sisällön alkuun
19.11.2017 16.11 SANASTO | KESKUSTELU | PIIRTOLAUDAT | SUOMIMANGA | RSS
 
Kupoli
"Suomalaisten fanien palvelemista jo vuodesta 2002"

Uutis- ja etusivu

Sisältö

Keskustelu

Piirtolaudat

Impromanga 3

Yhdistys

Kupolin palvelinkodon tarjoavat Säätöyhteisö B2 ry sekä Tietovelhot Oy.

x Keskustelu | Ohjeet | Kalenteri | Henkilökunta Haku | Kirjaudu | Rekisteröidy

Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.


Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
 
« edellinen seuraava »
Sivuja: [1] 2 3  Kaikki
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Epätoivoisia ihastuksia, vai eikö ihan niin epätoivoisia?  (Luettu 31009 kertaa)
0 käyttäjää ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
millla
Vieras
« : 29.10.08 klo 22:06 »

 Päätin aloittaa tälläisen aiheen, haulla en ainakaan löytänyt vastaavaa.

 Niin, oletko ihastunut tai rakastanut palavasti johon kuhun? Onko rakkauteutesi/ihastumisesi tuhoon tuomittua? Mikä aiheuttaisi epätoivon? Kauanko olet ihastunut? Millaiseen henkilöön? Missä tapasitte? Onko Hän kiinnostunut sinusta?

 Siinä olikin kysymysrypäs tällä kerralla. Voin itse aloittaa kertomalla omasta asiastani.

 Niin, olen yksinkertaisesti rakastunut yhteen Jyriin. Jyri on hiukan alle 165 cm pitkä, aika normaali poika. Puhuu savon murretta. 14 vuotias. (itse olen 12..)

 Tapasimme nuorisotalolla, entisessä kotikaupungissani jossa olin käymässä. Otin ystäväni kanssa biljardipelin häntä vastaan. Samalla juttelimme, ja huomasin kuinka mukavaa meillä oli. Ystäväni oli huomannut että Jyri tuijotteli minua aika pitkään, ja illan aikana kävi selväksi että hän piti minusta muutenkin kuin ystävänä.

 Ihastumisemme oli kuitenkin tuhoon tuomittu; asuin yli kahden sadan kilometrin päässä Jyristä, ei sellainen suhde toimisi.. 

 Että se tyyppi on vain ihana.. <33


// Mää sain tyypin numeron.. Mitäköhän viestiä laittais..? Klups.. :DD


//Saatana sentään, se soitti mulle!! :D Mä leijun.. Tyyppi kysy millon tuun taas sinne päin.. :D


// Tyyppi paljasti oikean luonteensa. Se alko mun kaverin kaa, kaveri sit paljasti et ne on yhessä. Luulin edelleen että minäkin olisin ollut hänen kanssaan.. Että semmonen paskiainen..
« Viimeksi muokattu: 27.11.08 klo 20:49 kirjoittanut millla » tallennettu
Hiji
foorumisti

Viestejä: 53


"Ignite! My cosmos!"


Profiili WWW
« Vastaus #1 : 30.10.08 klo 01:56 »

Olin koko yläasteen ihastunut yhteen poikaan. Epätoivoisesti tietenkin, onko teininä edes muunlaista ihastumista :D Liikuimme samoissa porukoissa ja eräänä kauniina iltana joskus kasiluokalla ystäväni meni yllättäen möläyttämään kaikkien kuullen, että "[Nimeni sensuroitu] tykkää susta, et sä haluais alkaa seukkaan sen kanssa!?1+" mikä tietenkin oli nolointa ikinä. Poikakin meni vaikeksi ja sai soperrettua, että ei se ole kiinnostunut minusta kuin kaverina. Mikä ei ollut kovin yllättävää, sillä olin sellainen hiljainen ja ujo hikarityttö, nöff nöff~ Yläasteen jälkeen niiden perhe muutti pois ja poika meni toiselle paikkakunnalle lukioon ja minun oli pakko luopua ihastuksestani poikaan, oh noes! - The End.

Tämän jälkeen en ole oikeastaan ollut ihastunut palavasti kehenkään. Ihastuksia on ollut äärimmäisen (oikeastaan sukupuuttoisen) vähän ja jokaisella kerralla kyse on ollut enemmänkin siitä, että kyseinen poika on "vainonnut" minua niin kauan, että sisälläni on syttynyt sellainen pieni ihastuksen liekki. Ei niinkään, että olisin kuollakseni ihastunut johonkuhun ja voin toivonut, että voi kun se nyt huomaisi mut ja sitten elettäisiin vaan happily ever after :D

Nykyään eivät ihastukseni ole epätoivoisia, mutta suhteeni tuntuvat muodostuvan sellaisiksi. Hrmph.
tallennettu
Efana
unissa kulkeva
kupomuumio

Viestejä: 161


Kaikkien janoisten sankari


Profiili WWW
« Vastaus #2 : 03.11.08 klo 22:54 »

Kuulkaas, tytöt ja pojat: Ihastus muuttuu todella toivottomaksi (as in tunnelin päässä ei ole sitä pienintäkään valoa) kun sattuu jo olemaan parisuhteessa! Etenkin länsimainen yhteiskunta kun suhtautuu moniavioisuuteen/polyamorisuuteen vain joidenkin uskonnollisten vähemmistöjen outouksina. Mormonien monihaaraiset avioliittokuviot sekä Ali Baba ja hänen viisikymmentä vaimoaan ovat jo niin viihteellistettyjä mielikuvia, ettei moisiin tilanteisiin osata suhtautua saati varautua täällä kristillisen sivistyksen parissa. Ihmiset uskovat täydellisen kumppanin utopiaan, Sen Oikean löytämiseen, mutta mitä tehdään kun jo vuosia parisuhteessa oltuaan huomaakin ajatuksiensa suuntautuvan toisiin ihmisiin, ilman että rakkaus vanhaan kumppaniin varsinaisesti muuttuu tai vähenee? Satuttamisen pelossa kieltäydytään, tukahdutetaan, unohdetaan tai toteutetaan salaa.

Minä henkilökohtaisesti uskon ihmisen ihastuvan elämänsä aikana uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, jos ei sopivien henkilöiden sattuessa kohdalle niin jännityksen ja uusien kokemuksien hakemisen myötä. Vaan jos tilanteeseen liittyy vähänkään mustasukkaista sorttia oleva kumppani, on tilanne epätoivoinen. What's a girl to do?

/end of vakava keskustelunaihe, jatkakaa rauhassa 14-vuotiaiden sielunelämästä. Uskokaa tätiä, se vaihe menee ohi.

//Johan helpotti.
« Viimeksi muokattu: 10.11.08 klo 19:21 kirjoittanut Efana » tallennettu

weightless
bare
faithless
scared
jelden
kupoliitti

Viestejä: 214


rahalla saa ja hevosella pääsee


Profiili WWW
« Vastaus #3 : 04.11.08 klo 16:46 »

En ole ihastunut kehenkään sitten kolmannen luokan, eikä se silloinkaan mitään varsinaista ollut. :( Tuntuu että multa puuttuu joku ihastumisensäätelynappi aivoista. Nyyhk. Kaikki nyt vaan ovat kivoja kavereita tai muuten vaan pällejä, muttei mun kaalissa ole koskaan mikään osa naksahtanut että "NAX hän on ihana! Häneen ihastuit!". (jos nyt ei lasketa mitään fiktiivisen hahmon ylitsevuotavaa ihailua n. vuoden takaa. Hyr)

Nyt kuitenkin seiskaluokan alussa kävi jotain täysin käsittämätöntä, jotain mitä en oikesti koskaan olisi pystynyt kuvittelemaan tapahtuvaksi. J-joku taisi ihastua muhun vähän <:------||| erinäisten sattumien kautta lisäsin pojan meseen ja hän jutteli kaikenlaista, mielestäni kohteliaana ihmisenä juttelin takaisin tälle ventovieraalle henkilölle, joka käy samaa koulua kanssani. Vierähtää viikkoja ja kummastelen että miksei poika edes moikkaa koulussa kun ollaan monesti jo juteltukin. Yhtenä päivänä sitten testasin että mitä käy, jos moikkaan, ja sit moikkasin. Kävelee vaan ohi.
tänäänkin istui penkille kavereidensa kanssa viereeni ja olen ilmaa.

onkohan se vaan julmetun ujo vai menikö kaikki jo ohi?
tallennettu

se parhaiten nauraa joka koiraa karvoihin katsoo ja joka toiselle kuoppaa kaivaa se villakoirana veräjästä pääsee
kakapo
foorumisti

Viestejä: 51



Profiili
« Vastaus #4 : 05.11.08 klo 21:05 »

Minä taas ihastun ihan liian helposti, ja aina se on niin epätoivoista ettei mitään rajaa. Pitää lopettaa ihastuminen niin kaikki menisi paremmin. o/ 

..ei mulla tainnu olla mitään muuta sanottavaa.

tallennettu

Or maybe I'll just take an excursion to Spain
And buy a revolver and blow out my brains
vaahpe
Vieras
« Vastaus #5 : 06.11.08 klo 17:59 »

Olen nyt sitten ihastunut meidänluokkalaiseen fruideen,
joka ajaa säärikarvansa ja blaa, mutta se vaan on niin.. iiihana!

... Mutta siitä ei tule mitään, koska yliflirttaileva kaverini taitaa viedä ihastuksensa lisäksi vielä minunkin ihastukseni!
Ja pian on sen kundin synttärit, jonne menee vissiin koko luokka, mutta en halua mennä. Ihan sen takia, etten kestä katsoa vierestä, kun kaverini vie hänet. .___.
tallennettu
Death NoteX
Vieras
« Vastaus #6 : 06.11.08 klo 19:56 »

Taishita, mullekii on käyny noin. Yks rinnakkaisluokan poika lisäsi minut meseensä ja meillä on hyviä keskusteluja, mutta kun hänen kanssaan yrittää livenä keskustella, hän käsittelee minua kuin olisin mörköö jostain vieraalta planeetalta, mutta tuijottaa pitkään, aika pelottavan pitkään perääni.


Henkilökohtaisesti voin sanoa, että teinivuosien ihastumiset ei nyt oikein suju kuin pitäs, mutta eipä se haittaa, uusia tulee ja vanhoja menee.
 
Pidän kyllä yhdestä minun luokkalaisestani pojasta ja vietän hänen kanssaan enemmän aikaa kuin kenenkää luokkalaiseni muun pojan kanssa. Mutta enpä uskalla ihastumistani mennä sanomaan kun vasta yläasteen lopussa :) En tiedä miksi olen suunnitellut noin, mutta se on minusta (tällä hetkellä) parasta.
tallennettu
Maeve
foorumisti

Viestejä: 123


Kiitos Fukairi ♥


Profiili
« Vastaus #7 : 14.11.08 klo 19:30 »

Olen ollut ihastunut monta kertaa ja yhden kerran jopa pidempäänkin. Kenenkään kanssa en silti ole koskaan ollut. (Olen kuitenkin vasta 12.) Tokihan noita ihastuksia on löytynyt monia, mutta ne ovat hälvenneet aina hiukan ja hiukan, kohta kokonaan. Onhan sitä tällä hetkelläkin joitakin ihastuksia, muttei kovin vahvoja.

Olen melko heikko ihastumaan. Minulla on liian kovat vaatimukset >: D Haha!
tallennettu

Jee ♥
kabomaru
foorumisti

Viestejä: 34



Profiili WWW
« Vastaus #8 : 14.11.08 klo 23:15 »

Muhahaa, mää oon ihastunu miltei joka ikiseen mun naispuoliseen kaveriin 8D

Mutta siis, jos puhutaan semmosist joitten kans en oo ollu kummosissa puheväleissä, niin on mulla yks semmonen ihastus tällä hetkellä. Yläasteella tapasin kyseisen tytön, nimeltään Taija. Aivan mahtis piirtämään ja ku se ompi nätti ja sit ku se vaikuttaa muutenki niin mukavalta. Se käy tälläkin hetkellä sammaa kouluu ja vieläpä samalla luokalla. Haluaisin kyl tutustuu häneen paremmin, mutku emmää voi vaan mennä sen luo ja kyssyy että voitko nä olla mun kaveri. Minä olen vähän arka :/ Nooh, ehkä siit voi tulla ajan kanssa kaveri, ois se kyl aika kivaa :3
tallennettu

Under Pressure!
Skulljuice
kupoliitti

Viestejä: 47


The allmighty king of tentacle monsters


Profiili
« Vastaus #9 : 17.11.08 klo 22:02 »

Ah, luojan kiitos minulla on suht vakituinen miesystävä, joka vähän hillitsee kutkutustani muiden perään. Olen nääs kova tyttö ihastumaan hyvin randomeihin ihmisiin. :'D Aika yksipuolisiksi ovat oikeastaan kaikki tähän asti jääneet, paitsi tämä nykyinen. <3

Sanottakoon nyt nykyisestäni sen verran että herra on myös anime/manga- ja fantasianörtti, ihan kuten minä. Mahdottoman rauhallinen ja ymmärtäväinen alfauros, juuri sellainen mitä tarvitsenkin, riehakas pieni pentu kun olen. :D Ikää on kyllä n. 8v enemmän kuin minulla, mutta numerohan se vain on. Herra on myös ammattitaikuri. <3
tallennettu

"Hunt as a pack or not at all!"
Cyrax
Vieras
« Vastaus #10 : 27.11.08 klo 20:05 »

Itse en ole ihastunut kovinkaan useasti. Vain muutamaan ihmiseen koko 17 vuotisen elämäni aikana, mutta erikoisinta näissä ihastumisissa on se, että aina kun ihastun pyrin olemaan siten etten ole missään tekemisissä koko tyypin kanssa ja jos taas kanssakäymistä ei voi välttää niin tulee sellainen pakonomainen reaktio, että yritän pysyä pelkästään kaverina ja pidän ihastumiset omana tietonani. Niitä tunteita ei ole koskaan tullut kerrottua sen paremmin ihastuksen kohteelle kuin parhaille kavereillekaan, joille yleensä kaiken kerron. Tälläkin hetkellä olen ihastunut erääseen muutamaa vuotta vanhempaan mieheen ja kuinka ollakaan, välttelen tyyppiä ja pyrin pysymään vain kaverina. En yritä millään muotoa viestittää olevani kiinnostunut ja muihinkaan miehiin en edes kiinnitä huomiota, joten mahdolliset ihailijat (joita ei kyllä varmasti ole) joutuvat pettymään minun osaltani.
Tähän ihme välttelyreaktiooni tiedän myös syyn ja se on koulukiusaaminen :( Ei paljoa kohota ihastumis- seurusteluhaluja kun on suurimman osan peruskoulusta ollut syrjitty ja useaan otteeseen on tehty selväksi ettei minua kaivata enkä ole puoleensavetävän näköinen. (Mursu ja sotanorsu nimitykset esimerkiksi olivat ihan arkipäivää ala-asteella D:)

Että olkaa onnellisia te joilla on joku oma rakas tai ihastuksen kohde. Ihastuminen, rakkaus ja kaikki siihen liittyvä voi olla satuttavaa, kuin tulella leikkisi, mutta yksinäisyys satuttaa vielä enemmän :p Minä kai huomaan jonain kauniina päivänä muutaman vuoden kuluttua olevani ainoa sinkku parien joukossa jos/kun kaverini alkavat kiinnittää enemmän huomiota seurustelupuoleen.
tallennettu
yunski
foorumisti

Viestejä: 13



Profiili
« Vastaus #11 : 27.11.08 klo 20:34 »

Viimeksi ihastuin melkein kaksi vuotta sitten. Ihastuksesta kyllä muuttui rakastuminen aika nopeasti ja onnekseni toinen osapuoli tunsi samoin. Yhdessä olemme edelleen ja saan kiittää tästä silloista kämppä kaveriani.

Elikkäs asustelin solussa ja tutustuin siellä hauskaan tyttöön joka sitten yksi ilta keksi että soitetaan pari tyyppiä meille. No sitten pari tyyppiä tuli meille ja tutustuin niihin myös. Ihastuin aika samantien tähän nykyiseeni. Yritin keksiä paljon tekosyitä että saisin tämän miekkosen luokseni taas kylään.

No sitten joulun aikaan sain tältä miekkoselta tekstiviestin joka ei olisi tarkoitettu edes minulle ja siitä se sitten lähti.

Tätä ennen olin ihastunut aika usein ja sen huomasi minusta koska punastun turhan helposti, oikeastaan mikään näistä ihastuksista ei mennyt mihinkään suuntaan koska olin aina se joka ei kelvannut kenellekkään missään ja jos piti valita jotain olin viimeinen joka valittiin. Mutta olen todella onnellinen siitä että sain mahdollisuuden ihastua, rakastua ja saada samoja tunteita takaisin.
tallennettu
Elemental
foorumisti

Viestejä: 11


Profiili
« Vastaus #12 : 27.11.08 klo 21:25 »

Kaikki ihastukseni ovat poikkeuksetta olleet epätoivoisia ja päättyneet joko huonosti tai katastrofaalisesti. Vastakaikua en ole osakseni koskaan saanut. Siitä olen kuitenkin kohtalaisen ylpeä, etten ole jäänyt paikalleni junnaamaan näissä tilanteissa, vaan kertonut aina tunteistani toiselle osapuolelle, vaikkei siitä ole ollutkaan mitään muuta kuin harmia.

tallennettu
Shancus
kupoliitti

Viestejä: 131


Frábært!


Profiili WWW
« Vastaus #13 : 01.12.08 klo 11:20 »

No jaa,minun ihastukseni viimeaikoina tuskin lienevät kovinkaan epätoivoisia. Lähinnä ne ovat olleet toivottomia sanan varsinaisessa kirjaimellisessa merkityksessä. Koska en ole ihastunut pariin vuoteen yhteenkään oikeaseen ihmiseen, pelkkiin tyystin fiktiivisiin tyyppeihin >D Että sepä siitä.

Tätä ennen kuitenkin... No jaa, sepä olikin mielenkiintoista. Luulin olevani tosi helposti ihastuvaa sorttia, mutta sen viimeisen ihastuksen jälkeen en ole ollut ihan varma, olenko koko elämäni aikana oikeasti edes ihastunut kuin kerran. Nimittäin se oli ihan jotain muuta: menin kouluun ihan vaan siksi, että saatan nähdä vilauksen tästä kyseisestä tyypistä(EDIT: tämä ei kyllä oikein tee oikeutta sille, jollen huomauta tähän väliin, että siihen aikaan olin oikeasti suuremman sortin lintsari). Jos näin vilauksen, se riitti pitämään minut iloisena koko lopun päivää. Jos kuulin äänen, se riitti pariksi päivää, mutta kun tyyppi oli kerran viikon pois koulusta, olin ihan angst. Se oli tosi outoa, mutta kivaa. Sen jälkeen kun pääsin tästä herrasta ylitse olen välillä oikein tietoisesti etsinyt itselleni ihastusta, mutta... Eipä ole onnistanut.

Ja huomatkaa, sanon tarkoituksella etsinyt ihastusta. Minä nimenomaan nautin siitä ihastumisesta, ei mitään muuta. Joten on kai sanomattakin selvää, etten tehnyt ihastukselleni mitään. Jos se olisi siitä johonkin edennyt, olisin antanut kyllä varmaan ilomielin edetä, mutta itse en uskaltanut enkä edes halunnut asiaa mitenkään muuttaa. Oli niin jännän nastaa kurkkia toiveikkaasti koulussa joka nurkan taakse jos sattuisi näkymään yhtä tiettyä tyyppiä, hihihihi! *punast* Ehkä ymmärrätte, ehkä ette :D

Mutta täytyy kyllä myöntää, että erinäisten sattumuksien summana, olin jossakin vaiheessa aivan varma, että joku korkeampi voima yritti ajaa minua yhteen tämän herran kanssa, mutta minäpä en ottanut kuullaksenikaan moisista XD Se että ajattelin niin oli kyllä ihan perusteltua: huomasin jossakin vaiheessa, että osakseni sattui ihan luonnottoman paljon yhteisiä juttuja tuon kyseisen tyypin kanssa. En itse tietoisesti mitenkään vaikuttanut niin, jossakin vaiheessa vaan aina huomasin että jaa, taas ollaan samassa paikassa samaan aikaan ja olisipas hyvä tilaisuus vihjaista jotakin >:D

Mutta niin, end of the story. Nykyään ihastuilen ainoastaan fiktiivisiin tyyppeihin X'D Mutta kyllä edelleen vielä vähän häiritsee se, että KH:sta löytyy samanniminen tyyppi, kuin edellä kertomani, ja KH:n tyypistä tykkäilen kovasti. (Ja tässä vaiheessa joku jo tietääkin sitten sen nimen...)
« Viimeksi muokattu: 04.12.08 klo 15:00 kirjoittanut Shancus » tallennettu

-Lattialla kaikkien tärkeitten laitteitten joukossa, totesi AU kun löysin mp3-soittimeni.
Applethief
foorumisti

Viestejä: 49



Profiili
« Vastaus #14 : 03.12.08 klo 11:03 »

Olen todella herkkä ihastumaan. En paljoa tahdo liikkua missään missä on paljon ihmisiä kun pelkään että ihastun. Onhan se ihana tunne mutta haluan ajatella muutakin. Käyn kahta koulua ja molemmissa koulussa on joku ihastuksenkohde. Olin todella huojentunut kun alotin amiksen ja luokallani on vain muutama poika ja eivätkä he ole minun makuun. Mutta koska olen bi niin tietenkin tuurillani ihastuin sitten luokallani olevaan tyttöön. Noh... pidän asian omana tietonani ettei ystävyyssuhde menisi pilalle. En kyllä näe meillä yhteistä suhdetta muulla tavalla kuin ystävinä. Kun koitti lukiojakso ja näin ne ihmiset niin sai kyllä päätä kääntää monen suuntaan. Ja sieltä kulman takaa ilmestyi aivan uskomaton hahmo. Olimme sattumalta muutamilla samoilla kursseilla. Meillä on samat harrastukset ja näemmekin niiden merkeissä silloin tällöin. Molemmat ollaan amiksia mutta ei samassa amiksessa.

Muutamia suhteita on nuorena ollut mutta ei niistä sitten enempää. Hävettää jo ne ajat.

Nyt pahin ja siis tarkoitan kaikista pahin ihastumiseni sai alkunsa viime kesänä. Olin rippileirillä isosena ja ryhmääni tuli pari vuotta nuorempi leiriläinen. En ollut ikinä pitänyt pojasta. Kiusasi kaikkia ja ei ollut ulkoisesti tyyliäni. Pukeutui muodin mukaan ja itse omalaatuisesti josta ei saanut selvää mihin tyyliin voisi minut lokeroida. Tutustuimme viikon aikana ja kappas alkoi kipinöidä. Ikä vaivasi ja samoin se että hän oli isäni kollegan poika. Meillä oli paljon yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Olimme sisältä niin samanlaisia. Leirin jälkeen olimme puhelimen kautta yhteyksissä joka päivä. Päivittäin läheteltiin noin 100 viestiä. Flirtti lensi muttei edetty mihinkään suuhtaan. Nyt olemme hyvissä väleissä mutta emme juuri pidä yhteyttä. Muutaman kerran viikossa näemme. Hänellä on muutama muukin tyttö puhelimennumerotiedoissa aktiivisessa käytössä. Ehkä voisi alkaa tehdä näille (jo aika vahvoille) tunteille jotain.

Ja onhan näitä tapauksia vaikka kuinka paljon -.-"
tallennettu

Live, Love, Laugh
Renee
kupoliitti

Viestejä: 95


While My Guitar Gently Weeps~


Profiili WWW
« Vastaus #15 : 03.12.08 klo 15:24 »

Noh tällä hetkellä olen aika lailla ihastunut erääseen tyyppiin, kun ajatteleekin niin vatsassa on perhosia ;D Tosin se on ehkä vähän epätoivoisen ja ei niin epätoivoisen välillä, koska olen ujo enkä uskalla sanoa hänelle mitään vaikka minulla olisi mahdollisuus. En vain voi sille mitään, pitäisi olla kai hitusen rohkeampi :3

//Tosin nyt miul on sen mese, ja ollaan juteltukkin. Ei sen ihmeempää vielä. Tosin rippikoulu tapaamisessa se tollotti mua koko ajan ja sitku meiän yhteinen kaveri tuli sinne pihalle, nii sitä ujostutti tulla juttelemaan.. awww<3 Tosin nyt pompin koko ajan puolesta ja toiseen, kun en tii tunteeko tämä tyyppi mitään minua kohtaan (mikä ihme tyyppi, on sillä nimikin!) ja kaverini viel sit tietää, mutta ei kerro koska lupasi tälle pojalle. Sit koko ajan ajattelee, et se on sanonu minnuu rumaks tai jotain mut en silleen usko ku kaveri vähän vinkkas toiseen suuntan.. Mutta ken tietää, tulevaisuus näyttää :'D
« Viimeksi muokattu: 21.01.09 klo 17:43 kirjoittanut Renee » tallennettu
Undame
oekakisti

Viestejä: 105


herrasmiehet


Profiili WWW
« Vastaus #16 : 04.12.08 klo 12:41 »

En ole herkimmästä päästä ihastumaan.
Silloin tällöin saatan huomata ajattelevani jotakuta tuttuani vähän lämpimämmin, mutta en ole välttämättä ihastunut.

Muutaman kerran olen ihan kunnolla ihastunut ja olen huomannut että ihastukseani tarvitsee minun ensin tuntea kyseinen ihminen paremmin. En pysty ihastumaan täysin tuntemattomaan tai ihmiseen jolle en ole koskaan puhunut.
Yleensä ihastukseni ovat edes jollain tavalla olleet kavereitani.

Viimeksi olin poikaan ihastunut kolmisen vuotta sitten ja hän minuun ja olihan meillä jotain pientä, mutta ei mitään vakavaa.
Nyt olen kyllä ihastunut erääseen henkilöön, mutta toivoisin sen olevan pelkkää mustasukkaisuutta, sillä hän seurustelee.
Yleensä minulla on myös tapana kertoa jotenkin että olen ihastunut, mutta tällä kertaa jätän väliin, sillä kyseinen ihastus on läheinen ystäväni, enkä halua rikkoa välejämme (enkä myöskään hänen seurustelukumppaniinsa, joka on myös ystäväni)
Vähän aikaa sitten kuitenkin tajusin, että olen itse saattanut vahingossa torjua ihastukseni @_@

Näen ihastustani usein ja en tiedä mitä tekisin jos en edes puhua hänelle. Soitan hänelle melko usein, joskus tekosyyllä kuten "hei, mitä huomisesta?" ja sitten puhunkin hänen kanssaan pitkäänkin.
Hän on ihana ihminen ja pidän hänestä ihan mielettömästi.
Toivoisin kyllä voivani kertoa hänelle tunteistani, mutta olen liian ujo ja pelkään seurauksia.

Ja sitten näistä fiktiivisiin hahmoihin ihastumisista.
Hah.
Allekirjoitan. Se on minulle pakkomielle. 8D
Hyvä etteivät vanhempani laita minua hoitoon sen takia.
tallennettu



kees me
Kometae
!
kupomuumio

Viestejä: 408


sun maa mustikka


Profiili WWW
« Vastaus #17 : 04.12.08 klo 17:02 »

Tuntemattomiin ihmisiin on jotenkin vaikea ihastua, sillä jos en tunne ihmistä lainkaan, tiedä mitään mielenkiinnonkohteita, harrastuksia tai luonteenpiirteitä, niin ei siinä ole pelissä muuta kuin ulkonäön palvontaa. Muistan kyllä, kun vielä ala-asteella olin aivan taivaissa, kun joku poika piti kanssani silmäpeliä rannalla : D Unelmoin siitä pojasta vaikka kuinka kauan, vaikka se olikin tuollainen parin tunnin pelkkä katsetuttavuus.

Ehkä olen kasvanut tuon vaiheen ohi, kun en millään ymmärrä miten johonkuhun voi ihastua vain ulkonäön perusteella. Siis ihastua ihan tulisesti. Se vain, että monet jätkät ovat suoraan sanottuna kusipäitä, minkä takia ihmisiin noin vain ihastuminen olisi outoa, kun sitä voisi pettyä raskaasti.

Tuosta huolimatta minun täytyy kuitenkin sanoa, että olin sairaalahoidossa tuossa 14-15-vuotiaana ja samaan aikaan siellä oli ihan mielettömän söpö poika, jonka kanssa vaihdoin pari sanaa. Jäi mielettömästi kismittämään, koska tämä kerran kysyi minulta jotain, mutta koska en toistamisesta huolimatta sitä kuullut, niin tämä ei jaksanut sitä enää sanoa : | Jos hän olisi asunut Turussa, niin piru vieköön, poikaa olisi viety.

Joidenkin poikien juttusille olen joskus tunkenut ihan silkasta mielenkiinnosta, mutta joko olen tyrinyt homman tai sitten ei ole vain ollut kiinnostusta mennä puhelemaan toiste. Jostain syystä olen lähestynyt paljon rauhallisia ja jonkin verran hiljaisia poikia, mutta kenties siinä on syy, miksi toista kertaa ei tule. 

Ihastuminen on kiva tunne, on kiva tuijottaa ihastuksen kohteita taukoamatta niskaan, mutta jotenkin turhauttavaa koko touhu, jos tunteisiin on lähes mahdotonta saada vastakaikua tai jos tosiaan molemmat liikkuvat aivan eri piireissä.

Nyt kummiskin sitten seurustelen, joten ei voi katsoa muita miehiä enää sillä sillä silmällä. Ihastun kyllä ehdottomasti luonteeseen, huumorintajun täytyy olla yhtä alhainen kuin minulla. Ulkonäöllisesti mies on täysin erilainen mitä olen aikaisemmin hakenut, mutta kyllä se silti on vietävän söpö. (miten miehen vatsakarvoista pääsee eroon?)
tallennettu

Lukemalla tämän tekstin sitoudut vastaanottamaan lämpimän virtuaalihalin :-)

* /o/ \o\ *
Hachikat
foorumisti

Viestejä: 162


pentu


Profiili
« Vastaus #18 : 21.02.09 klo 22:38 »

puff, tää viesti meni pois.
« Viimeksi muokattu: 23.12.10 klo 22:17 kirjoittanut Hachikat » tallennettu

"Televisio kiellettävä. Ja musiikki. Ja taide. Ja kirjat. Joku voi saada vaikutteita jostakin."
Èlewyn
erakoitunut
kupomuumio

Viestejä: 293


pssst


Profiili WWW
« Vastaus #19 : 22.02.09 klo 12:12 »

Ïtse voin rehellisesti sanoa, että ihastumiset ovat itselläni ohitse niin kauan kuin vain voin sen estää. Useimmiten niistä ei ole ollut kuin harmia - onhan siinä se ihana aikansa, mutta olen joutunut pettymään ihan tarpeeksi kaksilahkeisiin.

Ala-asteella ihastumiset olivat hyvin pieniä ja eivät todellakaan mitenkään vakavia. Mutta koska olen tunteellinen ihminen, ei tarvinnut paljoa ylä-asteella kun olin korviani myöten pihkassa. Sille asialle teinkin jotain, ja koska se ei edennyt mihinkään suuntaan lopulta annoin olla ja unohtaa. Sen jälkeen kestikin lukioon asti, ennen kuin ihastuin uudelleen. Ensiksi erääseen henkilöön joka lopulta päätyi seurustelemaan jonkun toisen kanssa, ja sen jälkeen varmaan syttyikin ehkä vahvimmat tunteeni pitkään aikaan erästä toista henkilöä kohtaan. Joihin luulin saaneeni vastakaikua ja hyväksyntää, mutta taisin loppujen lopuksi siinäkin olla väärässä, ja päädyin taas nuolemaan näppejäni. Ja silti täytyy myöntää että muistot kaivelevat mielessä vieläkin, sen takia että luulin kerrankin että ehkei tämä olekkaan ihan epätoivoista. Yea,i was wrong.

Ja siis kyllä, karkeasti voin sanoa että usein olen ihastunut ulkonäköön. Ja se on turhauttavaa, koska se ei loppupeleissä merkkaa itselleni paljoa mitään. Mutta ei se tietysti ole vain siitä ulkonäöstä kiinni- ylipäätänsä se olemus, nauru/hymy, tapa puhua- ne ulkoiset seikat jotka pystyy havaitsemaan vaikkei toista muuten tuntisikaan. Siksi pettymyksiä tuleekin helposti. En yleensä muutenkaan kaveeraa poikien kanssa, joten eri porukoissa oleskelu vaikeuttaa asioita myös. Yleensä ihastun henkilöihin, jotka tuntuvat jotenkin "samanlaisilta", ja joista voisin kuvitella että meillä olisi henkisesti jotain samaa. Toisaalta monesti on huomannut, että kiinnostuksen kohteet ovat olleet loppujen lopuksi niin erilaiset kuin jollain ihastuksella, että miettii olisiko se ollut muutoinkaan järkevä idea yrittää viedä asiaa pidemmälle (jos ei ole mitään yhteistä juteltavaa?:P). Kaveripohjalta itse ainakin näen järkevää lähteä liikkeelle. Ihastukseni ovat olleet yleensä sieltä arimmasta ja ujoimmasta päästä (tai yksinkertaisesti vain sieltä pelkureiden suunnasta), joten en sinänsä ihmettele miten asiat ovatkin aina menneet niin hankaliksi (kukaan ei ole voinut suoraan sanoa mitä mieltä on, jota kyllä arvostaisin.)  Mutta minulla kun on tapana yrittää edetä asioissa, ja silloinhan ne aina menevät pieleen :D! Mutta en pidä vain katselusta kuukausitolkulla, haluan toimintaa, jösses -.-'.

Eli tosiaankin nyt vain odotan että joku tulee ja osoittaa selkeästi kiinnostusta minuun(okei, viimeksikin luulin että sellaista oli) ennen kuin annan itselleni luvan ihastua ja yritän olla muuttumatta taas epätoivoiseksi ja sokeaksi jonkun miehen takia. Huoh. :(. (Ettekai havainnut katkeruutta äänessäni?)
« Viimeksi muokattu: 31.01.11 klo 12:39 kirjoittanut Èlewyn » tallennettu

gnawing,biting,breaking,hacking,burning !
Sivuja: [1] 2 3  Kaikki
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

MySQL pohjainen foorumi PHP pohjainen foorumi Powered by SMF 1.1 | SMF © 2006, Simple Machines LLC Validi XHTML 1.0! Validi CSS!
Sivu luotiin 0.032 sekunnissa. 20 kyselyä tietokannasta.

tätä sivustoa ylläpitää Anime- ja mangayhteisö Kupoli ry
tietoa - sivukartta - rekisteriseloste