sisällön alkuun
19.11.2017 16.11 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Suomalaisten fanien palvelemista jo vuodesta 2002"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

x Keskustelu | Ohjeet | Kalenteri | Henkilökunta Haku | Kirjaudu | Rekisteröidy

Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.


Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
 
« edellinen seuraava »
Sivuja: [1] 2 3  Kaikki
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Kaikkea sitä on tultu tehtyä...  (Luettu 27830 kertaa)
0 käyttäjää ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Kirsikkamehu
kupoliitti

Viestejä: 83


All we need is fantasy


Profiili
« : 23.01.07 klo 18:51 »

Tämän aiheen, jos en väärin muista, varastin vanhasta Kupolista.

Kuitenkin, otsikon mukaan, kaikkea sitä on pienenä tultu tehtyä. Kaikki Kupolilaiset nyt laittamaan tänne hyviä tai vähän vähemmän hyviä lapsuuden muistoja ja toilailuja! Näitä on aina niin kiva lueskella ^^




tallennettu

毎日大好きなの。

18.9. ~This is the sound of my remedy~
Kaisla
foorumisti

Viestejä: 40



Profiili
« Vastaus #1 : 23.01.07 klo 19:21 »

En omista toilailuistani muista mitään, mutta mieleeni on jäänyt, kun pikkuveljeni (silloin n.4v), meni kastelemaan kaksi lemmikkikaniamme maidolla (käyttäen sellaista lääkeruiskua, jolla annetaan esim. koirille nestemäiset lääkket suuhun). Äiti ei oikein tykännyt, kaniparat olivat aivan kylmissään.
tallennettu

Yay!
Iwa
Vieras
« Vastaus #2 : 23.01.07 klo 20:27 »

Kielipoliisi Iskee jotta naps.

"tultu tehtyä" on niin karmeaa suomea (sekä passiivi että kongruenssi päin mäntyä) että huhhista-huijjaa.

tullut tehdyksi
tallennettu
Kuchima
foorumisti

Viestejä: 10



Profiili
« Vastaus #3 : 23.01.07 klo 21:00 »

Olin noin 5 vuotias ja juuri saanut ensimmäisen nallikiväärini. Lähdin ulos metsään ammuskelemaan ja kun tulin kotiin sanoin äidille "ihan ihmettelen, en nähny yhtään leijonaa".

On sitä tullut jälkeen päin naureskeltua. Onneksi äiti on tajunnut kirjoittaa noita juttuja ylös, muuten niitä ei enää muistaisikaan :/
tallennettu

Owari yokereba, subeteyoshi.
"Loppu hyvin, kaikki hyvin."
Shiwori
foorumisti

Viestejä: 69


i will come back tomorrow / and try living again


Profiili
« Vastaus #4 : 23.01.07 klo 21:26 »

Tässä ne, jotka nyt muistan.

Olen joskus nukkuessani rattaissa ulkona kiivennyt pois ja lähtenyt vetämään.

Joskus kun olen ollut mummolassa ja olemme syöneet pizzaa, olen älykkäästi seinällä krusifiksin/tms. nähdessäni kysynyt: -Ottaako Jeesus pizzaa?

Kerran pihalla leikkiessäni kaksoisiskoni kanssa keksin, että tuon meidän auton katollehan voisi kiivetä, renkaasta saa hyvän jalansijan. Sinne sitten kiivettiin kaksien lelurattaiden kanssa iloisesti, ymmärtämättä, että niin ei olisi saanut tehdä. Muistan vieläkin sen hetken, kun sain idean. Hetken päästä vanhemmat rupesivat ihmettelemään, että miten me olemme niin hiljaa.
Auton katolla näkyvät vieläkin rattaista tulleet naarmut. Ei tapauksesta ole kuin 8-9 vuotta.
tallennettu

today is my life now here / yesterday i lived somewhere / i don't remember where / tomorrow / now i don't really know / where i am
Tsukada
leipova
shabranigdo

Viestejä: 373


legends never die


Profiili
« Vastaus #5 : 24.01.07 klo 16:09 »

Kun olin 4-vuotias, sain lahjaksi Disneyn Lumikin. Kun isot sisarukset olivat koulussa, minä katsoin sitä, ja jostain oudosta syystä olin kääntänyt tuolin väärin päin. Istuin siis tuolin jalkojen keskellä selkänojan nojatessa lattiaan.
Istuin aina vähäksi aikaa katsomaan, hilppaisin pois ja tulin taas katsomaan. Pelkäsin kamalasti kohtaa, jossa kuningatar muuttuu vanhaksi eukoksi. Kun kohta oli tulossa, aioin lähteä pois - mutta olin juuttunut tuoliin kiinni! Panikoin aikani ja päädyin peittämään silmäni. Onneksi samassa rakennuksessa silloin työskennellyt isä oli käymässä kotona ja otti minut tuolista irti.
tallennettu

"Minäkin tahdon uskoa teidän niinsanottuun ystävyyteenne." -Ankoku Dragon, Saint Seiya

"Sinä, joka uskoit tyhmään oppilaaseeni loppuun asti, olet juuri voittanut." -Hiko Seijuurou, Rurouni Kenshin
Kaori-chan
Vieras
« Vastaus #6 : 25.01.07 klo 15:56 »

On tosiaan "kaikenlaista" tullut tehtyä - olin varsinainen kauhukakara lapsena.

Pienenä en koskaan halunnut olla prinsessa, vaan prinssi.
No, joku viisaasti kysyi minulta, että ketä minä sitten pussaan jos olen prinssi. Vielä viisammin vastasin, - prinssejä tietysti. 
Ja kun aina poikien kanssa pienenä tuli leikittyä, loppujen lopuksi keksivät pojat minulle paremman nimen ------, siis ihan poikien nimen.
Kaorilla oli pienenä kolme parasta poikakaveria.
« Viimeksi muokattu: 29.04.07 klo 10:02 kirjoittanut Kaori » tallennettu
May
oekakisti

Viestejä: 28


Luchador


Profiili WWW
« Vastaus #7 : 26.01.07 klo 23:25 »

Itse en tätä muista,mutta äitini on muistuttanut minua monesti. Kinastelin isoveljeni kanssa jostain ja olin kuulemma sen jälkeen juossut itkemään äidilleni "Äiti,äiti, Tuomas sanoi etten mä ole tyrannosaurusRexi!"  Mistäköhän me sitten kinastelimme. en voi edes kuvitella. :D

Minullakin on muumimaailmasta pahoja muistoja. Sen ainoan kerran kun siellä kävin olin ollut tosi pahalla päällä ja kuulemma murissut muumipeikolle.MURISSUT. BD
tallennettu

BUKKAKE!
Joan
foorumisti

Viestejä: 35



Profiili
« Vastaus #8 : 27.01.07 klo 19:54 »

Joo tuota... No suurinta osaa näistä en muista itse... Olin aika.. mielenkiintoinen lapsi.

Olin siinä jotain viisi- kuusi vuotta, istuskelin metrossa äitini kanssa. Aloin siinä sitten iloisesti, tyyliini pikkuvanhasti ja kovalla äänellä päivittelemään: "Onpa kiva katella naimisia." Vähän enemmänkin taisin siinä puhua, mutten oikein muista. Koko metro repesi nauruun. En tietenkään tajunnut mitä olin sanonut väärin, minähän tarkoitin että maisemia.

Tämän muistan taas itse, olin varmaan vähän vanhempi. Olin metrossa mummoni kanssa, Siilitien kohdalla hän sanoi jotain siilitiestä, ja minä taas pikkuvanhana olin sitä mieltä että se on kyllä Viilitie. "Ei täällä mitään siilejä näy, tää on Viilitie!" Muistan että olin ihan tosissani...

Sanoin  pienenä lentokonetta "Kentoleeksi"

Aina jos olimme lähelläkään leluosastoa, rupesin inttämään että "mä haluun ton". Kun äiti sanoi että "ei", menin ihan lötköksi, eikä äiti saanut minua liikutettua paikalta eteenpäin. Rupesin huutamaan ja itkemään. Kun äiti yritti viedä minua eteenpäin, huusin "älä koske muhun!" tai jotain vastaavaa. Huusin kuulemma kuin syötävä, ja äiti oli ollut ihan nolona. Se oli kuulemma kuulostanut ihan siltä kuin minua olisi pahoinpidelty tai jotain...

Että näin -___-;;.
tallennettu
Ayreon
kupoliitti

Viestejä: 40


Soot aika vahva noin rumaks jätkäks!


Profiili WWW
« Vastaus #9 : 27.01.07 klo 21:44 »

Aina jos olimme lähelläkään leluosastoa, rupesin inttämään että "mä haluun ton". Kun äiti sanoi että "ei", menin ihan lötköksi, eikä äiti saanut minua liikutettua paikalta eteenpäin. Rupesin huutamaan ja itkemään. Kun äiti yritti viedä minua eteenpäin, huusin "älä koske muhun!" tai jotain vastaavaa. Huusin kuulemma kuin syötävä, ja äiti oli ollut ihan nolona. Se oli kuulemma kuulostanut ihan siltä kuin minua olisi pahoinpidelty tai jotain...

No, et ole ainoa, minä olin samanlainen, paitsi että mut sai muutamaan otteeseen vartija tulla lohduttamaan ja viemään pois.. Yksikin kerta oli kyse jostain repusta, jonka tahdoin, äiti oli monesti sanonut että en minä tarvitse sitä, minullahan on jo juuri ostettu uusi reppu! Enpä sitten muuta keksinyt kuin ruveta huutamaan kuin syötävä, itkin ja makasin maassa, viskoin tavaroita jne. kunnes vartija tuli, sai minut rauhoittumaan ja ulos sieltä kaupasta. Äitini näkee tätä kyseistä vartijaa vieläkin silloin tällöin, vaikka tämä on jo eläkkeellä, vartija lähettää aina minulle terveisiä.. *huokaus*.

Hmm, olin pienenä todella kova karkailemaan, katoilin kotipihalta niin monta kertaa, että sormet ja varpaat ei riitä. Parina kertana löydyin puolen kilsan päästä kaupasta. Mutta yksi pahimmista oli kuulemma äidin mukaan se, että olimme jossain kaukana kotoa, olisiko edes ollut joku puuhamaan kaltainen paikka, jossa katosin kuin tuhka tuuleen. Äiti ei meinannut löytää minua mistään, kauan sai etsiä, ennenkuin löysi ja minä olin vain että kappas, äitihän se siinä, jatketaanko matkaa? xD

Öhm.. Joo.. Empäs kerrokkaan enempää.
tallennettu
laittikola
foorumisti

Viestejä: 39


fuckbeats ☆


Profiili
« Vastaus #10 : 27.01.07 klo 22:38 »

Ahaha, ihania juttuja täällä. :'D Rakastan tällaisia juttuja.

Minä noin neljä vuotiaana pyörittelin kaksi vuotiaan pikkuveljeni isoja yläkerran rappusia alas. Ihme ettei selkä tai niska katkennut. Onneksi pikkuveljeni oli niin pieni, että osasi olla rento siinä tilanteessa. Mutta tämän jutun hauska osuus piilee siinä, kun äiti tuli ryminän kuulleena huutamaan minulle että mitä olin tekemässä. Minä hymyillen sanoin iloisesti: "Minä kierittelin pikkuveikan rappusia alas. ^_^" Se oli jotenkin huvittavaa. Lisäksi vähän vanhempana, kun olin pikkuveljeni kanssa isoäitimme luona kylässä, työnsin pikkuveljeni lastenvaunut erästä mäkeä alas. Ja mäki johti autotielle. Ja pikkuvelikin oli lastenvaunuissa.

Olenpa vaarallinen isosisko.

Kun en osannut vielä puhua kunnolla ja halusin mehua sanoin "miu!". Keinu oli "tei" ja hevonen "ha-ha".
tallennettu
Red Mage
Vieras
« Vastaus #11 : 28.01.07 klo 12:03 »

Rehellisesti sanottuna unohtaisin mieluusti joitakin asioita, joita tulin tehneeksi nuorena, tietämättömänä ja viattomana. Jotkut teoistani ovat jälkikäteen ajateltuna niin absrudeja ja suorastaan järkyttäviä, etten voi ihmettelemättä, mitä ihmettä (jos mitään) päässäni oli liikkunut niin tehdessäni, ja toiset puolestaan ovat... jollain tavalla äärettömän noloja.

Jätän jotkut kauhutarinat kertomatta ihan oman turvallisuuteni/imagoni takia, mutta mainittakoon, että joskus 6-vuotiaana sain päähäni esimerkiksi maustaa lemmikkikissojemme ruokia kaapista löytyneillä mausteilla (muistan juokseeni kauheaa vauhtia ulos karkuun äidin huomattua asian ja äiti oli ennemminkin ihmeissään kuin vihainen), yrittäneeni viedä vanhaa sisätiloihin tottunutta kissaamme ulos lenkille villalangasta tehdyissä valjaissa (kissahan karkasi sitten puuhun ja naapuri sai tulla auttamaan sen alas) ja leikkineeni muiden pihapiirin lasten kanssa roskiksesta kaivetuilla jätteillä (kyllä, kaikkea silakan perkausjätteistä kaljatölkkeihin. Hygienia for the win...). Muutamaa vuotta myöhemmin polttelin parin kaverin kanssa sillan alla tukipalkin päällä pieniä paperisilpuista tehtyjä kasoja (pyromaniahan on aina kivaa) ja purin jonkin riidan päätteeksi isoveljeäni sääreen (tosin vastapainoksi isoveljeni muhensi minua sen jälkeen tovin nyrkeillään). Lisäksi en suoranaisesti muista tätä tapahtuneen, mutta eräs vanha jouluvideomme osoittaa minun leikkineen isoveljeni kanssa taaperoina hyvin mielenkiintoista leikkiä, johon sisältyi vuorotellen toisen osoittaminen sormella "tuu" sanoen ja vuorotellen kurkku suorana kiljuminen -__-'

Ei sinäänsä - kyllä sitä vanhempanakin on tullut (ja tulee) tehtyjä asioita, joiden syitä ja järkeä jälkikäteen saa miettiä pidemmänkin tovin. Muistan ikimuistoisesti kolmannen lukiovuoteni abit vastaan opettajat -sählyottelun, jonka kunniaksi itse olin ottanut musta-oranssi-raitaitaisen peruukkini kannustusjoukoissa istuessani. Jostain nerokkaasta pälkähdyksestä vedin kesken kaiken ottelun peruukin väärinpäin päähäni ja silmälasit sen päälle, otin sählymailan ja lähdin juoksemaan kentälle huutaen suurin piirtein: "Abimon tulee!". Rehellisesti sanottuna olen ehkä ihan onnellinen, että kirjoitin samana keväänä ja pääsin pois lukiosta ^^'
tallennettu
Destiny
foorumisti

Viestejä: 6


The Sing of Destiny


Profiili
« Vastaus #12 : 28.01.07 klo 14:55 »

Joskus kauan, kauan sitten kun olin pieni (n. 4-vuotias) on tultu toilailtua aika pahasti, jonka jälkivaikutuksista kärsin monta päivää ihon punoituksena ja laastarina sormessa.

No. Varhaisin muistamani toilaus oli kai se, minkä luultavasti kaikki lapset ovat kerran elämässään kokeneet. Äitini paistoi siinä lettuja ja minä katselin viereiseltä jakkaralta uuniin nojaten. No. Äiti sai lettunsa valmiiksi, mutta ei kääntänyt uunia pois päältä. Sanoi vaan minulle, pikku ressukalle, että "älä sitten koske siihen...". Loppuun ei edes ehtinyt sanoa, kun iskin käteni suoraan siihen... siihen pyöräeen juttuun (dementtia kohtaus, en muista sen hommelin nimeä) päälle ja siitä alkoi huuto ja parku, kun käteen alkoi koskea. Tai oikeastaan sormeen, koska siihenhän se vahinko sattui. No onneksi äiti sai minut ja parkuvan sormeni irti siitä pyöreästä jutusta ja liotteli sitä niin kauan viileässä vedessä, että naapurin täti pääsi tuomaan laastareita ja karkkia lohdutukseksi. (Nyaah! Karkille perso tyttönen... ^_^)

Sitten toinen kommellus millä oli loppujen lopuksi kivuliaat seuraukset ei toivottavasti ole niin yleinen, kuin tuo sormen kuumaan työntäminen. Noh. Se meni siis seuraavasti: Äiti oli nukkumassa päiväunia yhtenä päivänä toiden välisen parin tunnin aikana. Olin vielä siihen aikaan neljän, mutta en ollut nukkunut päiväunia sitten kaksi vuotiaan, koska olin pirteä pikku penska. No. Äiti oli osatanut juuri sinä päivänä minulle uudet vedellä liukenevat tussit. Sitten piirsin kokeiluksi sormeeni ruskealla värillä ja katsoin miltä näytti. Omasta mielestäni hyvältä. No. Muutaman tunnin kuluttua äiti heräsi ja huomasi, että oli nukkunut pommiin. Hän oli siis jo valmiiksi pahalla tuulella. Pahempi yllätys häntä kumminkin odotti keittiössä, josta sitä tuli vastaan ruskea pikku tenava. Arvaatte varmaan mitä oli tapahtunut. Olin värjönnyt itseni huolella kaikkialta minne yletyin ruskealla tussilla ja äiti oli kiukkuinen, koska hän oli myöhässä töistä, minä ruskea ja suutuksissaan hän alkoi hinkata minua pesusienen karhella puolella. Arvaatte varmaan kuka huusi ja kenelle tuli ihonaristuksia loppupäiväksi.

Mitään pahempaa en kylläkään muista tehneeni. Onneksi!
tallennettu

Nani?
Joan
foorumisti

Viestejä: 35



Profiili
« Vastaus #13 : 30.01.07 klo 21:13 »

Muistan muuten vielä että olin pienenä Meksikolaisessa ravintolassa vanhempieni kanssa. Odotimme ruokaa siinä ja sitten päähäni pälkähti maistaa chiliä, joita on niissä maustepurkeissa. Ja siitä vaan pieni köntti suuhun ja kauhee huuto. Ja silloin kun minä huudan niin sitten kanssa huudan. Muistaakseni itkin (ja huusin "saaattuuuu!!") pöydän alla aika kauan. En muista rauhoituinko missään vaiheessa. Siihen tuli sitten mukava tarjoilija jolla oli joku lasten satukirja kädessä rauhottelemaan (kumma kyllä, muistan vieläkin hämärästi että siinä oli kuvia lampaista). En muuta muista, mutta tiedän että tämän kaltaisia välikohtauksia sattui useinkin...
tallennettu
Rasmus
foorumisti

Viestejä: 5



Profiili
« Vastaus #14 : 01.02.07 klo 19:24 »

En omista toilailuistani muista mitään, mutta mieleeni on jäänyt, kun pikkuveljeni (silloin n.4v), meni kastelemaan kaksi lemmikkikaniamme maidolla (käyttäen sellaista lääkeruiskua, jolla annetaan esim. koirille nestemäiset lääkket suuhun). Äiti ei oikein tykännyt, kaniparat olivat aivan kylmissään.
En voisi uskoa että olen ollut noin nolo.

Olin noin 5v ja, olin perheeni kanssa retkeilyalueella vuokramökissä,  muu perheeni katsoi televisiota ja minä nukuin. Kun televisiosta tuli jokin leikkuumainos, minä nousin unissani sängystä ja sanoin "En mä osaa leikata". Kun äitini kysyi että mitä minä en osaisi leikata, vastasin " E-em-emm-emmä osaa leikata" ja menin nukkumaan. 
tallennettu

"Hi everybody!" -Dr. Nick
Kunham
foorumisti

Viestejä: 17


Kunham Choi <3 Kyumin Kwon


Profiili
« Vastaus #15 : 01.02.07 klo 20:45 »

Olin varmaan joku noin 5 vuotias jos sitäkään kun värjäsin silloisen kissamme nenän kokonaan vihreäksi todella pienikärkisellä tussilla. Kissa ei välittänyt ollenkaan mutta muu perhe sitten vähän ihmetteli kunnes minä löydyin vihreä tussi kädessä ja naama ihan vihreänä sängyn alta hihittelemästä.

Ja kerran kun olimme mökillämme (viime kesänä^^) ja pikkuveljeni ärsytti minua kun olin rannalla piirtämässä. Hän heitti päälleni vettä uimassa ollessaan ja minä sitten raivostuin tästä niin että hyppäsin veteen vaatteet päällä kostamaan. Siellä minä sitten vähän "kuritin" veljeäni piirustukseni tuhoamisesta. Muutaman tunnin päästä muistin että kännykkäni oli ollut koko ajan farkkujen taskussa ja lähdin sitä sitten hädissäni etsimään sitä sieltä järven pohjasta. Kännykkä löytyi parinkymmenen minuutin etsinnällä ja toimii edelleenkin. 

-Kännykkä, sano päivää sedille ja tädeille.
 -Piip piip.
-Hyvä poika. Tai tyttö.

Niin ja sitten toisella luokalla ollessani kahdeksan vuotias, juutuin vauvojen keinuun (onneksi omaan sellaiseen mutta..) kun olin bestikseni kanssa ja hän ehti jo varata paremman keinun. Siekkä minä sitten itkin peloissani (oli jo pimeä) äitiä apuun ja lopulta minut saatiin irrotettua.
 
Olen aina pitänyt piirtämisestä. Totta. Ollessani neljän ikäinen, olin saanut uuden punaisen tussin ja menin heti piirtämään sillä. Lopulta olin piirtänyt kaikki paperit täyteen, mutta halusin vielä piirtää joten menin vanhempieni makuuhuoneeseen ja piirsinpäs sinne sitten yhden seinän kokoisen "taideteoksen" uudella tussillani. Piti laittaa uusi maalipinta..

Näin meillä..^^
tallennettu

manga = elämä
manhwa = elämä
anime = elämä
Neko
foorumisti

Viestejä: 2



Profiili
« Vastaus #16 : 01.03.07 klo 18:01 »

Tämä seuraava tapahtuma on kyllä tosiaankin jäänyt kaivamaan mieltäni.

Tämä tapahtui kun minulla oli ikää n. 5 - 6 vuotta. Olimme äitini kanssa junamatkalla Helsinkiin, kun minä yht'äkkiä suutuin jostain kumman syystä ja rupesin riisumaan vaatteitani junassa ja juoksin edestakaisin pitkin käytävää vain pikkuhousut jalassani. Äitini yritti hoputtaa minua takaisin ja vahtasikin minua jonkin aikaa, mutta minä vain huusin ja juoksin pakoon. Kun sain äitini lopultakin hermostumaan, hän haki turvamiehet paikalle ja se minua todellakin pelotti!
Muistan hyvin selvästi, että eräs kaljupäinen turvamies tuli luokseni ja käski minun istua paikoilleni. Sen jälkeen vasta ymmärsin asian ja yritin tulla järkiini. Turvamies vahtasi katseellaan meitä (tai oikeastaan minua :D), kunnes minä pyysin turvamiestä kysymään eräältä hieman vanhemmalta rouvalta hänen ikäänsä, koska en pitänyt siitä, että rouva oli katsonut minua niin vihaisesti kun olin juoksennellut käytävällä. Kun turvamies ei suostunut kysymään, minä menin itse kysymään rouvalta hänen ikäänsä.
En nyt kyllä muista hänen ikäänsä, mutta sen muistan, että hän minulle sen kertoi! Olin sen jälkeen loppumatkan ihan hiljaa. :-D
tallennettu

Entinen nekotakuro. :3
kuukettu
foorumisti

Viestejä: 8


Tule tänne niin sinulle tapahtuu jotain ikävää


Profiili
« Vastaus #17 : 01.03.07 klo 19:23 »

Joskus pienenä leikin isoveljeni kanssa ulkona. Minä olin leikissämme mukamas "hevonen" ja velipoika syötti minulle ruokaa - tässä tapauksessa ravitsevia, mutta myrkyllisiä Lapinvuokon lehtiä (eräänlainen kukka). Ehehee, kun äiti huomasi, hän kuljetti minut kirjaimellisesti pää kainalossaan vessaan, pesi suuni vedellä ja soitti myrkytyskeskukseen. Eipä siinä mitään erikoista tarvinnut tehdä kun en ollut ehtinyt niellä. :D
Ei tässä oikeastaan tule muuta mieleen, en ole ollut erityisen vilkas lapsi.
tallennettu

Elä ja kuole.
Lizzie
Vieras
« Vastaus #18 : 12.03.07 klo 20:08 »

Näistä saan kuulla vieläkin..

Joskus, kun asuimme vielä Merirastilassa vuonna 1 ja 2, juoksin pihan ainota puuta päin. Vaikka äitini oli vankasti kieltänyt pihalla juoksemisen.

Joskus kaupassa keksin kysyä äidiltäni "Onko toi semmonen neekeri?" Äitini tietenkin motti minua ja sanoi ettei saa puhua tuollaista tummaihoisista. Vieressä meni siis joku tummaihoinen mies. X_X

Seiskaluokalla istuin historien tunnilla ja keikuin pulpetissani (kovaa tuolia kolisuttaen). Kaikki olivat hiljaa ja katsoivat minua, en itse tajunnut ensin tilannetta. Sitten historien opettaja mainitsi asiasta. Nolona sitten lopetin kiekkumisen.
Toinen legendaarinen seiskaluokan juttu oli kun istuimme fysiikan luokassa ja teimme tehtäviä. No, luokassa on neljä isoa "pulpettia" joissa sitten istuttiin ryhmittäin. Meidän pöydältä kysyttiin jotain ja tietenkin aloin huutamaan kova äänisesti ("Öööööööyyy!" xD) Kaikki repesivät nauramaan ja oli siinä opettajallakin naurua pidäteltävänä.

Viime kesänä, istuimme sateisena iltana yhden kaverini pihoilla semmoisella teranssilla. Jotain me siinä Narutosta pölötimme ja sitten se tapahtui. Onnistuin sanomaan "Joo, Iruka on mun kaapissa!" vaikka minun piti sanoa "Itachi on mun kaapissa." Kaverini lähtivät juoksemaan teranssin ympäri toistaen "Iruka on sun kaapissa, Iruka on sun kaapissa.." Ideana siis piilee se, että en kovinkaan paljoa pidä Irukasta. X3

Joskus pieninä kakaroina leikittiin veljen kanssa jotain outoa. Meillä oli (tai on edelleen) semmoinen kasvi, jossa on pitkät "lehdet". Keksin tarvitsevani sulkakynän ja minäpä sitten menin taittamaan yhden sellaisen "lehden" irti, koska se näytti niin paljon sulkakynältä. Siitäpä vasta huuto tulikin. XD
tallennettu
Mannytsu
kupoliitti

Viestejä: 180


Mandariini


Profiili WWW
« Vastaus #19 : 13.03.07 klo 16:21 »

Hehee xD tultu tehtyä on paljon (?) Esimerkiksi kun oli viisi niin äitini lähti synnyttämään pikkuveljeäni ja jäin kotiin kaksin tätini kanssa. Sitten myöhemmin äiti soitti minulle ja sanoi: "Olet saanut pikkuveljen!" No minä siihen: "Ihanaa! Kumpi se on? Tyttö vai poika?"

Sitten lauloin aina pienenä bussissa "jänis istui maassa" Kerran en muistanut sanoja ja joku mies kertoi minulle miten se jatkuu. Minä vain kiittelin ja jatkoin laulamista.

Ja sitten viimevuonna seiskan latinan tunnilla menimme hirsipuuta ja tuli mun vuoroni enkä millään keksinyt mitään kirjainta mitä arvata. Ja lopulta meitti huutaa: Å (ruottalainen oo). Ja kaikki vaan nauroivat.

Ja sitten joskus (en muista milloin) kun pidin lasia suuni ympärillä ja imin niin että se pysyi siinä ilman että piti käsillä kiinni. Imin sitä oikein kovaa ja niin että hiukan sattui ihoon. Lopulta menin vessaan ja huomasin peilistä että kivat verenpurkautumat olin saanut leukaani xD Pitipä sitten mennä sitäkin kokeilemaan.

Tekemisiä olisi vielä enemmänkin mutta lopetan nyt tähän
tallennettu

The Nightmare Begins. And You Can Hear the Cry of the Planet
Sivuja: [1] 2 3  Kaikki
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

MySQL pohjainen foorumi PHP pohjainen foorumi Powered by SMF 1.1 | SMF © 2006, Simple Machines LLC Validi XHTML 1.0! Validi CSS!
Sivu luotiin 0.034 sekunnissa. 20 kyselyä tietokannasta.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste