sisällön alkuun
19.11.2017 02.50 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Muikeaa :3"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

x Keskustelu | Ohjeet | Kalenteri | Henkilökunta Haku | Kirjaudu | Rekisteröidy

Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.


Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
 
« edellinen seuraava »
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Erään japaninopiskelijan päiväkirja  (Luettu 26305 kertaa)
0 käyttäjää ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Hectigo
poliittinen
vastuuhenkilö

Viestejä: 179



Profiili WWW
« : 26.12.08 klo 00:59 »

Konnichiwa!

Aloitin japaninopiskeluni syyslukukauden alkaessa Tampereen teknillisen yliopiston alkeiskurssilla Kumi Araki-Masosen opetuksessa. Tarkoituksenani on käydä kaikki aiheesta tarjotut 4 kurssia lävitse - toivottavasti kielitaito karttuu! Vaikka animen katselu onkin antanut hyvän pohjan varsinkin ääntämykselle, myös monta yllätystä on jo ehtinyt tulla vastaan. Kirjoittelen tähän ketjuun mielenkiintoisimpia havaintoja kielestä sikäli kun niitä tulee vastaan, ja toivon mukaan saan sitä myötä rikastettua triviatietouttanne sekä itse kerrattua menneiden viikkojen asioita. Sana on vapaa, joten kommentoikaa!

---

Lukusanojen lukumäärä

Ensimmäinen vastaan tullut japanin erikoisuus oli lukusanojen paljous ja käyttötapa. Erikoisuutena on se, että sanat muuttuvat sen mukaan, mitä lasketaan - esimerkiksi laskettaessa litteitä asioita käytetään päätettä -mai, ja pitkulaisia asioita laskettaessa päätettä -hon. Kuukaudenpäiville on omat sanansa ja päätteensä (epäsäännölliset muodot päiville 1.-10., 14., 20., ja 24., muilla pääte -nichi), samoin kuin talojen kerroksille (-kai). Eivätkä päätteet tähän lopu, vastaan on tullut jopa päätteet pienten ja isojen eläinten laskemiseen - molemmille omansa! Lisäksi on erikseen olemassa toinen, alkuperäiset japanilaiset lukusanat sisältävä setti, jota käytetään joitakin asioita laskettaessa.

Kiinalaisperäiset lukusanat 1-10:

ichi
ni
san
yon / shi
go
roku
nana / shichi
hachi
kyuu
jyuu


Alkuperäiset japanilaiset lukusanat 1-10:

hitotsu
futatsu
mittsu
yottsu
itsutsu
muttsu
nanatsu
yattsu
kokonotsu
too
« Viimeksi muokattu: 27.12.08 klo 14:25 kirjoittanut Hectigo » tallennettu
Veh
positiivinen
ylläpitäjä

Viestejä: 981



Profiili
« Vastaus #1 : 26.12.08 klo 01:50 »

Konbanwa,

Ketju on niin osuva, ettet toivottavasti pahastu vaikka liityn ainakin hetkellisesti mukaan. Aloitin nimittäin myös japaninopiskelun tänä syksynä. Minun oppituntini olivat Teknillisessä korkeakoulussa ja opettajanani oli Junichiro Okura.

Olen jo aiemmin opiskellut kaksi vuotta japania, silloin Oulussa aikuiskoulutustyyppisessä opetuksessa, jonka vaatimukset olivat aika rentoja. Ajattelin, että aiempi kokemus riittäisi kuitenkin varmistamaan että ainakaan ensimmäisellä kurssilla en joutuisi kuin kertaamaan asioita, mutta toisinpa kävi... jo suurin piirtein toisella oppitunnilla.



Äänenkorkeus

Aloitimme heti hiraganoista (sillä opettajan mielestä japania ei opi ääntämään oikein ellei heti aluksi opettele kanoja ja siitä lähtien käytä vain niitä), ja pääsimme piakkoin m-sarjaan asti. Okura-sensei näytti merkit videotykiltä ja sitten osoitteli niitä peräjälkeen ja käski meidän toistaa sarja perässä. Sitten hän tapasi kysyä, että sattuisiko joku luokassa tietämään jo kyseisen sanan. Korostan seuraavaksi äänenkorkeutta kirjoittamalla korkeamman tavun isolla.

Vastaan tuli "momo". Opettaja osoitti mo-tavua kaksi kertaa, ja luokka luki monotonisesti ääneen yhtä aikaa "mo-mo".

"Aivan, MOmo. Tietääkö kukaan, mikä MOmo on?"

Eturivissä joku viittaa. "Persikka?"

Okura-sensei on hetken hiljaa ja katsoo oppilasta - varma merkki siitä, että jotain meni aivan pieleen. "Ei ole persikka. Persikka olisi moMO. MOmo sen sijaan on reisi."

Oululainen opettajani oli sanonut, ettei japanissa ole minkäänlaista vaatimusta äänenpainolla, joten tämä oli, sanotaanko, pienoinen yllätys minulle. Oli varmaan ihan hyväkin asia; opin saman tien ettei edes kertaavaan opiskeluun kannata suhtautua liian rennosti, koska helposti näköjään käy niin että jo puolituttu kieli osoittautuukin toisella toistolla aivan vieraaksi.

Lisää tietoa tuosta äänenkorkeudesta löytyy muuten vaikkapa Wikipediasta. Artikkelissa mainitaan mielenkiintoisesti myös se, että äänenkorkeudessa mokaaminen on hyvin tavanomainen tapa osoittaa paksua ulkomaalaista aksenttia.
tallennettu
Flarona
kovin pötkyläinen
suomimangusti

Viestejä: 471


A, nandemo nai.


Profiili WWW
« Vastaus #2 : 26.12.08 klo 03:06 »

Katsos kummaa. Kolmas nyt syksyllä japaninopintonsa aloittanut kupolilainen ilmoittautuu. 0/
Paikka on Joensuun yliopisto ja opettajana toimii Savonlinnan kampukselta tullut Terttu Rajala.

Anteeksi, ettei minun viestissäni ole hienoa viivaa. En keksinyt, mihin sen laittaisin, koska kommentoin vain muiden viestejä. Kirjoitan saman tien historiikkinikin pienellä.
Kolme vuotta itseopiskelleena (suurimman osan ajasta vähemmän aktiivisena) tietenkin hyppäsin ensimmäisen kurssin yli, mitä sitä turhaan kanoja ja peruskielioppia uudestaan opiskelemaan. Kakkoskurssilla taisi tulla puolisen kymmentä minulle uutta rakennetta, ja kyllä kolmosellakin tuttuja juttuja tuli vastaan, vaikka parempaan suuntaan ollaan jo menossa. Japanin kursseista on jäljellä enää kirjallisen ja suullisen viestinnän kurssit, käännöstehtäväjuttu ja kaksi kulttuurikurssia. Ainakin periaatteessa saisin nuo kaikki suoritettua ensi kevääseen mennessä, mikä on surullista.


Tuosta Vehin kirjoittamasta tuli mieleen, että aina silloin tällöin suomalainen opettajamme kuulostaa vähän turhan suomalaiselta - siis samalla tavalla kuin Marutei Tsurunen. Aksentista en sano mitään, koska se on kuitenkin paljon parempi kuin omani.

Jos on yksi asia, josta en japanin kielessä pidä, niin se on Hectigon mainitsema lukusanojen liitteiden paljous. En ole koskaan vaivautunut niitä opettelemaan, ja esineille tiedän ainoastaan päätteet "hon", "mai", "kai", "ko" (pienet pyöreät esineet), "kai" (kerrat) ja "dai" (tekniset laitteet). Loppujen kanssa käytän ehkä liiankin usein japanilaista laskutapaa tai sanon vain "paljon". Yritän luistaa kaikesta. ^_^'
tallennettu

On laitonta ajatella, että Death Note: How To Read julkaistaisiin Suomessa.
Hectigo
poliittinen
vastuuhenkilö

Viestejä: 179



Profiili WWW
« Vastaus #3 : 26.12.08 klo 03:09 »

Ketju on niin osuva, ettet toivottavasti pahastu vaikka liityn ainakin hetkellisesti mukaan.

En toki pahastu, näppärästihän tässä vertailee kokemuksia. :) Hyvä vain, jos asialle riittää mielenkiintoa.

Lainaus
"Ei ole persikka. Persikka olisi moMO. MOmo sen sijaan on reisi."

Tämä tuli luonnollisesti meilläkin vastaan, tosin ensimmäisenä sanan ima kanssa - Ima on nyt, kun taas iMA tarkoittaa olohuonetta. Ainakin itselleni äänenkorkeus on vielä sen verran hankala asia, että taidan luottaa Araki-sensein sanaan siitä, että tasapaksummin lausumalla tulee kuitenkin pääsääntöisesti kontekstista ymmärretyksi. Hirveästä aksentista päässee eroon myöhemmin - toivottavasti ainakin!
tallennettu
Nanashibito
foorumisti

Viestejä: 155



Profiili
« Vastaus #4 : 27.12.08 klo 14:11 »

Minäkin haluan tunkea tähän keskusteluun, vaikka viimeisestä japanintunnistani on kyllä kulunut jo parisen vuotta. Opinahjonani siis ollut Helsingin yliopisto, AAKKL, opettajanani Uemura Yukako.

Oululainen opettajani oli sanonut, ettei japanissa ole minkäänlaista vaatimusta äänenpainolla, joten tämä oli, sanotaanko, pienoinen yllätys minulle.

Mielenkiintoisesti todettu tuolta opettajalta, meillä nimittäin tehtiin intonaatioharjoituksia jo peruskurssin alusta alkaen. Toistelimme siis tiettyjä lauseita aina tunnin alussa ja jos ei intonaatio mennyt kohdalleen, sai samaa lausetta jankata niin kauan, kunnes meni. Julmaa. :D

Jos sanapareista puhutaan, myös HAna ja haNA pitää muistaa ääntää oikealla painotuksella. En enää tietenkään ole 100% varma, kumpi on kukka ja kumpi nenä, mutta muistelisin, että HAna on kukka ja haNA puolestaan nenä.
tallennettu

心の師とはなるとも心を師とすることなかれ。
Caranraug
foorumisti

Viestejä: 90



Profiili WWW
« Vastaus #5 : 29.12.08 klo 23:08 »

Tämähän on aivan täydellinen foorumi kysymykselleni. Onko kieliopillisesti oikein jos sanon: "Nihongo ga wakarimasen. Eigo o hanashimaska?". Ymmärtääkseni se tarkoittaa "En puhu japania. Puhutteko te englantia?"
Luin tuon joltain ei-niin-viralliselta nettisivulta ja haluan varmistaa, onko se näin oikein. :)
Kiitos!
tallennettu

ˎ͓͜٨͓ˏ Laa shay'a waqi'un moutlaq bale kouloun moumkine

http://sayuri-zumi.deviantart.com
かずみ さゆり
Tsunayoshi
Vieras
« Vastaus #6 : 30.12.08 klo 09:12 »

Nihongo ga wakarimasen. Eigo (w)o hanashimasu ka(?)
En ymmärrä japania. Puhutteko englantia?

Itse lisäisin vielä jonkin liitesanan siihen jotta se kuulostaisi enemmän virkkeeltä. Ka-partikkelin jälkeen kysymysmerkki ei ole välttämätön sillä 'ka' tekee siitä jo kysymyksen. Sen sijaan pelkällä intonaatiolla siitä saadaan kysymys jolloin kysymysmerkki vaaditaan. Partikkeli wo voidaan kirjoittaa joko "wo" tai "o", itse kirjoitan aina "wo".

Ja ketjun aiheeseen: olen itseopiskellut japania vuosikausia, yhdelläkään tunnilla en ole käynyt. Katakanoista ja hiraganoista se alkoi, kun halusin saada selville ilman käännöstä mitä Ranma ½-OVAn OP:ssa, DoCon esittämässä Koi da! Panicissa lauletaan. Heh.

Tekstinymmärtämiseni on "vähän" niin ja näin, mutta kuullun- huomattavasti parempi. Ainakin kykenen katsomaan melko hyvin animea ilman tekstejä, ja mitäpä sitä muuta vaaditaan. :)
tallennettu
Heecaroo
foorumisti

Viestejä: 94


Tervetuloa Mansikkametsään~


Profiili WWW
« Vastaus #7 : 30.01.09 klo 23:20 »

Nyt minusta jotenkin tuntuu, että olen tullut väärään keskusteluun, mutta samapa se.

Itse en ole käynyt millään japaninkielen kurssilla, mutta kovasti haluaisin. En tosin varmaan oppisi mitään. Omistan sanakirjan, mutta ei se minua erityisen paljoa ole auttanut. En varmaan ikinä oppisi kirjoittamaan japania, koska näilläkin kirjaimilla se on vaikeaa. En osaa päättää kiroittaisinko "ou", "oo" vai "ô".

Ja nyt aploodit niille jotka ymmärsivät jotakin.
tallennettu
Kasumi
karismaattinen
kupomuumio

Viestejä: 572



Profiili WWW
« Vastaus #8 : 31.01.09 klo 12:32 »

Nyt minusta jotenkin tuntuu, että olen tullut väärään keskusteluun, mutta samapa se.

Itse en ole käynyt millään japaninkielen kurssilla, mutta kovasti haluaisin. En tosin varmaan oppisi mitään. Omistan sanakirjan, mutta ei se minua erityisen paljoa ole auttanut. En varmaan ikinä oppisi kirjoittamaan japania, koska näilläkin kirjaimilla se on vaikeaa. En osaa päättää kiroittaisinko "ou", "oo" vai "ô".

Ja nyt aploodit niille jotka ymmärsivät jotakin.

Ihan kuin jossain toisessa ketjussa olisi jo ollut tämä...

No, itse kirjoitan aina tuon ô merkiksi pidennetystä O:sta mutta ou ei ole myöskään väärin, kunhan sitä ei lausu ou:ksi vaan oo:ksi. Just huomasin että Ouran tosiaan onkon oikeasti "Ooran" ainakin lausuttuna ja senhän toisaalta voisi kirjoittaakin Ôran mutta ... Kirjoitetaan Ouran ja lausutaan Ooran.

Nyt kun pääsin vauhtiin, niin esim Nattô toki lausutaan "nattoo" eikä "Nattou" mitä myös joskus kuulee.
tallennettu

Modern Life Is Rubbish
Hectigo
poliittinen
vastuuhenkilö

Viestejä: 179



Profiili WWW
« Vastaus #9 : 31.01.09 klo 13:06 »

Lienee korkea aika jatkaa ketjun alkuperäistä ajatusta, tässä siis päiväkirjan toinen osa. Tämäkin asia tuli vastaan jo syksyllä, mutta adjektiivien taivutus japanissa on kuitenkin sen verran erikoinen juttu, että siitäkin lienee syytä kirjoittaa.

Adjektiivit taipuvat japanissa aikamuodoissa.

Antaa ajatuksen upota hieman. Jos puhuu menneestä ajasta, adjektiiveista käytetään eri muotoa kuin nykyisyydestä puhuttaessa. Lisäksi adjektiivit taipuvat myös negatiiviseen muotoon, ja adjektiivin taipuessa verbi vastaavasti ei taivu. Eikä siinäkään vielä kaikki! Sen lisäksi, että rakenne on länsimaisia kieliä opiskelleille täysin vieras, se ei edes aina päde: adjektiivit on jaettavissa i- ja na-adjektiiveihin, jotka molemmat taipuvat eri tavalla. I-adjektiiveilla aikamuodot on, kun taas na-adjektiiveilla ei. Lienee jo tarpeeksi hämmentävää.

Tässä kuitenkin esimerkki.

このクルマはふるいです。あたらしくないです。
Kono kuruma wa furui desu. Atarashikunai desu.
Tämä auto on vanha. Ei ole uusi.

あたらしかったです。ふるくなかったです。
Atarashikatta desu. Furukunakatta desu.
Oli uusi. Ei ollut vanha.

Ja sanasto tukemaan ymmärtämistä:
あたらしい / atarashii - uusi
ふるい / furui - vanha
です / desu - olla
この / kono - tämä
クルマ / kuruma - auto

Ja vastaava esimerkki na-adjektiiveilla:

このデパ-アはにぎやかです。しずかではありません。
Kono depaato wa nigiyaka desu. Shizuka dewa arimasen.
Tämä tavaratalo on vilkas. Ei ole hiljainen.

しずかでした。にぎやかではありませんでした。
Shizuka deshita. Nigiyaka dewa arimasen deshita.
Oli hiljainen. Ei ollut vilkas.

しずか / shizuka - hiljainen
にぎやか / nigiyaka - vilkas
ではありません / dewa arimasen - ei ole
でした / deshita - oli
ではありませんでした / dewa arimasen deshita - ei ollut
tallennettu
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #10 : 31.01.09 klo 14:44 »

Yrittääkseni vähän rajata ketjuja omiksi alueikseen, niin pyytäisin, että yksinkertaiset (ja monimutkaisemmatkin) kysymykset japanin kielestä esitetään Kysy-vastaa japanin kielestä -ketjussa, ja tämä ketju voisi enemmän keskittyä kokemuksiin japanin opiskelusta (jonkinlaisen oppimispäiväkirjan tapaan tai muuten).
« Viimeksi muokattu: 02.02.09 klo 20:42 kirjoittanut Andromeda » tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
Nanashibito
foorumisti

Viestejä: 155



Profiili
« Vastaus #11 : 31.01.09 klo 15:00 »

Kannatan Andromedan ajatusta. Pistetään nyt kuitenkin omaa mielipidettä noihin esille tulleisiin...

En osaa päättää kiroittaisinko "ou", "oo" vai "ô".


Pääasia kai on, että on systemaattinen. Jos käyttää merkkiä "ô", ei käy ilmi, onko alkuperäissanassa yhdistelmä  おお vai おう, mikä puolestaan tulee ilmi käytettäessä vokaaliyhdistelmiä "oo" ja "ou" (niitä ei kuitenkaan tule käyttää väärin). Eli siis おおきい on joko "ôkii" tai "ookii", ei kuitenkaan "oukii" ja どうして on joko "dôshite" tai "doushite", ei kuitenkaan "dooshite" - viimeinen tosin kertoisi sanan äänneasun parhaiten, muttei mukaile yleisimmin romanisaatioon käytettyä järjestelmää, Hepburnia.
Suosittelenkin tutustumaan Hepburn-romanisaatioon tässä kysymyksessä. Japanin romanisointi on helppoa verrattuna vaikkapa koreaan.

Hectigo, tuosta adjektiivijaottelusta. En tiedä, onko ajatus aikamuodoissa taipuvista adjektiiveista sinulle lainkaan edes outo, mutta i- ja na-adjektiivien keskinäistä suhdetta jäsentämään auttoi ainakin minulla se, että i-adjektiivit tulkitsee käyttäytyvän kuten verbit, na-adjektiivit puolestaan kuten substantiivit.
tallennettu

心の師とはなるとも心を師とすることなかれ。
Eki-sensei
foorumisti

Viestejä: 27


Oro?


Profiili
« Vastaus #12 : 05.12.09 klo 21:29 »

Eipä kai se haittaa vaikka tähän ei ollakaan vastattu ainakaan 120 päivään, kun en uutakaan aihetta halua aloittaa.

Lainaus käyttäjältä: Hectigo
Alkuperäiset japanilaiset lukusanat 1-10:

hitotsu
futatsu
mittsu
yottsu
itsutsu
muttsu
nanatsu
yattsu
kokonotsu
too

Eikös noi numerot ole sitä varten, kun puhutaan jonkin asian määrästä. Esim. hitotsu jotain, yottsu jotain (vaikkapa kännyköitä). Ainakin näin lukee yhdessä monisteessa jonka sain japanin opettajaltani.

Jep, eli kuten ylhäältä pystyikin jo lukemaan, niin olen opiskellut japania. Viime perjantaina juuri tein ensimmäisen kurssin kokeenkin, eli yhden kurssin verran olen sitä opiskellut lukiossa. Olisi tarkoitus opiskella lisää Töölön aikuislukiossa vuonna 2010 neljän kurssin verran jolloin olisin suorittanut sitä viisi kurssia yhteensä.

Minullakin on, tai oli ja tulee olemaan, japanilainen japanin opettaja, naissukupuolen edustaja. Hän tulee olemaan myös minun opettajani Töölössä (joka sijaitsee siis Helsingissä, jos joku ei tiedä).

Tämä ainoa kurssi mikä meillä täällä lukiossa on oli lähinnä ns. leikki kurssi. Johdanto kurssiksikin sitä voisi kutsua. Kurssilla opeteltiin joitakin perusverbejä, niiden kielteisiä ja kohteliaita muotoja, vähän kulttuuria (ja syötiin kokeen aikana japanilaista ruokaa, eli ruokakulttuuriinkin tutustuttiin), sekä hiraganat. Hiraganoja ei tosin tarvinnut opetella ulkoa, vaan kokeessa sai niitä varten lunttilapun. Se oli tärkeää että niitä osasi käyttää. Katsoimme myöskin joka perjantai sellaista japanilaista sarjaa kuin... noh, ei nyt tule sarjan nimeä mieleen, mutta se ei siis ollut anime. Siihenkin liittyen tuli paljon kysymyksiä kokeeseen.

Eihän tuon kurssin aikana paljoa sitä japania oppinut, mutta se oli sellainen pieni johdanto kurssi ja toivottavasti neljän seuraavan kurssin aikana sitten oppisin enemmän.

Äänenkorkeus
Vastaan tuli "momo". Opettaja osoitti mo-tavua kaksi kertaa, ja luokka luki monotonisesti ääneen yhtä aikaa "mo-mo".

"Aivan, MOmo. Tietääkö kukaan, mikä MOmo on?"

Eturivissä joku viittaa. "Persikka?"

Okura-sensei on hetken hiljaa ja katsoo oppilasta - varma merkki siitä, että jotain meni aivan pieleen. "Ei ole persikka. Persikka olisi moMO. MOmo sen sijaan on reisi."

Tämä onkin aivan uusi asia minulle eikä opettaja maininnut minulle mitään tästä. Mielenkiintoista.

Edit: Hetkinen... Kun tarkistin Japanin sanakirjastani niin persikka on momo ja reisi futomomo?
tallennettu
levanti
Vieras
« Vastaus #13 : 06.12.09 klo 09:27 »

Japania opiskellaan täälläkin, olen itse asiassa ihan maisteriksi lukemassa... jos olen. Olen nimittäin ollut nyt jo kuukauden sairaslomalla ja paluu siihen arkeen alkaa aina vain vaikuttaa hankalammalta. Siihen kun vielä lisätään rästissä olevat kokeet sun muut niin aikas kiva soppa siinä. Halua olisi kyllä mutta jaksamista ei.

Osaan hiraganat, katakanat ja n. 150 kanjia tällä hetkellä, mutta tunnistan huomattavasti enemmän kanjeja.
tallennettu
Hectigo
poliittinen
vastuuhenkilö

Viestejä: 179



Profiili WWW
« Vastaus #14 : 06.12.09 klo 18:48 »

Päivitetäänpä alkuperäistä päiväkirjaa taas hieman - kolmas kurssi japania on juuri päättymässä, joten olisikin korkea aika. Japanese For Busy People -sarjan toisen osan parissa on jatkettu, ja olen ainakin itse ollut TTY:n opiskelutahtiin hyvin tyytyväinen. Syksyn kurssilla on käyty kanjeja sekä useita hyödyllisiä kielioppiasioita muunmuassa verbeistä. Kielen omituisuuksiin on paljolti tottunut, mutta on niitä jokunen uusikin tullut vastaan.

Erityisesti japanin verbimuodot ovat jonkinmoinen kuriositeetti. Aiemmilla kursseilla käytimme perusmuotona kohteliasta -ます-muotoa (-masu), mutta nyt siirryimme viimein ns. sanakirjamuodon eli -る-muodon (-ru) käyttöön. Japanin verbit jakaantuvat taipumisen suhteen jotakuinkin kahteen lohkoon:

1. ます-muodosta sanakirjamuoto muodostetaan yksinkertaisesti vaihtamalla pääte る:ksi.
2. ます-muodon viimeistä tavua taivuttamalla saadaan u-päätteinen sanakirjamuoto.

Lisäksi on olemassa muutamia epäsäännöllisyyksiä (きます ja します), mutta säännöt sinänsä ovat mukavan yksinkertaisia. Hieman hankalampaa on erilaisten muotojen määrä ja käyttö: sanakirjamuoto ajaa muuten saman asian kuin ます-muoto, mutta se on epämuodollisempi, ja myös muista verbimuodoista on usein epämuodollisempi ja muodollisempi versio.

Kanjien opiskelussa tulee myös riittämään työtä pitkälle tulevaisuuteen - nyt onnistuu noin kolmenkymmenen kanjin luku ja kirjoitus, mutta merkkejä on yhteensä tuhansia.

Vielä vastaus kysymykseen:

Lainaus
Eikös noi numerot ole sitä varten, kun puhutaan jonkin asian määrästä. Esim. hitotsu jotain, yottsu jotain (vaikkapa kännyköitä).

Juu, japanilaisperäisillä lukusanoilla voi kyllä laskea lukumääriä, ja se taitaa olla harvoin kieliopillisesti täysin väärin. Kiinalaisperäiset yhdistettynä päätteeseen ovat kuitenkin monissa yhteyksissä käytetympiä ja luonnollisempia.
tallennettu
Silja
foorumisti

Viestejä: 24


Kikkoman!


Profiili WWW
« Vastaus #15 : 30.01.10 klo 16:04 »

Erityisesti japanin verbimuodot ovat jonkinmoinen kuriositeetti. Aiemmilla kursseilla käytimme perusmuotona kohteliasta -ます-muotoa (-masu), mutta nyt siirryimme viimein ns. sanakirjamuodon eli -る-muodon (-ru) käyttöön. Japanin verbit jakaantuvat taipumisen suhteen jotakuinkin kahteen lohkoon:

1. ます-muodosta sanakirjamuoto muodostetaan yksinkertaisesti vaihtamalla pääte る:ksi.
2. ます-muodon viimeistä tavua taivuttamalla saadaan u-päätteinen sanakirjamuoto.
Heh, hauska nurinkurinen ajattelutapa. Ei se nimitys sanakirjamuoto elikkäs verbin perusmuoto ole ihan tuulesta temmattu... ;) Mutta minkäs sille itse mahtaa, jos opetus on alkanut suoraan ます-muotoon taivutetuista verbeistä eikä tuosta perusmuodosta. Kannattaa vain pyrkiä mahdollisimman pian eroon tuosta ajattelutavasta ja ajatella taivutuksen lähtökohtana enneminkin perusmuotoa.

Tuo ます-muodosta opetuksen aloittaminen on harvinaisen (ja valitettavan) yleistä. Myös itse olen aloittanut opiskeluni tuollalailla, tosin opettajallani oli sen verta järkeä päässä, että verbit "tankattiin" muodossa たべる - たべます, のむ - のみます, する - します, くる - きます jne. Eli vaikkei ensi alkuun ollut mitään käsitystä siitä, miten tuota ensimmäistä muotoa käytetään, niin se tuli silti opittua heti alussa.

Hieman hankalampaa on erilaisten muotojen määrä ja käyttö: sanakirjamuoto ajaa muuten saman asian kuin ます-muoto, mutta se on epämuodollisempi, ja myös muista verbimuodoista on usein epämuodollisempi ja muodollisempi versio.
Ei ihan noin. ます-muotoa voi käyttää vain lauseen lopussa (poislukien suorat sitaatit). Esimerkiksi さかなをたべますひと on väärin edellä mainitusta syystä. Oikea muoto on siis さかなをたべるひと (kalaa syövä ihminen). Siinä olet oikeassa että ます-muoto on kohtelias muoto, tuttavallista perusmuotoa käytetään läheisille ja tutuille henkilöille puhuttaessa sekä (tuntemattomalle yleisölle) kirjoitettaessa, katsopa vaikka japaninkielistä Wikipediaa tai jotain blogia.

Mihin viittaat tuolla kohdalla "myös muista verbimuodoista oon usein epämuodollisempi ja muodollisempi versio"?
tallennettu

Kanjikaveri - opi japania!
suomi-japani-suomi  -sanakirja
Keskustele japanin kielestä ja kulttuurista foorumilla
Flarona
kovin pötkyläinen
suomimangusti

Viestejä: 471


A, nandemo nai.


Profiili WWW
« Vastaus #16 : 03.02.10 klo 00:18 »

Mihin viittaat tuolla kohdalla "myös muista verbimuodoista oon usein epämuodollisempi ja muodollisempi versio"?

Kielteinen, mennyt ja menneen kielteinen, luulen ma?
Muista ei käsittääkseni ole kohteliaan kielen muotoa, vaikka toisinaan näkeekin muotoja ~まして ja ~ましたら.
tallennettu

On laitonta ajatella, että Death Note: How To Read julkaistaisiin Suomessa.
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

MySQL pohjainen foorumi PHP pohjainen foorumi Powered by SMF 1.1 | SMF © 2006, Simple Machines LLC Validi XHTML 1.0! Validi CSS!
Sivu luotiin 0.041 sekunnissa. 20 kyselyä tietokannasta.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste