sisällön alkuun
19.11.2017 08.44 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"KUntaPOliittisten nuorten LIitto"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

x Keskustelu | Ohjeet | Kalenteri | Henkilökunta Haku | Kirjaudu | Rekisteröidy

Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.


Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
 
« edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 3 [Kaikki]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Epätoivoisia ihastuksia, vai eikö ihan niin epätoivoisia?  (Luettu 31004 kertaa)
0 käyttäjää ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
millla
Vieras
« : 29.10.08 klo 22:06 »

 Päätin aloittaa tälläisen aiheen, haulla en ainakaan löytänyt vastaavaa.

 Niin, oletko ihastunut tai rakastanut palavasti johon kuhun? Onko rakkauteutesi/ihastumisesi tuhoon tuomittua? Mikä aiheuttaisi epätoivon? Kauanko olet ihastunut? Millaiseen henkilöön? Missä tapasitte? Onko Hän kiinnostunut sinusta?

 Siinä olikin kysymysrypäs tällä kerralla. Voin itse aloittaa kertomalla omasta asiastani.

 Niin, olen yksinkertaisesti rakastunut yhteen Jyriin. Jyri on hiukan alle 165 cm pitkä, aika normaali poika. Puhuu savon murretta. 14 vuotias. (itse olen 12..)

 Tapasimme nuorisotalolla, entisessä kotikaupungissani jossa olin käymässä. Otin ystäväni kanssa biljardipelin häntä vastaan. Samalla juttelimme, ja huomasin kuinka mukavaa meillä oli. Ystäväni oli huomannut että Jyri tuijotteli minua aika pitkään, ja illan aikana kävi selväksi että hän piti minusta muutenkin kuin ystävänä.

 Ihastumisemme oli kuitenkin tuhoon tuomittu; asuin yli kahden sadan kilometrin päässä Jyristä, ei sellainen suhde toimisi.. 

 Että se tyyppi on vain ihana.. <33


// Mää sain tyypin numeron.. Mitäköhän viestiä laittais..? Klups.. :DD


//Saatana sentään, se soitti mulle!! :D Mä leijun.. Tyyppi kysy millon tuun taas sinne päin.. :D


// Tyyppi paljasti oikean luonteensa. Se alko mun kaverin kaa, kaveri sit paljasti et ne on yhessä. Luulin edelleen että minäkin olisin ollut hänen kanssaan.. Että semmonen paskiainen..
« Viimeksi muokattu: 27.11.08 klo 20:49 kirjoittanut millla » tallennettu
Hiji
foorumisti

Viestejä: 53


"Ignite! My cosmos!"


Profiili WWW
« Vastaus #1 : 30.10.08 klo 01:56 »

Olin koko yläasteen ihastunut yhteen poikaan. Epätoivoisesti tietenkin, onko teininä edes muunlaista ihastumista :D Liikuimme samoissa porukoissa ja eräänä kauniina iltana joskus kasiluokalla ystäväni meni yllättäen möläyttämään kaikkien kuullen, että "[Nimeni sensuroitu] tykkää susta, et sä haluais alkaa seukkaan sen kanssa!?1+" mikä tietenkin oli nolointa ikinä. Poikakin meni vaikeksi ja sai soperrettua, että ei se ole kiinnostunut minusta kuin kaverina. Mikä ei ollut kovin yllättävää, sillä olin sellainen hiljainen ja ujo hikarityttö, nöff nöff~ Yläasteen jälkeen niiden perhe muutti pois ja poika meni toiselle paikkakunnalle lukioon ja minun oli pakko luopua ihastuksestani poikaan, oh noes! - The End.

Tämän jälkeen en ole oikeastaan ollut ihastunut palavasti kehenkään. Ihastuksia on ollut äärimmäisen (oikeastaan sukupuuttoisen) vähän ja jokaisella kerralla kyse on ollut enemmänkin siitä, että kyseinen poika on "vainonnut" minua niin kauan, että sisälläni on syttynyt sellainen pieni ihastuksen liekki. Ei niinkään, että olisin kuollakseni ihastunut johonkuhun ja voin toivonut, että voi kun se nyt huomaisi mut ja sitten elettäisiin vaan happily ever after :D

Nykyään eivät ihastukseni ole epätoivoisia, mutta suhteeni tuntuvat muodostuvan sellaisiksi. Hrmph.
tallennettu
Efana
unissa kulkeva
kupomuumio

Viestejä: 161


Kaikkien janoisten sankari


Profiili WWW
« Vastaus #2 : 03.11.08 klo 22:54 »

Kuulkaas, tytöt ja pojat: Ihastus muuttuu todella toivottomaksi (as in tunnelin päässä ei ole sitä pienintäkään valoa) kun sattuu jo olemaan parisuhteessa! Etenkin länsimainen yhteiskunta kun suhtautuu moniavioisuuteen/polyamorisuuteen vain joidenkin uskonnollisten vähemmistöjen outouksina. Mormonien monihaaraiset avioliittokuviot sekä Ali Baba ja hänen viisikymmentä vaimoaan ovat jo niin viihteellistettyjä mielikuvia, ettei moisiin tilanteisiin osata suhtautua saati varautua täällä kristillisen sivistyksen parissa. Ihmiset uskovat täydellisen kumppanin utopiaan, Sen Oikean löytämiseen, mutta mitä tehdään kun jo vuosia parisuhteessa oltuaan huomaakin ajatuksiensa suuntautuvan toisiin ihmisiin, ilman että rakkaus vanhaan kumppaniin varsinaisesti muuttuu tai vähenee? Satuttamisen pelossa kieltäydytään, tukahdutetaan, unohdetaan tai toteutetaan salaa.

Minä henkilökohtaisesti uskon ihmisen ihastuvan elämänsä aikana uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, jos ei sopivien henkilöiden sattuessa kohdalle niin jännityksen ja uusien kokemuksien hakemisen myötä. Vaan jos tilanteeseen liittyy vähänkään mustasukkaista sorttia oleva kumppani, on tilanne epätoivoinen. What's a girl to do?

/end of vakava keskustelunaihe, jatkakaa rauhassa 14-vuotiaiden sielunelämästä. Uskokaa tätiä, se vaihe menee ohi.

//Johan helpotti.
« Viimeksi muokattu: 10.11.08 klo 19:21 kirjoittanut Efana » tallennettu

weightless
bare
faithless
scared
jelden
kupoliitti

Viestejä: 214


rahalla saa ja hevosella pääsee


Profiili WWW
« Vastaus #3 : 04.11.08 klo 16:46 »

En ole ihastunut kehenkään sitten kolmannen luokan, eikä se silloinkaan mitään varsinaista ollut. :( Tuntuu että multa puuttuu joku ihastumisensäätelynappi aivoista. Nyyhk. Kaikki nyt vaan ovat kivoja kavereita tai muuten vaan pällejä, muttei mun kaalissa ole koskaan mikään osa naksahtanut että "NAX hän on ihana! Häneen ihastuit!". (jos nyt ei lasketa mitään fiktiivisen hahmon ylitsevuotavaa ihailua n. vuoden takaa. Hyr)

Nyt kuitenkin seiskaluokan alussa kävi jotain täysin käsittämätöntä, jotain mitä en oikesti koskaan olisi pystynyt kuvittelemaan tapahtuvaksi. J-joku taisi ihastua muhun vähän <:------||| erinäisten sattumien kautta lisäsin pojan meseen ja hän jutteli kaikenlaista, mielestäni kohteliaana ihmisenä juttelin takaisin tälle ventovieraalle henkilölle, joka käy samaa koulua kanssani. Vierähtää viikkoja ja kummastelen että miksei poika edes moikkaa koulussa kun ollaan monesti jo juteltukin. Yhtenä päivänä sitten testasin että mitä käy, jos moikkaan, ja sit moikkasin. Kävelee vaan ohi.
tänäänkin istui penkille kavereidensa kanssa viereeni ja olen ilmaa.

onkohan se vaan julmetun ujo vai menikö kaikki jo ohi?
tallennettu

se parhaiten nauraa joka koiraa karvoihin katsoo ja joka toiselle kuoppaa kaivaa se villakoirana veräjästä pääsee
kakapo
foorumisti

Viestejä: 51



Profiili
« Vastaus #4 : 05.11.08 klo 21:05 »

Minä taas ihastun ihan liian helposti, ja aina se on niin epätoivoista ettei mitään rajaa. Pitää lopettaa ihastuminen niin kaikki menisi paremmin. o/ 

..ei mulla tainnu olla mitään muuta sanottavaa.

tallennettu

Or maybe I'll just take an excursion to Spain
And buy a revolver and blow out my brains
vaahpe
Vieras
« Vastaus #5 : 06.11.08 klo 17:59 »

Olen nyt sitten ihastunut meidänluokkalaiseen fruideen,
joka ajaa säärikarvansa ja blaa, mutta se vaan on niin.. iiihana!

... Mutta siitä ei tule mitään, koska yliflirttaileva kaverini taitaa viedä ihastuksensa lisäksi vielä minunkin ihastukseni!
Ja pian on sen kundin synttärit, jonne menee vissiin koko luokka, mutta en halua mennä. Ihan sen takia, etten kestä katsoa vierestä, kun kaverini vie hänet. .___.
tallennettu
Death NoteX
Vieras
« Vastaus #6 : 06.11.08 klo 19:56 »

Taishita, mullekii on käyny noin. Yks rinnakkaisluokan poika lisäsi minut meseensä ja meillä on hyviä keskusteluja, mutta kun hänen kanssaan yrittää livenä keskustella, hän käsittelee minua kuin olisin mörköö jostain vieraalta planeetalta, mutta tuijottaa pitkään, aika pelottavan pitkään perääni.


Henkilökohtaisesti voin sanoa, että teinivuosien ihastumiset ei nyt oikein suju kuin pitäs, mutta eipä se haittaa, uusia tulee ja vanhoja menee.
 
Pidän kyllä yhdestä minun luokkalaisestani pojasta ja vietän hänen kanssaan enemmän aikaa kuin kenenkää luokkalaiseni muun pojan kanssa. Mutta enpä uskalla ihastumistani mennä sanomaan kun vasta yläasteen lopussa :) En tiedä miksi olen suunnitellut noin, mutta se on minusta (tällä hetkellä) parasta.
tallennettu
Maeve
foorumisti

Viestejä: 123


Kiitos Fukairi ♥


Profiili
« Vastaus #7 : 14.11.08 klo 19:30 »

Olen ollut ihastunut monta kertaa ja yhden kerran jopa pidempäänkin. Kenenkään kanssa en silti ole koskaan ollut. (Olen kuitenkin vasta 12.) Tokihan noita ihastuksia on löytynyt monia, mutta ne ovat hälvenneet aina hiukan ja hiukan, kohta kokonaan. Onhan sitä tällä hetkelläkin joitakin ihastuksia, muttei kovin vahvoja.

Olen melko heikko ihastumaan. Minulla on liian kovat vaatimukset >: D Haha!
tallennettu

Jee ♥
kabomaru
foorumisti

Viestejä: 34



Profiili WWW
« Vastaus #8 : 14.11.08 klo 23:15 »

Muhahaa, mää oon ihastunu miltei joka ikiseen mun naispuoliseen kaveriin 8D

Mutta siis, jos puhutaan semmosist joitten kans en oo ollu kummosissa puheväleissä, niin on mulla yks semmonen ihastus tällä hetkellä. Yläasteella tapasin kyseisen tytön, nimeltään Taija. Aivan mahtis piirtämään ja ku se ompi nätti ja sit ku se vaikuttaa muutenki niin mukavalta. Se käy tälläkin hetkellä sammaa kouluu ja vieläpä samalla luokalla. Haluaisin kyl tutustuu häneen paremmin, mutku emmää voi vaan mennä sen luo ja kyssyy että voitko nä olla mun kaveri. Minä olen vähän arka :/ Nooh, ehkä siit voi tulla ajan kanssa kaveri, ois se kyl aika kivaa :3
tallennettu

Under Pressure!
Skulljuice
kupoliitti

Viestejä: 47


The allmighty king of tentacle monsters


Profiili
« Vastaus #9 : 17.11.08 klo 22:02 »

Ah, luojan kiitos minulla on suht vakituinen miesystävä, joka vähän hillitsee kutkutustani muiden perään. Olen nääs kova tyttö ihastumaan hyvin randomeihin ihmisiin. :'D Aika yksipuolisiksi ovat oikeastaan kaikki tähän asti jääneet, paitsi tämä nykyinen. <3

Sanottakoon nyt nykyisestäni sen verran että herra on myös anime/manga- ja fantasianörtti, ihan kuten minä. Mahdottoman rauhallinen ja ymmärtäväinen alfauros, juuri sellainen mitä tarvitsenkin, riehakas pieni pentu kun olen. :D Ikää on kyllä n. 8v enemmän kuin minulla, mutta numerohan se vain on. Herra on myös ammattitaikuri. <3
tallennettu

"Hunt as a pack or not at all!"
Cyrax
Vieras
« Vastaus #10 : 27.11.08 klo 20:05 »

Itse en ole ihastunut kovinkaan useasti. Vain muutamaan ihmiseen koko 17 vuotisen elämäni aikana, mutta erikoisinta näissä ihastumisissa on se, että aina kun ihastun pyrin olemaan siten etten ole missään tekemisissä koko tyypin kanssa ja jos taas kanssakäymistä ei voi välttää niin tulee sellainen pakonomainen reaktio, että yritän pysyä pelkästään kaverina ja pidän ihastumiset omana tietonani. Niitä tunteita ei ole koskaan tullut kerrottua sen paremmin ihastuksen kohteelle kuin parhaille kavereillekaan, joille yleensä kaiken kerron. Tälläkin hetkellä olen ihastunut erääseen muutamaa vuotta vanhempaan mieheen ja kuinka ollakaan, välttelen tyyppiä ja pyrin pysymään vain kaverina. En yritä millään muotoa viestittää olevani kiinnostunut ja muihinkaan miehiin en edes kiinnitä huomiota, joten mahdolliset ihailijat (joita ei kyllä varmasti ole) joutuvat pettymään minun osaltani.
Tähän ihme välttelyreaktiooni tiedän myös syyn ja se on koulukiusaaminen :( Ei paljoa kohota ihastumis- seurusteluhaluja kun on suurimman osan peruskoulusta ollut syrjitty ja useaan otteeseen on tehty selväksi ettei minua kaivata enkä ole puoleensavetävän näköinen. (Mursu ja sotanorsu nimitykset esimerkiksi olivat ihan arkipäivää ala-asteella D:)

Että olkaa onnellisia te joilla on joku oma rakas tai ihastuksen kohde. Ihastuminen, rakkaus ja kaikki siihen liittyvä voi olla satuttavaa, kuin tulella leikkisi, mutta yksinäisyys satuttaa vielä enemmän :p Minä kai huomaan jonain kauniina päivänä muutaman vuoden kuluttua olevani ainoa sinkku parien joukossa jos/kun kaverini alkavat kiinnittää enemmän huomiota seurustelupuoleen.
tallennettu
yunski
foorumisti

Viestejä: 13



Profiili
« Vastaus #11 : 27.11.08 klo 20:34 »

Viimeksi ihastuin melkein kaksi vuotta sitten. Ihastuksesta kyllä muuttui rakastuminen aika nopeasti ja onnekseni toinen osapuoli tunsi samoin. Yhdessä olemme edelleen ja saan kiittää tästä silloista kämppä kaveriani.

Elikkäs asustelin solussa ja tutustuin siellä hauskaan tyttöön joka sitten yksi ilta keksi että soitetaan pari tyyppiä meille. No sitten pari tyyppiä tuli meille ja tutustuin niihin myös. Ihastuin aika samantien tähän nykyiseeni. Yritin keksiä paljon tekosyitä että saisin tämän miekkosen luokseni taas kylään.

No sitten joulun aikaan sain tältä miekkoselta tekstiviestin joka ei olisi tarkoitettu edes minulle ja siitä se sitten lähti.

Tätä ennen olin ihastunut aika usein ja sen huomasi minusta koska punastun turhan helposti, oikeastaan mikään näistä ihastuksista ei mennyt mihinkään suuntaan koska olin aina se joka ei kelvannut kenellekkään missään ja jos piti valita jotain olin viimeinen joka valittiin. Mutta olen todella onnellinen siitä että sain mahdollisuuden ihastua, rakastua ja saada samoja tunteita takaisin.
tallennettu
Elemental
foorumisti

Viestejä: 11


Profiili
« Vastaus #12 : 27.11.08 klo 21:25 »

Kaikki ihastukseni ovat poikkeuksetta olleet epätoivoisia ja päättyneet joko huonosti tai katastrofaalisesti. Vastakaikua en ole osakseni koskaan saanut. Siitä olen kuitenkin kohtalaisen ylpeä, etten ole jäänyt paikalleni junnaamaan näissä tilanteissa, vaan kertonut aina tunteistani toiselle osapuolelle, vaikkei siitä ole ollutkaan mitään muuta kuin harmia.

tallennettu
Shancus
kupoliitti

Viestejä: 131


Frábært!


Profiili WWW
« Vastaus #13 : 01.12.08 klo 11:20 »

No jaa,minun ihastukseni viimeaikoina tuskin lienevät kovinkaan epätoivoisia. Lähinnä ne ovat olleet toivottomia sanan varsinaisessa kirjaimellisessa merkityksessä. Koska en ole ihastunut pariin vuoteen yhteenkään oikeaseen ihmiseen, pelkkiin tyystin fiktiivisiin tyyppeihin >D Että sepä siitä.

Tätä ennen kuitenkin... No jaa, sepä olikin mielenkiintoista. Luulin olevani tosi helposti ihastuvaa sorttia, mutta sen viimeisen ihastuksen jälkeen en ole ollut ihan varma, olenko koko elämäni aikana oikeasti edes ihastunut kuin kerran. Nimittäin se oli ihan jotain muuta: menin kouluun ihan vaan siksi, että saatan nähdä vilauksen tästä kyseisestä tyypistä(EDIT: tämä ei kyllä oikein tee oikeutta sille, jollen huomauta tähän väliin, että siihen aikaan olin oikeasti suuremman sortin lintsari). Jos näin vilauksen, se riitti pitämään minut iloisena koko lopun päivää. Jos kuulin äänen, se riitti pariksi päivää, mutta kun tyyppi oli kerran viikon pois koulusta, olin ihan angst. Se oli tosi outoa, mutta kivaa. Sen jälkeen kun pääsin tästä herrasta ylitse olen välillä oikein tietoisesti etsinyt itselleni ihastusta, mutta... Eipä ole onnistanut.

Ja huomatkaa, sanon tarkoituksella etsinyt ihastusta. Minä nimenomaan nautin siitä ihastumisesta, ei mitään muuta. Joten on kai sanomattakin selvää, etten tehnyt ihastukselleni mitään. Jos se olisi siitä johonkin edennyt, olisin antanut kyllä varmaan ilomielin edetä, mutta itse en uskaltanut enkä edes halunnut asiaa mitenkään muuttaa. Oli niin jännän nastaa kurkkia toiveikkaasti koulussa joka nurkan taakse jos sattuisi näkymään yhtä tiettyä tyyppiä, hihihihi! *punast* Ehkä ymmärrätte, ehkä ette :D

Mutta täytyy kyllä myöntää, että erinäisten sattumuksien summana, olin jossakin vaiheessa aivan varma, että joku korkeampi voima yritti ajaa minua yhteen tämän herran kanssa, mutta minäpä en ottanut kuullaksenikaan moisista XD Se että ajattelin niin oli kyllä ihan perusteltua: huomasin jossakin vaiheessa, että osakseni sattui ihan luonnottoman paljon yhteisiä juttuja tuon kyseisen tyypin kanssa. En itse tietoisesti mitenkään vaikuttanut niin, jossakin vaiheessa vaan aina huomasin että jaa, taas ollaan samassa paikassa samaan aikaan ja olisipas hyvä tilaisuus vihjaista jotakin >:D

Mutta niin, end of the story. Nykyään ihastuilen ainoastaan fiktiivisiin tyyppeihin X'D Mutta kyllä edelleen vielä vähän häiritsee se, että KH:sta löytyy samanniminen tyyppi, kuin edellä kertomani, ja KH:n tyypistä tykkäilen kovasti. (Ja tässä vaiheessa joku jo tietääkin sitten sen nimen...)
« Viimeksi muokattu: 04.12.08 klo 15:00 kirjoittanut Shancus » tallennettu

-Lattialla kaikkien tärkeitten laitteitten joukossa, totesi AU kun löysin mp3-soittimeni.
Applethief
foorumisti

Viestejä: 49



Profiili
« Vastaus #14 : 03.12.08 klo 11:03 »

Olen todella herkkä ihastumaan. En paljoa tahdo liikkua missään missä on paljon ihmisiä kun pelkään että ihastun. Onhan se ihana tunne mutta haluan ajatella muutakin. Käyn kahta koulua ja molemmissa koulussa on joku ihastuksenkohde. Olin todella huojentunut kun alotin amiksen ja luokallani on vain muutama poika ja eivätkä he ole minun makuun. Mutta koska olen bi niin tietenkin tuurillani ihastuin sitten luokallani olevaan tyttöön. Noh... pidän asian omana tietonani ettei ystävyyssuhde menisi pilalle. En kyllä näe meillä yhteistä suhdetta muulla tavalla kuin ystävinä. Kun koitti lukiojakso ja näin ne ihmiset niin sai kyllä päätä kääntää monen suuntaan. Ja sieltä kulman takaa ilmestyi aivan uskomaton hahmo. Olimme sattumalta muutamilla samoilla kursseilla. Meillä on samat harrastukset ja näemmekin niiden merkeissä silloin tällöin. Molemmat ollaan amiksia mutta ei samassa amiksessa.

Muutamia suhteita on nuorena ollut mutta ei niistä sitten enempää. Hävettää jo ne ajat.

Nyt pahin ja siis tarkoitan kaikista pahin ihastumiseni sai alkunsa viime kesänä. Olin rippileirillä isosena ja ryhmääni tuli pari vuotta nuorempi leiriläinen. En ollut ikinä pitänyt pojasta. Kiusasi kaikkia ja ei ollut ulkoisesti tyyliäni. Pukeutui muodin mukaan ja itse omalaatuisesti josta ei saanut selvää mihin tyyliin voisi minut lokeroida. Tutustuimme viikon aikana ja kappas alkoi kipinöidä. Ikä vaivasi ja samoin se että hän oli isäni kollegan poika. Meillä oli paljon yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Olimme sisältä niin samanlaisia. Leirin jälkeen olimme puhelimen kautta yhteyksissä joka päivä. Päivittäin läheteltiin noin 100 viestiä. Flirtti lensi muttei edetty mihinkään suuhtaan. Nyt olemme hyvissä väleissä mutta emme juuri pidä yhteyttä. Muutaman kerran viikossa näemme. Hänellä on muutama muukin tyttö puhelimennumerotiedoissa aktiivisessa käytössä. Ehkä voisi alkaa tehdä näille (jo aika vahvoille) tunteille jotain.

Ja onhan näitä tapauksia vaikka kuinka paljon -.-"
tallennettu

Live, Love, Laugh
Renee
kupoliitti

Viestejä: 95


While My Guitar Gently Weeps~


Profiili WWW
« Vastaus #15 : 03.12.08 klo 15:24 »

Noh tällä hetkellä olen aika lailla ihastunut erääseen tyyppiin, kun ajatteleekin niin vatsassa on perhosia ;D Tosin se on ehkä vähän epätoivoisen ja ei niin epätoivoisen välillä, koska olen ujo enkä uskalla sanoa hänelle mitään vaikka minulla olisi mahdollisuus. En vain voi sille mitään, pitäisi olla kai hitusen rohkeampi :3

//Tosin nyt miul on sen mese, ja ollaan juteltukkin. Ei sen ihmeempää vielä. Tosin rippikoulu tapaamisessa se tollotti mua koko ajan ja sitku meiän yhteinen kaveri tuli sinne pihalle, nii sitä ujostutti tulla juttelemaan.. awww<3 Tosin nyt pompin koko ajan puolesta ja toiseen, kun en tii tunteeko tämä tyyppi mitään minua kohtaan (mikä ihme tyyppi, on sillä nimikin!) ja kaverini viel sit tietää, mutta ei kerro koska lupasi tälle pojalle. Sit koko ajan ajattelee, et se on sanonu minnuu rumaks tai jotain mut en silleen usko ku kaveri vähän vinkkas toiseen suuntan.. Mutta ken tietää, tulevaisuus näyttää :'D
« Viimeksi muokattu: 21.01.09 klo 17:43 kirjoittanut Renee » tallennettu
Undame
oekakisti

Viestejä: 105


herrasmiehet


Profiili WWW
« Vastaus #16 : 04.12.08 klo 12:41 »

En ole herkimmästä päästä ihastumaan.
Silloin tällöin saatan huomata ajattelevani jotakuta tuttuani vähän lämpimämmin, mutta en ole välttämättä ihastunut.

Muutaman kerran olen ihan kunnolla ihastunut ja olen huomannut että ihastukseani tarvitsee minun ensin tuntea kyseinen ihminen paremmin. En pysty ihastumaan täysin tuntemattomaan tai ihmiseen jolle en ole koskaan puhunut.
Yleensä ihastukseni ovat edes jollain tavalla olleet kavereitani.

Viimeksi olin poikaan ihastunut kolmisen vuotta sitten ja hän minuun ja olihan meillä jotain pientä, mutta ei mitään vakavaa.
Nyt olen kyllä ihastunut erääseen henkilöön, mutta toivoisin sen olevan pelkkää mustasukkaisuutta, sillä hän seurustelee.
Yleensä minulla on myös tapana kertoa jotenkin että olen ihastunut, mutta tällä kertaa jätän väliin, sillä kyseinen ihastus on läheinen ystäväni, enkä halua rikkoa välejämme (enkä myöskään hänen seurustelukumppaniinsa, joka on myös ystäväni)
Vähän aikaa sitten kuitenkin tajusin, että olen itse saattanut vahingossa torjua ihastukseni @_@

Näen ihastustani usein ja en tiedä mitä tekisin jos en edes puhua hänelle. Soitan hänelle melko usein, joskus tekosyyllä kuten "hei, mitä huomisesta?" ja sitten puhunkin hänen kanssaan pitkäänkin.
Hän on ihana ihminen ja pidän hänestä ihan mielettömästi.
Toivoisin kyllä voivani kertoa hänelle tunteistani, mutta olen liian ujo ja pelkään seurauksia.

Ja sitten näistä fiktiivisiin hahmoihin ihastumisista.
Hah.
Allekirjoitan. Se on minulle pakkomielle. 8D
Hyvä etteivät vanhempani laita minua hoitoon sen takia.
tallennettu



kees me
Kometae
!
kupomuumio

Viestejä: 408


sun maa mustikka


Profiili WWW
« Vastaus #17 : 04.12.08 klo 17:02 »

Tuntemattomiin ihmisiin on jotenkin vaikea ihastua, sillä jos en tunne ihmistä lainkaan, tiedä mitään mielenkiinnonkohteita, harrastuksia tai luonteenpiirteitä, niin ei siinä ole pelissä muuta kuin ulkonäön palvontaa. Muistan kyllä, kun vielä ala-asteella olin aivan taivaissa, kun joku poika piti kanssani silmäpeliä rannalla : D Unelmoin siitä pojasta vaikka kuinka kauan, vaikka se olikin tuollainen parin tunnin pelkkä katsetuttavuus.

Ehkä olen kasvanut tuon vaiheen ohi, kun en millään ymmärrä miten johonkuhun voi ihastua vain ulkonäön perusteella. Siis ihastua ihan tulisesti. Se vain, että monet jätkät ovat suoraan sanottuna kusipäitä, minkä takia ihmisiin noin vain ihastuminen olisi outoa, kun sitä voisi pettyä raskaasti.

Tuosta huolimatta minun täytyy kuitenkin sanoa, että olin sairaalahoidossa tuossa 14-15-vuotiaana ja samaan aikaan siellä oli ihan mielettömän söpö poika, jonka kanssa vaihdoin pari sanaa. Jäi mielettömästi kismittämään, koska tämä kerran kysyi minulta jotain, mutta koska en toistamisesta huolimatta sitä kuullut, niin tämä ei jaksanut sitä enää sanoa : | Jos hän olisi asunut Turussa, niin piru vieköön, poikaa olisi viety.

Joidenkin poikien juttusille olen joskus tunkenut ihan silkasta mielenkiinnosta, mutta joko olen tyrinyt homman tai sitten ei ole vain ollut kiinnostusta mennä puhelemaan toiste. Jostain syystä olen lähestynyt paljon rauhallisia ja jonkin verran hiljaisia poikia, mutta kenties siinä on syy, miksi toista kertaa ei tule. 

Ihastuminen on kiva tunne, on kiva tuijottaa ihastuksen kohteita taukoamatta niskaan, mutta jotenkin turhauttavaa koko touhu, jos tunteisiin on lähes mahdotonta saada vastakaikua tai jos tosiaan molemmat liikkuvat aivan eri piireissä.

Nyt kummiskin sitten seurustelen, joten ei voi katsoa muita miehiä enää sillä sillä silmällä. Ihastun kyllä ehdottomasti luonteeseen, huumorintajun täytyy olla yhtä alhainen kuin minulla. Ulkonäöllisesti mies on täysin erilainen mitä olen aikaisemmin hakenut, mutta kyllä se silti on vietävän söpö. (miten miehen vatsakarvoista pääsee eroon?)
tallennettu

Lukemalla tämän tekstin sitoudut vastaanottamaan lämpimän virtuaalihalin :-)

* /o/ \o\ *
Hachikat
foorumisti

Viestejä: 162


pentu


Profiili
« Vastaus #18 : 21.02.09 klo 22:38 »

puff, tää viesti meni pois.
« Viimeksi muokattu: 23.12.10 klo 22:17 kirjoittanut Hachikat » tallennettu

"Televisio kiellettävä. Ja musiikki. Ja taide. Ja kirjat. Joku voi saada vaikutteita jostakin."
Èlewyn
erakoitunut
kupomuumio

Viestejä: 293


pssst


Profiili WWW
« Vastaus #19 : 22.02.09 klo 12:12 »

Ïtse voin rehellisesti sanoa, että ihastumiset ovat itselläni ohitse niin kauan kuin vain voin sen estää. Useimmiten niistä ei ole ollut kuin harmia - onhan siinä se ihana aikansa, mutta olen joutunut pettymään ihan tarpeeksi kaksilahkeisiin.

Ala-asteella ihastumiset olivat hyvin pieniä ja eivät todellakaan mitenkään vakavia. Mutta koska olen tunteellinen ihminen, ei tarvinnut paljoa ylä-asteella kun olin korviani myöten pihkassa. Sille asialle teinkin jotain, ja koska se ei edennyt mihinkään suuntaan lopulta annoin olla ja unohtaa. Sen jälkeen kestikin lukioon asti, ennen kuin ihastuin uudelleen. Ensiksi erääseen henkilöön joka lopulta päätyi seurustelemaan jonkun toisen kanssa, ja sen jälkeen varmaan syttyikin ehkä vahvimmat tunteeni pitkään aikaan erästä toista henkilöä kohtaan. Joihin luulin saaneeni vastakaikua ja hyväksyntää, mutta taisin loppujen lopuksi siinäkin olla väärässä, ja päädyin taas nuolemaan näppejäni. Ja silti täytyy myöntää että muistot kaivelevat mielessä vieläkin, sen takia että luulin kerrankin että ehkei tämä olekkaan ihan epätoivoista. Yea,i was wrong.

Ja siis kyllä, karkeasti voin sanoa että usein olen ihastunut ulkonäköön. Ja se on turhauttavaa, koska se ei loppupeleissä merkkaa itselleni paljoa mitään. Mutta ei se tietysti ole vain siitä ulkonäöstä kiinni- ylipäätänsä se olemus, nauru/hymy, tapa puhua- ne ulkoiset seikat jotka pystyy havaitsemaan vaikkei toista muuten tuntisikaan. Siksi pettymyksiä tuleekin helposti. En yleensä muutenkaan kaveeraa poikien kanssa, joten eri porukoissa oleskelu vaikeuttaa asioita myös. Yleensä ihastun henkilöihin, jotka tuntuvat jotenkin "samanlaisilta", ja joista voisin kuvitella että meillä olisi henkisesti jotain samaa. Toisaalta monesti on huomannut, että kiinnostuksen kohteet ovat olleet loppujen lopuksi niin erilaiset kuin jollain ihastuksella, että miettii olisiko se ollut muutoinkaan järkevä idea yrittää viedä asiaa pidemmälle (jos ei ole mitään yhteistä juteltavaa?:P). Kaveripohjalta itse ainakin näen järkevää lähteä liikkeelle. Ihastukseni ovat olleet yleensä sieltä arimmasta ja ujoimmasta päästä (tai yksinkertaisesti vain sieltä pelkureiden suunnasta), joten en sinänsä ihmettele miten asiat ovatkin aina menneet niin hankaliksi (kukaan ei ole voinut suoraan sanoa mitä mieltä on, jota kyllä arvostaisin.)  Mutta minulla kun on tapana yrittää edetä asioissa, ja silloinhan ne aina menevät pieleen :D! Mutta en pidä vain katselusta kuukausitolkulla, haluan toimintaa, jösses -.-'.

Eli tosiaankin nyt vain odotan että joku tulee ja osoittaa selkeästi kiinnostusta minuun(okei, viimeksikin luulin että sellaista oli) ennen kuin annan itselleni luvan ihastua ja yritän olla muuttumatta taas epätoivoiseksi ja sokeaksi jonkun miehen takia. Huoh. :(. (Ettekai havainnut katkeruutta äänessäni?)
« Viimeksi muokattu: 31.01.11 klo 12:39 kirjoittanut Èlewyn » tallennettu

gnawing,biting,breaking,hacking,burning !
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #20 : 24.02.09 klo 22:37 »

Pojalla pitää olla aivot. Miksi poikien aivot tai pojat aivoilla ovat niin uhanalainen laji? Oikein sukupuuton partaalla?

Kyllä pojillakin aivot on, mutta ne vaan kypsyy keskimäärin hitaammin kuin tytöt. Ja älkää nyt ainakaan luokkalaisten käytöksen perusteella menkö koko kaksilahkeista kansanosaa tuomitsemaan, sillä sehän tiedetään, että joukossa tyhmyys tiivistyy - oli kyseessä sitten tytöt tai pojat. Ja varsinkin koulu tuntuu helposti toimivat tyhmyysindikaattorina, kun opettajan jutut eivät kiinnosta - tai ainakaan ei saa paljastaa kenellekään olevansa kiinostunut, siitähän voi saada hiken leiman.

ihastuminen, rakastuminen ja seurustelusuhteet rakennetaan ystävyyden päälle, in my opinion.

Kaveripohjalta itse ainakin näen järkevää lähteä liikkeelle.

Siinä on suurimmat riskit (menettää ihastuksen ja kaverin), mutta toisaalta suuriin riskeihin sisältyvät myös suuret mahdollisuudet. Omalta osaltani voin sanoa, että kannatti, ehdottomasti. :3

tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
naoot★
kupoliitti

Viestejä: 87





Profiili WWW
« Vastaus #21 : 24.02.09 klo 22:58 »

Olen ihastunut tasan kolme kertaa. En yhtään enempää, ja toinen ihastus....siitä puhuminen sattuu, kun oikeastaan se sai niin paljon exp.tä, että sai levelinen ja kehittyi rakkaudeksi, joka on vieläkin jossain syvällä sisimmissäni. Viimeisin ihastukseni oli aika nopeasti ohi menevä. En kertonut sitä hänelle, koska pelkäsin hänen torjuvan minut, samaa sukupuolta kun oltiin. Rakastan häntä tällä hetkellä erittäin rakkaana ystävänä. Tämä siis tapahtui ernu-vuosinani : >

Mutta se toinen ihastukseni oli ihan tuhoon tuomittu jo alusta lähtien.
Ensinnäkin, hän ei pitänyt minusta ollenkaan ja hän oli ihastunut ystävääni.  Se sattui, mutta onneksi kaverini ei ollut kiinnostunut pojasta, joten hän auttoi minua saamaan rohkeutta tunnustaa pojalle ihastukseni. Ja tunnustinkin, siitä se sitten lähti. Kaverini vaati poikaa menemään yhteen kanssani ja poika suostui, vain sen takia, koska kaverini pyysi. Vaikka se olikin väärin, olin silti iloinen. Mutta pari päivää myöhemmin poika oli soittanut kaverilleni ja sanonut, että sanoo minulle, että antaa rukkaset. Ja pyysi samaisessa puhelinsoitossa kaveriani yhteen.
NO! Se oli aika pahapala minulle. Sydän oli särkynyt todella pitkän aikaa, ja en sen jälkeen ole oikein uskaltanut kertoa myönteisiä tunteitani kenellekkään.
Nykyään olemme pojan kanssa puheväleissä ja käväisi tässä pari päivää sitten täällä samaisen kaverini kanssa, josta hän silloin piti.
Ja näin pahaksi onnekseni huomasin olevani vieläkin ihastunut poikaan, vaikka luulin sen menneen jo ohi.

Eli täällä päin ei ole kuin toivottomia ihastuksia, koska en uskalla kertoa tunteistani.
tallennettu

"We had found the stars, you and I. And this is given once only."
Fukairi
Vieras
« Vastaus #22 : 05.06.09 klo 23:11 »

Naah, minun kaikki ihastukseni ovat olleet melko epätoivoisia.
Ala-asteella olin ihastunut yhteen poikaan ja kun tästä kävin kertomassa hän käski kaverinsa hakata miut 8< Reilu.
Pariin tyttöönkin on tullut ihastuttua, mutta kaikilta...kolmelta tuli pakit :D Sitten kanssa oli tämä ihana fiasko yhdeksännellä luokalla kun luulin olevani ihastunut erääseen kaveriini vain koska tämä sanoi olevansa ihastunut minuun. Oltiin sitten yhdessä yhden päivän ja koko sen päivän minusta tuntui niin hirveältä että annoin pakit päivän lopussa(tai, yön, kun olin sinä päivänä mennyt kaverille yöksi. Yhenyön juttu lol) ja sitten vähän kadutti että koskaan annoinkaan myöntävän vastauksen, sen verta hirveä sotku siitä syntyi. Onneksi se on jo jätetty taakse ja entiseen palattu~
Mutta niin. Semmosia vakavampia ihastuksia mulla ei oo ollu kuin yksi. Ja kun sitä tarkemmin miettii niin ei sekään nyt ollut niin vakava kun sen jälkeen kun kerroin siitä ihastukselle niin mentiin aika nopeasti takaisin kaverisuhteeseen. No mutta kaikki on kuitenkin olleet epätoivoisia! Ja sitten tietysti niitä joilla ollut täysin epätoivoisia ihastuksia minuun, haha. Ihmisten torjuminen on tylsää.
tallennettu
Fukairi
Vieras
« Vastaus #23 : 01.07.09 klo 21:57 »

No piti tulla uppaamaan koska minä kaikessa melkeinpä aseksuaalisuudessani päätin mennä ja retkahtaa kunnolla Bradley Jamesiin. Brittiläiseen näyttelijään.
Inhoan mun aivoja ja hormoneja just nyt niin paljon että jos pystyisin niin seivästäisin ne kaikki tolppaan. Eka kunnon ihastus ja sen sit pitää olla joku jonka saamismahdollisuudet on jo miinuksen puolella. Kiva </3
tallennettu
minttubiatch
foorumisti

Viestejä: 8



Profiili
« Vastaus #24 : 04.07.09 klo 15:37 »

Onhan tässä pari kertaa tullut hiukan ihastuttua, mutta enemmän olen itse joutunut rikkomaan sydämiä:--( Se on kurjaaa.
Mutjoo, olen tällä hetkellä ihastunut. Epätoivoisesti jee. Tutustuin tähän poikaan tässä keväällä ja olen nähnyt hänet harrastukseni kautta pari kolme kertaa. Aluksi olin vähän epäileväinen, mutta sitten tutustuin häneen ja hän paljastuikin hirveän mukavaksi ja suloiseksi(--: On ollut kaikenlaista silmäpeliä sun muuta hauskaa, mutta siihen se sitten jäi. Koska harmikseni tämä poika asuu ainakin 500 kilometrin päässä minusta, hänellä on tyttöystävä ja näen hänet seuraavan kerran varmasti vuoden päästä. Hauskaa</3
tallennettu

I wanna see what your insides look like,
I bet you're not fucking pretty on the inside
Candice
kaukana täältä oleva
kupoliitti

Viestejä: 168



Profiili
« Vastaus #25 : 05.07.09 klo 21:37 »

Olen aika monta kertaa joutunut pettymään aika pahasti. Ensin olin ihastunut erääseen tosi ihanaan poikaan, mutta sitten jouduin vaihtamaan koulua joten...
Uudessa koulussa eräs luokkalaiseni poika kysyi minua yhteen varmaan 10 kertaa. Vastasin aina kohteliaasti ei, mutta lopulta petti pinna, ja sanoin sille, että eikö se millään usko, että EI tarkoittaa EI!? Sittenb se jätti minut rauhaan vihdoinkin, ja kysyi jo seuraavalla viikolla erästä toista tttöä, että sillä tavalla...
Ja sitten on tietysti pisin ihastukseni.
Tavallaan tykkäsin siitä aluksi, ja olimme myös yhdessä jonkin aikaa, mutta lopulta en edes muistanut miksi olimme yhdessä. Pakko kai se oli poikki pistää. Sitten olimme kesän erillämme, mutta taas seuraavana syksynä aloimme uudelleen. Pieni tauko oli tehnyt hyvää, ja aloimme olla taas yhdessä, muttas illoin yksi parhaista ystävistäni sopi pojan kanssa, että se jättää minut, ja he alkavat olla yhdessä! Kuulin koko jutun vasta viikon myöhemmin. He olivat nolanneet minut kaikkien silmissä! Kaikki muut nimitäin olivat tietänet siitä kaiken, mutta kukaan ei ollut kertonut minulle. Sen jälkeen hakeuduin toiseen seuraan. Myöhemmin asiaa hauduteltuani halusin selvittää välini sen tytön kanssa, mutta asian esille otettuani hän esitti, ettei tiennyt siitä  mitään. Se oli entinen paras ystävä se! :-(
tallennettu

ava (c) erkki the mustekala
AreraChan
Unelmoiva
foorumisti

Viestejä: 223


My Love For You Is Eternal


Profiili
« Vastaus #26 : 25.08.09 klo 16:17 »

Olen ollut elämäni aikana ihastunut moneen poikaan ja kerran se kypsyi vieläkin vakavammaksi, mutta se kariutui. Onneksi ihminen voi rakastua useammin kuin kerran.

Tunnen oloni aivan Hachiksi (siis Nana Komatsuksi), sillä kuluneen vuoden aikana tämän hetkinen on jo kolmas ihastus ja kaikki ovat olleet minun puolestani hyvinkin vakavia. Ihanaa olla niin dramaattinen. Yksi ihastus päättyi, kun poika oli niin hankala, toiselle en edes kertonut ja tämä kolmas on vasta aluillaan. Innostun aivan liian paljon ja kuvittelen heti kaikenlaista, kuten sellaista, että koska jätkällä on ruskeat silmät, sinisilmä-lasten saanti on vaarantunut, heh. Ihastumisen oireet pinnassa; sydän hakkaa, punastuttaa, kikattelua ja sellaista...

Okei, siis nykyinen ihastukseni on se Orlando Bloomin näköinen poika, jonka syliinkin pääsin jo tutustumisleikin varjolla. Ja tänään kysyin häntä vanhojentanssi parikseni, mutta poika ei ollut vielä varma aikooko tanssia. Yritän pitää innostukseni matalalla, sillä olisi kurjaa pettyä sitten, jos poikaa ei kiinnostaisikaan tanssia kanssani. Hän on jotain, mitähän se nyt ois pitkä, ehkä 180 cm? Ja tummanruskeat olkapäille ulottuvat hiukset ja ruskeat silmät (tummat silmät, ruskea tukka...) ja aika hoikka. Ja tosiaan muistuttaa kasvoiltaan pelottavan paljon Orlando Boomia! Onnentyttö olen ma, jos omakseni hänet saan <3 Reportoin tilanteen kehittymisestä...
tallennettu

...what good is Hiten mitsurugi ryuu...
...what good is Himura Kenshin..?
Again, I... I failed to protect the one person who is most important to me... Kaoru-dono...
Kaoru.

~Kenshin~
Minna
foorumisti

Viestejä: 30


That Damn Minna


Profiili WWW
« Vastaus #27 : 26.08.09 klo 22:23 »

On se jo vähän epätoivoista kun on ala-asteelta asti tykännyt tietystä tyypistä mutta ei ikinä ole mitään sanonut sille asiasta. Ja sen ala-asteen jälkeen ei edes muutenkaan sanonut mitään. Katsellut vain kaukaa aina kun sattuu ohi kulkemaan. En minä ole edes varma onko se ihastusta mutta jotenkin jään aina katselemaan.
Eihän se tästä mihinkään tule menemäänkään mutta mitäpä tuo haittaneekaan. Jos minua ei vain stalkkeriksi luulla. Kun kyylään aina kun näköpiiriin sattuu. En minä sitä tarkoituksella etsi.
tallennettu

"Q. The title of the game is Baten Kaitos: Eternal Wings and the Lost Ocean. HOW DO YOU LOSE AN OCEAN?!?!?!?!? HOW?!?!?
A: It falls out of your pocket."
Punkki
Vieras
« Vastaus #28 : 26.08.09 klo 22:35 »

Lainaus
On se jo vähän epätoivoista kun on ala-asteelta asti tykännyt tietystä tyypistä mutta ei ikinä ole mitään sanonut sille asiasta.
Ah siellä joku toinen samanlainen ihminen c:
Olen hyvin pitkän ajan pitänyt eräästä pojasta. Elättelen yhä toiveita jos hän vaikka joskus saattaisi huomaamaan minutkin... Mutta luulen että se on aika epätodennäköistä koska nolaan aina itseni tämän tyypin lähettyvillä :D Tai itseasiassa eräs kaveripoikani nolaa minut aina koska tietää minusta monia juttuja, joita en tuon kyseisen pojan haluaisi tietävän, ja sitten möläyttelee niitä kun tuo poika on maisemissa. Ilkeää :< Tuskin hän kuitenkaan tahallaan sitä tekee. Mutta, tärkeintä ainakin tässä iässä on vain ihastua siksi koska se on kivaa ajatella koko päivä sitä ihanaa henkilöä ja leijua pilvilinnoissaan C: Kyllähän näitä ihastuksia tulee ja menee.
tallennettu
Candice
kaukana täältä oleva
kupoliitti

Viestejä: 168



Profiili
« Vastaus #29 : 17.10.09 klo 13:59 »

Juuh, uusi vastaus taas...
Olen ihastunut erääseen luokallamme olevaan poikaan. Se on kuin joku hemmetin uniprinssi, sillä ollessani joskus vuosi sitten uimakisoissa näin siellä erään tosi söpön pojan, johon ihastuin välittömästi.
Mentiin uimakavereitteni kanssa juttelemaan sen ja sen kavereitten kanssa, vitsailtiin ja juteltiin niitä näitä, ja olin ihan myyty. En edes tiennyt silloin sen nimeä, mutta eipä tullut kysyttyä, ajattelin että näkisin sen myöhemminkin.
Mutta eipä sitä näkynyt enää. Katsoin aina uimakisoissa, onko sitä paikan päällä, mutta jouduin aina pettymään.
Sitten vaihdettuani jokin aika sitten koulua, huomasin sen olevan luokallani. Sain jonkun kohtauksen, tuijotin vain sitä kunnes älysin mennä paikalleni istumaan.
Sillä oli jalka katkennut tai jotain, ja se ei sen takia ollut tullut umakisoihin, tai jotain sinneppäin.
En tiedä muistaako hän minua niistä uimakisoista jolloin puhuimme, mutta minä muistan hänet.
Toivon, että hänki pitää minusta, ainakin hän aina vitsailee minulle, ja tulee aina välillä puhumaan, vaikkei se kovin kummoista olekaan. Nyt elättelen toivoa saada hänen puhelin numeronsatai jotain, mutta olen tällaisissa asioissa niin toivottoman ujo, että tuskin siitä mitään tulee.
Tällä htekellä vain toivon parasta ja nautin joka hetkesä jona hän puhuu minulle, vaikka menenkin ihan sönköksi kun se puhuu minulle, enkä aina keksi mitää fiksua sanottavaa, kiintoisaa että minusta sellainenkin piirre löytyy, olen aina luullut itseäni kovaksi ja vitsikkääksi, en uskonut jääväni sanattomaksi. *u*
Ihastuminen on ihanaa, rakastuminen vielä parempaa.
tallennettu

ava (c) erkki the mustekala
Punkki
Vieras
« Vastaus #30 : 04.12.09 klo 22:44 »

Ha! Uusi postaus, koska nyt ovat ajat muuttuneet, valoisampaan suuntaan.

Juuri tuo kyseinen poika, johon olen ollut pitkään ihastunut, on alkanut ehkä maybe ihan pikkiriikkisen pitämään minusta :D Tai siis, pitkiä katseita, punastumisia molempien puolilta jne jne. Olin niin iloinen, kun hän hakeutui viereeni eräässä tilaisuudessa, ja välillä huomasin hänen tuijottavan minua. Jeejee.
tallennettu
Hachikat
foorumisti

Viestejä: 162


pentu


Profiili
« Vastaus #31 : 13.02.10 klo 19:43 »

...loool, toi mun edellinen viesti tän ketjun alkupäässä on melkein vuoden vanha. ♥ Nauran. Todellakin. ♥♥ Siis huh, kaikkea sitä vuoteen mahtuukin. Siis oikeesti, on sellanen olo että tekis mieli vain lollotella tolle viestille koko loppuilta. Että mä olen hyvä valehtelemaan itselleni. 8---D Tuon viestin kirjoitusajankohdasta muutama kuukautta, ja seurustelin erään oikein mukavan ihmisen kanssa. Se suhde antoi ja opetti kyllä paljon, ja se kestikin kauan ensimmäiseksi suhteeksi ikänä - reilusti yli puoli vuotta. [ nauran taas, kuulostan mielestäni niin typerältä ]

Lainaus
Lainaus käyttäjältä: Kite - 21.02.09 klo 22:38
ihastuminen, rakastuminen ja seurustelusuhteet rakennetaan ystävyyden päälle, in my opinion.

Lainaus käyttäjältä: Èlewyn - 22.02.09 klo 12:12
Kaveripohjalta itse ainakin näen järkevää lähteä liikkeelle.

Siinä on suurimmat riskit (menettää ihastuksen ja kaverin), mutta toisaalta suuriin riskeihin sisältyvät myös suuret mahdollisuudet. Omalta osaltani voin sanoa, että kannatti, ehdottomasti. :3
Jee, tässä se taas todistetaan etten usko ennen kuin olen itse sen virheen tehnyt! Jep, eli menin sitten kimppaan ystävän kanssa. Hyvän ystävän. Sydänystävän. Sanomattakin selvää ettei se kauniisti päättynyt, ja haavathan siitä jäi. Mä olen just tällainen tyyppi, jonka täytyy aina - siis ihan aina - tehdä itse virhe ja huomata vasta sitten että oho, se yks viisaan oloinen tyyppi sillon olikin oikeessa.
tallennettu

"Televisio kiellettävä. Ja musiikki. Ja taide. Ja kirjat. Joku voi saada vaikutteita jostakin."
Marionetten
foorumisti

Viestejä: 152


shamelessly a fangirl


Profiili
« Vastaus #32 : 21.03.10 klo 19:54 »

Ugh, ihastumiset. Vain muutaman kerran olen ihastunut johonkuhun. Ja aina ovat olleet varattuja |D
Mutta siis, en todellakaa ihastu helposti. Suurinosa koulukavereista ja muista on seurustellut, ollut monesti ihastunut, mut mie vaan tyydyn naureskelemaan yksinäni sivusta... Ei ole seurustelu miun juttu, tiiän et vaan ahistun kamalasti siinä.
Olen muutenkin aika kielteinen seurustelua kohtaan, vaikka onhan se ihanaa kun joku löytää itselleen rakkaan, joka rakastaa myös takaisin, ja tietty olen iloinen niiden puolesta, joilla on joku... mut... Sit käy niin, et ystäviä aletaan laiminlyömään ja ollaan vain sen iih-niin-ihana-rakkaan kanssa. Ei kivaa.

Mutta siis.. jottei ihan asian vierestä mene, niin.. Joo, aina ne vähäiset ihastumiset on ollut epätoivoisia. Miulla ei vaan ole elämää rakkauspuolella, ja olen siitä kyllä ihan iloinenkin. Pojat on kivoja kavereina. ^^
tallennettu

"So if you've got something to say, say it from the rooftops." - Tom Hiddleston

[ent.kokorilo]
erkki the mustekala
kupoliitti

Viestejä: 17


☢CAUTION☢


Profiili WWW
« Vastaus #33 : 22.06.10 klo 15:48 »

...Okei, myönnän, että olen ihastunut. Kun nyt menin seiskalle,(nyt meen kasille.) niin ensimmäinen viikko tuntui aika puulta kun en tuntenut kuin Saki-c:n ja erään toisen luokaltani. Kun viikko kului siinä näin, ja tuli ryhmätehtäviä myös aika reilusti, jouduin erään pojan kanssa samaan ryhmään > u < En ensin ajatellut hänestä sillein mutta yllättäen aloimme jutella peleistä ja huomasin, että meillä on siellä puolella paljonkin yhteistä. Hän muuten istui takanani syksyllä. <3 Juttelemme aika usein, ja olemme koulukavereita..mutta en vielä omista hänen numeroaan, vaikka kavereillani on kaikkien poikien numerot. Olen liian ujo..

 Sitten eräänä ystävänpäivänä halasin häntä sitten, että sain halipassiini hänen nimensä c: Sillon taisin kyllä saada ihan selväksi sen, että tykkään siitä tyypistä. Ja hän lupasi polttaa yhden levyn minulle ihan yhtäkkiä, vaikka ensin vain kysyin, miten se poltetaan..Antaa kai mulle sen syksyllä, kun sai kaadettua tietokoneensa :--/ Mutta aloin miettiä, jos hän tykkäisi minusta..<3

 Varsinkin todistuksenjakopäivänä olin ihan hysteerinen kun teki mieli tunnustaa hänelle, mutta heti kun hän tuli juttelemaan kaverilleen, (joka istuu nyt mun takana, haha) menin ihan lukkoon, ja siihen se jäi. ; u ; No, näemme taas syksyllä, ja silloin se voi tapahtua, varautukaa sitten täällä Kupolissa sitten. Uwahh, kyllä niin tykkään hänen hymystään, vaikka henkkokohtasesti hän ei maailman komein edes olisi.. <3 En uskalla kattoo sitä ees silmiin.. *shot* XD
tallennettu

Pilvilinnasta laskeutuessani totean kaiken taas pian palaavan ennalleen.
Shancus
kupoliitti

Viestejä: 131


Frábært!


Profiili WWW
« Vastaus #34 : 10.07.10 klo 23:14 »

...taitaa nyt kyllä olla aika epätoivoista.
Ja yhtäkkiä olenkin sitä mieltä että Facebook ei ole turhake, vaan maailman paras keksintö.

Mutta toisaalta olen vain tyytyväinen, että vihdoinkin olen ihastunut jopa aivan todelliseen ihmiseen, enkä mielikuvitushenkilöön. Edistystä tämä on. Ja suurta edistystä, koska tällä kertaa olen jopa puheväleissä sen ihastukseni kohteen kanssa. (Normaalisti kun en uskalla sanoa edes moi. Vaikeaa se on nyttenkin kyllä. Mutta tämä mies tuntuu laskevan minut edes jonkin sortin kaveriksi :D.)

No mutta epätoivoista on, koska taitaa olla täysin yksipuolista. Uskoisin että hänellä on siellä jossain Italiassa joku oma elämä (kun taas minulla ei ole elämää joten on ihan helppoa vaan ajatella päivät pitkät miestä jonka on kerran tavannut... hmm..) Niin ja siis tosiaan, Italiassa. Italia on... vähän kaukainen paikka.

Mutta oon vaan niin happyhappy siitä et voin ees sanoo Facebookissa sille moi, joten aaaaaaaa, ei haittaa et on epätoivosta. Voin vaan olla ilonen ja ihastunu ja haaveilla samalla kun tiiän ettei mun haaveet koskaan toteudu. Mut ei sekää haittaa kun haaveileminen on kivaa. Välillä on kyllä hetkiä kun tekisi mieli vain mennä ja tunnustaa (kiesus, tämähän taitaakin olla vakavaa), mutta logiikka pitää moiset halut kurissa. Ja jos voin valehtelematta sanoa että olemme kavereita, se on jo enemmän kuin ajattelin mahdolliseksi! Ei siitä tarvi sen vaikeempaa tehä. ^__^

Ihastuminen on kivaa, koska on pirun helppo olla iloinen kun on ihastunut. Ei tarvi kun ajatella yhtä henkilöö ni jo nousee hymy korviin saakka. Elämä on kivaa ja sitä rataa. Että olen kaivannut tätä tunnetta!


//Editto. Tahdoin vain sanoa, että olen jokseenkin yhtä mieltä Jeldenin kanssa tuosta polyamoriasta :D En käsitä miksei saisi rakastaa montaa ihmistä samaan aikaan, hyvähän sen vaan pitäisi olla.

//Editto noin vuosi jälkeenpäin. Mua melkein itkettää lukea tätä viestiä, voi kun se olikin helppo ihastus. Nykyisestä koituu niin paljon enemmän päänvaivaa. Niin kovin paljon enemmän, melkein toivon että voisin palata tähän... Toisaalta en vaihtaisi mihinkään
sitä suhdetta joka minun ja ihastukseni välillä tällä hetkellä on. Mutta oli helpompaa uneksia kaukaisesta miehestä Italiassa, jota ei koskaan tarvinnut tavata, ja joka vaikutti kovin epätodelliselta, kuin tämä sydäntä riipivä rakkauteni hyvää ystävääni kohtaan.
Oivoi.
« Viimeksi muokattu: 15.08.11 klo 22:45 kirjoittanut Shancus » tallennettu

-Lattialla kaikkien tärkeitten laitteitten joukossa, totesi AU kun löysin mp3-soittimeni.
alliM
foorumisti

Viestejä: 12



Profiili
« Vastaus #35 : 12.09.10 klo 20:43 »

Niin epätoivoinen.. :< Olen korviani myöten ihastunut erääseen nettituttavaan jonka olen myös ihan irl tavannut. Tuo ruskeasilmäinen mies on naimisissa, ja paljon, paljon minua vanhempi.

Hänen kanssaan aika menee kuin siivillä.. Eilen juteltiin viisi tuntia netissä. Tänään muutama tunti ja lisäksi viestitellään pitkin päivää aina. Ja..nyt pilaan ystävyytemme menemällä ihastumaan häneen. Inhoan tätä..

Olemme aika läheisiä, kirjoitelleet jo..reilut puoli vuotta. Luotan häneen tällä hetkellä enemmän kuin kehenkään muuhun. Ja, suoraan sanoi pari päivää sitten että olen hänelle hyvin tärkeä. En tiedä tarkoittiko ystävänä vai..mahdollisesti jonakin muuna. Hitto, meikä tyttö taitaa olla tosiaan vakavasti ihastunut, tai jopa rakastunut. Siltä se taitaa tuntua.. :<<
tallennettu

Se se on.
RainbowHiccup
oekakisti

Viestejä: 10



Profiili WWW
« Vastaus #36 : 20.12.10 klo 20:00 »

Minun osaltani ei voi olla kuin epätoivoista!
1. Ensin hän* puhuu minulle aina vähän väliä ja pidän häntä maailman ihaninpana ihmisenä.
*ihastukseni
2. Näin hänet erään toisen tytön kanssa ja sitten en enään ollutkaan ihastunut häneen (2 vuoden pitkäkestoisen ihastuksen jälkeen).
3. Ihastuin erääseen toiseen, ja yhtäkkiä on alkanut puhumaan nyt minulle koko ajan.
4. Se toinenkin alko puhumaan taas mulle.
5. Olen ihan sekaisin enkä tiedä kummasta pidän vai pidänkö kummastakaan!

Minuakin luultu lesboksi -.-. Koska en kuulemma koskaan pidä kenestäkään (vaikka en vain ole koskaan kertonut kellekkään).

Voi tätä epätoivoisuutta. Vaikka silti olen todella onnellinen että se toinen alkoi jälleen puhua minulle♥.
tallennettu
Shinigami
foorumisti

Viestejä: 18



Profiili
« Vastaus #37 : 22.12.10 klo 23:40 »

Minä saatan ihastua ihan yhtäkkiä vain johonkin söpöön poikaan ja hän saattaakin olla kiva, mutta annan aina vain lipsua kun olisi tilaisuus puhua. Hiukan jo huolestuttaa kun en osaa yhtään puhua poikien kanssa. Tytöille jutteleminen on helpompaa ja siksi minua kai luullaan lesboksi?
On vain inhottavaa kun olen ujo ulkonäköni vuoksi.  Joskus tuntuu että olen ainoa ihminen jolla ei ole ollut varsinaisia suhteita poikiin. Pienenä tietenki olin päivittäin söpöjen poikien kanssa. Mutta olinhan pieni.. ( Hitto! ) Silloin uskalsin puhua heille ja leikin ja pelasin jalkapalloa. Mutta enhän silloin nähnyt erityisiä eroavaisuuksia poikien ja tyttöjen välillä. Olen ehkä jäänyt hiukan poikatytöksi kun pienenä vain poikien kanssa pelasin : 3
tallennettu

Mihu
kupoliitti

Viestejä: 33



Profiili WWW
« Vastaus #38 : 23.12.10 klo 15:34 »

Joskus tuntuu että olen ainoa ihminen jolla ei ole ollut varsinaisia suhteita poikiin.

Et ole ainoa. Itse olen kohta parikymppinen, enkä ole koskaan seurustellut saati suudellut ketään. :l Olen niin hiljainen, sisäänpäinsuuntautunut ja vastaan jos kysytään -ihminen, että en uusia ihmissuhteita luo kovin helposti. Menee ihan hirveästi aikaa ennen kuin osaan aloittaa keskusteluja tai puhua niitä näitä jonkun uuden tuttavuuden kanssa, ja siksi jos minusta haluaa kaverin, täytyy sen toisen olla aika kärsivällinen.

Meni vähän off topiciksi, mutnoh. Itsellä ihastukset ovat aina olleet epätoivoisia, koska en ole koskaan uskaltanut lähestyä kyseisiä poikia. Olen vain aina odottanut heidän lähestyvän minua, mutta eihän se tietenkään koskaan niin mene.

Ihastun kyllä poikiin helposti, ja yleensä ihan vain ulkonäöllisistä syistä -ainakin aluksi. Aika helposti se ihastuminen myös katoaa, jos mitään ei tapahdu. Muistan, että joskus vuosi sitten ihastuin tyttöön -tai en edes tiedä oliko se ihan kunnon ihastus, mutta mielestäni hän oli hyvin nätti ja hänellä oli kaunein ääni mitä olin koskaan kuullut. Oikein sellainen tyttömäinen ja lempeä.
tallennettu

"You must not be afraid to dream a little bigger darling"
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #39 : 23.12.10 klo 18:36 »

Hiukan jo huolestuttaa kun en osaa yhtään puhua poikien kanssa. Tytöille jutteleminen on helpompaa ja siksi minua kai luullaan lesboksi?

City-lehdessä oli tuossa vähän aikaa sitten juttu biseksuaaleista. Oli otettu bi-mies ja bi-nainen, ja kysytty sitten molemmilta, että millaista on ihastua / käydä treffeillä / asua yhdessä / erota / yms. sekä miehen että naisen kanssa, ja miten sukupuolet eroavat toisistaan. Sitten pääsemme asiaan, eli siihen, miksi koko lehtijutun edes mainitsin: molemmilla vastaajilla oli samanlainen vastaustyyli ihastumis-/tutustumis-/treffeilykysymykseen.

Nainen kertoi, kuinka naisen kanssa on helpompi tehdä aloitteita ja löytää keskusteltavaa, ja vastaavaasti miesvastaaja ilmoitti, että on helpompi tutustua mieheen ja kemiat pelaavat yleensä paremmin yhteen. Käytännössä molemmat siis korostivat sitä, kuinka oman sukupuolen kanssa löytyy helpommin jotain yhteisiä asioita. No voi jukrat, ihanko tosi?! Ai että nainen ja nainen tai mies ja mies löytää helpommin treffeillä jotain yhteisiä asioita ja keskusteltavaa kuin nainen ja mies keskenään?!

Krhm. Kyseessä ei liene seksuaalinen suuntautuminen tai persoona tai mikään muukaan erikoinen juttu, vaan yksinkertaisesti se, että noin keskimääräisesti naiset ovat enemmän samanlaisia keskenään kuin miehiin verrattuna, ja päinvastoin. Sen takia en haluasi kenenkään epävarman nuoren ajattelevan, että on homo tai lesbo ihan vain sen takia, että tulee helpommin juttuun oman sukupuolensa kanssa. Tottakai sukupuolirajan ylittävissä ihmissuhteissa on aina pari omalaatuista muuria murrettavana, mutta sen takia ei kannata kenenkään tehdä hätäistä johtopäätöstä, ettei olisi kiinnostunut ollenkaan tai ei tulisi toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Joskus tuntuu että olen ainoa ihminen jolla ei ole ollut varsinaisia suhteita poikiin.

Et ole ainoa. Itse olen kohta parikymppinen, enkä ole koskaan seurustellut saati suudellut ketään.

Sitä tuntee helposti itsensä kovin yksinäiseksi ja kuvittelee olevansa ainoa kaltaisensa, jos lähipiirissä on edes muutama seurusteleva, jotka muistavat pitää ääntä seurustelustaan. Siinä helposti unohtaa ne tuttavat, jotka myöskään eivät ole tapailleet ketään, vaikka heitä olisi enemmän. Harva mainostaa ääneen sinkkuutaan. Eikä niiden seurustelevien kavereiden tarvitse olla edes äänekkäitä, riittää kun silloin tällöin mainitsevat että olivat leffassa poika-/tyttöystävän kanssa tai saaneensa jonkin kivan joululahjan kumppaniltaan.

Ja 20v ei ole vielä ikä eikä mikään murehtia siitä, ettei ole seurustellut koskaan. Vaikka sitä ei äkkiseltään arvaisi, niin tilanne on ihan kohtalaisen normaali. Tiedän itse useamman ihmisen, jotka ovat alkaneet seurustella ensimmäistä kertaa vasta parikymppisinä tai vanhempina. Ei se, ettei ole aikaisempaa kokemusta, estä saamasta hyvää ja toimivaa suhdetta myöhemmin.
tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
Hachikat
foorumisti

Viestejä: 162


pentu


Profiili
« Vastaus #40 : 23.12.10 klo 23:09 »

Tää on hei hauska ketju. Naurahtelin muuten Andron siggylle, "Aina on toivoa". Jotenkin ironisella tavalla sopi tähän, varsinkin, kun Androlla on tuollaisia viksuja posteja tähän thrediin about ongelmat.

Jhoomut, ehkä mun piti tulla asiaakin puhumaan. Miksi ihmeessä joidenkin tyttöjen oletetaan olevan lesboja, jos he tulevat paremmin toimeen samaa sukupuolta edustavan henkilön kanssa? Eihän tässä ole järkeä lainkaan, tarkoitan, että totta kai oman sukupuolen edustajan kanssa löytyy paljon enemmän yhteistä, kuin vastakkaisen - ihan kuin Androkin sanoi. Itseäni on myös lesboksi kutsuttu, kauan ennen kuin edes ajattelin tällaisia asioita, juurikin siksi että kaveerasin vain tyttöjen kanssa. Mielestäni se oli vain luonnollista, enkä koskaan edes löytänyt mitään yhteistä itseni ja poikien välillä. Enpä nyt kuitenkaan edelleenkään koe, että juuri se olisi vaikuttanut omaan suuntautumiseeni millään tavalla. Nykyään tulen poikien kanssa toimeen melkeinpä siinä missä tyttöjenkin, riippuen toki myös jätkästä.

Se ei nimittäin tarkoita noin seksuaalisen suuntautumisen kannalta juuri mitään, kumman sukupuolen kanssa tulee paremmin toimeen. Joku ei ole lesbo ihan noin vain siksi ettei tule poikien kanssa toimeen, ihan samalla tavalla kuin jätkästä ei tee homoa se, että hänellä takkuaa kanssakäymisen taito tyttöjen kanssa. Vaikka poikien kanssa ei tytöltä kanssakäyminen kävisi, ei se tarkoita, että hän alkaisi haluta tyttö!kavereitaan. Se ei myöskään tarkoita, etteikö maailmassa olisi poikaa, jonka kanssa kanssakäyminen onnistuisi, tai etteikö sitä voisi oppia.

Eiköhän ihminen loppujen lopuksi itse tiedä, mitä haluaa. Vaikkei tule poikien kanssa toimeen, usein kuitenkin tuntee siitä huolimatta vetoa heitä kohtaan, ja toisinpäin. Ei tosin aina.
« Viimeksi muokattu: 05.01.11 klo 16:58 kirjoittanut Hachikat » tallennettu

"Televisio kiellettävä. Ja musiikki. Ja taide. Ja kirjat. Joku voi saada vaikutteita jostakin."
alliM
foorumisti

Viestejä: 12



Profiili
« Vastaus #41 : 24.12.10 klo 00:03 »

Itse olen biseksuaali, tai niin ainakin itseni ymmärrän. Olen seurustellut muutaman kerran, tyttöjen kanssa. Ihastun sekä naisiin että miehiin, ehkä enemmän siihen ihmiseen kuin sukupuoleen. Tai usein pelkkään ulkonäköön.

Mutta kuitenkin..arvatkaas mitä? Minä tulen juttuun paremmin poikien kuin tyttöjen kanssa, silti kaikki seurustelukumppanini ovat tolleet naispuolisia. Eli ihan voin kokemuksesta sanoa, että tosiaan nuo asiat eivät ole toisistaan riippuvaisia :)
tallennettu

Se se on.
lorensilver
Vieras
« Vastaus #42 : 02.01.11 klo 17:29 »

Epätoivoista joo.
No mutta mitä nämä  alle parikympiset uikuttavat eitei ketään löydy. Ja useat teistä on vielä ihan tavisnäköisiä ja kokoisia.
Mitikääpä sitä kun kohtaloksi sattuu  kasvaa sotanorsuksi, koko vastakaisen sukupuolen ivan alla.
Ja siiten veilä ihastua siihen pääle.
Takanani on paljon surua, ja tilanteita jossa en edes oo kehdannu tustustua ihmiseen kun tiedän olevani ruma.
Media on pitäny  hyvän huolen että itsetuntoni on romuna.
Ja pitäny hyvän huolen siitä että saan tuntea median vaikutuksen kakkiall missä  liikun. jos et ole normaaleissa mitoissa niin sinia on oikeus sorsia kakkialla.

Ja asiaa ei tee hepota yhtään se etten pidä kaltaisistani  vaan ihastun yleensä kauniisin normaaleihin ihmisiin.
Kyllä miehet voivat olla todella kauniita. jos itse on maskuliininen
naispuolinen sotanorsu.
Nykyään tilanne o hepottanu sen verran että pystyn liikkumaan jätkien kanssa samosissa ympyröiisä. pelaan pleaikkaria yms. ja puhun nortikieltä.
Mutta ihastumis asiat  tekee vaikeaksi  se etten osaa alla oikein naiselinen ja kun en ole lespo.
Olen vankina ruumiini sisällä.

Ja siiten tuoreinpaan epätoivoon.
Osasin puolistostavuotta sitten puhua vielä tunteista,
ja puhuinkin. ja likaa. olisi pitänyt olla hiljaa ja tyytyä katselemaan sivusta niinkuin aina ennenkin.
niin minulla saataisi olla vielä kauniita haaveita ja onnea.
Asioiden selvittminen tuhosi  kaken.
Nykyään tämä kaunis ja ihana  ihminen on kaverini.
Mutta en tiedä  haluanko  minä olla enää kauvan. kun aina
unohdan sen että  sain köniin
Hullaanun silmiin ja hymyyyn yhä uuudetaan.
Ja sitten putoan taas maan pinnalla kipeästi.
Sattuu todella.
Ja tämän kaken piti  alksi olla vain pelkää pilaa. niin minä  sen hänelle esitin.  Mutta kuikas kävikään peli muutui todeliseksi. ja todelisuus pelikentäksi.
Rakastuin vasten tahtoani, rakastan niin että  sydän särkyy,
ja irti en osaa päästää kun oon oolu kovin toivoton aina ennekin. Nisf.
.

tallennettu
Kyocho
Vieras
« Vastaus #43 : 05.01.11 klo 20:55 »

Epätoivoiset ihastukset ovat suorastaan kirous.
Tällä hetkellä on kuitenkin niin onnellisesti, että seurustelen/seurustelin (tilanne on hiukan outo nyt, joten en tiedä, onko naiseni minut hylännyt vaiko ei) ihastukseni kohteen kanssa.
    Tämä kyseinen epäloogisten tapahtumien sarja alkoi keväällä 2009, kun törmäsin tähän erikoiseen olentoon eräässä miitissä. Olimme Kuopiossa, Urumin liikkeessä. Kutsutaanpa partneriani nyt vaikka Jääkaapiksi. Hän tuli taakseni seisomaan, kun hypistelin figuureja ja säikähdin todella kovasti ja kiljaisin "Jääkaappi-san is harassing me!".  Erinomaisen mieleenpainuva ensikohtaaminen, eikö totta?

No, ensitapaamisemme jälkeen meni yli puoli vuotta ennen kuin tapasimme seuraavan kerran. Hänet siirrettiin sattumalta kouluuni ja meillä oli yhteinen kaveri. Kaverini, joka on kiusallisen tietoinen suuntauksestani, oli tietysti heti sitä mieltä, että meistä tulisi maailman suloisin pari.

Jossain välissä tajusin ihastuneeni Jääkaappiin, ja eräänä talvisena iltapäivänä sitten rohkaistuin hänelle kertomaan asian laidasta. Tyttö ei minua täysin torjunut; sanoi vain ettei ole koskaan rakastanut ketään. Tämän jälkeen hän katosi yli viideksi kuukaudeksi, ja  sitten yhtäkkiä toukokuussa hän kutsui minut kotiinsa. Jääkaappi-paralla oli suuria vaikeuksia saada asiansa sanotuksi, mutta loppujen lopuksi kävi ilmi, että hänellä on lämpöisiä tunteita minua kohtaan. Olemme seurustelleet kohtalaisen onnellisina siitä eteenpäin, mutta nyt näkyy tummia pilviä rakkauden taivaalla.

Tsemppiä ja jaksamista kaikille onnettomille ja vähemmän onnettomille. Rakkaus on yksi elämän mutkikkaimpia asioita.
tallennettu
Seraphine
foorumisti

Viestejä: 3


Kaik lutviutuup!


Profiili WWW
« Vastaus #44 : 19.02.11 klo 22:48 »

Niin, oletko ihastunut tai rakastanut palavasti johon kuhun? Onko rakkauteutesi/ihastumisesi tuhoon tuomittua? Mikä aiheuttaisi epätoivon? Kauanko olet ihastunut? Millaiseen henkilöön? Missä tapasitte? Onko Hän kiinnostunut sinusta?

Josko en tällä hetkellä suoranaisesti palavasti rakastunut, mutta jonkin sortin vakavammasta ihastuksesta kärsin - olen itse asiassa kärsinyt kohta seitsemän vuotta. Riparillani tapasin yhden söpön ja kivan (eli urheilullisen, musikaalisen, ystävällisen, kohteliaan... <3_<3) pojan, jota olen tasaisesti kerran-pari vuodessa nähnyt ja johon olen yhtä monta kertaa ihastunut uudestaan. (Poika siis asuu eri paikkakunnalla kuin minä.) Siinä missä poika ei (välillä todella surkuhupaisiksi äityviin) huomionosoituksiini aivan toivotulla tavalla reagoi (ts. on varsin neutraali), ei hän varsinaisesti ole osoittanut, että ei olisi mitenkään minusta kiinnostunut. Tai siis, esimerkiksi takavuosina, jolloin vielä mesetin, hän (omasta mielestäni) aggressiivisten iskuyritysteni jälkeen saattoi jonkun ajan päästä aloittaa mesekeskusteluita ja muuten pitää yhteyttä, mitä ei-kiinnostunut ihminen ei varmaan tekisi? (Tietenkin tässä on se mahdollisuus, että hän haluaa olla kaveri kanssani, mutta olen yrittänyt olla ajattelematta sitä mahdollisuutta. :''''''))

En ole koskaan suoraan tunteitani tunnustanut, vaan, no,  "rivien välistä". (Moni ystäväpoikani on kuitenkin todennut, että he ainakaan eivät tajua, ennen kuin heille sanoo suoraan - minä vaan en uskalla, kun en tosiaan näe tätä poikaa kauhean usein ja näin tunnustus voisi tulla vähän puun takaa. Netitse/puhelimitse en kuitenkaan viitsisi näitä asioita hoitaa, kun tuppaan herkästi ylianalysoimaan oikeasti neutraalitkin viestit merkitsemään ties mitä...)

Olenkin siis viime aikoina (~6 kk) tyytynyt lähinnä Facebookin kautta stalkkeroimaan tätä poikaa. Joulukuussa stalkkerointi nousi uudelle tasolle, kun lähetin pojalle nimettömän syntymäpäivälahjan :'''D (Hän siis viettää välivuottaan yhdessä kansalaisopistossa opiskellen & sen asuntolassa asuen, joten siksi osoitteen sain selvitettyä.) Nyt ystävänpäivänä lähetin (nimettömästi, totta kai) rasiallisen itsetekemiäni suklaita - poikamokoma tosin lähti maanantaina laskettelureissulle kavereidensa kanssa eikä ole vieläkään palannut, joten suklaistani hänellä ei ole vielä tietoakaan. No, toivottavasti eivät ole sulaneet/homehtuneet/tulleet syödyiksi tässä väliaikana...

Olenko romanttinen hupsu vai epätoivoinen pösilö, joka ei vaan ota uskoakseen, että toivoa ei taida olla? :''---DD
tallennettu

franskanleipa
foorumisti

Viestejä: 114



Profiili WWW
« Vastaus #45 : 21.02.11 klo 00:34 »

sen takia ei kannata kenenkään tehdä hätäistä johtopäätöstä, ettei olisi kiinnostunut ollenkaan tai ei tulisi toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Miksei? Lähtien oletuksesta, jonka mukaan asiat tulevat ilmi sitämukaa, mitä tulevat. Sukupuoli- ja seksuaalisen identiteetin kanssa sekaisin oleminen ja pelailu ja leikki ei pysty olemaan minkäänlaiseks haitaks, ellei siitä haittaa tee. Kiinnostukset erilaisia genitaaleja, ulkoisia olemuksia, sisäisiä ominaisuuksia ja sosioseksuaalisia sukupuolirooleja omaavia ihmisiä kohtaan kun käyvät ilmi käydessään ilmi. Siihen asti voi odotella.

Itse olin varhaisesta esiteini-iästä asti äärimmäisen sekaisin ja ailahteleva sukupuolisuuteni ja sukupuolissidonnaisten kiinnostusteni kanssa, ja koen sen olleen ainoastaan hyväksi ja vahvistavaa nykyisiä koettelemuksiani kohtaan.

Yläasteiän ajattelin olevani lesbo, joka ihastui toisinaan poikiin. Lukioiän koetin tukahduttaa itseäni heteroksi, jotta tulisin hyväksytyksi. Näin kahdenkympin tietämillä olen autuuksissani hyväksynyt sen faktan, että olen muuttuva kokonaisuus muuttuvilla mielihaluilla. Se ei mahdollisesti olisi käynyt lainkaan niin sukkelasti, jos olisin koskaan, ikinä, yhdenkään hetken, ihmisen tai ihastuksen kohdalla jäänyt pohtimaan siitä hetkestä harhauttavia, epäolennaisia seikkoja. Riitti, että tunsin, ja riittää edelleen. Ja riittää, kun mä tiedän, että mä voin muuttua tästä panseksuaalisuudestani koska tahansa aseksuaaliksi, jos niin on käyvä, ja se on ihan vitun jees ja okei.

Jos tässä ei oo mitään järkee, niin se johtuu siitä, että oon päihdyksissäni kaikest rakastuksest ja sen lieveilmiöist. Morooooo.
tallennettu

Silmä on katsojan päässä
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #46 : 21.02.11 klo 22:42 »

sen takia ei kannata kenenkään tehdä hätäistä johtopäätöstä, ettei olisi kiinnostunut ollenkaan tai ei tulisi toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Miksei? Lähtien oletuksesta, jonka mukaan asiat tulevat ilmi sitämukaa, mitä tulevat. Sukupuoli- ja seksuaalisen identiteetin kanssa sekaisin oleminen ja pelailu ja leikki ei pysty olemaan minkäänlaiseks haitaks, ellei siitä haittaa tee.

No juuri tuota tarkoitin, mikäli nyt muistan alkuperäisen ideani oikein. Ei siinä mitään, jos leikittelee ja kokeilee ja tutkii, että mikä tuntuu omalta jutulta, mutta jos yhden ikävän kokemuksen perusteella toteaa, että "en osaa", ja pitää sitä sitten kiveen hakattuna ja muuttumattomana totuutena, niin ollaan ongelmissa. Varsinkin, jos kokee, että "tahtoisi osata".
tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
K-haza
kupoliitti

Viestejä: 215



Profiili WWW
« Vastaus #47 : 13.03.11 klo 12:24 »

Välillä tuntuu tämä seurustelukin vähän epätoivoiselta ihastumiselta :'D

Itse haluan ja kaipaan huomiota, ja saatan kerjätä sitä, kun taas tuo toinen ei välttämättä aina huomaa edes yritystäni, ja on muutenkin aina välillä vähän omaanrauhaanvetäytyväinen. Siinä sitten kumpikin ihmettelee osaltaan aina välillä, että "Mitä minä nyt olen tehnyt?" kun toinen mököttää ilman huomiotaan ja toinen ei huomioi, kun en ole mitenkään kovin selkeä ihminen :'''D
Yksi draama ollaan tästä jo saatu vedettyä, mutta muuten tämä homma toimii kyllä! <3 Kunhan vaan hoidetaan asioita puhumalla, eikä mökötyksellä tai mykkäkoululla!
tallennettu

"I don't give a crap about any of this, er.. crap!"
Andromeda
kilopostaava
ylläpitäjä

Viestejä: 1 033



Profiili
« Vastaus #48 : 13.03.11 klo 17:28 »

Itse haluan ja kaipaan huomiota, ja saatan kerjätä sitä, kun taas tuo toinen ei välttämättä aina huomaa edes yritystäni, ja on muutenkin aina välillä vähän omaanrauhaanvetäytyväinen.

Lienee ikuisuusongelma. Olisi niin romanttista ja söpöä, kun toinen tajuaisi aina ilman mitään vihjailua tai pyyntöä, että nyt toinen kaipaa huomiota. Huomionkaipuinen voi yrittää vihjailla jotain pienillä eleillä ja ilmeillä, joita itse pitää hyvinkin selvinä, mutta jotka oikeasti ovat hyvinkin huomaamattomia, ellei tunne ihmistä jo hyvin. Hienovarainen vihjailu ja odottaminen, että toinen tajuaisi, ovatkin lähes sama asia kuin odottaisi toiselta ajatuksenlukua. Ja ennen kuin kukaan luulee, että puhun täällä nyt Vanhana Moraalitätinä kuluneita kliseitä, niin sanottakoon, että olen itse kompastunut samaan ansaan tuhansia kertoja. Hiljalleen kuitenkin oppi, että ihmiset eivät loppujen lopuksi ole kovin hyvinä lukemaan toistensa ajatuksia, joten piti vain opetella sanomaan toiveensa ääneen. Se voi tuntua arkipäiväiseltä, mutta ainakin omalla kohdallani toimii hyvin. Asiat sujuu huomattavasti helpommin, kun suoraan sanoo kaipaavansa huomiota sen sijaan, että istuu hiljaa nurkassa ja odottaa. Hiljainen odotus sitä paitsi todennäköisesti näyttää ulkopuolisen silmin lähinnä siltä, että kaikki on hyvin ja että toinen haluaa puuhata omiaan. ;)
tallennettu

Aina on toivoa.
---
Hänellä oli pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet. Ei hänellä mitään aarretta ollut, vain se pieni laatikko, johon mahtuivat kaikki maailman aarteet.
K-haza
kupoliitti

Viestejä: 215



Profiili WWW
« Vastaus #49 : 18.03.11 klo 22:47 »

Itse haluan ja kaipaan huomiota, ja saatan kerjätä sitä, kun taas tuo toinen ei välttämättä aina huomaa edes yritystäni, ja on muutenkin aina välillä vähän omaanrauhaanvetäytyväinen.

Hiljalleen kuitenkin oppi, että ihmiset eivät loppujen lopuksi ole kovin hyvinä lukemaan toistensa ajatuksia, joten piti vain opetella sanomaan toiveensa ääneen. Se voi tuntua arkipäiväiseltä, mutta ainakin omalla kohdallani toimii hyvin. Asiat sujuu huomattavasti helpommin, kun suoraan sanoo kaipaavansa huomiota sen sijaan, että istuu hiljaa nurkassa ja odottaa.

Jep, tiedän tämän kaiken, ja olenkin ottanut tuon ekan hieman kunnollisemman draaman jälkeen sen ajatuksen, että yrittää olla selkeämpi! <3 Tosin tietty jossain tiettyinä päivänä kuukaudessa ei edes halua olla selkeä, vaan on täysi PMS-idiootti, mutta sille kauhesti mahda mitään :'D
Mutta on kyllä onnellinen olo tuon kanssa, vaikka tässä on välillä hieman kommunikaatiovaikeuksia ja muita hankaluuksia <3
tallennettu

"I don't give a crap about any of this, er.. crap!"
Hachikat
foorumisti

Viestejä: 162


pentu


Profiili
« Vastaus #50 : 19.03.11 klo 12:49 »

Lainaus
Välillä tuntuu tämä seurustelukin vähän epätoivoiselta ihastumiselta :'D
Hei tuttu tunne omg!

Oma kultani on sellainen hieman etäisempi ihminen. En tiedä, antisosiaaliseen kaatuva tai jotain, joskus hyvin vaikea ymmärtää ja muutenkin ihan kummallinen (tykkään siitä silti pur). Ollaan oltu nyt ihan liian kauan erossa, koska sillä oli kirjoitukset (viimeiset ensi viikolla, jee!), eikä se ole ehtinyt pahemmin tapailla mua, koska asutaan eri kaupungeissa ja matka on sen verran hintava, että vaatisi paria päivää, mitä taas ilmeisesti lukuaikataulu ei antanut periksi. Joskus tuon kanssa on aika vaikea pärjätä pelkästään viestimien välityksellä yhteydessä, koska se toisin kuin minä ei käytä paljoa puhelinta (= harvoin vastaa viesteihin) ja on satunnaisesti online, mutta useimmiten vain joskus aamukolmen aikoihin (= mä oon nukkumassa, koska koulua eikä lukuvapaata).

Lisäksi olen jotenkin kovin epävarma tästä koko jutusta aina välillä, koska se ei ole sellainen ihminen, joka jakaa hellyydenosoituksia ihan joka päivä (näin virtuaalisesti ainakaan), ja itse satun olemaan aika lailla tuollaisen vastakohta. Toisinaan kaikki on taas hyvin, en ihan ota selvää omasta päästäni, tulkkia pliis? Mutta mutta, odotan tosi kovasti, että päästään näkemään, koska livenä on helpompi kommunikoida. :3
tallennettu

"Televisio kiellettävä. Ja musiikki. Ja taide. Ja kirjat. Joku voi saada vaikutteita jostakin."
Shin
foorumisti

Viestejä: 46


あなたが美しいです


Profiili WWW
« Vastaus #51 : 06.11.11 klo 15:07 »

Lainaus
Välillä tuntuu tämä seurustelukin vähän epätoivoiselta ihastumiselta :'D
Hei tuttu tunne omg!

No niin on täälläkin. On kyllä sen verran vääntöä tyttöystävän kanssa ja suhde menee ylös alas kuin vuoristorata konsonaan ettei tässä kukaan enää kohta tiiä miten päin pitäis olla. Yhdessä ollaan yhä kuitenkin koska ero on vielä kahta kamalampi vaihtoehto. Ei kai tässä muu auta kuin kärsiä alamäet ja nauttia ylämäistä? Pakko kyllä myöntää että harvinaisen paljon paskaa ja ongelmia tässä suhteessa on ja on ollut vaikkei pitkälle olla ees keritty.
tallennettu

Sivuja: 1 2 3 [Kaikki]
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

MySQL pohjainen foorumi PHP pohjainen foorumi Powered by SMF 1.1 | SMF © 2006, Simple Machines LLC Validi XHTML 1.0! Validi CSS!
Sivu luotiin 0.076 sekunnissa. 20 kyselyä tietokannasta.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste