sisällön alkuun
18.11.2017 19.38 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Suomalaisten fanien palvelemista jo vuodesta 2002"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

x Keskustelu | Ohjeet | Kalenteri | Henkilökunta Haku | Kirjaudu | Rekisteröidy

Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.


Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
 
« edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 [3]  Kaikki
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Epätoivoisia ihastuksia, vai eikö ihan niin epätoivoisia?  (Luettu 30999 kertaa)
0 käyttäjää ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Hachikat
foorumisti

Viestejä: 162


pentu


Profiili
« Vastaus #40 : 23.12.10 klo 23:09 »

Tää on hei hauska ketju. Naurahtelin muuten Andron siggylle, "Aina on toivoa". Jotenkin ironisella tavalla sopi tähän, varsinkin, kun Androlla on tuollaisia viksuja posteja tähän thrediin about ongelmat.

Jhoomut, ehkä mun piti tulla asiaakin puhumaan. Miksi ihmeessä joidenkin tyttöjen oletetaan olevan lesboja, jos he tulevat paremmin toimeen samaa sukupuolta edustavan henkilön kanssa? Eihän tässä ole järkeä lainkaan, tarkoitan, että totta kai oman sukupuolen edustajan kanssa löytyy paljon enemmän yhteistä, kuin vastakkaisen - ihan kuin Androkin sanoi. Itseäni on myös lesboksi kutsuttu, kauan ennen kuin edes ajattelin tällaisia asioita, juurikin siksi että kaveerasin vain tyttöjen kanssa. Mielestäni se oli vain luonnollista, enkä koskaan edes löytänyt mitään yhteistä itseni ja poikien välillä. Enpä nyt kuitenkaan edelleenkään koe, että juuri se olisi vaikuttanut omaan suuntautumiseeni millään tavalla. Nykyään tulen poikien kanssa toimeen melkeinpä siinä missä tyttöjenkin, riippuen toki myös jätkästä.

Se ei nimittäin tarkoita noin seksuaalisen suuntautumisen kannalta juuri mitään, kumman sukupuolen kanssa tulee paremmin toimeen. Joku ei ole lesbo ihan noin vain siksi ettei tule poikien kanssa toimeen, ihan samalla tavalla kuin jätkästä ei tee homoa se, että hänellä takkuaa kanssakäymisen taito tyttöjen kanssa. Vaikka poikien kanssa ei tytöltä kanssakäyminen kävisi, ei se tarkoita, että hän alkaisi haluta tyttö!kavereitaan. Se ei myöskään tarkoita, etteikö maailmassa olisi poikaa, jonka kanssa kanssakäyminen onnistuisi, tai etteikö sitä voisi oppia.

Eiköhän ihminen loppujen lopuksi itse tiedä, mitä haluaa. Vaikkei tule poikien kanssa toimeen, usein kuitenkin tuntee siitä huolimatta vetoa heitä kohtaan, ja toisinpäin. Ei tosin aina.
« Viimeksi muokattu: 05.01.11 klo 16:58 kirjoittanut Hachikat » tallennettu

"Televisio kiellettävä. Ja musiikki. Ja taide. Ja kirjat. Joku voi saada vaikutteita jostakin."
alliM
foorumisti

Viestejä: 12



Profiili
« Vastaus #41 : 24.12.10 klo 00:03 »

Itse olen biseksuaali, tai niin ainakin itseni ymmärrän. Olen seurustellut muutaman kerran, tyttöjen kanssa. Ihastun sekä naisiin että miehiin, ehkä enemmän siihen ihmiseen kuin sukupuoleen. Tai usein pelkkään ulkonäköön.

Mutta kuitenkin..arvatkaas mitä? Minä tulen juttuun paremmin poikien kuin tyttöjen kanssa, silti kaikki seurustelukumppanini ovat tolleet naispuolisia. Eli ihan voin kokemuksesta sanoa, että tosiaan nuo asiat eivät ole toisistaan riippuvaisia :)
tallennettu

Se se on.
lorensilver
Vieras
« Vastaus #42 : 02.01.11 klo 17:29 »

Epätoivoista joo.
No mutta mitä nämä  alle parikympiset uikuttavat eitei ketään löydy. Ja useat teistä on vielä ihan tavisnäköisiä ja kokoisia.
Mitikääpä sitä kun kohtaloksi sattuu  kasvaa sotanorsuksi, koko vastakaisen sukupuolen ivan alla.
Ja siiten veilä ihastua siihen pääle.
Takanani on paljon surua, ja tilanteita jossa en edes oo kehdannu tustustua ihmiseen kun tiedän olevani ruma.
Media on pitäny  hyvän huolen että itsetuntoni on romuna.
Ja pitäny hyvän huolen siitä että saan tuntea median vaikutuksen kakkiall missä  liikun. jos et ole normaaleissa mitoissa niin sinia on oikeus sorsia kakkialla.

Ja asiaa ei tee hepota yhtään se etten pidä kaltaisistani  vaan ihastun yleensä kauniisin normaaleihin ihmisiin.
Kyllä miehet voivat olla todella kauniita. jos itse on maskuliininen
naispuolinen sotanorsu.
Nykyään tilanne o hepottanu sen verran että pystyn liikkumaan jätkien kanssa samosissa ympyröiisä. pelaan pleaikkaria yms. ja puhun nortikieltä.
Mutta ihastumis asiat  tekee vaikeaksi  se etten osaa alla oikein naiselinen ja kun en ole lespo.
Olen vankina ruumiini sisällä.

Ja siiten tuoreinpaan epätoivoon.
Osasin puolistostavuotta sitten puhua vielä tunteista,
ja puhuinkin. ja likaa. olisi pitänyt olla hiljaa ja tyytyä katselemaan sivusta niinkuin aina ennenkin.
niin minulla saataisi olla vielä kauniita haaveita ja onnea.
Asioiden selvittminen tuhosi  kaken.
Nykyään tämä kaunis ja ihana  ihminen on kaverini.
Mutta en tiedä  haluanko  minä olla enää kauvan. kun aina
unohdan sen että  sain köniin
Hullaanun silmiin ja hymyyyn yhä uuudetaan.
Ja sitten putoan taas maan pinnalla kipeästi.
Sattuu todella.
Ja tämän kaken piti  alksi olla vain pelkää pilaa. niin minä  sen hänelle esitin.  Mutta kuikas kävikään peli muutui todeliseksi. ja todelisuus pelikentäksi.
Rakastuin vasten tahtoani, rakastan niin että  sydän särkyy,
ja irti en osaa päästää kun oon oolu kovin toivoton aina ennekin. Nisf.
.

tallennettu
Kyocho
Vieras
« Vastaus #43 : 05.01.11 klo 20:55 »

Epätoivoiset ihastukset ovat suorastaan kirous.
Tällä hetkellä on kuitenkin niin onnellisesti, että seurustelen/seurustelin (tilanne on hiukan outo nyt, joten en tiedä, onko naiseni minut hylännyt vaiko ei) ihastukseni kohteen kanssa.
    Tämä kyseinen epäloogisten tapahtumien sarja alkoi keväällä 2009, kun törmäsin tähän erikoiseen olentoon eräässä miitissä. Olimme Kuopiossa, Urumin liikkeessä. Kutsutaanpa partneriani nyt vaikka Jääkaapiksi. Hän tuli taakseni seisomaan, kun hypistelin figuureja ja säikähdin todella kovasti ja kiljaisin "Jääkaappi-san is harassing me!".  Erinomaisen mieleenpainuva ensikohtaaminen, eikö totta?

No, ensitapaamisemme jälkeen meni yli puoli vuotta ennen kuin tapasimme seuraavan kerran. Hänet siirrettiin sattumalta kouluuni ja meillä oli yhteinen kaveri. Kaverini, joka on kiusallisen tietoinen suuntauksestani, oli tietysti heti sitä mieltä, että meistä tulisi maailman suloisin pari.

Jossain välissä tajusin ihastuneeni Jääkaappiin, ja eräänä talvisena iltapäivänä sitten rohkaistuin hänelle kertomaan asian laidasta. Tyttö ei minua täysin torjunut; sanoi vain ettei ole koskaan rakastanut ketään. Tämän jälkeen hän katosi yli viideksi kuukaudeksi, ja  sitten yhtäkkiä toukokuussa hän kutsui minut kotiinsa. Jääkaappi-paralla oli suuria vaikeuksia saada asiansa sanotuksi, mutta loppujen lopuksi kävi ilmi, että hänellä on lämpöisiä tunteita minua kohtaan. Olemme seurustelleet kohtalaisen onnellisina siitä eteenpäin, mutta nyt näkyy tummia pilviä rakkauden taivaalla.

Tsemppiä ja jaksamista kaikille onnettomille ja vähemmän onnettomille. Rakkaus on yksi elämän mutkikkaimpia asioita.
tallennettu
Seraphine
foorumisti

Viestejä: 3


Kaik lutviutuup!


Profiili WWW
« Vastaus #44 : 19.02.11 klo 22:48 »

Niin, oletko ihastunut tai rakastanut palavasti johon kuhun? Onko rakkauteutesi/ihastumisesi tuhoon tuomittua? Mikä aiheuttaisi epätoivon? Kauanko olet ihastunut? Millaiseen henkilöön? Missä tapasitte? Onko Hän kiinnostunut sinusta?

Josko en tällä hetkellä suoranaisesti palavasti rakastunut, mutta jonkin sortin vakavammasta ihastuksesta kärsin - olen itse asiassa kärsinyt kohta seitsemän vuotta. Riparillani tapasin yhden söpön ja kivan (eli urheilullisen, musikaalisen, ystävällisen, kohteliaan... <3_<3) pojan, jota olen tasaisesti kerran-pari vuodessa nähnyt ja johon olen yhtä monta kertaa ihastunut uudestaan. (Poika siis asuu eri paikkakunnalla kuin minä.) Siinä missä poika ei (välillä todella surkuhupaisiksi äityviin) huomionosoituksiini aivan toivotulla tavalla reagoi (ts. on varsin neutraali), ei hän varsinaisesti ole osoittanut, että ei olisi mitenkään minusta kiinnostunut. Tai siis, esimerkiksi takavuosina, jolloin vielä mesetin, hän (omasta mielestäni) aggressiivisten iskuyritysteni jälkeen saattoi jonkun ajan päästä aloittaa mesekeskusteluita ja muuten pitää yhteyttä, mitä ei-kiinnostunut ihminen ei varmaan tekisi? (Tietenkin tässä on se mahdollisuus, että hän haluaa olla kaveri kanssani, mutta olen yrittänyt olla ajattelematta sitä mahdollisuutta. :''''''))

En ole koskaan suoraan tunteitani tunnustanut, vaan, no,  "rivien välistä". (Moni ystäväpoikani on kuitenkin todennut, että he ainakaan eivät tajua, ennen kuin heille sanoo suoraan - minä vaan en uskalla, kun en tosiaan näe tätä poikaa kauhean usein ja näin tunnustus voisi tulla vähän puun takaa. Netitse/puhelimitse en kuitenkaan viitsisi näitä asioita hoitaa, kun tuppaan herkästi ylianalysoimaan oikeasti neutraalitkin viestit merkitsemään ties mitä...)

Olenkin siis viime aikoina (~6 kk) tyytynyt lähinnä Facebookin kautta stalkkeroimaan tätä poikaa. Joulukuussa stalkkerointi nousi uudelle tasolle, kun lähetin pojalle nimettömän syntymäpäivälahjan :'''D (Hän siis viettää välivuottaan yhdessä kansalaisopistossa opiskellen & sen asuntolassa asuen, joten siksi osoitteen sain selvitettyä.) Nyt ystävänpäivänä lähetin (nimettömästi, totta kai) rasiallisen itsetekemiäni suklaita - poikamokoma tosin lähti maanantaina laskettelureissulle kavereidensa kanssa eikä ole vieläkään palannut, joten suklaistani hänellä ei ole vielä tietoakaan. No, toivottavasti eivät ole sulaneet/homehtuneet/tulleet syödyiksi tässä väliaikana...

Olenko romanttinen hupsu vai epätoivoinen pösilö, joka ei vaan ota uskoakseen, että toivoa ei taida olla? :''---DD
tallennettu

franskanleipa
foorumisti

Viestejä: 114



Profiili WWW
« Vastaus #45 : 21.02.11 klo 00:34 »

sen takia ei kannata kenenkään tehdä hätäistä johtopäätöstä, ettei olisi kiinnostunut ollenkaan tai ei tulisi toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Miksei? Lähtien oletuksesta, jonka mukaan asiat tulevat ilmi sitämukaa, mitä tulevat. Sukupuoli- ja seksuaalisen identiteetin kanssa sekaisin oleminen ja pelailu ja leikki ei pysty olemaan minkäänlaiseks haitaks, ellei siitä haittaa tee. Kiinnostukset erilaisia genitaaleja, ulkoisia olemuksia, sisäisiä ominaisuuksia ja sosioseksuaalisia sukupuolirooleja omaavia ihmisiä kohtaan kun käyvät ilmi käydessään ilmi. Siihen asti voi odotella.

Itse olin varhaisesta esiteini-iästä asti äärimmäisen sekaisin ja ailahteleva sukupuolisuuteni ja sukupuolissidonnaisten kiinnostusteni kanssa, ja koen sen olleen ainoastaan hyväksi ja vahvistavaa nykyisiä koettelemuksiani kohtaan.

Yläasteiän ajattelin olevani lesbo, joka ihastui toisinaan poikiin. Lukioiän koetin tukahduttaa itseäni heteroksi, jotta tulisin hyväksytyksi. Näin kahdenkympin tietämillä olen autuuksissani hyväksynyt sen faktan, että olen muuttuva kokonaisuus muuttuvilla mielihaluilla. Se ei mahdollisesti olisi käynyt lainkaan niin sukkelasti, jos olisin koskaan, ikinä, yhdenkään hetken, ihmisen tai ihastuksen kohdalla jäänyt pohtimaan siitä hetkestä harhauttavia, epäolennaisia seikkoja. Riitti, että tunsin, ja riittää edelleen. Ja riittää, kun mä tiedän, että mä voin muuttua tästä panseksuaalisuudestani koska tahansa aseksuaaliksi, jos niin on käyvä, ja se on ihan vitun jees ja okei.

Jos tässä ei oo mitään järkee, niin se johtuu siitä, että oon päihdyksissäni kaikest rakastuksest ja sen lieveilmiöist. Morooooo.
tallennettu

Silmä on katsojan päässä
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #46 : 21.02.11 klo 22:42 »

sen takia ei kannata kenenkään tehdä hätäistä johtopäätöstä, ettei olisi kiinnostunut ollenkaan tai ei tulisi toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Miksei? Lähtien oletuksesta, jonka mukaan asiat tulevat ilmi sitämukaa, mitä tulevat. Sukupuoli- ja seksuaalisen identiteetin kanssa sekaisin oleminen ja pelailu ja leikki ei pysty olemaan minkäänlaiseks haitaks, ellei siitä haittaa tee.

No juuri tuota tarkoitin, mikäli nyt muistan alkuperäisen ideani oikein. Ei siinä mitään, jos leikittelee ja kokeilee ja tutkii, että mikä tuntuu omalta jutulta, mutta jos yhden ikävän kokemuksen perusteella toteaa, että "en osaa", ja pitää sitä sitten kiveen hakattuna ja muuttumattomana totuutena, niin ollaan ongelmissa. Varsinkin, jos kokee, että "tahtoisi osata".
tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
K-haza
kupoliitti

Viestejä: 215



Profiili WWW
« Vastaus #47 : 13.03.11 klo 12:24 »

Välillä tuntuu tämä seurustelukin vähän epätoivoiselta ihastumiselta :'D

Itse haluan ja kaipaan huomiota, ja saatan kerjätä sitä, kun taas tuo toinen ei välttämättä aina huomaa edes yritystäni, ja on muutenkin aina välillä vähän omaanrauhaanvetäytyväinen. Siinä sitten kumpikin ihmettelee osaltaan aina välillä, että "Mitä minä nyt olen tehnyt?" kun toinen mököttää ilman huomiotaan ja toinen ei huomioi, kun en ole mitenkään kovin selkeä ihminen :'''D
Yksi draama ollaan tästä jo saatu vedettyä, mutta muuten tämä homma toimii kyllä! <3 Kunhan vaan hoidetaan asioita puhumalla, eikä mökötyksellä tai mykkäkoululla!
tallennettu

"I don't give a crap about any of this, er.. crap!"
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #48 : 13.03.11 klo 17:28 »

Itse haluan ja kaipaan huomiota, ja saatan kerjätä sitä, kun taas tuo toinen ei välttämättä aina huomaa edes yritystäni, ja on muutenkin aina välillä vähän omaanrauhaanvetäytyväinen.

Lienee ikuisuusongelma. Olisi niin romanttista ja söpöä, kun toinen tajuaisi aina ilman mitään vihjailua tai pyyntöä, että nyt toinen kaipaa huomiota. Huomionkaipuinen voi yrittää vihjailla jotain pienillä eleillä ja ilmeillä, joita itse pitää hyvinkin selvinä, mutta jotka oikeasti ovat hyvinkin huomaamattomia, ellei tunne ihmistä jo hyvin. Hienovarainen vihjailu ja odottaminen, että toinen tajuaisi, ovatkin lähes sama asia kuin odottaisi toiselta ajatuksenlukua. Ja ennen kuin kukaan luulee, että puhun täällä nyt Vanhana Moraalitätinä kuluneita kliseitä, niin sanottakoon, että olen itse kompastunut samaan ansaan tuhansia kertoja. Hiljalleen kuitenkin oppi, että ihmiset eivät loppujen lopuksi ole kovin hyvinä lukemaan toistensa ajatuksia, joten piti vain opetella sanomaan toiveensa ääneen. Se voi tuntua arkipäiväiseltä, mutta ainakin omalla kohdallani toimii hyvin. Asiat sujuu huomattavasti helpommin, kun suoraan sanoo kaipaavansa huomiota sen sijaan, että istuu hiljaa nurkassa ja odottaa. Hiljainen odotus sitä paitsi todennäköisesti näyttää ulkopuolisen silmin lähinnä siltä, että kaikki on hyvin ja että toinen haluaa puuhata omiaan. ;)
tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
K-haza
kupoliitti

Viestejä: 215



Profiili WWW
« Vastaus #49 : 18.03.11 klo 22:47 »

Itse haluan ja kaipaan huomiota, ja saatan kerjätä sitä, kun taas tuo toinen ei välttämättä aina huomaa edes yritystäni, ja on muutenkin aina välillä vähän omaanrauhaanvetäytyväinen.

Hiljalleen kuitenkin oppi, että ihmiset eivät loppujen lopuksi ole kovin hyvinä lukemaan toistensa ajatuksia, joten piti vain opetella sanomaan toiveensa ääneen. Se voi tuntua arkipäiväiseltä, mutta ainakin omalla kohdallani toimii hyvin. Asiat sujuu huomattavasti helpommin, kun suoraan sanoo kaipaavansa huomiota sen sijaan, että istuu hiljaa nurkassa ja odottaa.

Jep, tiedän tämän kaiken, ja olenkin ottanut tuon ekan hieman kunnollisemman draaman jälkeen sen ajatuksen, että yrittää olla selkeämpi! <3 Tosin tietty jossain tiettyinä päivänä kuukaudessa ei edes halua olla selkeä, vaan on täysi PMS-idiootti, mutta sille kauhesti mahda mitään :'D
Mutta on kyllä onnellinen olo tuon kanssa, vaikka tässä on välillä hieman kommunikaatiovaikeuksia ja muita hankaluuksia <3
tallennettu

"I don't give a crap about any of this, er.. crap!"
Hachikat
foorumisti

Viestejä: 162


pentu


Profiili
« Vastaus #50 : 19.03.11 klo 12:49 »

Lainaus
Välillä tuntuu tämä seurustelukin vähän epätoivoiselta ihastumiselta :'D
Hei tuttu tunne omg!

Oma kultani on sellainen hieman etäisempi ihminen. En tiedä, antisosiaaliseen kaatuva tai jotain, joskus hyvin vaikea ymmärtää ja muutenkin ihan kummallinen (tykkään siitä silti pur). Ollaan oltu nyt ihan liian kauan erossa, koska sillä oli kirjoitukset (viimeiset ensi viikolla, jee!), eikä se ole ehtinyt pahemmin tapailla mua, koska asutaan eri kaupungeissa ja matka on sen verran hintava, että vaatisi paria päivää, mitä taas ilmeisesti lukuaikataulu ei antanut periksi. Joskus tuon kanssa on aika vaikea pärjätä pelkästään viestimien välityksellä yhteydessä, koska se toisin kuin minä ei käytä paljoa puhelinta (= harvoin vastaa viesteihin) ja on satunnaisesti online, mutta useimmiten vain joskus aamukolmen aikoihin (= mä oon nukkumassa, koska koulua eikä lukuvapaata).

Lisäksi olen jotenkin kovin epävarma tästä koko jutusta aina välillä, koska se ei ole sellainen ihminen, joka jakaa hellyydenosoituksia ihan joka päivä (näin virtuaalisesti ainakaan), ja itse satun olemaan aika lailla tuollaisen vastakohta. Toisinaan kaikki on taas hyvin, en ihan ota selvää omasta päästäni, tulkkia pliis? Mutta mutta, odotan tosi kovasti, että päästään näkemään, koska livenä on helpompi kommunikoida. :3
tallennettu

"Televisio kiellettävä. Ja musiikki. Ja taide. Ja kirjat. Joku voi saada vaikutteita jostakin."
Shin
foorumisti

Viestejä: 46


あなたが美しいです


Profiili WWW
« Vastaus #51 : 06.11.11 klo 15:07 »

Lainaus
Välillä tuntuu tämä seurustelukin vähän epätoivoiselta ihastumiselta :'D
Hei tuttu tunne omg!

No niin on täälläkin. On kyllä sen verran vääntöä tyttöystävän kanssa ja suhde menee ylös alas kuin vuoristorata konsonaan ettei tässä kukaan enää kohta tiiä miten päin pitäis olla. Yhdessä ollaan yhä kuitenkin koska ero on vielä kahta kamalampi vaihtoehto. Ei kai tässä muu auta kuin kärsiä alamäet ja nauttia ylämäistä? Pakko kyllä myöntää että harvinaisen paljon paskaa ja ongelmia tässä suhteessa on ja on ollut vaikkei pitkälle olla ees keritty.
tallennettu

Sivuja: 1 2 [3]  Kaikki
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

MySQL pohjainen foorumi PHP pohjainen foorumi Powered by SMF 1.1 | SMF © 2006, Simple Machines LLC Validi XHTML 1.0! Validi CSS!
Sivu luotiin 0.031 sekunnissa. 20 kyselyä tietokannasta.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste