että se on katsomisen arvoinen, alitukset paikattin hyvin, rimaa ei juurikaan ylitetty. Se on ihan, Okei.

Allekirjoittaneen suht rehellinen, suht objektiivinen arviointi 'koro nistä on arvosteluarkistossamme. Ja olkoos huoleti, kunhan Tsukada - kyllä, me odotamme yhä kiltisti Myy - saa aikaiseksi allekirjoittaneen lakonisen arvostelun oikoluvun, koro Ni Kaista, lisätään sekin rikastuttamaan arvosteluarkistoamme.
tallennettu

Kupolin Virallinen Kriitikkomestari (Valtaapitävän ylentämä)
Herkko
foorumisti

Viestejä: 33


Suuri Johtaja


Profiili
« Vastaus #3 : 23.05.09 klo 22:38 »

Kolmas OVA:n jakson vapaajuoksuista analyysia, tuoreeltaan. Varoituksen sana heille jotka eivät ole sisäistäneet spoilerilaudan ideaa, tämä sepustus sisältää niin isoja spoilereita, että ne jopa kiinnostavat ”autotuunaukseen” seonneita Valmistajan luomia.

Pieni sinitukkainen tyttö ei syyttä ole teossarjan mielenkiintoisin hahmo, tämä jakso vain syventää mahdollisuuksia hahmon suhteen.

Teos on, kuten kuten muutkin versiot ennen tätä, maailmassa ilman yhteensattumia, palapeli. 
Ei ole yllättävää, että tekijät ovat valinneet kristallipallon transulottuvuuksisten yhteyksien välineeksi, myöskin se, että transulottuvuuksisen paperipainon patterit eivät ole täydessä latingissa, on yksinkertainen tekijä joka mahdollistaa useita eri juonenkuljetuksellisia ratkaisuja, saaden minut tuhahtamaan miltei halveksien, onhan tämä ”hiipuva yhteyslaite” varsin yleismaailmallinen juonitekninen patenttiratkaisu. Kun pieni sinitukkainen tyttö, kertoo joviaalille maalaislääkärille tarinansa, oli selvää että lääkäri etsi mielessään sopivaa taudinmääritystä. Tämän alleviivasi mainiosti se, että tietenkään transulottuvuuksisen paperipainon virtalähde ei ollut aktiivinen, kun pieni sinitukkainen tyttö sen esitteli lääkärille. Se oli, vain paperipaino, joka löytyi varastosta. Tohtori tuskin pitää pientä sinitukkaista tyttöä hulluna, onhan joillakin lapsilla tapana kehittää fantasioita. Samaan lopputulokseen päätyi tarinaa salakuunnellut Rena – tai mikä ikinä onkaan tässä inkarnaatiossaan nimeltään - , joka tietenkin piti tarinaa vain allegoriana paremmista menneistä ajoista, joita yksinäinen mieli kehittää. Loksautellen paikoilleen senkin palasen, joka johtaisi peliklubin perustamiseen, mikä johtaisi YYA-suhteeseen klubilaisten kesken ja ties mihin mukavuuteen.
Tietenkin teos rakensi yllätyksensä hyvin, jokaista pesää varmistellen, ettei se yllättänyt minua. Se fakta, ettei pieni sinitukkainen tyttö ole osa H-mizan lokaalia phanteonia, oli minulle suurin yllätys, se että ”vapautettava” kappale multiversumia sijaitsee pienen sinitukkaisen tytön äidin sisuksissa, taas ei. Tämä rakentaakin mielenkiintoisen dilemman, pienelle sinitukkaiselle tytölle, dilemman mihin ennakkonäyt edellisten jaksojen lopuissa jo viittasivat. Ensinnäkin, kuinka pitkälle hän on valmis menemään, kuinka pitkälle hänen itsekkyytensä kantaa, jopa äidinmurhaan asti. Kuten hahmo jo teoksessa totesi, hänhän on valinnut tarkoituksella etäisen suhteen äitiinsä, niissä jatkumoissa joissa hän on äitinsä kohdannut, jotta ”Tokion” toistuvat toimet eliminoida esteet tärkeimmän koeobjektinsa hyödyntämiseltä, eivät satuttaisi häntä liikaa. Nämä ajatukset ovat selviä päätelmiä tulevasta, teoksen henkeen ei kuulu olla haaskaamatta tilaisuuksia julmuuksiin, joten äidinmurhalla on suuret mahdollisuudet tapahtua. Ellei luultavasti kirjaimellinen deus ex machina, pientä sinitukkaista tyttöä pelasta tältä julmuudelta. Myös se, että tuo maailma olisi todennäköisesti näillä tiedoin finaali, suuri loppu, jossa menehtyminen ei johtaisi reinkarnaatioon vaan siihen että pieni sinitukkainen tyttö kohtaa Valmistajansa. Siten, jos tulkitsen Suuren Herkkordamuksen ennustusta oikein, tämän kaaren on päätyttävä verisesti... Tai, sitten ei.

Julmuudelta, mihin pienen sinitukkaisen tytön persoona on hyvinkin kykenevä, mistä muistutuksena olikin jaksoon upotettu väkivaltakohtaus, jossa pirullinen flikka sai mitä ansaitsi. Ja , tietenkin, pankaamme merkille että tähän väkivaltaiseen purkaukseen kannusti se että tuo Satoko vain muistuttaa sitä oikeaa Satokoa, se mitä hänelle tapahtuu ei tapahdu oikealle. Samalla huomaamme hahmokehitystä, hän kertoi suoraan tarinansa – luultavasti muistellen tohtori Irietä ja hänen tukeaan sekä helpotusta hakien – lääkärille, eikä tyytynyt monimutkaisen kryptisiin vihjauksiin joista hahmo on tunnettu. Suora toiminta, oli tuo väkivaltainen purkaus tai uskoutuminen skeptikolle, luultavasti toi jonkinlaisen helpotuksen, sekä aiheutti ennakoimattomia hyviä asioita. Asia, jonka hahmo oppi viimeisimmän kauden aikana.

Kaiken kaikkeaa, tämä tynkäjuonikaari, on tuottanut minulle paljon enemmän katsomisnautintoa kuin täysimittainen viimeisin kausi. Sitten ensimmäisen kauden, minua oikeasti kiinnostaa mitä teoksessa tapahtuu seuraavaksi. Onko Suuri Herkkordamus oikeassa, vai ei.

Mielenkiintoisia huomioita, päättömiä yksityiskohtia ja ties mitä:
Y-saman on fakta tässäkin skenaariossa, Y-saman reinkarnaatio sattuu vain ilmaantumaan sukupolvea liian aikaisemmin. Mikä tarkoittaa, että yksi tai useampi sukupolvi tietenkin, on ollut miehinen, tunnetuissa juonikaarissa. Se, että pieni sinitukkainen tyttö havaitsi samanlaisen voiman äidissään, kuin säteilee hänen jumalatarystävästään, aisaparistaan on mielenkiintoinen fakta. Tästä herääkin kysymys, jos ja kun, pienen sinitukkaisen tytön äiti kuolee, onhan tämä alphakantaja, aiheutuuko tästä legendaarinen massapsykoosi, jota ”Tokion” iloiset herrasmiehet niin suuresti pelkäävät? Onko äiti alphakantaja? Mitä tuo ”Hanyyn voima”, tarkoittaa? Miksi pienellä sinitukkaisella tytöllä ei ole tätä voimaa?
Kirous: kuten edellinen kausi teki selväksi, kirousta ei tutkittu vaikka se aiheutti toisen maailmansodan aikana ongelmia H-mizavan rekryyttien keskuudessa. Silti, kyläklinikka on nimetty Takanon mukaan, jonka itsepäinen tapa tutkia syndroomaa olikin orginaalikaarissa kaiken pahan alku ja juuri. Kaikki viitannee kuitenkin siihen, ettei tätä kirouksen biologista inkarnaatiota ole tässä universumissa. Muutoinhan kylästä poismuuttaneet olisivat aiheuttaneet ongelmia. Onko biologista muotoa sittenkään? Jos ei, niin se ei aiheuttanut ongelmia sotilaissakaan, jolloin, mikään taho ei tutki tapausta, jolloin Takano on tuolla perustamassa klinikkaa vain, koska universumeja hallitsevat jumalat pelaavat nopilla. Toisin kuin meidän universumimme, kuten eräs suuri ajattelija on todennut. Samoin, pienellä sinitukkaisella tytöllä on hyvä viinapää, hän on nauttinut pullollisen punaviiniä, kyeten esiintymään varsin selvänä äidilleen. Higu-versumissa ilmeisesti viinapää ei ole pelkästään biologisten kemiallisten prosessien summa, vaan henkisistä kyvyistä kiinni. Toisaalta, sata meidän vuottamme, mitä kammottavampia skenaarioita läpikäyden saa kenet tahansa hukuttamaan huoliaan hyvälaatuiseen punaviiniin, jolloin hänellä on suuresti kokemusta alkoholin nauttimisesta...

Ja se Suuren Herkkordamuksen ennustus:
Kukkii Berkastel- Kues, uuteen maailmaan,
viattomuus on mennyttä, viimeisestä tuhatvuotisesta taistelusta
Minkä kaksi kumppanusta ankarassa kohtalossa temppelin neitsyylle antaakaan
suoma synnitön maailma, tulee Deelle kalliiksi

Nousee Berkastel viimeinkin selvinnyt
Maailma jossa kaikki on toisin
Nousevan auringon neitsyt
mutta lohikäärme pakottaa hänet julmaan päätökseen

löytää viimein palasen monikasvoinen Frederica,
leijona lampaan vaatteissa
etsii epätoivoisesti paluukeinoa, maailma ilman onnettomuuksia
demonit raivokkaina uudessa aamussa

tyttö kohdannut raivokas tragedia, eläinradan noppapeli häntä johdattaa
Kohtalon kasakat laulavat, vaikenee Berkastel:n neitsyt
Teon tekevät oikeamieliset perverssit

Norppa riistetään näkyviin saimaalla
altaassa ui miehiä sammakoissa
Siitä selviää vain Sifu.

Tästä ennustuksesta on löydettävissä mm. sadan vuoden ajalta Loton seitsemän oikein rivit, mutta ne eivät päde tässä jatkumossa.
tallennettu

Kupolin Virallinen Kriitikkomestari (Valtaapitävän ylentämä)
Herkko
foorumisti

Viestejä: 33


Suuri Johtaja


Profiili
« Vastaus #4 : 14.07.09 klo 15:45 »

Suuren Kirjan viisaus profeetoista omalla maallaan, tuli todistettua tämän neljännen jakson myötä. Tältä viisaudelta edes suuri Herkkordamus ei ole voinut välttyä, hänen ennustuksensa eivät toteutuneet tässä jatkumossa. Meidän kaikkien pettymykseksi. Allekirjoittanut helpottaa anime- ja arvosteluselibaattiani, teidän kyseenalaiseksi kunniaksenne.

Ah, klassinen ”se oli vain uni”- skenaario mahdollistaa tietenkin suuria, pieniä, usein jopa rajujakin ja absurdeja juonenkäänteitä, jotka rikkovat teoksen totuttua teemaa. Ja skenaario, jota viljellään odotetusti kun pääteemoista kumpuavat skenaariot on kulutettu loppuun, mutta teosta pitäisi vielä jatkaa tavalla tai toisella. Jälleen, allekirjoittaneen ajatuksia, lähes suorana ilman välikäsiä ja vain Voikon oikolukemana. Beettalukijoita ei ole vahingoitettu tätä teosta tehtäess.

Tunnen kuitenkin tulleeni viihdytetyksi, nämä jaksot ovat olleet se ainoa looginen keino uudistaa viimeisen kauden jälkeen higu-versumia. Siirtyä typerästä kauhusta ja verikekkereistä psykologisiin ratkaisuihin, tekee teoksesta kovin tylsän, puuduttavan, väsynyt hevonen pitäisi päästää hengestään ja muuntaa makkaraksi. Toiveajatteluni murhista ja verestä oli turha, viimeiset minuutit joissa tekijät kertovat ääninäyttelijöiden suulla elämänfilosofisia totuuksia kuudentoistatuuman iipalkista vääntäen ovat kovin tuskaisia, valmiiksi analysoitua kuvakielin puhuttua tekototuutta, joka kuitenkin on ehkäpä tarpeen nykymaailman ateistisessa, materialistisessa, menestymiseen tähtäävässä tylyssä maailmassa.

Sosiaalisesti epävarman sarvekkaan jumalattaremme taustatarina, kuulostaa perusteemoiltaan kovin tutulta. Tietenkin jonkun antautuminen, uhrautuminen, muuttuminen ihmiskunnan kollektiivisen synnin – mikä se ikinä onkaan – syntipukiksi, on suuri klassinen viihdeteko lajimme kollektiivisessa tarinankerronnassa. Synteilystä kärsii aina joku, voisi olla teeman opetus, miksi ei tehdä kärsijästä marttyyriä? Henkilöä, joka näennäisen epäitsekkäästi omii synnit itseensä uhraten itsensä vertauskuvallisesti, oikeasti, verisille jumalille näiden verenjanon tyydyttämiseksi. Vastapainoksi saattaa henkilö saada, kuten tunnetuimmissa tarinoissa saakin, oikeuden siirtyä pääjumaluuden seuraan, taivaspaikka on taattu, jopa tämän oikealle puolelle tai sarvekkaan sosiaalisesti epävarman jumaluutemme tapauksessa, muuttua yhdeksi pantheonin jäseneksi. Ei hassumpi vaihtokauppa, marttyyriys kannattaa, kysy vaikkapa Tamilisisseiltä kun he räjähdevyön terrorimarkkinoille lanseerasivat. Ja niin, pieni sinitukkainen tyttökin on marttyyri, käytännössä lähes avuton uhri, koska hänen marttyyriytensä kulminoitui ja kirkastuikin viimeisellä pitkällä kaudella, kun hän uhrautui ”JOUKKOVOIMAN” ja Gandhismin puolesta, jotta seuraavassa skenaariossa kaikki kävisi hyvin. Kuten sarvekkaan jumalattaren ja pienen sinitukkaisen tytön keskustelussa käy selväksi, vain pyrkiminen joukolla yhteiseen hyvään, on riittävä ilman jumalallista väliintuloakin, antamaan anteeksi henkilökohtaiset synnit, parantamaan kipeitä traumoja. Ja niin edelleen ja niin edelleen, joten mahdollisuus hulluuteen ja verikekkereihin hukutetaankin jaksossa eksistentialisteihin kysymyksiin, keskusteluihin elämänfilosofiasta ja etiikasta, typerään keittiöpsykologiaan, kliimaksi hukkuu buddhalaisuuden filosofian palkkien vyöryn alle.
Itse en viitsinyt piitata tuon näennäisen monimutkaisen keskustelun jälkeen pienen sinitukkaisen tytön tekojen kerrannaisvaikutuksista, olla tarttumatta keskustelussa katsojalle heitettävään haasteeseen, pohtia oman elämäsi valintoja. Jäädäkö vaiko eikö jäädä, kas siinä pulma, jalompaa lie olla pohtimatta liikoja teossarjan sisältöä ja sohvaperunana passiivisesti seurata skenaarion päätymistä kaikkein kehnoimpaan ratkaisuun ”se olikin vain unta”. Teos ei tarjoa meille edes kunnollista klimaksia, kuten edellinen pitkä kausi, tämä päättyy  ”JOUKKOVOIMA”:n ja jalostavien kärsimyksien ylistykseen. Huonoihin metaforiin ja analogioihin kukista ja kukkapenkeistä ja mehiläisistä.

Yhtä kaikki, tarinakokonaisuus on ollut omanlaisensa käsitys japanilaisesta ja samalla varsin yleismaailmallisesta elämänfilosofiasta. Se ei tuonut higu-versumiin muuta uutta, kuin jumalattaren ah niin traagisen taustatarinan, varoen uudistuneen visuaalisen maailman, norpista voimaansa saavaa huumoria. Sarasvuolainen preppauskurssi elämän eteen heittämien haasteiden voittamiseen, oman tahdon esteiden kampitukseen, oikean ja väärän erottamiseen ja hyvien valintojen tekemiseen se on koko perhanan teossarjan ydin. Ei elämästä selviä tekemättä ratkaisuja, jos tekee enemmän oikeita ratkaisuja niin voi voittaa, jos ei, niin no, ei elämästä selviä hengissä. Tai jotakin. Hahmot tiivistävät ajatukseni tämän jakson lopussa paremmin, kuin minä, niin se kuuluukin.

Ei muutamaan jaksoon voida mahduttaa mahdottomia juonenkäänteitä, se, että me emme pääse näkemään pienen sinitukkaisen tytön valintaa on varmasti jakson keston sanelema ratkaisu, joka on ah, niin sopiva yhdistää ”se olikin vain uni” skenaarioihin, jossa herätään ennen täyttymystä.
Allekirjoittanut valitsisi muuten sen synnittömän maailman, hitot ”kärsimykset jalostavat” elämänfilosofiasta.

Saas nähdä, miten eh, klassinen ”Kymmenen pientä afrikkalaispoikaa” - se poliittisesti korrektimpi nimitys – yhdistettynä noitiin ja kummituksiin toimii.

Viidettä jaksoa en ala edes ennakoimaan. Saas nähdä, en ole Herkkordamus Suuri joka kykenee vaikuttamaan lahjapaketin sisältöön.
tallennettu

Kupolin Virallinen Kriitikkomestari (Valtaapitävän ylentämä)
Frozy
foorumisti

Viestejä: 24


記憶したか?


Profiili
« Vastaus #5 : 23.11.09 klo 20:50 »

Olen katsonut sen kymmenisen jaksoa animesta, ja tähän mennessä olen tykännyt. Sarja on aika ajoin jopa oikeasti pelottava, kun näkee esimerkiksi Mion Sonozakin (vai pitäisikö häntä sanoa Shioniksi...) hulluuskohtauksia.
tallennettu

Inku
foorumisti

Viestejä: 88


Profiili
« Vastaus #6 : 25.11.09 klo 08:39 »

Olen katsonut kaikki(?) kolme tuotantokautta ja kahdesta ekasta pidin. Ensimmäinen kausi ja varsinkin 5 ekaa jaksoa, joiden aikana oli vielä totaalisen pihalla, olivat parhautta. Aluksi ihmettelin, että mikäs sarja se tämmöinen on missä päähenkilöt kuolevat heti aluksi, mutta sitten kaikki olivatkin taas hengissä. Oli vaan pakko jatkaa katsomista, että saisi tietää mitä ihmettä tapahtuu. :'D

Seuraavaksi luulin että sarja olisi sellainen mysteeri, jossa nähdään samat tapahtumat eri henkilöiden näkökulmasta. No, osittain se olikin, mutta en kuitenkaan osannut yhtään arvata mitä tuleman pitää. En tiennyt sitäkään että Higurashi perustui peliin, jossa oli erilaisia vaihtoehtoja asioiden tekemiselle, enkä siis senkään puolesta osannut mitään ennustella.

Ykköskaudesta niin creepyn teki juuri se, että oli aika pihalla ja karmeuksia tapahtui, mutta silti niiden vähän väliä annettujen vihjeiden janossa oli pakko jatkaa katsomista.

Kakkoskausi oli hyvä, mutta ei saanut samanlaista jännitystä aikaan kuin ensimmäinen. Mitä enemmän asioita paljastui, sitä vähemmän niissä oli jännitystä. Aika perus juoni Kai:ssa lopulta oli: kohtalon pyörästä vapautuminen ystävyyden voimalla. :'D Ei siinä mitään, tykkäsin kuitenkin. Hahmoista pidin kaikista muista paitsi Miyosta, ja häntäkin inhosin vain hänen äänensä takia joka oli todella ärsyttävää kiekumista. Lapsena Miyo oli suloinen ja aloin jopa tykätä hänestä tuona aikana, mutta kun hän tuli taas ruutuun aikuisena, inhoreaktio palasi. D;

Mangan lukemisen jälkeen Hanyuun animeversio oli aika pettymys. Hänestä oli tehty jotenkin liian söpö ja lapsellinen, ja vakuuttavuus tuli esille vain parissa kohtaa; Miyon kanssa pyhäköllä keskustellessa ja loppukliimaksissa.

Rei oli... no, aika kamala. Ekan jakson katsominen tuotti suuria vaikeuksia, kun jalkapallotissejä, jalkovälejä, Keiichin merileijonaa fanittavia pikkutyttöjä ja ohjuksia rintalihaksillaan pysäyttäviä Tomitakeja ilmestyi ruutuun vuoron perään. En keksinyt tälle muuta selitystä kuin että tekijätiimi oli pilvessä. Epäilin että onko kyseessä edes sama sarja.

Kun "juoni" lähti käyntiin ja pahimmat sekoilut jäivät, oli hahmojen uskottavuus silti tiessään. Kaiken Kai:ssa nähdyn vaivan jälkeen Rika lähtee ilman kypärää jyrkällä vuoristotiellä ajamaan polkupyörällä kilpaa Satokon kanssa. Itsesuojeluvaisto, anyone? Lisäksi hän yrittää kaataa Satokon pyörineen (!) ja kun Satoko huutaa kauhuissaan, että taisi kuulla edestä rekan äänen, niin Rika naureskelee että Satoko yrittää kuitenkin vain huiputtaa. (!!?) Siis oikeesti MITÄ. Rikakin pilvessä?

Rikan joutuminen takaisin Hinamizawaan ei myöskään enää saanut minkäänlaisia jännitysreaktioita aikaan, vaan lähinnä turhautumisen ja ärsyyntymisen. Kai:n jälkeen taas lähtöpisteessä olemisen tunne oli lähinnä samanlainen, kuin olisi juuri hirveällä vaivalla saanut jonkin pitkän projektin päätökseen, mutta sitten se meneekin vahingossa silppuriin ja joutuu aloittamaan alusta. Aiempiin kausiin verrattuna tarina oli myös hemmetin tylsä, mitään ei oikeastaan tapahtunut ja ihmiset vain puhuivat ja puhuivat ja puhuivat. Lopulta kun alkoi tulla vähän jännitystä (Rika mietti kuumeisesti tappaako äitinsä vai ei), kävikin ilmi että kaikki oli unta. *facepalm* Voe eeeelämä. Lisäksi perässä seurasi vielä yksi outo jakso, joka ei ekan fanservice-roskan tavoin liittynyt oikein mihinkään.

Lisäksi Reissä oli muitakin epäloogisuuksia jotka häiritsivät koko ajan. Kai:ssa Hanyuu syntyi Hinamizawaan ja lopussa jäi Rikan ja Satokon kämppään asumaan, mutta Rei:ssä hän oli taas henki ja vain Rika pystyi näkemään hänet. Rei:ssä Keiichi ja muut myös puhuvat kuinka joutuivat taistelemaan onnensa eteen (ilmeisesti viitaten Kai:hin) mutta kuitenkin Miyo ja Yamainun tyyppejä ilakoivat uima-altailla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Lisäksi Rika tosiaan on suorastaan sairaalloisen itsetuhoinen ja oikein kerjää saada rekasta päähän, vaikka luulisi että hän tuhannessa vuodessa olisi jo oppinut arvostamaan elämää.

Nojoo. Higurashi No Naku Koro Ni ja Kai siis loistavia, Rei persiistä. Mangasta tykkään tosin vieläkin enemmän. Varsinkin kaikki skitsoilukohtaukset ja etenkin Renan ilmeet ovat paljon karmeampia mangassa.
tallennettu
Soiled
foorumisti

Viestejä: 76


Profiili
« Vastaus #7 : 08.01.10 klo 12:32 »

^
Wut? Rei sucks? Ensin mietityttää mitä ihmettä olet katsonut kaksi kautta, mikäli Rein ensimmäinen jakso on kerran noin pökrättävä. Kyseessähän on Higurashille tyypillistä huonoa huumoria puhkuva fansercive-jakso, joka tutustuttaa taas kaikki vanhat hahmot. Eikä sitä pidä ottaa mitenkään enempää vakavammin kuin ne jaksot, joissa Keiichi ja porukat pelaavat pelejään ja lopulta joku on kissa/maid/highschool-asussaan, puhumattakaan mitenkään erikoisena jatkumo-jaksona. Just pure fun for fans!

Lisäksi puhut kuinka Keiichi&Companyn muistavan mitä heille on tapahtunut. Mutta ainakaan minulle ei tule tätä mieleen. Muistan vain Hanyuun näyttäneen Rikalle jonkin unen, jossa kaikki oli alusta loppuun asti ollut täydellistä (Buly-Satokon hakkaus oli kuitenkin söpöä :3). Sitten Rikalle tuli mieleen, että hänen oli tapettava äitinsä, sitten Hanyuu herätti hänet ja heijasti tämän jotenkin omaan tarinaansa ja kuinka Rikan pitäisi huomioida tämä.
   SEN JÄLKEEN, Rika puhuu ystäviensä (Keiichi&Company) kanssa teoriassa sellaisesta maailmasta, missä Takano ei tullut Hinamizawaan, kaikilla meni kaikki hyvin, ei tehnyt mieli tappaa jne. Ja Keiichi&Company, varsinkin ihuna Rena, vastaavat teoriassa, että vaikka sellainen maailma kuullostaakin ihanalta niin tämä maailma on parempi, koska heidän on täytynyt elää tässä maailmassa vaikeuksien kautta. Se on kasvattanut heidän luonnetaan, sekä opettanut arvostamaan näitä päiviä toistensa kanssa. Oli myös jotain sokerista "sinä olet tämän maailman Rika", josta en muista yhtään mitään. 
   Kuitenkin pointtina, että eivät hahmot muistaneet mitään, he tekivät teoritisoivat. Ja Rikan uni oli jotain Hanyuun keksimää luonteen kasvatusta. En tosin sitäkään muista pahemmin.
   Tosin olen itsekkin samaa mieltä, että Rein "päästoori" oli halpa, köykkäinen ja kävi järkeen vain parin kaljan jälkeen, mutta kävi järkeen lopulta... 8-D

Yuri-rabu-Rena oli ihastuttava vitosjaksossa, ja kuulluu siinä samalla samaan fanservice-parhauteen kuin ensimmäinen jakso. Olen muutenkin sitä mieltä, että Rein olisi pitänyt  vain tehdä sitä, mitä tässä kohtaan pystyi enää tekemään eli  näyttämään niitä ystävysten leikkejä, minkä takia he taistelivat kohtaloa vastaan. Tarina oli muutenkin riittävän selkoa tekevä (by my standards) ja yhtenäinen neljän kysymyskaaren ja neljän vastauskaaren kautta, että lisätarinat, kuten kakkoskauden alun Satoko-kaari, ovat vain kehnoja fanficcejä niihin verrattuna.
Mutta se on vain minun mielipiteeni. Tykkäsin kuitenkin Reistä henk. koht., koska Rena-serviceä ei voi olla liikaa. <3

 
tallennettu
Inku
foorumisti

Viestejä: 88


Profiili
« Vastaus #8 : 08.01.10 klo 18:41 »

Wut? Rei sucks? Ensin mietityttää mitä ihmettä olet katsonut kaksi kautta, mikäli Rein ensimmäinen jakso on kerran noin pökrättävä. Kyseessähän on Higurashille tyypillistä huonoa huumoria puhkuva fansercive-jakso, joka tutustuttaa taas kaikki vanhat hahmot. Eikä sitä pidä ottaa mitenkään enempää vakavammin kuin ne jaksot, joissa Keiichi ja porukat pelaavat pelejään ja lopulta joku on kissa/maid/highschool-asussaan, puhumattakaan mitenkään erikoisena jatkumo-jaksona. Just pure fun for fans!

No se ylitsepursuava fanservicehän siinä nimenomaan minua nyppikin. En järin arvosta tuollaisia jaksoja - etenkään kun muuten on sen verran vakava sarja kyseessä. Minun mielestäni myös kissa/maid/highschool -asut ym. ovat jokseenkin asiallisempia kuin bikinit, alvariinsa suurenevat rinnat, heruttaminen ja alle 10-vuotiaat pikkutytöt kuolaamassa Keiichin munan perään. Pure fun for pervert fans, sanon minä. D:

Ehkä jotkut tykkää, eikä siinä mitään. Itse kuitenkaan en. Odotin ehkä enemmän sitä tavanomaista verilöylyä, kidutusta ja mysteeriä. Varmaan sinullakin on jossain suosikkisarjassasi ainakin yksi asia mistä et pidä? Minulla se on Higurashi-sarjassa Rein fanservice. Eipä siinä sen kummempaa.

Lainaus
Lisäksi puhut kuinka Keiichi&Companyn muistavan mitä heille on tapahtunut.

Muistin tuon kohdan ilmeisesti väärin. Kaikki olivat tuossa kyllä paikalla, mutta tarkistin sen, ja Rika ajattelikin vain itsekseen. (Muistelin että olisivat puhuneet keskenään.) Mutta kakkosjaksossa ennen onnettomuutta Rika kuitenkin ilmeisesti viittaa kommentillaan Kai:n tapahtumiin, ja heti sen jälkeen lähtee sekoilemaan pyörällään. Pointtini siis oli, että mikäli tämä Rei:n maailma oli sama mikä Kai:n lopussa, niin hassua kuinka Rika uskalsi pistää pystyyn moisen stuntin henkensä kaupalla. :p
tallennettu
Kasumi
karismaattinen
kupomuumio

Viestejä: 572



Profiili WWW
« Vastaus #9 : 11.01.10 klo 22:16 »

Wut? Rei sucks? Ensin mietityttää mitä ihmettä olet katsonut kaksi kautta, mikäli Rein ensimmäinen jakso on kerran noin pökrättävä. Kyseessähän on Higurashille tyypillistä huonoa huumoria puhkuva fansercive-jakso, joka tutustuttaa taas kaikki vanhat hahmot. Eikä sitä pidä ottaa mitenkään enempää vakavammin kuin ne jaksot, joissa Keiichi ja porukat pelaavat pelejään ja lopulta joku on kissa/maid/highschool-asussaan, puhumattakaan mitenkään erikoisena jatkumo-jaksona.
Minun mielestäni myös kissa/maid/highschool -asut ym. ovat jokseenkin asiallisempia kuin bikinit, alvariinsa suurenevat rinnat, heruttaminen ja alle 10-vuotiaat pikkutytöt kuolaamassa Keiichin munan perään.
I lol'd.

Jäi Rein ensimmäinen jakso kesken, kun alkoivat esitellä naispuolisia hahmoja aseineen Keiichin metsästykseen. Karkasi lapasesta niin, että en jaksanut katsoa enempää.
tallennettu

Modern Life Is Rubbish
Soiled
foorumisti

Viestejä: 76


Profiili
« Vastaus #10 : 12.01.10 klo 02:07 »

Wut? Rei sucks? Ensin mietityttää mitä ihmettä olet katsonut kaksi kautta, mikäli Rein ensimmäinen jakso on kerran noin pökrättävä. Kyseessähän on Higurashille tyypillistä huonoa huumoria puhkuva fansercive-jakso, joka tutustuttaa taas kaikki vanhat hahmot. Eikä sitä pidä ottaa mitenkään enempää vakavammin kuin ne jaksot, joissa Keiichi ja porukat pelaavat pelejään ja lopulta joku on kissa/maid/highschool-asussaan, puhumattakaan mitenkään erikoisena jatkumo-jaksona. Just pure fun for fans!

No se ylitsepursuava fanservicehän siinä nimenomaan minua nyppikin. En järin arvosta tuollaisia jaksoja - etenkään kun muuten on sen verran vakava sarja kyseessä. Minun mielestäni myös kissa/maid/highschool -asut ym. ovat jokseenkin asiallisempia kuin bikinit, alvariinsa suurenevat rinnat, heruttaminen ja alle 10-vuotiaat pikkutytöt kuolaamassa Keiichin munan perään. Pure fun for perverted fans, sanon minä. D:

Ehkä jotkut tykkää, eikä siinä mitään. Itse kuitenkaan en. Odotin ehkä enemmän sitä tavanomaista verilöylyä, kidutusta ja mysteeriä. Varmaan sinullakin on jossain suosikkisarjassasi ainakin yksi asia mistä et pidä? Minulla se on Higurashi-sarjassa Rein fanservice. Eipä siinä sen kummempaa.

Mutta kakkosjaksossa ennen onnettomuutta Rika kuitenkin ilmeisesti viittaa kommentillaan Kai:n tapahtumiin, ja heti sen jälkeen lähtee sekoilemaan pyörällään. Pointtini siis oli, että mikäli tämä Rei:n maailma oli sama mikä Kai:n lopussa, niin hassua kuinka Rika uskalsi pistää pystyyn moisen stuntin henkensä kaupalla. :p

Pervoille..?! Ah, satutat sisintäni. Kaipa tähän vaaditaan oma norppa, että tämän kaltaisesta pervoilu-festarista selviää. :P
Tosin, minkä takia Keiichi alunperin halusikaan pukea tyttöjä kissa/maid/highschool-asuihin? Teini-ikäisen pojan kuolaaminen 10-vuotiaan tytön perään on hyväksyttävämpää kuin toisin päin? D:

Vaikka tuo allas-jakso nyt oli mielestäsi mitä oli, niin juuri sen kaltaisten "happy days"-asioiden takia Hinamizawa-joukkue taisteli looppia vastaan.
Tuosta jatkumo asiasta minulla ei ole mitään lisättävää. Se oli löyhää ja köyhää tarinankerrontaa, piste.
 
Juu, kaikilla on omat näkökantansa ja mielipiteet (noin yleensä), sen takiahan näitä viestejä kirjoitetaan ja luetaan. Pitihän päästä pätemään, vaikka jotakuinkin samaa mieltä kanssasi olinkin, mitä nyt pidän allas- ja yuri-jaksoista.

Tässä mietiessäni huomasin tosin erään aika ilmiselvän asian: fanservice on hauskaa, kun se tulee hiukan kulman takaa, eikä niin että sarja pyrkii myymään itseään vain fanipalvelulla.
« Viimeksi muokattu: 12.01.10 klo 02:46 kirjoittanut Soiled » tallennettu
Herkko
foorumisti

Viestejä: 33


Suuri Johtaja


Profiili
« Vastaus #11 : 11.02.10 klo 04:17 »

Tämä olkoon nöyrä anteeksipyyntöni. Olen tuottanut tähän ketjuun, valitettavan huonoa analyysia, höttöistä huttua, ilman pointtia, ilman johtolankaa ja ilman kuljetusta. Ajatuspökäleitä. Joiden olemassaoloa pahoittelen, niin että aliminäni pakotti minut suorastaan tekemään tämän paremman arvostelun, yleiskatsauksen. Olette lukijoina, tovereina, ainakin tämän arvoisia. Ette edeltävien ajatuspökäleideni.

Ajatuspökäleitä, niitä ovat Higu-saagan teokset, kuten yllä olevissa viesteissäni todistin, jaksoja ei kerta kaikkiaan pysty analysoimaan syvällisesti. Ne ovat hattaraa, vaahtoa, tyhjää täynnä, sidoksena puolivillainen ja vesitetty mytologia ja juoni jonka pointtina on toistaa itseään pienin variaatioin. Ajatuspökäleitä, jotka olisi pitänyt vain sijoittaa kompostoriin, muuntumaan muhevaksi kasvuvoimaksi aidon ja uuden luovuuden kukalle. Toivon, että tämä analyysini on eräänlainen rentunruusu, joka on kasvanut luovuuteni likaojan virtauksen sakasta. Sopiva yllä olevien muiden kirjoittajien mielenkiintoiseen keskusteluun fanipalvelun perimmäisyyksistä ja siitä miten se, että omistaa oman norpan vaikuttaa fanipalvelun analysointiin. Itse perustan analyysini, saagasta juonellisena kokonaisuutena ei sarjan fanipalvelun syvimmästä olemuksesta, hajanaisiin muistikuviin ko sarjasta, joten teos on kovin subjektiivinen.  Ja varoo menemästä liian syvälle, syvältä nousee vain pohjamutaa joka hukuttaa varomattoman kriitikon pseudokirjaviisasteluun.

Higu-saaga alkaa, kuin sen olisi kirjoittanut Remes tai Brown, kumpikin tunnettuja siitä että he panostavat paljon teoksiensa ensimmäisen kappaleen, jopa ensimmäisen lauseen, luomiseen pyrkien pinoamaan niihin mahdollisimman sujuvasti hyviä, yllättäviä ja mielenkiintoisia juonielementtejä erottuakseen massasta ja saadakseen lukijan kiinnostumaan teoksesta. Lataa Higun ensimmäinen kausi ensimmäisiin kokonaisuuksiinsa yllättävän hyviä elementtejä. On ikivanha kirous, on paranoidiutta, on yliluonnollisia kummallisia tapahtumia, yksinkertaisesti paljon outoja tapahtumia ja selittämättömyyksiä. Jopa yllättävän moniulotteinen patoon liittyvä yhteisöllinen ongelma, selkkaus joka riipii sisäänpäin kääntyvän yhteisön idyllisten kulissien takana. On tarpeeksi mielenkiintoinen sankarikaarti, joiden edesottamuksien kautta keritään sekä mysteerejä auki, että pelataan kovin vainoharhakortilla. Josta saadaankin aikaan hauskoja ja simppeleitä jännittäviä käänteitä vaikka toteus ampuisikin kovin järkevyyden raja-aidan yli. Ei ehkä kaikkein luovimmilla tavoilla, mutta pussillinen vanhoja kikkoja on parempi kuin yksi uusi. Ja onhan teoksessa koukuttavana tekijänä sen näennäisen epälineaarinen jatkumo, murmelin päiväksi osoittautuva elementti mahdollistaa uuden jännitysmomentin, katsojan odottaessa millaiseen tulokseen uusi kaari päätyykään. Kaarilla on omat nimityksensä, joiden pitäisi vastata kaaren juonellista sisältöä. Allekirjoittanut ei nähnyt nimityksillä olevan mitään merkitystä, kaaret etenevät odotetusti ja draaman lakien mukaisesti. Vastauksia on tarjottava kysymyksiin, katsojaa voi huijata vain rajallisesti. Kaiken kaikkiaan, loppua kohti lässähtävää, yliampuvammaksi muuttuvaa paranormaaleilla aineksilla höystettyä viatonta, aivotonta, huvia joka oli tarpeeksi kummallista erottuakseen massasta. Kaikki kuolevat, verisesti, se on viihdettä pojat!

Ja samanlaista huttua kuvittelin saavani näyttöpäätteelle vilkkumaan, katsoessani toista kautta. Minusta kausi tuntui kovin pitkälle, juonet eivät kantaneet pituutensa verran. Yliluonnollista vainoharhaa muutettiin kohti kliseistä, miltei Dan Brownmaista salaliittohuttua. Pahiksena onkin uhkea blondi ja tämän komppaniallinen kyvyttömiä kätyreitä. Okei, pahis oli yllätys, mutta tekemällä tehty yllätys. Omituinen uhkea hoitsu, josta eräät amerikkalaisen piirrossarjan mieshahmot olisivat kovin kiinnostuneita: Hellouuu Hooitsuuuu..., onnistui pahattarena yllättämään minut, mutta tottahan toki hahmo jonka ”kohtalona” on ollut päätyä vuorille tynnyriin kuolleena kuin kala, osoittaakin mitä tahansa juonelle merkityksellistä toimintaa. Saati muodostuu juonelle keskeiseksi hahmoksi, yllättää hahmon kohtaloon turrutetun katsojan. Hittovie, minut olisi yhtä hyvin voitu yllättää juonenkäänteellä, jossa paljastetaan että hoitaja on lähtenyt Warner Brosin studioiden työpaikkasairaanhoitajaksi! Ja salaliittojuonikin, no, säästäväisyyden periaatteen sovelluksen mukaisesti, pidä se yksinkertaisena juntti! Ja niin se pidettiinkin, juonellisesti! Jokin poliittinen organisaatio, söi toista poliittista organisaatiota ja uhkea hoitsu halusi päästä historiankirjoihin, jumalattareksi tai mustavalkoisten piirroshahmojen seksuaalisen häirinnän kohteeksi, ei yllättävää, ei luovaa, ei edes kovin jännittävää. Yksinkertaiset motivaatiot, yksinkertainen juonellinen toteutus. Kliseitä unohtamatta, kliseitä palvoen, kliseillä juonenkäänteet selittäen. Tietenkin valitin kovasti jaksokokonaisuuksissa, joissa deus ex yakuzamamma pelastaa virkamieskoneiston hampaista viattomia lapsia, joissa ryhmä komppania koulutettuja(?) kätyreitä häviää esiteini ja teinikokoelmalle joka kohtaa kohtalonsa yllätyksettömästi blondipahattaren käsiaseesta. Juoni täyttä ajatuspierua, huttua, esimerkkejä kyvyttömästä ja huolimattomasta juonenkehityksestä on paljon. Ainut hyvä jakso, näin subjektiivisesti vanhan x-phiilin näkökulmasta oli ensimmäinen, vaiko toinen, no ensimmäisen viiden jakson joukossa ollut, klassinen teema kuin: --- lisää substantiivi tähän --- ulkoavaruudesta! Uuu, siinä oli mahdutettu tarpeeksi teeman kliseitä kahteenkymmeneen neljään minuuttiin että se tuntui jo hyvälle. Valmistajan kiitos, ettei teemaa kehitetty sen pidemmälle, uffoteemalla kyllästetty, okkulttinen salaliittojuonikaari olisi muutoin muodostanut luovuuden mustan aukon ja päättänyt jopa päättymättömän tarinan, tai luonut siihen kovin kurjan jatko-osan. Kun kukaan ei kuole viihdyttävän verisesti, se ei ole viihdettä pojat.

Tynkäkausi, no, H-mizan, pienen sinitukkaisen tytön ja muiden tarinat ovat käsitellyt. Mutta teossarja on silti suosittu, kapitalistisen japanin kauppakorkeakoulujen kasvatit katsovat saavansa viimeisenkin jenin irti, tekemällä jatko-osan suosittuun mytologiaan. Ja tämä aloitetaan, kuten jo aikaisemmin totesin, koheesion vaatimalla allasjaksolla. Fanipalveluahan sarjasta ei muutenkaan puutu, harvoin on rooliasuissa liikkuneet hahmot, harvoin on vierailtu fetissiravintelissa nauttimassa monenlaisia herkkuja, visuaalisesti kuin fyysisesti. Jaa fanithan ovat sukupuoleen ja ikään katsomatta kiinnostuneita aina siitä, joten, miksi ei. Tarjota kyseenalaista seksuaalisviritteistä huumoria hieman enemmän. Ah, sankarimme ”norppa”, mikä loistava käännös kauniille suomenkielelle eräältä taholta. Tietenkin, kuten yritin aikoinani analysoida, jakso on osoitus hubriksesta. Niin pienen sinitukkaisen tytön kuin tekijöidenkin, kreikkalaisen draaman aasinsilta yrittää tonkia vielä esille jotakin tuoretta, ajatuspierulta tuoksuvasta kasasta pökäleitä, mahdollistaen tynkäkauden. Okei, pääkausi on jossittelua, siinä tapahtuu jotakin hurjia, pienen punatukkaisen tytön viinapää tulee todistettua, kukat ja mehiläiset kasvavat parhaiten avomaalla, mutta kaipaavat toistensa tukea. Ja kuten opimme edelliseltä kaudelta, joukkovoima, ystävyyden vuoima tai Voima ylipäätänsä voittaa, koska pahikset ovat typeriä. Ja kaikkihan oli vain unta, ah, näin kääritään psykologisia aspekteja täynnä ollut puolivillainen teoskaari kasaan pienimmällä yhteisellä nimittäjällä. Eivätkä edes viitsi paljastaa mikä onkaan tytön päätös, mitä tyttö teki! Heitetään siten hukkaan kantava jännitystekijä, hukataan koko pääjuoni ja esitetään katsojan toiveet järkevästä ja shokeeraavasta päätöksestä, jota on kovin pohjustettu. Kaiken sen alleviivauksen jälkeen, katsoja tuntee tulleensa huijatuksi. Jotta voidaan jollain roskalla sivistää katsojia. Ystävyys on okei, okei! Ja vaikka olenkin rohkea arvostelija, kriitikkojen ritari, syöksymässä sinne minne ei pitäisi mennä. Mutta en sentään muista, sitä mitä teidän ei pitäisi muistaa, siihen on olemassa eräs toinen kollega. Syöksyin ohi viimeisen, viidennen jakson joka previkan mukaan – tämä on täysin subjektiivista ”dissaamista” jos termi on oikein – on jälleen fanipalvelujakso. Jossa ilmeisesti fanien suosima, sankarinkin suosima, rakastettavan psykoottinen vesurinheiluttaja on kiimassa ja pelaa mahjongia. Tuota miehisten miesten ja terävänokkaisten yliolentojen älypeliä. En kertakaikkiaan tahdo katsoa tätä jaksoa. Ei, ikinä, vaikka se osana kokoelmaani onkin.

Höh, tästähän tuli hyvä. Parempi kuin se perhanan arvosteluni, jonka tein kakkoskaudesta. Jota Ei vieläkään ole saatu julkaistuksi, no, onneksi olen sitoutunut ja saatte nauttia analyyseistäni, kunhan ne jotka eivät ole sitoutuneet sivustollemme ja päättävät asioista, saavat asiansa päätettyä. Ah, sarjan sisältämä turhuus, lakonia, kyllästyneisyys tarttui minuun ja välitin sen pikseleiksi ruudullenne. Tietenkin, pidin ykköskaudesta, en katso sitä piakkoin uudestaan. Ehkäpä joskus, mutta paljon on sitä ennen virrattava vettä Erkonsillan alta. Koska löydän aina, enemmän tai vähemmän, parempaa katsottavaa. Tämä on sinällään harvinainen teossarja, että olen tutustunut mangaan. Jossa kaarien juonien toistuminen on mielestäni rasittavampaa luettavaa, kuin sen seuraaminen selluloidisekuntien ohikiitävinä hetkinä. Sanomattakin on selvää, että löysin parempaa luettavaa. Silti, kuten Remeksen ja Brownin teoksien kohdalla juutuin näihinkin, katsoin ne lähes läpi, pidinkin niistä. Viihteenä, katsojaa aliarvioivana viihteenä, mutta ajantappona kuitenkin. Ajantappoa sain, kun sitä halusin. Pidin, kokonaisuutena taas en. Ristiriitaista.
tallennettu

Kupolin Virallinen Kriitikkomestari (Valtaapitävän ylentämä)
Tamasaburou
foorumisti

Viestejä: 76


Eeppistä


Profiili WWW
« Vastaus #12 : 16.05.10 klo 11:28 »

Omituinen uhkea hoitsu, josta eräät amerikkalaisen piirrossarjan mieshahmot olisivat kovin kiinnostuneita: Hellouuu Hooitsuuuu...

*reps*

Lainaus
Ah, sarjan sisältämä turhuus, lakonia, kyllästyneisyys tarttui minuun ja välitin sen pikseleiksi ruudullenne.

Joo! Minä tykkään lakoniasta.

Olipa tosiaan hieno arvostelu, ja pitkä! :) En jaksanut lukea kuin hiukkasen (alle kolmasosan) alkua ja muutamia lauseita muualta, mutta sain sellaisen kuvan, että [sinun mielestäsi] Higurashi on (todella tiivistetyssä muodossa:) TURHA. Vaiko? :o

Itse en ole "higuja" katsonut, mutta rakastan musiikkeja. :) Varsinkin Friendin soittorasiaversiota ja Naraku no Hanaa. Olisiko kenelläkään antaa juutube-linkkiä vaikkapa ekasta jaksosta (vai oliko se kiellettyä? :D )
tallennettu

"Tai sitten minä olen väärä orava! Huh, eivät kai asiat voi niin hullusti olla!"
Kasumi
karismaattinen
kupomuumio

Viestejä: 572



Profiili WWW
« Vastaus #13 : 16.05.10 klo 18:26 »

Olisiko kenelläkään antaa juutube-linkkiä vaikkapa ekasta jaksosta (vai oliko se kiellettyä? :D )
Mikä estää sinua itse googlettamasta? Sillä joku kuitenkin googlettaisi sinun puolestasi.
Youtube-linkkien käyttäminen ei ole, mutta jos materiaali siellä on luvatta sinne kopioitu niin on.

Higurashi no naku koro ni Reihin haluisin vielä kommentoida, että oli aika turhia ne jaksot. Mitään ei edennyt mihinkään.
tallennettu

Modern Life Is Rubbish
Tamasaburou
foorumisti

Viestejä: 76


Eeppistä


Profiili WWW
« Vastaus #14 : 16.05.10 klo 20:28 »

Olisiko kenelläkään antaa juutube-linkkiä vaikkapa ekasta jaksosta (vai oliko se kiellettyä? :D )
Mikä estää sinua itse googlettamasta? Sillä joku kuitenkin googlettaisi sinun puolestasi.

Hups, taas sorruin laiskotteluun.
tallennettu

"Tai sitten minä olen väärä orava! Huh, eivät kai asiat voi niin hullusti olla!"
Herkko
foorumisti

Viestejä: 33


Suuri Johtaja


Profiili
« Vastaus #15 : 17.05.10 klo 00:34 »

Lainaus
Joo! Minä tykkään lakoniasta.
Heh, sitten suosittelen tutustumaan viimeisen pitkän kauden, oli se mikä olikaan, jaksoista tekemään arvosteluuni. Se on lyhyt ja lakoninen.

Lainaus
Olipa tosiaan hieno arvostelu, ja pitkä! :) En jaksanut lukea kuin hiukkasen (alle kolmasosan) alkua ja muutamia lauseita muualta, mutta sain sellaisen kuvan, että [sinun mielestäsi] Higurashi on (todella tiivistetyssä muodossa:) TURHA. Vaiko? :o
Ah, turhuutta. Kaikki ja ei mikään ovat turhuutta. Kehusi eivät ole turhuutta, kehusi ovat kannustin. Mistä kiitänkin mitä kauniimmin.

Turhuuden rovioilla räiskyvää kertakäyttöistä viihdettä. Joka on synnyttänyt netti-ilmiöitä, mutta ne eivät ole pelkästään merkki hyvästä viihteestä.
Kuitenkin käsittelemme eräänlaista inspiroitunutta turhuutta, Higurasheissa on, varsinkin ensimmäisellä kaudella, oma kummallinen vetonsa ja tuoreutensa. Mutta saaga edistyessään menettää paljon tuoreuttaan, ollen lopulta yksinkertaisesti vain turha ja tylsä.
Koska mysteerit eivät ole enään selityksen jälkeen hauskoja.
tallennettu

Kupolin Virallinen Kriitikkomestari (Valtaapitävän ylentämä)
Tamasaburou
foorumisti

Viestejä: 76


Eeppistä


Profiili WWW
« Vastaus #16 : 17.05.10 klo 06:09 »

Turhuuden rovioilla räiskyvää kertakäyttöistä viihdettä. Joka on synnyttänyt netti-ilmiöitä, mutta ne eivät ole pelkästään merkki hyvästä viihteestä.

No eivät todellakaan. :D
tallennettu

"Tai sitten minä olen väärä orava! Huh, eivät kai asiat voi niin hullusti olla!"
levanti
Vieras
« Vastaus #17 : 06.06.10 klo 17:23 »

Umineko on NIIN paljon parempi! Perustelut: se vaan on.

Higurashi-animesarjat on turhuutta, manga loistaa, mutta koska niissä on niin rutosti aukkoja niin en voi sanoa vielä mitään spesifisempää.
tallennettu
mintying
foorumisti

Viestejä: 46


meow


Profiili WWW
« Vastaus #18 : 29.10.10 klo 22:22 »

higurashi no naku koro nia olen alkanut tässä katsomaan, ihana, vaikka lähinnä noi hulluuskohtaukset on oikeesti kauheita(ja renakin osaa olla pelottava!)... Mut yhtä juttua en ole näiden 10 ekan jakson aikana tajunnut - miten h*lvetissä eka noi hahmot kuolee(mm. Shion, Keiichi, Rena, Mion, valokuvaaja, Miyo), ja seuraavassa jaksossa, ellei peräti seuraavassa partissa(juutuubista katson, juu) ne onkin elossa? Wtf? Muuten hyvä, vaikkakin pelottava anime :D
tallennettu

降り積もる 雪よz88;どうか
降り続けてずっと
このままz88;全て奪い去ってよ
Ikkaku
Fanituksessaan epäterveellisen tason saavuttanut.....
foorumisti

Viestejä: 165


Give up and read Jump. See? It's much easier...


Profiili WWW
« Vastaus #19 : 30.10.10 klo 09:46 »

Lainaus
Mut yhtä juttua en ole näiden 10 ekan jakson aikana tajunnut - miten h*lvetissä eka noi hahmot kuolee(mm. Shion, Keiichi, Rena, Mion, valokuvaaja, Miyo), ja seuraavassa jaksossa, ellei peräti seuraavassa partissa(juutuubista katson, juu) ne onkin elossa? Wtf?

Dear friend, kuten kai jo tiedätkin, Higurashin juoni kulkee tarinakaarien mukaan. Mangassa on sama juttu. Wikipediassa on tarkemmin näistä kysymys- ja vastaus-arceista. Eli sun just kattomas Watanagashi-hen saa vastaukset kysymyksiinsä jaksoissa 16-21. Niin se menee. Kärsivällisyyttä, young one, sillä lopussa palkkio on suuri. Ja lopulla meinaan tokan kauden vikoja jaksoja. Ne Higurashi...Rei-jaksot on yhtä turhia ku shampoo Kekkosella...
tallennettu

Yami ni madoishi awarena kage yo, Hito wo kizutsuke otoshimete. Tsumi ni oboreshi gou no tama. Ippen, shinde miru?
mintying
foorumisti

Viestejä: 46


meow


Profiili WWW
« Vastaus #20 : 30.10.10 klo 12:33 »

okei kiitos paljon :D
tallennettu

降り積もる 雪よz88;どうか
降り続けてずっと
このままz88;全て奪い去ってよ
Sivuja: 1 2 [Kaikki]
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

MySQL pohjainen foorumi PHP pohjainen foorumi Powered by SMF 1.1 | SMF © 2006, Simple Machines LLC Validi XHTML 1.0! Validi CSS!
Sivu luotiin 0.043 sekunnissa. 21 kyselyä tietokannasta.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste